20.4.2016 Jatkokurssi kevät 2016 - tunti III

[Anne]

Jatkokurssi jatkuu. Jatkamme raviharjoituksin kevennystä ja harjoitusravia vaihdellen. Tervetuloa mukaan! Sijaisopettajana toimii Elli.

Nella - Venna
Wilma - Tirkku
Nette - Kuutti
Verna - Siiri

Tunnin kulku:
Aloitettiin käynnissä. Ensin roikotettiin jalkoja ilman jalustimia ja yritettiin löytää rentoutta reisiin. Kohta otettiin jalustimet jalkaan ja haettiin samalla oikea asento ja jalustinpituus sekä edelleen jalan rentous.

Keskiympyrällä otettiin ensin kevyttä ravia. Elli oli tarkkana välimatkoista ja siitä, että ympyrä oli pyöreä. Lisäksi hän pyysi ratsastajia keskittymään kevennyksen pitämiseen pystyssä. Ettei alettu kaatumaan keskelle ympyrää. Hevoset saivat juosta melko suorina. Välillä otettiin käyntiin ja siitä hitaampaa ravia harjoitusravissa. Harjoitusravipätkät olivat lyhyitä ja väliilä siirrettiin hevoset heti käyntiin, välillä jatkettiin keventäen.

Harjoitetltiin myös hevosen keventämistä käytniin, eli kevennystä hidastamalla hevosen täytyi siirtyä käyntiin.

Melkoisen mukavia ravipätkiä saatiin, vaikka tehtävä ympyrällä välimatkoineen oli välillä haastavaa.

Lopuksi sai vielä ravailla uraa pitkin keventäen ennen loppukäyntejä.

Porukka ravissa. Kuutti on jo oppinut miten löysäillä helpommilla tunneilla. Tirkku tikittää perässä ja Siiri samassa letkassa. Venna menee omia menojaan. Välimatkat......

[Anne]

Tunti tullut!

[Nette]

"Nette, anna nyt pohkeita sille Kurbukselle, sun takana jonotetaan! Ja Wilma ja Verna hitaammin!" Elli huuteli ohjeita maneesin keskeltä. Kuutti tosiaan löntysteli. Olin taas vaihteeksi vajonnut haaveisiini, ja unohtanut istuvani hevosen selässä. Keräilin ohjia ja napautin pohkeillani Kurbuksen kylkiä. Se kiristi kuuliaisesti tahtia, ja aloimme saavuttaa ympyrän toisella laidalla ravailevaa Vennaa. Tyytyväisenä suoritukseeni ryhdyin katselemaan asentoani maneesin peilistä, ja korjailemaan nyrkkejäni pystymmäksi. "Nette! Äläs nyt jää matkustelemaan sinne! Ei riitä, että annat kerran pohkeita ja toivot, että niiden vaikutus kestäisi ikuisesti", kuului pian taas Ellin läksytys. Ja totta tosiaan, heti kun olin antanut keskittymiseni herpaantua, oli Kurbus taas palannut onnellisesti säästövaihteelle.

Seuraavassa tehtävässä keskittyminen oli helpompi säilyttää. Tarkoituksena oli keventää kokoajan hitaammin ja hitaammin, kunnes hevonen siirtyisi käyntiin. Koska ajatukset oli pakko pitää kokoajan omassa ratsastuksessa, en vain voinut unohtua haaveisiini, ja harjoitus onnistuikin paljon edellistä paremmin. Ainoa ongelma oli, etten ollut varma siirtyikö Kuutti käyntiin ratsastustaitojeni ansiosta, vai vain koska edellä meneväkin teki niin.

"Milloinkohan me päästään kokeilemaan hyppäämistä?" pohti Verna loppukäyntien aikana. "En tiedä, ehkä ens syksynä, tai en tiiä hypätäänkö jatkokurssilla vielä", pohdin. Toivottavasti ei, ajattelin hermostuneena. Olisihan se kyllä ihanaa päästä hyppäämään, mutta jokin niissä esteissä hermostutti. Enkä ollut ollenkaan varma, olisinko vielä valmis siihen.

Nyt tuli kyllä varmaan tylsin ja persoonattomin tuntimaksu ikinä. Pahoitteluni En vaan millään löytänyt inspiraatiota tähän tuntiin. Panostan sitten seuraaviin taas enemmän. Kiitos kuitenkin tunnista ja hauskasta kuvasta!

[Wilma]

Mä muistan, kun useimmat mun tuntien ponitytöt tekivät listoja lempparihepoistaan silloin, kun mulla ei vielä ollut hoitohevosta. Silloin mä kävin vielä ahkeraan tunneilla, mutta nykyään en enää niin vakituksesti, olihan mulla omakin hoitoponi. Ne listat vaihtui tyyliin joka viikko ja sitten sen listan ykkösen nimi ympäröitiin pienillä sydämillä. Ja sitten seuraavassa listassa se ykkönen oli tipahtanut ihan niiden kahdenkymmenen ratsun häntäpäähän ja joku muu poni oli vallannut ykkössijan. Mutta vaan vähäksi aikaa. Mä en ikinä tälläsistä listoista ollut perustanut ja tuhahdellen mä olin mennyt satuloimaan omaa ratsuani tunnille. Mutta jos mulla nyt olisi sellainen lista, olisi Trinity siellä hyvänä kakkosena. Heti Hestin jälkeen.

Tirppa oli oikeasti mielettömän hauska ratsu. Ponimainen ja huumorintajuinen, sopivan reipas ja niin edes päin. Olin ratsastanut Tirkulla aika paljon silloin, kun olin mennyt jollain muulla kuin Hestialla. Olin jopa oppinut lukemaan pienen ponin aivoituksia, joka oli aika hyvä saavutus. Niitä aivoituksia yritin sitten lukea Ellin pitämällä jatkistunnilla. Vaikka olinhan mä jo aika taitava ratsastaja ja olin jo oikeastaan ohittanut jatkotuntien tason aikaa sitten, niillä oli kuitenkin kiva käydä. Aina oppi jotain uutta. Mutta nyt kaikki tuntui hemmetin vaikealta, kun Tirkku mennä tikutti eikä halunnut kulkea ollenkaan oikein päin.

"No mutta Wilma!" Tuide virnisti katsomosta kun mun suusta purkautui pari sammakkoa ratsastaessani olkitukkaisen tytön ohi. Mulla oli paha tapa päästellä kirosanoja suustani jos kaikki meni päin honkia, ja mun mummoni aina muistutti mulle, ettei sievien pikkutyttöjen pitäisi päästellä sellaisia suustaan, että se oli kuulemma aikuisten juttu. Mutta toisaalta, enhän mä muutenkaan ollut mikään sievä pikkutyttö. Pikemminkin tallinhajuinen ja hitusen rääväsuinen ponityttö, joka ei tajunnut, miksi aikuisilla muka oli lupa halutessaan kiroilla ja meillä lapsilla ei. Mutta tallilla ei kukaan tuominnut, ei edes se ihme hiippari Robert, kun mä yksi päivä olin sadatellut kovaan ääneen toista ratsastushanskaa etsiessäni. Vaikka pitkään se kyllä mua katsoi.

Kun me aloitettiin laukkaamaan, koko korttipakka levähti mun käsiini. Tässä tapauksessa se korttipakka vain oli Tirkku.
"Tee Wilma pidätteitä! Purista polvilla!" Elli kiljui maneesin keskeltä. Minä pidätin ja pidätin, mutta turhaan. Poni ei enää ollut hallinnassani.
"Käännä se voltille niin sen on pakko hidastaa!"
Mutta jälleen kerran Tirkku oli minua nopeampi. Se syöksähti sivulle ja minä putosin pehmeään maneesin pohjaan.

Koettakaa arvata mitä minä sitten tein. Minä nauroin. Nauroin aivan hillittömästi silloinkin, kun Elli kipitti paikalle riuhtoen Tirkkua mukanaan. Pudistelin nauraen päätäni Ellin "Sattuko?" kysymyksille ja ponnistin takaisin ponin selkään. Ja jotain siinä tapahtui: kiukkuinen mieli jäi maneesin hiekkaan ja yhtäkkiä ratsastuskin alkoi sujua paljon paremmin.

[Nella]

Nella patistamassa Vennaa raviin. Ponitammalla oli harvinaisen uninen päivä, joten ratsukko haahuili milloin misaäkin päin maneesia. Lopulta kuitenkin päästiin raviin ja harjoittelemaan tunnin tehtäviä =)

Kiitos tunnista!