29.3.2016 HeB ponitunti

[Anne]

HeB-tasoinen tunti poniratsukoille, sebeläiset




Tunnin kulku:
Lämmittely käynnissä ja ravissa.
Tämän jälkeen keskityttiin käynnissä ja ravissa asetuksen pitämiseen suoralla uralla ja ympyröillä.
Sitten siirryttiin tehtävään: ympyrällä käyntiä, pohkeenväistöllä ulospäin kasvatettiin ympyrää ja nostettiin laukka. Laukkaa hetki, sitten käyntiin, pienennttiin ympyrää ja taas suurennettiin laukannostoon jne.
Välikäynti.
Laukka-ravisiirymisiä. Nyt ponien piti olla läpi pohkeille edellisen harjoituksen jäljiltä. Jos tuntuma katosi, väistätys uralta ja takaisin uralle, jonka jälkeen nosto. Väistön sai tehdä käynnissä tai ravissa.
Loppuravit ja -käynnit.

---

Lynn - Gitta

Gitta oli alkuun todella jäykkä ja pisti vastaan jokaista apua. Pohkeenväistössä poni alkoi lämmetä ja nosti laukat ja pysyi jopa avuilla. Laukka-ravi -siirtymiset olivat hankalia: Gitta karkasi Lynniltä siirtymisissä pois ja Lynn sai korjata monta kertaa muodon ja pohkeen läpi menon väistöillä. Aika paljon Lynn sai myös avittaa raipalla, Gitta kun helposti vääntyy vinoksi ja jää takastensa kanssa matelemaan. Hyvän otteen Lynn sai poniin loppujen lopuksi ja pari terhakampaakin siirtoa nähtiin.

---

Anni - Elmo

Elmolla oli tänään kaahaus ja kuolaimeen puru - moodi päällä. Anni sai melko hyvän verkan ponin kanssa, mutta väistö-nostoilla alkoivat ongelmat. Elmo olisi halunnut mennä ja se päätti syöksyä jokaiseen laukkakehoitukseen pää ylhäällä. Väistötkin muka olivat laukannostoja Elmon mielestä ja se keräsi kierroksia jokaisesta avusta. Itse laukassa Anni sai hyvään muottiin ponin, mutta kun päästiin tehtäviin, ei mistään meinannut tulla mitään. Siirtymiset sen sijaan sujuivat paremmin, vaikkakin takaisin raviin tultiin monesti epätahdissa. Vauhtia sen sijaan oli, kevät-Elmolle ei vaan jostain syystä maistunut työskentely.

---

Robsu - Loeke

Loeke toimit tänään melko mallikkaasti. Pohkeenväistöt ovat ponille vielä vaikeita ja etenkin suoruutta kaulaan saa hakea. Robertilla oli tähän hyvät otteet ja hän osasi ratsastaa ponia niin, ettei se heti paineistunut käärmemäiseksi kiemurtelijaksi. Laukassa Loeke helposti painui kuolaimen taakse ja silloin pyysin Robertia enemmän ratsastamaan pohkeella ylös ja hakemaan hieman tuntumaa edestä. Robert myös helposti irroitti pohjettaan ja varsinkin Loeken kaltaisen ponin kanssa jalka täytyi pitää hyvin lähellä. Siirtymissä ryhti parani ja laukassakaan poni ei päässyt niin tunnottomaksi edestä.

---

Cella - Ruusu

Ruusu oli tänään hyvin motivoitunut työskentelijä. Se liikui melko tasapainoisesti, vaikka kiihdyttelikin välillä, kun meno muuttui haastavammaksi. Pyysin Cellaa hakemaan hyvin pehemitä väistöjä, jotta Ruusun pasmat eivät menisi sekaisin. Sellaisia, että lievä asetus sisään, vähän askelta sivulla ja nosto. Laukassa Ruusulla on vaikeuksia pysyä pehemänä hieman huonon tasapainon vuoksi ja tässä Cella saikin autttaa tammaa ympyrällä hieman asettelemalla ulospäin. Siirtymiset eivät menneet niin hienosti: Ruusu kadotti selän aina alassiirymisessä ja tuntui väsähtävän vähän. Käyntiväistö-laukka nostot toivat ponille taas hyvää mieltä ja niiden kautta haettiinkin rentoutta.

---

Emmy - Netta

Netalle väistöissä oli vaikeaa juuri liikeradan laajennus. Pieniliikkeinen tamma kuitenkin kuunteli Emmyä hyvin ja yhteisstyö näytti melko tasapainoisemmalta. Nosto olisivat saaneet olla terävämpiä ja laukka kolmitahtisempaa. Emmyn oli miltei vaikea istua Netan selässä sen epämääräisen laukan takia. Siirtymisissä pyysin hyvin pientä laukkaa vain muutaman askeleen ja siitä rauhalliseen raviin. Tämä oli Netalle työlästä ja se ei jaksanut kantaa itseään siirtymisten läpi. Mukavaa työskentelyä kuitenkin parivaljakolta.

---

Fiia - Rokki

Heti alkuun kerroin Fiialle, että Rokki on aivan erityylinen kuin Elmo. Kun Elmolla pitää enenmmän tunnustella, millä tuulella poni on, Rokkia täytyy vaan ratsastaa. Se on hyvin suoraviivainen poni, joka liikkuu, kun avut ovat täsmälliset. Fiialla ei ollutkaan mitään vaikeuksia Rokin kanssa. Poni olisi alkuun saanut liikkua hieman reippaammin, mutta tehtävät sujuivat melko hyvin. Rokki pysyi hyvin raamissa, varsinkin, kun piti ulko-ohjaa hieman sivuohjamaisesti, jolloin se sai kunnon tuen nostoihin. Siirtymisten kanssa olisi saanut olla terävyyttä, mutta Rokki tuntui kuuntelevan ratsastajaansa tänään todella hyvin.

[Cella]

Lue seuraava mielessäsi syvällä kokemuksen rintaäänellä: suomenhevosia on maailmassa tasan kahta tyyppiä. Ennen kuin kukaan kävelevä Pollux-tietokirja alkaa mölistä työhevos- tai piekkarilinjoista, niin mä tarkennan, etten tarkoita nyt niitä tyyppejä. Vaan sitä, millaisia hevosia ne ovat käytökseltään.

Ensimmäinen tyyppi on tällainen hyvin perinteinen suomalainen, joka kerää helposti lempinimiä kuten ”suomenjuntti” tai ”suokkipulla”. Ne eivät liikauta eväänsäkään, ellei näköpiirissä ole ruokaa jolla lahjoa niitä, tai ainakaan ne eivät liiku siihen suuntaan kuin pyydetään. Niiden laitumella pienen norsupallon kokoiseksi paisuneita kylkiä saa potkia ja hyllytellä selässä ollessaan ainakin valovuoden, ennen kuin saa reaktioksi edes korvan lotkautuksen, saati sitten liisterikäyntiä nopeamman askellajin.

Toinen tyyppi on taas paljon sporttisempi ja paremmalla työmotivaatiolla varustettu. Kakkostyyppien kanssa saa olla tarkkana miten niitä pohkeita annetaan, koska ne ovat innoissaan kiihdyttämässä vauhtia aina kun pyydetään: joidenkin ratsujen kanssa saa miettiä tosissaan, olisiko tämä sittenkin pitänyt tyrkätä satulan sijaan kärryjen eteen ja Vermoon ansaitsemaan elantoaan. Usein suomenhevoset omaavat piirteitä näistä molemmista tyypeistä, niin junttipullasta kuin vauhti-veikostakin, ja nämä tulevat esiin hieman päivästä riippuen.

Ruusu oli mun onneksi tänään oppikirjanmukaista kakkostyyppiä. Sen pää nyökkäili tarmokkaasti reippaan käynnin tahdissa, ja yönmusta harja heilahteli samaan rytmiin. Tamma pärskähti mun asettaessa sitä kevyesti vasemmalle kohti ympyrää, ja taipui mun ulkopohkeen alta mukavasti ulos uralta. Mä myötäsin kiitokseksi. Kun mä otin uuden asetuksen ja valmistelin tammaa pohkeenväistöä varten, se nosti korviaan ihmeissään, ja kiihdytti ohjaa vasten vauhtiaan kuin olisi arvellut pääsevänsä sitä nopeammin pois tilanteesta, mitä vauhdikkaammin kulki.

”Ruusun kanssa tänään aika pehmeät väistöt ja asetukset!” Anne huikkaili keskeltä. Mä en ollut edes huomannut että se oli seurannut juuri meitä. ”Sillä on kaasupoljin kohdallaan mutta vaativammat tehtävät ei tunnu huvittavan!”

Mä nyökkäsin niin pienesti, ettei Anne varmaan edes nähnyt sitä, mutta osoitin kuulleeni ohjeet ottamalla Ruusun käynnin uudelleen haltuun ja aloittamalla ulospäinväistätyksen tällä kertaa varovaisemmin. Mun taivuttaessa ohjaa sormieni välissä aavistuksen itseeni päin, suokkitamman korvat kääntyivät lupaavasti taas kuuntelemaan meikäläistä. Pidin ulko-ohjan tukena, ja sisäpohkeen hivutin kevyesti kiinni väistättämään Ruusua suuremmalle ympyräuralle. Tamma otti varovaisen ristiaskelen, kuin kysyen oliko tämä sitä mitä pyydettiin, ja mä kiitin sitä vastaukseksi. Kun me oltiin saatu pari hyvää väistöaskelta, mä myötäsin asetuksesta, avasin sisälonkkaa, ja puolipidätteen kautta kehotin Ruusun suoraan käynnistä laukkaan.

Laukassa alkutunnista löydetty pehmeys pääsi hieman katoamaan, kun Ruusun fokus keskittyi lähinnä tasapainon pitämiseen. Mä koitin tukea tammaa tasaisella istunnalla ja ulkoasetuksilla, mutta olin kyllä silti tyytyväinen, kun laukkapätkä päättyi ja pääsimme siirtymään välikäynteihin.
”Cella hei, ei Ruusu saa kokonaan lösähtää vaikka siirryttiinkin hitaampaan askellajiin!” Annen terävä huomautus pisti mut suoristamaan rankaani kuin huomaamatta. Mä napautin Ruusua terävästi pohkeella, ja sain vastaukseksi hieman yllättyneenä reipastuneen olemuksen. Taputin tammaa kevyesti samalla, kun Anne alkoi ohjeistaa välikäynneistä seuraavaa tehtävää. Me tultaisiin vain parantamaan lopputuntia kohden, mulla oli sellainen kutina.


Kiitos tunnista, nuo kuvat oli kauhean kivat!

[Anni]

Se tunne kun tuijotat illalla puhelintasi ja mietit vaan, että yrittämiseksihän se jäi. Elmo vei ja mä vikisin - pitäisi varmaan ratsastaa poneilla useammin. Oon oppinut ihan liian helpolle herkkis-Lailan kanssa.

[Fiia]

Ilmassa oli jo kevään tuntua, kun aurinkoisena maaliskuun lopun tiistaina kapusin – ensimmäistä kertaa elämässäni – Rokin kyytiin. Vaikka ruuna oli Elmoa vain joitain hassuja senttejä pienempi, tuntui se silti heti alkukäynneistä lähtien kummasti pikkuponilta. Rokilla oli lyhyt ja tikittävä, ehkä vähän jännittynytkin askel, ja se katseli ympärilleen karvaiset korvat heiluen.

”Täsmälliset avut ja napakkaa, tarkkaa ratsastusta”, Anne neuvoi minua alkuverryttelyssä. ”Se on aika toisentyyppinen kuin Elmo, vaatii varsin suoraviivaista työskentelyä!”

Alkuun minun oli vaikea uskoa, että Rokki oli helppo A -tasoinen – se teki kyllä kaiken, mitä pyysin, mutta en tuntunut saavan siitä irti juuri minkäänlaista liikettä. Ruuna hipsi eteenpäin kaula suorana ja vaikka se vastasikin apuihin, hidastui ravi mitäänsanomattomaksi muutaman paremman askeleen jälkeen. Anne kehotti minua olemaan vielä vakaampi tuntuman kanssa, etenkin ulkokädellä, vaikka poni hidastelikin ja enimmäkseen minun olisi tehnyt mieli työntää kättä eteenpäin ja toivoa Rokin menevän perässä.

Hyvä tuntuma ja vahva pohje, Anne sai muistuttaa muutamaankin kertaan, ennen kuin oppi alkoi mennä perille. Aloimme vertyä Rokin kanssa yhtä aikaa ja pikku hiljaa raviinkin alkoi löytyä hyvä tahti ja työskentelytempo. Yllättäen väistöt tuntuivat sopivan meille molemmille tänään erittäin hyvin. Niiden avulla sain ratsastettua Rokin suoraksi jalkojeni väliin ja toisaalta myös asetettua pehmeästi ympyrän suuntaisesti, jolloin laukannostot sujuivat melko täsmällisesti ja vaivatta.

Käyntiin siirtymiset olisivat saaneet olla skarpimpia, mutta paranivat, kun muistin olla huolellinen apujen kanssa ja valmistella tehtävät kunnolla. Rokki ei ollut mikään nopea poni, vaan toimi rennosti ja rauhassa, minkä vuoksi sen yllättäminen laukalle tai takaisin käyntiin ei johtanut muuhun kuin rikkonaisiin siirtymiin. Väistöt kuitenkin onnistuivat molempiin suuntiin hyvin ja niiden jälkeen tuntui, että olin saanut mustaan ruunaan huomattavasti alkutuntia paremman otteen.

Siirtymiset laukasta raviin ja takaisin olivat alkuun hieman haastavia ja epätasapainoisia nekin, mutta paranivat onneksi kerta kerralta ja väistöjen avulla. Väistöt tein enimmäkseen ravissa, jolloin sain ratsastettua Rokkiin vähän lisää energiaa ja tehoa koneeseen. Poni suoritti kiltisti kaikki tehtävät ja liikkui lopuksi tasaisesti ja hyvässä raamissa, mihin saatoin olla todella tyytyväinen.

Rokilla ratsastaminen olikin hyvä muistutus perusratsastuksen ja täsmällisten apujen tärkeydestä. Kikkailemalla ei sen kanssa päässyt kovin pitkälle, mutta oikea-aikaisia apuja se kuunteli tarkasti ja palkitsi ne lopussa alkutuntia huomattavasti paremmalla liikkeellä. Saattoi olla, että Rokista muodostui tunnilla yksi lempiponeistani Seppeleessä – vaikka Elmoa voittanutta ei toki olekaan.

[Robert]

Polte hevosen selkään oli kova isolla K:lla. Harryn podettua jalkaansa ja nyt hautoen varsaa vatsassaan, mä olin voinut vain haaveilla yksinkertaisimmistakin asioista kuten vaikka laukkasuluista tai lisätystä ravista. Mä en ollut varma oliko ponitunnille osallistuminen just sitä mitä kaipasin, mutta Fiialle oli vaikea sanoa ei. Olihan Loeke kuitenkin iso poni, se oli hymissyt, ja Anne pitää sen tunnin niin saat varmasti paljon irti. Mä olin mutissut jotain epämääräistä ja jatkanut Harryn satulan hinkuttamista, ja kun olin kävellyt ilmoitustaulun ohi, mun nimi oli komeillut siellä Fiian sievällä käsialalla printattuna.

Siksi mä istuinkin nyt Loeken selässä. Sen satula tuntui pieneltä mun pyllyn alla vaikka se sopikin siihen kuin valettu: Harryn jättisatulassa sitä tuppasi vetvaamaan eestaas suuren istuinalueen takia. Hauskanvärinen ruunakaan ei tuntunut yhtään niin heiveröiseltä ja sirolta kuin olin sitä varustaessa pelännyt. Mun jalat roikkuivat ehkä vähän alempana kuin oikeamman kokoisilla hevosilla ratsastaessa, mutta sain pohkeet kiinni sen kylkiin ja löysin hyvän istunnan vaivatta. Loekekaan ei kuulostanut siltä, että se kohta litistyisi kasaan mun alla, päinvastoin: ruuna jolkotteli ravia rauhallisesti korvat kuuliaisina viuhtoen.

Se muistutti etäisesti harmaakorvaa, niin suurelta sen ravi tuntui, ja ihan tasan yhtä harhailevalta ja hoippuvalta. Anne oli varoittelut, että Loeke on enemmän estehevonen ja sen huomaa etenkin laukassa, mutta so far ruuna vaikutti ihan käypältä kouluratsultakin. Toisaalta, mehän vasta aloiteltiin, mutta mulla oli hyvä fiilis tästä: musta ja Loekesta.

"Nyt on hyvä ote, se ei yritä juosta avuilta, jatka tota linjaa!" Anne kehaisi ohimennen ja mä nyökkäsin. Loeke sopi ehkä mun tasaiselle, mutta äärettömän pehmeälle kädelle paremmin kuin Harry. Harry ei kaivannut niinkään tilaa, mutta se tarvitsi aktiivisen käden, joka teki lähes jatkuvasti jotain. Loeke sen sijaan tuntui arvostavan hellempää, vähemmän paineistavaa ohjasotetta, joka pysyi tasaisempana ja hiljaisempana.

Ehkä loppupeleissä ponin pienempi koko koitui vähän kohtaloksi, sillä laukassa oli käsittämättömän vaikea pitää pohkeet kiinni innoissaan tempovan ponin kapeissa kyljissä. Annelta tuli kuitenkin pätevät vinkit asian korjaamiseksi: hidasta vauhtia, kerää laukkaa, pidä ohjat käsissä. Siirtymiset auttoivat hurjasti ohjastuntuman säilyttämisessä, ja Anne muistutti, että ohjastuntuman lisäksi siirtymisen läpi voi säilyttää myös vauhdin, tahdin ja työskentelymuodon vaikka askellaji muuttuikin. Toistojen kautta Loekelta jäi turha kaahottaminen pois ja se teki pehmeät siirtymiset askellajista toiseen, muodon kadotessa huomattavasti vähemmän kuin aluksi.

Tunnin jälkeen Fiia kehui Rokkia ja mainitsi sen nousseen ehdottomasti Seppeleen Ponit top5 -listalleen. Mä tarkistin vielä Loeken loimen etusoljet ja katsahdin sitten ruunaa mietteliäänä, sen kaulaa poissaolevasti taputtaen. Niin, ehkä sekin oli noussut mun Seppeleen Ponit top5 -listalle. Heti toiselle sijalle, Vennan jälkeen.

[Emmy]

Netta tuntui allani hyvin pieneltä. Sen askeleet olivat kuitenkin suloisen pienet poniaskeleet ja koko tamma tuntui tänään pirteältä. Jo alkukäyntien aikana ihastuin tammaan täysin. Se oli hyvin suloinen.

Netan kanssa tunti lähti käyntiin aika kivasti. Poni kuunteli minua ja toimi alla aika kivasti. Väistöissä meillä oli vähän hankaluuksia, mutta nekin alkoivat sujumaan muutaman kerran jälkeen. Olen aina ollut väistöissä vähän huono.

Laukassa minulla oli hankalaa istua pienessä satulassa, ja Netan epätasaisessa laukassa. Oli vaikea saada laukkaan kolmitahtisuutta, kun ei alkujaan pystynyt istumaan alas kunnolla. Tehtävästä tykkäsin, ympyräjutut on aina mieleen ja ympyrän pienentäminen ja suurentaminen on hauskaa, varsinkin silloin kun poni toimii.

Ravi-laukka siirtymisissä Anne pyysi vain muutaman askeleen pientä laukkaa. Se oli aika haastavaa, koska se oli Netalle raskasta, mutta muutama hyvä pätkä saatiin ja lyhyet siirtymiset oli tosi hyvää treeniä yhteistyölle.

Loppuraveissa tuntui jo, että löydettiin Netan kanssa jonkinlainen yhteinen sävel. Netta ravaili loppuun rennosti ja pitkäksi, siitä oli hyvä siirtää käyntiin ja kiittää ponia.


Kuolen häpeään ku tää on näin lyhyt, mutta kiitos tunnista!

[Jusu]

Gitan vetelä protestipukki aiheutti lähinnä huvittuneisuutta (niin myös Kasperin housut).