|
|
Post by Anne on Sept 6, 2018 21:16:03 GMT 2
Anne - WindiFiia - Iita Nella - Sinta Saaga - Arktik Sinttu - Linnea Inkeri - Lumi Lynn - Rösti Röbö - Hilppa Syksyinen maasto kaikissa askellajeissa ja lähes kaikenmoisia pohjia ja reittejä käyttäen. Vapaa maksu!  Nella ja Sinta!
Spessu Nellalle! |
|
|
|
Post by Jusu on Sept 15, 2018 11:54:35 GMT 2
Rösti oli pulska pieni poni, jota ei huvittanut liikutella edes omia kilojaan kovin rivakasti paikasta toiseen. Sitten sen selkään kiipesi hieman pulska pieni nainen, jota ei haitannut se, että pulleroponi oli maltillinen liikkeissään.
Robertia haittasi. Se parka oli joutunut minun ja Röstin taakse pitkäjalkaisen Hilpan kanssa. Hilpan askel veti paljon enemmän eteenpäin kuin Röstin, ja Hilppa taisi hieman huolestua, kun muu letka ajautui kauemmas. Rösti ei piitannut siitä, että kaverit tavoittelivat näkökentän rajoja. Se ei piitannut kovin paljon siitäkään, että mätkäisin sitä pohkeillani kylkiin kuin paraskin alkeisratsastaja. Piiskanräpäytystä se jo vähän kunnioittikin, ja käyntiaskeleisiin tuli uutta jouhevuutta. Raviin se piti patistaa.
"Täähän on verkkainen", virkoin Robertille ja mietin, että toivottavasti en joutuisi ratsastamaan ponilla koulutunneilla, vaikka sen huhuttiin olevan melkoinen opetusmestari.
Nyt oltiin sentään maastossa, missä valtaosa hevosista liikkui vähän halukkaammin kuin kentän aitojen sisällä. Ei Rösti. Edes täällä siihen ei tullut vipinää.
No, ehkä vähän sitten, kun oltiin ehditty vähän laukkailemaankin. Oli kuin jokin Röstin kropassa olisi auennut, edes vähäsen, ja me pysyttiin yhtäkkiä käynnissäkin paremmin muiden matkassa mukana. Annoin paksun ruunan samoilla eteenpäin aika löysin ohjin. Ei mulla ollut mitään tarvetta keräillä ponia kasaankaan. Tuskin se olisi jaksanut totella sellaisia pyrkimyksiä, enkä minä jaksanut tapella ponin kanssa.
Tämän hetken halusin vain olla. Tappelematta. Istua ponin selässä syksyn keskellä ja ajatella, että kyllä me päästäisiin perille, vaikka hitaasti mentäisiinkin. Ei tässä ollut mitään hätää. Elämässä.
Halusin olla yhtä hötkyilemätön ja hätäilemätön kuin Rösti, jonka elämän suurin tragedia oli varmasti viivästynyt ruoka-aika tai liian tomera taluttaja alkeistunnilla. Miten miellyttävä sellainen elämänasenne olisi ollut! Siihen voisi varmaan opetella. Ainakin voisi kokeilla.
|
|
|
|
Post by Fiia on Sept 16, 2018 15:42:47 GMT 2
Polku täyttyy askelista
Elämä on ridaamista
Pane ohja käteen mennään hiljaa
Pyydä minut syysmaastoon
Anna heinää eikä paastoo
Nyt on syyskuu ja ruoka on viljaa
Iita – Syksyn sävel
Iita oli ihana. En yhtään ihmetellyt, miksi Pyry vaikutti olevan niin kiintynyt siihen; olisin minäkin ollut, jos olisin päässyt hoitamaan sitä päivittäin. Kuvankaunis ruunikkotamma oli mitä mukavin hoidettava, tuskin liikahti koko harjauksen aikana ja katseli vain korvat hörössä, kun kiristin sen satulavyötä. Kertakaikkisen ihana ilmestys, jonka kiltteyttä todellakin osasin arvostaa Makian kanssa vietettyjen viikkojen jälkeen.
Syysmaastopäiväksi oli osunut kaunis, puolipilvinen lauantai. Ei ollut missään nimessä enää lämmin, mutta koska ei tuullut, ohuehkolla softshellillä pärjäsi hyvin. Hanskat kyllä olin jo kaivanut kaapin pohjalta. Matkaan lähti kahdeksan ratsukon lyhyehkö letka, ja minä asetuin ponivoittoisessa ryhmässä heti Annen ja Windin taakse.
Etenimme kohtuullisen reippaasti pitkin polkuja, metsäautoteitä, sänkipeltoja ja metsiä. Iita oli eteenpäinpyrkiväinen ja mukavan reipas, eikä sitä tarvinnut olla kertaakaan hoputtamassa, mutta ei toisaalta jarrutellakaan turhia. Tamma eteni kuin iloinen, luotettava juna Windin perässä, mutta kuunteli kuitenkin tarkalla korvalla apujani. Sillä oli unelmanpehmeä ravi, jossa ei melkein tehnyt edes mieli keventää, ja ponnekas, tahdikas laukka. Iita oli jo osoittanut kykyjään kouluradoilla, mutta itse en ollut päässyt testaamaan tammaa tositoimissa vielä montakaan kertaa. Saatoin hyvin kuvitella, että pitäisin siitä hurjasti, vaikka helppoa B:tä kummempia temppuja Iita ei (vielä) osannutkaan.
Iita ei ollut vielä ihan huippukunnossa, ja loppureissua kohden se ehti hieman väsyä. Sitkeästi tamma kuitenkin pysytteli muiden mukana ja kiristi tahtia, kun hieman sitä jalalla pyysin. Ihmeellisen kiltti se todella oli, ja maastovarma – yhtäkään säpsähdystä tai sivuloikkaa se ei tehnyt, vaikka metsän eläimet olivat aktiivisia ja yksikin metsäkanalintu lähti räpiköimään aivan vierestämme ojasta lentoon.
Todellista mielenrauhaa ja rentoutta, sitä Iita ja syksyinen kaunis metsä kyllä tarjosivat.
|
|
Nella
Uusi ihmettelijä
Posts: 43
Oma heppa: Tinja
Koulutaso: heC
Estetaso: 80cm
|
Post by Nella on Sept 19, 2018 21:13:16 GMT 2
 Aurinkokin pilkahti, kun ratsukot pääsivät pellolle laukkaamaan (: |
|
|
|
Post by Saaga on Oct 22, 2018 18:51:14 GMT 2
 Arktik vähän aluksi jännitti Saagaa, mutta maastoreissu meni herran kanssa oikein mainiosti! Laukassakin poni pysyi aisoissa. |
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!