Tie Tähtiin 2019 - 2. osakilpailu 17.3.2019

[Anne]

Tie Tähtiin 2019 2. osakilpailu Seppeleessä.
Kilpailut järjesteään Seppeleen maneesilla. Koulukilpailut starttaavat klo 9 ja estekilpailut klo 15.
Tuotokset kisapäivästä ja lisäarpojen ilmoitus viimeistään 16.3.2019 tähän topikkiin.


Jälki-imoittautuminen, viimeistään 16.3.:

Luokka
Ratsastajan etunimi - Hevosen nimi, Tallin nimi




Tulokset (lisäarvoista saadut rankingpisteet suluissa):

helppo C, taitotaso easy

1. Santtu - Fifill frá Kievari, Auburn Estate 10p (5,5)
2. Lilja - Savun Zorron, Sateentalli 8p
3. Inari - Oxeye Daisy, Lehtovaaran Ratsutila 7p (4)
4. Sarianna - Ruben, Seppele 6p (1)
5. Laura - Calimera, Sateentalli 5p
6. Ava - Sysivalkee, Auburn Estate 4p (4)
7. Milla - Agnetha 'If, Seppele 3p
8. Essi - Fantastico, Sateentalli 2p (2,5)
9. Juuli - Priton Valera, Hallavan tuntsarit 1p
10. Lea - Hämärävoitto 1p
11. Adelie - Redmond Ringo, Lehtovaaran Ratsutila 1p
12. Peppi - Piccolo Boy, Hallavan tuntsarit 1p (1)
13. Minea - Lucky's Ramses, Lehtovaaran Ratsutila 1p
14. Lotta - Milk's Favorite Cookie, Hallavan tuntsarit 1p (2)
15. Kirstu - Spitfire, Hukkasuo 1p



helppo B, taitotaso medium

1. Ekku - Orange Wood's Osiris, Hukkasuo 10p (1)
2. Ira - Kittycat Jasmina, Sateentalli 9p
3. Alviina - Lazur SOV, Seppele 8p
4. Kiia - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate 7p (3)
5. Hantsu - Durandal, Hukkasuo 6p
6. Adelina - Leafocean Zei, Auburn Estate 5p
7. Viveka - Tarun Huippu, Lehtovaaran Ratsutila 4p
8. Linnea - Camelopardalis 3p (1,5)
9. Tinka - Helada Blanca, Hallavan tuntsarit 2p
10. Elina - Celeus Elegans FEI, Hallavan tuntsarit 1p
11. Veronica - Sõdalane, Lehtovaaran Ratsutila 1p
12. Pyry - Suvitaika, Seppele 1p (0,5)
13. Mistel - Rainmaker, Seppele 1p (1)
14. Iiris - Snow Rose, Lehtovaaran Ratsutila 1p
15. Mira - Lalaland Becky, Sateentalli 1p
16. Kassu – Symphonic Melody, Hallavan yksärit 1p
17. Emily - Molly, Hallavan tuntsarit 1p
18. Nio - Flying Fonzie, Hallavan tuntsarit 1p
19. Nancy – Loki, Hallavan tuntsarit 1p
20. Emilia - Patrik, Sateentalli 1p
21. Liinu - California Dreamin', Sateentalli 1p
22. Selina - Solidago Thalia 1p (0,5)
23. Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila 1p
24. Minttu - Lady Fortuna's Victory, Lehtovaaran Ratsutila 1p
25. Miro - JB Salt Flats, Hallavan yksärit 1p
26. Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo 1p
27. Max - Kingdom's Gentleman, Hukkasuo 1p


helppo A, taitotaso hard

1. Marshall - Vsevolod KZV, Hukkasuo 10p (1,5)
2. Sasu - Damiaan v.d. Lodewijk, Auburn Estate 9p (4)
3. Jesse – Heljän Hurmos, Hallavan yksärit 8p (4)
4. Sarah - Fiveofive, Auburn Estate 7p (4)
5. Tia - Stillegaards Garrard 6p (2)
6. Robert - Harriet V, Seppele 5p (3)
7. Reita - Sand Pond, Hukkasuo 4p (4)
8. Tinu - Trullin Hämy-Valo 3p (2,5)
9. Lola – Silfur Fennir HT, Hallavan yksärit 2p
10. Stella - Betume, Seppele 1p (2,5)
11. Ella - La Palette 1p
12. Emilia - Silent Eternity, Lehtovaaran Ratsutila 1p
13. Janna - Sharazan, Auburn Estate 1p (2,5)
14. Julia - Douple Trouble, Lehtovaaran Ratsutila 1p
15. Alisa - Chico's Chico, Sateentalli 1p


vaativa B, taitotaso expert

1. Minea - Rhinestone 10p (1,5)
2. Sebastian - Mondbark Juniper 9p (0,5)
3. Nita - Kallan Vermilion, Auburn Estate 8p (6p)
4. Anne - Victoria v.d. Zelos, Seppele 7p (1)
5. Lydia - Kheops 6p (2,5)
6. Mirkku - Vegas Showgirl 5p (1,5)
7. Alana - O'Dear, Hallavan yksärit 4p
8. Lily – Man O’ War, Hallavan yksärit 3p
9. Salma - Bonnie KN, Seppele 2p
10. Elyssa - Hallavan Lurjus, Hallavan yksärit 1p (0,5)
11. Marcus - Tadeo v.d. Zelos 1p (1)
12. Theodore - Rauolin 1p (1)
13. Meiju - Aberash Empire 1p
14. Rosa - Étoile Filante, Lehtovaaran Ratsutila 1p (1p)
15. Keitaro - Succubus One, Hukkasuo 1p
16. Minea - Nightlight, Sateentalli 1p




60cm, taitotaso easy

1. Lotta - Milk's Favorite Cookie, Hallavan tuntsarit 10p (2,5)
2. Ava - Sysivalkee, Auburn Estate 9p (2,5)
3. Nella - Gekero, Seppele 8p
4. Adelie - Redmond Ringo, Lehtovaaran Ratsutila 7p
5. Anamaria - M.B. Osmi 6p (1)
6. Peppi - Piccolo Boy, Hallavan tuntsarit 5p (1,5)
7. Inari - Oxeye Daisy, Lehtovaaran Ratsutila 4p (3)
8. Santtu - Fifill frá Kievari, Auburn Estate 3p (1)
9. Essi - Fantastico, Sateentalli 2p (1)
10. Minea - Lucky's Ramses, Lehtovaaran Ratsutila 1p
11. Laura - Calimera, Sateentalli 1p
12. Kirstu - Spitfire, Hukkasuo 1p
13. Lea - Hämärävoitto 1p
14. Milla - Agnetha 'If, Seppele 1p
15. Juuli - Priton Valera, Hallavan tuntsarit 1p
16. Sarianna - Ruben, Seppele 1p (0,5)




80cm, taitotaso medium

1. Kaisa - Pärren Varro 10p (2,5)
2. Alviina - Lazur SOV, Seppele 9p
3. Adelina - Leafocean Zei, Auburn Estate 8p (1)
4. Nio - Flying Fonzie, Hallavan tuntsarit 7p (2)
5. Liinu - California Dreamin', Sateentalli 6p (2,5)
6. Max - Kingdom's Gentleman, Hukkasuo 5p
7. Tinka - Helada Blanca, Hallavan tuntsarit 4p
8. Minttu - Lady Fortuna's Victory, Lehtovaaran Ratsutila 3p
9. Hantsu - Durandal, Hukkasuo 2p
10. Kassu – Symphonic Melody, Hallavan yksärit 1p
11. Emily - Molly, Hallavan tuntsarit 1p
12. Emilia - Patrik, Sateentalli 1p
13. Miro - JB Salt Flats, Hallavan yksärit 1p
14. Mistel - Rainmaker, Seppele 1p (0,5)
15. Mira - Lalaland Becky, Sateentalli 1p
16. Selina - Solidago Thalia 1p (1)
17. Iiris - Snow Rose, Lehtovaaran Ratsutila 1p
18. Nancy – Loki, Hallavan tuntsarit 1p
19. Veronica - Sõdalane, Lehtovaaran Ratsutila 1p
20. Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila 1p
21. Linnea - Camelopardalis 1p (2)
22. Ira - Kittycat Jasmina, Sateentalli1p
23. Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo 1p
24. Elina - Celeus Elegans FEI, Hallavan tuntsarit 1p
25. Viveka - Tarun Huippu, Lehtovaaran Ratsutila 1p


100cm, taitotaso hard

1. Janna - Sharazan, Auburn Estate 1f 10p (4)
2. Ella - La Palette 9p
3. Alisa - Chico's Chico, Sateentalli 8p (1)
4. Reita - Sand Pond, Hukkasuo 7p (4)
5. Jesse – Heljän Hurmos, Hallavan yksärit 6p (2)
6. Emilia - Silent Eternity, Lehtovaaran Ratsutila 5p
7. Julia - Douple Trouble, Lehtovaaran Ratsutila 4p


120cm, taitotaso expert

1. Naava - Mapelpath's Triangle, Hallavan yksärit 10p (1,5)
2. Minea - Rhinestone 9p (1)
3. Lydia - Kheops 8p (2,5)
4. Lily – Man O’ War, Hallavan yksärit 7p
5. Salma - Bonnie KN, Seppele 6p (3)
6. Rosa - Étoile Filante, Lehtovaaran Ratsutila 5p (0,5)
7. Mirkku - Vegas Showgirl 4p (1)
8. Alana - O'Dear, Hallavan yksärit 3p
9. Meiju - Aberash Empire 2p
10. Minea - Nightlight, Sateentalli 1p
11. Isabelle - Ratsukallion Puzzlebox 1p
12. Sebastian - Mondbark Juniper 1p
13. Keitaro - Succubus One, Hukkasuo 1p
14. Marcus - Tadeo v.d. Zelos 1p




Luokkasijoittuneille ruusukkeet ranking-pisteiden lisäksi:



Osallistujat ja lisäarvat:

Lisäarvat koottuna ja avattuna tässä tiedostossa, samoin kisapäivän lisäarvat.

1. helppo C, taitotaso easy
Lea - Hämärävoitto
Lotta - Milk's Favorite Cookie, Hallavan tuntsarit
Juuli - Priton Valera, Hallavan tuntsarit
Peppi - Piccolo Boy, Hallavan tuntsarit
Essi - Fantastico, Sateentalli
Laura - Calimera, Sateentalli
Lilja - Savun Zorron, Sateentalli
Adelie - Redmond Ringo, Lehtovaaran Ratsutila
Minea - Lucky's Ramses, Lehtovaaran Ratsutila
Inari - Oxeye Daisy, Lehtovaaran Ratsutila
Ava - Sysivalkee, Auburn Estate
Santtu - Fifill frá Kievari, Auburn Estate
Kirstu - Spitfire, Hukkasuo
Sarianna - Ruben, Seppele
Milla - Agnetha 'If, Seppele

2. helppo B, taitotaso medium
Selina - Solidago Thalia
Linnea - Camelopardalis
Emily - Molly, Hallavan tuntsarit
Elina - Celeus Elegans FEI, Hallavan tuntsarit
Nio - Flying Fonzie, Hallavan tuntsarit
Tinka - Helada Blanca, Hallavan tuntsarit
Nancy – Loki, Hallavan tuntsarit
Miro - JB Salt Flats, Hallavan yksärit
Kassu – Symphonic Melody, Hallavan yksärit
Liinu - California Dreamin', Sateentalli
Ira - Kittycat Jasmina, Sateentalli
Mira - Lalaland Becky, Sateentalli
Emilia - Patrik, Sateentalli
Minttu - Lady Fortuna's Victory, Lehtovaaran Ratsutila
Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila
Veronica - Sõdalane, Lehtovaaran Ratsutila
Viveka - Tarun Huippu, Lehtovaaran Ratsutila
Iiris - Snow Rose, Lehtovaaran Ratsutila
Kiia - Audrey v. Helmwald, Auburn Estate
Adelina - Leafocean Zei, Auburn Estate
Max - Kingdom's Gentleman, Hukkasuo
Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo
Hantsu - Durandal, Hukkasuo
Ekku - Orange Wood's Osiris, Hukkasuo
Mistel - Rainmaker, Seppele
Pyry - Suvitaika, Seppele
Alviina - Lazur SOV, Seppele


3. helppo A, taitotaso hard
Tinu - Trullin Hämy-Valo
Tia - Stillegaards Garrard
Ella - La Palette
Lola – Silfur Fennir HT, Hallavan yksärit
Jesse – Heljän Hurmos, Hallavan yksärit
Alisa - Chico's Chico, Sateentalli
Emilia - Silent Eternity, Lehtovaaran Ratsutila
Julia - Douple Trouble, Lehtovaaran Ratsutila
Sasu - Damiaan v.d. Lodewijk, Auburn Estate
Sarah - Fiveofive, Auburn Estate
Janna - Sharazan, Auburn Estate
Marshall - Vsevolod KZV, Hukkasuo
Reita - Sand Pond, Hukkasuo
Stella - Betume, Seppele
Robert - Harriet V, Seppele

4. vaativa B, taitotaso expert
Theodore - Rauolin
Mirkku - Vegas Showgirl
Sebastian - Mondbark Juniper
Marcus - Tadeo v.d. Zelos
Meiju - Aberash Empire
Lydia - Kheops
Elyssa - Hallavan Lurjus, Hallavan yksärit
Alana - O'Dear, Hallavan yksärit
Lily – Man O’ War, Hallavan yksärit
Minea - Nightlight, Sateentalli
Rosa - Étoile Filante, Lehtovaaran Ratsutila
Nita - Kallan Vermilion, Auburn Estate
Keitaro - Succubus One, Hukkasuo
Anne - Victoria v.d. Zelos, Seppele
Salma - Bonnie KN, Seppele
Minea - Rhinestone

5. 60cm, taitotaso easy
Lea - Hämärävoitto
Anamaria - M.B. Osmi
Lotta - Milk's Favorite Cookie, Hallavan tuntsarit
Juuli - Priton Valera, Hallavan tuntsarit
Peppi - Piccolo Boy, Hallavan tuntsarit
Essi - Fantastico, Sateentalli
Laura - Calimera, Sateentalli
Adelie - Redmond Ringo, Lehtovaaran Ratsutila
Minea - Lucky's Ramses, Lehtovaaran Ratsutila
Inari - Oxeye Daisy, Lehtovaaran Ratsutila
Ava - Sysivalkee, Auburn Estate
Santtu - Fifill frá Kievari, Auburn Estate
Kirstu - Spitfire, Hukkasuo
Sarianna - Ruben, Seppele
Milla - Agnetha 'If, Seppele
Nella - Gekero, Seppele

6. 80cm, taitotaso medium
Selina - Solidago Thalia
Kaisa - Pärren Varro
Linnea - Camelopardalis
Emily - Molly, Hallavan tuntsarit
Elina - Celeus Elegans FEI, Hallavan tuntsarit
Nio - Flying Fonzie, Hallavan tuntsarit
Tinka - Helada Blanca, Hallavan tuntsarit
Nancy – Loki, Hallavan tuntsarit
Miro - JB Salt Flats, Hallavan yksärit
Kassu – Symphonic Melody, Hallavan yksärit
Liinu - California Dreamin', Sateentalli
Ira - Kittycat Jasmina, Sateentalli
Mira - Lalaland Becky, Sateentalli
Emilia - Patrik, Sateentalli
Minttu - Lady Fortuna's Victory, Lehtovaaran Ratsutila
Cassandra - Casse Noisette, Lehtovaaran Ratsutila
Veronica - Sõdalane, Lehtovaaran Ratsutila
Viveka - Tarun Huippu, Lehtovaaran Ratsutila
Iiris - Snow Rose, Lehtovaaran Ratsutila
Adelina - Leafocean Zei, Auburn Estate
Max - Kingdom's Gentleman, Hukkasuo
Crimis - JB Sgraffito, Hukkasuo
Hantsu - Durandal, Hukkasuo
Mistel - Rainmaker, Seppele
Alviina - Lazur SOV, Seppele


7. 100cm, taitotaso hard
Ella - La Palette
Jesse – Heljän Hurmos, Hallavan yksärit
Alisa - Chico's Chico, Sateentalli
Emilia - Silent Eternity, Lehtovaaran Ratsutila
Julia - Douple Trouble, Lehtovaaran Ratsutila
Janna - Sharazan, Auburn Estate
Reita - Sand Pond, Hukkasuo

8. 120cm, taitotaso expert
Mirkku - Vegas Showgirl
Sebastian - Mondbark Juniper
Marcus - Tadeo v.d. Zelos
Meiju - Aberash Empire
Lydia - Kheops
Isabelle - Ratsukallion Puzzlebox
Naava - Mapelpath's Triangle, Hallavan yksärit
Alana - O'Dear, Hallavan yksärit
Lily – Man O’ War, Hallavan yksärit
Minea - Nightlight, Sateentalli
Rosa - Étoile Filante, Lehtovaaran Ratsutila
Keitaro - Succubus One, Hukkasuo
Salma - Bonnie KN, Seppele
Minea - Rhinestone

[Minea]

Luokat vaativa B, taitotaso expert & 120cm, taitotaso expert

Minea - Rhinestone

[Salma]

Kotikilpailuissa starttaamisessa oli aina omat etunsa. Yksi parhaista oli se, että ei tarvinnut lähteä mihinkään. Kaikki se aika, mikä normaalisti meni autossa istumiseen ja hevosten lastaamiseen, oli nyt vapaata kaikelle muulle.

Ja nautinhan minä tietysti siitäkin, kun oma kotitalli muuttui ihmeelliseksi kisakeitaaksi täynnä vieraita ratsukoita ja kevätilmassa leijailevaa ulkobuffetin tuoksua. Kuka siitä olisi voinut olla nauttimatta?

En ollut edes ensimmäisten joukossa, kun pyöräilin seitsemän aikaan tallipihalle. Tallinovi lepäsi jo kutsuvasti raollaan. Lukitsin pyörän koivunrunkoa vasten, venyttelin aamu-unen rippeet yltäni ja astelin sisään lämpimään hevosentuoksuun. Pyry tuli minua vastaan leveällä tallikäytävällä rehusankoja kantaen.

”Huomenta”, hän sanoi hyväntuulisesti kulkiessaan ohitse.

Kävin hakemassa sekä Bonnien että Agin puurot satulahuoneesta ja heitin ne heinäsylillisten kanssa hevosten eteen. Agi hyökkäsi heinän kimppuun kuin nälkään kuoleva, Bonnie upotti turpansa varovaisesti puuroämpäriin. Palatessani rehuvarastoon oli hevosten lämmin heinän rouskutus täyttänyt tallin.

Täytin kaksi ämpärillistä vettä ja sekoitin kumpaankin vähän melassia itsekseni hyräillen. Kisapäivänä hevoset olivat todellakin ansainneet ekstraenergiansa. Kurotin ottamaan rehulaaria vastapäätä olevalta hyllyltä pienen veitsen, nappasin rapisevasta paperipussista vihreäkylkisen omenan ja istahdin rehulaarin rappuselle leikkaamaan omenaa. Livautin veitsen kärjeltä muutaman palan omaan suuhuni ja mutustelin niitä jakaessani loput melassivesiämpäreihin.

Agi starttaisi jo helpossa C:ssä, joten melassivedet juotettuani kiinnitin sen karsinan seinään ja aloin sukia kimoa karvapeitettä. Agi oli ilokseni lopettanut karsinassa potkimisen, mutta sen tilalle se oli keksinyt uuden hauskan tavan: se pyöri niin, ettei sen enempää harjaamisesta kuin hevosen uudelleen kiinni kalastamisesta tullut mitään. Niinpä sidoin sen aina kiinni, oli kyseessä sitten kavioiden tarkistus tai suojien riisuminen.

Agi oli onneksi siistissä kunnossa. Sen harja oli letitetty eilen, ja lyhyt otsatukka törrötti niin sievästi korvien välistä kuin sen vain saattoi kuvitella törröttävän. Hevonen mupelsi karsinan puoliovea häntä huiskahdellen, kuin olisi arvannut, että tänään tapahtuisi jotakin erityistä.

Milla tuli, kun olin hakemassa varusteita satulahuoneesta.

”Mä voin sitten laittaa sen tästä eteenpäin”, hän sanoi. Ei huomenta, ei iloista hymyä, ei jännittyneitä arvailuja siitä miten ohjelma menisi. Hän oli jo kisa-asussaan ja lepuutti kättään Agin karsinalla hevosenomistajan elkein.

Minä jätin varusteet Agin karsinalle ja kuljin Bonnien luokse, sillä niin olin tottunut tekemään. En halunnut riidellä Millan kanssa. En halunnut väitellä siitä, kumpi meistä pärjäsi paremmin Agille. En oikeastaan halunnut tehdä hänen kanssaan yhtikäs mitään.

Bonniella oli ollut yöllä loimi, eikä sen valkeassa karvassa ollut kuin muutama harmaa likatahra. Harjauksen lomassa kosketin sen sileää valkeaa harjaa, joka oli sykeröillä kuten Agillakin. Harja liukui pehmeänä kättäni vasten ja minut täytti lämmin tunne. Ponini oli niin siro ja kaunis ja valtavan rakas.

Harjattuani Bonnien heitin enkkuviltin takaisin sen selkään ja vedin riimun sen korvien ylitse. Meillä olisi vielä paljon aikaa ennen vaativan B:n alkua. Kävisin taluttelemassa poniani pihalla ja haistelemassa tunnelmaa ennen varsinaista koitostamme.

Sitten me kisaisimme.

(435 sanaa)

[Theodore]

(474 sanaa)

Tie tähtiin 2019- kilpailu oli lähtenyt meidän osalta hyvin laiskasti tai huomaamattomasti. Emme kerinneet juuri mihinkään valmennuksiin mukaan omien työkiireiden tai huonon ajankohdan takia. Rauolin oli aivan terässä, kun hänen vakiovalmentaja oli ratsastanut sillä viimeiset kaksi viikkoa. Mitä tapahtuu, kun itse hyppään kilpailupäivänä hevosen selkään? Aivan täydellinen kaaos. Näitä ajatuksia käydessä olin auton ratissa kohti Seppeleen ratsastuskoulua Liekkijärvelle. Navigaatio ei osannut neuvoa, minkä takia luotto oli täysin ystävän antamissa neuvoissa.

Kisapaikalle päästyä keli oli täydellinen kevät. Aurinko paistoi, kengät olivat heti mudassa ja pikimusta hevonen olisi radan jälkeen yksi kurapallero. Hyppäsin ulos autosta ja huomattavasti olin se aikainen henkilö. Paikalla oli tallin omaa porukkaa ja henkilökuntaa. Täydellinen aika totuttaa ratsu uuteen ympäristöön, vaikka Rauolin ei antanut kahta ***** uusista paikoista. Aloitin vain taluttamalla hevosta ympäriinsä ennen varustamista. Olin yksin liikenteessä, että toisessa kädessä hevonen oli narun päässä ja toinen käsi putsasi hevosta. Onneksi paikalle saapuu viehättävä tallityttö apuun. Iso kiitos hänelle, kun piteli oria varustamisen aikana.

Lämmittelyssä Rauolin keskittyi siihen mitä käskin sen tekemään. Askeleet olivat energisiä ja eteenpäin rullaavia. Hevonen antoi parastaan ennen radalle pääsyä. Oli turhaa päästää kaikki hieno energia valumaan pois, joten istuin syvään satulaan hengitin ulos ja Rauolin siirtyi pitkä askeliseen käyntiin. Omasta mielestä Seppeleen ympäristö oli oikein kaunis ja kotoisa. Voisin kuvitella asuvani täällä hevosen kanssa, mutta kyllä ne Keski-Suomen ympäristöt veti takaisin. Olin taas omissa ajatuksissa ja huomasin sen siitä, että ori nosti pään jyrkästi ylös. Rauolin tahtoi herätellä takaisin maan kamaralle tai tahallaan härnätä. Pian oli meidän vuoro loistaa maneesissa. Sydän hakkasi rintaa vasten ja ainut helpotuksen huokaus tuli siitä etten ollutkaan ainoa mies ratsastaja täälläpäin.

Ratsastin pituushalkaisijalle puristaen ohjia kädessä antaen mielen tyhjentyä. Vielä viimeiset ajatukset ennen pysähdystä ja rata sai alkaa. Muistelin kuvioita ja annoin hevosen mennä omalla vauhdillaan. Rauolin kuunteli apuja kuuliaisesti. Pidin huolella kiinni, että hevonen oli koottu, eteni reippaasti ja tiet tulivat kunnolla. Annoin hevosen uppoutua kulmiin ja reagoida herkästi istunta-apuihin. Ohjat tuntuivat roikkuvat kaulalla, kun ei tarvinnut puolipidätteitä tehdä. Kaikki tuli syvistä vatsalihaksista ja lonkista. Hieman sai avotaivutuksessa turvautua sisäohjaan ja johtavaan ulko-ohjaan, että ori tuli rehellisesti avotaivutukselle.

Radan aikana annoin vakavan ilmeen rentoutua. Pieni hymy nousi korviin Rauolin edetessä erittäin tasapainoisesti eteenpäin. Emme antaneet pikku virheiden haitata ja tausta hälinästä huolimatta hevonen ei piitannut niistä. Orilla oli hyvät hermot, koska olihan se alkuperäisesti ollut ritarien ratsuna. Ei pelkää isoja autoja, lepattavia lippuja, tuomareita tai edes liekehtivää tulta.

Ennen kuin ehdin edes huomata olimme tulleet radan päätyyn. Rauolin seisoi tasaisesti kaikilla neljällä jalalla kaula yhä kaarella. Taputukset tärähtivät korviin, lopputervehdys ja ohjat vapaiksi. Kehuin hevosta viimeiseen asti, sillä oli Rauolin tehnyt upean työn. Olin myös tyytyväinen omaan suoritukseen ja omaan istuntaan ja siihen kokonaisuuteen. Kerta kaikkiaan upea tunnelma.

Jännitin tuloksia ja hoitamisen aikana miettisin miten mahtoi oikeasti mennä. Muutaman kerran menin seuraamaan muiden suorituksia. Rauolin oli saanut vieraspaikan ja pystyin tämän takia rauhallisin mielin kierrellä tallia sekä keskittyä seuraamaan kilpailuja ilman huolenaiheita.

[Robert]

4 faces he didn't want to see + 1 he would've

Kotikilpailuissa starttaamisessa oli aina omat haittansa. Yksi kamalimmista oli se, että ihan kaikki tutut olivat siellä. Kaikki ne kasvot, joita normaalisti pyrin välttelemään, kulkivat nyt Seppeleen mailla kuin olisivat aina kulkeneet siellä.

Moni liekkijärveläinen oli varmasti paikalla uteliaisuuttaan, olihan tallipalo ollut suuri uutinen jopa kylän ulkopuolella. Valtaosa lieni entisiä asiakkaita, jotka olivat maneesin kadottua kuin tuhka tuuleen (kirjaimellisesti) karanneet parempien puitteiden perässä toisille talleille. Nyt ne löntystelivät arkivaatteissaan ja päästelivät vakuuttuneita ooh- ja aah-äännähdyksiä uudenkarheaa maneesirakennusta ihaillessaan. Sitten olivat keppihevosineen paikalle raahatut lapset, joiden vanhemmat olivat ajatelleet tämän oivaksi tilaisuudeksi antaa pikku-pershedelmän tavata ihan oikeita hevosia. Ja sitten oli tietenkin ne vanhemmat, jotka olivat tulleet katsomaan lapsiaan.

Tunnistin äitini kasvot jo kaukaa. Niissä oli uusia, huolestuneita juonteita, ja äidin silmien alustaa värittävä violetti sai sen näyttämään väsyneeltä. Mun vatsanpohjassa vääntyi ikävästi--en ollut nähnyt äitiä pitkään aikaan. Se oli jotenkin vain sulanut pois mun elämästä siinä kaiken pyörteessä, ja kun mun perhe oli laskenut musta irti, Seppeleen oma, pieni perhe oli ollut ottamassa mua kiinni.

Harry tuuppasi mua turvallaan ja jätti edellisen osakilpailun ajan siistinä säilyneeseen kisatakkiin ensimmäisen jälkensä. Pieni kuolaroiske näytti kuunsirpiltä, tai puolikkaalta kahvikupin jäljeltä, ja mä tuijotin sitä niin intensiivisesti kuin osasin. Katkeruus tuntui happamalta mun kurkussa.

Äiti katseli ympärilleen, ja sen vieressä isä seisoi sellaisena kuten aina: vakavana, pitkänä, tummanpuhuvana. Musta villakangastakki liehui tuulessa kuin lippu salossa, ja sinisiä silmiä peitti aurinkolasit vaikka ujo, maaliskuinen aurinko ei uskaltanut kuin pilkistellä pilviensä lomasta. Mä ponnistin itseni harmaakorvan selkään, saappaan heittäessä märkää rapaa hevosen lautasille.

"Need help?" kuului maan kamaralta.

Tiesin, että Anne oli värvännyt kaikki mahdolliset seppeleläiset ja, jopa yli tallirajojen, pari ruskamäkeläistä isojen kisojen toimihenkilöstöksi, ja niistä oli ollut kattavat listat toimiston seinällä aina eiliseen asti. Silti, Britan nimi oli jotenkin lipunut mun katseen ohi, ja nyt mä en voinut kuin tuijottaa sen ystävälliseksi maalattuja kasvoja. Epävarmasti, nyökkäsin ja tein itseni kiireiseksi jalustimisen kanssa hosumisella.

"Omassa hevosessa mahtaa olla parasta se, että jalustimet ovat aina oikein mittaiset heti selkään noustessa", Britan vieno ääni vihjaisi kun se kurottautui pyyhkimään klipatun karvan pinnalle jääneet roiskeet. Ehkä normaalisti olisin saattanut tuntea poskieni hehkuvan, mutta nyt, nyt tunsin oloni turraksi, äitini huolesta väsyneiden ryppyjen ja isäni vakavailmeisen olemuksen puuduttamaksi.

"Jutan hevonen piti lopettaa", vastasin Britalle, ja ratsastin pois.

Harry käveli salaista pikkupolkua kuin kyseessä olisi mikä tahansa sunnuntai eikä se olisi sonnustautunut kisakireään lookkiinsa harjassaan enemmän vahaa kuin mitä mun tukka oli koko elinikänsä aikana nähnyt. Mun sisäelimet pyörivät ja velloivat ja vyöryivät kuin niillä olisi edessään vuosisadan sirkusshow Talent USA:n livefinaalijaksossa, enkä mä tiennyt johtuiko se kisajännityksestä, mun vanhemmista vai Britasta.

Siinä vaiheessa kun kaikista seppeleläisistä juuri Inkeri kutsui meidät ilme värähtämättä verryttelyyn, mun teki mieli oksentaa. Inkeri ei katsonut meihin kahdesti, ei varmaan edes yhdesti, eikä sen kivikasvot liikahtaneetkaan kun se kirjasi jotain ylös paperiinsa. Se oli pukeutunut keltaiseen sadetakkiin, joka roikkui valtoimenaan auki, liepeet tuulenvireiden tanssittamana, ja kumisaappaisiin, jotka olivat sitä polviin ja vähän yli. Valkea tukka pursusi pipon alta, ja se näytti siltä kuin Inkeri olisi juuri noussut sängystä.

Näin silmäluomieni takana tytön vastaheränneen, unenpehmentämän hymy ja unihiekat sen pisamaisella iholla.

Harry pysähtyi äkillisesti, ja tajusin puristaneeni käsiäni nyrkkiin kuin viimeistä päivää. Hellitin, ja mun teki mieli kadota.

Ainoat tutut kasvot, joiden olisin toivonut olevan paikalla, eivät olleet. Valkoinen satulahuopa oli ollut valmiiksi vaihdettuna kiiltäväksi hinkatun satulan alla ja huolellisesti kiillotetut kankikuolaimet olivat näyttäneet kuin suoraan paketista vedetyiltä. Pysäytin Harryn tervehdykseen, suljin silmäni ja kuvittelin hoitajani näyttämässä mulle peukkuja, silmäkulmat ilosta rypistyneinä, ja toivoin, ettei sen tarvitsisi olla vain kuvitelmaa.

[Nio Luosujärvi]

Nio Luosujärvi - Flying Fonzie
Helppo B & 80cm / medium

[varjoaika]

Santtu - Fifill frá Kievari


Santtu ei ollut vieläkään uskoa, että hän oli poninsa kanssa sijoittunut ensimmäisessä osakilpailussa. Hänellä oli ollut takana lähes uneton yö, sängyssä kääntyillen ja jännitys vatsassa kourien. Vasta aamuyöstä poika oli saanut nukahdettua, ja aivan liian aikaisin herätyskello oli pärähtänyt soimaan. Hukkasuolla hän oli tuntenut olonsa eksyneeksi roikkuessaan Fifin ohjissa tallin pihassa, tietämättä mihin päin lähteä tai mistä aloittaa. Ava oli jälleen osoittautunut hyväksi esimerkiksi, ja koko päivä olikin mennyt seuraa johtajaa- leikiksi, kun Santtu seurasi visusti tytön perässä peläten, että yksikseen hän tekisi jotain sääntöjen vastaista. Vasta äidin ja isän saavuttua Kaapon kanssa kisapaikalle oli Santtu uskaltanut päästää Avan näkökentästään, ja pian sen jälkeen poika oli noussut poninsa selkään lämmittelyrinkiin.

Koululuokassa toiseksi tuleminen oli sekä Santulle itselleen että pojan vanhemmille suuri yllätys, eikä Santtu voinut pidätellä leveää hymyään kun aikaisemmin hevosia vieroksunut Niina-äiti innostui rapsuttelemaan Fifin otsaa ja Markus-isä taputti poikaansa hartialle kehuen hyvästä suorituksesta. Sininen ruusuke oli päätynyt Fifin suitsiin, ja myöhemmin takaisin kotitallilla ponin oven eteen. Fifi oli saanut sokeripalan herkuksi hyvästä suorituksesta, ja Santtu oli lähtenyt kotiin hyvillä mielin.

Nyt samainen hyvä mieli oli vain kaukainen haave kun Santtu alahuultaan jyrsien tarkisti sadannen kerran sinä aamuna, onko kaikki varmasti mukana. Suitset, satula, satulahuopa, harjat, suojat, pyyhe, ensiapupakkaus..
"Jannaaaa, kato nyt kun tossa Sepon uudessa satulahuovassa on tahra! Mä en kestä, en ihan kohta lähe ollenkaan!" Avan kimeä valitus kuului tallin toisesta päästä, jota seurasi Jannan nauru ja Avan kivahdus 'älä naura mulle'. Se sai Santunkin suupielet väkisin nousemaan ylöspäin. Avan ja Jannan teinimäinen kiekuminen alkoi tuntumaan jo ihan kodikkaalta, ja sitä kuunnellessaan taustameluna Santtu pystyi itse rauhoittumaan vaalean poninsa ääreen. Fifi painoi turpansa Santun vatsaa vasten, ylähuulellaan pojan takin taskun reunaa hamuten.
"Et sä nyt saa mitään", Santtu sanoi hiljaa ja silitti Fifin poskea. Poni huokaisi syvään ihankuin se olisi ymmärtänyt tappionsa ja siirsi päänsä sivuun. Viimeinen tarkistus ponin ympäri ja Santtu nyökkäsi tyytyväisenä. Fifin päällä oli hienot, vasta toistamiseen käytetyt vaaleansiniset kuljetussuojat sekä häntäsuoja, ja samaa sävyä pehmustettu riimu ja fleeceloimi, jossa oli valkoisia lumihiutaleen kuvia. Poni oli valmis lähtemään matkaan.

Matkalla Santun suu repeili auki haukotukseen useasti, ja poika yritti pitää itsensä virkeänä maisemia katsellen. Onneksi kyyditykset kisapaikoille hoituivat tallin puolesta ja kimppakyydillä pääsi menemään, äidillä ja isällä oli taas omia kiireitä töiden kanssa. Äiti taisi kyllä jäädä kotiin potemaan pientä krapulaa, se oli taas eilen käynyt tyttökaverien kanssa juhlimassa. Janna ja Ava selasivat molemmat kännyköitään, ja välillä toinen työnsi luurinsa toisen naaman eteen ja kehui jotain tosi hyvännäköiseksi. Mitä lie tekivät.

Seppeleen pihassa oli täysi tohina päällä kun kuskiksi lähtenyt Penna pysäytti auton. Ilmassa oli selvää jännitystä, puheensorinaa ja innokkaiden hevosten korskintaa ja hirnuntaa. Rekasta ryhdyttiin purkamaan Auburnin ja Purtsilaisten hevosia yksi toisensa perään, ja Fifi asteli lastaussillalta nätisti alas. Santtu taputti poninsa kaulaa kun se kohotti päätään sieraimet väristen, ja vastasi jostain kauempaa kuuluvaan hirnahdukseen. Siitä huolimatta se pysyi paljon rauhallisempana kuin moni muu mukaan lähteneistä hevosista, ja Santtu talutti poninsa kiireesti kauemmas viuhuvien kavioiden alta.

"Kerettiinpäs!" isän ääni kantautui Santun korviin pojan viimeistellessä Fifiä ratsastuskuntoon tallin tiloissa. Hämmästyneenä Santtu kääntyi katsomaan isän, äidin ja Kaapon hymyileviä kasvoja (kyllä koiratkin osaa hymyillä).
"Mitä te nyt jo teette täällä?" poika ihmetteli ja kumartui silittelemään Kaapoa. Äiti torui heti, sanoi että vaatteisiin tarttuu karvoja. Santtu suoristi vähitellen selkänsä ja vilkaisi itseensä. Niissä oli jo karvoja, kaikki Fifin. Äiti mutristi suutaan.
"Me äidin kanssa haluttiin juhlistaa sitä sun viimekertaista voittoa. Olihan se hieno juttu, mun poika voittaa jotain!" isän kasvoilla oli lähes yhtä leveä hymy kuin silloin Hukkasuossa. Santtu pystyi kuvittelemaan rusetin sen käsissä, mitä se oli silloin heiluttanut innoissaan. Santtu odotti kysyvän näköisenä mitä vanhempansa tarkoittivat. Äiti kaivoi paketin esiin kantamastaan muovipussista, ja ojensin sen Santulle.

"Mitä?!" Ava kiljahti Santun taluttaessa Fifin lämmittelyalueelle tuliterä kisatakki päällään. "Mistä sä ton oot saanut?" se hiillosti ja kiskoi Seppoa mukanaan tullessaan lähempää katsomaan. Santun kasvoille nousi vähän nolo hymy. Takki oli hurjan hieno, eikä Santtu ollut edes pyytänyt sitä. Hän ei tiennyt tarkalleen miten kallis se on, mutta kallis jokatapauksessa. Todella kallis.
"Äiti ja isä osti", Santtu totesi ja siirtyi kiristämään Fifin satulavyötä.


Onnellinen ponin omistaja uudessa Sokka Luxuries Vociferous kisatakissaan

(665 sanaa)

[tinu.]

Tinu & Hämy-Valo (helppo A, 401 sanaa)

Vihdoinkin oli Tie Tähtiin toisen osakilpailun aika. Helmikuun ensimmäinen osakilpailu meni meidän osaltamme melko heikosti, vaikka yhdessä valmennuksessa kävimmekin ennen kisapäivää. Tappiosta harmistuneena ja toisaalta myös uutta puhtia saaneena olimme valmentautuneet tätä toista osakilpailua varten aktiivisemmin ja treenanneet enemmän myös kotioloissa, kun säät olivat sen sallineet. Hämykin oli ollut melko hyväntuulinen, joten lähdimme tämän päiväiseen koitokseen itsevarmoina.

Aikaisin aamulla hevostraileriin oli pakattu Hämy-tamma sekä Varro-ruuna, jotka jäivät omaan matkustusosioonsa taistelemaan matkaa varten varustetuista heinistä. Kaisan auto oli ahdettu täyteen kilpailuissa tarvittavia varusteita ja takapenkillä nuokkui mukaan henkiseksi tueksi ja hevosenhoitajaharjoittelijaksi lähtenyt Joonas. Matka kilpailupaikalle Seppeleeseen oli onneksi melko siedettävän mittainen ja nuori Joonaskin oli ennättänyt virkoamaan päivän uurastusta varten.

Kilpailupaikalla Kaisa hoiti ilmoittautumisen samalla, kun Joonas avusti minua varustamaan Hämyn. Tamma oli harjattu huolellisesti jo kotona Trullinummessa, joten nyt riitti että kuljetusloimen alle jääneille pölyille näytti vain hieman pölyharjaa ja selvitin otsatukasta siihen matkan aikana ilmestyneen takun. Tamma mulkoili tyytymättömänä muutaman metrin päässä ollutta traileria, jonka ikkunasta näkyi uteliaan oloisen ponin siluetti. Joonas sinkoili tamman ympärillä ja huolehti, että ratsuni oli varmasti riittävän puhdas ja kaikki varusteet olivat mukana ja koska meidän tulisi viimeistään olla verkkaamassa jajaja... Olin juuri vaihtamassa päälle kisatakkia ja nyökkäilin Joonaksen huomioille ja muistutuksille, kun Kaisakin saapui lopulta paikalle ja avusti minut Hämyn satulaan, jonka jälkeen lähdin tammani kanssa kohti verryttelyaluetta.

Verkassa Hämy katsoi ylimielisen happamasti muita samalla alueella olevia hevosia. Olin sitaissut tamman häntään punaisen rusetin ihan varmuuden vuoksi, mutta siitä huolimatta pari kertaa joku kanssaratsukko ajautui vähän turhankin lähelle Hämyä. Tamma onneksi tyytyi vain mulkoilemaan mokomia sen omaan tilaan pyrkijöitä murhaavalla katseella. Hämy oli ensialkuun ehkä aavistuksen kankea, mutta vertyi ja notkistui lopulta riittävän pyörittelyn jälkeen. Joonas halusi välttämättä antaa tammalle vielä pienen porkkananpalan ennen suoritustamme. "Ihan vaan että Hämyllä olisi parempi mieli," poika tokaisi. Ja niinpähän vain näytti tamman ilme jälleen kirkastuvan!

Sitten tuli meidän vuoromme ratsastaa päivän rata. Saavuimme kouluaitojen sisäpuolelle rytmikkäässä laukassa, teimme tyylipuhtaan pysähdyksen ja lopulta alkutervehdyksen jälkeen lähdimme toden teolla ratsastamaan rataa. Hämy oli todella mukava ja kevyt ratsastaa, mutta vastapainona se kuunteli hyvin myös pidättäviä apuja. Samalla kun yritin muistaa rataa, yritin myös pitää istuntani mahdollisimman hyvänä. Ja muistaa kantaa kädet!

Lopulta rata olikin jo ohi ja olimme jo lopputervehdyksessä. Hiestä höyryävä tammani eteni reipasta käyntiä pois radalta samalla, kun kehuin sen maasta taivaisiin. Tämä oli varmaan yksi parhaita suorituksiamme ikinä! Joonas toi minulle viltin, jonka heitin Hämyn selkään ja ratsastin vielä kevyet loppuverkat, ennen kuin suuntasimme takaisin trailerille.


.....


Kaisa & Pärren Varro (80cm, 291 sanaa)

Kaisa ja Varro olivat ensimmäisen osakilpailun jälkeen hioneet yhteistyötään huomattavasti ahkerammin kuin aiemmin, osittain Tinun patistamana. Ruuna oli toiminut etenkin valmennuksissa vieläpä oikein hyvin ja jättänyt turhanpäiväisen sähläilyn ja hösäämisen, joten odotukset tämänpäiväistä osakilpailua kohtaan olivat korkealla. Varron taistellessa matkaheinistä trailerissa yhdessä Hämy-tamman kanssa, Kaisa keskittyi kertaamaan auton matkustamossa päivän tavoitteita, strategioita ja valmennuksien oppeja yhdessä Tinun kanssa. Naiset neuvoivat ja antoivat toisilleen vielä viime hetken tsemppejä ja vinkkejä, samalla kun hevosenhoitajaksi mukaan lähtenyt nuori Joonas-poika katseli halpoja kotimaisia auton takapenkillä.

Ajomatka kului sukkelasti ja lopulta Trullinummen väkikin oli saapunut kilpailupaikalle Seppeleeseen. Tinu ja Joonas jäivät purkamaan Hämyä trailerista ja varustamaan tätä kilpailusuoritusta varten. Varro sai jäädä vielä koppiin odottelemaan omaa vuoroaan, sillä esteitä hypittäisiin vasta myöhemmin päivällä. Kaisa puolestaan lähti hoitamaan ilmoittautumiset pois alta ja jäi samalla reissulla katselemaan hieman myös aiempia suorituksia. Kun Kaisa saapui takaisin Tinun, Joonaksen ja hevosten luo, oli Hämy jo valmiina kilpailusuoritukseensa. Varro puolestaan torkkui tyytyväisenä trailerissa. Kaisa lähti Joonaksen kanssa katselemaan Tinun ja Hämyn verkkaa sekä kilpailusuoritusta.

Kun Hämy oli huollettu oman kilpailurupeamansa jälkeen, kolmikolle jäi hetkeksi luppoaikaa seurailla muita luokkia ja tutustua kilpailualueeseen. Hyvissä ajoin he kuitenkin palasivat takaisin hoitamaan ja varustamaan Varron esteluokkien alkua varten. Varro tuntui melko eläväiseltä jo varustamisen aikana, joten itse kilpailusuoritus rupesi jännittämään Kaisaa hieman aiempaa enemmän. Myös verkassa ruunalla tuntui olevan virtaa ja Kaisa tunsi punan nousevan kasvoilleen ratsunsa sinkoillessa päättömästi ympäri verryttelyaluetta.

Lopulta tuli Kaisan ja Varron suorituksen vuoro. Ruuna oli ennättänyt päästellä jo pahimpia höyryjä verkan aikana, mutta edelleen tuntui, että Varro lähtisi lentoon koska vain. Lennokkaan reipasta ravia kilpailualueelle saapuessaan Kaisa yritti vielä tsempata itseään. "Yritä parhaasi, muista valmennusten vinkit, opi vanhoista virheistä. Hyvin se menee, kyllä Varro hypätä osaa." Ja samalla kuului äänimerkki suorituksen alun merkiksi, ja Kaisa suuntasi Varron kohti ensimmäistä estettä.

[varjoaika]

Jesse - Heljän Hurmos

Jotenkin mystisesti ratsutallilla oli viimepäivinä käynyt enemmän porukkaa kuin normaalisti. Villi veikkaus, että sillä vajaan viikon ikäsellä varsalla on sen kanssa jotain tekemistä. Huijaisin, jos sanoisin etten mäkin ollut jäänyt Liljan karsinan eteen katselemaan pikkuisen touhuamista. Ai jehna se oli suloinen. Mä en olekaan koskaan ennen ollut osa minkään varsan elämää, enkä tiedä voisko sen nytkään sanoa tapahtuvan, mutta ainakin mä saisin todistaa sen kasvamista ja kehittymistä vaikka sitten sivusta. Hurmoksessa oli ihan tarpeeks varsaa mulle, kun orilla oli kevättä rinnassa siihen malliin, että oksat pois.

"Jea, nyt ois kaikki", ilmoitin Elyssalle joka nyökkäsi ja sulki rekan sivussa olevan varusteboksin luukun. Luka, Tilli, Symppis ja Hurmos oli varustettu matkaa varten ja nelikko nautiskeli parhaillaan heinätarjoilusta lämpimiin loimiin käärittynä. Nainen nousi ison kuljetusauton rattiin, ja mä talsin maassa lepäävän kevyen lumipeitteen poikki omalle autolleni. Se lähti kauniisti hyrräten käyntiin. Rekan takavaloja seuraten lähdin ajamaan tallin pihasta kohti tulevaa kisapaikkaa.

Matka Seppeleeseen olikin käynyt jo tutuksi siinä missä sen pihamaakin. Hurmos pääsi ensimmäisenä rekan kyydistä ulos ja sen oli ihan pakko tehdä pari kunniakierrosta riimunnaru tiukalla äänekkäästi hirnahdellen. Kunnom herrasmies tervehtii neitoja kovaa ja korkealta. Pyöräytin vaan orille silmiäni ja lähdin taluttamaan sitä tallia kohti, jossa vierailevat hevoset saisi majoittua ratsastuskuntoon laittamisen ajaksi.

Puheensorinaa oli kaikkialla. Tuttujakin, niinkuin vaikka Nio ja Kassu. Mistä mahtoivat jutella, molempia ainakin hymyilytti. Lily ja Miro olivat lyöttäytyneet yhteen, Mirolla meni kai sen uuden tammansa kanssa hyvin. Elyssan ja Aleksin olin nähnyt pihalla rupattelemassa, ja Lola ja Emily vertailivat ratsujensa kampauksia. Alanan lisäksi mä taisin olla ainoa, joka oli nyt omissa oloissaan. Huokaisin ääneti nenän kautta. Ei haittaa. Nyt olinkin ihan mielelläni yksin omien ajatuksieni ja hevoseni kanssa. Tai eihän se mun ole, vaikka viime aikoina siltä se on tuntunut. Kumarruin liu'uttamaan jännesuojia Hurmoksen etujalkoihin. Sen verran aktiivisesti me ollaa valmentauduttu ja matkustettu, että omalta se pieni musta ori oli alkanut tuntumaan. Suojien jälkeen tuli muut varusteet yksi kerrallaan, ensin hevoselle ja sitten mulle. Siitä suunta oli kohti verryttely aluetta.

"Hoo, iisisti!" pidätin Hurmosta varmasti jo kymmenennen kerran astetta tiukemmin kuin olisin halunnut. Ori steppasi menemään häntä viuhuen aina kun lähelle tuli toinen hevonen, eikä sen kanssa uskaltanut ratsastaa kenenkään perässä liian pitkään. Se viskaisi päätään ja tarjosi jotain epämääräistä käyntiravia sivusuuntaan, kun mä vaan halusin mennä suoraan. Saa nähdä, miten radat tulee menemään. Viime kerralla me sijoituttiin johonkin keskimaastoon, ei vedetty hyvin muttei huonostikaan. Olin elätellyt toiveita, että tällä kertaa paremmin, mutta orin korskahdellessa täpinöissään se vähät välitti mun antamista avuista. Ohjatessani sen maneesia kohti alkavaa koululuokkaa varten asennoiduin havittelemaan edes rentoa ratsua alleni palkinnon saamisen sijaan.

(421 sanaa)

[max]

Naava - Mapelpath's Triangle 120cm

[Marshall K. ja Vsevolod KZV]

Marshall Kozlov & Vsevolod KZV (Helppo A, 1116 sanaa)



Venäläistä koeteltiin nyt oikein olan takaa. Marshall istui pienen hevoskuljetusauton pelkääjän paikalla ja tuijotti itseään pienestä peilistä mikä oli kiinni alas käännetyssä aurinkolipassa. Eikä suttuisen peilin kuvajainen ollut kovin vakuuttava. Mies näytti suurinpiirtein haudasta nousseelta, paitsi että kuolleen olemuksen rikkoi äkillinen hätkähdys ja Marshall hieroi käsivarttaan samalla kun katsoi kuljettajan paikalla istuvaan naiseen.


"Nysse hymy naamalle tai vejän sen siihen ite." Nainen sanoi miltei kuin olisi torunut pikkulasta, ojentaen lyömäaseena käyttämäänsä vesipullon Marshalille.

Mies otti pullon vastaan mukisematta ja kaivoi takintaskusta särkylääkkeen, jonka huuhtoi veden avulla kurkusta alas.

"Joo joo, kyllä minä viimeistään siinä vaiheessa laitan peli-ilmeen naamalle kun tästä autosta nousen." rastapää tokaisi, katsoen naisen perään kun hän jo hyppäsi kepeästi ulos autosta. Marshall varmisti vielä että takut olivat varmasti hyvin kiinni, ennen kuin avasi oven ja laskeutui itsekin alas kuormurin hytistä.



Oman kuljetuskopin kuin autonkin puutteessa Marshall oli soittanut tuttavalleen, jonka tallilla kävi pitämässä satunnaisia tunteja, josko hän pystyisi auttamaan. Duová, tai tutummin Tuuva, oli onneksi vastannut hetkessä että totta kai hän pystyi jeesimään kaveria hädässä. Joten varhain kisa-aamuna hän oli ajanut heidän pienellä 3hevosen sivusta lastattavan hevosauton Hukkasuon pihaan. Sekä auttanut myös tavaroiden kannossa ja Volyan valmisteluissa matkaa varten. Reilu viikko sitten loukattu polvi ei ollut oikeastaan saanut edes mahdollisuutta kunnon paranemiseen, koska koko kulunut viikko oli pitänyt käyttää edes jotenkin hyödyksi ja harjoitella kisoja varten. Ja sitten olikin tullut jo vähän lisää harmaiden hiusten aiheuttajia ihan kotonakin.

Mies ravisti päätään rivakasti. Okei, nyt ei ollut oikea paikka murehtia asioita. Nyt, hänen piti unohtaa kaikki se hetkeksi ja keskittyä tähän päivään sekä hetkeen.

Samalla kun Tuuva laski auton lastaussillan alas, Marshall keskittyi lähinnä hengittämään rauhassa jotta rentoutuisi edes hieman ennen kuin alkaisi varustamaan hevostaan.


"Okei, mie käyn kahtoon sielä toimistosa lähtölistat ja sen teän numeron ja niin eespäi. Niin alottele sie Volijan kaas." Tuuva sanoi tavanomaiseen pirtsakkaan tapaansa leveän hymyn kera, ennen kuin lähti reippain askelin seuraamaan pihapiirin opasteita kisatoimistolle.


Marshall kapusi sillalta sisälle autoon ja katsoi pienesti hymyillen siellä seisovaa hevostaan. Tumma ori oli nostanut päänsä kohti kattoa, ja kippuraiset korvat pyörivät verkkaisesti joka suuntaan kun se kuulosteli ulkoa kantautuvaa hälinää. Volya värisytteli sieraimiaan pienen pörinän kera, sulloen lopulta koko päänsä autoon tulleen miehen syliin.


"He-heei, ei tarvitse noin väkivaltaisesti töniä. Vähempikin riittää." Marshall sanoi ratsulleen omalla äidinkielellään, hieman huvittuneena Volyan tuuppauksesta.


"Tiedän että ehdeimme harjoitella aika vähän, ja että varmasti asitit että minulla pyörii aivan liian paljon turhia asioita mielessä juuri nyt. Mutta yritetään parhaamme ja tehdään siisti suoritus. Eikö?" mies jatkoi hevoselle puhelemista samalla kun siirsi Volyan toisella puolella olevaa väliseinää kauemmas, jotta sai muodostettua kuljetusautoon miltei karsinan kokoisen tilan hevosen varustamiseen.



Marshall tiesi että oria oli turha käydä jalottelemasa ilman varustamista alueella. Koska sen jälkeen hevonen olisi ollut sen verran levoton että etenkään miehen tämän hetkisestä liikkumiskyvystä johtuen, varustamisesta ei olisi tullut enää mitään. Volya rakasti kisapäivä ruutinejaan.

Rastapää oli ehtinyt saada satulan hevosen selkään kun Tuuva palasi kisatoimistolta, heilutellen paperilappua toisessa kädessään.


"Nonnih, sun paikallaolo varmistettu ja kisanumero tiijosa." nainen puheli, mennen Volyan suitsien luo mitkä Marshall oli ripustanut roikkumaan auton seinälle. Sen kummempia kyselemättä, Tuuva alkoi vaihtelemaan numeroita orin suitsissa olevaan pyörään kisanumero pidikkeeseen.


"Te ootta aikalailla iha loppupääsä, joten sulla on enemmän ko hyvin aikaa kaikkehen. Ehit käyvä vaikka kattomasaki pari suoritusta jos haluvat." Tuuva jatkoi pirteää puheluansa, samalla kun Marshall viimeisteli orin harjassa olevia lettejä siisteiksi sykeröiksi.






Aika tuntui kuluvan vähän turhankin hitaasti Marshalin mieleen, minkä takia mies ei pitänyt mitään kiirettä hevosen varustamisesta loppuun. Kaikessa rauhassa tuo kävi läpi hevosen jalat ja kaviot, että tuo ei ollut varmasti matkan aikana polkenut omille jaloilleen tai irroitellut kenkiä. Sen jälkeen venäläinen oli siirtyny varustamaan itseään ennen suitsien laittoa ja selkään nousua.
Tavalliset kuluneet tallikengät vaihtuivat siisteihin mustiin ratsastussaappaisiin, jotka kiilsivät yhä eilisiltaisen rasvauksen jäljiltä. Kisatakin mies päätti vielä jättää henkariin roikkumaan, koska odotellessa saattaisi helposti tulla turhan vilpakka, minkä takia tuo kysyi josko Tuuva voisi huolehtia takista. Jotta Marshall voisi kiskoa sen ylleen vasta siinä vaiheessa kun ennen hänen vuoroaan olisi vain pari ratsukkoa. Tavalliseen varustautumis rumbaan oli tullut pieni muutos, kun mies kaivoi suojapussin sisältä itselleen ratsastuskypärän.


"No ny! Näkkeekö vanhat silmäni oikein vai ookko sä hankkinu vihdoin kypärän itelles?" Tuuva henkäisi hieman kiusoitellen, kuikuillen miehen takaa jotta varmistuisi näkemästään.

"Ha ha ha. Mutta joo. En ole aikasemmin sen takia käyttänyt kypärää koska tähän päähän ei sellaista löydy, enkä ole halunnut luopua rastoistani. Mutta, yksi tuttuni vinkkasi minulle yhden kanadalaisen yrityksen joka tekee kypäriä juurikin kaltaisilleni ratsastajille. Jotka haluavat kilpailla, mutta myös pitää rastansa." Marshall sanoi leveä virne suupielessään, pyöritellen kirjaimellisesti pakasta revittyä kypärää käsissään. Kypärä oli muutoin liki musta, mutta sitä koristi lipan sekä leukaremmin kiinnityskohdissa messinkiset niitit. Mutta kaikkein eniten herätti huomiota keskellä kypärää etualalta taakse yltävä punainen leveä juova, minkä sisäreunaa kiersi kultainen reunus. Ja kaiken kruunasi edessä sekä takana näkyvä musta kotka, jonka siivet ja muut osat näkyivät hopeisen laatan takaa. Heidän suvun tunnus jo ties kuinka monen sukupolven kautta. Venäläinen tunsi tietynlaista ylpeyttä siitä että pystyi nyt kantaa paremmin heidän suvun leimaa yllään. Ja mikä teki tästä kypärästä muuten niin erikoisen? Sen takaosa oli muotoiltu avonaisemmaksi jotta rastat mahtuivat tulemaan pois sen alta, ja kypärän airbag ominaisuuksien myötä se oli saanut myös hyväksytyt leimat jotta sitä pystyi käyttämään oikeastaan kaiken tasoisissa kilpailuissa.


"Mutta älä huoli, jatkan vanhaa tapaani kilpailujen ulkopuolelle." Marshall sanoi virnistäen, laittaen kypärän päähänsä.

"Kait se olis pitäny arvata." Tuuva tokaisi silmiään pyöritellen, ojentaen Volyan suitset rastapään suuntaan jotta tuo sai viimeisteltyä varustamisen.


Marshall otti suitset käsiinsä, ja tipautti orin päässä olleen riimun roikkumaan hevosen kaulalle varustaakseen ratsunsa loppuun. Alkoi olemaan nimittäin aika aloittaa verryttely jos ei halunnut kiirehtiä liikaa. Muutama ratsukko oli nimittäin jo suorittaneet oman vuoronsa, mikä tietenkin tarkoitti sitä että Marshalin ja Volyan vuoro lähestyi tasaiseen tahtiin.

Lopulta venäläinen otti hevosen ohjat käsiinsä, ja nyökäytti päätään merkiksi että Tuuva pystyi avata väliaidan, jonka jälkeen mies talutti varustetun hevosensa ramppia alas pihalle. Sillä hetkellä kun Volyan takakaviotkin koskettivat lumista pihamaata, ori spurttasi nopeasti tiukan ympyrän omistajansa ympäri kaula korkeassa kaaressa ja korvat naulittynä eteenpäin. Hevonen kannatteli harmaata häntäänsä korkealla ja piiskasi sitä ilmassa puolelta toiselle, ennen kuin hirnahti kerran liki korvia särkevällä voimalla. Seisahtuen lopulta kaikessa rauhassa paikallaan seisseen omistajansa vierelle ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.


"Aasi mikä aasi.." Marshall mutisi päätään pudistellen, pieni hymy nykien suupielissä.


Tuuva avusti miehen nopeasti satulaan nyt kun ori seisoi paikoillaan kuin mikäkin suolapatsas.


"Tiijän että sä et mittään muistutuksia tarvihe ko oot kisannu enemmän mitä mie. Mutta, muista hengittää, selkä suoraan ja hartijat rennoksi." nainen sanoi, näyttäen kaksin käsin peukkua samalla kun kannatteli ratsastajan kisatakkia toisen käsivartensa varassa.


Marshall taputti ratsunsa kaulaa samalla kun katsoi maantasalla seisovaan naiseen hymyn kera.
"Yritän muistaa." venäläinen sanoi lyhyesti, ennen kuin keräsi ohjat paremmin käteensä ja antoi Volyalle luvan lähteä liikkeelle. Ori painoi päänsä alemmas kaareen ja lähti etenemään pitkin käyntiaskelin pihalla.

[Sarah R.]

3. Helppo A, taitotaso hard
Sarah Reyes - Fiveofive

Hengitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, mietin ja toteutin ajatukseni käytännössä. Yritin rentouttaa Effin koulusatulaa puristavat jalkani. Katsahdin alas, käteni tärisivät jännityksestä hieman.

"Sarah Reyes?" joku kysyi ja nyökkäsin. Näkökenttäni oli sumentunut, kävin mielessäni läpi tuhannennen kerran helpon koulukentän ohjelmaa.
"Saat mennä", portinvartija tokaisi ja siirsi kouluaitaa sen verran, että sain ratsastettua kirjavan puoliverisen sisälle.
"Näytetään niille, belleza", kuiskasin Effille hengittäen vielä kerran syvään.

---

"Kuusi, seitsemän, kahdeksan", laskin ääneen ja henkäisin syvään.
Sormet avasivat nopeasti yhden osuuden harjasta ja jakoi sen kahtia.
"Sä olet kyllä vähän liian perfektionisti", Jonathan murjaisi ohi kulkiessaan ja sai irvistyksen kohoamaan kasvoilleni. Mieleni teki näyttää miehelle kieltä, mutta jätin eleen tekemättä.
"Enpähän voi syyttää lettejä, jos meillä menee päin honkia", vastasin ja aloin letittämään jakamiani harjan osia. Kävin osion aina läpi ensin kostealla sienellä, levitin siihen vähän geeliä, letitin sen ja kiinnitin kumilangalla. Olin joskus tehnyt sykeröt kumilangoilla, mutta nykyään osasin tehdä ne kätevästi langalla ja sillä ne myös pysyivät paremmin. Työnsin tylpän neulan kirjavan tamman harjasta läpi pariin otteeseen ja solmin sen tiukasti näkymättömiin.
Saatuani harjan sykeröille, letitin tamman etuharjan ja kääntelin myös sen kauniille pallolle. Effin korvakarvat oli siistitty ja sen karvapeitteessä ei näkynyt pölyhiukkastakaan.

"Häntä vielä ja sitten laitetaan suojat, belleza", kuiskasin tammalle hymyillen ja silitin sen ruskeaa karvaa rauhallisin liikkein. Kävelin hännän luokse ja letitin sen ranskalaiselle letille ihan tyvestä hännän päähän saakka. Kiedoin pehmeän häntäsuojan häntämarron suojaksi.
Effi liikahti hieman hoitopaikalla, kun hain sen valkoiset koulusuojat ja putsit hoitokassin päältä. Aloitin vasemmasta etujalasta, se oli ainoa jalka, jossa ei ollut sukkaa. Kiinnitin koulusuojan suoraan ja tarkistin, että tarrat olivat samanmittaisia. Putsit puin vain etujalkoihin, mutta koulusuojat laitoin jokaiseen jalkaan. Suojien päälle laitoin Effin ruskeat kuljetussuojat, tamman jalat näyttivät tukeilta, mutta olivat ainakin hyvin suojatut ja pysyisivät puhtaina radalle asti.

Asettelin Effin villaloimen sen selkään huolellisesti ja nypin muutaman irtokarvan ruskeasta loimesta irti.

"Mennään sitten", maanittelin Effiä kuljetusrekan lastaussillan alapäässä. Tammalla oli korvat niskassa eikä se liikahtanut juuri mihinkään.
"Joo, menkää te edellä, niin ehkä me päästään imussa ylös asti", totesin Nitalle irvistäen hieman pahoittelevasti.
Leevi käveli autoon miettimättä kahdesti ja Effikin nytkähti liikkeelle. Odotimme ovensuussa, että Leevin väliovi saatiin kiinni ja kiirehdin sitten lukitsemaan kirjavan ja uloskäynnin välille jonkinlaisen kiinteän esteen.

Ajomatkalla Seppeleeseen sulkeuduin kuulokkeiden taakse ja selasin puhelimella kouluohjelmaa. Meillä oli autossa kaikki tavarat mukana, mulla oli kypärä, hanskat, hiusverkko ja -koriste. Jännitti ihan hirveästi, mutta onneksi meidän luokka alkaisi vasta kolmantena. Tiesin, että jokaisen osallistujan katseet olisivat Effissä ja sen ratsastajassa, joka oli voittanut ensimmäisen osakilpailun koululuokan. Miten pystyisin esittämään katsojille ja kilpakumppaneille samanlaisen näytöksen, jossa ainut lopputulos olisi sinivalkoinen ruusuke?

Effi pärisi ja yritin keskittyä asettelemaan sen kouluhuopaa suoraan sen kirjavaan selkään. Hengitin syvään ja yritin asennoitua siihen, että menisimme radalle ja yrittäisimme vain parhaamme.
Ei meiltä voisi kukaan odottaa enempää? Paitsi Amanda. Amanda odotti aina täydellisyyttä, eikä virheille ollut sijaa.

467 sanaa

[inari]

Inari - Oxeye Daisy 60cm
431 sanaa

Koulukoitoksen jälkeen vuorossa oli esteosuus. Olin alunperin harkinnut osallistuvani mahdollisesti vain toiseen, joko esteisiin tai kouluun. Silloin kisaurakka olisi ollut helpompi. Lopulta päätin kuitenkin osallistua molempiin, sillä kaipasin kipeästi treeniä sekä esteillä, että koulussa. Enkä olisi osannut päättää kumman valitsisin. Oikeaa esteratsastajaa minusta ei tulisi se oli varma. Ei minulla ollut halua kilpailla 130 sentin luokkia ja treenata aktiivisesti. Kouluratsastaja sen sijaan voisin jopa olla, vaikka puskaratsastuksen maailmanmestaruus saatoi olla kaikkein realistisin tavoite.

Isabellan valmennuksessa Auburn Estatessa Dana oli hyytynyt aivan hyytelöksi, ja vieläpä kesken radan. Tämän päivän tavoite oli siis puhdas rata riittävän reippaalla temmolla. Kouluosuuden ja esteosuuden välissä oli runsasti aikaa. Ehdin hyvin käydä läpi tulevaa rataa ja miettiä mahdolliset ongelmakohdat. Niitä olikin paljon. se miten todellisuus radalla menisi oli oma juttunsa, mutta mielikuvaharjoittelusta ei voinut ainakaan haittaa olla. Siitä olin varma. Oma näkemykseni oli aina ollut, että ratsastusta saattoi oppia myös katsomalla kuuntelemalla ja ajattelemalla.

Reppuni oli täynnä eväitä ja Danan herkkuja joten nappasin smoothien ja namipussin. Kävelin Dana luokse ja nojasin sen pörröiseen selkään. Siitä irtosi rutosti karvaa kisatakkiini, mutten välittänyt siitä. Yritin karsia Danalle syöttämääni namimäärä. En nimittäin halunnut lihottaa ponia. Kisapäivänä oli kuitenkin reilua palkita Dana muutamalla herkulla. Rapsuteltuani Danaa uuvuksiin asti otin sen harjakassista pölärin ja koetin vähän siistiä karvaista takkiani. Sitten oli verryttelyn vuoro.

 Olin jo unohtanut miltä kisaverryttelyt tuntuivat. Maneesissa oli liikaa ihmisiä. Ihan liikaa. Ainakin minun makuuni. Lehtis oli yksi ainoista meidän peräkylien ratsastuskouluista, muttei väkeä ikinä tunneilla ollut tungokseksi asti. Viime tunnilla meitä oli ollut neljä ja myös Auburnin valkassa meitä oli neljä. Verryttely tuntui yhdeltä kaaokselta. Yritin väistellä muita ratsukoita parhaani mukaan. Usein maneesin seinässä kolahtikin jalustin, kun yritimme Danan kanssa siirtyä mahdollisimman sivuun jonkun tieltä. No radalla saimme ainakin olla yksin.

Kävin nopeasti kaikki askellajit läpi. Maneesin toiessa päädyssä oli tilaa, joten otin pääty-ympyrällä laukannostoja. Dana nosti melko reippaasti, vaikkei tuntunut kovin hyvältä ratsastaa. Kouluosuus oli kuitenkin jo menty, joten keskityin reippaaseen ryutmiin ja napakoihin nostoihin. Lopuksi annoin Danan laukata rennommalla ohjalla yhden kierroksen. Verryttelyhypyissä yritin sulkea muut ratsukot pois mielestäni. Tuttujha kasvoja vilahteli, siellä sun täällä ja ohjeet raikuivat pitkin maneesia. Dana tuntui selvästi siltä, että tänään tamma halusi hypätä. Se lähestyi reippaasti esteitä ja teki ilmavia hyppyjä. Käännöksissä se vähän sähelsi, ja itsestäni tuntui siltä että olin kokoajan jäjessä. Danan tuikkivat silmät saivat minut kuitenkin hymyilemään. Olihan kisaaminen nyt hauskaa. Varsinkin näin mahtavan ponin kanssa.

Verrytelyhyppyjen jälkeen otin pätkät ravia. Pian hyppäsin alas selästä, ja juoksutin vielä Danaa viileässä ulkoilmassa. Pihalta löytyi juuri sopiva jäätön, hyväpohjainen kohta siihen tarkoitukseen. Kun poni oli rento ja rauhallinen ja olin itsekin vähän rentoutunut lopetin. Koitos oli vasta edessä.



Inari -Oxeye Daisy Helppo C


456 sanaa
Aamu sujui suunnilleen samoissa merkeissä kun edellinenkin osakilpailu. Lehtiksessä kävi taas kiivas keskustelu tulevasta koitoksesta, ja menneiden valmennusten onnistumisia ja epäonnistumisia puitiin tarkaan. Oma tunnelmani oli rauhallisempi kuin tavallisesti, mutta silti melko jännittynyt. Valmennukset olivat kuitenkin tuottaneet tulosta ja selkeää kehittymistä oli havaittavissa. Piti kuitenkin muistaa, että moni muukin oli osallistunut ahkerasti valmennuksiin ja takuulla kehittynyt. Toisaalta omat tavoitteeni olivat omien ennätysten rikkominen ja siistit, puhtaat radat.

”Ihan mua ilahduttaaksesiko olet käynyt tarhan ainoassa kuralätäkössä piehtaroimassa”, mutisin hinkatessani kuraa pois Danan jaloista. Koska minulla oli hyvin aikaa muiden ähertäessä jälleen sykeröitä, letitin Danan hännän hienolle puolikkaalle letille. Nappasin tallituvasta satulasaippuaa, ja hinkkasin ponin turpiksen ja otsapannan nahkaiset osat vielä vähän kiiltävämmiksi. Dana oli yksi Lehtovaaran pitkäaikaisimmista asukeista, mutta sen varusteet olivat siitäkin huolimatta yllättävän hyvässä kunnossa. Pakkasin ponin varusteet Ikean muovikassiin. Äiti oli luvannut ekstra kotitöistä rahaa, eli pian minulla olisi rahat kasasi haaveilemaani pinkkiin kisahuopaan. Se vain oli pakko saada.

Annoin Hertalle kädestä pienen tupon heinää, ja rapsutin ponia kaulasta. Toivoin ettei Riri ikinä myisi varsaa, mutta tiesin että sekin aika saattaisi koittaa. Ei ollut kauhean pitkä aika siitä, kun tallin nuorelle suokkipojalle oli löytynyt uusi omistaja. Lehtovaaran kasvatti Voitto oli myyty ihan lähellä asuvalle ihmiselle, joten Voitto asusteli yhä tallilla. Voitto ja Lea myös kisasivat Tie Tähtiin kilpailuissa. Samassa luokassa Danan ja minun kanssa. Ehkä Hertalle kävisi samalla lailla ja sen ostaisi, joku joka halusi pitää sen Lehtiksessä. Toivottavasti se olisi aikuinen. En ehkä kestäisi, jotain saman ikäistä kun ,minä omistamassa MINUN hienon hoitoponini varsaa.

Koko matkan Seppeleeseen lähinnä nukuin. Edellinen yö oli mennyt koulujuttuja tehdessä ja kisapäivää jännitäessä. Olemukseni ei siis ollut kovin hääppöinen. Kun auto viimein saapui parkkipaikalle heräsin horroksestani. Vesipullosta huikka vettä, ja eikun ponia hoitamaan. Dana ei kaivannut kummempia putsauksia. Letin ansiosta häntä oli pysynyt matkalla melko siistinä, ja loimi peitti ponin kyljet, niin että ainoastaan jaloissa oli vähän likaa. Tie Tähtiin valmennuksissa olin käynyt jo tutustumassa Seppeleessä, joten paikka oli niin minulle kuin Danallekkin jotakuinkin tuttu.

Ajatukseni oli, että kun paikat olivat Danalle jo osittain tutut, niin poni malttaisi kenties keskittyä entistäkin paremmin työntekoon. Toisin kävi. Verryttelyssä Dana keksi rauhallisuuden sijaan kyttäillä maneesin kulmaa. Kilttinä ponina se ei mitään lähtöjä ottanut, mutta kulman lähestyessä jännittyi selvästi ja vilkuili sitä vähän väliä. Teimme muutaman kolmikaarisen joilla Dana tuntui suunnilleen keskiverrolta. Se ei pannut erityisemin vastaan, muttei kyllä hippuakaan ylimääräistä tehnyt. Volteilla poni rentoutui vähän, mutta kammokulman luona voltit olivat epämääräisiä soikioita. Verryttelyttely aika tuntui hieman lyhyeltä, joten maneesin ulkopuolella taluttelin Danaa vielä ravissa. Pienestä tuulenvireestä se ei ollut moksiskaan. Ei varmaan oikeasti siitä maneesin kulmastakaan. Kun ponia nimittäin huvitti jekuttaa, sen se kyllä teki.

Kun nimemme sitten kuulutettiin, oli minulla vähän sekalainen fiilis. Verryttelystä emme saaneet kovin paljoa irti, joten nyt oli muisteltava valmennusten vinkkejä ja löydettävä se kultainen keskitie.

[Janna K.]

100 cm, hard
Janna - Sharazan

Heti kun me saatiin lähtömerkki, kaikki mun mielessä pyörivät ylimääräiset ajatukset pyyhkiytyivät vähäpätöisinä häiriötekijöinä taka-alalle. Liian monta starttia oli mennyt siihen, etten mä ollut kyennyt keskittymään. Liian monta starttia oli mennyt siihen, että mä olin keskittynyt, mutta vääriin asioihin. Nyt tilanne oli toinen: oli vain tämä hetki. Kisatilanne. Mulla oli tilaisuus tehdä kaikki sen eteen, että tästä tulisi hyvä rata. Nolla rata.

Mä havahduin ykkösesteen jälkeen siihen, etten ollut hengittänyt yhtään. Hapenpuute sai mun näkökentän sumentumaan hetkeksi, kunnes tajusin ahmia ilmaa keuhkoihini. Keskittyminen on vaikeaa, jos aivot eivät saa happea. Mä käänsin kaarteessa katseeni seuraavaan esteeseen, muuriin. Sellaista olimme harjoitelleet Saariston hevosopiston estevalmennuksessa, siinä pahamaineisessa, jossa kommunikaatio mun ja valmentajan välillä oli ollut olematonta.

Sessa lyhensi laukkaa, se jännittyi. Katsoi muuria, kuin ei olisi sellaista eläessään nähnyt. Hitto, nyt piti toimia. Puristin pohkeeni tiukasti punarautiaan kylkiin, enkä antanut sille tilaa kiemurrella. Keskelle, Sessa pitäisi saada mahdollisimman keskelle muuria.

Askeleiden laskeminen häiriintyi, mutta tamma oli tarkka mukavuudestaan: se hyppäsi vähän kauempaa, ei halunnut kiivetä juuresta. Hyppäsi sentään, ei päässyt ohi eikä kieltänyt. Mun pulssi kohosi kohoamistaan, vaikka olinkin syvästi huojentunut siitä, että me oltiin selvitty alku nollilla.

Sessa pärski ja polki alustaa voimakkaasti etujaloillaan.
”Sooo”, kuiskasin punarautiaalle vauhdin lomasta, sillä mitä pidemmälle me radalla päästiin, sen enemmän se kuumui.

Pääasia kuitenkin oli se, ettei Sessa ollut pohkeen takana. Jos mä jotain olin edellisistä osakilpailuista oppinut, niin sen, etten hypännyt Sessalla verkassa kuin yksi-kaksi onnistunutta hyppyä. Meillä oli paremmat mahdollisuudet pärjätä silloin, kun Sessa liikkui eteen omasta tahdostaan, eikä mun tarvinnut potkia jokaiseen askeleeseen pituutta.

(253 sanaa)

[Nio Luosujärvi]

Nio Luosujärvi - Flying Fonzie
80cm / medium

Tie Tähtiin toinen osakilpailu 17.3.2019

Fonzie asteli yhä paremmin Lolan rekkaan aamusella. Se asettui tietävän oloisena syömään rekan etuosassa olevia heiniä, samalla kun sidoin sen puomiin kiinni. Varmistin, että ruunan kuljetussuojat olivat turvallisesti kiinni, ja oikaisin sen selässä olevaa vaaleansinistä fleece vilttiä ennen kuin pujahdin rekasta ulos.

Matka Seppeleeseen sujui rauhallisesti, eikä hevosillakaan ollut mitään hätää matkan aikana. Perillä rekka pysäköitiin muiden Hallavalaisten lähelle, ja ulkoistin itseni. Kassu, joka oli kerennyt ottaa jo Symppiksen ulos saavuttuaan ennen meitä kisapaikalle, tuli kaveriksi ottamaan Fonzieta. Aikaisemmin hyvin nätisti alas tullut ruuna sai päähänsä, että alas kannattaisi ehdottomasti rynniä, joten Kassu oli jäädä alle sen kovassa vauhdissa. Poika kuitenkin hyppäsi alta pois, ja mä pysäytin ruunan lastaussillan alapäähän. Sidoin myös fleece viltissään seisoskelevan ruunan rekkaan kiinni, ja toin rekasta sille hiukan heinää, jotta se malttaisi seistä minun ja Kassun käydessä maksaessa. Matkalla kansliaan, minulle tuli hirveä tarrata toista kädestä, ja sen teinkin, “Onks tää sulle ok?”
Hetken ilmeisemmin mietinnän jälkeen kuului toiselta pojalta vastaus, “Täälä on niin paljon porukkaa ja huomioitavaa, että ei kaikki meitä katsoisi. Tai vaikka katsoisi, niin sitten katsoisi, that’s it, on!”

Maksettuamme palasimme rekoille, ja aloimme kumpikin puunata omaa poniamme. Ensimmäisenä kilpailtiin kouluratsastuksessa, ja kellon lähennellessä puolta kymmentä, oli helppo C jo kunnolla käynnissä, ja mä aloin vääntää ruunan sykeröitä. Letitin huolella tiukat letit, ja pyöritin ne siisteiksi sykeröiksi. Osa palluroista tuli eri kokoisia, isompia tai pienempiä, mutta Aleksi tuli ilmoittavan B:n ratsastajien kannattavan mennä kohta puoliin verkkaamaan.
Näimpä kiskoin valkoiset kisahousuni jalkaan, ja saappaat jalkaan sekä suuntasin hakemaan Fonzien varusteita. Satulan heitin ruunalle selkään, oijoin satulahuovan ja kiinnitin nahkaisen vyön ensin oikealta puolelta, ja sitten vasemmalta.
Suitsista lämmittelin kuolaimia hetken, ja tarjosin niitä sitten Fonzielle. Ruuna otti halukkaasti kuolaimet, pujoittelin korvat niskahihnan eteen ja kiinnittelin remmit. Vedin kypärän päähäni, suoristin kannukset ja nykäisin tummansinisen takkini suoraksi ennen kuin lähdin verryttelyyn.

Verkassa käveltyäni hetken, otin ohjat tuntumalle, tein pysähdyksiä, peruutuksia ja taivuttelin ponia erikokoisilla ympyröillä, asetin ulospäin pitkällä sivulla ja sujuessa, aloitin ravissa työskentelemisen.

Radalla muistan, että olin oikonut yhden kulman, ja sen harmituksena melkein unohtanut sitä seuraavan lävistäjän.

“Läheks käymään kahviossa? Voitas ottaa jotakin ruokaa, et jaksetaan vielä esteosuus”, Kassu ehdotti törmättyään inuun ja kypärän muotoiseen otsapainaumaan luokkamme jälkeen.

“Sopii varsin hyvin!”
Fonzien jätin tyytyväisenä mutustelemaan päiväheiniään.

“Ei hitto! Fonzie tappo sykeröt sillä aikaa kun hain varusteet!” huudahdin nähdessäni sekaisin olevan tukkapään. Minua neuvottiin avaamaan kaikki, ja menemään ilman. Heitin kiireessä satulan tuolle selkään, ja ryhdyin setvimään lettien jämiä.Sivusilmästä näin, kun 80cm luokan porukka valui verryttelyyn, joten kiristin tahtia hilseen lisäytyessä sormissani.

Kerkesin verkassa hyppäämään vain muutaman pystyn, ennen kuin tuli vuoroni. En antanut asian häiritä, vaan otin ravia vielä kisakentällä alle, ennen kuin tervehdin, ja sain lähtöluvan.
Rata vain meni. En kiinnittänyt tippaakaan huomiota, miten tai milliin hypyt tapahtui, mutta miytä ilmeisemmin rata oli mennyt hyvin, sillä sain Aleksilta hyväksyvän katseen, hyvä!

(462 sanaa)