Sartsun Päiväkirja

[Anne]

Sartsun Seikkailut

Sarianna "Sartsu" Koski
23v
Aloittanut Seppeleessä 2.11.2015
Hoitaa Alexia

//Annen sub-hahmo

[Anne]

3.11.2015 Suut makiaksi

Se oli niitä hetkiä, kun hämärä hiipii taivaalle, salakavalasti ja painostavasti. Niitä hetkiä, kun katuvalot syttyvät hitaasti, auttamatta 10 minuuttia liian myöhään. Kiitos kunnan säästötoimien. Juurikin niitä hetkiä, kun etsii hämärällä maantiellä silmät tihrustaen merkitsemätöntä kohtaa, josta pitäisi kääntyä.

"Se on siinä bussipysäkkien kohdalla", oli Anne sanonut Sartsulle. "Siinä ei ole vielä kunnon kylttiä, kun parkkialue on aivan uusi, mutta piha on yleensä niin täynnä, että on hyvä jättää auto sinne."

Loppujenkin ohjeiden jälkeen Sarianna oli painanut punaista ja lukenut vielä Odelielta saamani viestin, jossa selostettiin tarkemmin Alexin hoitokuvioita. "Perushommmaa", Sartsu oli mutissut itsekseen ja työntänyt näytöstä halkeilleen älypuhelimeni harmaan syystakin taskuun.

Pakkanen nostatti tietä ympäröivälle aukealle huurun ja näkyvyys vain heikkeni. Sartsun pelastukseksi koitui pohjoisesta vastaan tuleva paikallisbussi, joka pysähtyi viereiselle kaistalle jättämään ihmisiä pois. Hän tajusi, että jostain tästä täytyi kääntyä.

Parkkipaikka oli vielä melko tyhjä, vain pari autoa ja kaksi hevoskuljetuskärryää nököttivät aitojen vieressä. Sartsu nousi autosta ja käveli aitausten väliä vievää polkua kohti pihamaata, josta kajasti valoja. Suuri ja harmaa hevonen tarkkaili loimiensa alta kohti ratsastuskoulua tallustavaa pyöreää naishahmoa. Sartsu vilkaisi pikaisesti hevosta ja ajatteli: "Nuori."

Kello oli viiden tietämillä. Nuoret ratsastajat säntäilivät pitkin pihaa. Sartsu vilkaisi nopeasti ympärilleen pistäen merkille kodikkaan ja hyvinpidetyn pihapiirin. Tallin ovet olivat auki. Nainen astu määrätietoisesti sisälle talliin.

"Se on vähän kuin ravuri", oli Odelie kertonut viestissään. "Höppänä ja nopea. Asuu tallin päädyssä." Sarstu vilkaisi molempiin suuntiin pitkin tallin käytävää. Oikealla oli lyhyempi pätkä karsinoita ja vasemalla rivistö jatkui vielä väliseinän jälkeenkin. Sartsu käytti hoksottimiaan ja päätteli hoidokkinsa löytyvän pitemmän rivistön päästä.

Hevonen oli iso. Paljon isompi kuin 150-senttiset ravurit, joihin Sarianna oli tottunut. Sartsu aukaisi tottuneesti karsinan. Toiselta puolelta käytävää, kulmakarsinasta kurkotti kypäräpäinen hahmo. Nuori tyttö harjasi tummaa, miltei mustaa hevosta.

"Hei, Alex ei varmaan tuu meidän tunnille. Meillä on estealkeet ja se on menee vaan kokeneempien tunnilla", tyttö toitotti tietäväisenä.

Sartsu vilkaisi tyttöä ja hymyili. "Ei se mitään. Mie oon tän hoitaja."

Tyttö tuntui vilkaisevan Sartsua päästä jalkoihin ja jatkoi sen jälkeen luimistelevan puoliverisen harjaamista.

Alex lähestyi uteliaasti Sariannaa. Se nuuhki naisen vaatteita ja Sartsu antoi hevosen tehdä kaikessa rauhassa niin. Käytävän päädyssä olevasta hyllyköstä nainen löysi rautiaan harjapakin ja tottuneesti kävi ison hevosen harjaten läpi. Hevonen tuntui olevan hyvässä lihaskunnossa ja pehmeä talvikarva puski uhmakkaasti sen punaruskeaan pintaan. Sartsu huokaisi tyytyväisenä. Kello läheni puolta kuutta. Silloin täytyisi olla toimistossa. Sinne tulisi koko kööri: Odelie (hevosen omistaja), Jason (Odelien poika ja Alexin tuleva ratsastaja), Anne (tallin omistaja) sekä joku Daniel (joka oli kuulemma treenannut Alexia). Sartsu kaivoi povitaskustaan tilaisuutta varten ostetun Fazerina-levyn. "Suut makiaksi", Sartsu hymyili mielessään ja käveli läpi pitkän käytävän kohti toimistoa. Jos maalla eläessään hän oli jotain oppinut, niin sen että aina oli hyvä olla jotain tuomisia.


Sartsun seikkailut osa 1

[Anne]

4.11.2015 Siliä ja karvaton

Sartsu jaksoi ihmetellä tallin ihmisvilinää. Aikoinaan ravitallilla oli pyörinyt vain pakollinen määrä ihmisiä, ne jotka olivat tallilla töissä. Hoitajien, ratsastajien ja muiden hengaajien määrä ällistytti Sartsua. Toisaalta, ymmärsihän hän olevansa yksi lisäihminen joukkoon siinä missä muutkin. Mutta hänestä ei tuntunut siltä. Hän oli uusi, ei-ratsastaja ja piti itseään vuosikymmeniiä vanhempana kuin käytävällä höpisevät teinityttöset.

"Löytyihän se vihdoinkin", satulahuoneesta tuleva Daniel sanoi.
Sartsu nojaili seinäään toimiston ja satulahuoneiden ovien välissä. Hän siirsi katseensa vasemmalle, kohotti sen tumman ja parrakkaan miehen kasvoihin.
"Eikun hommiin", Sartsu hihkaisi kovaäänisesti. "Saat auttaa miuta."
Daniel nyökkäsi ehkä hymyillen. Sarianna oli heti eilen Danielin tavattuaan mieltynyt mieheen. Melko hiljainen, mutta asiallinen ja mukava, olivat Sarstun ajatukset. Osasi käsitellä hevosia ja oli Sartsun mielestä vielä niin 'out of my league', että ei tarvinnut edes flirttailla.
"Meilläpäin ei ollut tapana klipata ravureita", Sarstu selvensi, kun Daniel kohotti kulmiaan. Nainen nappasi muovisen kantokotelon, joka ilmeisimmin piti sisällään klipperin.
"No, jos oot ajellut karvoja joskus, niin ei sen kummoisempaa ole", Daniel vastasi ja meinasi samassa tukehtua omaan kommenttiinsa. Ilman tummaa partaa miehen poskien olisi saattanut nähdä punehtuvan.
"Herttileijaa, kai mie nyt paikkoja ajelen", Sartsu kikatti ilmeisen mielissään. Ehkä tässä päästäisiin sittenkin flirttailemaan.
Jos Sartsu olisi kääntynyt ja nähnyt Danielin vaivautuneen ilmeen, hän olisi saattanut olla toista mieltä.

Alex rouskutti heinää karsinassaan.
"Se on hidas syöjä", Daniel selitti. "Pyörittää heiniä ympäri boksia ja leikkii niillä. Syö kuitenkin tarpeeksi."
"Entäs heinäverkko?"
"Ähh, silläkin se vaan leikittelee; riepottelee ja nyhtää heiniä yksi kerrallaan."
Sarianna hymähti ja laittoi suitset suurelle hevoselle. Pysyypähän paremmin aisoissa.

Pesuboksi oli tyhjillään, joten klippaus suoritettaisiin siellä. Kun punaruskea hevonen taluttajineen oli päässyt vihreäkaakeliseen tilaan, pieni pojankoltiainen ilmestyi nurkan takaa.
"Täällähän te jo ootte", Jason sanoi riemastuneena. "Sain äitiltä luvan tulla katsomaan klippausta. Jos vaikka kirjoitatte sen lautaselle 'Jason.'"
"Hyvä yritys. Odelie pyysi tekemään hunter-leikkauksen", Sarianna hymähti.
"Tai sitten toiselle puolelle 'Janice ja Jamie'", Daniel virnisti Alexin sään takaa Jasonille.
"Höh, se kaksikko ei vielä tajua hevosista mitään", Jason tuhahti. "Siinä vaiheessa, kun ne kävelee, mä hyppään 140-senttisiä esteitä."
"Alexilla?", kysyi Sartsu vailla ivaa.
"Jep", Jason vastasi.

Sartsu kaivoi klipperin salkustaan ja laittoi sen päälle. Alex nosti päätään ja höristi korviaan. Varmasti olisi halunnut leikkiä silläkin, Sartsu ajatteli.

Ilta tummui mustaksi ikkunan takana. Marraskuu oli synkkä ja Alex kohta siliä sekä karvaton.

Sartsun seikkailut osa 2

[Anne]

13.12.2015 Sartsu tykkää

Talli oli hiljentynyt, viimein. Ratsastuskoulumestaruuksiin osallistujat olivat lähteneet ja jättäneet ihastuttavan rauhan Seppeleeseen. Kentän valot kellersivät, kun Sarianna auttoi Odelien Alexin selkään ja asetteli vielä enkkuvilttiä paremmin täysverisen selän päälle. Odelie siirsi Alexin käyntiin kovahkolla kentällä. Suuret lumihiutaleet tipahtelivat alas taivaalta. Oli luvattu myrskyä, ehkä se pian alkaisi.

Sarianna katseli kentän keskeltä parivaljakon työskentelyä. Alex käveli hieman jännittyneenä. Eihän se tykännyt pimeästä kentästä ja vielä yksin. Maneesi kuitenkin oli nyt huollossa kisojen jäljiltä, joten sinne ei ollut asiaa. Sitäpaitsi Alex kaipasi treeniä: viime viikot olivat olleet rikkonaisia. Tunteja oli peruttu, Jason oli ollut flunssassa ja Odelie ei joulutohinoiltaan ollut ehtinyt liikuttamaan raudikkoa. Sartsu oli sen pariin kertaan juoksuttanut, kerran oli kaivettu Daniel ruunaa ratsastamaan ja kerran Sartsu oli uskaltautunut hevosen selkään köpöttelemään lähipoluille. Mukavaltahan tuo oli tuntunut, ei käynyt Sartsun sitä kieltäminen.

Alkukäynnit alkoivat olla ohi ja Odelie vinkkasi Sartsun hakemaan viltin pois. Varmoin ottein nainen riisui kelta-puna-mustan villavilti hevoselta. Nyt Odelie pääsisi työskentelemään. Sartsu siirtyi hetkeksi sisään talliin. Vaikka olisi ollut mukava seurata hevosen omistajan työskentelyä, lämpö voitti silti.

- Olihan taas draamaa, pälpätti Inkeri poniboksin edessä toiselle pienelle, hieman hennommalle tytöle, Sariannan muistin mukaan Simonalle.
- En tajuu noita pappilalaisia, Simona pyöritteli päätään letit pään liikettä seuraten. - Kauheeta vääntöö ja se mitä leirimökkien kuistilta oli löytynyt...
- Joo, ei oo todellista.

Sartsu asetteli viltin sivuun ja kohotteli kulmiaan tyttöjen mukinoille. Mitäköhän taas oli meneillään? Sartsu tunsti taas itsensä hieman ulkopuoliseksi kaikkeen draamaan, mutta samalla myös helpottuneeksi. Hänellä oli oma elämä ja omat kuviot, ei niitä tallilta täytynyt hakea.

Nainen kulki tallinkäytävän kautta ilmoitustaululle. Ehkä sieltä löytyisi jotain kiinnostavaa, talliin liitytyvää? Ja löytyihän sieltä: Aattoratsastus. Näemmä mahdollisena oli myös osallistuminen rekikyydillä, Tappi ohjaisi Rölliä. Sartsu maisteli mielessään Tapin nimeä.. Kyllä, joskus oltiin istuttu iltaa Kulmassa, joskin suuremassa porukassa, mutta mukavannäköiseksi mieheksi Sartsu tyypin muisti. "Ja rekeen eikun?" Sartsu myhäili itsekseen ja lisäsi nimensä listaan. Saisipahan tekosyyn lyhentää nykyisin ankeaa perhejoulua.

Sartsu istahti puiselle penkille, joka kökötti keskellä huonetta. Cokismaatti hurisi kutsuvasti ja jouluvalot loistivat tunnelmallisesti. Sarianna oli kotiutunut talliin paremmin kuin oli odottanutkaan. Tämä olisi uudenlainen joulu. Ratsastuskoulun joulu. Täynnä tunnelmaa, pohjoisruotsinhevosia paksuine jouhineen, komeita rekipoikia ja pikkutyttöjä draamoineen. Sartsu tykkäsi, tykkäsi todellakin.

Sartsun seikkailut osa 3

[Anne]

12.1.2016 Tallin hienoin hevonen

Lunta oli tuprunnut pihaan niin, että pienelläkin matkalla tallista maneesiin hevoset keräsivät kunnioitettavat tilsat kavioihinsa. Sartsu auttoi kaarrossa olevia ratsastajia pitämään hevosia, kun ratsastajat kumartuivat hevosten jalkojen puoleen koputtelemaan lumet pois. Pirre keräili viimeisiä puomeja kasaan muutaman hoitajan avulla estetuntien päätyttyä. Anne viritteli lämpimämpiä lapsia käsiinsä helppo A-tunnin alkaessa. Olihan maneesissa ulkoilmaa lämpimämpää, mutta ei montaa plusastetta.

Kun Sarianna oli saanut ratsastajat autettua, siirtyi hän takaisin katsomoon. Alex menisi toisen tunnin putkeen edellisen estesähläyksen jälkeen. Tunti alkoi ratsastajien lämmitellessä hevosiaan. Sartsu katsoi mielenkiinnolla kokeneiden tuntilaisten työskentelyä. Tunnilla tuntui olevan kokoelma Seppeleen ehkä hankalimpia hevosia. Musta Kössi pakeni tuntumaa vetäen itsensä pitkäksi, kovaksi etäisesti virtahepoa muistuttavaksi olioksi. Aristo kulki vielä tunnin alussa pää pystyssä juosten hoippuvaa raviaan. Tollo ravisteli päätään ylös alas ja kiihdytteli pois tasaisesta ravista omaan tahtiaan. Kuutti väisteli ratsastajansa otteita luikertelemalla pitkin urraa. Rokki tallusti samalla tavalla kuin alkeiskurssilla ja Rotta pukitteli jokaiselle ratsastajansa raipan hipaisulle. Annen ääni kohosi jo tunnin alussa kovaan, kylmään nuottiin. Siihen säveleen, kun opettajatarta ei miellyttänyt kokoonpanon työskentely.

Mutta yksi ratsukko ei saanut sanallista satikutia. Alex ja päälle parikymppinen nainen tanssivat yhdessä uralla letkeän tasaisesti. Ruuna liikkui turpa alhaalla, selkä rentona, hyvin jalkojaan käyttäen. Naisella sen selässä oli harvinaisen eleetön istunta. Kun Anne alkoi pyytää enemmän (hevosia ylemmäs tuntumalle ja koottua laukkaa), Alex teki kaiken yllättävän sopuisasti. Muutaman kerran se luimi ja otti isoja, protestoivia, kauhovia askelia. Mutta ne olivat vain väliaikaisia. Sartsukin silmään rautiaan liike oli kaunista ja energistä. Kun kiiltävä, klipattu täysverinen siinä pärskähteli ratsastajansa alla, Sartsu tajusi sen. Hänellä oli hoitsunaan tallin hienoin hevonen.

Sartsun seikkailut osa 4

[Anne]

9.4.2016 Alexin uusi tyttöystävä

Alex heitteli päätään, kun Sartsu kiristi satulavyötä vielä yhdellä. Nainen kipusi jakkaralle, nosti jalkansa jalustimeen ja kömpi punarautiaan selkään. Kevätaurinko paistoi vielä viistosti, olihan melko varhainen lauantaiaamu. Käyntiä ja vähän ravia, oli Sartsun suunnitelmissa. Alexille ei olisi viikonloppuna tulossa kukaan ratsastamaan, joten Sartsu liikuttaisi hevosen ainakin kerran. Sartsulla olisi iltapäivällä lähtö 22:den tunnin risteilylle, joten Alexin maastolenkki sijoittui nyt heti aamuun.

Olihan Sartsu ollut ennenkin Alexin selässä. Helmikuun puolella Odelie oli pyytänyt Sartsua kävelyttämään Alexin ennen treenejä. Selästä käsin. Homma ei ollut Sartsulle mitenkään vaikea, olihan hän tottunut ravureitakin liikuttelemaan ratsain ja mennyt kisannut Coriander-tammalla montén puolella. Pieni kävely ja ravailu lähimaastoissa oli siis hänelle lastenleikkiä. Ja miksei laukkakin, se tuntui hurjan montéravin jälkeen mukavan pehmeältä ja jopa rauhalliselta.

Sartsu lyhensi jalustimia runsaasti ja kiristi vielä ravikypäränsä remeleitä. Alexi lähti pärskähtäen käyntiin; ruuna nautti Sartsun tiiviistä ja hieman välinpitämättömästä istunnasta. Kukaan ei pyytänyt herralta mitään, se sai vain katsella ja mennä. Sekä ratsastaja että hevonen vaikuttivat tyytyväisiltä.

Tallilla ei tosiaankaan ollut aamutallia työstävää Pyryä lukuunottamatta ketään. Pihakin oli harvinaisen hiljainen, useinhan Sarianna pääsi tallille ruuhkaisimpaan aikaan viikolla. Tämä oli ihanaa poikkeusta. Melkein kuin kotitallilla ennenvanhaa. Maastossa Sartsu antoi Alexin kävellä puolipitkällä ohjalla ja otti välillä ravia, kun näkyvyys ja pohja olivat kunnossa. Takaisin tallille palatessa heitä vastaan tuli Elli ja Salla. Sartsu oli ihastellut kimoa tammaa tarhassa muutamaan otteeseen tarhoilla. Sallassa oli samaa ylväyttä ja lihaksikkuutta kuin Alexissakin, samaa täysveristä karismaa. Sartsu mietti hymyillen miten Salla olisikin täydellinen tyttöystävä hassulle Alexille. Alex tuntui olevan samaa mieltä, se päästi ilmoille iloisen ja keväisen hirnauksen lajitoverinsa huomatessaan. Salla hörähti takaisin.

Sartsun seikkailut osa 5

[Anne]

Kesämuistot

Kesäkisat



Sartsu ja Huiska kävivät kokeilemaas esteitä seurakisoissa. Esteet ylittyivät korkeudella 40cm ja sijoitus oli 3/3. Huiska hyppäsi tasaisesti, mutta melko vauhdikkaasti ja varsinkin esteiden välillä kuumeni.

-------

Laidunloman päätös



Artsin ravitallin laitumilta heppoja noutamassa. Sartsu ja Loviisa ottavat iloiset ja levänneet pojat vastaan.


-------

Teemamaastot



Pirre järjesti kivoja teemamaastoja elokuussa. Sartsu täysillä niistä parilla mukana. Tässä yömaastossa Kössillä.




Ja tässä uittomaastossa Liekkijärven rannalla. Pyry jeesii aurinkorasvan kanssa.

Sartsun seikkailut osa 6

[Anne]

22.12.2016 Hevosenkesyttäjä

Olivathan nämä jo kolmannet osakilpailut. Ja olihan Sartsu käväissyt marraskuun alussa Kössin kanssa seurakisoissa helppo D-luokan voittamassa. Siltikään nainen ei käsittänyt, miten oli hän päätynyt kouluratsastuskisoihin. Sartsu oli ainakin ymmärtävinään, että tässä ei niinkään haettu voittoa tai ratsastajan ja hevosen välistä eleetöntä paritanssia, vaan kisakokemusta Kössille. Koulimista vieraisiin tilanteisiin ja toimimaan yksin radalla. Lokakuussa Elli oli jo varoitellut, että Kössi sitten saattaa jäätyä täysin, kun jää radalle yksin. Ja niihän se alkuun tekikin. Musta köntsikäs oli tottunut juoksentelemaan maneesissa kavereidensa kanssa ja treenit yksin olivat sille kauhun paikka, kun vakiotreenaaja hevoselta oli puuttunut. Alkuun Sartsu ei saanut ruunaa maneesissa edes raviin. Jokaisella treenikerralla maneesissa oli oltava toinenkin nelijalkainen. Vähitellen meno oli kuitenkin muuttunut reippaammaksi ja Kössin korvat olivat hetkittäin suuntautuneet jopa eteenpäin.

Helppo D-voitto tuli Sariannalle yllätyksenä marraskuun alussa. Seppeleen seurakisojen luokkakoko toki oli pieni, mutta kuka tahansa muista ratsastajista olisi voinut napata sinivalkoisen ruusukkeen. Sartsu luki kisojen jälkeen tuomarin paperia myhäillen: "jämptit avut, hevosella tasainen raami, hyvä tiet". Niinpä Ellin, Annen ja lopulta jopa Danielin pienten rohkaisujen saattelemana, oli Sarianna kirjoittanut nimensä ratsastuskoulumestaruuksien osallistujalistaan.

Sartsun mielestä Kössillä oli mukava ratsastaa. Heppa oli jämerä ja tasainen, jos sen vain otti selkeästi avuille. Sen askeleet olivat kohtalaisen miellyttävät verrattuna esim. Alexin loikkiin. Ja useimmiten Kössi teki sen mitä pyydettiinkin. Ongelma oli eniten se, että Sartsu ei vaan osannut. Sartsu itse nauroi ongelmalle; hänen mielestään kuvioiden suorittaminen hevosella pikkukinkereissä oli lähinnä mukavaa ajanvietettä, jota ei truhaa kannattanut stressata. Olihan se kiva onnistua hevosen kanssa, mutta saman onnistumisen tunteen Sartsu olisi saanut leppoisalla maastolenkillä, jossa hevonen käyttäytyi miehiksi. Sarstu kuitenkin yritti. Yritti suunnata varpaat menosuntaan, viedä nyrkkejä lähemmäs, käyttää vatsalihaksia ja ymmärtää ulko-ohjan tuen päälle. Jotain tiedonmuruja jäi käteen, suurin osa liiteli talvituulen mukana metsiin.

Kun Sarianna ja Kosini tänään sijoittuvat luokan häntäpäähän, ei se Sartsua juuri harmittanut. Hän vei Kössin karsinaansa, hoiti sen mallikkaasti ratsastuksen jäljiltä. Sitten hän kipaisi hakemassa buffetista kahvia ja tarkisti vielä oman kahvitusvuoronsa: klo 19-21. Alex odotteli karsinassa jouluporkkanaansa, jonka se ahmi nopeasti Sartsun tarjottua sen.

Kun kahvilavuoro päättyi ja iltabileet olivat alkamassa, pakkasi Sartsu tavaransa ja kiiruhti bussipysäkille. Joulutavarat olivat jo valmiina matkassa. Miniloma mummolassa odottaisi. Koko suku paikalla ja mummon herkut pöydässä. Sartsun mielessä ei edes käynyt, että heinävintin RKM-juhlat olisivat häntä varten. Joulu odotti aivan jossain muualla.

Sartsun seikkailut osa 7

[Anne]

6.5.2017 Keväthetkiä

Länkkärisatula oli tuntunut Sartsusta hyvältä, kiukkuinen tamma ei. Aleksanteri oli unohtanut varoittaa Sartsua, millainen kiimaliisa Myntti saattoi ollakaan. Niinpä vappuvaihtarit oli hoideltu puolen tunnin kevyellä jolkottelulla Seppeleen lähipoluilla. Toki herkkuja oli eksynyt Sartsun vatsaan sitäkin enemmän.

Vapun jälkeen toukokuu oli ottanut kiinni kevättä. Viimeisetkin lumenrippeet olivat sulaneet ja lehtisilmut ilmestyneet aurinkoa saaviin puihin. Alex nautti keväästä. Sen karva pöllysi joka suuntaan, klippailut olivat jääneet loppukeväästä vähemmälle. Lämmin aurinko paahtoi tallinpihaa ja kuivat polut suorastaan kutsuivat maastokävelylle. Sartsu hoiti tottuneesti rautiastaan ja suunnitteli uusia kuvioita ratsastuksen parissa. Maastoesteet, täältä tultaisiin!

Sartsun seikkailut osa 8

[Anne]

Joulunaikaa 2017

Kauden viimeinen vakiotunti. Alex lisää hienosti Sartsun omatekoisessa ohjelmassa.

Aatonaattona rautiaa täysiveriset ansaitsivat jouluhemmotteluherkut!

Joulupyhien jälkeen sartsunkin mieleen hiipi vihastus: miksei takki mene enää kiinni?

Sartsun seikkailut osa 9

[Anne]

Tie Tähtiin 2018

>>Tie Tähtiin 2018
Kokonaissijoitus: 12/21
Koulusijoitus Helppo C Easy: 15/21
Estesijoitus 60cm Easy: 8/21

Danielin kouluvalmennuksessa:

Yläkokossa kisaamassa:

Hanskin estevalmennuksessa:

Leijonalaaksossa poseeraamassa suorituksen jälkeen:

Sartsun seikkailut osa 10


---

Sartsun seikkailut jatkuvat Rubenin hoitokirjassa!