|
|
Post by Anne on Nov 13, 2017 8:40:44 GMT 2
Pienen lumipeitteen kera maastoon! 2/12 Anne - LyyliVanessa - Peck Fifi - Minttu Huiman pieni osallistujamäärä lähti tänään maastoon. Saattoi johtua aiheesta: maasto ilman jalustimia. Lunta oli satanut edellisenä yönä ja tilsoja olisi varmasti luvassa. Maasto oli käyntipainotteinen ja muutamia ravipätkiä otimme myös. Fifillä oli tasaisen ravin omaava Minttu ja Peck tikitti poniravia Vanessa alla (joskin teki muutamia sivuloikkia.) Lyyli jyrästi tasaisesti lumisten polkujen läpi. Ravit sujuivat hyvin isommilla teillä ja pahempia liukastelujakaan ei tapahtunut.  Minttu ja kääntymisen vaikeus. Spessu Fifille! |
|
|
|
Post by Vanessa on Nov 29, 2017 14:12:19 GMT 2
Peck oli tänään aivan toista, mitä se oli aikaisemmin. Pippurisuus oli toki ponilla mukana aina, siitä ei ollut epäilystäkään, mutta nyt me rävistiin innokkuudesta ja jännityksestä niin ettei paikallamme pysytty. Ainakaan aluksi. Kun seisoimme minimaalisen porukkamme kanssa tallin pihassa, ei Peck meinannut millään pysyä paikallaan, vaan pyöri itsensä ympäri useasti ja asettui vasta, kun ohjasin sen jonon viimeiseksi.
Aloitimme matkamme sillä, ettei käynnistä ollut tietoakaan. Peck nosteli jalkojansa innokkaasti ylös ravin tahtiin, eikä suostunut kuuntelemaan pidätteitä. Se oli puolipidätteitä ja lisää puolipidätteitä, ennen kuin ponia sai kuulolle ollenkaan. Se singahti innoissaan Mintun pehvaa kohti ja vihaisesti tamma heilautti häntäänsä varoittavasti. Se oli Peckille kuin pieni herätys. Me asetuimme omalle paikallemme ja löydettiin samat askellajit, kuin muillakin.
"Vaihtakaa Mintun kanssa paikkaa, niin Peckille on helpompi keskittyä", Anne ohjeisti ja me nyökkäsimme Fifin kanssa kuuliaisesti.
Se oli kuin taianomainen isku Peckille. Se rauhoittui, jatkoi toki ympärilleen vilkuilemista, mutta muuten. Se kuunteli apuja ja suostui köpöttelemään eteenpäin käynnissä. Muutaman kerran Peck vielä hypähteli ihmeellisiä banaanin muotoisia sivuloikkia, kun lintu lähti läheisestä pensaasta lentoon tai kun Minttu hirnahti sen takana. Minttu tosiaan osasi nauttia enemmän menosta kuin Peck. Peck oli vailla vaaroja ja vauhtia.
Ne unohtui kun jatkoimme ravissa. Pienessä poniravissa jatkoimme eteenpäin ja sain vihdoin mahdollisuuden itsekin tarkastella hieman maisemia. Se ooli maastoreissujen suola. Viimeöinen lumisade oli kirkastuttanut koko metsän puhtaan valkoiseksi. Puista tipahteli kevyttä puuterilunta, kun linnut istahtivat niiden oksille tai lensivät pois. Pieni porukka, pieni poni ja maasto oli ihana hetki, pieni tauko tallin arkeen ja hulinaan. Huokaisin syvään tyytyväisenä ja taputtelin Peck talvikarvasta pörheää kaulaa. Ponimaisesta pippuruudesta huolimatta se oli syötävän söpö ja hauska ratsu.
|
|
fifi
Uusi ihmettelijä
Posts: 45 
|
Post by fifi on Jan 13, 2018 23:05:37 GMT 2
Olisi vaan pitänyt laittaa enemmän vaatetta päälle, mutisin hytistessäni kylmissäni jo Mintun karsinassa. Tamma katsoa tapitti minua suloisilla ruskeilla silmillään, enkä voinut olla hymyilemättä. Olin harjannut ennestään melko siistin tilastotamman jo, joten kipaisin hakemaan varusteet satulahuoneesta. Oli oikeastaan mukavaa päästä maastoon ihan uudella tuttavuudella, varsinkin kun tamma vaikutti näin suloiselta tapaukselta. Hetken etsiskelyn jälkeen löysin suitset, sekä satulan, jossa oli kiinni turkoosi satulahuopa.
Vilkaisin kelloani. Minun olisi laitettava vauhtia töppösiin, sillä lähtövalmiina piti olla seitsemän minuutin kuluttua. Ähelsin hiekkaiset jalustimet irti satulasta, ja onnistuin toki saamaan puolet kuivuneesta ravasta takilleni. Ajattelin harjata kuran irti takista juuriharjalla, mutta parin minuutin toivottoman yrityksen jälkeen jouduin hyväksymään sen tosiseikan, että joutuisin lykkäämään takkini kotona pesukoneeseen. Pujotin suitset päähän ja kiinnitin satulavyön, enkä hetkeäkään liian aikaisin.
Talutin päistärikkötamman tallin ovista pihalle. Kiristin satulavyön ja Annen avustuksella selvisin jopa selkään asti ilman jalustimia. Lähdimme kolmen ratsukon voimin tallin pihasta. Matka taittui leppoisasti suurimmaksi osaksi käynnissä. Minttu oli ihan hauska hevonen. Sillä oli tasaiset askeleet ja hauskasti jokaisella käyntiaskeleella heilahtelevat korvat. Katselin ympärilleni. Lumen peittämä metsä oli oikeastaan älyttömän kaunis. Metsässä tuoksui kovaa vauhtia saapuva talvi. Vähän palelsi edelleen, myönnetään.
Anne hihkaisi jonon kärjestä jotakin raviin siirtymisestä kun saavuimme isommalle tielle. Painoin pohkeeni tamman kylkiin ja istuin syvälle satulaan. Lumiset puut vilistivät ohitsemme, ja vaikka Mintulla ei mikään maailman pomputtavin ravi ollutkaan, ei minulla ollut ravipätkän jälkeen enää yhtään kylmä, sen verran tehokkaasti olin saanut selässä istua. Ilman jalustimia ratsastamisessa oli selkeästi vähän totuttelemista.
Kiitos kivasta maastosta!
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!