13.1.2016 - Estetunti

[Piritta]

Keskiviikkona 13. tammikuuta palataan taas ruotuun tuntien joulutauon hubailuiden jälkeen. Luvassa on perusasioiden hiomista hikisellä estetunnilla. Estekorkeuksia säädetään kunkin ratsukon mukaan (kuitenkin max. n. 80cm), joten jokainen estetaitojensa hiomisesta innostunut sebeläinen on tervetullut mukaan.

Osallistujat 8/8
Fiia - Netta
Clara - Rokki
Pyry - Humu
Kuura - Gitta
Cella - Rotta
Emmy - Lemon
Anni - Laila
Lynn - Venna


Clara vaikutti tyytyväiseltä päästessään kokeilemaan Rokkia. Musta poniruuna oli mukava tuntiratsu, sillä se oli pääosin hyvin mutkaton. Estetunneillakaan se ei yleensä tehnyt mitään odottamatonta, ja arvelinkin, että se tulisi vielä tutustuttamaan monet alottelijat esteratsastuksen saloihin.

Laila oli harvinaisen lupsakalla tuulella, ja Anni saikin nautiskella möröttömästä maneesista.
"Nyt kun se on noin rauhassa, keskity kahta kauheammin omaan tekemiseesi! Tänään on hyvä päivä korjailla istuntaa ja antaa hevosen hypätä hyvällä mielellä."

Ehkä Lailan möröt olivat siirtyneet kiusaamaan Rotta-parkaa, sillä ruuna säpsähteli vähän väliä. Onneksi selässä oli Cella, joka ei jännittynyt viulunkieleksi hevosen säikkyilyistä, vaan piti päänsä kylmänä. Saadessaan tarpeeksi tekemistä ja ajateltavaa Rottakin tyyntyi ja alkoi keskittyä hyppäämiseen kyttäämisen sijasta.

Pyryn itseluottamus oli tainnut saada pientä buustia viime aikoina. Humun selkään poika kapusi hyvin luottavaisen näköisenä, olihan vanha tammamamma kaiken kokenut tuntiratsu. Humu näytti tyytyväiseltä päästessään estetunnille, muttei innokkuudestaan huolimatta heittäytynyt hankalaksi. Hurjin asia, mitä se tunnin aikana teki, oli sille ominainen päänheittely.

Emmyä Lemonin hassu laukka keikutti ja nauratti. Yritteliäs tamma oli melkoinen sydäntensulattaja. Sille laukkapuomit olivat aluksi hankalia, sillä sen laukka oli mitä oli ja rytmin säilyttäminen oli haastavaa.

Gitta oli päättänyt näyttää Kuuralle koko temppukirjonsa. Tamma taisi taas kaivata pientä kurinpalautusta, ja luotin Wenlan hoitavan homman. Kuura ratsasti kenkkuilevaa ponitammaa sinnikkäästi ja lopputunnista Gitta luopui happamuudestaan ja kävi jo yhteistyökykyisemmäksi.

Fiialla oli vaikeuksia muistaa tunnin viimeistä rataa.
"Kumpaan suuntaan?" punapää rääkäisi hätääntyneenä kesken radan.
"Takavasemmalle, Fiia, vasen vasen vasen!" huusin, ja niin ratsukon matka jatkui jälleen. Netta kirmasi eteenpäin pikkuruiset kaviot tomerasti töpisten ja ylitti harja hulmahdellen esteitä kuin pätevinkin esteponi.

Lynn oli yhtä hymyä kevennellessään loppuraveja Venna-ponin selässä. Niin tyytyväiseltä tyttö näytti, että arvelin, että pian saattaisi ilmassa olla ponikuumetta. Vennasta monet pitivät, olihan se sievä ja osaavakin, vaikkei aivan ilmaiseksi parastaan antanutkaan.

Kaikkein eniten keskittymisvaikeuksia oli tällä tunnilla kuitenkin opettajalla itsellään. Minua suorastaan hävetti, kun en saanut itseäni patisteltua keskittymään täydellisesti tunninpitoon. Koko ajan soimasin itseäni siitä, että he maksoivat tästä tunnista saman hinnan kuin mistä tahansa muustakin. Sen ajatuksen voimalla yritin parhaani ja toivoin, ettei kukaan tuntilaisista kiinnittänyt huomiota himpun verran tavallista lepsumpaan otteeseeni.

Tehtäviä tunnilla:
1a. Vihreä tehtävä molemmista suunnista
1b. Sininen tehtävä molemmista suunnista
1c. Sininen ja vihreä tehtävä kahdeksikkona
2. Punaisen sarjaesteen ja keltaisten laukkapuomien ja okserin muodostama linja
3. Rata: Punainen sarja, keltainen tehtävä, sininen ristikko, vihreä pysty, sininen pysty, päädyn kautta vihreä okseri
4. Rata: Sininen pysty, vihreä okseri (<- kuin iso täyskaarto), vihreä pysty, sininen ristikko, vihreä okseri, vihreä pysty, punainen ja keltainen linja

[Jusu]

[Anni]

Mun ja Lailan estetunti meni kommenttien perusteilla aika nappiin.

"Noooin, hyvä Anni! Annat sujua vaan niin Laila hoitaa loput!
Laila oli todellakin iskussa. Sen laukka tuntui jotenkin vielä tavallista pontevammalta ja kaiken hyvän lisäksi mullakin oli täysi esteinspis päällä.

"Lailaa ei paljoa nämä korkeudet hetkauta! Tuu vaan vielä toisen kerran jos haluat."
Esteet nousivat kahdeksaankymppiin, eivätkä ne todellakaan hetkauttaneet - päinvastoin, Laila liihotteli puomien yli sellaisin ilmavaroin, että me oltaisiin menty yli mistä vaan. Mun täytyi vain ratsastaa tamma oikealle esteelle ja pysyä mukana.

"Hyvä, siinä oli sujuva linja! Jatkat vain vielä samalla tavalla esteen jälkeenkin."
Tänäänsarjasta, laukkapuomeista ja okserista koostui meille helpoin tehtävä. Laila ei hipaissut yhtäkään puomia ja suoritti linjan rauhassa ja mun apuja kuulostellen. Aiemmin vaivannut kiireisyys oli tipotiessään.

"Katos Lailaa, ei mörön mörköä koko tunnilla!"
Totta, Laila pärskähteli tyytyväisenä loppuraveissa ja sain antaa tammalle hyvillä mielin pitkät ohjat. Mutta olikohan tämä vain tyyntä myrskyn edellä?

[Cella]

Jos jotain hyvää piti keksiä Rotan ikiomista, näkymättömistä möröistä, niin ainakaan ne eivät päästäneet estetuntia tylsäksi!

[Fiia]

Netta oli minulle oikeasti ehkä hitusen liian pieni. Mutta se oli sievä kuin mikä, kiltti ja ihana, joten olin onneni kukkuloilla, kun Piritta oli (”tämän kerran”) luvannut sen minulle hyppytunnille. Lyhensin jalustimia yhden reiän sopivasta mitasta ja toivoin, että poni jaksaisi kantaa minut kunnialla tunnin ajan.

Olin myyty jo alkukäyntien ensimmäisistä askeleista lähtien. Netta oli maailman reippain ja terhakkain tapaus – niin pieneksi poniksi sen liikkeissä oli valtavasti voimaa. Paksu harja heilui askelten tahdissa edestakaisin, kun poni siirtyi raviin. Minä sain keventää tamman kyydissä minkä ehdin. Vaikea kuvitella, että vasta muutamia vuosia sitten olin ratsastanut suunnilleen Netan kokoisella Pellalla säännöllisesti.

Laukassa Netta meinasi jopa innostua: sen pienet korvat nousivat pystyyn ja laukkaan tuli aivan uusi aste räväkkyyttä. Naurua pidätellen jarruttelin tammaa sen suunnatessa kohti ensimmäistä hyppytehtävää, helppoa vähän kaarevaa linjaa. Netta kääntyi näppärästi ja imi esteille täyttä häkää, eikä minun tehtäväksi jäänyt juuri muuta kuin ohjata se suorana keskelle puomeja. Kaarteissa laukkaa ehti ratsastamaan ihan eri tavalla kuin isojen hevosten kanssa, joten kiire ei tullut missään vaiheessa – laukan ehti vaihtaa rennosti vaikka ravin kautta ja lähestymiset tuntuivat paljon pidemmiltä kuin vaikka Eelan selästä käsin.

Laukkapuomeille ja sarjalle Piritta lyhensi välejä poneja varten, mutta sain silti ratsastaa Netan varsin reippaassa laukassa tehtävälle sisään. Poni pidensi askeltaan rohkeasti ja hyppäsi pikku ristikon isolla loikalla. Vaikka estekorkeus ei noussut niin suureksi, että Netta olisi joutunut todella ponnistelemaan, tuntuivat polvenkorkuisetkin esteet pikkuponin kanssa hurjalta ja hauskalta yhtä aikaa.

Netan kanssa tuntui olevan vaikea epäonnistua. Epäonnistumiselta ei tuntunut sekään, kun unohdin tunnin viimeisen radan tyystin kesken kaiken ja Pirre joutui kiljumaan meille ohjeita vauhdissa. Ratsastukseni oli ehkä enemmän vähän sinne päin kuin täsmällistä eivätkä ponnistuspaikat ihan joka kerta osuneet kohdilleen, mutta puomit pysyivät kannattimillaan eikä kieltoja tullut. Ja mikä tärkeintä, sekä minulla että Netalla tuntui olevan hauskaa. Välillä oli hyvä yksityiskohtien hiomisen sijaan vain humputella menemään. Pitäisi varmaan useamminkin ottaa pikkuponi alle!

[Pyry]

Pomppumummo yllätti innokkuudellaan ja vei Pyryn esteiden yli tyytyväisenä!

[Clara]

Rokki osoittautui oikein hienoksi esteponiksi!

[Emmy]

Lemon oli ollut hoitaessa söpöyden ja suloisuuden ruumiillistuma. Sen tummat silmät lumosivat ja suloinen ilme, isot korvat ja pitkä, kaunis harja veivät jalat alta. En ollut päässyt kauhean hyvin tähän tammaan tutustumaan, mutta olin toki ihastellut sitä varsinkin silloin kun se oli tallille saapunut.

Nyt harjasin sitä hellästi, kuin pientä lasta. Nostin rungottoman satulan sen selkään, kiinnitin hihnat ja pujotin tamman ison pään suitsiin. Kiinnittäessäni leukaremmiä, alkoi käytävältä kuulua kavioiden kopinaa ja Lemon nosti päätään ja känäsi isot korvansa käytävän suuntaan. Sen ilme näytti innokkaalta. Painoin kypärän päähän, vedin hanskat käteen ja otin lyhyen raipan käteen. Kurkkasin käytävälle Gitan takapään hävitessä näkyvistä ja avasin oven kiepauttaen Lemonin käytävälle. Lähdimme kävelemään maneesille, Lemon tuli perässä rauhallisesti löntystellen.

Hieman minua jännitti kun kiipesin ison tamman selkään, kiristin vyön ja säädin jalustimet. Mitähän tästä estetunnista tulisi.. Jännitys oli kuitenkin positiivista ja odotin innolla työskentelyä Lemonin kanssa.
Tunti sujui mukavasti. Pirre tuntui olevan lempeällä päällä, tai sitten sen ajatukset oli jossain muualla kuin täällä maneesissa, sillä monessa kohdassa missä olisi tullut satikutia, päästiin kuin koira veräjästä. Olin hyväntuulinen heti tunnin alusta lähtien ja tuntui hyvältä päästä taas hyppäämään. Hyväntuulisuus voimistui tunninaikana ja kikattelin ihan ääneen Lemonin hauskalle laukalle. Pirre vilkaisi minua kuin mielipuolista ja hymy käväisi esteopenkin huulilla. Tirskahdin sille uudestaan.
-Emmy on sitten hyvä ja keskittyy näihin tehtäviin sen kikattamisen sijasta, Pirre totesi, muttei kovin vakavasti, mikä sai minut jälleen purskahtamaan nauruun.
Olinkin seuraavana vuorossa siniselle linjalle ja kokosin itseni keskittyen hyppyihin. Lemon teki pari hassua loikka ja minua vain hymyilytti. Tämä oli hauskaa!

Laukkapuomien sisältämä linja tuotti meille eniten vaikeuksia. Lemonin hassu laukka ei meinannut millään asettua puomiväleihin. Minua epäonnistuneet kerrat lähinnä naurattivat, mutta Pirre katseli menoamme hieman tyytymättömänä.
-Emmy yritä keskittyä, mikä suhun on oikeen mennyt, hän nurisi minulle kolmannen epäonnistuneen puomikerran jälkeen.
Jaa’a ´.. mikähän minuun oli mennyt. Ehkä maneesin ilmanpaine oli jotenkin alhainen, toisaalta kukaan muu ei hihitellyt hillittömästi epäonnistumisille. Ajatus sai minut taas kihertämään. Muut katselivat minua huvittuneena.
Kokosin itseni seuraavaa laukkapuomilinjaa varten ja pistin kaiken vähäisen keskittymisen rippeet mitä minussa oli jäljellä likoon, ja sain kuin sainkin Lemonin kunnialla läpi linjasta. Taputin tyytväisenä hevosta ja hymyilin, kyllä se meiltä onnistuu!
-Noin Emmy, huomaatko kuinka se ratsastus jännästi sujuu, kun ei käytä kaikkea aivokapasiteettia kikattamiseen, Pirre totesi jokseenkin lempeän pisteliäästi. Minua nauratti. Taas.

Kiitos (hauskasta) tunnista! ;D