16.11.2017 Helppo C: Kiemuraura

[Anne]

Mukaan 6 ratsastajaa helppo c-tasolta.

Fifi - Rotta
Sartsu - Charlie

Tunti aloitettiin heti käynnissä loivalla kiemurauralla. (1) Kaaren ratsastus melko suoralla kaulalla ja siitä hevosen runkoa taivuttaen ratsasttiin loiva ura. Samaa jatkettiin pian kevyessä ravissa, ja pikkuhiljaa hevosiin sai hakea enemmän taivutusta kulmissa. Seleä suoristus ennen keskikaarta.

Pikkuhilja siirryttin kolmikaarisenkiemurauran ratsatamiseen (3). Tötteröt merkkasivat reittiä. Tehtävä aloitettiin käynnissä, pian lisättiin keskikaari kevyesä ravissa ja lopuksi tultiin koko ura ravissa. Loppuun otettiin vielä keskikaari laukassa, muuten ravia.

Välikäynnit ja pieni laukkapätkä suoralla uralla ja tämän jälkeen jatkettiin ranskalaisella kiemurauralla, jossa puomit merkkasivat uraa. Nyt hevonen täytyi ratsastaa kuten volteilla, mutta puomien väissä suoristus ja heti taivutuksen hakeminen toiseen suuntaan. Samaa tultiin vielä harjoitusravissa.

Loppuun ravit ja käynnit.

Fifi - Rotta
Rotta väisteli alkuun taivuttavia apuja ja oli tyhjä oikealta. Ravissa Fifi pääsi siihen paremmin käsiksi ja hevonen jopa keskkittyi. Laukkatehtävä kuumensi ruunaa ja viimeinen ranskalainen ura sai herkän ruunikon heittelemään päätään.


Sartsu - Chapa
Charlie oli alkuun hyvin jäykkä ja kuuro taivuttaville pohkeille. Sartsu sai mupeltaa sitä tosissaan pohkeilla ja kolmikaarisella kiemurauralla Chapa alkoi lämmetä. Laukat olisivat saaneet olla teärvämpinostoisia. Ranskalaisella Sartsulla oli tekemistä kaikkien apujen yhteensovittamisen kanssa.

[Anne]

Maneesille menossa pakkassäässä.

Olipahan tunti! Maneesista poistullessa hiki virttasi Sartsun selkää pitkin, pieni pakkanen ei enää häirinnyt.

[fifi]

Rotta oli tuntunut pätkittäin oikeasti hyvältä. Alkuhankaluuksien jälkeen se oli alkanut toimimaan, ja osa ravitehtävistä sujui loistavasti. Hevonen malttoi ja kuunteli, kun taas itse muistin pitää riittävän kevyen käden ja vakaan istunnan, alkoi homma muistuttaa jo ratsastusta. Löysin tunnin aikana uusia ulottuvuuksia hoitohevoseni ratsastamiseen, vaikka keskittymistä homma kyllä vaati.

Kiemuraurat olivat teoriassa helppoja, jos täytyi ratsastaa vain reitti. Anne ei kuitenkaan tyytynyt siihen, ja yllättäen hommasta oli tullutkin melko haastavaa. Välillä unohdin riittävän huolellisen suoristuksen, toisinaan jäin roikkumaan liiaksi kääntävään ohjaan, johon ruuna reagoi välittömästi jännittymällä. Hetkittäin tuskanhiki puski pintaan, mutta kun muistin keskittyä tehtävän ratsastamiseen ja ajatella mitä olin tekemässä, hevonen taipui rungostaan, otti takajalat alle ja keveni edestä.

Rotta oli palkitseva hevonen ratsastaa, ja Anne loistava opettaja. Siitä tunnista jäi käteen hurja määrä asioita ja hyvä mieli. Vaikka jotkin tehtävät tuottivat meille edelleen hankaluuksia, oli touhussa kuitenkin selkeä noususuhdanne. Hyvillä mielin sain taluttaa ruunan takaisin talliin. Pääni oli täynnä ohjeita ranskalaisen kiemurauran ratsastamiseen, ja vatsalihaksia kivisti. Se, joka väitti, ettei ratsastus ole urheilua, saisi mun puolestani ratsastaa yhden kunnon koulutunnin ja jatkaa urputtamista sitten.

Kiitos tunnista!