|
|
Post by Anne on May 9, 2017 21:22:16 GMT 2
Vauhdikas toukomaasto. Mukaan mahtuu 12 ratsastajaa. Anne - HestiaSussu - Polar Fifi - Laila Katsu - Gitta Odelie - Alex Emmy - Rotta Cella - Windi Nette - Edi Paljon ravia ja laukkaa kuivilla teillä. Polar: Vauhdikas vipeltäjä Laila: Pomppiva lumikuningatar Gitta: Laukassa äkäinen Alex: Puhiseva pörheltäjä Rotta: Pyöreä pukittelija Windi: Hipaisuherkkä diiva Edi: Hiirenkorva-hirviöt pelottaa! |
|
|
|
Post by Cella on Jun 26, 2017 21:16:58 GMT 2
(Maksuun on upotettu kymmenen Spotifyn suomipoplistoilta tutun kappaleen nimeä. Jos sulla on esim. liikaa vapaa-aikaa näin sadepäivänä niin voit vaikka koittaa bongata ne kaikki.)
Windi oli pahempi marttyyri kuin Levoton Tuhkimo itse mun raahatessa sitä kauniina kevätlauantaina harjauspuomille satuloitavaksi. Knabstrup tuntui olevan sitä mieltä, että sen Annen kanssa raapustama työsopimus takasi viikonloput vapaiksi kaikenlaisesta työnteosta ja etenkin sen hoitajan kanssa sosialisoimisesta – ikävä kyllä asia ei ollut niin. Eipä sillä, mäkin olin edellisiltana viettänyt hieman liian pitkän terassi-illan ensimmäisten kesäisen lämpimien päivien kunniaksi, ja nyt oli olo sen mukainen. Onneksi mun ei tarvinnut pidellä tilaani erityisen salassa maastoa vetävältä Annelta, olinhan mä aikuinen nainen ja Suomen lain mukaan vapaa olemaan juuri niin krapulassa kuin halusin.
Meidän maastolaisten ratsautuessa hiljalleen hevosten selkään tallipihalla, mun eilinen terassiseuralainen kaarsi parkkipaikalle kesärenkaat rahisten. Mikaelan naama, siis se osa joka ei ollut piilossa suurten aurinkolasien takana, näytti hieman kalpeanpuoleiselta, ja se nosti erittäin osaaottavasti kulmiaan nähdessään mut Windin selässä joukkoon kuulumattomana muiden ilosta hihkuvien ratsastajien seassa.
"Pääsit hengissä kotiin?" mä hymyilin hattaratukalle vinosti kiristellessäni Windin satulavyötä, ja sain sen yskähtämään kuivakkaasti.
"No juu. Eikö sulla oo muka krapulaa, kun noin fressinä oot maastoon lähdössä?"
"No jos fressiyttä on se, että koko kropassa menee kylmii väreitä vaikka on 20 paunaa lämmintä, niin sitä mä olen", mä naurahdin, ja Miksu irvisti ymmärtäväisesti. Sen enempää me ei ehdittykään jutella, sillä Anne komensi reissulaisia kokoontumaan osastoon, ja Windi lähti uhkaavasti häntäänsä huiskien mun pohkeiden ohjaamaan suuntaan. Jos tamma tekisi tästä retkestä yhtään vaikeamman kuin sen tarvitsi olla, mä pyytäisin Annea myymään sen Pohjois-Karjalaan.
Mun hanuri meinasi sanoa itsensä irti jo ensimmäisen ravipätkän jälkeen. Emmy vilkaisi mua huvittuneena olkansa yli mun valittaessa hiljaa eilisestä sangriasta palautuvaa kroppaani, ja totesi mun tulevan ilmeisesti vanhaksi. Niinhän mä varmaan olinkin, mutta se tieto ei tällä hetkellä mitenkään auttanut. Meidän pitäisi kehittää Windin kanssa turvasana, jonka kuullessaan se tietäisi esimerkiksi esittää kuollutta seuraavan kerran, kun mä olisin saanut loistavan idean lähteä juomaan varattua ratsastustuntia edeltävänä iltana. Tamma oli niin fiksu, että se taatusti oppisi nopeasti.
Alun tahmeudesta huolimatta maasto osoittautui mukavaksi. Mun olo alkoi helpottaa pikkuhiljaa, eikä Annekaan höykyttänyt meitä missä lie kevyessä istunnassa kilometrikaupalla, kuten sillä välillä saattoi olla tapana. Meidän edessä aukeni hiljalleen vihertyvä mökkitie, aurinko paistoi, ja vaikka Windi olikin vähän ärsykeherkällä tuulella, se askelsi mukavasti muiden lajitovereidensa mukana, ja päristeli välillä rennosti askellajin vaihtuessa. Mä rapsutin hellästi sen säkää, ja se esitti ottavansa siitäkin herneen nenään. Ei sitten.
Laukkasuoralle astellessa smaragdinsininen Liekkijärvi välkähti vielä hieman kaljunpuoleisten puiden välistä. Mä hengitin tyytyväisenä syvään, ja päätin nauttia ihanasta kevätpäivästä – pian olisi taas marraskuu, ja tämäkin hetki olisi muisto vain kaikkien kurakelien loimituskaaosten ja talvitakkien keskellä. Mä mainitsin tästä Emmyllekin, ja se naurahti.
"Cella hei, älä nyt oo noin negatiivinen! Nyt on vasta toukokuu, ja koko pitkä kuuma kesä on vielä edessä!"
|
|
|
|
Post by Emmy on Jun 27, 2017 18:16:56 GMT 2
 Rotan mielestä oli paljo hauskempaa kun ainakin kaksi jalkaa oli ilmassa, joten meno oli melkoista. Onneksi melko pienissä pukeissa pysyi hyvin kyydissä. Hauskaa meillä ainakin oli!Kiitos maastosta! |
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Jun 29, 2017 19:29:34 GMT 2
Polarilla oli ihan tajuttomasti virtaa, sen näki heti kun ponia katsoi. Se steppasi innoissaan edessäni ja hyvä että edes selkään pääsin ponin vipeltämiseltä. Selästä käsin jouduin vielä säätämään jalustinhihnat omaan pituuteeni, koska hölmönä en ollut tajunnut tehdä sitä maasta käsin.
"Okei, kun kaikki ovat valmiina, voidaan lähteä liikkeelle. Meidän perään tulee Sussu ja Polar, sitten Fifi Lailalla..." alkoi Anne luetella järjestystämme. Ohjasin Polarin sitten Hestian perään ja lähdimme kävelemään kohti maastoa.
Polar yritti lähes kokoajan kiihdyttää raville omin lupinensa. Itse vain istuin ponin selässä hymyillen ja nautin aurinkoisesta ilmasta. Polar kyttäsi postilaatikkoa ja päätyi lähes toiselle puolelle tietä, mutta palauduimme nopeasti takaisin paikallemme. Kun hevosjono kääntyi vielä pienemmälle hiekkatielle, lähdimme ravaamaan. Polar tikitti menemään niin lujaa kuin Hestian perässä vain pystyi ja kokoajan turvaväli meinasi jäädä turhan lyhyeksi. Kerran ottaessani hieman suuremman pidätteen, teki Polar protestiksi jonkin ihmeellisen ninjahypyn eteenpäin. Jalustimethan siitä nytkähdyksestä lähti, mutta sain tasapainoni ja jalustimeni nopeasti takaisin.
Maastolenkki oli kohtalaisen rento. Ravailimme rauhaksiin hiekkateitä, kävelimme metsäpolkuja ja lopulta pääsimme kauan odotetulle laukkasuoralle. Polar osasi jo ennustaa että pian laukataan ja poni tikitti eteenpäin korvat hörössä. Heti kun Polar näki Hestian siirtyvän laukalle, se ampaisi kunnon loikan kautta eteenpäin ja yritti heti ensimmäisenä kiihdyttää Hestian ohi. Sain ponin kuitenkin kuulolle ja loppupätkän pystyin olemaan selässä jo vähän rennomminkin. Laukkasuoran jälkeen kaikki olivat edelleen hengissä ja hevosten selissä, joten jatkoimme hetken matkaa ravissa, ennenkuin siirryimme käyntiin.
Loppumatka kului pääasiassa kävellen. Polar malttoi jo pikkuhiljaa rentoutua, vaikka se edelleen harppoi omituisen suurin askelin. Itse pyrin vain parhaani mukaan mukautumaan ponin liikkeisiin. Selvisimme loppumatkan tallille ilman turhia säpsyilyjä ja vihdoin tallin pihaan päästyämme taputin Polarin kaulaa ja laskeuduin ratsailta. Vasta siinä vaiheessa, kun jalkani koskettivat maat, tajusin kuinka puutunut takapuoleni oli. Jalkojani oikoen löysäsin Polarin satulavyötä ja nostin jalustimet ylös. Vähitellen kaikki maastoilijat hajaantuivat hoitamaan ratsujaan pois ja itse suuntasimme Polarin kanssa hoitopuomille, jossa olin ponin valmiiksikin hoitanut.
Kiitos kivasta maastosta!
|
|
fifi
Uusi ihmettelijä
Posts: 45 
|
Post by fifi on Jul 17, 2017 10:37:51 GMT 2
 Lailaa alkoi kyllästyttää se ihan tylsä ja tavallinen ravipätkä... *Pahoittelut huonolaatuisesta kuvasta, jossa on värit aika lahjakkaasti pielessä, yritin...* |
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!