|
|
Post by Anne on Aug 18, 2015 13:12:11 GMT 2
Maastoreissu elonkurjuun henkkeen. Mukaan mahtuu 12 ratsukkoa sebeläisistä.11/12 Anne - TopiSalma - Bona  Cella - Windi Tuulia - Ruusa Emmy - Kuutti Ilona - Kössi Pyry - Reino Sussu - Rotta Kuú - Eela Anastasia - Alex Clara - Netta Inkeri - Siiri Aurinko porotti melko kuumasti selkääni, kun nousin tummanpunaisena kiiltelevän Topin selkään. Ori kaipasi kisakaudella maastoilua ja mikä parempaa, kuin ottaa se vetohevoseksi tunnille. Tulisipahan päivän liikutus samalla. Maastotunneille oli varattu aikaa nykyisin kaksi tuntia. Maasto kestäisi vähintään yhden tunnin, mutta reitin pituudesta johtuen saattoi venyä kahteenkin helposti. Tänään oli tulossa pitkä maasto, tarkoittaen siis paljon käyntiä ja kiipeilyä. Suuntaisimme Liekkijärven pohjoispuolelle ja pääosin samoilisimme rantapoluilla. Toki hyvillä teillä voisimme ottaa laukkaa ja ravia. Matka siis alkoi ja suuntasimme pihattoa kohden vaihdellen ravin ja käynnin välillä. Pihaton ohitettuamme otimme hyvin lyhyttä laukkaa ja varmistelin, että porukka pysyi kasassa. Liekkijärven rantaa nuolevilla teillä menimme reipasta käyntiä ja välillä poikkesimme pienille poluille kiipeämään mäkiä ja hyppelemään pienten ojien ja puunrunkjojen yli. Jatkoimme matkaa aina lauttarantaan asti, josta suuntasimme isommalle tielle. Tie oli autoton ja ravasimme reipasta ravia takaisin kohti pihattoa. Tallille tulimme pohjoisreittiä pitkin ja virallisille ratsastuspoluille päästyämme otimme vielä kunnon laukkaspurtin. Mahtava kesän viimeinen maasto oli takana. Mutta ei harmittanut, vielä mahtavampia syksyisiä sellaisia olisi vielä edessä.  Salma ja Bona, joka säikkyilee pelottavia kallioita.
Spessu Salmalle! |
|
Sussu
Perustallilainen
Posts: 213
Oma heppa: Kiira & Rotta
Koulutaso: Helppo A
Estetaso: 100cm
|
Post by Sussu on Aug 28, 2015 19:26:33 GMT 2
Elomaaston maksu
Rotta reippaana maastoon lähdössä!Maastolenkki meni mun ja Rotan osalta oikein hienosti. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa kunnon maastolenkille ja molempien lempparikohta taisi olla se kunnon laukkaspurtti, sillä kovaa ainakin mentiin ja Rotallakin korvat niin hörössä!
|| Maksu nyt on mitä on, mutta teki mieli piirtää jotain, mielessä oli upea suunnitelma siitä, mutta eipä se sitten tietenkään aivan suunnitelmien mukaan toteutunut...  |
|
Deleted
Deleted Member
Posts: 0
|
Post by Deleted on Aug 29, 2015 13:29:52 GMT 2
Kuuma elokuun aurinko, viimeiset hellepäivät. Istuin korkealla, suurissa askeleissa, massiivisen Kössin selässä. Se oli ollut todella vaikea hoitaa ja varustaa, mutta siitäkin oltiin selvitty kokeneen Annen avun kanssa. Kössi tallusteli kärkiratsukon perässä rauhallisesti, joskus se hieman laiskotteli. Se ei reagoinut pohkeeseen kovin helposti, joten herkistin sitä pohjeavuille aika-ajoin pienellä raipan näpäytyksellä pohkeen taakse, jos pieni puristus ei toiminut. Kun tuli ravin aika, sain kannatella ruunan painavaa päätä. Jos löysäsin hieman ohjaa, Kössi laski taas kerran päätään. Ja lopulta se sai vedettyä ohjat aivan löysiksi ja siirtyi käyntiin. Hankalaa. - Pidä Kössi vaan reippaana ja pohkeelle herkkänä, niin saat sen toimimaan paljon paremmin! Anne ohjeisti. Pian ravaaminen alkoikin jo sujumaan. Päästessämme laukkaamaan, olikin paljon, paljon helpompaa. Kössi innostui ja toimi kivasti omalla moottorilla, lisäksi kannatteli päätänsä ihan itsenäisesti. Nautin tasaisesta, keinahtelevasta askelluksesta ja lämpimästä tuulesta. Kesän viimeiset päivät, harmillista. Mutta syksy kyllä oli ihanaa aikaa. *** Tallilla pesin Kössin kevyesti pesusienellä, putsasin hieman sen varusteita ja vein ruunan tarhailemaan. Olin superonnellinen onnistuneesta päivästä, kivasta maastosta ja loppujen lopuksi ihan mukavastakin ratsusta. Luonnetta Kössillä oli vaikka muille jakaa. Naksautin auton ovet auki ja istuin kuskin paikalle. Käynnistin autoni ja lähdin huristelemaan kotia kohden.
Ps. Inspis on tällä hetkellä ihan maassa, mutta tuli tunne, että on pakko päästä vähän makselemaan tunteja pois alta, niin tämmöinen pieni perustarina tuli sitten väsättyä. |
|
|
|
Post by Salma on Sept 2, 2015 17:41:50 GMT 2
Rantateillä Bonnieen tuli epävarmuutta. Se kuikuili pää pitkällä Liekkijärveä, joka kimalteli viilentyneenä elokuun leppyvässä auringossa. Koivunrungot suojasivat meitä rantatörmältä, mutta Bonnie näytti silti pelkäävän humpsahtavansa jorpakkoon. Se liiteli tien metsänpuoleisella reunalla, pöllyytti pehmeää hiekkapohjaa ja nyki ohjia. Mutta hyväntahtoisesti.
Olisi pitänyt ottaa pitkähihainen mukaan! Kesän lopulla kylmä tuli varkain, etenkin näin käynnissä alkoi nopeasti paleltaa. Käsivarsiakin hytisytti. Mukavasti paistavaa aurinkoa vastustaen järveltä käyvä tuuli alkoi olla jo syksyisen purevaa. Onneksi olin sentään tajunnut pukea virkatun korvahupun Bonnielle! Poni käänteli tarkkaavaisena sähäkän turkoosia korvapariaan varmistellessaan, että tie oli turvallinen. Se otti pari sivuaskelta ja kiiruhti Kuutin rennosti heilahtelevan hännän perään.
"Alkumatkasta oli paljon lämpimämpää", Emmy kääntyi huikkaamaan Kuutin selästä. Satula narahti mukavasti, kun hän nojasi takakaareen vilkaistakseen tarkemmin Bonnieta.
"Paleleeko sillä, vai steppaako se muuten vaan?"
"Muuten vaan", virkoin hymyillen.
Metsässä tuoksui mukavalta, pitkän vartensa päässä nuokkuvilta kukilta ja hevoselta. Veden yli tuli vieno savun tuoksu, joku oli kai viettämässä myöhäistä kesälomaansa vastarannan pikkumökeillä. Pitkä letkamme oli pääasiassa hiljaa ja vain katseli ympärillä lepäävää maisemaa. Siitä piti ottaa kaikki irti nyt, kun kesä oli vielä vehreä. Ei menisi kuin muutama hassu viikko, ja koivujen hauskasti kuultavat lehdet lojuisivat kahisemassa polulla.
Anne ohjasi meidät pienelle mäennyppylälle. Bonnie yritti nyppäistä raviin mäen noustessa sen kavioiden alla. Pidätin, ja yllätyksekseni se kaarsikin kaulaansa ja jäi odottavasti korvat tanassa seisomaan rinteeseen. Noustessani kevyeen istuntaan ja myödätessäni taputin tyytyväisenä Bonnieta kaulalle. Sen lavat työnsivät voimakkaasti, kun se venyi ja puski takajaloillaan löytääkseen tukevan sijan kavioilleen. Melkein nyppylän huipulla se karkasi altani iloisiin ravihyppyihin ja ponnahteli Kuutin rinnalle. Oli vähällä, etteivät polveni kolahtaneet Emmyn polviin.
"Se on aivan täpinöissään", Emmy ihmetteli kunnollisen ponin tapaan paikallaan seisovan Kuutin selästä.
"Ei pieni iloisuus pahaa tee", hymähdin taputtaen Bonnien kaulaa.
|
|
|
|
Post by Clara on Sept 3, 2015 15:41:12 GMT 2
 Kiitos maastosta! =) |
|
|
|
Post by Cella on Sept 4, 2015 9:51:23 GMT 2
Kahdet askelet kajahteli päättäväisen kuuloisina betonipinnasta, kun me Sandran kanssa harpottiin pitkin pääkäytävää. Maastoreissuun lähtö oli edessä aivan pian, ja meidän matka kävi kohti tuntimopojemme karsinoita. Iloisesti rupatellen me käveltiin edemmäs, kunnes hätkähdyttävän eriskummallinen näky sai mut pysähtymään kuin seinään, vetäen Sandran hihasta viereeni.
"Mit —"
"Shh! Kato!"
"... Woah! Mitä täällä tapahtuu?"
"Tässä on jotain mätää. Pitäiskö hälyttää Anne?"
Pysähdyttävä näkymä ei ollut enempää eikä vähempää kuin Windi, joka oli ennenkuulumattomalla tavalla ujuttanut kapean päänsä puoliovensa yli, ja höristeli nyt korviaan käytävän puolella uteliaasti tulijoita kohti. Hetki oli hämmentävä ja hieman pelottavakin. Joka ainut päivä ennen tätä tamman karsinan oli tunnistanut siitä, että sieltä ei taatusti kurkkinut kukaan ulos — vastassa oli aina vain jaardin levyinen, muhkurainen ja pilkukas persaus. Napitin Windiä epäuskoisena. Sen silmät olivat kirkkaat ja sieraimet värisivät pienen äänettömän hörähdyksen.
"Ehkä se on... ööh... hyvällä tuulella." Sandra supatti mulle suupielestään.
"Tai ehkä alienit sieppasi sen ruumiin eikä osaa soluttautua niin vihamieliseen ympäristöön. Mitä?" kohautin olkiani kun mustatukkainen kamuni katsoi mua kieroon.
"Todennäkösempää se oli kun sun teoriasi."
Mutta ei auttanut, maastotunnin alkuun oli alle vartti, ja tamma oli saatava kuntoon. Mä harjasin ja varustin sen varovaisemmin kuin pommiryhmäläinen työssään, peläten että kohta se nostaa päänsä todeten "just kidding" ja syö mut yhtenä suupalana karvoineni päivineni. Pelkoon ei kuitenkaan ollut aihetta. Windi pällisteli mun puuhia näyttäen rennolta ja tyytyväiseltä. Liiankin tyytyväiseltä mun makuuni. Ehkä se oli saanut vihdoin valmiiksi sen meikäläisen salamurhan, jota se oli tuntunut aktiivisesti suunnittelevan viimeiset yksitoista kuukautta.
Multa meni täysin ohi maastoreissun alkupuoli, kun olin niin keskittynyt ihmettelemään hoitsuni persoonallisuushäiriötä. Windi ei edes ärmyillyt letkassa meidän eteen asettuneelle Bonnielle, joka oli yleensä sille pahempi punainen vaate kuin korvapuustit Inkerille. Knabstrupin askel oli rento, eikä sillä tuntunut olevan mitään tarvetta lähteä mukaan Bonan värikkäisiin sätkyihin.
Pihaton jälkeen nostaessamme laukkaa mä vihdoin uskalsin rentoutua. Jos kerran todella oli käynyt niin uskomattomasti, että Windillä oli kuin olikin hyvä päivä, olisi typerää jättää siitä nauttimatta. Istuin syvälle narisevaan satulaan ja katselin ympärillä hiljalleen viilenevää loppukesän metsää.
Ojensin tammalleni reilusti ohjaa sen ponnistaessa viimeisen kapoisen ojan yli, ja annoin sen sitten jäädä pitkään, rentoon raviin. Annen käsi nousi ja tuulenviri kuljetti osaston takaosaan asti käskyn siirtyä käyntiin. Järvi kimalteli kauniina meidän vasemmalla kädellämme, ja hiljaisempi askellaji oli kirvoittanut iloista keskustelua ratsastajien välillä. Katselin Windin kapeiden korvien välistä, miten Bonnie kehitti Salmalle jos jonkinmoisia tasapainoharjoitteita loikkimalla pitkin polkua kuin kilahtanut kaniini, ja sätkähtäen sitten hälyttävän lähelle Windiä. Knabstrupissa tapahtuva muutos tuli kuin verho olisi vedetty sivuun: ylähuuli vetäytyi hampaiden päältä, ja pitkä hammaskalusto napsahti auktoriteettisesti sirpakan ponineidin suuntaan.
Hyvin nopeasti Bonnie kipsutti pikkukavionsa kauemmas. Windin korvat jäivät kuitenkin niille paljon luonnollisempaan luimuasentoonsa, ja polun kaartaessa takaisin metsän sisuksiin rahnutin tamman harjantyveä huokaisten.
Oli se hyvä tuuli ihan mukavaa niin kauan kuin sitä kesti.
|
|
|
|
Post by Emmy on Sept 5, 2015 16:43:13 GMT 2
 Tallin pihassa odottelemassa että päästään lähtemään. Kuutti nappasi vähän matkaevästä! |
|
|
|
Post by Tuulia on Sept 5, 2015 20:27:52 GMT 2
 Reitti kulki kauniissa rantamaisemissa. <3 |
|
Kuú
Perustallilainen
Posts: 219
Hoitoheppa: Eela
|
Post by Kuú on Sept 13, 2015 12:26:36 GMT 2
Ihmisäänet kuplivat ympärillä, kaikuivat metsän reunan puista ja veden valtakunnan katosta.
Ratsastin hiljaa. Eela kyseli minulta silloin tällöin kaikenlaista jännittämällä lihaksiaan ja kuikuilemalla johonkin suuntaan. Vastailin sille, rohkaisin valitsemaan askeleen paikat itse. Tamma oli iloissaan.
Oli ollut ikävä. Porukassa menoa, maastoilua. Ihmisten loppumatonta energiaa ja tuntihevosten eloon syttyneitä ilmeitä, kun ne pääsivät tavallista hauskemmalle reisulle isolla laumalla.
Toisaalta, kesän kestäneessä oleilussa pääosin vain Eelan kanssa oli se hyvä puoli, että kommunikaatiomme oli kehittynyt humisten. Lyhyt laukka ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia, enää ei syntynyy päätä huimaavaa ja puoliksi kutkuttelevaa hetkeä kontrollin häälyessä katoamisen rajoilla.
Pihaton ohittaessamme mietin jälleen, olisiko vaikeaa yhdistää pihatto ja ratsastuskoulu. En uskonut siihen, vaikka vaatisi varmasti uusien järjestelyjen opettelemista ja jonkinlaista rutiinien uudelleen muodostamista. Aikaa. Kuten maastoilu, jolle varatun ajan venyttämisestä olin todella vilpittömän iloinen. Aika oli tärkeintä kiireisen maailman kolistessa ympärillä. Tästä olisi mukava keskustella joskus porukalla, kuulla lisää, pohdiskella, aivomyrskyillä.
Hiukan Eelan oli pörhöiltävä, kuten Bonan. Mutta eihän se muuten olisi ollut Eela, hevonen, josta oli tullut elämäni tärkeimpiä kiintopisteitä, joiden mukaan suunnistaa. Maastossa ja muualla.
Kiitos maastosta!
|
|
|
|
Post by Pyry on Oct 12, 2015 21:39:58 GMT 2
 Laukkapätkän alussa Pyry hengitti syvään ja keräsi Reinon karheaa harjaa hanskojen peittämien sormien väliin. Laukkapohkeet olivat kömpelöt, mutta seurasta innostuneena ruuna nosti reippaan laukan. Ohjat jäivät roikkumaan pitkinä, kun Pyry keskittyi pitämään katseensa pitkällä horisontissa. Kömpelösti hän nousi huojuvaan kevyeen istuntaan, pohkeissa alkoi tuntua polte jo lyhyen ajan päästä. Hevosen hengitys ja korvissa ujeltava tuuli täyttivät ilman. Nopea ajatus täytti pään, "Entä jos Reino säpsähtää ja ottaa sivuaskeleen", kauhukuva ilmalennosta välähti silmissä ja poika tarrasi kovemmin harjaa sormiinsa. Ruunan kaula venyi askelten tahdissa ja sen korvat sojottivat terävässä hörössä eteenpäin. Se nautti viilenevästä ilmasta ja vauhdista kavioidensa alla. Aivan liian nopeasti, sen mieleen, kärkiratsukot alkoivat hidastaa ja selässä istuva ratsastaja tuntui rentoutuvan. Lämmin käsi kaulalla taputti lempeästi, hevosen korvat kääntyivät kuuntelemaan pojan puhetta. Ruuna pärskähti tyytyväisenä elämäänsä. Pyryä hymyilytti. |
|
|
|
Post by Inkeri on Nov 14, 2015 12:52:35 GMT 2
Onneks nyt voin sentään rehellisesti sanoo, etten ees muista, millon oisin viimeksi piirtänyt - varsinkaan koneella, joten noh, niiin :--D Taustattomuudesta voi edelleen syyttää vaan laiskuutta. P.s Pitää vissiin kirjottaa tarina siitä, kuinka Inksun liikakilot paljastuikin raskaudeksi. KATTOKAA TOTA MAHAA |
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!