|
Post by toi on Nov 9, 2007 23:49:53 GMT 2
Hyppelehfin bussipysäkillä lämpimikseni. Oli kylmä, ja bussi oli myöhässä. Irvistelin kylmyydelle, ja vilkaisin tallikamojani. Ne kastuisivat, pian sataisi joka tapauksessa räntää. Toivoin linjurin tulevan pian, ennen kuin jäätyisin hengiltä. Pian kuulinkin tutun hurinan ja bussi kaartoi mutkan takaa. Huokaisin helpotuksesta, vihdoin viimein, johan sitä saikin odottaa! Astuin lämpimään bussiin ja istuuduin. Olin matkalla Celen luokse, ja ajatus sai hymyn nousemaan kasvoilleni. Myöhemmin kävelin bussipysäkiltä tallille. Näin Celen ulkona. Tamma oli paksulti loimitettu, ja se napitti minua kuin toivoen pääsevänsä sisään. - Heippa mummeli, nauroin hevoselle pyyhkäisten lapaseen käärityllä kädelläni lunta hevosen loimen päältä. Olin hyväntuulinen nähdessäni lunta edes jossain, vaikka maassa olikin lähinnä loskaa. - Onpas siitä pitkä aika kun olen käynyt luonasi. Anteeksi, tiedän että olen hylännyt sinut, mutta päätin että nyt kun pahimmat koeryykät ovat ohi panostan sinuun ja vain ja ainoastaan sinuun. Koulu pysyy kyllä ajan tasalla. Silitin hevosta hetken, ennen kuin lupasin tulla hakemaan sen myöhemmin sisään. Menin sisälle ja jätin reppuni toimistoon. Sen jälkeen lähdin puhdistamaan Celen karsinaa. Karsinan siivoaminen toii hyvänä lämmittelynä. Kylmästä kalisten tartuin talikkoon, ja pianhan totesin ettei minulla ollut todellakaan kylmä. Päin vastoin. Siistin tammuskan karsinan huolella ja siirryin käytävän puoelle. Lakaisin käytävää hyvän tovin, ennen kuin palautin luudan paikoilleen. Lähdin hakemaan hevosta tarhasta. Cele odottelikin jo portilla ja vaikutti tyytyväiseltä kun vein sen sisälle. - Mitäs sulle kuuluu? Oletko voinut hyvin? Mitenkäs sinun vauvasi voi? kyselin hevoselta joka oli vaitonainen. - Mitäs sanoisit jos harjaisin sinut oikein kunnolla ja käytäisiin sitten pienellä kävelyllä? ehdotin tammalle, joka pukkasi minua kevyesti olkapäähän. Tulkitsin vastauksen myönteiseksi, vaikka todellisuudessahan Cele oli varmaankin vain tuupannut minua jotta olisin ollut edes hetken hiljaa. Pirteänä vein tamman karsinaansa ja riisuin siltä loimen. Taittelin loimen ja laitoin sen käytävälle karsinan eteen. Veisin sen paikoilleen myöhemmin. Aloin harjaamaan hevosta huolellisesti. Harjauksen ajan Cele puhisteli tyytyväisenä tuntiessaan harjan hierovan liikkeen kaulallaan. Tamman punerva karva oli hieman kostea, mutta siitä huolimatta Vele vaikutti hyväntuuliselta ja pirteältä. Putsatessani hevosen kavioita kuulin askeleita ja kavioiden kopinaa käytävän puolelta. Käännyin katsomaan kuka käytävällä kopisteli ja näin Palmikon ja tämän hoitajan Jessican. - Moi, huikkasin tytölle, joka virnisti takaisin. Jatkoin Celen siistimistä, ja kun olin valmis, hain tamman suitset. Suitsin rouvan, joka käyttäytyi todella kauniisti. Taputin Celeä kiitokseksi. - Käydäänpä kävelyllä, lausahdin sille ja talutin hevosen käytävälle painaen samalla kypärää omaan päähäni. Pihalla tajusin etten pääse selkään ilman apua. - Priskatti, mites minä... mumisinitsekseni. Kävelin kentän aidan luo, kapusin aidan päälle ja liu'uin siitä hieman hämmentyneen Celen selkään. - Hyvä tyttö, ei hätää, minä tässä vain. Päätin nyt tulla tänne vähän erikoisemmalla tyylillä, mutta sehän sujui mallikkaasti. Silitin hevosen punaista karvaa. Lähdimme rauhallisessa käynnissä eteenpäin kohti metsäpolkua, istuin hiljaa tamman paljaassa selässä nauttien hevosen rennosta liikkeestä. - Siitä onkin aikaa kun viimeksi selässä keikuin, totesin hymähtäen. - Katsotaan kuinka pahasti taidot ovat ruostuneet, naurahdin sitten hiljaa. --> Jatkan kun pääsen seuraavan kerran koneelle
|
|
|
Post by toi on Nov 11, 2007 20:18:30 GMT 2
Niin, eivät ne pahasti tuntuneet ruostuneen. Pysyin tamman tasaisten liikkeiden tahdissa helposti, enkä liusunut kylkeä pitkin alas. Ravasimekin toisinaan, ja naurahdin Celen innokuudelle. - Tahdotko laukata? Voidaan mennä ihan pikku pätkä, mutta hitaasti sitten, myönnyin ja annoin hevoselle merkin. Cele nosti pyöreän, suloisen laukan heilauttaen minut hieman vasemmalle. Takerruin nopealla liikkeellä tamman punervaan harjaan ja koetin pysytellä kyydissä. Päästyäni takaisin tasapainoon hidastin vauhtia jotta kyydissä olisi helpompi pysytellä. - Kuulehan Cele, olisikohan aika hidastella pikkuhiljaa, jooko? Pidättelin innokasta tamaa joka olisi tahtonut jatkaa. - Nooiiin... Raviin vain, hieno tyttö, kehuin hevosta taputtaen sitä samalla kun hevonen totteli pyyntöäni. Ravasimme pätkän ja pian siirryimme käyntiin. Celen hengitys huurustui kevyesti viileässä ilmassa, ja tamman tahdikkaat askeleet kumahtelivat hiekkatien pintaa vasten. Jossain lauloi lintu, ja hymyilin antaen Celelle vähän pidempää ohjaa jotta tammakin saisi rentouttaa kaulansa. - Hieno tyttö olet, mummeli, tiesithän sen? hymyilin autuaana suurikokoiselle ratsulle. Cele puhahti hiljaa ja kiinnitti katseensa oravaan, joka tarkkaili sitä kuusenoksien välistä. Tamma pysähtyi, katse tiukasti oravassa, hieman epäluuloisena. - Come on, ei se sua syö pöhkö, naureskelin hevoselle joka ei irrottanut silmiään pienestä eläimestä. - Kyllä sä voit sen ohi kävellä, tuhahdin kavionsa tiehen naulanneelle Celelle. Samassa tien vierestä kuului pientä rytinää ja tämä yhtäkkinen ääni sai Celen säntäämään pelästyneenä eteenpäin niin että minä jäin pahasti jälkeen ja rämähdin selälleni maahan Celen pomppiessa eteenpäin. - Aaauuu! parkaisin osuessani kovalle tielle. Silmäkulmastani näin Jessican tulleen viereeni Palmikon seistessä tytön vieressä. Orava, jota Cele oli tutkaillut, pinkoi pelästyneenä karkuun. - Sattuko suhun? Jessica kysyi huolissaan. - Me ei tiedetty että ootte täällä ja sitten me tultiin tuolta polulta tähän ja Cele taisi lähteä lipettiin, sepitti hätääntyneen oloinen ääni. Tunnistin äänen, Kukka se oli, ihan varmasti. Nousin istumaan hitaasti tähyillen yhä Celen perään. - Cele pitää ottaa kiinni! sanoin hamastani purren. Selkä tuntui inhottavan jäykältä ja vasenta rannetta (jolla olin kaiketi sohaissut jotenkin ottaakseni putoamisen mahdollisimman pehmeästi vastaan) kivisti. Päällimmäisenä huolenaiheena oli silti Cele. - Kukka, ratsasta sen perään, määräsi ouhukas Jessica. Kuulin kuinka Kukka kehotti Epin vauhtiin ja hetken päästä tämä hävisikin näköpiiristäni. Nousin hitaasti seisaalteen Jessican seistessä yhä vieressäni Palmikon ohjat käsissään. - Ootko sä kunnossa? toinen kysyi. - Juu, kutakuinkin. Vähän tuntuu selässä ja ranteessa mutta mitään ei murtunut, mustelmilla selvisin. Yllätyin vaan täysin kun Cele yhtäkkiä pomppasi eteenpäin. Se oli niin keskittyny tutkiin yhtä oravaa ja sitten tein äänet sai sen säpsähtämään, virnistin pienesti. Pelkäsin yhä taman puolesta. - Kyl Kukka sen kii saa, Jessica vakuutti. - Ei se kauas voinu... no ne tuleekin jo. Huojennuin valtavasti nähdessäni Kukan Epin selässä taluttaassa terhakkaa Celeä perässään. - Cele! huudahdin ja kapsahdin tamman kaulaan. - Se vaikuttaa olevan kunnossa, huokaisin. Kyykistyin tutkimaan tamman jalkoja, enkä huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Hevonen oli selvinnyt täysin ehjänä säikähdyksestään. Cele oli jo tyyntynyt ja keskittyi nyt luimistelemaan Palmikolle ja irvistelemään pienesti Epille. - No niin mummeli, palataankos sitten tallille? Ja ihan rauhassa, jooko? kyselin sarkastisesti hevoselta joka haukotteli. Kukka ja Jessica nauroivat ilmeelleni ja Jessica tyytyi auttamaan minut kyytiin ennen kuin nousi itse Palmikon selkään. - Me lähetään tallille, nähään sitten siellä, sanoin kahdelle muulle ratsastajalle. - Juu, me kierretään vielä lenkki...
Tallilla hoidin tamman huolella. Harjasin hevosta puolisen tuntia, ja hieroinkin hieman tämän jalkoja ja selkää. - Voi kiessus mummeli säikähin tänään. Mutta kivasti sä käyttäydyit... Halasin vielä hevosta ennen kuin hyvästelin sen lähteäkseni kotiin.
Kotona tahdoin vain kuumaan suihkuun. Cele oli mielessäni koko ajan...
|
|
|
Post by toi on Dec 3, 2007 18:53:31 GMT 2
- Cele lopeta, nauroin tammalle. Raudikkotamma puhalteli lämmintä ilmaa niskaani samalla kun minä puhdistin sen ruokakippoa. - Tiedän ettet ole ollut tänään kauaa ulkona mutta kun siellä on niin pahuksen kylmä, valittelin tammalle. - Tiedätkö mitä? Kohta voitaisiin mennä vähän maneesiin uraa kiertelemään, saat kuluttaa energiaasi siellä. Sen jälkeen harjaan siut niin hienoksi ettet ikänäsi ole yhtä puhdas ollut, käykö? kysyin Celeltä, joka kurkotti ottamaan karsinan kuivikkeiden seasta heinänkorsia. - Hiljaisuus on myöntymisen merkki, mumisin itsekseni. Kun olin aikani hinkannut ruokakippoa, joka oli pinttyneen lian vallassa, nyökkäsin tyytyväisenä ja virnistin Celebritylle. - Nyt tämä hupakko hoitajaísesi sai jotain aikaan! Katsos tätä, ihanan puhdas kuppi, hihkaisin riemuissani. Cele vilkaisi suuntaani jokseenkin sanoakseen että ihmiset on outoja. - Älä välitä, kyllä mä rauhotun - sitten kun joulu on ohi, naurun suu leveässä virneessä. Hetken kuluttua hain Celen harjat ja aloin puhdistamaan tammaa huolella. Kun harjasin hevosen vatsanalusta, tammaa selkeästi ärsytti ja se hypähti pienesti sivulle luimistaen aavistuksen korviaan. - Kutittaako? kysyin tammalta, joka rauhoittui pian. Harjasin päättäväisesti vatsanalusenkin puhtaaksi, ja loppuharjaus sujui ongelmitta. No, melkein; vasemman takajalan puhdistaminen osoittautui ongelmaksi. Cele ei tehnyt mitään väärin, mutta kun kaviokoukku kosketti kenkää, kenkä kolahti irti. - Vuups... Voi vitsit! Tääkin vielä... manailin. Kenkä oli puoliksi irti Celen kaviosta, mutta jonkinlainen naula törrötti kengästä niin että mikäli tamma laskisi jalalle painoa, iskeytyisi naula luultavimmin kipeästi kavion pohjaan. - Celen kenkä lähti puoliksi irti, huusin varovasti käytävälle, joku käveli hetki sitten ohi. Pitelin yhä takasta ilmassa, kun kuulin askeleita oven takaa. Oven yläpuolelle ilmaantuivat wearin kasvot. - Viitsisitkö käydä hakemassa jonkun, pyysin. - Mä en pysty tekeen tälle mitään, lisäsin vilkaisten epätoivoissani kenkää. - Mä käyn kattoon jos Jaakko tai joku ois tuol, Wear lupautui. - Kiitti, huikkasin, mutta toinen oli jo mennyt. Cele alkoi hermostumaan. "Miksi sä vielä sitä jalkaa pitelet ilmassa", se tuntui kysyvän. - Anteeksi mummeli, en voi päästää irtikään... Käytävältä kantautuivat Jaakon askeleet, ja käänsin päätäni nähdäkseni kuinka toinen astui sisään karsinaan tervehtien ohimennen Celeä joka tuuppasi tulijaa uteliaana. - Kato ny sitä, melkeen irti, totesin. Käsi alkoi pikkuhiljaa väsymään, Cele ei oikein tahtonut pidellä kaviotaan ylhäällä. - Jaaha, kai se sitten pistetään vaan takasin paikoilleen, ei tuossa kengässä mitään vikaa ole, totesi Jaakko ykskaks. Kohautin vain olkiani ja luovutin paikkani toiselle. Pian kenkä oli paikoillaan ja taputin Celeä. - Vai niin, mummeliseni, päätit sitten löysyttää kengännauhoja, naurahdin hevoselle. Pian satuloin sen ja talutin maneesille. Ulkona pyrytti räntää ja lunta sekaisin, olin onnellinen ettei tarvinnut ratsastaa kentällä. Kenttähän oli ihan kovakin jo.
-- umpokiitto, isoveli tahtoa koneelle.
|
|
hina
Perustallilainen
Posts: 153
|
Post by hina on Dec 7, 2007 12:17:34 GMT 2
En ole ihan varma tännekkö minun piti nää tarinat kirjoitella? No kuitenkin; - ÄITI! Mähän sanoin että piti kääntyä aikasemmasta liittymästä, oten voitko nyt kääntyä ympäri että pääsen edes joskus perille? Mäkätin äidilleni joka oli kylläkin jo kääntämässä meidän city maasturiamme pienellä hiekkatiellä. - Juujuu, älä hermoa nyt. Kellohan on vasta puoli yhdeksän aamulla, sulla on vielä koko päivä aikaa.. Äitini mutisi. En jaksanut vastata vaan opastin äitini oikealle tielle että pääsisimme tallille perille. Kiitin kyydistä ja hyppäsin ulos autosta. Seisoin hetken jännittyneenä paikallani ja mietin uskallanko mennä suoraan talliin vai kiertelenkö ulkona ensiksi. Vedin syvään henkeä ja päästin ilmat ulos raittiiseen ilmaan, kerrankin raittiiseen ja suht kuivaan ilmaan, mietin. Reippaasti kävelin tallia kohti, ja olin melkein ovella asti kunnes muistin ettei hevoseni asustele siellä vaan pienemmässä aitassa amin kanssa, ainiin, täällähän on se shire ami..vautsi!. No käännyimpäs siitä sitten aittaa kohden ja olin aitan ovellakin asti jo kunnes käännyin jälleen ympäri ja juoksin tallin ovelle missä pysähdyin vielä kerran. Mietin hetken miten idiootilta näytän kun ramppaan siinä ja pyörin ympyrää ja puhun itsekseni! Rykäisin kerran ja astuin talliin sisälle. - Vohou! Pääsi suustani kun näin tallin käytävällä jo tähän aikaan innokkaita hoitajia jotka kaikki koristelee hoitohevostensa ovia,tallin kattoa ja laulelivat hissukseen joululauluja jotka tulivat radiosta. Hevoset rouskuttelivat rauhallisina heiniään,jonkun oma koirakin sipsutteli tallin lattialla metsästäen ilmeisesti hevosen kakkaa, koirille ne ovat kuin hillo munkkeja, jami! Kun kaikki näkivät minut, osa heilautti kättään ja melkein kaikki hymyilivät ja pari ei kiinnittänyt ollenkaan huomiota. Reipppaasti silti moikkasin reippaaseen ääneen kaikkia ja suunnistin varustehuoneelle hakemaan Celen harjoja. Kun astuin aittaan hörisivät Ami ja Cele kilpaa minulle ja pälyilivät ovella, he halusivat selkeästi jo ulos. -Haha, possut! eikö teillä ole enään heinää? Voi kuulkaas, muut syö vielä ja pääsette niiden kanssa sitten samaan aikaan ulos. Naurahdin hevosille jotka vain toljottivat innoissaan minua. Avasin celen karsinan oven ja tamma pyrähti heti luokseni, vilkkaasti se haisteli minua kunnes hiukan rauhoittui, rauhallisesti rapsuttelin sen otsaa ja esittelin itseni, Amia tapahtuma näytti kiinnostavan enemmin kuin celeä joka jo etsi heinän jämiä karsinan pohjalta. Nappasin karsinan ulkopuolella olevasta heinä paalista vähän heinää celelle, -Tästä ei sitten kerrota kellekkään, sanoin tammalle ja naurahdin sen iloisesta ilmeestä nähdessään lisää heinää. Heitimpä amillekkin pari heinän kortta ettei se ihan ilman jää. Pitkin vedoin ja rauhallisesti harjasin celen läpikotaisin, selvitin harjan,hännän ja öljysin kaviot, sillä löysin harja pakista kavio öljyä. Vasta öljyä laitettuani huomasin purkissa lukevan Sipen ethän varasta. -Oho, sori sipe, tokaisin ja pistin purkin erilleen harjoista että muistaisin viedä sen vielä takaisin. Kun olin harjannut tamman, heitin sille selkään loimen, ettei varsuli ja tamma palelisia ulkona, sillä sielä on viileähkö tuuli ja aste tai kaksi pakkasta. Laitoin vielä riimun tamman päähän kiinni ja kiinnitin riimunarun vielä siihen. Omat hanskat,pipo ja takki kiini ja ulos mars. Amilta pääsi harmistunut äännähdys, en tiäedä lasketaanko se edes hirnuntaan sen verran oudolta se kuullosti.. Kävelimme reippaasti valoisassa ja viileässä ilmassa kohti metsä reittejä. Kävelimme lumisella, kerrankin lumisella, tiellä rennosti mutta kuitenkin reippaasti. kun olimme tallusttelleet aika pitkään ja tunsin että olemme jo tarpeeks lämmitelleet lihaksia joten lähdin hölkkäämäään kevyeesti eteen päin. Letkeästi tamma ravasi vierelläni ja katsoi innokkaana eteen päin. Juttelin tammalle koko ajan niitä ja näitä kunnes se näytti pyytävän "voisitko olla heetken edes hiljaa?" ja kyllä hiljeninkin sillä vastaan tuli muita hevosia. Hidastin käyntiin ja tervehdin vastaan tulijoita. -Moikka, ootkos sä Seppeleen kävijöitä? Tytöt kysyivät melkein yhteen ääneen poniensa selästä. - Juu, olenhan mä. Vastasin hymyillen. - Okei, me ollaan tosta viereiseltä tal- eikä tyttö päässyt loppuun sillä Cele teki pieni muotoisen hyökkäyksen tytön pikku ponia kohden joka kavahti takajaloilleen ja kääntyi ympäri, tyttö pysyi juuri ja juuri selässä ja sai ponisa hallintaan nopeasti. Hän suoristi kypäränsä ja näytti säikähtäneeltä, mutta minä varmaan viisi kertaa enemmin. Riuhtasin tamman takasiin paikoilleen ja ärähdin sille ankarasti ettei noin enään ollu mitään asiaa tehdä, tai tulisi turpaan ja kovaa. Pyysin tytöltä anteeksi ja etten tiennyt ettei tamma tykkää poneista, tai tiesinhän minä mutten muistanut enkä voinut myöntää sitä tytöille. Tytöt vähättelivät tapahtumaa ja lähtivät jatkamaan matkaa.Kävelin hetken kunnes nostin taas ravin. Ravasime pitkän matkan kunnes siirryimme ihan hetkeksi käyntiin taannuttamaan hengitystä. Onneksi olen hyvä kuntoinen ja jaksan juosta pitemmänkin aikaa sillä muutenhan tässä ei oli ollenkaan liikuntaa isolle ja energisellä puoliveri tammalle. Mutta, olenhan ollut kilpajuoksia ja hyvä sellainen vielä niin joutuu tammakin vähän liikuttamaan niveliään. Tieltä mitä pitkin olimme kokoajan menneet lähti polku, mäkiselle tielle. Ja sinnehän me menimme. Hölkkäsimme ylämäet ja kävelimme muut osat. Kohta näinkin kyltin naapuri tallille, ja päätin seurata isompaa tietä jos se veisi tallille. Kävelimme rennosti ainakin pari kilsaa kunnes tulimme tallille. Kaikki hevoset olivat ulkona ja kävin vain aitassa vaihtamassa tammalle loimen, harjasin sen nopeasti ja vein ulos kavereiden kanssa. Ami ravasi letkeästi celen luokse ja tervehti sitä lämpimästi. Otin pari kuvaa hevosista ja lampsin sisälle aittaan. Puhdistin tamman karsinan ja laitoin sinne paksun kerroksen kuivikkeita ja ilta heinät valmiiksi. Puhdistin kupit ja harjasin tamman kaikki loimet karvoista. Sitten istuin alas ja aloin raapustamaan tätä viestiä, ja pahoittelen kirjoitus virheistä tai siitä jos tein jotain mitä en olisi saanut tehä - Hina
|
|
hina
Perustallilainen
Posts: 153
|
Post by hina on Dec 8, 2007 13:44:47 GMT 2
Tallille tultuani hevoset olivat ulkona ja kentällä pyöri joku yksityinen sekä maneesista kuului opettajan ohjeistusta,tai kun opettaja ohjastaa ratsastajia siis. Tänään ajattelin mennä kentällä puomeja tai sitten maastoon jos joku lähtee mukaan saa nähdä. - Hei celesius, tules tänne niin lähdetään vähän urheilelemaan. Sanoin lempeästi tammalle joka katsoi minua tarhastaan uteliaana. Otin tarhan tolpasta yhden riimu narun ja sen avulla talutin tyttelin talliin. Tallissa harjailin ja tuunasin tamman kamat vielä ennenkun varustin sen retkeä varten. Olin saanu Amin mukaani maastoon, tosin amin hoitaja ratsasti sillä. Kävimme melkein kahden tunnin lenkillä missä kiipeilimme ja ravasimme paljon. Kerran otimme laukka kilpailun missä laukkasimme pitemmän matkaa mutta muuten vain ravailimme ja kävelimme. Hevoset olivat pienessä hiessä kun tulimme takasin. Pyyhkäsimme hiet pois,loimet selkään ja päivä ruoksia syömään. Tämän jälkeen siivosin boksin vielä ja autoin jotain pikku tyttöä laittamaan ponin tunnille sillä ponin oma hoitaja ei ollut paikalla. Sitten hengailin vain amin hoitajan kanssa tallilla ja katselimme tuntia missä joku pikku tyttö tipahti energisen ponin selästä ja saimme metsästää sitä Tepsun kanssa aika pitkään. Sitten tulikin jo aika lähteä kotia kohti. Sorii, tästä tuli tällänen lyhyt ja sellanen listä vaan missä kerron tapahtumista mut teki mieli vain kirjottaa jotain pientä, ja teen niin aika usein ja sitten tulee taas jokin piitkä tarina ps. jos väkerrän jonkun pikku piirrustuksen paintilla yms niin minne lähettelen sen ? - Hina
|
|
|
Post by sari on Feb 17, 2008 20:10:31 GMT 2
Celebrity, oi!
Kiristin vauhtiani sumuteemaisessa ympäristössä. Tuuli paiskasi vasten naamatauluani, ja minun oli hyvin vaikeaa nähdä eteeni. Painoin tiukemmin pipon päähäni, ja hiukseni hulmusivat sen alta tuulen tahdissa. Pian kaarsin itseni maastopolulle, josta minun oli neuvottu mentävän. Jäätynyt hiekka kahisi raivostuneena tallisaapikkaideni alla, ja minua kävi se jo hermoille. Yhtäkkiä kaunis, päätalli alkoi kukoistaa silmissäni. Kävelin tuskaisena vielä hieman, ja huomasin sitten, että siinä oli Seppele, se Seppele, jota olin ihaillut, ja jossa minulla oli hoitotamma. Astelin päätalliin. Kopistelin kenkäni varovasti tallinseinään, ja joku kuulikin askeleeni. Annepa Anne!
- Morjensta, ootkin varmaan Sari, Anne katsoi epäröivästi minua. - Juu! Kyllä mä olen, sanoin tirkistellessäni ympärilleni. - Jos täältä meinaat Celen tavoittaa, niin.. Anne purskahti nauruun.
Katsoin hieman hämilläni Annea, joka vetäisi minut takaisin raivoavaan tuuleen, ulos. Hän ohjasi minut aittarakennukselle, ja tuppasi minut sisään. Hän läimäytti oven perässään kiinni. Katsoin, kuinka kaksi turpaa pistivät ulos karsinoistaan. Celebrity, nyt todella näin sen.
- Muistathan, että Cele odottaa varsaa, joka syntyy maaliskuun alkupuolella, joten olethan varovasti, Anne hymyili putsaten lapasiaan housuihinsa.
Nyökkäsin lumoutuneena. Cele hörähti, ja painui takaisin karsinaansa. Anne nyökkäsi, ja pyysi, että menisin nyt katsomaan sitä. Avasin rauhallisesti karsinanoven, ja näin valppaan tamman, joka seisoi aittarakennuksen karsinassa tyytyväisenä. Ojensin kättäni tammaa päin, ja Cele nuuskaisi kättäni varovasti. Jykevä shireruuna tarkkaili puuhiani hörähtäen. Aivan, kuin Ami olisi rohkaissut minua siirtymään lähemmäksi Celeä.. Siirryin rauhallisesti lähemmäksi tammaa. Anne vilkuili meitä paijaten shireruunan vahvaa kaulaa. Cele säikähti hieman vierasta tuoksua. Celen masu oli valtava! Uskallauduin silittämään rennosti tamman kaulaa, ja se näyttikin nauttivan siitä täysin siemauksin.
- Haenko nyt harjapakin, kysyin Annelta, joka hymyili. - Tässä se on, Anne sanoi ystävällisesti ojentaen pakin minulle.
Kiitin Annea hämilläni, tartuin piikkisukaan, ja lähenin Celeä varovasti. Kuulin, kuinka aitan ovi jymähti kiinni. Anne oli lähtenyt, olisin nyt aivan kahdestaan Celen kanssa. Aloin harjata tammaa varovaisin, ja hennoin liikkein. Cele torkkui rauhallisesti, ja sen korvat heiluivat kuin norsunkärsä. Cele nautti täysin siemauksin harjauksestani, ilmeisesti se oli siis juuri sopivaa harjausta herkälle tammalle. Kun olin harjannut tamman kunnolla, tartuin kaviokoukkuun. Liu'utin kättäni rauhallisesti tamman sirossa jalassa, kunnes se nosti sen. Putsasin kaikki kaviot, vein harjapakin takaisin omalle paikalleen, ja huomasin, kun nätin näköinen tyttö puuskaisi ja tuli ovesta sisään.
- Himputin kylmä, tyttö virkkoi. - Niin, kuiskasin hiljaa hieman kysyvästi. - Ai, kun säikähdin! Oon Chao, Chao esittäytyi oikein kättelemällä. - Amiko on sun hoitoruuna, sain vaivoin kysyttyä. - Ei, ei. Ami on oikea karvakorvapullani, omani, Chao sanoi työntyen ruunan karsinaan. - Aijaa, puuskahdin ällistyneenä.
Minäkin hävisin takaisin Celen karsinaan, ja taputin sitä rennosti kaulalle. Se hieman säikähti kättäni, ja puuskaisi hätääntyneenä.
- Ei hätää, kultani, kuiskasin sille.
Cele pörähti tyytyväisenä. Se rojahti makuuasentoon ja alkoi torkkua tyytyväisenä. Hain heinät heinävarastosta, ja heitin kasan heinää tammalle. Kyykistyin rauhallisesti tamman viereen, ja silitin sitä otsasta. Tamma nautti täysin. Jäätiin Chaon kanssa juttelemaan mukavia, mukava tyttö kun on..
Sari & Celebrity
|
|
|
Post by sari on Feb 18, 2008 8:35:44 GMT 2
Aamukäynti Celebrityn luona
Bussi oli myöhässä. Oli kylmä, ja räntää pyrytti taivaalta. Vetäisin takkia tiukemmin päälleni, ja hytisin. Viimein bussi kurvasi kulman takaa, ja saatoin päästä lämpimään bussiin. Istuuduin bussissa vapaaseen penkkiin, ja tarrauduin ikkunaan kiinni. Ikkuna oli huurussa, joten piirsin siihen varovasti sydämen. - Kun bussi öykkäröi Seppeleen pihoille, olin haljeta riemusta. Kähisten änkesin pois bussista, kiitin kyydistä ja jäin tuijottamaan Seppelettä. Siinä se oli, toista kertaa elämässäni. Talsin räntäsateessa hymyillen kohti aittaa. Avasin aitan oven, ja aitasta puhahti lämmin hevosentuoksu. Cele ilmeisesti torkkui makuuasennossa, sillä se ei pistänyt päätänsä karsinasta. Sensijaan Ami hirnahti rennosti, jolloin kyllä Celekin kömpelösti ahtasi itsensä pystyyn. Kävelin Celebrityn karsinalle.
- Hei, tuleva mammaseni, sanoin Celelle joka oli vielä puoliunessa. Avasin karsinan oven, ja ahtasin itseni karsinaan. Silloin Celekin oli täysin pirteä, ja alkoi pökkäilemään minua selkään. Kerran olin kumoonkin lentää.. Cele katseli touhujani, kun pesin sen ruokakuppia. Cele sensijaan yritti hamuta karsinansa lattialta heinänkorsia. Putsasin vielä viimeisetkin jyvät kulhosta, ja sanoin Celelle:
- Nonni. Nytton sitten vähän mukavempaa syödä, eikös juu?
Vein tiskiharjan takaisin, mistä olin sen ottanutkin. Sen jälkeen palasin harjapakki kädessäni tamman luokse. Tartuin piikkisukaan, ja aloin työstämään tamman karvaa kauniiksi. Villit pölyhiukkaset tanssahtelivat ympärilläni, harjatessani tamman karvaa. Cele näytti kyllä nauttivan, ja sehän se loppuenlopuksi olikin tärkeintä! Herranjestas, kun tamman masu oli suuri. Silittelin masua vähän, kunnes Cele ärtyi siitä. Se puhisi ja pihisi ja viimein alkoi taas nauttia harjauksestani. Sen jälkeen otin kaviot, mitkä meni ihan hienosti.
- Sori, nyt kulta. Tänään et valitettavasti pääse tarhaan, siellä on niin himputin kylmä, voivottelin tammalle rapsutellen sen otsaa.
Tartuin harjapakkiin, ja vein sen takaisin aittatilan pienimuotoiseen satulahuoneeseen. Palasin vielä Celebrityn luo kasa heinää sylissäni. - Olkaa hyvä, rva Brity, naurahdin. Cele puuskaisi, tiesin että se ajatteli ihmisistä hieman pöhköjä joskus. Hain vielä loimen tammalle, heitin sen tamman selkään ja pussasin tammaa varovasti kaulalle sen syödessä muonaa.
- Heippa, sanoin ja lähdin vääntäytymään kouluun.
Cele & Sari
|
|
|
Post by sari on Feb 18, 2008 15:36:17 GMT 2
Iltapäiväkäynti Celen luona
Märkä, inhottava tuoksu levisi nenääni, kun talsin terassimme rappuja. Celebrity tosin tanssahteli mielessäni, joten otin tomeran asennon, ja käännyin kohti hiekkapolkuja. Aamusta räntäsade oli siis tuonut mukanaan vesilätäkköjä, jonne läpimärät lenkkarini lätsähtelivät. - Viimein näin taas kolmannen kerran elämässäni Seppeleen. Pari hevonen näkyi kirmailemassa tarhassa, mutta silti nautti, vaikka maa oli litsinlätsinlötsö. Talsin märässä maapohjassa kohti aittarakennusta. Avasin aittarakennuksen oven, ja heti valppaana Celebrity työnsi päänsä käytävälle. Chaokin oli hoivaamassa Amia. Silitin varovasti tamman turpaa ensin ulkopuolelta, kunnes työnnyin tamman kanssa hänen asuntoonsa.
- Moi, Sari, Chao puuskaisi, lopettaen hetkeksi Amin harjaamisen. - Terve. Kanttisko mun lähteä vähän taluttamaan tätä tammaa, kun se näyttää olevan lopenkyllästynyt sisällä nököttämiseen, sanoin taputtaen tamman siroa kaulaa.
Chao nyökkäsi ja alkoi miettimään. Celen päällä oli vielä loimi, minkä olin sen selkään aamulla heittänyt. Celebrity katsoi minua sirosti, ja välillä ravisti päätään oikein vinhasti. Cele työnsi päänsä syliini ja huokaisi syvään ja raskaasti.
- Niin, on se varmasti hieman raskasta ajatella, kuinka kohta susta tulee äiti, ja saat kirmata varsasi perässä, huokaisin naurahtaen. Cele työnsi päätään syvemmälle syliini. Rapsuttelin sitä kunnolla korvan takaa, ja se nautti todenteolla. Kun halihetki oli ohi, Chao tokaisi:
- Tuunko mukaan? - Ai siis minne? kysyin ällistyneenä. - No, siis sinne talutusreissulle, Chao nauroi. - Joo, toki. Mä vaan mietin, oisko tammalle hyvää lähteä ylipäätänsä, kerroin. - No, kyllä sille varmasti tekis hyvää, Chao virkkoi. - OK. Uskon sua, sanoin ja aloin taas taputtelemaan huomionkipeää neitiä.
Hain harjapakin aittarakennuksen satulahuoneesta. Kävelin voimakkain askelin takaisin Celen karsinalle. Lepertelin tytölle kaikenmoista, ennenkuin tartuin jykevään piikkisukaan. Aloin jälleen rennosti harjata pölyävää Celebrity-tammaneitiä. Karva pöllysi, niin tamman kuin ruunankin karsinassa.
Kun hoito-operaatio oli suoritettu, pujotin riimun tamman päänuppiin. Cele vähän heilutteli päätään vastentahtoisesti, mutta kerroin, että se pääsisi lenkille, niin se oli heti paljon nätimmin.
- Ootko valmis, kysyin kurkotellen katsomaan Amin karsinaan. - Jep, Chao sanoi loksauttaessaan riimunnarun riimuun.
Minäkin loksautin vielä riimunnarun riimuun, narskutin hampaitani lähtömerkiksi, ja Cele löntysteli rauhallisesti karsinastaan ulos. Tammaneiti ja ruunapoika astelivat nätissä jonossa pois aittarakennuksesta. Cele hamusi paidanhelmaani, kun me käännyttiin heppajoukon kanssa maastopoluille. Seppeleen kauniit havupuut ojentuivat raapimaan poskiamme.
- Valittiin vähän epämukava reitti, Chao tokaisi. - Jep. Meijän täytyy hakee turvaa hepoista, sanoin halatessani Celeä.
Chao naurahti mahtavasti. Cele tanssahteli onnellisena riimunnarun toisessa päässä. Keskellä metsäreittiä Chao sanoi, että olisi aika kääntyä, jottei tamma rasittuisi liikaa. Olin aivan samaa mieltä, joten käännyimme takaisin kohti Seppeleen aittarakennusta. Taputtelin ja silittelin Celeä koko matkan, eikä me juurikaan puhuttu mitään Chaon kanssa. Molemmat vain syleilivät valittujaan tiivisti. Kun Seppeleen aittarakennus pisti esiin, kopistelimme pollemme sinne. Cele vastentahtoisesti sulkeutui jälleen karsinaansa, mutta niin oli taas tehtävä. Keväällä se saisi jo aloittaa ratsastuksen.
Ojensin tammalle porkkanan, ja se nakerti sitä tyytyväisenä. Me kipitimme Chaon kanssa heinälatoon, josta me haettiin heinät heinäturvillemme. Heitin sylillisen heinää tammalle, ja menin sekoittelemaan tamman iltapäiväkauroja. Hyräilin samalla, ja mietin, minkälainen varsasta tulisi.. Olisiko se valkoinen, kuin päivänpaiste, vaiko musta, kuin tumma yö? Se jäisi arvoitukseksi. Cele saisi nyt kauraa puhtoiseen kuppiinsa, minkä olin pessyt huolella aamulla. Kannoin kaurat Celen karsinalle, ja työnsin tamman päätä pois. Sillä oli hirveä nälkä, ja se alkoikin hamuamaan hiuksiani, kun ei heti saanut kauroja.
- Lopeta! Hassu, siinä on, sanoin tammalle ja annoin luvan käydä kaurojensa kimppuun. Olin ottanut tammalta loimen pois päältä, joten sysäsin sen takaisin tamman niskaan. Otin myöskin riimun pois tammalta, laitoin sen nätisti karsinanoven koukkuun, ja suutelin tammaa rauhallisesti.
- Olet sä kyllä ihana, ihanaakin ihanempi, totesin hymyillen.
Cele nosti hämmästyneenä suunsa pois kauroista, ja hinkkasi turpaan jääneet kauranmurut takkiini, josta se sitten pystyi syömään loputkin kauranmurut.
- Mutta olet sä kyllä hassukin, hassuakin hassumpi, naurahdin silitellessäni tamman korvia.
Sari ja Cele
|
|
|
Post by sari on Feb 19, 2008 7:28:05 GMT 2
Tosi nopea aamukäynti
Pyrähdin tallille. En ehtisi olla kauaa, sillä koulu alkaisi 8.30. Avasin jäätyneen aittarakennuksen oven, ja kuulin kuinka Cele hörähti kauniisti. Avasin tytön karsinan, ja halasin sen kaulaa. Tamma työnsi päänsä syliini, ja minä silittelin aimoannoksen sen korvia. Hain harjapakin, ja menin taas karsinalle. Sysäsin piikkisuan käteeni, ja lähdin harjaamaan tammaa. Cele vähän irvisteli harjalle, se ei näyttänyt olevan harjaustuulella tänään. Silittelin tammaa hieman mahasta, ja siellä se varsuliini potkikin jo. Vaihdoin kumisukaan, ja lähdin pyörittävin liikkein harjaamaan tammaa. Tälläkertaa tamma nautti, nauttimistaan. Celeä harjaillessani olin aivan ajatuksissani. Varsa.. Minkäköhän Anne antaisi sille nimeksi? Saisinkohan olla päättämässä mukana?
Vein harjapakin oikealle paikalleen. Otin kevyen talliloimen loimitelineeltä, ja sysäsin sen tamman selkään. Kiristin loimen vyöt, kuitenkin löysälle, ja hellin tammaa. Se hinkkasi päätään vasten minua, ja minä pussailin sitä minkä ehdin. Vilkaisin rannekelloani. 7:36, o-ou. Nyt oli juostava kouluun!
- Hei, hei, kulta. Tulen iltapäivällä pidemmäksi aikaa, sanoin vielä heittäen sylillisen heinää Celebritylleni.
Cele ja Sari
|
|
|
Post by sari on Feb 19, 2008 14:26:29 GMT 2
Kohta se kai syntyy, kohta se syntyy!
Heitin tummansinisen reppuni kotona pölyiseen nurkkaan. Riipaisin pöydältä paljaan voileivän, ja mutustin sen suuhuni. Halusin olla tallilla nyt joka hetki, kun varsakin varmasti syntyisi ihan pian. Pakkasin varatallivaatteeni muovikassiin, yhden omenan itselleni, ja toisen Celelle. Työnsin raivokkaasti kengät takaisin jalkoihini, ja painuin puolijuoksua pihalle. Taksi odotti jo meidän pihassamme minua, ja oli juuri kaasuttamassa pois, kun ilmestyin apuohjaajan penkin oven eteen. Riipaisin oven auki, maksoin taksikuskille ja sitten se lähti huurruuttelemaan kohti tulevaisuuttani, Celeä ja Celen suurta masua.
Kun taksi pysähtyi kuin seinään, juoksin ulos autosta. Taksikuski pyöräytti silmiään hermostuneena, ja painoi kaasua, varmaan, että pääsisi minusta mahdollisimman pian. Olin näet kokomatkan höpissyt itsekseni varsasta, ja tammasta.. Talsin rauhallisena puhisten päätallin oven eteen. Aukaisin natisevan oven, ja kipitin sisälle talliin. Pysäyttämätön, ja vastustamaton lämpö piiritti minut täysin. Tunsin itseni turvattomaksi, joten aloin kävellä portaita ylös, ylös, ylös kohti oleskeluhuonetta.
- Moi, Chao huikkasi. - Aattelin kerätä tänne pienen poppoon, jotta sä saisit täältä ystäviä.
Katsoin suu ammollani Chaoa. Maikku, Odessa, Hanna ja Chao hymyilivät sohvalla kilttinä.
- Mä oon tosi pahoillani, Chao. Ja kaikki. Mutta en mä nyt ehdi, kun tulin hoitamaan Celeä.. Ellette sitten tule aittaan mukaan, pyytelin. - No, ei se pahitteeks olis, vai, Odessa nyökkäsi. - Huu, siellä on vaan nii saamarin kylmä, Hanna totesi.
Kun olin jättänyt kamani oleskelutilaan, me siirryttiin hilpeinä ulos. Puolijuoksua pyristeltiin aittoihin, sillä meitä palelsi. Aitassa oli tukevaa, ja lämmintä.
- Hei, kulta, sanoin työntäytyen Celen karsinaan. - Sen masu on tosi iso, Maikku huudahti kurkaten karsinanoven takaa.
Nyökkäsin. Chao vei osan likkalaumasta katsomaan Amia, jotta saisin rauhassa olla hetken Celen kanssa. Vain Odessa jäi karsinanovelle ihastelemaan Celeä, oli se kyllä sen arvoistakin. Cele katsoi minua, kuin sitä olisi sattunut kovasti mahaan.
Niin, se varsa potkii siellä, ajattelin. Pyysin Odessaa mukaani, kun menin sekoittelemaan tammalle kauroja. Odessa kysyi, kuinka kauroja laitettiin, joten näytin Odessalle sen kernaasti, ja annoin myös tytön kokeilla. Tartuin sitten ruokakupista kiinni, kävelin ripeästi tamman karsinaan, ja pökkäsin jälleen innostunutta tammaa pois luotani. Kiinnitin ruokakulhon paikalleen, naksautin sormiani, ja annoin Celelle luvan käydä syömään.
- Vau, vähän varmaan ihanaa sitten hoitaa pientä varsaa, Odessa haaveili. - Nii-in, aijon olla nyt jokapäivä tallilla tamman raskausaikana, sillä haluan nähdä, kun varsa syntyy, tai edes.. kun se on päivän vanha! huudahdin minäkin haaveillen.
Pian Maikku, Hanna ja Chaokin tuppasivat katsomaan Celeä. Cele otti kaiken huomion itselleen, myös ihanat rapsutukset otsasta..
- Te ootte tosi mukavia, kiitos Chao, sanoin ujosti. - Eipä mitään, ja kyllä me pyritäänkin olemaan kaikille kivoja, Chao virkkoi. - Niin! Hanna, Maikku ja Odessa porskuttivat samaan aikaan.
Nauroimme mahamme kipeäksi. Cele rojahti makuuasentoon, ja kaikkien katseet kiinnittyivät tammaan. Ei se sentään synnyttänyt, oisin saanut paniikin.
- Ehkä on paras, että vain Sari jää tänne, Maikku sanoi. - Jep, Odessa huomautti ja ohjasi muut pois aitasta.
Miksi? Miksi, miksi? Miksi minä jouduin jäämään yksin, tammahan voisi vaikka synnyttää! Käperryin torkkuvan tamman kaulan ympärille, ja kyyneleet virtasivat pitkin sen tuuheaa, kaunista karvaa.
- Susta tulee nyt mamma, niin se on, naurhadin itkien.
Kävelin satulahuoneeseen, vaikka vastentahtoisesti Celen luota. Rutistin käteni nyrkkiin rystyset valkoisina. Tartuin Celen harjalaatikkoon, ja talsin takaisin. Ami huomasi itkuiset silmäni, ja hörähti. Vakuuttelin ruunalle, että olin itkenyt silkasta ilosta. Tamma rojahti takaisin ylös, ja rupesi pökkimään minua kauniilla, sirolla turvallaan. Tartuin pölyharjaan, ja lähdin rauhallisesti harjaamaan neitiä. Tamma lepuutti vasenta takajalkaansa, ja nautti.
Se nautti, ja se tässä oli tärkeintä, ikuisesti...
Sari & Rva Brity
|
|
|
Post by sari on Feb 20, 2008 14:41:20 GMT 2
Kääk, laskettu aika on jo..
Haaleankeltainen, pakkasaurinko koristi täysin sinistä taivasta, kun taivalsin lumihangessa. Tuttu polkuni oli mennyt jo täysin umpeen, joten olisi ollut toivotonta taivaltaa ilman iltapäiväaurinkoa. Välillä inhottava sadepilvi imaisi auringon täysin, mutta aurinkomme jaksoi taistella. Viimein se heitti pilven kaukana olevaan nurkkaan, jotta se saisi paistatella rauhallisena itseään. Viimein kimakka hevosenhirnunta herätti minut haavemaailmastani. Ympärilläni oli tarhoja - jep, oikeassa paikassa oltiin jälleen. Talsin hangessa vielä hetken, avasin raskaan Seppeleen päätallin oven, ja puuskutin sisään. Maikku oli juomassa kaakaota aivan oven vieressä, hän säikähti kovasti ja kaakaota läikkyi hänen takilleen.
- Ääh, äiti raivoo mulle, Maikku kimahti. - A-anteeks, sanoin pyyhkien pian kaakaoisella tumpulla Maikun takkia. - Hei, älä sä mitään pyydä! Munhan se pitäis juua tuolla hoitajienhuoneessa, Maikku ärähti ja alkoi nauraa.
Nauroin Maikun tahdissa, ja Maikku opasti minut hoitajienhuoneeseen. Toki - toki, minä olisin sinne itsekin pyyhältänyt, mutta antoi Maikun auttaa, jos halusi. Maikku vetäisi minut hihasta vetäen nahkasohvalle, ja alkoi tiedustella, milloin varsan syntymä saattaa olla jo lähellä.
- Anne sanoi, että varsa syntyy ehkä etuajassa, kohautin olkiani.
Maikku tuhahti, ja löi minua olkapäälle. Hän virkkoi, että olisin täysonnenpekka. Nyökkäsin, ja voivottelin olkapäätäni. Maikku kertoi naurahtaen, ettei tarkoittanut lyömisellään pahaa.
Tuli hiljainen hetki, ja Maikku kaatoi itselleen lisää kuumaa kaakaota termaristaan. Hän naurahti. Kerroin Maikulle, että lähtisin nyt katsomaan Celeä, jotta ehtisin. Maikku naurahti, ja antoi minun hävitä. Juoksin portaat alas, vieläkin nenässäni leijui kuuma kaakao. Livistin lämpöiseen aittaan, jossa Cele hörähti tyytyväisenä. Työnnyin vikkelästi Celen karsinaan, ja tamma höristi korviaan nättinä. Annoin Celelle pienen pusun turpaan, ja paijailin todenteolla. Huomaamattani Cele oli saanut jo 15 minuuttia pusuja ja haleja, joten kävin tuumasta toimeen. Tänään laitettaisiin tyttö koreaksi. Kipitin huimaa vauhtia satulahuoneeseen, otin harjakorin mukaani. Säikähdin ihan vimmatusti kun mustahuppuinen Anne puhahti ulos ovesta. Karkasin äkkiä Celen karsinaan, ja toivoin, että saisin kiillottaa tamman tänään, eikä sitä tarvitsisi viedä eläinlääkärille.
- Heips! Sullahan on kova kiire tänään, Anne sanoi pehmeästi. - Öö.. mietiskelin vilkaisten Celeä. - Tulin vain tarkastamaan tamman, hah, saat kyllä kiillottaa tammasi, Anne vakuutti ja alkoi tunnustella Celen mahaa. - Miten sä.. aloitin.
Miten Anne on tuollainen ajatustenlukija? Vai olinko kenties puhunut ääneen.. Tartuin jo valmiiksi piikkisukaan, ja katsoin Annea, kun Anne pyyhälsi otsa kurtussa.
- Varsa potkii jo huimasti, Anne sanoi. - Saattaisi tupsahtaa jo viikonlopulle, Anne tarkensi.
Katsoin suu ammollani Annea. Jo viikonlopuksi? Anne sanoi, että käväisisi vielä paijailemassa Amia, joten voisin jatkaa harjaustani. Painoin harjan tamman kaulalle, ja lähdin vikkelin vedoin pyyhältämään tamman kaunista, lumoavaa karvaa. Cele hieman irvisteli, kun osuin sen peffan kohdalle. Tamma helahti kauemmas, ja tuloksena oli minuun kumoon menemiseni. Noloa, noloa, noloa! Anne sattui näkemään hurjan kupsahdukseni, ja nauroi makeasti. Katsoin posket punottaen Annea, joka häipyi makea virne kasvoillaan. Pyyhin pyllystäni oljet ja purut jotka olivat sinne kiinnittyneet.
- Höpsö tamma, lututamma, kulta.., lepertelin ja sanat tulivat sydämestä.
Celebrity höristi korviaan, pökkäsi minua, ja oli kiitollinen, etten ollut sille vihainen - päinvastoin. Oikein iloinen, sain ainekin hauskuutta ja lemmenhetkiä tähänkin päivään. Cele korskahti uneliaasti, ja alkoi lepuuttaa takajalkaansa. Jatkoin harjausta, ja aloin taas kuvitella..
Pölyhiukkaset tanssahtelivat riemukkaasti, ja auringonvalo oli niille kuin viimeinen päivä. Yksi pieni, kalpea pölyhiukkanen veti tanssivaa jonoa perässään, mutta yhtäkkiä koko niiden tausta sumeni, ja minun näköni sumeni. Lössähdin taas maanpinnalle, ja Cele oli aivan nukuksissa. Vaihdoin välillä toiseen harjaan, ja jatkoin taas. Cele tuhisi lämpimästi nukkuessaan suloisesti. Välillä se hytkyi, kun maha alkoi tömpsähdellä. Cele heräsi aina, kun harjasin mahanalusta, tai takajalkoja, mutta rauhoittui, ja vetäytyi taas syvään uneen.
Katsahdin rannekelloani, joka näytti puoli kolmea. Minulla olisi vielä rutkasti aikaa touhuta tammani kanssa, joten päätin heittää tammalle toppaloimen, kiinnitin riimun sen päähän, ja narun riimuun. Maiskautin suullani pehmeästi, ja tamma nytkähti iloisesti liikkeelle. Se käveli hitaasti, sillä maha hankaloitti vähän sen kävelyä.
- Heitetään ihan pieni lenkki vain, saa varsakin raikkautta, sanoin pussaten rennosti tamman kaulaa.
Löpsöttelimme maastopolulle, ja tamma nuuhki sammalta uteliaana. Tai, sammalta joka juuri, ja juuri näkyi tuhdin lumipeitteen alta. Cele katseli maisemia lumoutuneena. Yhtäkkiä se vavahti, ja hyppäsi varpaalleni koko painollaan. Poni - itseasiassa Manki - laukkasi tuulispäänä vapaana. Sidoin tamman nopeasti vetosolmulla puuhun, ja sain juuri ja juuri tuulispään hevosen napattua. Riutunut, ja väsyneen oloinen Odessa pyyhälsi ja hymyili vaivalloisesti, kun huomasi minun pitäen ponista kiinni. Odessa kiitti minua suuresti, ja otti ponin ohjat itselleen. Toruin hieman vielä Mankia, ja autoin Odessaa kiipeämään takaisin selkään. Vilkutin Odessalle, joka ravasi takaisin, mistä me oltiin Celen kanssa tultu.
- Huh, sanoin taputtaen hymyillen tamman kaulaa. - Siinäpä oli vekkuli.
Irrotin tamman puusta, ja lähdimme pyyhältämään takaisin Seppeleelle. Tämä saisi riittää jo - lenkkimme meinaan. Tamma ei saisi rasittua liikaa. Cele nytkähti jälleen hieman laiskasti liikkeelle, mutta ei sen kovasti tarvisi pyyhältääkään - ainekaan niin, kuin Manki.. Celen kaivonjäljet painuivat löllösti maahan. Pian aittarakennus jo häämöttikin - minä ja Cele oikaisimme sammalpeitteeltä, jotta olisimme nopeammin perillä. Viimein sain avata raskaan aittarakennuksen oven, ja Cele kopisteli nätisti ja sirosti omaan karsinaansa. Otin siltä riimun pois, vilkaisin rannekelloani ja se näytti kymmentävaille kolmea. Riisuin tammalta loimen, ja vein ne nopeasti takaisin satulahuoneeseen. Menin heinälatoon, kaappasin itselleni täyden sylillisen heinää, ja rahtasin ne tamman karsinaan. Cele oli innoissaan heinäsatsista, ja alkoi pureskelemaan heiniä. Hymyilin tammalle, ja halasin sen karvaista, ihanaa kaulaa. Painoin suukon sen kaulalle, ja lähdin sekoittelemaan neidin kauroja.
Kun olin tarpeeksi kauan sekoitellutkin kauroja, lastasin ne tamman ruokakippoon. Tälläkertaa tammaa ei tarvinnut työntää karsinan suusta pois, sillä se nautti nyt täydellisistä heinistään. Otin tamman vesisangon, ja viskasin sen pestäväksi. Katselin vielä vähän tammaa, kun se söi ja kävin sitten tiskiharjan kanssa vesisangon kimppuun. Jynssäsin kauan vesisankoa, kuivasin sen, ja laskin siihen lisää raikasta vettä. Kun sangossa oli vettä, niin putsasin vielä sangon ulkopuolenkin, ja kaikki kahvat. Sitten rahtasin sangon tammalle, ja se alkoi onnellisena ryystämään vettä itseensä. Kauroja se ei vielä ollut syönyt, joten en pesisi ruokakulhoa vielä.
Kiirehdin päätalliin, ja livahdin hoitajanhuoneeseen. Chao oli siellä, pelastus! Tai ainekin eväskaveri..
- Moi, huikkasin Chaolle, ja laitoin ruokani mikroon. - Moikka, Chao sanoi. - Saanko mäkin tosta sun ruoasta, Chao läähätti naurahtaen. - Juu, tästä riittää.
Kun mikro kilahti, jaoimme ruokani. Aloimme syömään, ja juttelimme samalla mukavia. Chao oli hyvin mukava. Kun olimme syöneet, pyysin Chaoa tulemaan mukaan aittaan. Chao nyökkäsi, heitti muovilautasensa roskiin ja seurasi minua. Juoksimme puolijuoksua aittaan, ja Ami hörähti äänekkäästi Chaolle. Chao säntäsi kultansa luo, ja antoi sille täyden sylillisen heiniä ja kauraa. Minä taasen painauduin vasten Celen lämmintä kaulaa.. Tamma painoi päänsä syliini kauransiemenet roikkuen turpakarvoista. Hymyilin tammalle, ja irrotin sen ruokakipon. Chao alkoi pesemään ruunansa varusteita, ja minä tiskiharjalla tammani ruokakippoa. Me juttelimme niitänäitä Amista ja Celestä - ennenkaikkea Celen tulevasta varsasta. Kun olimme pesseet (Chao varusteet, ja minä ruokakulhon), kiinnitin kulhon takaisin Celen karsinaan. Tiputin kulhoon oranssin porkkanan, ja halasin vielä tammaa sen rouskuttaessa porkkanaa. Pussasin tammaa vielä.
Sari & Tammamamma
|
|
|
Post by sari on Feb 22, 2008 7:55:55 GMT 2
En jatkakaan, sorry.
Nopeasti, pitää vain
Sain autokyydin tallipihaan saakka. Kiitin taksikuskia, ja kipitin nopeasti kohti aittaa. Aitassa Cele pärskyi ja pörisi. Anne oli jakamassa Amille ja Celelle aamuruokia, ja minä tarjouduin auttamaan heinien heitossa. Anne antoi minulle suosiolla Celen heinät, heitin ne Celen karsinaan, ja tyttö ampaisi ahmimaan heinänkorsia. Herranlumala, kun on neidin maha suuuri, ajattelin. Anne pyyhkäisi otsaansa, ja katsoi kulmiensa alta minua.
- Oletko varma, että luottamuksesi riittää varsallekin, Anne kysyi. - Tottahan toki! Vannon sen, sanoin anelevana. - Hei, okei, okei, Anne naurahti ja jatkoi: - Hyvä vaan.
Menin Celen karsinaan, joka jätti oitis heinänsä, ja tuli uteliaana ovelle. Se työnsi päänsä sykkyyni heti, kun oivalsi että oma rakas-hoitaja se sieltä tuli! Taputtelin Celeä, kun se söi. Menin hakemaan harjapakin, työntäydyin takaisin Celebrity -mamman karsinaan, ja tartuin harjaan. Aloin sukimaan Celeä rauhallisin, mutta hieman hierovin liikkein. Celen karva oli jo huimaa vauhtia vaihtumassa kesäkarvaksi. Tuskastelin karvamäärän kanssa, mutta onneksi minulla oli sentään Cele-kulta! Harjauksen jälkeen vein harjapakin oitis pois, tartuin talliloimeen, hinasin sen tamman karsinalle ja heitin sen sen selkään. Kiristin loimen vyöt, ja kiitin tammaa tästä aamusta. Pussasin sitä vielä urakalla, ja taputtelin. Sitten tarkistin vielä, että juomakuppi ja ruokakuppi olivat täynnä, ja tarkistin myös karsinan kunnon.
- Heissan, hani.
Sari
|
|
|
Post by sari on Feb 22, 2008 19:30:17 GMT 2
Uusi varsa, uudet kujeet
Pakotin äitiäni ajamaan lujempaa. Äiti ajoi kuitenkin hiekkatiellä umpirauhallisena, ja toppuutteli minua:
- Jos varsa on syntynyt, se odottaa sua varmasti.
Joo, joo. Nyt ei ollutkaan kyse aivan siitä. Kun Seppeleen lumiset portit heijastuivat ikkunaani, olin valmis avaamaan turvavyön. En kiittänyt kyydistä, en mitään. Ryntäsin aittaan, jossa Anne oli.
- Varsa syntyi minuutti sitten, Anne tarkisti rannekellostaan, ja naurahti makeasti.
Katsahdin karsinaan - siellä todentotta makasi suloinen, orivarsa. Anne jymäytti aitan raskaan oven kiinni, jotta saisin tutustua varsaan rauhallisena. Cele oli nyt äiti! Se liikutteli turpaansa varsan selän päällä rauhallisena, ja tuntui, kuin se oisi hymyillyt. Katsoin karsinan toiselta puolelta, kuinka Cele yritti opettaa lapsoselleen kävelemisen alkeita. Ori jymähti tuontuosta kumoon - mutta ei hätää, mamma auttoi lapsukaisen aina onnellisena pystyyn. Anne oli irrottanut väliseinän, ja tilaa oli nyt rutkasti molemmille. Kun varsa jo hontelosti pysyi pystyssä, uskalsin avata karsinan oven.
Taputin Celeä sen hikiselle kaulalle, ja nautin läsnäolosta. Varsa yritti hontelosti saada laihoja jalkojansa liikuteltua, mutta muksahti tuontuosta kumoon. Cele pärskähti varsalle, noukki sen harjaa hieman, ja ori nousi jälleen pystyyn. Tälläkertaa alkeet sujui paremmin, ja yritin opastaa varsaa juomaan maitoa Celeltä. Kosketin varovasti orivarsan kaulaa - ja Cele jymähti. Se katsoi minua valppaana, mutta luotti kuitenkin, etten tekisi varsalle pahaa. Varsa kimahti onnellisena, kun pääsi emänsä tisulle. Se ryysti maitoa aivan onnellisena, ja nautti, kun Cele haisteli sitä. Taputtelin Celeä kaulalle, ja tunsin, kuinka se puhalsi naamaani.
- Kuule Cele. Ristitäänks toi sun poika jo vähän etukäteen, lempinimiehdotuksia, naurahdin Celebritylle.
Orivarsa loi katseen minuun. Ensikertaa näin sen kasvot kokonaan, suloinen, suuri turpapilkku koristi sen suklaanruskeaa turpaa.
- Onkohan Katse liian tyttömäinen, puuskahdin Celelle.
Cele viskasi päätään, aivan, kuin se oisi ymmärtänyt. Siis ei? Hivuttauduin lähelle orivarsaa, joka kiehnäsi äitiinsä. Se loi uljaan katseen minuun, ja katse valui aina pikkuvarpaaseeni saakka. Menin polvilteni, ja annoin varsan haistaa kämmentäni. Se nuuhkaisi varoen, ja sysäsi minut sitten.
- Hei, mä kutsun sua vielä Katseeksi, kunhan sun nimi tulee, kuiskasin oriille, joka tuhahti kärsimättömästi.
Se hivuttautui askel - askeleelta lähemmäs, jolloin painoin käteni sen kaulaan. Varsa menetti yhtäkkisesti tasapainonsa - jolloin se lennähti kumoon. Cele hirnui kimeästi, ja näykkäsi minua. Se luimi minulle, ja käpertyi varsansa viereen. Se luuli, että minä olin tehnyt sen! Pikkuruinen Katseeni uikutti, ja hieroi päätänsä äitinsä kylkeen. Hävisin suosiolla näköpiiristä. Läimäisin aitan oven kiinni, ja suuntasin askeleeni kohti päätallia. Kaikki ryntäsivät minua vastaan, ja kyselivät varsasta. Anne oli heidän käskenyt pysyä visusti päätallissa, eikä varsan luokse olisi mitään asiaa vielä muiden, kuin minun.
- Millanen se oikein on, Maikku kysyi ja riuhtaisi minut olkkariin. - No se on sellanen.. ehdin aloittaa. - Onko sillä jotain merkkejä, Odessa vetäisi minut istumaan. - No sillä on tu.. ehdin aloittaa. - Hei, annetaan Sarin selittää, ei sekän sitä kunnol tunne vielä, Chao sanoi ja nyökkäsi.
Sellainen hyvin suloinen. Sellainen hyvin ruskea, turpapilkulla varustettu ori. Sellainen, jonka lempinimeksi annoin Katse, ihanan katseen ansiosta. Sellainen, joka on hellyyttävä, ja joka miehen unelma.
Sari & Cele, Katse (varsa)
|
|
|
Post by sari on Feb 23, 2008 8:29:02 GMT 2
Onnellisia hetkiä
Lunta ei ollut mailla halmeilla, joten maailma Suomen kohdalta oli hyvin synkkä. Puiden latvat humisivat, toivottivat kai hyvää huomenta. Hyytävä tuuli kiiri ohitseni, ja minun oli pakko vetäistä takki tiukemmin kiinni. Sysäsin vielä hupun paljaaseen päähäni, ja jatkoin askellusta. Olin vielä aika kaukana Seppeleestä, joten tuhisin toivottomana. Yhtäkkiä puhelimeni alkoi soida tuttua soittoääntäni.
- Sari, vastasin puhelimeen. En tietänyt, kuka toisessa päässä oli. - No, moikka, Sari, Annen ääni vastasi. - Tulisitkos kohta, kun kauhea tyttölauma haluaisi ottaa sinut niin sanottuun haastatteluun, en viitsisi niitä aittaan vielä päästää, Anne puuskahti naurahtaen. - Toki, sanoin ja katkaisin puhelumme.
Aloin kiihdyttää askeliani. Tallensin samantein Annen puhelinnumeron, ja jatkoin kiihdyttämistä. Käännyin pian asfalttitieltä mutaiselle polulle, se oli nyt taas täydessä 'kukoistuksessaan'. Muta löllersi kenkieni alla, ja suutuinkin muutamaan otteeseen, kun kenkiini juttuivat suuret mutakokkareet. Pian Seppeleen lumeton, mutta hirvistyttävän kaunis alue puikahti esiin. En havainnut tyttöjä ulkona, hyvä, kävisin moikkaamassa Celeä ja Katsetta. Aitanovi avautui raskain elein. Kuulin pienen oripojan kirskahtavan, ainekin se kuulosti tyytyväiseltä..
- Hei, Katse, sanoin varovasti suunnaten pojan luokse.
Se oli yönaikana oppinut kävelemisen, ja hienosti siinä menikin! Silitin varovasti orin pientä säkää ja se nauttikin siitä. Annoin Celelle runsaasti huomiota, kun varsa kävi aamupalalle. Pussailin ja halailin Celeä, ja sanoin viattomasti, etten minä muksauttanut oriasi kumoon. Cele näytti uskovan, ja hinkkasi päätänsä kylkeeni. Se puhalsi niskaani, kun ojensin laittamaan sen ruokakuppiin porkkanan. Cele huomasi harmikseen, että äitiys oli myöskin kärsivällisyyttä. Se ei päässyt heti syömään, kun varsa joi sen tisusta. Taputin Celeä, ja virkoin:
- Kyllä sä pääset ihan kohta syömään!
Menin heinäladolle ja otin tammalleni sylillisen heinää. Tassutin takaisin tamman karsinalle, ja heitin heinät sinne. Katse vavahti ja uteliaana kopsotteli nuuhkimaan emänsä sapuskoja. Se kuitenkin pettyi hajuun, ja kävi rennosti makuuasentoon, sekin ymmärsi, että äidillekin pitäis sapuskaa antaa!
Tarkistin vielä, että kaikki oli hyvin, ja painuin sitten päätalliin. Kodikas lämpö helahti sisuksiini, ja jännitys tätäkin enemmän. Mitä minä hontelosta Katseesta osaisin vielä kertoa? Miksi Anne ei voisi? Heittäydyin olkkarin nojatuoliin, missä monet muutkin tytöt olivat. Supina ja kuiskailu täytti olkkarin.
- Millanen se oli sulle tänään, hyvin utelias Odessa tiedusteli. - Tosi mukava, ja oli oppinut yöllä kävelemisenkin, tirskahdin rennosti. - Hyvä, sitten varmasti mekin päästään pian kattomaan sitä! - Onko se hontelo, Anita halusi tietää. - No on se, vielä, nyökkäsin ja kaivoin taskuani.
Annoin tytöille valokuvan, minkä olin ottanut minuutin jälkeen varsan syntymän. Kaikki tytöt puuskahtivat ihastuksesta, ja kysyivät, saisivatko kuvan lainaksi. Suostuin, ja vihdoin pääsin olkkarista. Juoksin Annen toimistolle, ja Anne kyyri siellä laittaen papereita. Hän tirkisteli ensin kulmiensa alta, kuka tuli, mutta pian hänkin alkoi kyselemään:
- Millainen varsa oli sinulle tänään, Anne hymyili. - Tosi mukava, se rakastaa, kun säästä paijailee, kerroin hymyillen. - Kiva tietää.
Kampesin vielä aitalle, varmistin pollejeni hyvinvoinnin, ja moiskautin molempien turville hyväilevän suukon.
Sari & Cele, Katse
|
|
|
Post by sari on Feb 23, 2008 15:24:44 GMT 2
Cele nauttii - niin minäkin
Ähkäisten avasin Celen karsinan oven. Cele hörähti, ja riensi halimaan. Se työnsi päänsä syliini, ja hörähti. Olin ollut tänään jo kolmisen kertaa tallilla, mutta tammalle tuli siltikin ikävä. Tammalla oli paljon ylimääräistä ihraa, mutta aloittaisin pian taas ratsastuksen. Annoin myös huomiotani varsalle, rapsutin otsasta ja kiusoittelin. Cele nautti täysin, kun joku toinen välillä pitäisi varsasta huolta. Naurahdin, ja pian kaivauduin halaamaan Celeä, kaulasta. Cele korskahti, ja antoi sen pään mennä olkapäälleni. Paijasin tammaa, ja mutisin. Yhtäkkiä huomionkipeä varsa riuhtaisi verkkareitani. Hymyillen kyykistyin varsan eteen, jolloin se antoi minun paijata sen kaulaa. Cele tuli aivan lähellemme, ja tuhisi lämmintä hengitystä niskaani. Olin maailman onnellisin tyttö, ainakin minusta. Minulla oli kaksi, maailman ihaninta hoitohevosta. Vielä minä hyppelisin oripojallakin kisa-areenilla, ja huiskuttelisin onnellisena, kun poika kiiltää. Mutisin kauniita sanoja molemmille, kunnes ori turhautui. Se meni nurkkaan nukkumaan, mutta ei se nukkunut. Se vain esitti, jotta se jätettäisiin rauhaan.
Menin pian satulahuoneeseen. Olin kellahtaa kumoon säikähdyksestä, kun näin Chaon istuvan satulahuoneessa. Vaihdoimme vain pikaiset moit, kun minun oli jo pakko mennä. Nappasin harjapakin hyllyltä, ja tajusin, että olin kaatunut, Chaon edessä! Punaiset hiukseni lepattivat olkapäilläni, kun astuin Celen ja Katsepojan karsinaan. Nyt poika oli simahtanut totaalisesti, olisi mitä parhainta aikaa harjata tamma kunnolla. Tartuin piikkisukaan, ja lähdin kunnolla, hyväotteisena harjaamaan Celeä. Cele sulki silmänsä, ja nuokkui. Tämä oli ihanaa rentoutusta kovan päivän jälkeen. Selvitin harjasta ja hännästä takut, ennenkuin vaihdoin harjaa. Tartuin pölyharjaan, ja aloin harjaamaan tammaa tasaisin, hyväliikkeisin liikkein. Pölyt singahtelivat sinne tänne, mutta Celebrityni jaksoi nauttia. Se nuokkui silmät puoliummessa, ja todenteolla nautti. Nyt sen turkki kiilsi. Sen pehmoinen karva syleili poskiani, kun halasin tamman kaulaa. Punaiset hiukseni koristivat ystävyyttämme, ja vähänajan päästä orivarsa heräsi. Se heiluen tepasteli luoksemme, joten annoin sille suukon hellästi. Orivarsa singahti samantein emänsä turviin, jotta sen ei tarvitsisi enää koskaan tuntea huuliani sen lämpöisellä turvalla.. Niinhän se luuli, niinhän se luuli.
Mutta se ei tule pitämään paikkaansa. Menin heinälatoon. Kaappasin mukaani sylillisen rehua, ja laitoin ne Celen karsinaan. Cele alkoi syödä, samoin varsa maitoa. Huomasin, kuinka likainen Celen karsina oli. Otin talikon, ja kottikärryt. Noukkisin varovasti pahimpia kakkakikkareita ja likaisia puruja pois. Tartuin talikkoon, ja aloin noukkia kakkoja, ylös kottikärryihin. Varsa säikähti piikkistä olentoa, ja singahti äitinsä toiselle puolelle. Siellä se jatkoi maidon ryystämistään. Kun pahimmat oli otettu, kippasin kärryt lantalaan. Karsina näytti heti puhtaammalta, joten nyökkäsin onnellisena. Katsoin vielä hetken, kun suloiset paarmaolentoni jäivät syömään..
Sari & heppaperhe
|
|