|
|
Post by Anne on Apr 19, 2017 16:58:09 GMT 2
Perustavanlaatuista western-ratsastusta 6 ratsukkoa Alex - Emmy Huiska - Inka Myntti - Cella Windi - Katsu Huttu - Fiia Unky - Wilma |
|
|
|
Post by Cella on Jun 21, 2017 22:10:16 GMT 2
 Mä pidin Myntistä. Luonnollisesti siksi, että se oli hevospersoonana mulle kolahtava, ja siksi että käytännössä sen ansiosta (takia?? riippui keneltä kysyi) mä ja Allu oltiin tavattu. Mutta myös siksi, että mulla ja sillä oli jotenkin aina ollut yhteinen sävel westerntunneilla. Siksi mä toivoin sitä ratsuksi usein mielelläni. Tälläkin tunnilla tamma löysi lähes heti alkuverryttelyjen jälkeen sen halutun rennon, pitkän muodon, josta oli hyvä työstää eteenpäin. (Anteeksi että hätäilin ennen pohjaa, löysin kivan mallikuvan ja halusin kokeilla vähän erilaista lineämistapaa!) |
|
|
|
Post by Fiia on Jun 27, 2017 13:34:57 GMT 2
Huhtikuun lopulla palasin pitkästä, pitkästä aikaa western-satulaan. Krister ei ollut hetkeen pitänyt Seppeleessä tunteja ja minusta tuntui, että oli unohtanut kaiken sen vähänkin, mitä olin lännenratsastuksesta tiennyt. Jännitystä ei yhtään helpottanut se, että olin saanut ratsukseni Hutun, jonka selässä en ollut käynyt koskaan aiemmin. Se oli järkyttävän upea, tummanrautias ori, jonka itse Krister omisti. Huttu oli nuori ja jo ennen kuin olin tehnyt muuta kuin kävellyt alkukäyntejä, osasin sanoa että se oli myös vauhdikas ja herkkä.
Siksi olikin erittäin mukavaa, että tunnin aiheena oli ihan westernratsastuksen perusteet – istunta ja siirtymiset. Pitkän tauon jälkeen kaikki piti muistutella takaisin mieleen ohjien pitämisestä ja jalkojen asennosta alkaen. Hetken aikaa oikeaoppinen westernistunta tuntui vain ja ainoastaan hullunkuriselta, mutta pian rentouduin ja löysin asennon kuin itsestään. Vanhat opit eivät sittenkään olleet täysin kadonneet, vaikka hetken niitä saikin kaivella.
Huttu ei tosin oikein olisi malttanut kävellä ja antaa minun etsiä oikeaa istuntaa: se halusi toimintaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita mielellään välittömästi. Ori puhkui nuoren hevosen intoa, ja jonkin verran se loi kiinnostuneita katseita myös tunnilla olevaan tammoihin. Mikään hormonihuuruinen huutelija Huttu ei kuitenkaan ollut, onneksi. Sitä pystyi ratsastamaan niin kuin mitä tahansa innokasta hevosta, vaikka välimatkoihin toki olikin hyvä kiinnittää vähän huomiota.
Tunnin aikana kävimme rauhalliseen tahtiin läpi askellajit ja siirtymiset niiden välillä sekä käännökset ja kaarevat urat, kaikki molempiin suuntiin. Huttu oli ihanan herkkä ja kuuliainen, ja vaikka orilla riittikin energiaa ja vauhtia, tuli se pidätteistä suhteellisen hyvin takaisin. Aivan rennoiksi en saanut askellajeja ratsastettua, mutta lievästä kireydestä huolimatta Huttu kuunteli apuja ja noudatti pieniäkin pyyntöjäni vähintään kohtuullisella viiveellä.
Ihanat askellajit orilla kyllä oli: etenkin laukka sai sisäisen kouluratsastajani hihkumaan onnesta. Hutusta olisi ehdottomasti saanut vähälläkin vaivalla huippukivan kouluhevosen, jonka kanssa voisi kivuta vaikka vaativiin luokkiin. Toisaalta se oli myös hieno westernhevonen ja varmasti toimiva vaellusratsukin, sen verran rohkealta ja selväpäiseltä Huttu vaikutti. Sen selkään halusin ehdottomasti kivuta uudelleenkin, niin kiva tuttavuus komea ori oli.
|
|
|
|
Post by Emmy on Sept 9, 2017 18:18:50 GMT 2
 Alexin kanssa tunnin jälkeen fiilikset oli rennot ja onnelliset!Emmyllä vähän kevyt vaatetus ajankohtaan nähden, mutta ei anneta sen häiritä :D (enpä sitten katsonut tarkkaan tunnin ajankohtaa.. muistelin vaan että keväällä). Kiitos tunnista! :) |
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!