|
Post by Johanna on Mar 10, 2008 12:54:05 GMT 2
10.03.2008 - pientä kevättä Painoin askeliani syviin, itsepintaisiin lumikinoksiin, ja toivoin pääseväni pian Seppeleen porteille. Kuuset hivelivät poskiani, joka oli loppupeleissä hyvin ärsyttävää, ja yksitoikkoista. Rämmin vielä hetken lumisella polulla, kunnes huomasin suuren, valkoruskean portin edessäni. Jäätyneillä sormillani työnnyin avaamaan porttia, ja se osoittautuikin vaikeaksi. Ensin en meinannut saada auki porttia, mutta pian se lennähti apposen auki – tuloksena myös minun lennähtämiseni pyllylleni. Hymähdin raivostuneena, ja lukitsin huolellisesti portin, vaikka olinkin päättänyt vihata sitä tästä lähtien.
Näin muutaman hoitajan ratsastamassa kentällä, ja muutaman taasen valmistautumassa tunneille. Avasin kohmeisilla sormillani täydellisen tallioven, ja könysin sisään. Ihana, lämpimä tallipuhahdus syleili minua, mutta en kauaa jäänyt syleilemään takaisin. Halusin nähdä Kamun! Astuin tallikäytävälle. Heinänkorsia lattialla, ja samaten purujakin – olin siis kotoisassa, lempeässä paikassa. Hevoset työnsivät turpiansa karsinoista, ja tuhahtivat. Missä Kamu, missä Kamu? Huomasin pian Kamun karsinan, josta pisti ulos suloinen, tyytyväinen turpa. Hivelin turpaa kylmillä sormillani, ja hevonen hörähti.
- Tervehdys, ooksä se.. Lilly, pipsaksi esittäytynyt, siro tyttö oli ilmestynyt taakseni. - Juu, kuin, puhahdin ja hivelin Kamun poskia. - Me ei olla kauheesti nähty, pipsa tokaisi hymyssä suin. - Asia korjaantuu kyllä jatkossa kun pyörin täällä taas enemmän, naurahdin ja yskäisin heti perään. Perkeleen influenssa.
Pian seisoin Kamun vieressä, toisessa kädessäni harja, ja toisessa loimi. Heitin loimen vielä toistaiseksi karsinanoven päälle, laskin harjan takaisin harjapakkiin ja ajattelin helliä ruunaa vähän aikaa. Se hörähti, ja katsoi minua suloisilla, suurilla silmillään. Rapsutin sen otsaa hymyillen. Kamu jutteli naapurinsa Bertin kanssa, joten oli paras tarttua takaisin harjaan. Aloin sukimaan Kamua reippain ottein, ja samalla tarkistin, että ruuna ei irvistellyt harjaukselle. Tärkeintä oli, että se välittäisi harjauksesta.
Pölyä lenteli – mutta niin irtokarvaakin. Kevät oli siis jo saapumaisillaan, tai ainekin Kamun mielestä. Kun se lopetti seurustelunsa naapurin kanssa, se tyytyi vahtaamaan minua. Taputin sen lautasia, ja vaihdoin harjan kaviokoukkuun. Nostelin jalat vuorotellen, ruuna nostikin ne kuin unelma. Kamu repi paidanhelmaani tylsistyneenä.
- Haluaisitko ulos, pappaseni, kysyin ruunalta, rapsuttaen sen turpaa. Kävelin oleskeluhuoneeseen, missä pipsa oli. Hän ponkaisi heti sohvalta ylös minut nähdessään.
- Voisitsä tulla auttamaan mua Kamun ja Bertin tarhaan viennissä, kysyin pipsalta, joka nyökkäsi terhakkaasti.
Hän paineli takaisin kanssani Kamun karsinalle. Ai niin, loimi! Sukkelasti heitin loimen ruunan selkään, ja kiristin loimivyöt. Bert vieressä hörähti kuuliaisesti pipsan rapsutellessa sen otsaa, ja kiinnittäen riimunnarun riimuun. Hän naksautti kieltään ylpeänä, ja vetäisi oripojan liikkeelle. Askelsin perässä Kamun kanssa. Sen askel oli kaunis, ja sen häntä viskoi pelottomana ilmaa. Kävelin tomerasti Kamun vierellä, ja heitin ennen tarhoja pienen ympyrän, ja sen jälkeen luovutin ruunan tarhaan. pipsa päästi Bertin tarhaan ilakoimaan, ja siitä se nauttikin. Astuimme pipsan kanssa takaisin talliin, ja aloin näytellä hänelle vanhoja Villivarsa –lehtiäni, jota olin saanut ikuisuus sitten.
|
|
|
Post by Johanna on Mar 11, 2008 15:26:00 GMT 2
11.03.2008 - hihittelyt Taivas oli pilvessä ja tuuli melko kovasti, kun äitini jätti minut taas kerran Seppeleeseen. Vedin takin kaulusta vähän ylemmäksi kipittäessäni talliin. Olin valinnut semmoisen päivän, hypättäväksi, jolloin ei olisi tunteja, ainakaan Kamulla. Tämä päivä oli juuri sellainen, eikä tunnitkaan alkaisi vielä, joten maneesi olisi käytössäni. Talli oli tyhjä, lukuunottamatta paria ponia, jotka hyörivät karsinoissaan. Vilkaisin tarhojen suunnalle ja huomasin Kamun käyskentelevän tarhassaan. Ensin kuitenkin putsaisin karsinan ja kävisin laittamassa esteet maneesiin.
Kävelin melko reippaaseen tahtiin maneesille ja avasin sen oven. Kentän keskellä seisoi pari tolppaa ja vieressä puomeja. Ensiksi laitoin pitkänsivun kohdalle, mutta keskemmälle 50 cm pystyn ja toiselle puolelle 40 cm ristikon. Laitoin yhden puomit molempien esteiden luokse. Sitten lähdin takaisin tallille.
Hain talikot ja kottikärryt ja työnsin ne Kamun karsinalle. Olipas se likainen! Lantaa oli joka puolella, sekä karsina oli myllätty perinpohjin. Katsoin yllättyneenä karsinaa ja aloin siivoamaan sitä. Heitin kottikärryihin lannat ja likaiset aluset. Sain touhuta siinä ainakin viisitoista minuuttia, ennen kuin sain putsattua karsinan. Nojasin talikkoon ja huokaisin pyyhkäisten otsaani.
- Huh huh, sanoin ääneen, mutta hymyilin kuitenkin. Sitten työnsin kottikärryt lantalaan ja kippasin sen sinne sisältöineen. Sen jälkeen kävin hakemassa uusia alusia, jotka jätin keskelle karsinaa pieneen kekoon. Laitoin myös samalla karsinaan valmiiksi heinät ja Kamun päiväruoan. Pyyhkäisin käsiäni, jättäessäni kottikärryt ja talikon pesukarsinan viereen. Katsahdin kelloon, joka ei näyttänyt vielä edes paljoa. Vein Kamun varusteet valmiiksi sen karsinan luokse ja kipaisin sitten ulos.
Ruuna seisoikin jo valmiiksi portilla ja hirnui minut nähdessään. "Jipii, joku tulee vihdoinkin hakemaan minut sisälle täältä tuulesta!" Se tuntui ajattelevan.
- Heippa poitsukka, hymyilin ponille nähdessäni sen. Ojensin sille ruisleivän palan ja ruuna rouskutteli sen parempiin suihin. Sitten laitoin riimunnarun kiinni päitsiin ja avasin portin. Olin lentää nenilleni, kun hoitoponini ryntäsi semmoisella vauhdilla tarhasta, että. Otin heti Kamusta tukevamman otteen kiinni ja menimme takaisin tarhaan.
- Jaahas, vai ei ole Kamu tulossa sisälle, niinkö? kysäisin ponilta, joka heilutteli päätään hieman villihkösti. Sitten menimme uudestaan portista ulos ja nyt sujui jo paremmin.
- Näin, hyvä Kamu, kehuin heposta ja annoin sille pienen heppanamin palkkioksi. Sitten talutin sen sisälle tuulensuojaan.
Kiinnitin voikon käytävälle molemmin puolin ja otin kumisuan esille harjapakista. Aloitin harjaamisen Kamun oikealta puolelta ja harjasin sen karvaa pyörivin liikkein. Erityisen kovaa sain hangata lautasilta, sillä ruuna oli röveltänyt jossain, koska sillä oli kuivunutta mutaa siinä. Kohta vaihdoin puolta ja harjasin Kamun huolellisesti myös vasemmalta puolelta.
Sitten siirryin pölyharjaan, jolla pyyhkäisin irtautuneen lian pois karvan pinnasta. Talvikarvaa lähti myös mukavasti pois ja lattialla näkyi siitä selvästi jälkiä. Kun olin harjannut myös Kamun molemmin puolin pölyharjan, otin käteeni pehmeän harjan ja harjasin jalat mudasta ja liasta. Muta irtosi pois ’jauhomaisesti’ ja sitä sai hangata hiemankin. Lopulta kaikki jalat komeilivat siisteinä. Meinasin unohtaa putsata kaviot, mutta tartuin kaviokoukkoon sitten muistettuani. Nojasin Kamun oikeaan kylkeen ja liu’utin kättäni pitkin jalkaa.
- Nosta, sanoin topakasti ja Kamu nosti jalkansa ja minä tartuin siihen. Putsasin kavion huolellisesti ja tarkistin hokit, etteivät ne pyörineet. Vasemman puolen takajalan kanssa oli lopuksi hieman ongelmia, sillä Kamu ei millään tahtonut nostaa sitä, joten sain aikani yrittää vetää jalkaa ylös, kunnes lopulta onnistuin ja sain putsattua senkin. Huokaisin ylös noustessani ja taputin ruunaa lautasille. Sitten viskasin kaviokoukun harjapakkiin ja nostin sieltä hieman kuraiset etusuojat. Katsahdin suojiin ja otin harjan, jolla hankasin mudan pois.
Sain ne melko mukavaan kuntoon ja kiinnitin molemmat Kamun etujalkoihin. Loppujen lopuksi harjasin vielä pään, joka ei edes ollut likainen, ainakaan kunnolla. Kamu antoi taas minun harjata sen pään, mutta väisteli hieman korvia harjatessani.
Harjauksien jälkeen suljin harjapakin ja laitoin sen ihan Kamun karsinan viereen. Nostin satulan telineestä ja kiersin ponin vasemmalle puolelle. Nostin satulan kaulalle ja liu’utin sen siitä oikeaan kohtaan. Suoristin satulahuovan ja kävin laskemassa toiselta puolelta satulavyön, jonka kiinnitin satulaan. Ruuna katseli ulos korvat hörössä ja hörähteli hieman. Sitten talliin tuli wear Taigaa taluttaen.
- Ai moi, hän sanoi minulle hymyillen. - Heipä hei, mitäs sinulle ja Taigalle kuuluu? kysäisin. - Hyvää, hän sanoi rapsuttaen tammaa ja jatkoi sitten; - Mitenkäs teillä on sujunut? wear kysyi ja katsahti minuun. - Oikein hyvin, olemme juuri lähdössä hyppäämään maneesiin, sanoin halaten Kamuta toisella kädellä ja toisella kädellä kuolaimia lämmittäen. - Kiva juttu, wear sanoi ja Taiga alkoi kärsimättömänä nostella jalkojaan. - Mutta.. hyvää ratsastusta teille, wear jatkoi ja vei pienen, mutta pippurisen tamman karsinaansa. - Kiitos, sitä samaa, vastasin iloisesti.
Sitten laitoin päitset Kamun kaulalle ja ohjat sitä mukaa myös. Otin ruunan taivaalle kohoavasta päästä kiinni ja tarjosin kuolaimia. Kamu ei heti aluksi meinannut avata suutaan, joten sain kutitella hevosta suunpielistä hieman, ennen kuin sain kuolaimet suuhun. Nostin niskahihnan korvien taakse ja suoristin otsahihnan. Sitten laitoin kaikki hihnat kiinni kävelin hakemaan kypärän, sekä raipan. Otin kuolaimia mussuttavan Kamun käytävältä ja lähdin taluttamaan sitä maneesille.
Vedin maneesin ison oven kiinni ja talutin Kamun keskelle maneesia. Pysäytin sen siihen ja kiristin satulavyötä parilla reiällä, molemmilta puolilta. Sitten laskin jalustimet ja kiersin takaisin ponin vasemmalle puolelle. Otin ohjat lyhyeksi käteeni ja laitoin vasemman jalkani jalustimeen. Sitten otin kiinni satulan etukaaresta ja ponnistin ponin selkään. Se ei ollut vaikeaa, sillä onhan ruuna sentään pienikokoinen. Kamu oli lähdössä jo liikkeelle, mutta pidätin sitä ja mittasin jalustimet pari reikää lyhyemmäksi. Sitten kiristin vielä satulavyön ja lähdimme liikkeelle, oikeaan suuntaan kiertäen kaviouraa pitkin. Annoin Kamulle ohjaa ja se venytti kaulaansa alaspäin.
Kävelimme pari kierrosta rennosti molempiin suuntiin. Kamua alkoi myös vähän suututtaa, kun emme jo hypänneet. Se tiesi esteistä, että tänään hypättäisiin. Yhtäkkiä pari tyttöä hiipi maneesin katsomaan hihitellen ja minä otin ohjat. Käänsin ponin takaisin oikeaan kierrokseen vasemmasta ja annoin hieman pohjetta. Ruuna siirtyi reippaaseen raviin ja heilautti päätään muutamaan otteeseen.
- Malta Kamu, sanoin matalasti ja ravasimme peilipäätyyn suuren ympyrän. Asetin ruunaa ympyrällä ja kun pääsimme takaisin uralle, suoristin sen. Ravasimme myös voltteja kulmiin ja teimme ympyröitä päätyihin sekä pitkien sivujen keskelle. Kamu meinasi kiihdytellä aina ennen estettä, mutta pidätin sitä ulko-ohjasta. Sitten vaihdoimme suunnan vasempaan kokorataleikkaalla. Siinä teimme temponlisäyksen ja kevensin nopeampaan tahtiin sekä maiskuttelin. Kamu meni hyvää vauhtia, melkein kiitoravia ja pidätin sitä vähän ennen kulmaa. Tähän suuntaan teimme myös paljon voltteja ja ympyröitä.
Noin 15 minuutin kuluttua siirsin ruunaseni käyntiin ja se pärskähteli. Annoin hieman ohjaa ja kävelimme vähän aikaa, jolloin vaihdoin suunnan takaisin oikeaan.
Aloimme tulemaan ristikkoa ravissa. Peilipäädyssä pyysin Kamun taas raviin ja ravasimme katsomonpäätyyn asti. Sitten käänsin pollen ristikolle ja sehän siitä innostui. Kamu yritti tempoa laukalle, ja se heitti päänsä ylös.
- Hei, otetaanpa tämä rauhassa, rauhoittelin ponia ja käänsin sen ennen ristikkoa voltille, josta sitten äkkiä käänsin ristikolle. Kamu meni reippaassa tahdissa kohti ristikkoa ja minä nousin satulasta ristikolla. Jatkoimme tätä samaa ja menimme myös maneesissa olevien puomien yli. Kohta ruuna oppi menemään kunnolla ristikon yli hötkyilemättä ja taputin sitä taas jälleen esteen jälkeen. Vaihdoimme suunnan täyskaarrolla ja tulimme ristikon uudelleen tähän suuntaan ravissa. Käänsin peilipäädystä Kamun ristikolle ja kevensin tahdissa. Ennen estettä lopetin kevennyksen ja nousin esteistuntaan ristikon päällä. Sitten jatkoimme suoraan ravissa ja käänsin ponin taas uralle.
- Tämähän alkaa jo sujumaan, Kamu, hymyilin ja taputin ponia kaulalle. Se pärskähti ja menimme muutamaan otteeseen vielä ristikon.
Ristikon jälkeen kehuin Kamua ja siirsin sen käyntiin. Vaihdoimme taas suunnan. Nostin peilipäädystä laukan (menimme nyt oikeaan kierrokseen) ja laukkasimme katsomopäätyyn asti, josta käänsinkin Kamun pystylle! Siitäpäs se taas innostui ja jouduin tekemään puolipidätteitä, sekä voltin. Nyt vasta pääsimme esteelle ja ruuna laukkasi reippaasti eteenpäin pärskähdellen. Nousin esteistuntaan esteen päällä ja nojasin taaksepäin, kun tulimme alas. Kamu heilautti päätään innostuneena ja heilautti takapäänsä ylös pukin merkiksi.
- Soo, ollaanpas sitä innostuneita tänään! Naurahdin ponille ja jatkoimme ristikolle. Tämän Kamu jo osasi, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Jatkoimme samaan malliin pari kierrosta, ensin pysty ja sitten ristikko.
Siirsin ponin muutaman kierroksen jälkeen käyntiin ja vaihdoimme samalla suunnan täyskaarrolla. Annoin Kamun kävellä pitkän sivun käyntiä, kunnes otimme taas laukalla ristikon ja pystyn. Ruuna oli rauhoittunut hieman, mutta myös se hieman kuumui, joten sain pidättää sitä ennen estettä, ettemme menneet ryminällä yli. Pari kertaa kyllä tuli tiputuksia ja olin juuri laskeutumassa alas, kun ne tytöt riensivät nostamaan puomit.
- Kiitos, hymyilin heille ja tytöt pomppivat innoissaan takaisin katsomoon. Annoin hetken Kamun taas kävellä ja katsahdin tyttöihin.
- Hei! Voisiko jompikumpi teistä nostaa tuon pystyn 60 cm? kysyin ja molemmat riensivät nostamaan puomia 10 senttiä korkeammalle. Kiitin heitä ja taputin Kamun kaulaa. Sitten otin taas laukan ja laukkasimme ristikon yli, jonka jälkeen käänsin hieman ruunaa pystyn suuntaan. Kun saavuimme suoralle, hiljensin taas hieman Kamun menoa. Se pomppi innoissaan kohti estettä ja pidätin viisi askelta ennen estettä.
1, 2, 3, 4, 5 ja annoin Kamun mennä. Nousin esteistuntaan puomin päällä ja Kamu lennähti kepeästi pystyn yli. Hidastin sitä esteen jälkeen ja taputin kaulalle. Laukkasimme taas ristikon yli ja menimme kohti pystyä. 1, 2, 3, 4, 5 ja annoin Kamun taas lentää. Se rupesi oppimaan askelten sovittamisen ennen estettä. Kun olimme tulleet kolmannen kerran pystyn, hidastin Kamun raviin ja taputin sitä kaulalle. Kamu pärskähteli ja heilautti päätään. Ruuna oli melko hikinen hyppäämisen jälkeen. Otin vielä loppuverryttelyravin aikana ristikon ja puomeja.
Noin 15 minuutin kuluttua siirsin Kamun käyntiin ja annoin sen kävellä rauhalliseen tahtiin. Kun Kamun hengitys oli tasaantunut, ratsastin sen maneesin keskelle ja laskeuduin alas satulasta. Rupesin raahaamaan tolppeja ja puomeja keskelle kenttää. Tytöt tulivat auttamaan kantamisessa ja loin heihin kiitollisen hymyn. Sitten nostin jalustimet ja höllensin hieman Kamun satulavyötä. Tytöt avasivat meille oven ja talutin Kamun talliin.
Jätin ruunan keskelle käytävää kiinni molemmin puolin ja avasin satulavyön. Nostin sitten satulan pois hikiseltä selältä ja laitoin satulatelineeseen odottamaan. Sitten avasin suitsien remmit ja otin suitset ohjineen pois. Laitoin nekin odottamaan hetkeksi koukkuun. Laitoin päitset Kamulle kunnolla päähän ja avasin suojat, jotka laitoin harjapakin päälle. Sitten talutin suomenhevosen pesukarsinaan ja laitoin sen kiinni. Avasin hanan ja odotin, että letkusta tulisi kädenlämpöistä vettä. Kamu pärskähteli ja katseli minua korvat hörössä.
- Taisi tulla hieman kuuma, vai mitä? Kysyin ponilta ja rapsutin sitä. Sitten aloin ruiskuttamaan vettä Kamun kaulalle, selälle ja lautasille. Myös yritin mahaa putsata, sekä jalatkin ruiskutin.
Kohta siirryin toiselle puolelle ja pesin Kamun myös siltä puolelta perusteellisesti. Poni kuopi muutamaan otteeseen, mutta sanoin sille topakasti ei.
Viilensin hieman vettä ja ruiskutin jokaista jalkaa hetken. Lopuksi suljin hanan ja otin hikiviilan. Vedin enimmät vedet pois ja karvojakin siinä samassa lähti jonkun verran. Hikiviilan jälkeen hain pienen pyyhkeen varustehuoneesta ja kuivailin hieman jalkoja. Sitten hain Kamun loimen ja heitin sen ponin päälle. Laitoin maharemmit, sekä suljin edestä kolme remmiä.
Talutin Kamun käytävälle ja laitoin sen kiinni siihen. Nappasin harjapakista leivänpalan ja ojensin sen kohti Kamuta.
- Tässä, ole hyvä, hymyilin leipää rouskuttavalle hoitoponilleni. - Olet paras, kuiskasin vielä sen korvaan ja halasin ponia. Ruuna oli äkännyt ruuat karsinassaan ja tahtoi jo sisälle. - Okei okei, pääset, naurahdin ja otin sen irti käytävältä. Käänsin Kamun ympäri karsinassaan ja otin päitset pois. Se hyökkäsi heti ruokansa kimppuun ja minä suljin oven.
Sitten putsasin suojat kurasta ja laitoin ne harjapakkiin. Vein harjapakin paikoilleen ja palasin takaisin hakemaan satulan ja suitset. Irrotin satulan alta märän satulahuovan, minkä laitoin kuivamaan ja laitoin satulan paikoilleen. Sitten pesin kädenlämpöisellä vedellä kuolaimet, jonka jälkeen kuivasin ne. Sitten laitoin ne roikkumaan paikoilleen. Suljin varustehuoneen perässäni ja huokaisin hieman väsyneenä.
Katsoin kelloa, joka näytti iltapäivää. Nappasin hetkeksi talliharjan ja lakaisin lattiaa.
Vähän ajan päästä näin, kun isäni kurvasi pihaan. Työnsin viimeisetkin heinänkorret ja muut vapaaseen karsinaan ja laitoin harjan paikoilleen. Olin unohtanut kypärän päähäni, joten kipaisin äkkiä viemässä sen satulahuoneeseen. Sitten kävin katsomassa vielä Kamua.
- Heippa Kamu, nähdään taas, huikkasin ponille, joka hörähti. Katsoin onnellisesti Fuita ja juoksin sitten autolle.
|
|
|
Post by Johanna on Mar 13, 2008 16:09:54 GMT 2
13.02.2008 - ei perjantai onneksi Kävelin ripein askelin mäkeä alas Seppeleen tietä pitkin. Mitäs tänään? Ajattelin samalla itsekseni ja tunsin, että ilma oli hieman painostava ja raskas, mutta tallille tuloa se ei estänyt!
Mietin itsekseni ankarasti, mitä puuhailisimme tänään Kamun kanssa.. Ahaa. Kaarsinkin saman tien maneesille ja avasin sen raskaan oven. Pujahdin sisään ja katselin hetken ympärilleni. Se oli tyhjä. Katsoin nurkkiin ja seinien vierustoille, ja huomasin puomeja, joita kaipailinkin. Aloinkin heti puuhaan ja rupesin raahaamaan peilipäätyyn viisi puomia. Asettelin ne viuhkan muotoon ja laitoin välit kunnolla. Sitten otin lisää puomeja, neljä kappaletta ja asettelin ne uran sisäpuolelle hyvin välimatkoin, että pystyisin menemään niitä käynnissä, toiselle puolelle laitoin sitten puomeja neljä niin, jotta saisin nostettua ravin ja laukan. Pyyhkäisin käsiäni yhteen ja olin tyytyväinen tulokseen. Tänään siis harjoiteltaisiin puomeja! Kipaisinkin heti sitten tallin puolelle ja huomasin, että Kamu oli sisällä. Katsoin karsinaan ja hymyilin hevoselle, joka ei tuntunut välittävän minusta.
- Hei! Anne huikkasi ja jatkoi matkaansa toimistoon. - Moi, vastasin ja tarjosin porkkanaa Kamulle. Se kurkotti päätään ja höristi korviaan. - Olet suloinen otus, Kamu, hymyilin sille ja annoin porkkanan sitten. Ruuna rouskutteli porkkanansa tyytyväisesti ja katsasti sitten, olisiko minulla sille lisää jotain herkkuja. Tympeänä se sitten luimisti korviaan ja piehtaroikin yllättävästi. - Tarkoitatko, että nyt on harjauksen paikka? naurahdin ja menin hakemaan harjapakkia huvittuneena päätäni pudistellen.
Laskin harjapakin oven viereen ja avasin sen. Mikä mylläkkä! Harjat olivat sikin sokin, eikä pakissa näkynyt mitään järjestystä. Ihme, kun sen kansikin pingotti niin tiukalla. Olikohan jollain tuntilaisella ollut kiire, ajattelin hymyillen ja otin sitten kumisukan käteeni. Menin karsinaan ja Kamu antoi minun harjata sitä, ilman, että tarvitsisi laittaa kiinni! Taputin ponin kaulaa, ja aloin kiintymään siihen. En ollut aiemmin pitänyt Kamusta enempänä kuin hoitohevosena. Mahtava otus tämä Kamu kuitenkin.
Aloin kaulasta harjaamaan pyörivin liikkein ja likaa alkoi irrota pintaan. Verikin kiersi näin talvisin paremmin, kun harjasi kumisukalla. Kamu selvästi nautti, sillä se ummisteli silmiään ja seisoi rauhallisesti paikoillaan. Harjasin sen myös toiselta puolelta, eikä se yrittänyt mitään pahaa.
Vaihdoin kumisuan pölyharjaan ja harjasin lian pinnalta. Kyykistelin myös jalkoja harjaamassa, niissä likaa ei erityisemmin ilmennytkään. Toinen puolikin puhdistettiin ja pian Kamusta tuli puhdas. Laitoin harjan pakkiin takaisin ja otin sitten kaviokoukun käteeni. Nojasin hevoseen ja liu’utin kättäni alas pitkin konin jalkaa ja pyysin topakasta nostamaan kavion.
Kamu heilautti jalkansa ylös ja sain siitä otteen. Puhdistin kavion perusteellisesti. Kävin kaikki kaviot läpi, mutta vasenta takajalkaa oli hieman vaikea saada ylös, niin tiukasti kuin se pitikin sitä alhaalla. Nojasin hevoseen melkein koko painollani ja vedin jalkaa ylös.
- Hei nostappa nyt! Sanoin terävästi. Kohta sain nostetusta kaviosta kiinni ja kehuin ponia samalla puhdistaen kavion. Heitin kaviokoukun pakkiin ja otin sieltä patjat ja pintelit, jotka kuuluivat etujalkoihin. Kyykistyin etujalan viereen ja liu’utin patjan oikealle kohdalle ja rullasin pinteliä päälle pari minuuttia, jonka jälkeen suljin sen napakkaan otteeseen tarralla. Toisenkin pintelin laitto sujui hyvin. Sitten otin pääharjan ja laitoin päitset kaulalle ja napsautin nyt riimunnarusta kiinni. Puhdistin pään, mutta korvien taustojen puhdistamisesta ruunaseni ei tykännyt ollenkaan. Se yritti purra minua, mutta joka kerta komensin ja läpsin sitä, kun sitä poni yritti.
- Nyt loppu Kamu! huudahdin tuohtuneena ponille, joka kamppaili minua vastaan. Otin pään napakkaan otteeseen ja puhdistin korvan taustat.
- Nyt olet siinä, vedin suuni viivaksi ja irrotin puhdistettuani otteen. Ruuna heilautti päätään ja katsoi minua korvat luimussa.
- Ymmärrätkö nyt? kysäisin junttihevoselta, joka tepasteli itsepäisesti paikoillaan. Jätin harjapakin karsinan eteen, sillä myöhemmin vielä puhdistaisin sen perin pohjin. Hain satulahuoneesta satulan ja suitset. Satulassa oli uusi satulahuopa, se oli sininen, kaunis vaaleahko sellainen jossa luki valkoisin kiekurakirjaimin Kamu. Ihastelin satulahuopaa hetken ja tajusin sitten suunnistaa takaisin karsinalle. Jätin suitset koukkuun ja menin karsinaan. Kamu alkoi heti taas ilkeillä, ja kun olin menossa sen kaulan ali samalla hätistellen päätä, se näykkäisi minua selästä ja inahdin.
- KAMU PERKELE! ärähdin ja iskin luunnapin arvon herran nenälle. Sitten nostin reippaasti satulan kaulalle ja liu’utin siitä sään taakse sopivaan kohtaan. Kiinnitin satulavyön ja menin takaisin käytävälle. Otin suitset koukusta ja aloin lämmittelemään kuolaimia. Katsoin Kamua silmiin happamasti ja se laittoi korvansa suloisesti höröön ja katsoi minua.
Kävelin sen luokse ja se ojensi päätään minua kohti ja puhalsi käsilleni. Hymyilin ja silitin sen kaulaa. Laitoin ohjat kaulalle ja tarjosin kuolaimia. Kamu otti ne halukkaasti ja pureskeli sitten kuolaimiaan taukoamatta. Se antoi minun laittaa niska – ja otsahihnat kunnolla. Laitoin remmit kiinni ja otin päitset pois kaulalta. Sitten lähdin taluttamaan sitä ulos, välissä kuitenkin pysähdyin laittaakseni kypärän päähän ja otin raipan. Sitten matka jatkui kohti maneesia.
Laitoin valot päälle, vedin oven kiinni ja astelimme keskelle maneesia. Oli ihanaa olla vain kahdestaan maneesissa. Kiristin satulavyön ja laskin jalustimet. Sitten otin ohjat ja raipan yhteen käteen, laitoin jalkani jalustimeen ja ponnistin selkään. Kiristin vielä satulavyön selästä käsin ja mittasin sitten jalustimet koulujalustimia yhden reiän lyhemmiksi. Ohjasin Kamun uralle ja annoin sille sitten pitkän ohjat. Ihanaa, kun oli luotettava ratsu. Kun olin eilen ratsastamassa (irl), Huja tipautti minut voltilla kaulansa yli kun kävelimme loppuveryttelyjä. Ja vielä kentän isoimpaan lätäkköön, muistelin hymyillen.
Lähdimme kiertämään uraa vasempaan kierrokseen. Annoin sen kävellä pitkin ohjin pari kierrosta ja otin sitten ohjat tuntumalle. Lähdin taivuttelemaan hevosta jokaisessa kulmassa voltille. Taivutin sen päätä niin, että silmäkulma ja sieraimen kaari näkyivät ja takapää ei mennyt liian ulos. Pidin ulkopohkeen tiukasti kiinni ja hienoja voltteja Kamulta luonnistuikin. Kun olimme pari volttia ähkineet, siirsin ruunan raviin ja katsoin kevennyksen ulkoetujalasta.
Sitten ravasimme peilipäätyyn ja menimme viuhkamuotoisen puomirivistön yli ympyrällä. Kamulla oli hiukan hidas vauhti, ja se ei osannut katsoa, joten ensimmäisellä kerralla pari kertaa kolahti, mutta taipunut se oli ollut kun menimme. Sitten siirsin sen käyntiin ja menimme käyntipuomit, jotka olivat pienin välimatkoin, jotta Kamu saisi tosiaan katsoa ja nostella jalkojaan. Puomien jälkeen kehuin sitä ja siirsin sen taas raviin.
Menimme toisessa päädyssä ison ympyrän ja ravasimme toisen puolen puomeille. Ne Kamu meni kolhimatta ja hieman vauhdikkaasti, mutta kehuin sitä kuitenkin hyvästä suorituksesta. Kun tulimme taas peilipäätyyn, missä oli ympyrällä puomit, muistin nyt vauhdin ja taivutuksen oikein. Nyt meni nappiin!
- Hienoa, Kamu! kehaisin konia ja taputin sitä kaulalle. Sitten otin takaisin käyntiin ja menimme kokorataleikkaan peilipäädystä poispäin. Vaihdoimme suunnan oikeaan kierrokseen ja kannustin Kamun takaisin reippaaseen raviin. Innokkaasti se menikin ja ravasimme päätyyn ison ympyrän, sitten siirsin sen käyntiin ja menimme taas käyntipuomit. Takaisin raviin ja uralle, ja sitten peilipäädyn viuhkapuomit. Ne osuivat tälläkin kerralla nappiin, vaikka Kamu melkein pomppi kaikkien puomien yli. Rauhoittelin sitä hieman ja nostin ympyrän jälkeen oikean laukan ja laukkasimme puomeille. Kamu meni pää pystyssä puomit pompahdellen ja vein sen heti laukkavoltille puomien jälkeen.
- Rauhassa, poika, katsoin tarkkaavaisesti päätyä ja teimme sinne suuren laukkaympyrän. Sitten laukkasimme uraa pitkin ja teimme laukkavoltin, emme menneet viuhkaa kuitenkaan. Ohjasin ruunan taas hillitysti puomeille. Nyt se laukkasi ne paremmin ja osasi mennä rauhallisesti. Taputin sitä kaulalle heti puomien jälkeen ja jatkoimme uralle. Annoin Kamun laukata kierroksen rennosti ja siirsin sen sitten raviin. Ravasimme pari volttia ja siirryimme käyntiin. Taputin sitä kaulalle.
- Hienoa! Näytät olevan valmis hyppäämään seuraavan kerran, kenties? kumarruin eteenpäin satulassa ja Kamu pärskähti innokkaasti, kuin vastaukseksi ja naurahdin; - Kyllä!
Ratsastin sillä ovelle ja hyppäsin alas. Vedin oven auki ja kipitimme ulos, sitten suljin sen perässäni ja ponkaisin takaisin satulaan. Menisimme loppuverryttelyn läheisellä maastopolulla. Annoin sen mennä melkein pitkin ohjin polulla ja kuuntelin hiljaa sen kavioiden tömähtelyä lumista maata vasten.
Kun olimme kiertäneet noin vartin lenkin käynnissä ja Kamu oli ehtinyt palautua, palasimme tallille. Huomasin tallipihalla Nellin ja Fridan. He olivat lähtemässä maastoon ja tervehdin tyttöä. Pian sen jälkeen he katosivat lumiseen maisemaan. Taputin Kamua kaulalle ja laskeuduin alas satulasta. Nostin jalustimet ylös ja talutin sitten hevosen takaisin talliin.
Laitoin päitset kaulalle ja avasin satulavyön. Nostin sen pois hikiseltä selältä. Vein satulan suorinta tietä satulahuoneeseen omalle kohdalleen ja tein samalla lailla kuin viimeksi, otin satulahuovan välistä pois ja jätin sen kuivumaan. Kipaisin takaisin karsinalle ja avasin suitsien soljet. Sitten vedin ne pois ohjia myöten. Kamu lerputti alahuultaan ja jätin suitset koukkuun.
Repäisin pintelien tarrat auki ja heitin ne patjoineen harjapakin luokse. Laitoin päitset kunnolla päähän ja kipaisin hieman väsyneenä takaisin satulahuoneelle. Otin sieltä ruunan talliloimen ja tullessani takaisin heitin sen ponin päälle. Suljin mahavyöt, sekä kiinnitin häntävyön ja edestä remmit. Taputin Kamua kaulalle.
- Menit tänään tosi hyvin, lupaan, että seuraavalla kerralla tehdään jotain kivaa, hymyilin ponille ja se tökkäsi minua käsivarteen.
- Aivan varmasti, naurahdin ja suljin karsinan oven sitten huolellisesti. Vein kuolaimet pestäväksi ja huuhtelinkin ne kuumalla vedellä. Sitten kuivasin ne pyyhkeeseen ja ripustin omaan koukkuunsa.
Vein kypärän ja raipan paikoilleen ja otin harjapakin suojineen matkaani. Istahdin satulahuoneen penkille ja aloin tutkailemaan, mitä harjapakista löytyi. Kova harja, pehmeä harja, pölyharja, kaviokoukku ja kavioharja, kumisuka, kampa, patjat pinteleiden kera ja pari leipäpalaa. Tyhjensin pakin ja kävin roskiksen luona kaatamassa kaiken muun epämääräisen ulos. Sitten puhdistin sen ilman vettä hieman kostealla rievulla. Nyt näytti jo paremmalta.
Sitten puhdistin harjat piikkisuan avulla ja sain ne melkein puhtaaksi. Siinä oli kyllä kova homma. Järjestelin tavarat uudestaan siististi harjapakkiin ja putsasin hieman pinteleitäkin - ne olivat upouudet, vasta valkeat. Laitoin kannen kiinni ja nyt se todellakin meni kunnolla kiinni. Laitoin harjapakin takaisin hyllyyn ja menin takaisin tallin puolelle. Katsahdin Kamuun. Se katseli ovelle päin ja korahti sitten. Menin karsinalle ja oitis se katsoi minua korvat hörössä.
- Siivotaankos karsina? katsoin iloisesti polleen ja otin sen käytävälle kiinni molemmin puolin. Sitten hain kottikärryt ja talikon. Työnsin ne karsinasta sisään ja aloin keräämään lantaa ja likaisia alusia kottikärryihin. Kamu seurasi puuhiani laiskasti ja välillä se meinasi nukahtaa, mutta nykäisi aina päätään. Siivosin karsinan nurkasta nurkkaan ahkerasti puuhaillen. Tässähän tuli kuuma, kun sauvoi talikon kanssa tiuhaan tahtiin. Pyyhkäisin otsaani ja katsahdin puolinukuksissa olevaan Kamuun.
- Nukuttaako? katsoin heppaani ja työnsin sitten kottikärryt lantalaan. Kippasin sisällön kasaan ja lähdin hakemaan puhtaita alusia. Otin puhdasta turvetta vain hieman, sillä karsina oli ollut melko siisti. Kippasin kasan keskelle karsinaa ja vein kottikärryt talikoineen pesukarsinan nurkkaan. Otin Kamun käytävältä ja päästin sen takaisin karsinaansa, ja heti se rupesikin levittelemään alusia tasaisesti.
- Nähdään taas pian, sanoin hevoselle, joka katsahti minuun, mutta sitten alkoi piehtaroimaan.
- Vai niin, hymyilin ja katsoin tallikäytävää. Nappasin pitkävartisen harjan äkkiä seinän vierustasta ja aloin putsaamaan käytävää. Sain aikaani kulumaan siinä muutama minuutti, mutta sitten kuulin auton tulevan. Katsahdin ikkunasta ja huomasin, että kyyti oli saapunut.
Vein harjan takaisin paikoilleen ja kävin huikkaamassa Annelle ja Ristolle heipat. Suljin tallin oven perässäni ja juoksin autolle.
|
|
|
Post by Johanna on Apr 5, 2008 15:38:11 GMT 2
05.04.2008 - sisäuran sisäuran sisäura Haukottelin syvästi astuessani sisälle tallin lämpöön. Ulkona on kerrassaan loistava sää, yli 15 astetta lämmintä ja aurinko porotti täydeltä taivaalta pitkän ja ankean talven jälkeen.
Taputtelin Kamun karsinalle menessäni myös Bertin turvan. Nelli oli kertonut, että kun en ollut ollut paapomassa Kamua, pikkutytöt olivat hoitaneet hommani vallan mainiosti. Bert sen sijaan näytti olevan pommin jäljiltä. Mielessäni vain hymähdin ja poimin satulahuoneesta Kamun harjaämpärin.
Vähitellen edistyin suitsimiseen asti. Anne tuli Kamun ovelle jutustelemaan ja kyselemään Kamuliinista, joka asuu nyt minun ja Nellin luona Itikkajärvellä. Tammasta tuli Liina, ja olemme aloittaneet sen treenaamisen. Yritin saada Kamun turparemmiä kiinni, mutta sehän vänkäsi vastaan kunnolla.
- Anne, kato nytte, yhyy. Nyt sun pitää hankkia uus tallityttö kun tää ei osaa ees suitsia, yhyilin Annelle, joka vain kädestä pitäen näytti, miten turpahihna laitetaan. Saatinpahan taas päivän naurut :--DD
Ihailin vielä hetken aikaa uutuuttaan hohtavia EuroHunterin minichapseja, kunnes talutin Kamun ulos. Tahdoin välttämättä ratsastaa kentällä, linnut lauloivat kauniisti. Astuessani kentän laidalle, sain suorastaan loikkia niillä pienillä lumen jäämillä, koska en tahtonut astua mutaan.
Tuntilaisten muodostamia uria oli kolme, joista yksikään ei ollut ratsastuskelpoinen - kaksi ulommaista olivat täyttä velliä ja sisimmällä oli kamalat vesitroopit kulmissa! Ratsastin siis kolmannen uran sisäuralla.
Aluksi lämmittelin ruunaa noin kymmenen minuuttia pitkin ohjin käynneillä ja vielä vähän lyhyillä ohjilla. Tämän jälkeen ravailin kevyesti mietiskellen, että mitähän tekisi. Lopuksi päätin ottaa loivat kiemuraurat molemmille pitkille sivuille.
Kamu oli heti todella vetreä iästään huolimatta, ja tätä ajatellessani, mieleeni tuli väkisinkin, että mitä tekisin, kun Kamusta aika jättää. Puristin ne ajatukset pois päästäni, ja keskityin palaamaan loivan kiemurauran keskeltä pohkeenväistöllä uralle. Jatkoin näitä pohkeenväistöharjoituksia vähän aikaa, kunnes siirryin taas käyntiin. Otin tallin puoleiselle pitkälle sivulle sulkuväistöjä muutaman kierroksen ajan. Sitten asiaan.
Kenttä oli kerta kaikkisen huonossa kunnossa - Kamua piti ajaa ulospäin aina kulmissa, muuten se oikoi välittömästi. Laukatessani läpi toisen päädyn vesilammikon, näin silmissäni Kamun valkoisista ruskeaan muuttuneet pintelit. Yhyy.
Laukassa Kamu meni kerrassaan mainiosti, ja se alkoi vähitellen tottua ajatukseen, että kulmia ei oiota. Sain tosissani kuitenkin tehdä töitä ruunan eteen. Heitin jossain vaiheessa tallitakinkin pois ja ratsastin vain hupparilla. Päätin vaihtaa suunnan pohkeenväistöllä ja rata leveyssuuntaan leikkaa-liikkeellä. Toistin paljon samoja liikkeitä.
Loppujen lopuksi olimme molemmat ihan hiestä märkiä. Päätin pesaista Kamun pihalla, sillä Annen mukaan lämpötila oli kohonnut kahdeksaantoista asteeseen. Pesun jälkeen heitin ruunalle kuitenkin loimen päälle ja vein sen talliin.
|
|
|
Post by Johanna on Apr 11, 2008 17:58:59 GMT 2
11.04.08 - Kannoin Kamulle sen aamukauroja. Mietiskelin mitä ruuna tuumaisi satulasta ja suitsista, kun juoksuttaisin sitä tänään. Havahduin kuitenkin kun Kamu potkaisi karsinan seinää.
- Lopeta Kamu! Olen tulossa, korotin hiukan ääntäni. Ruuna katsoi ruskeilla silmillään minua innoissaan, sen mielestä aamukaurat olivat kaikkein parasta. Avasin karsinan oven ja työnnyin sisälle Kamun riehuessa vieressäni. Kaadoin kaurat sen ruokakuppiin ja menin pois karsinasta, suljin oven huolellisesti. Katselin vähän aikaa, miten Kamu ahmi ruokaansa. Vein sitten ämpärin paikalleen, ja menin itsekin syömään eväitäni. Katselin hevosjulisteita, samalla kun ahmin makkaravoileipää sisuksiini. Kun olin syönyt, lähdin katsomaan mitä Kamu teki. Se nuoli kuppiaan ja katsoi minua onnettomana.
- Höperö! Sinulle voi tulla ähky jos syöt liikaa, naurahdin ja avasin karsinan oven. Kamu tuli kerjäämään rapsutuksia. Silloin Anne tuli talliin ja asteli Kamun karsinalle.
- Hei Anne! Sopiiko jos me mennään kentälle siinä alkeistuntien aikana? Vai meettekste kentäl? Ajattelin juoksuttaa sitä.. kysyin.
- No kyllähän se käy. Me varmaa mennään maneesissa.. Sinne pitääkin laittaa valmiiks Pikku ja Palmi ja Pella.. Anne vastasi ja lähti heppojen nimiä luetellen rehuvarastoon.
Jätin Kamun odottamaan karsinaan ja lähdin hakemaan satulaa ja suitsia. Ruuna hirnahteli ja kuopi kärsimättömänä. Olin harjannut sen jo aikaisemmin. Laskin satulan ovelle ja menin karsinaan. Kamu nuuhki suitsia innoissaan. Olin irroittanut jo aikaisemmin ohjat, joten pistin vain niskahihnan korvien taakse, leukahihnan ja turpahihnan kiinni. Kamu veti päätään kauemmas, mutta antoi sitten lopulta minun laittaa suitset, se pureskeli kuolaimia kärsimättömänä.
- Hieno poika! Nyt pistetään satula, juttelin sille samalla kun asettelin satulan varovaisesti sen kaulalle ja liu'utin sen paikalleen. Satulahuopa oli aivan uusi, jonka olin saanut lahjaksi Nelliltä. Kamu käänsi päätään ja nuuhkaisi satulaa. Sen korvat menivät luimuun ja se irvisti.
- Ei kai se noin paha ole? Katsopas mitä minulla on taskussani, kaivelin taskustani porkkanan palasen ja annoin sen sille. Kamu oli heti rauhallisempi ja mussutteli porkkanaa. Laitoin satulavyön ensin aivan löysälle, Kamu ei kiinnittänyt siihen huomiota, joten kiristin vielä lisää. Nyt ruuna vilkaisi minuun, mutta seisoi kiltisti paikallaan korvat hörössä.
- Hyvä Kamu! Kiristän vielä lisää.. mutisin ruunan heinämahan luona. Se ei vieläkään esittänyt vastalauseita vaan antoi minun laittaa satulan kokonaan. Taputtelin ja kiittelin sitä. Kiinnitin juoksutusliinan suitsiin ja lähdin taluttamaan Kamua kentälle. Onneksi kenttä oli jo kuivanut ajat sitten. Ruuna käveli ympyrää verkkaisesti, mutta se oli tylsistynyt. Yhtäkkiä se pysähtyi ja heitti pari pukkia.
- Soo! Kohta saat ravata, sanoin sille ja maiskautin. Kamu ryntäsi tikittävään raviin. Yritin saada sitä pidentämään askeliaan mutta se meni kuin ompelukone! Se pärskyi ja heitteli päätään. Lopulta se rauhoittui suuriaskeliseen ja rauhalliseen, mutta reippaaseen raviin.
- Saat sen menemään hienosti! kuulin äänen portilta. Huomasin, että Jaakko seisoskeli portin luona ja hymyili.
- Kiitos! Alussa se pukitteli, mutta rauhoittui, huusin Jaakolle takaisin ja siirsin Kamun käyntiin.
- Etkös sinä saanut ostaa Kamuliinin? Haaveilit siitä aika pitkään.. Jaakko sanoi epävarmasti.
- Kyllä sain. Ei minua haittaa, jos siitä puhutaan sillä nythän se on minun! naurahdin sillä huomasin Jaakon epäröinnin.
- Heh! Mutta nyt minun pitää mennä, Leidi kiljuu jo tarhassa. Nähdään! Jaakko vastasi myöskin naurahtaen ja lähti kohti tallia. Kamu hirnahti kärsimättömästi. "Etkö sinä minua juoksuta ollenkaan?!" se tuntui sanovan. Maiskautin ruunan uudelleen raviin. Kun se kulki pää kauniisti kaarella, maiskautin uudestaan ja kosketin raipalla maata.
Kamu nosti laukan ja pärskyi innoissaan. Vähän aikaa annoin sen laukata kunnes pysäytin sen ja vaihdoin liinan toiselle puolelle. Toiseen suuntaan annoin sen ensin taas kävellä, sitten pyysin sitä nostamaan ravin ja viimeiseksi se sai laukata. Kamu oli väsähtänyt, mutta onnellinen kun se sai juosta.
Talutin ruunaa tallille ja vaihdoin juoksutusliinan ohjiin. Heitin ruunalle vielä loimen päälle ja hyppäsin itse selkään kypärän kanssa. Käpyttelimme maastossa loppuverkaksi ja vähän ravasimmekin, sillä ruunassa oli yhä energiaa!
Talutin sen talliin ja rapsuttelin sitä sen karsinassa. Otin satulan pois vähän kerrallaan löysentäen satulavyötä. Kamu ei ollut moksiskaan, suitsetkin lähtivät helposti pois jos ei oteta mukaan pään heittelyä. Anne oli juuri jakamassa päiväheiniä.
- Mitäs Kamu tykkäsi kentästä? Anne kysyi ja antoi Kamulle heiniä.
- Aika kuiva kenttä kyllä oli! Pienet pukit Kamu alussa kylläkin heitti, mutta muuten hyvin, vastasin ja vein varusteet paikoilleen. Ajattelin vielä putsata niitä, joten hain satulasaippuaa sekä sankkoon vettä.
Istuskelin tuolilla ja hinkkasin mustaa nahkaa ja uneksin liitäväni Kamun kanssa esteiden yli. Pian oli jo putsannut satulan ja suitsen, sekä rasvannut. Laitoin varusteet siististi Kamun nauloihin ja menin katsomaan ruunaa. Se oli jo syönyt heinänsä ja hörähti minulle kun tulin sen luo.
- Haluaisitko ulos? No minä vien sinut, kysyin Kamulta, johon se vastasi heittelemällä päätään. Heitin aluksi fleeceloimen ruunan päälle ja ihailin sitä hetken. Miten vihreä väri pukikaan kultaani! Otin sen riimun ja riimunnarun karsinan ovesta ja menin karsinaan. Kamu seisoi aivan paikallaan kunnes sain riimun sen päähän. Kun naksautin narun riimuun kiinni ruuna lähti vetämään minua ulos.
- Hei! Ei kai sinulla noin kiire ole? Soo, rauhassa! yritin hidastaa sitä, mutta kun pääsimme ulos se nousi takajaloilleen ja hirnui. Naru liukui kädestäni ja Kamu syöksähti kohti tietä.
- Kamu!! jyrähdin lujaa ja seisoin kädet ristissä tallipihalla. Ruuna katsoi taakseen, kunnes huokaisten käveli takaisin.
- Hyvä että tottelet muakin näin, myhäilin ja lähdin taluttamaan hoidokkiani tarhaan. Kun saavuimme tarhoille, Elli juoksi luokseni.
- Mitä on tapahtunut? Ei kai sattunut mitään? naurahdin ja kerroin Ellille koko jutun ja hän taputti Kamun kaulaa.
- Onhan se aika veitikka! En enää estele teiltä, Kamu tahtoo tarhaan, että se pääsee purkamaan energiaansa! Ja munkin pitäis Celellä vielä väännellä seuraaviin kisoihin! Elli huokaisi pyörittäen silmiään.
- Onneks me Bertin kanssa harrastetaan maastoesteitä niin ei tartte ku pitää hauskaa radalla! sanoin iloisesti Ellille, joka pudisti tylsistyneenä päätään virneelleni. Kamu käveli nöyrästi tarhaan, jossa päästin sen irti. Ruuna hirnahteli ja laukkasi pukitellen. Nauroin sen hilpeydelle ja lähdin talliin.
Hain ensin kottikärryt ja talikon. Kamun karsina oli aika puhdas, mutta kaipasi silti putsaamista. Laitoin musiikkisoittimen päälle ja hyräilin The Rasmuksen kappaleita samalla kun heittelin paskaa kottikärryihin. Pian karsina oli puhdas joten lähdin tasapainoilemaan kottikärryjen kanssa lantalaan. Kasasin aikani kottikärryihin puhtaita alusia. Tasapainoilin takaisin ruunaseni karsinalle ja laitoin puhtaat aluset sinne. Vein sitten kottikärryt takaisin lantalaan ja katsoin kelloa.
- Kello on jo seitsemän.. Täytyy hakea Kamu ulkoa, sanoin puoliksi äänen ja lähdin kohti tarhoja. Kamu oli piehtaroinut ja nyt se oli aivan pölyinen! Menin tarhaan ja kutsuin ruunaa luokseni. Se hörähti ja asteli viattomana luokseni.
- Nyt sinut pitää harjata, hymähdin sille ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Kamu seurasi nöyränä eikä temppuilut. Kipaisin noukkimaan vielä harjapakinkin. Kamu seuraili suurilla ruskeilla silmillään ja nuuhki harjoja. Pyörittelin ensin sen kumisualla läpi ja sitten pölyharjalla irronneet liat. Lopuksi harjasin sen kunnolla pehmeällä harjalla ja putsasin kaviot. Ruuna käyttäytyi todella kiltisti, joten laitoin sen ruokakuppiin porkkanan palasen. Otin siltä päitset pois ja vein tavarat paikoilleen. Anne tuli tekemään iltaruokinnan.
- Hei taas Lillt! Voikko hoitaa iltaruuat, kun mun pitäis mennä kattoo Celen ja Ellin treenejä? Anne kysyi ja vilkuili takana Celeä taluttavaa Elliä, joka oli täysissä vermeissä.
- Totta kai! vastasin ja menin tekemään hepoille iltaruokaa. Kaurat, vitamiinit, melassit, plaa plaa.. Kaikki oli hetkessä valmista. Säästin Kamun viimeiseksi. Se kuopi ja oli hirveän innostunut, onhan se perso ruualle. Rapsutin Kamua korvan takaa ja muiskautin suukon poskelle.
|
|
|
Post by Johanna on Apr 11, 2008 18:07:03 GMT 2
(klick)
|
|
|
Post by Johanna on May 13, 2008 19:55:57 GMT 2
13. toukokuuta 2008 Olin revetä riemusta kun sain taas äidiltä kyydin siihen mukavaan paikkaan. Yleensä ei ollut tällaista kyytipalvelua, mutta ilmeisesti lähestyvä loma vaikutti asiaan. Kun äiti kaarsi pihalle, melkein hyppelehdin ulos autosta.
Ilmeisesti Kamu oli laitettu talliin sillä tarhassa ei näkynyt turvan turpaa. Kohautin iloisesti olkiani ja astelin sisälle talliin. Muutama poni karsinansa yli tälläsi minua kuin sanoen; Kappas, edes joku suvaitsee saapua. Nauroin niiden ilmeille. Astelin rauhallisesti kohti karsinaa, josta näin Kamun voikon pään pilkistävän. Vaan taisin kuvitella. Hölmistyneenä jäin tuijottamaan Riston päätä. Vieressä oli kyllä yhä Bert. Huomasin aluksi astuneeni Bertin vanhan karsinan eteen ja palasin taas takaisin päin, ja olin vielä hölmistyneempi saadessani lämpimän hörähdyksen Celeltä.
Iloisesti vihellen Jaakko asteli tallliin. Tuijotin siinä Celeä varmastikin hyviin viisaan näköisesti. Jaakko piristyi nähdessään minut ja kaappasi minut rutistukseen sivultapäin. Siinä tuijotin yhä Celeä. Jaakkokin käänsi katseensa tammaan ja virnisti: "Taidat ettiä Kamua. Se on tuolla aitas nykyään Cassun ja Rensun kaa. Mitäs muuten sulle kuuluu? Entä Liina?" Vastasin Jaakon kysymyksiin ja kiittelin kovin tiedosta. Matkalla aittaan itkin, etten enää talvella saisi astua tallin lämpöön vaan joutuisin kärsimään ulkoaitan kylmyydestä, yhyy ;<<
Moikkasin matkan Pellaa, joka oli näemmä vihdoin päässyt omaan karsinaan - väliaikaisesti se oli joutunut asumaan Pikun kanssa. Silittelin Pellaa pari minuuttia, kunnes näin punertavan tähtipään perän. Sen karsinan ovessa luki isoin kirjaimin "HENRIETTA". Kävelin karsinan luoksi ja Henrietta käänsi päänsä. "Jaa säkö olet se paljon puhuttu Hensu?" kysäisin tammalta ja rapsutin sen tähteä.
Jatkoin matkaani Kamun karsinalle ja avasin oven rauhallisesti. Ruuna katsoi minua kujeileva ilme silmissään ja huomasin sen olevan yltä päältä puruissa. "Hei poika", sanoin sille ja astuin sen pään viereen silittelemään ruunan silkkistä turpaa. Ainakaan se ei ollut kurainen, mietin helpottuneena. Purut saisi helposti harjatuksi pois. En kyllä vielä tiennyt, että Kamulla oli muita suunnitelmia.
Haettuani Kamun harjat astelin takaisin karsinalle. Mietin, että pitäisi muistaa ottaa mukaan porkkanapussi, jonka laittaisi pakkiin. Sitten voisi antaa ruunalle makupalan jos se käyttäytyisi erityisen superhienosti. Hymähdin kun näin hevosen nostavan päätään toiveikkaasti suuntaani ja tuijottavan minua. Arvatenkin se oli ajatustenlukija ja kerjäsi herkkuja. No, en minä pistäisi pahakseni vaikka se ajatuksia lukisikin mutta herkkuja ei tippuisi kerjäämällä. Ne pitäisi ansaita. Avasin Kamun pakin ja kaivoin sieltä sopivaa harjaa. Käteen tarttui siis ihan normaali pölyharja. Astuin hevosen karsinaan ja heti toinen oli nuuskimassa taskujani toiveikkaana. Nauroin ääneen ja työnsin loukkaantuneen voikon pään sylistäni.
Aloin harjata ruunaa pitkin vedoin ja hoitohevonen tuntui oikein nauttivan siitä. Onneksi vielä ei ollut Kamun karvanlähtöaika, kiitin mielessäni. Voikko oli yhä talvikarvan peitossa ja saatoin painaa käteni sen suloisen pehmeään karvaan. Jatkoin harjaamista jaloissa ja ruuna yritti näykätä minua. Ilmeisesti se taas komenteli. Sanoin päättäväisesti sille ei ja korvat nousivat taas höröön. Toivoin, että Kamu ymmärtäisi, että kiukkuilu olisi turhaa. Olinhan minä ennenkin hoitanut paljon pahempiakin hevosia, ei siis tämäkään olisi ongelma. ärsyttävää vain. Taputin hevosen takapuolta ja vaihdoin puolta. Huomasin kaulan alta astuessani, että ruunan harja oli täysin takussa.
Harjasin myös toisen puolen samalla tavoin, eikä Kamu nyt yrittänyt uhkailla edes luimimalla. Kai tulisi vielä sekin, että tuo hevonen höykyttäisi minua toistuvilla jekuillaan, mutta olin onnellinen, ettei se vielä tehnyt sitä. Kävin pakilla vaihtamassa harjan pääharjaan ja palasin putsaamaan ruunan nassua. Voikko hevonen ei vastustellut lainkaan ja annoin sille saman tien pusun turvalle. Oli se sen ansainnut. Pään puhtaaksi saatuani hain kaviokoukun ja koetin nostaa Kamun kaviot. Onneksi se ilmeisesti muisti, että saisin se joka tapauksessa. Hymyilin. Taisi hevosella olla hyvä päivä kun ei kiukkuillut yhtään.
Vein kaviokoukun pois ja otin piikkisuan. Laitoin sen ruokakuppiin odottamaan, tuo takkukasa pitäisi ensin setviä sormin. Kamu kävi katsastamassa ruokakuppinsa, mutta pettyi kun siellä olikin vain syömäkelvoton piikkisuka. Aloin setviä hevosen otsaharjaa sormin. Onneksi ruuna ei pannut sitä pahakseen vaan seisoi nätisti paikallaan. Otsaharjasta siirryin harjaan ja onneksi sekin setviytyi suhteellisen nopeasti paria kiperämpää paikkaa lukuun ottamatta. Otin piikkisuan ja vedin kummatkin vielä sillä selviksi. Ihailin hetken Kamun kaunista talvikarvaa ja hienoa pitkää harjaa. Pistin piikkisuan harjapakkiin ja palasin karsinaan setvimään suurimmat takut hännästä. Onneksi siinäkään ei ollut suurta hommaa eikä voikkoo hevonen protestoinut antamalla makeaa potkua. Toisaalta, eipä se olisi kai osunutkaan, enhän minä nyt sentään ruunan takana seissyt.
Kun sain Kamun hoidettua kävin viemässä harjat paikoilleen ja kävin vilkaisemassa kenttää. Joku oli unohtanut sinne puomeja. Kävin kentällä keräämässä puomit pois ja laitoin ne muiden puomien kasaan, koska oletin, että sieltä ne olivat peräisin. Kävelin takaisin talliin ja satulahuoneeseen. Nappasin mukaani suitset. Astelin takaisin karsinalle ja pujahdin sisään. Laitoin ohjat kaulalle ja otin tukevan otteen hevosen päästä. Koetin livauttaa kuolaimet ruunan suuhun vain huomatakseni, että hampaat pysyivät yhdessä. Pudistin päätäni ja kutitin hieman voikon hammaslomaa. Livautin kuolaimet hoitsuni suuhun kun se joutui avaamaan tuon mainitun suun minun kutittaessa hammaslomaa.
Vedin niskahihnan korvien yli ja otin tuuhean otsaharjan hihnan alta pois. Kamu haukotteli samalla kun kiristin leukahihnan sopivaksi. Siirryin turpahihnaan ja sain senkin sopivaksi ongelmitta. Avasin karsinan oven kokonaan ja otin ohjat voikon kaulalta. Talutin ruunan pois karsinasta ja ulos tallista. Kävelimme kentälle ja hevonen oli aivan rauhallisesti. Katselin kävellessämme suitsia ja ne olivat eilisessä kunnossa. Hyvä, pesisin ne tultuamme.
Kävelimme ensin Kamun kanssa varttitunnin tehden erilaisia kiemuroita jälleen. Sen jälkeen kokeilimme myös hieman pidempiä ravipätkiä eli pari kentällistä kuin mitä eilen olimme harrastaneet ja pari kertaa hevonen nosti innostuksissaan laukankin kun menimme ravia. Sain ruunan kuitenkin nopeasti takaisin raville. Onneksi se ei kuumennut, innostui vain hieman. Hieman hikiseltä Kamu näytti ja päätin kävelyttää sitä vielä. Jäähdyttelin hevosen ja talutin sen talliin. Otin suitset ruunan päästä ja sujautin sille sen sijaan riimun. "Odota hetki", sanoin ja kävin pesemässä kuolaimet. En ollut aivan varma kannattaisiko laittaa kevyt loimi, mutta päätin joka tapauksessa pistää aivan ohuen loimen. Ulkona sentään tuuli ja hevonen oli märkä. Ja aurinkokin tuskaili pilvien takana. Sitä paitsi aioin viedä sen tarhaan siksi aikaa, että putsaisin karsinan.
Etsin sopivan loimen ja astelin takaisin hevosen karsinalle. Asettelin loimen voikon karvan päälle ja kiinnitin hihnat. Napsautin mukana tuomani riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin taluttamaan Kamua tarhalle. Avasin portin ja päästin hevosen irti. Ruuna käveli rauhallisesti paikkaan, jossa oli muutamia heinänkorsia. Jätin narun tarhoille ja astelin takaisin talliin.
Hain kottikärryt ja talikon ja kärräsin kaiken Kamun karsinalle. Katsoin karsinaan ja totesin, että ei mikään maailman sotkuisin karsina, mutta siivouksen tarpeessa. Aloin reippaasti putsata lantakasoja ja märkiä puruja kottikärryihin. Vähitellen hikipisarat kohosivat otsalleni ja Cassukin tuntui irvailevan naapurissa. Jatkoin kuitenkin siivousta ja lopulta karsina oli puhdas. Olin huomannut että hoitohevosellani oli näemmä tapana sotkea siihen malliin, että vanhat lannat peittyivät purujen alle ja olin pari kertaa saanut astua tuollaisiin piilotettuihin miinoihin. Onneksi oli tallikengät. Katselin karsinaa ja totesin sen kaipaavan lisää puruja. Kärräsin lantakuorman lantalaan ja huuhtelin pesarissa kottikärryt etteivät uudet purut sotkeutuisi.
Lapoin hieman uusia puruja kottikärryihin ja vein ne Kamun karsinaan. Levitin kasaa hieman ja ihastelin kätteni työtä. Siistiä ja puhtoista. Nyt olisi hyvä hakea ruuna sisään. Kävin vielä huuhtomassa kottikärryt toiseen kertaan, koska niihin oli jäänyt puruja. Kävelin rauhallisesti Kamun tarhalle ja avasin portin. "Heippa, Kamu-kulta. Aika mennä sisään", sanoin napatessani kiinni ruunan riimusta. Onneksi se oli kuivunut hyvin. Totesin, että loimi oli tullut tarpeeseen, ulkona puhalsi kylmä tuuli. Laitoin narun kiinni hevosen riimuun ja lähdin taluttamaan sitä tallille. Suljin tietysti portin perässäni. Talutin voikon siivottuun karsinaan ja otin siltä riimun sekä loimen pois.
Vietyäni tavarat paikoilleen hain vielä harjapakin ja harjasin kuivan hien Kamun karvasta. Huomasin kellon olevan hakuaika ja halasin vielä hevosta sen paksusta kaulasta. "Heippa, kulta. Yritän tulla vielä huomenna", kuiskasin sen harjaan ja hevonen puhahti takkiini. Hymyilin sille. Ties mitä sen päässä liikkui, mutta toivoin, että se pitäisi minusta edes hieman, edes sen verran, että olisi iloinen kun tulisin. Ei haittaisi vaikkei se rakastaisi minua kuten minä sitä, toivoin vain Kamun pitävän minusta jo rahtusen, vaikka olin hoitanut sitä niin harvoin. Taputin hevostani vielä kerran kaulaan ja suljin karsinan oven perässäni. Astelin ulos kirpeään ilmaan ja nousin autoon. Vielä tallin näkyessä auton ikkunasta ajattelin, että parempaa ei ollut tapahtunut pitkään aikaan. Rakastin nimittäin Kamua niin paljon, että melkein sattui.
|
|
|
Post by Johanna on May 15, 2008 19:02:50 GMT 2
15. toukokuuta 2008 - painajainen Tuuli. Tuuli todella lujaa. Maneesi oli varattu täksi päiväksi koiranäyttelyitä varten, ja rekut olivat vihdoin hiljentyneet. Kentän lähettyvillä seisoskelevat katsojat nostivat kauluksiaan ylemmäs olettaen sen suojaavan tuulelta. Nostin punertavilla tumpuilla lämmitetyt käteni korvilleni, jotka olisivat voineet irrota, niin jäässä ne olivat. Hymyilin muistaessani minun ja tumppujeni ensitapaamisen Kamun kanssa. Heti alkajaisiksi ruuna oli ryöstänyt toisen ja mennyt ylpeänä esittelemään sitä Leidille. Naurahdin mielessäni.
Anne yritti karjua kentän keskeltä ohjeita ratsastajille, mutta lopulta otti mikrofonin käyttöön. Äänet alkoivatkin kuulua hyvin. Ilta oli jo pitkällä, alkoi olla pimeäkin. Anne soitti Jaakolle talliin ja pian valot räpsähtivät päälle. Kauttimet rätisivät. "Ja sitten karr.. räzzz.. razz.. tähän pituushalk.. räzzzzzz.. krrrrr.." Annen ääni sorjui äänentoistolaitteista. Jos sattui katsomaan kauttimen suuntaan, saattoi nähdä sinisen välähdyksen, ja valot sammuivat. Anne puhui mikrofoniin: "Haloo.. Kuuluuko?" Kentällä oli hiljaista. Tuuli tuiversi luihin ja ytimiin saaden kaikki hytisemään.
Tuntia jatkettiin. Taiga, Bert, Pella ja Hensu kävelivät välikäyntejä kentällä, kun Kamun entinen hoitaja ja Kamulla ratsastava Dii, Jambolla ratsastava Oona ja Marilla ratsastava Karo säätelivät jalustimiaan esteille sopiviksi. Kuulin Diin suunnasta nimeni huutoa, ja menin pitelemään kiinni minitarhan lähettyvillä olleen Kamun ohjista. Kamu nosteli kärsimättömänä päätään, tuuli iski suoraan sen korviin. Dii huusi jotain, mutta tuuli vei sanat mukanaan. Seuraavat hetket olivat painajaista.
Kuului epämääräistä narinaa, ja sitten valtava räsähdys. Minitarhan ja maneesin lähettyvillä oleva puu räsähti kentälle, juuri minun, Diin ja Kamun kohdalle. Näin vain vanhan tammen tulevan uhkaavasti kohti ja repäisin Kamua toiseen suuntaan, kohti Jamboa. Yritin huutaa Oonalle ja Karolle jotain, ja kiireesti he ravasivat toiseen päähän. Kamu nousi pystyyn, kiskaisi kättäni rajusti ja irroittauduin ohjista. Se hyppäsi kentän aidan yli, tiputti Diin matkalla ja ryntäsi suoraan kentän takana olevaan metsikköön. Huusin ruunan perään ja tunsin kyyneleitten purkautuvan silmäkulmastani. Anne huusi muille ohjeita ja tuli viereeni. En kuullut mitä hän sanoin, enkä välittänytkään. Juoksin kovaa vauhtia Bertillä ratsastavan Pipsan luo, ja pyysin, suorastaan käskin häntä luovuttamaan Bertin ja kypäränsä minulle. Pipsa totteli oitis ja punttasi minut kiireesti selkään. Jalustimet olivat liian lyhyet, mutta kannustin Bertin hyppäämään aidan yli Kamun perään. Tunsin huolestuneet katseet selässäni.
Hytisin kylmästä, niin tuntui myös Bert. Kuola näkyi valkoisina korskeina sen rinnassa ja karva oli kostunut hiestä. Hidastin käyntiin ja tiirailin voikkoa ruunaani. "Kamu!" sain vastaukseksi vain kaiun. Käännyin hitaasti takaisinpäin, kunnes kuulin vaimean hörähdyksen. Bert nosti korvansa höröön ja kääntyi takaisinpäin. Annoin sille ohjaa ja se käveli terhakkaasti kohti synkkää metsää. Varovasti pidätin oria, ja kumarruin kuiskaamaan sen korvaan: "Oletko varma, kultaseni?" Bert tempoi ohjista ja annoin sen jatkaa matkaa.
Kuljimme ehkä sata metriä. Näin maassa makaavan voikon hevosen. Hyppäsin alas Bertin selästä ja päätin jättää sen läheiseen puuhun kiinni. Se ymmärsi tilanteen, eikä aloittanut turhaa venkuilua, mitä se yleensä harrastaa. Nyt ori seurasi sivusta tarkkaavaisesti kun juoksin Kamun luo. "Kamu, voi Kamu.." kuiskasin maassa makaavalle ruunalle. Se oli hiestä märkä ja värisi. Ruuna makoili maassa, yritin saada sen nousemaan ylös. Muutaman minuutin jälkeen ruuna suostui. Talutin sen pikaisesti Bertin luokse ja irrotin orilta satulan. Otin ruunalta varovasti satulan pois ja laitoin Bertin tikatun satulahuovan väliin. Sitten asetin satulan varovasti takaisin omalle paikallensa ensimmäiseen reikään. Päätin ratsastaa Bertillä ilman huopaa.
"Onneksi sä olet poni", huokaisin noustessani pieneltä kannolta vuonohevosen selkään. Talutin Kamua. Se kulki hitaasti roikottaen päätää. Bert johti urheasti tuulessa suoraan kotiin päin - tai niin toivoin, koska en itse tiennyt missä edes olimme. Tunnin päästä irrotin katseeni Kamusta ja näin valoa. Ihan pienen vilahduksen oikealla. Käänsin Bertin sinne. Ori ihmetteli hetken aikaa, mutta lähti kuuliaisesti käskemääni suuntaan. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen tulimme maneesin ja takatarhan taakse. Hyppäsin alas Bertin selästä ja tarkistin molemmat hevoset. Kamulla oli turvotusta etujaloissa, muttei sen pahempaa. Molemmat olivat varmastikin vilustuneet, samoin minä. Käteeni koski.
"Anne! Anne! Jaakko! Elli! Joku edes.." huusin haikeassa valossa keskellä tallin pihaa. En saanut vastausta, ja lähdin tallille päin. Sidoin Bertin heppatarhan porttiin ja lähdin taluttamaan Kamua Bertin karsinaan. Sisällä olisi lämpimämpää. Otin ruunalta varusteet pois ja hieroin sitä hetken aikaa heinätupoilla, jotta se lämpenisi. Laitoin kylmägeeliä ruunan etujalkoihin ja heitin sille vielä fleeceloimen selkään ja halasin lujaa. Katsoin ruunaa kyynelsilmin ja sain vastauksen alakuloisista ja surullisista silmistä. "Ei ollut sun vikas", huokaisin ja otin ruunalle sylillisen heinää karsinaan. Huomasin kauralaarin päälle jätetyn ruoka-annoksen ja annoin siitä osan Kamulle. Sillä välin vein Bertin Kamun karsinaan. Cassu oli hiukan ihmeissään. Bert saisi tyytyä yön ajaksi aittaboksiin.
Kävin antamassa Kamulle loput sen väkirehuannoksesta ja kipusin portaat yläkertaan. Sytytin kynttilän ja otin termospullosta lämmintä kaakaota ja vierestä pullaa, joka oli jo kovettunut ja kylmentynyt. Ellillä oli tapana luoda talliin henkeä itsetehdyillä pullilla. Tai kuka tietää, ehkä ne olivat kaupan pullia.. Mutustelin hyvillä mielin kaksi pullaa ja join viisi kuppia kaakaota. Nukahdin lopulta sohvalle viltti päälläni.
Aamulla heräsin Ellin pistävään tuijotukseen. Hän istui tuolilla tarkastellen vointiani. Pöydällä oli taas kasa tuoretta pullaa ja uusi termospullo. Lisäksi siinä oli sämpylä ja lasillinen maitoa. Katsoin leipää ja maitoa himoiten, ja Elli nyökkäsi. Nappasin sämpylän ja se lähtikin heti parempiin suihin. Maito ei upponut yhtä helposti, se oli ihan liian kylmää makuhermoilleni. "Sulta on käsi murtunut, mutta hepat on okei", Elli kertoi ja saatoin vain huokaista helpotuksesta.
|
|
|
Post by Johanna on May 18, 2008 17:37:58 GMT 2
|
|
|
Post by Johanna on May 27, 2008 14:00:20 GMT 2
27. toukokuuta 2008 Painelin vielä viimeisiä mäkiä tallille. Tie oli kyllä yhtä nimismiehenkiharaa, mutta saavuin tallille. Tunnelma oli jotenkin hirvittävän painostava ja vilkaisin taivaalle - kohta sataisi, olisi hyvä ratsastaa Kamu vaikka kentällä. Käväisin aittatallissa, Kamu ei seisonut siellä ja muistinkin heti Annen kertoneen, että tallin hevoset ovat nyt suurimmaksi osaksi ulkona ympäri päivän. Siitä muistinkin, että Anne oli yrittänyt soittaa minulle illalla. Miksiköhän?
Vihellellen hypähtelin riimunnarun kera tarhaan, jossa Kamu oli Jambon ja Riston kanssa. Saavutettuani portti, ja vihellettyäni Kamulle, saatoin huomata, että luokseni tuli vain Risto. "Heippa poika, missäs muut ovat?" kysyin Ristolta taputtaen sen turpaa. Hevonen kallisti hiukan päätään, katsoi minua suurilla, mantelinmuotoisilla silmillään. Taputin poikaa vielä kerran ja päätin käväistä tallissa.
Kipitin portaat yläkertaan, missä porukkaa istui sohvilla. Annen tyhjä katse tuijotti ikkunasta ulos kun hän ajatuksiinsa uponneena istui tuolilla nojaten kirjoituspöytään. Oona oli lukevinaan Hevoshullua, mutta sivu ei kääntynyt koskaan. Muki oli jäänyt wearin huulille, mutta ei hän juonut tippaakaan. Jaakko seisoi oven suussa kädet puuskassa. "Jaakko, mitä tääl on tapahtunu?" kysyin häneltä. Jaakko nosti katseensa lattiasta ja katsoi silmiini. "Etkö oo kuullu?" Jotenkin arvasin mitä asia koski, ja lysähdin siihen. Ensimmäiselle portaalle, joka lähtee viemään alaspäin.
Jaakko istui viereeni. "Hei, älä ota sitä noin raskaasti, olihan se jo vanha ja tää oli jo ajankohtainenki.." Jaakko yritti kietoa käsiään ympärilleni, mutta kylmästi työnsin hänet pois. "Ei todellakaan! Mä muistan vielä miten se niin hyvin kulki maastossa eikä toi sen viimekertainen karkailukaan voinu olla niin paha! Hei toisilla hevoset on muutanki ku vaan rahanlähde ja leivänpäällistä!" sanoin terävästi yrittäen peittää itkun, pelon ja surun sen alle. Sitten lähdin alas.
Sentti seisoskeli tarhassa ja menin tervehtimään sitä. Se hörähti minulle, muistuttaen minua Kamusta - se oli voikko ja suuret silmät tuijottivat minua niin rakastavasti ja ymmärtävästi. Sujahdin aidan ali halaamaan oria, joka oli selvästi ihmeissään saamastaan huomiosta. "Voi kulta.. Miks sä oot niin Kamu? Entä jos sä et olis tullu, oisko Kamu okei? Entä jos mä en olisi rasittanut sitä niin paljon, seisoisko se nyt mun vieressä?" Suolaiset kyyneleet tippuivat poskilleni. Otin päättäväisesti Sentin riimusta kiinni, avasin portin ja lähdin taluttamaan oria tallille.
Pienen aittatallin kulmaan oli jäänyt muutama hopeanhohtoinen jouhi. Sentti perässäni kävin noukkimassa ne. Pitelin pitkiä, hohtavia jouhia avoimessa kämmenessäni, kunnes tuuli vei ne. Yksi kietoutui hiuksiini, ja laitoin sen taskuuni. "En ikinä unohda sua poika", mutisin hiljaa puristaen jouhta taskussani. Sentti tuuppaisi minua selkään. "Oo sinä ny hiljaa", sanoin ehkä aavistuksen vihaisena, kunnes huomasin, ettei ollut Sentin vika, että Kamu oli jossain muualla.
Viidentoista minuutin päästä kävelin Sentin kanssa lähimetsässä. Toivoin voivani vain karauttaa pois, muualle, taivaaseen Kamun kanssa. Kaipasin sitä ruunan ihanaa hörähdystä, ihanaa nykäisyä apilaunelmaan, ihanaa pukkilaukkaa.. En enää tiennyt mitään huonoa Kamussa.
Sentti käveli kuuliaisesti allani eikä yrittänytkään ottaa välipalaa herkullisesti roikkuvista puista.. Se suorastaan väisteli niitä. Huokaisin itsekseni ja käänsin takaisin tallille. Ihan sama.
Sentti oli äkkiä hoidettu ja lähdin painelemaan kotiin. Matkalla lennätin MP3-soittimeni pusikkoon, kun pitää piru vie soittaa tällaista musiikkia: "so in my heart i'm sending you my love, i'm giving it wings so it can fly, and reach you where ever you are.." Kävin kyllä myöhemmin hakemassa pois.
|
|