21.9.17 Vaativa B aamutunti

[Anne]

Anne myhäilee tyytväisenä, vihdoin on saat hevosmateriaalia, jotta voidaan jo pitää vaativan tason tunteja. Ammutunnit sopivat monelle mammalle ja yksityisten omistajille. Ja myös Daniel on tyytyväinen, kun pääsee pitämään tunteja välillä aamuisin, säästyypähän illalla aikaa muulle.

Vaativa B-tuntien hevosina toimivat:
Alex
Eela
Elmo
Laila (mammalomalla)
Lasse
Pancho
Calla (mammalomalla)

Tälle tunnille mukaan, jos ratsastaja alkaa olemaan vahvaa helppo A-tasoa (tai jo ylempänä) ja on haluja mennä eteenpäin. Tunti on avoin myöss lähialueen yksityisille. Kuitenkin ainakin puolet osallistujista ratsastavat Seppeleen hevosilla. Mukaan mahtuu kuusi ratsastajaa.

Tällä kertaa tunnin aiheena takaosan (hevosen) aktivointi ja oman kehon hallinta.

Tervetuloa!

Aloitimme tunnin treeniaukiolla ja melko itsenäisellä lämmittelyllä. Lisäksi otimme promokuvat vaativan tason tuntien mainostusta varten. Lämpöjen jälkeen siirryttiin kentälle. Tällä kerta jokainen sai yksilöllisiä tehtäviä, lähinnä hiottii jokaiseen perusratsastusta ja kyseisen hevosen ongelmakohtia.

Promokuvailua

Anni - Pancho
Anni sai ratsastettua Panchoon melko hyvän moodin jo lämmittelyn aikana. Kentälläkin jatkoimme hitaassa ja letkeässä moodissa, mielummin niin, että Pancho sai mennä enemmän pitkänä kuin paketissa. Ruuna kun tarvitsisi voimaa vielä paljon. Temmonvaihtelut ravissa saivat Panchoon hieman lisää kierroksia, mutta se rauhoittui, kun otettiin mukaan sulkutaivutusta. Kun herra sai oikeita töitä, se motivoitui selkeästi. Neuvoin Annia kannattelemaan kättä pehmeästi, mutta kuitenkin antaen tilaa, jos Panchon tarvitsi ottaa tilaa kaulalle. Laukassa hevosella on liikettä, takajalta kuitenkin saisivat polkea enemmän eteen, ei niin paljon paikalleen. Tässä Anni pääsikin treenaamaan hienosäätöä, milloin käytetään istuntaa, milloin lisätään pohjetta. Pancho kun reagoi pohkeeseen melko herkästi eteenpäin vievänä apuna ja käytännössä kaikki kokoaminen tehtiin istunnalla. Mukavan näköistä työskentelyä perustehtävissä!


Fiia - Lasse
Lasse liikkui melko hienossa, korkeassa muodossa aikaajoin, mutta välillä se väsyi ja tehtävät saivatkin olla aika lyhyitä, jotta hevosen pää pysyi vielä mukana. Ravi on Lassen valttikortti ja siinä se on kehittynytkin hyvin, jolloin ravia pystyy säätelemään mukavasti. Fiian istunta laitettiin koetukselle Lassen pomppiessa ylös alas. Laukassa Lasse lähti vielä helposti etuosalle ja sen saikin todella tiukalla alavatsalla nostaa ylös. Otimme pohkeenväistöjä laukassa, jolloin lassekin joutui miettimään hieman jalkoja ja saattin osa eteenpäinkaahotuksesta kitkettyä. Fiian istuntaa saa nosta vielä enemmän kouluratsastajamaiseksi: selkeästi Fiia on ratsastellut Chilillä kädet kaulalla ja mukavuusalueella. Nyt Zodiacin koulusatulassa ruoskin Fiia pysymään tiukassa saksalaistyyppisessä istunnassa. Muutamissa siirtymissä oli jo todellista kouluratukon menoa!

Sussu - Eela
Eela oli vähän löysässä kunnossa vielä äitiysloman jäljiltä. Heti ensimmäiseksi pidennytin Sussun jalustimia kolmella reiällä. Rentoutta jalkaan ja enemmän tukea keskivartalosta saisi Sussu hakea. Eel liikku lämpöjen jälkeen mukavassa eteen-alasravissa. Sussu saikin käynnissä ratsastaa Eelan korkeampaan muotoon. Eela on niitä hevosia, jotka eivät kädellä ratsastamista siedä ja se pitää pohkeella työntää kohti ohjaa. Sussu selkeästi yritti koota, mutta istunnasta katosi helposti rentous ja hommasta tuli yliyrittämistä. Jatkoimme laukassa ja laukka-ravi-siirtymisillä. Näissä pysyikin ilo paremmin yllä ja muutamassa siirtymisessä saatiin jo paljon joustoa. Sussun jalka karkaa helposti estemäiseen asentoon ja takareisi jännittyy. Annoinkin kotitehtäväksi venytyksiä reisille ja lonkankoukistajille. Mukavia pätkiä, ja Eela vaikuttaa sopivalta ratsulta Sussulle.

[Fiia]

”Tulkaa treeniaukiolle kun olette valmiina!” Anne huikkaa käytävältä, kun minä ja muutama muu aamuvirkku satuloi ratsuja ensimmäistä vaativan tason aamutuntia varten. ”Lämmitellään siellä ja otetaan pari promokuvaa, niin saadaan mainostettua tätä aamutuntimahdollisuutta ihmisille.”

”Kuvaa? Apua, sitten mun täytyy kyllä käydä pyyhkimässä saappaat”, Eelaa kuntoon laittava Sussu huolestui. ”Mä jäin kiinni mutaan siinä tarhan edustalla.”

”Mä en ehtinyt edes hiuksia harjata ennen lähtöä”, Anni huikkasi käytävältä.

”En mäkään”, kohautin hartioitani. Samoin harmaiden ratsastushousujeni puhtaudessa oli pientä toivomisen varaa. ”Toivottavasti Anne osaa käytellä Photaria.”

”Ei me mitään lähikuvia oteta. Kunhan vähän tunnelmaotoksia”, Anne lohdutti ja lähti kättään huiskauttaen edeltä aukiolle. Minä lykkäsin Zodiacilta lainatun koulusatulan Lassen selkään, pujotin suitset sen päähän ja lähdin sitten ulos. Lasse oli vielä unisen oloinen ja sain pyytää sitä reippaasti liikkeelle, kun kolmikkomme otti suunnan kohti treeniaukiota.

Ruuna oli hauska hevonen – yritteliäs, mutta ei siltikään helppo eikä tehnyt mitään ratsastajan puolesta. Kesän aikana ja alkusyksystä se oli kuitenkin mennyt hurjasti eteenpäin henkisesti ja fyysisesti ja tuntui nyt jo oikealta kouluratsulta. Kirpeä syysilma sai sekä Lassen että minut heräämään hyvin jo alkuraveissa. Ruuna liikkui pitkällä askeleella, letkeästi ja ylälinja rentona. Siitä sitä olisi helppo lähteä ratsastamaan ylemmäs.

Lämmittelyjen aikana ja niiden jälkeen Anne räpsi meistä muutamia kuvia, ja sitten suuntasimme peräkanaa kentälle. Siellä Anne laittoi koko porukan saman tien hommiin. Tehtävät seurasivat toisiaan nopealla tahdilla ja vähän väliä nainen huomautti jostain pienestä yksityiskohdasta istunnassa, jonka miettiminen aina unohtui kun keskittyi hevosen saamiseen hyväksi.

”Kädet ylös!” Anne komensi varmasti kolmatta kertaa. ”Älä roikota käsiä kaulalla, niin Lassekaan ei roiku etupainoisena. Pohkeet ja vatsalihakset töihin!”

Ravi Lassella oli hyvää, vetävää ja säädeltävissä, mutta laukka ei ollut vielä nuoren hevosen vahvin askellaji. Siinä sain tosissani tehdä töitä, että sain ruunikon työskentelemään takaosalla, takajalat vatsan alle polkien. Laukkaväistöt saivat hevosen kyllä kivasti keskittymään ja kevenemään, ja pääsin siirtymään loppuverryttelyihin tyytyväisenä Lasseen ja itseeni. Toivottavasti aamutunteja tulisi pian enemmänkin – ne sopivat aikatauluihini hyvin.


Kiitos tunnista, näitä toivon tosiaan lisää!