5.10.2017 Koulutunti

[Anne]

Peruskouluvääntöä. Tunti tarkoitettu ensisijassa uusille hoitajille tai hahmoille, jotka osallistuvat RKM-kisoihin, ja tarvitsevat kaksi tunti pohjalle ennen osallistumista.

6/6
Petra - Minttu
Alviina - Lasse
Sara - Huiska
Siiri - Charlie
Eveliina - Eiko
Pipsa - Lemon

Tunnin aiheena oli perusratsastus kaikissa askellajeissa, keskityttiin istuntaan, tempoon ja apujen täsmällisyyteen.
Aluksi ravissa haettiin rentoutta, kevennyksen jälkeen istuttiin harjoitusraviin ja siinä keskityttiin hyvään, siitiin istuntaan.
Käyntityöskentelyssä hevosia haettiin pyöreäksi volttien ja ympyröiden avulla ja tahdin säilymiseen kiinnitettiin huomiota.
Laukkatyöskentely toteutettiin kahdella ympyrällä, laukassa hevonen pyöreäksi, tahtiin ja taipuneeksi ympyrälle oman istunnan säilyessä.
Loppuravit ja pitkäät loppukäynnit.

Alviina ja Lasse alkuraveissa. Anne ärähtää käsistä: "Jos ne kädet ei myötää ja jousta, ei hevonenkaan myötää. Et saa sitä vetämällä pakettiin vaan ratsastamalla pohkeesta kohti ohjaa."




Petra ja Minttu käyntityöskentelyä. "Minttu jää nyt pohkeen taakse, keskity enemmmän ratsastamaan jalalla ja ohjasotteet saa olla hyvin ohjaavia, Mintulla voi melko löysää ohjaa näin alkuun pitää, se kun on vielä pehmeä edestä. Aletaan vähitellen hakea sitä sitten kohti ohjaa, nyt se helposti hidastaa, jos ottaa ohjasta."





Eveliina ja Eiko alkuraveissa. Eiko kyttää pimeitä kulmia. "Rohkeasti vaan ratsasta ja jätä kyttäilyt omaan arvoonsa. Tee heti kulman jälkeen voltti ja laita Eiko keskittymään työhön. Perusmuodolla ei niin väliä vielä, tärkeintä, että se olisi jossain muodossa tasaisena."




Pipsa ja Lemon harjoitusravissa. "Lemon on hauska hevonen, se yrittää tosissaan ja on melko mukavakin. Tahdin kanssa tulee olemaan kouluradoilla haastetta, joten omat pohkeet ja istunta napakkana. Ravissahan on melko haastava istua, kun sillä on ravurin selkä, mutta melko hyvin oma paketti sulla säilyy kasassa. Laukassa selkeät avut nostoon ja sitä saa valmistella tehtäviin jo hyvissä ajoin."




Siiri ja Charlie sekä Sara ja Huiska laukkaympyrällä.
"Charlien vasen lapa kuriin! Ulkopohje voimakkaana ja sisäohja hyvin tuntumalla, mutta asettuneena. Ulkopohjetta voi välillä käyttää hieman edessä, jotta se etuosa pysyy kasassa. Laukan rytmin säilyttämisen kanssa saa tehdä töitä, sisäpohje rytmittää. Oma istunta rento, ettet jää puristamaan reisillä liikettä pois."
"Huiskam kanssa miljoona puolipidätettä sekunnissa. Se ottaa ja kaahaa helposti laukassa ja kolmitahtisuus pitää siitä purista ulos. Ulko-ohja-sisäpohje-ulko-ohja jne. Selkeä rytmi. Oma istunta ei lähde kippaamaan ympyrän sisälle vaan tasapainotat ulos ja yrität saada Huiskaan seuraamaan perässä."

[Alviina]

Mä olin aivan hirveän pettynyt.

Raastavan, kamalan, kauhean pettynyt.

Mä olin luullut, että Lasse oli jotenkin tosi hieno ja harvinaisen hyvin koulutettu hevonen. Mä olin nähnyt, kun Daniel harjoitteli sen kanssa kangilla ja kuullut, että ne kävisi kilpailuissa tekemässä vaativia ratoja. Mä olin nähnyt, miten Lasse kulki heA-koulutunneilla hienosti peräänannossa suunnilleen kaikilla ratsastajilla. Ainakin mä pidin sen menoa hienona peräänantona, olihan sillä kaula usein kaarella.

Vaikka mä olin helppo C -tasoinen peruspuksuttaja, mä olin kuvitellut, että kun nousisin mun uuden hoitohevoseni selkään, mun taitotaso maagisesti pompsahtaisi ylöspäin. Ratsastamisen piti olla helppoa Lassen kanssa, vaan miten siinä sitten kävi? Ei ollut helppoa eilen estetunnilla eikä varsinkaan tänään Annen koulutunnilla.

Otti niin päähän koko typerä hevonen. Sen hoitajaksi ryhtymisen piti tehdä musta hyvä ratsastaja, mutta siellä mä heiluin sen selässä hampaat yhteen puristettuina ja halusin huutaa turhautumistani. Hevosia piti kuulemma hakea pyöreäksi, ja muiden fiksut hevoset tekivätkin niin edes välillä. Myrkynvihreän kateuden vallassa teki mieli ratsastaa Pipsan ja Lemonin tielle, kun ne oli tulossa mun edessä voltilta uralle hirveän sievän näköisesti. Päätin kuitenkin antaa tietä. Lasse oli eri mieltä, ja jouduin kiskomaan sen liukuen pysähdyksiin. Anne mutristi naamaansa sen näköisenä, että taas olin ansainnut huutia käsistä.

Lasse vaan juoksi, se oli meidän ongelma. Sen askeleet höykyttivät ja se ei kuunnellut pidätteitä. Se ei mennyt yhtään niin hienosti kuin mä olisin halunnut.

Oli ihan kamalaa joutua kohtaamaan se tosiseikka, ettei musta ollut tullut yhtään sen parempaa ratsastajaa, vaikka olin saanut alleni hienon hevosen. Koska kyllä kai Lasse oli sitä, vaikka juuri nyt ei siltä tuntunut. Ehkä meidän kemiat ei vaan kohdanneet - tai, mikä vielä todennäköisempää, ehkä mä en vaan osannut ratsastaa sillä.

Kuvitelmat viimevuotisen RKM-menestyksen uusimisesta valuivat vetenä sormien lomasta. Itsepäisesti mä halusin pitää niistä vielä kiinni, mutta järki sanoi myös, ettei kannattanut. Jos petyin näin paljon jo ratsastustuntien takia, niin mites sitten mestaruuskisojen?

Olisin tehnyt mitä vain, että olisin sittenkin saanut taas Lemonin. Sen kanssa me oltaisiin edes voitu voittaa estekisoja. Lassen kanssa mistään ei tulisi yhtään mitään. Voisiko vielä perua kaiken? Tietysti voisi, mutta se näyttäisi pelkuruudelta. Ei mun ylpeyteni antanut myöten sellaista.

[Eveliina]

Koulutunti 5.10.

Eiko oli reipas ja jännittynyt. Mitä enemmän pidätin, sitä kovempaa se juoksi, ja sitä tyytymättömämpänä se katsoi minua yläkautta silmiin. Ei sen selässä kuitenkaan varsinaisesti tuntunut turvattomalta istua, ei suinkaan! Eikolla oli mielettömän tasaiset askeleet, vaikka se olisikin painanut menemään kuin Vermon takasuoralla konsanaan. Sitä oli hankala selittää, mutta ei Eiko myöskään varsinaisesti kuskannut minua, se vain oli jotenkin tahditon.

Anne käski minua tunnin aikana useaan otteeseen ratsastamaan mahdollisimman selkeillä avuilla ja ennen kaikkea hellittämään aina pidätteiden jälkeen. Mikä onni, että tunnin tehtävät olivat suhteellisen yksenkertaisia, ja välillä sainkin Eikon kulkemaan ihan rauhallisesti ja avuilla, jolloin myös tehtävät onnistuivat paremmin. Etenkin käynnissä ympyröillä ja volteilla Eiko tuntui hyvältä: se taipui kauniisti ja kulki ryhdikkäästi, sopivassa tahdissa eteenpäin.

Hiukan Eiko tuppasi varsinkin alkutunnista pelkäämään mörköjä kentän pimeissä nurkissa, eikä se etenkään metsän puoleisiin kulmiin meinannut uskaltautua millään! Anne käskikin minua vain ratsastamaan mahdollisimman määrätietoisesti ja unohtamaan Eikon pelleilyt. Kun tamman ajatukset saatiin suunnattua tunnille, unohti se onneksi vähitellen pimeydessä vaanivat möröt!

Vaikka tunti ei suorituksena välttämättä ollut se oikeaoppisin ja hienoin, jäi minulle silti hyvä fiilis Eikon ensimmäisestä ratsastuksesta! Vähän hankalahan se oli, mutta toivoin kovasti vielä kehittyväni sen kanssa, ja kunhan tamma vain vielä hiukan tasoittuisi, tulisi siitä varmasti ihana opetushevonen ja harrastekaveri!

[Pipsa]

Oli torstai-ilta. Kello lähenteli seitsemää ja oli alkanut jo pimenemään. Tuntihevoset kävelivät rentoina pitkin kentän hiekkaan tallautunutta uraa ja Anne viritteli mikrofoniaan. Kentän valot paistoivat kirkkaana pimeydessä.

”Noniin, aletaas sitten ottamaan ohjia tuntumalle ja lämppäilemään niitä hevosia vähän käynnissä!”

Lemonin askel oli letkeä ja se kulki korvat tötteröllä. Se venytti kaulaansa ja pärskyi niin, että ohut korpinmusta harja heilui. Kiristin hieman ohjia ja annoin pohkeideni painua tukevasti vasten lämminverisen kapeita kylkiä.

Oli mukavaa päästä taas Lemonin selkään. Kuluneen parin viikon aikana olin päässyt ratsastamaan sitä useampaan otteeseen, viimeksi sunnuntain valmennuksessa. Tuntui, että aloin saada siihen jo oikeanlaista tuntumaa; aloin oppimaan, millaiset jutut sen kanssa toimivat ja millaiset eivät. Alun pienoisesta pettymyksestä olin päässyt jo ylitse ja kokonaisuudessaan tykkäsin tammasta paljon sen välillä töksähtelevistä askelista ja nelitahtiseksi silloin tällöin taipuvasta laukasta huolimatta. Se oli näppärän tuntuinen ratsu; ketterä ja miellyttämisenhaluinen.

”Sitten kevyttä ravia! Haetaan rentoa ja reipasta ravia!”

Lemon ravasi innokkaasti eteenpäin.

Alkuun se tuntui hieman jännittyneeltä ja kulki selkä notkolla, mutta rentoutui pohkeen ja ohjan tuesta. Se vaati selvästi vakaata ja tasaista istuntaa malttaakseen asettua jonkinlaisiin raameihin. Tahdin kanssakin oli työstämistä; jos unohdin itse ratsastaa, hajosi tahti ja sitä myötä muotokin. Ympyröillä ja kulmissa tamma taipui oikein kivasti.

Harjoitusravissa pääsin haastamaan itseäni, sillä Lemonin ravi ei ollut se helpoin mahdollinen istua. Mutta kun tahti ja tasainen muoto löytyivät, takajalat polkivat alle ja selkä pyöristyi, pääsin oikein kivaan fiilikseen.

”Ja sitten otetaan laukkaa pääty-ympyröillä! Pipsa, Petra ja Alviina tänne päätyyn.”

Laukassa sain keskittyä Lemonin kanssa toden teolla nostoihin. Niissä tahti tuntui helposti katoavan, jolloin koko paketti vähän kuin hajosi ja laukka vaihtui räpeltämiseen. Nostoissa minun täytyi keskittyä huolellisiin valmisteluihin; sellainen vähän sinne päin tekeminen kuten Siken kanssa ei tullut kuuloonkaan. Onnistuimme me kuitenkin saamaan pari oikein kivaakin laukkapätkää, jossa lämminverinen pysyi ohjan tuntumalla koko laukkapätkän ajan aina nostosta ravisiirtymään asti.

Kaiken kaikkiaan tunnista jäi hyvä maku suuhun. Huolellinen valmistelu tehtävissä ja siirtymissä, tahdin löytäminen sekä oma tasainen istunta tuntuivat olevan Lempan kanssa avainsanoja. Jos kaikki ne tekijät onnistuisin handlaamaan mestaruuskisoissa, voisi meille olla jopa realistista napata rusetti kotiin tuotavaksi.

[Petra]

Koulutunti 5.10.

Hihkaisin innoissani, kun olin kuullut saavani Mintun koulutunnille. Istuessani nyt päistärikön tamman selässä, aloin jännittää. En ollut osallistunut pitkiin aikoihin ratsastustunneille, joten ratsastuksessani oli varmasti paljon huomauteltavaa. Ja huomauteltavaa toki olikin; Minttu jäi helposti pohkeen taakse ja siihen minun oli reagoitava siten, että keskittyisin ratsastamaan enemmän jalalla. Ohjasotekin sai kuuleman olla Annen mielestä melko löysä, sillä Minttu on pehmeä edestä ja sen toki huomasinkin.

Ravissa haettiin rentoutta. Siinä ei ollut oikeastaan ongelmaa, sillä Minttu oli heti alusta alkaen yllättävän rento. Se askelsi pehmeästi kaviouraa pitkin ja kuunteli tarkasti tekemisiäni. Kevennyksen jälkeen istuttiin harjoitusraviin ja siinä taas keskityttiin hyvään, siistiin istuntaan. Istuin satulassa rentona ja pidin jalat pehmeästi vasten Mintun kylkiä. Ravi pompotti, mutta uskoin sen vähenevän sitä myöten, kun istuntani kehittyisi.

Käyntityöskentelyssä oli tarkoitus hakea hevosia pyöreäksi volttien ja ympyröiden avulla. Myös tahdin säilymiseen kiinnitettiin huomiota. Jos totta puhutaan, niin minun oli aluksi vaikea saada Minttua pyöreämmäksi, mutta sinnikkäiden yritysten jälkeen Minttu alkoi ymmärtää, että mitä haen siltä ja näin ollen tehtävä sujui meiltä ihan hyvin. Jopa tahtikin säilyi vaikka alku oli melkoista sähellystä.

Laukkatyöskentely tuottikin sitten enemmän vaikeuksia. Sain Mintun kulkemaan kivan pyöreänä laukassa, mutta oman räpellykseni vuoksi tahti ei säilynyt, eikä kyllä oma istuntakaan, kun irtosin satulasta ja tuntui, että hölskyin siellä kuin mikäkin perunasäkki vaikka yritin istua rentona, tukeutumatta ohjiin tai satulaan.

Annen kailottaessa loppuraveista, olin helpottunut. Ehkä seuraava kerta menisi paremmin?