27.02.2017 Tasapainoilua

[Fiia]

Tervetuloa Fiian pitämälle kouluratsastustunnille maanantaina 27. helmikuuta kello 15!

Tunnilla tasapainoillaan joko ilman satulaa tai ilman jalustimia. Tämä tunti sopii kaiken tasoisille ratsukoille!

Lynn - Loeke
Wilma - Lyyli
Anni - Torkku
Katsu - Tirppa
Sartsu - Laila
Yasmin - Gekko
Clara - Rotta
Maj - Edi

Yleensä ilman satulaa -tunneilla leikittiin tai muuten vain humputeltiin menemään rennosti ilman erityisiä tavoitteita. Minä olin kuitenkin päättänyt toisin. Ratsut toki pyrittäisiin saamaan rennoiksi ja pehmeiksi, mutta kuskeilta olin päättänyt vaatia vähän tehokkaampaa työskentelyasennetta. Leikkejä ei siis ollut luvassa, mutta hevosen liikkeisiin ja istunnalla vaikuttamiseen tutustumista senkin edestä.

Tunnille oli tulossa paljon eritasoisia ratsukoita, joten tehtävien suunnittelussa oli vähän haasteita. Ihan tunnin aluksi sanoinkin, että jokainen sai helpottaa tehtäviä, jos siltä tuntui: esimerkiksi laukata ei tarvinnut, jos ei halunnut. Jos taas tehtävät tuntuivat liian helpolta, pyysin ratsastajia haastamaan vähän itseään ja keskittymään hevosen työstämiseen paremmaksi ihan oma-aloitteisesti.

Tunnin tehtävät (kaikki molempiin suuntiin):
1. Lyhyet alkukäynnit, sitten pysähdyksiä ja pieniä voltteja käynnissä
2. Ravia, pitkien sivujen keskellä pysähdys TAI 4 askelta käyntiä, päätyihin tilan salliessa/vaatiessa isot ympyrät
3. Väistöä TAI kiemuraura pitkän sivun alusta kohti maneesin keskustaa ja sitten takaisin: ensin käynnissä ja sitten ravissa
4. Toinen pitkä sivu ja pääty-ympyrä laukassa TAI ravissa, toisella pitkällä sivulla ravi-käynti -siirtymisiä tilan mukaan
5. Koko maneesia ympäri muutama kierros laukkaa puolikkaalla ryhmällä (ensin Tirppa, Edi, Gekko, Loeke; sitten loput), pitkillä sivuilla vähän eteen, ei kuitenkaan hurjastelua. Muut tekevät keskellä pysähdyksiä ja peruutuksia. Jos ei halua laukata, harjoittelee lisää pysähdyksiä
6. Ravia koko maneesissa, paljon voltteja ja ympyröitä
7. Loppukäynnit

Tunnilla jaettiin seuraavat palkinnot
Päivän putoaja: Wilma ja Clara
Päivän vauhdikkain: Katsu
Päivän tasaisin istunta: Anni
Päivän väistömestari: Lynn
Päivän täpärin läheltä piti -tilanne: Sartsu
Päivän parhaat peruutukset: Maj
Päivän huolellisimmat taivutukset: Yasmin

Maksu
Normaalisti kuva/tarina tai kerro tunnista lyhyesti ratsusi näkökulmasta. Miltä tuntuu selässä vähän oudosti huojuva ratsastaja? Tekikö mieli kokeilla pukkisarjaa, ihan vain kokeilemisen ilosta?

[Katsu]

Mä onnistuin pitämään tasapainoni hyvin Tirpan kaahaavissa askeleissa vielä käynnissä, mutta ravi korkeasäkäisen ponin selässä oli tuskaista. Ravi pompotti toivottoman paljon vauhdin kiihtyessä aina vaan, hyvä etten lentänyt selästä alas kuin leppäkeihäs - sekin olisi voinut olla mahdollista, varsinkin, kun tehtäviin kuului ympyröitä, joiden kaaret Tirppa hurjasteli melkein kahdella jalalla juosten. Fiia puisteli tyytymättömänä päätään, mutta toisaalta ymmärsi sen, että kun on kylmää ja valmiiksi vauhdikas poni, on vauhdin säätely pieneltä ratsastajalta hankalaa. Mun muutkin ratsastustunnit olivat viimeaikoina menneet päin honkia, ja se jos jokin valoi muhun halua saada Tirppa pehmeäksi ja nöyräksi. 

En edes yrittänyt pysäyttää Tirkkua pitkillä sivuilla, vaan otin suosiolla neljä askelta käyntiä. Nopeat pysähdysyritykset olisivat saaneet Tirpan vain kuumenemaan enemmän, sen verran paljon se otti kierroksia pikaisista siirtymisistäkin, joten yritin vain saada sen helpomman version onnistumaan. Pikku hiljaa tamma alkoikin rauhoittumaan, enkä loppujen lopuksi edes tippunut, toisin kuin Wilma ja Clara. Onneksi ketään ei sattunut, saimme vain nauraa räkäisesti itsekin tirskuneille putoajille.

Pääty-ympyrä ja pitkä sivu laukassa -tehtävän aloitin ravissa, mutta kun Tirppa ei ottanut laukan valmistelemisestani kierroksia, nostin hyvillä mielin keinuvan laukan, joka ei ollut yllätyksekseni lainkaan kaahaava. Siirtymiset jäivät tosin vähäiseksi toisella pitkällä sivulla, koska halusin helpottaa tehtävää itsellenikin - epäkatsumaisesti aloin hiukan jännittämään, alkaisiko Tirppa taas kuumua. Se jännitti lähinnä siksi, etten halunnut tippua. Niin ei onnekseni ikinä käynyt, vaan sain lähteä tunnilta helpottunein mielin.

[Anni]

Tunti Torkun näkökulmasta

Taas sitä mentiin. Onneksi se pieni ihminen ei painanut paljoa selässä. Se mukaili mun letkeitä askeleitani antaen ohjien roikkua pitkinä, jotta mä saatoin rauhassa nuokkua ja kerätä voimia tulevaan koitokseen. Sen jalat tuntuivat hennoilta roikkuessaan mun paljailla kyljilläni, enkä mä uskonut joutuvani kovin rankkoihin hommiin.

Tai niin mä ainakin olin kuvitellut. Punapään ei tarvinnut kuin mutista pari sanaa tehtävästä ja Torkku-poikaa vietiin kuin pässiä narussa. Ravia? Ai ei sittenkään, mitä me tässä seisotaan? Ja nytkö ravataan taas? Okei, nää on näitä. Niillä on taas joku viiraus päällä.

Niin pieneksi ihmiseksi sillä tuntui piisaavan tahdonvoimaa pienen kylän edestä. Kun mä olin saanut jalat aseteltua mutkalle ja poljettua enemmän sivulle kuin eteen, vaihtui askellaji nopeampaan. Tiedättekö te, kuinka vaikeaa on pistää neljä kinttua vuoroitellen sellaiseen järjestykseen ja stressata samalla, pysyykö se selässä keinuva ihminen siellä varmasti ilman lisävarustelua? Se käy pidemmän päälle aika rankaksi.

Mä yritin tarjota pientä keinuhevoslaukkaa ihan varmuuden vuoksi, mutta sehän ei käynyt kenellekään. Enemmän liikettä, enemmän voimaa, takajalat alle. No siinähän nuo mukana tulivat, ettekö huomanneet? Lopulta ympyrät jätettiin sikseen ja mua pyydettiin baanaamaan ympäri maneesia kuin laukkahevosta. Hei haloo? Tähänkö on tultu? Hetkeksi mä jopa unohdin sen mun selässä keikkuvan ihmisen, koska se törötti istua siellä kuin olisi mun jatke.

Huh, pidemmät ohjat. Hölkkäämisestä tulee huomattavasti mielekkäämpää, kun voi huokaista syvään ja venyttää päätä niin alas kuin ikinä saa. Mun puolesta ne kaikenmaailman ympyrät olisi voinut jättää pois, mutta siinä vaiheessa se alkoi jo olla aivan sama. Se pieni ihminen oli jo kietonut mut pikkusormensa ympäri, eikä mulla ollut vastaan sanomista.

Kyllä se vain askel kepenee aina siinä vaiheessa, kun saa taas löntystää uralla muiden perässä ilman ohjastuntumaa, ilman mitään. Sen kuin vain hiippailet punertavan daamin takamus edellä keinahdellen, nauttien maisemista. Ei kai tässä kurjuutta kummempaa.

[Clara]

[Anne]

Laila kulki tehtvävissä melko laiskasti ja vältteli tuntumaa kuolaimen takana. Tässä tilanne loppuraveissa, kun jalustimet on taas jalassa Tasapainoa ja näyttävyyttä löytyi lähinnä suorilla, muuten Laila oli avuilta pois, että laahusti kankeana tehtävien läpi.