Estetunti 16.2.2016 - Tarkkuutta linjoilla ja lähestymisissä

[Piritta]

Mikä kumma juttu se "estesilmä" oikein on? Mistä muka tietää, miten lähestyä estettä? Miten niin jotkut muka "näkevät paikan" esteelle ja vielä tietävät miten tuoda hevosen siihen - miten se taikatemppu oikein tapahtuu? Tervetuloa metsästämään ahaa-elämyksiä ystävänpäivän jälkeisen tiistain estetunnille! Aivot raksuttavat ja hiki virtaa.

Mukana 8/8
Lynn - Ruusu
Salma - Bonnie
InQ - Törttis
Cella - Elmo
Anni - Reino
Jutta - Venna
Sandra - Aristo
Pihla - Netta

Tunnilla tehtiin erilaisia linjoja ja pieni rataharjoituksenpoikanen (karttoja tulee myöhemmin). Tavoitteena oli löytää sopiva rytmi tekemiseen ja päästä vaikuttamaan hevosen laukan pituuteen.

Annille huusin tunnin ensimmäisen puolikkaan ajan jatkuvasti "jalkaa, jalkaa, jalkaa", kun hitaasti tunnin menoon käynnistyvä Reino tuntui jatkuvasti olevan pahasti pohkeen takana. Jämäkällä ratsastuksella Reiskakin alkoi heräillä.
"Sen kanssa tulee vähän hiki", sanoin myötätuntoisena Annille.

Cella ja Elmo löysivät yhteisen sävelen melko helposti. Välillä ratsukko ajautui vähän pohjaan, ja moitin Cellaa mukavuudenhaluisesta matkustelusta. Sellaiseen oli helppo ajautua, jos hommat tuntuivat sujuvan helposti.
"En tiedä mitä ystävänpäiväperhosia sun päässäsi lepattelee, mutta keskitypä ihan ratsastamaan sitä ponia nyt", kehotin.

Inkerin alla oli uusi poni, joka suurine silmineen ja welshille ominaisine piirteineen näytti ihan Barbie-ponilta. Lisäksi se näytti järkyttyneeltä pyöriessään suuressa maneesissa seitsemän lajitoverin kanssa. Tirpan osalta tunti menikin melkoiseksi pörisemiseksi ja kiihdytysajeluksi.
"Kyllä se siitä tasaantuu, kun se tottuu tuntityöskentelyyn. Eikä se ole mikään maailman kokenein hyppyponikaan. Edessä on paljon töitä."

Jutta sai nautiskella innokkaan ja taitavan Vennan menosta. Venna oli useimmiten melko mutkaton poni estetunneilla, vaikka oli silläkin omat metkunsa. Välillä se testasi ratsastajiensa tarkkaavaisuutta livahtamalla viime hetkellä ohi esteestä.
"Älä anna sen tuudittaa sua liialliseen turvallisuudentunteeseen!"

Lynnille annoin tärkeimmäksi ohjeeksi ratsastaa pidätteet kunnolla loppuun saakka. Ruusu oli estetunneilla tunnettu uhkarohkeista kamikazeloikista. Kun Lynn ratsasti tarvittavat pidätteet kunnolla läpi, tuli menoon ryhtiä ja rytmiä.
"Se kyllä kaipaisi kanssa vähän estejaksoa. Luulen, että se voisi hypätä isompiakin, jos se vaan ratsastettaisiin huolellisesti ja tavoitteellisesti sille tasolle. Ratsastuskouluun se on kuitenkin nyt riittävä."

Pihla ja Netta kaipasivat tasaisempaa rytmiä, innokas pikkuinen poni kun välillä lähti kipittämään esteen nähdessään. Pari kertaa käskin Pihlan ratsastamaan kesken linjan ylimääräisen siirtymän käyntiin, jotta hän sai tilannetta paremmin hallintaan.
"Se tekee tuota välillä. Sen kanssa tarvitaan tasaisen varmaa otetta - pitää välillä istua lähellä hevosta ja rauhoittaa tahtia. Kuitenkin sitä täytyy voida myös ratsastaa jalalla, jotta se ei jää tikkaamaan pikkupikkuaskelia."

Salma virnisteli onnellisena saadessaan hypätä jälleen omalla sponsoriponillaan. Tunnin ohjelma oli ihan omiaan tauolta palailevalle Bonnielle. Pitkä kokemus auttoi Salmaa ja Bonnieta saamaan pian juonen päästä kiinni.
"Pian sulla on taas siihen samanlainen tatsi kuin ennen taukoa", lupailin Salmalle. "Se vaikuttaa nyt tosi motivoituneelta, mikä on erittäin kiva juttu!"

Sandralle ja Aristollekin tunti sopi kuin nenä päähän. Aristo oli kaikessa kiemurtelevuudessaan varsinainen estetuntien liero, joka oli vaikea saada a) suoraksi ja b) tasaiseksi. Se oli kuitenkin äärimmäisen opettavainen hevonen, ja olin tyytyväinen Sandran kehitykseen hoitohevosensa kanssa.
"Sulla on siinä sellainen hevonen, jossa riittää haastetta, mutta joka antaa todella paljon takaisin, kun yhteinen sävel löytyy."

[Cella]

Elmo katseli mua tumman otsatukkansa takaa sen näköisenä, että se laskeskeli parhaillaan päässään mitä kaikkea se tekisi mieluummin kuin lähtisi mun kanssa maneesiin kolistelemaan puomeja. Mä en sen nyrpeyttä hätkähtänyt, en etenkään tänään, kun multa itseltä löytyi hyvää tuulta meidän molempien edestä. Hiljaa vihellellen huiskin ponin tumman karvan läpi harjalla, keikautin satulan sen selkään, ja ärsyyntyneistä pullisteluista ja hännän huiskauksista välittämättä kiristelin satulavyön kuluneimpiin ja rispaantuneimpiin vakioreikiinsä. Kun kuolaimet oli ujutettu suuhun ja kaikki remmit näperretty kiinni mä rapsutin ruunanrupsukkaa myötätuntoisesti kaulasta. Onneksi mä tiesin jo parin aiemman tunnin kokemuksesta, ettei se ihan niin vastentahtoinen ollut tekemään töitä kuin antoi olettaa.

Pirre ja sen uljas esteenrakentaja-armeija oli juuri viimeistelemässä päivän esteitä kun me köpöteltiin hienoisesta lumisateesta sisälle maneesiin Sandran ja Ariston vanavedessä. Elmo tuntui piristyvän nähdessään värikkäät esteet, ja se antoi mun korjailla satulavyötä ja väännellä jalustimia aivan rauhassa, sen verran keskittynyt se oli höristelemään korviaan lähekkäin aseteltuja, kaarevia linjoja kohti. Mä en ole ihan varma huomasiko se edes että mä nousin selkään ja otin ohjat, mutta ainakin poni keikahti säyseästi liikkeelle mun kehottaessa sen uralle alkukäynteihin.

Hidastin nyffiruunan raviympyrältä suoristautuessa käyntiin, kun Pirre alkoi huudella meitä kokoontumaan ensimmäisen tehtävän alkuun. Tänään oli luvassa asiaa - ja paljon - lähestymisten ja oikean hyppypaikan merkeissä. Mä kuuntelin korvan hörössä ja annoin samalla Elmon venytellä lämmennyttä etuosaansa pitkäksi ennen tositoimien alkamista.
"Erilaiset linjat ovat erinomainen harjoitus lähestymisiä varten, sillä niiden kanssa on pakko oppia suunnittelemaan ja katsomaan esteelle etukäteen", Pirre paasasi, ja harppoi kilometrisäärillään parin toistaiseksi matalan pystyn välillä merkatakseen ratsujen laukka-askelia. "Sitä katsomista ja sen mukaan ratsastamista me tänään harjoitellaan! Eli kerätkääs ohjat, ja Netta osaston kärjessä nostetaan oikea laukka."

Elmolla oli niin kiva ratsastaa. Mä nautin täysillä ponin herkkyydestä ja pienistä jipoista, joita siitä piti joka kerta löytää, ja siitä pienestä kuumumisesta jota se keräsi innostuessaan hyppäämisestä. Me lähdettiin ponin kanssa ratatehtävää suorittamaan aivan ensimmäisenä: mä tarkistelin istunnan ja heiluttelin pikkusormiani tuntumaa vasten ennen laukannostoa, ja ohjasin sitten tumman ratsuni ensimmäiselle esteelle. Toki vuosien hyppykokemus auttoi, mutta Pirren antamat tärpit oikean paikan hakemiseen antoivat kyllä todellakin niitä luvattuja ahaa-elämyksiä. Tunnustelin Elmon laukka-askelta, ja arvioin välimatkaa katsoen esteen ylitse, en maahan sen eteen. Pidin yllä äsken hyväksi todettua rytmiä, ja annoin sitten mennä; nojasin eteen paria askelta ennen ponnistuspaikkaa, nousin kevyeen istuntaan ja ojensin nyrkkini pitkälle pystyharjan päälle antamaan ohjaa mukaan hyppyyn. Elmo ponnisti siististi, ja me leijailimme puhtaasti yli, vaikka me oltiinkin ajauduttu taas pikkuisen liian lähelle. Korjasin asentoa pystympään ja tiivistin istuntaa, joka sai Elmon laukan lyhenemään pärskähdyksen saattelemana. Jos seuraavalle ponnistuskohdan saisi korjattua nappiin.

Mun hyvä tuuli tuntui kasvavan entisestään, suunnilleen sinkoavan katosta läpi jokaisen onnistuneen hypyn myötä. Ja vaikka Pirre mun urpolle virnuilulle vähän päätään pyörittelikin, musta tuntui että se oli meidän tekemiseen aika tyytyväinen.


Kiitos tunnista!

[Salma]

Taas esteillä!


Kiitos kivasta tunnista!

[Jutta]

Venna oli reippaana heti verkkaesteiltä alkaen ja pääsinkin nauttimaan eteenpäinpyrkivästä pikkuponista oikein olan takaa.
Rimakauhuisena pysyteltiin vähän pienemmissä esteissä, mutta hauskaa oli! 

Kiitos tunnista!

[Pihla]

"Apua, kun tää on pieni!" oli Pihlan ensimmäiset sanat, kun hän pääsi Netan selkään. Loppujen lopuksi tuosta ponista muodostui ihan kiva ratsu. Kiitos tunnista!

[Anni]

Reino oli alkuun huolestuttavan hidas reagoimaan yhtään mihinkään ja mä olin ihan helisemässä jo alkuverkkojen jälkeen kiltisti menevään Lailaan verrattuna. No, ehkä mun pitäisi lopettaa Reinon vertaaminen Lailaan jo heti alkuunsa, ne kaksi kun olivat aika erilaisesta puusta veistettyjä.

Ensimmäinen hyppy oli kuin komediasta, jota katsoi, mutta joka ei oikeastaan naurattanut: Reino mateli esteelle mun puuskuttaessa ja maiskuttaessa ruunalle, jota sen kylkiin kaivautuneet pohkeeni eivät pahemmin hetkauttaneet. Kaiken hyvän lisäksi tiikerinkirjava ruuna tuli aivan pohjaan, ikään kuin pysähtyi ja nosti sitten etujalkansa turhia stressaamatta. Mä olin valovuosia edellä hypyssä, jota ei oikeastaan edes hypyksi voinut sanoa, jonka vuoksi mä lähinnä röhnötin kaulalla Reinon vääntäessä loputkin kinttunsa pienen esteen yli.
"Uudestaan!" Pirre huuteli, vaikka mä en ollutkaan siirtänyt Reinoa välissä raviin. Mä tiesin kyllä, että meidän täytyisi ottaa uusi, toivottavasti reippaampi lähestyminen, mutta mä en ollut varma jaksamiseni suhteen.

Loppujen lopuksi Reino alkoi lämmitä ja ajoittain jopa innostua touhusta. Hetken kaivamisen ja parin kevyessä istunnassa laukatun ympyrän jälkeen laukka alkoi pyöriä ja sitä pystyi jopa säätelemään, mikä luonnollisesti auttoi lähestymisillä teemoitetun tunnin suorittamiseen. Linjatkin alkoivat suoristua sitä mukaa, mitä paremmin Reino liikkui eteen ja jätti hidastelut ja turhat kiemurtelut vähemmälle.

"Noin Anni, siinä oli jo parempi linja! Kyllä se Reino vielä tänään sieltä heräilee!"
Pirren sanat saivat mut naurahtamaan. Vielä viimeinen rataharjoitus, ja mä pääsisin toivon mukaan kehumaan Reinoa ja siirtymään loppuverryttelyjen ihmeelliseen maailmaan (eli kevyeen hölkkäilyyn, mikäli Reiska tämän sallisi).
Mä puristin kaikki mun energiavarat ja keskittymisen nostaessani laukan ja ohjatessani Reinon ensimmäiselle esteelle. Ruuna hyppäsi ihan ok, vaikka hyppy jäikin melko löysäksi.
"Hanaa!" Pirre kailotti ja mä hoputin Reinoa reippaampaan laukkaan. Ruunan jalkoihin tulikin ilmaa lähestyessämme vähän edellistä isompaa estettä, ja askelten natsatessa hyppy oli oikein sujuva. Seuraavalle esteelle Reino pääsi hieman lösähtämään ja laakean hypyn vuoksi puomi kolahti odotetusti alas.
"Hop hop!" Pirre muistutti taas, joten yritin vielä kerran patistaa Reinoa reippaammin eteen. Se kannatti, sillä ruuna tuli seuraavalle linjalle hyvässä temmossa ja hyppäsi molemmat esteet tyylipuhtaasti. Sain ratsastettua myös viimeiselle esteelle hyvän, tasaisen lähestymisen, jota seurasi jo huomattavasti aiempia pirteämpi hyppy. Esteen jälkeen kevensin vielä istuntaani ja baanasin maneesin toiseen päähän, kerta ratsukin oli päättänyt herätä tunnin viimeisen esteen kunniaksi.