28.12.2017 Vaativa B: Ulko-ohjan tuen mystisyys

[Anne]

Vaativa B: Pohdiskelemme joulupyhinä ulko-ohjan tuen mystistä olemusta.

4/4

Fiia - Pancho
Odelie - Lasse
Anni - Laila
Daniel - Zode


- Ulko-ohjan tuki on hyvin epämääräinen termi, jota tunneilla viljellään useastikin, mutta jota harvoin selitetään auki. Teistä varmasti kaikki jo tietävät, että tämä tuki on oltava ja että se vaihtelee hevoselta toiselle, aloitin.

- Ulko-ohjan tuki saadaan hevoselle esim. käännöksissä ajattelemalla hevosen kääntämistä kuin kääntäsi pyörän etutankoa. Ulkokäsi joustaa hieman kaulan kääntyessä ja sisäkäsi asettaa: kumpikaan käsi ei vetäydy taakse, vaan myödätään hevosta sitä tukien. Jotta asia ei olisi yksinkertainen, jokaisella hevoselle on ratsastettava omanlainen tuki ja myös kierros vaikuttaa avun käyttämiseen. Ja tietenkään pelkästään ohja ei ratkaise mitään, vaan istunnalla ja pohkeella hallitaan kokonaisuutta.

- Tänään haetaan jokaiselle hevoselle sopivaa tukea. Aloitetaan ratsastamalla pienempää neliötä, jonka olen merkannut tötteröillä. Tullaan käynnissä ja hyvillä valimatkoillaan tätä "kenttää". Nyt teillä ei ole maneesin seinää rajaamassa hevosta, joten auvt on saatava läpi.

- Fiia, uten huomaat, Pancho on hyvin joustava edestä ja sitä täytyy ratsastaa kohti ohjaa. Siksi kulmassa pitää antaa sille tilaa venyä ulkoa pyöreäksi, muuten se käpertyy kokoon edestä. Saat siis ulkokädellä myödätä eteen useita senttejä näin aluksi. Sisäkäsi saa olla selkeä asetuksessa. Ja pohje aktiivinen.

- Daniel, Zode, kuten tiedät, on hieman herkkis myös kädelle ja sen kanssa voit aluksi pitää matalamman käden ja ohjata sitä alas, jotta se hyväksyisi rennon tuen. Jos se alkaa steppaamaan tai hermoilee, määrätietoisesti ratsastat rytmissä pohkeella ja käsi on hyvin vakaa.

- Odelie, Lasse on taas hevonen, joka tarvitsee melko jämptin tuen ulkoa, eli myötäystä ei tarvitse ohjasta niin paljoa vaan melko tasainen tuki koko ajan ja sitä hevosta saa ratsastaa pohkeella aika reippaastikin, jotta se alkaisi takaa toimia.

- Anni, Lailan kanssa kulmissa, varsinkintässä vasemmassa kierroksessa saat ajatella aika selkeän tangon käsien väliin. Laila myös tarvitsee melko hyvän tuen, mutta pienen myötäyksen, että se pysyisi lempeässä moodissa.

- Vaihdetaan suuntaa ja kokeillaan samaa toiseessa kierroksessa, kuten huomaatte, heti joutuu hakemaan uuden tuntuman.

- Pikkuhiljaa jatketaan kevyessä ravissa ja siirrtyään normaalille uralle. Otetaan kolmikaarinen kiemuraura, jolla joutuu nyt ulko-ohjan vaihtamaan joka kaaressa. Keskittykää selkeään suoristukseen ja siihen, että silloin hevonen on molemmilla ohjilla ja hyvin molempien pohkeiden välissä. Tästä haetaan asetus kaaren suuntaan ja voitte vähän testailla mikä tuntuma on paras.

- Fiia, Panchoa on joskus ratsastettu ilmeisesti ulko-ohjasta hieman sahaamalla ja sille varsinkin ravissa on vaikea hyväksyä tasainen tuki. Jos se tasaiseen tukeen hermostuu ja jännittyy, voit välillä jättää ohjan kokonaan pois ja ratsastaa sen pohhkeella kaarteiden läpi. Hevosen siis pitää hyväksyä ensin pohje ja nimenomaan kääntävä pohje, ennen kuin sitä voidaan rajoittaa ohjalla raamiin. Juuri näin!

- Anni, Laila lähtee helposti puremaan kiinni kuolaimeen kuin se joutuu töihin. Pohje saa olla nopeampi ja sitten ratsastat pohkeella kohti ohjan tuntumaa. Samalla fiilistelet vähän ulkoa, vaikka teeet miniliikettä sormilla, jolloin Laila pysyy paremmin ylhäällä.

- Odelie, tämän on Lasselle vielä haastava tehtävä, vaikka se on kehittynyt paljon. Se väshtää ja lähtee kaatumaan sisälle. Silloin sisäpohje ratsastaa ja ulkokäsi on vakaa. Voit vaikka hieman myödätä sisältä, jotta hevonen joutuu kantamaan itsensä.

- Daniel, tssä Zode hieman hyytyy ja ää helposti pohkeen taakse. Se on vähän yksinkertainen hevonen välillä ja kun tehtävät seuraavat nopeasti toisiaan, tarvitsee olla selkeä varsinkin eteenpäinpyrkimyksessä. Pidä alkuun vaikka kaarteilla suorempana ja lisäät taivutusta, kun raviin tulee enemmän nostetta.

Välikäyntien jälkeen siirryttiin takaisen pienemmälle neliöuralle.

- Nyt jatketaan pienempää uraa laukassa. Voidaan kulmiin hakea sellaista piruettimaista laukkaa, jossa hevonen kootaan sisäpohkeen ja ulko-ohjan väliin ja lisäksi oma istunta kokoaa laukkaa.

Tätä tehtävää tehtiin molempiin suuntiin. Melko haastava tehtävä oikeastaan kaikille hevosille ja onnistumisista iloittiin, kun saatiin vähänkin hevosta avuille.

[Fiia]

Vaativa B -tunnit olivat mulle harvinaista herkkua, sitä ihan omaa aikaa, jolloin kieltäydyin ajattelemasta mitään muuta kuin ratsastamista. Aika usein, kun mä hölkkäilin Elmolla maastossa tai jumppasin Eelaa kentällä, ajatukset harhailivat edestakaisin koulun, töiden ja muiden arkihuolien välillä. Mä olin ratsastanut niin kauan, ettei se vaatinut enää ihan täyttyä aivokapasiteettia, ja vaikka kuinka yritin tallilla unohtaa päivän tapahtumat, ei se ollut niin helppoa.

Vaativa B oli kuitenkin jo sellainen taso, millä mä en pärjännyt enää ihan vain humputtelemalla, ja siksi ne tuntuivat yhtä aikaa mukavan haastavilta ja rentouttavilta. Oli ihanaa keskittyä välillä vain ja ainoastaan senkertaiseen ratsuun ja Annen kehittelemiin tehtäviin.

Erityisen kivalta vaativan tason tunti tuntui joulun jälkeen. Koko joulunaika oli tyypillisesti mennyt syöden, sukulaisten luona kyläillen ja leväten, ja tuntui että mä olin paisunut kuin pullataikina – hyvä kun ratsastushousut menivät jalkaan. Oli ihanaa päästä kunnolla hommiin ja vielä kivaliikkeisen ja näppärän Panchon kanssa. Mä olin päässyt syksyllä sen selkään pariin otteeseen ja nauttinut joka hetkestä, vaikka ruuna olikin vielä vähän raaka tietyllä tapaa.

Välipäivän tunnin aiheena oli ulko-ohjan tuki. Se oli termi jota heiteltiin jokaisessa ratsastusta koskevassa foorumikeskustelussa ja blogitekstissä, mutta tosiasiassa se ei ollut mikään avain onneen tai yksiselitteinen asia. Sen huomasi heti ensimmäisessä neliötehtävässä Panchon kanssa: mun piti nimenomaan antaa sille tilaa ulkoa, ei vetää käsi jäykkänä vastaan kulmissa. Pancho oli ihanan yritteliäs ja herkkä, mutta se tarvitsi myös jalkaa pysyäkseen pyöreänä ja liikkuakseen kunnolla takaa eteen. Sen kanssa sai toden teolla keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa saadakseen ruunan työskentelemään kunnolla.

Ravissa me lähdettiin työskentelemään kolmikaarisella kiemurauralla, josta oli tullut varmaan mun lempitehtävä: samassa tehtävässä suoristusta, taivutusta ja kääntämistä molempiin suuntiin. Siinä jos missään sai hevosen hyvin avuille ja huomasi, jos se oli toispuoleinen. Pancho vastusteli aluksi tuntumaa ja muuttui edestä epätasaiseksi, jolloin Anne neuvoi ensin ratsastamaan pohkeella kaarteet ja ottamaan ohjan vasta sen jälkeen mukana, sitten kun hevonen oltiin saatu ravaamaan rennosti eteenpäin. Ravissa Pancholle selvästi sopikin kevyt tuntuma ja pienet, pienet puolipidätteet istunnalla ja jalalla ratsastamisen apuna. Se tuntui loppua kohden koko ajan tyytyväisemmältä eikä nakellut päätä ylös tuntumaa väistelläkseen.

Laukkatehtävä oli Pancholle – ja mulle myös – vielä aika vaikea. Ruunan laukka oli toki älyttömän laadukasta ja se kokosi mielellään kohti piruettilaukkaa, mutta ei oikein jaksanut kantaa sitä ja jännittyi, kun tehtävä tuntui sen mielestä hankalalta. Niinpä me keskityttiinkin lähinnä rentoihin ja tasapainoisiin suorituksiin, jossa saatiin vaikka yksikin hyvä ja tasainen kulma.

Tunnin lopuksi ruuna pärski sen kuuloisena, että se oli kaikkensa antanut, enkä mä kyllä yhtään epäillyt. Mutkin oltiin laitettu kunnolla hommiin. Nyt voisi taas hyvillä mielin palata jouluruokien rippeiden ja suklaiden ääreen.