Kurbuksen Hoitokirja

[Anne]

Kansi © Emmy

--> Sivulle
Hoitajana Emmy[/div]

[Emmy]

Uusi sivu
18.5.2015

Taivas oli kevyessä pilvessä ja aurinko pilkotteli välillä esiin, kun pilvipeite antoi tilaisuuden. Kaunis kevään vaalea vihreä karehti puissa ja pensaissa. Nurmikkokin oli alkanut vihertämään oikein toden teolla ja loi ihanaa väriä ja kesän tuntua Seppeleeseen.
Vedin keuhkot täyteen sateen raikasta, kevään tuoksuista ilmaa. Mielihyvä kulki aaltoina läpi kropan ja hengitin syvään tosien ja kolmannenkin kerran. Rakastin kevään tuoksua, siinä oli sitä jotain. Seistyäni aikani pihalla hengittelemässä, lähdin kohti tallin ovea, jotten näyttäsi ohikulkevien tuntilaisten silmään ihan kahjolta.

Tunnit alkoivat lähestyä alkuaan, joten se tarkoitti yleistä hieman vilkkaampaa aikaa tallin käytävillä. Pienet juniorit vipelsivät sinne tänne ja vaihtoivat tietysti viikon kuulumiset, supattivat uusista hevosista ja kikattelivat möröksi muuttuneelle Kasperille. Kasper ei tosiaan näyttänyt siltä, että tänään olisi se paras päivä, joten hilpaisin äkkiä punatukkaisen tieltä, kun hän kiskoi perässään hieman haahuilevan näköistä Huiskaa.

Kipaisin vessassa ja sitten jatkoin yläkertaan hieman piiloon kaikelta tuntihäsellykseltä. Kävin kaapilla ja sitten tuuppasin taukotilaan ajatuksena nauttia kupponen kuumaa, ennen kuin miettisin mitä tänään tallilla toimittaisin.
Taukotilasta löysin Tuulian ja Salman.
-Moi! Hihkaisin ja kopistelin kengät jalasta.
-Moi, Emmy! Tuulia vastasi. -Ja onnittelut uudesta hoitoheposesta, Kurttuko se oli?
-Kiitos, ja mä en kyllä kestä jos sitä aletaan Kurtuks kutsua! Sanoin ja naurahdin.
Keitin itselleni vettä ja liotin siihen teepussin. Etsin katseellani josko olisi ollut keksejä (varmaan kaikki Annella toimistossa), mutta en löytänyt, joten tyydyin pelkän teekupin kanssa istumaan pöytään.

-Varmasti tulossa ihan mahtava kesä, ainakin omalta osalta, Kun Seppeleessä tapahtuu nyt kaikkea! Sanoin, avaten keskustelun.
-Niinpä! Tuulia komppasi. -Jännää vaan, että lähteekö vielä joku vai taikooko Anne jostain yhden karsinapaikan lisää.
-Niin ja ketä hoitajia tulee uusia. Ainakin yksi uusi naama pitäisi tulla! Jatkoin.
-Toivottavasti Edi saa hyvän hoitajan, se on niin suloinen! Salma sanoi ja sipaisi samalla kännykkänsä näyttöä.
-Etitkö taas kisoja sulle ja Bonalle? Kysäisin ohimennen ja puhalsin teetäni.
-Joo.. Salma vastasi hajamielisesti.
-Mitenhän mä pärjään vaan yhen kisahoitajan kanssa, Salma lisäsi vitsaillen.
-Täh?? Kumpi lopetti, huudahdin ja olin kaataa mukini.
-Naatti, enkö mä kertonu, Salma vastasi ja nosti katseensa näytöstä.
-No et!! Sanoin hivenen loukkaantuneena.
-No sori, Salma sanoi ja nauroi suurelle reaktiolleni. -Unohtu vissiin.
-No saat ehkä anteeksi, vastasin ja pökkäsin Salmaa kevyesti käteen.

Join teeni loppuun ja juttelimme Tuulian kanssa niitä näitä, kuten miten pelastamme maailman ja mikä olisi kätevin tapa tuottaa uusiutuvaa energiaa. Itse jaoin ajatukseni, kuinka hauskaa olisi, jos kotona olisis sellainen kuntopyörä, jolla voisi ladata vaikka kännykkää. Semmoisia olin nähnyt Amsterdamin lentokentällä. Myös kesän alussa häämöttävästä USA:n reissusta riitti puhuttavaa. Itse olin siitä todella innoissani, koska olihan kyse matkaamisesta synnyinmaahani.
-Pitääkin ruveta virittelemään enkkua puhekuntoon, totesin ja hörppäsin kupin tyhjäksi. -Suomessa asuessa se on jäänyt aika vähälle.
-No sä sentään osaat sitä sujuvasti, mä vaan sönkötän jotain, Tuulia puuskahti.
-Kyllä sä pärjäät, sanoin ja virnistin.

Salma oli saanut kisojen selaamisen jonkinlaiseen päätökseen, joten lähdimme kolmistaan alas. Ruusu oli parhaillaan meneillään olevalla tunnilla, joten Tuulialla ei ollut mitään tekemistä. Salmakin oli ratsastanut jo päivällä, joten Bonnie möllötti työnsä tehneenä tarhassa. Salma olikin lähdössä kotiin, joten kun Jessen auto kaartoi pihaan, sanoimme heipat ja lähdimme Tuulian kanssa hakemaan Kuuttia sisään. Tai itse asiassa ajattelin harjata sen pihalla ja vähän talutella sitä. Se ei kuitenkaan tänään vielä mennyt tunneille, joten pieni jaloittelu muuallakin kuin tarhassa ei olisi pahitteeksi.

-Kurbus.. Tuulia sanoi hiljaa, kun kävelimme yhdessä tarhalle. -Se on kaunis nimi..
-Niin on, tosi nätti, Sanoin ja loin katseeni taivaaseen. -Lempinimestä vaan ollaan vissiin aika montaa mieltä.
-Musta Kuutti on söpö, mutta on kyllä Kurttukin, Tuulia sanoi ja naurahti.
-Hahah, Kurttu.., naurahdin. -Cella ehdotti Surkua, siinäkin on ideaa.
-Surku… Tuulia toisti ja jäi pohtimaan. -Ei hassumpi.

Saavuimme tarhalle, jossa Kurbus majaili. Yhdessä Loeken kanssa ne jo kuopsutti toisiaan. Ihan heti ei hennonut mennä häiritsemään, joten Tuulian kanssa hetken katselimme niiden rapsuttelutuokiota, kunnes sukelsin portin välistä Kurttua hakemaan.
Punainen riimu selkäni takana lähestyin Kuuttia. Toisessa kädessä oli leipä, joka kiinnosti myös Lokea. Puolitin leivän ja annoin toisen palan Loekelle ja toisen Kuutille ja pujotin sen päähän riimun. Talutin Kurbuksen portille, jossa Tuulia odotti valmiina avaamaan sen. Pujahdimme portin välistä tarhan ulkopuolelle ja Tuulia sulki portin. Lähdimme yhdessä kohti ulkohoitopuomia, johon kiepsautin Kuutin kiinni. Tuulia sai jäädä Surkunaaman seuraksi, kun kipaisin sisältä sen harjat.

Leuto tuuli leikitteli hiuksillani ja Kuutin pitkällä harjalla kun suin sitä puhtaaksi. Tuulia oli rientänyt junnutunnin jälkeen tarjoamaan Ruusan kanssa apua, joten olin jäänyt Kuutin kanssa kahden. Nautiskelin leudosta ilmasta ja ihanasta uudesta hoitohevosesta.
-Emmy? Kuului ääni takaani, se oli Anne.
-No? käännyin ja kysyin.
-Voisit käydä Kurbuksen kanssa pienen taluttelulenkin maastossa, jotta se saa vähän liikuntaa, Anne sanoi.
-Joo, niin ajattelinkin, vastasin ja heitin harjan koppaan.
-Hyvä, se ei kuitenkaan mene tänään vielä tunneille, ettei sitten ihan tule aidoista läpi, nainen hymähti ja poistui talliin.
Käännyin takaisin Kurbuksen puoleen ja ryhdyin putsaamaan ruunan kavioita. Hieman vastahakoisesti nousivat etuset, mutta muuten hevosen kanssa ei ollut ongelmia harjauksessa. Kun kauniisti latvoihin vaaleneva harja oli vielä selvitetty siistiksi ja sileäksi, avasin solmun ja vedin ruunan perässäni kohti maastoja.

Kävelimme valaistun maastolenkin nautiskellen raikkaasta metsäntuoksusta ja ihanasta ilmasta. Vähän meinasi sade ropsautaa, mutta se jäi muutamaan pisaraan. Kuutti välillä varasteli puskan puolelle ja maisteli uusia koivunoksia, joissa oli tuoreet lehdet. Vähän annoin ponin nautiskella vihreästä, mutta en liikaa antanut herran sikailla, jottei nuori oppisi huonoille tavoille.
Lenkki oli kaikin puolin ihanan rentouttava ja oli ihanaa vain rauhakseen käppäillä maastossa ihanan hevosen kanssa.

Kohtapuoliin Seppeleen rakennukset tulivat mutkan takaa näkyviin ja olimme pian pihassa. Vein Kuutin vielä harjauspuomille ja tarkastin sen kaviot kivien varalta.
Talutin Kuutin tarhalle ja päästin sen irti annettuani sille ensin leivän. Hetken Kuutti jäi kärkkymään portille lisää, mutta kun tajusi, ettei enempää ollut tulossa, se lähti kävelemään levinneille heinäkasoille.

Pyöräytin riimunarun lukkoa ilmassa ja loin katseeni jonnekin kauas. Tuumasin ja otin askeleet kohti tallia. Hymy hiipi suupielilleni ja ilo kupli sisälläni. Olin kääntänyt elämässäni uuden sivun.

Emmy & Kurbus 1HM

[Emmy]

Sad Eyes
21.5.2015

Surusilmä söpöilemässä tarhassa. Leipä taisi kiinnostaa.

Emmy & Kurbus 2HM

[Emmy]

Selästä käsin
24.5.2015

Päivä oli jälleen kaunis, mutta aavistuksen viileä. Aurinko kurkisteli puolipilviseltä taivaalta ja aina esiin päästessään lämmitti suloisesti. Kesä oli nurkan takana ja puutkin olivat päässeet kunnolla lehteen. Ainoastaan Annen talon pihan omenapuut ujostelivat vielä pienien lehtiensä kanssa.

Leppoisa sunnuntai oli tuulinen, mutta siitä huolimatta osa hevosista loikoili raukean näköisenä tarhoissa. Vilkaisin automaattisesti takatarhan suuntaan ja voin vaikka vannoa, että Patron oli ottamassa siellä lepiä Edin kainalossa, voi poikia. Vilkaisin aitalle, se näytti tyhjältä, mutta juuri kun olin kääntymässä pois, näin Ruusun työntävän kauniin päänsä aitan luukusta ulos. Kuulin Tuulian äänen sanovan ”takaisin Ruusu”, joten päätin mennä moikkaamaan tyttöä.
Päästyäni aitalle, silitin Ruusun päätä ja rapsutin sitä.
-Moi Tuulia, mitäs sulla on suunnitelmissa?
-Ai, moi Emmy! Tuulia vastasi ja suoristi selkänsä. -Ajattelin mennä kentälle vähän pyörimään, mutta jos kyllästyn tarpeeksi, loikkasen maastoon. Kiinnostaako seura?
-Aina, totesin ja naurahdin. -Mä ajattelinkin kivuta Kurttusen kyytiin tänään ekaa kertaa, joten mennään varmaan vaan kentälle.
-Uuu..! Ekaa kertaa selkään, jännää! Tuulia totesi ja heitti kaviokoukun harjakoppaan.

Kävelin rauhakseen ilmasta nauttien tarhalle hakemaan Kuuttia. Lintu sirkutti puussa ja tähyilin, olisiko se ollut pääskynen? Pipsa oli vannonut nähneensä pääskysen, ollessaan Siken kanssa lenkillä. Kesä kyllä oli aivan kulman takana.
Kuutti löntysteli Loeken perässä tarhan kauimmaisessa nurkassa. Pitäsii Kuutinkin kanssa opetella vihellys ja luoksetulotemppu, mitä olin Patronin kanssa viimeiset kaksi vuotta hionut. Pieni paukapää ei ollut ihan kässännyt vihellyksen ja herkun yhteyttä, mutta kohta se ahne oli sen kekannut ja tuli reippaasti aina kun vihelsin. Tosin vähän ajan päästä kun se ei aina saanut herkkua, poni alkoi epäillä suunnitelman kannattavuutta.
Kävelin Kuutin luokse ja tervehdin sitä silittämällä ja kaivamalla taskustani palasen leipää. Pujotin riimun sen vaaleaan kauniiseen päähän. Silitin vielä Loekea, vitsi että sekin oli nätti! Ja lähdin sitten taluttamaan heppastani kohti porttia.

En voinut olla hymyilemättä kun ajattelin tulevaa kesää. Ilma oli nyt niin täydellinen, ettei voinut olla ajattelematta muuta kuin lämpimiä, ihania, aurinkoisia kesäpäiviä, jotka olivat edessäpäin. Koko kesä oli täynnä mahdollisuuksia ja siitä tulisi varmasti upea. En malttanut odottaa mitä Kuutilla oli minulle tarjota. Pienen mietinnän jälkeen, olin ilmoittanut meidät ehdolle Pirren esteklinikkaan, mitähän siitäkin tulisi, jos meidät sinne valittaisiin? Ratsastaisin tänään vasta ensimmäistä kertaa Kuutilla, mitähän hyppäämisestä tulisi viikon päästä..?
Omissa maailmoissani kuljetin Kuutin sisään talliin ja suuntasin sen karsinalle. Alitajuisesti jalkani veivät eräälel tutulle boksille, ja ennen kuin ehdin virhettä huomata, seisoin Patronin karsinan edessä.
-Ei tänne.. totesin itselleni, naurahdin ja käänsin Kuutin oikeaan suuntaan.
Rennon letkeästi hevonen seurasi minua ja tökkäsi lempeästi turvallaan olkapäähäni. Minua hymyilytti herran pienet, joko hellyydenosoitukset tai härnäämisyritykset. Ehkä kävelin sen mielestä liian hitaasti tai väärässä kohtaa.

Vihdoin sain herran omaan karsinaansa ja nappasin siltä riimun pois. Hetken rapsuteltuani sitä, pujahdin ovesta ulos ja ripustin riimun oveen. Kipaisin satulahuoneeseen hakemaan Kuutin varusteita. Olin innoissani kuin pieni ponityttö joka pääsi ensimmäistä kertaa lempiponinsa selkään.
Sipaisin Kuutin satulan takakaarta. Nostin kyljellä keikkuvan vyön satulan päälle.
-Ekaa kertaa selkään, vai? Kuului ääni, jota en ihan tunnistanut.
Käännyin ympäri ja huomasin vasta nyt hahmon satulahuoneen seinustalla. Poika istui jakkaralla vieressä sanko ja Lailan varusteet.
-Nuutti! Totesin ja heilautin vaivautuneesti kättäni.
-Terve vaan, Nuutti sanoi ja hymyili ujosti.
Emme olleet Nuutin kanssa kovin hyviä tuttuja, vaikka Salma olikin Nuutin kanssa hyviä kavereita. Ei ollut tullut tutustuttua ujoon poikaan. Kaksi uusien ihmisten kanssa hillittyä persoona oli varmaan pahin yhdistelmä. Silloin oli vaikeinta tutustua toiseen, kun kumpikaan ei uskaltanut avata suutaan. Nytkin hetken vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen päätin kaapata Kuutin kamat ja poistua paikalta.
-Nähään myöhemmin, huikkasin Nuutille ja hymyilin. Nuutti heilautti kättään ja hymyili takaisin.

Huokaisin kun pääsin Kuutin karsinalle ja nostin varusteet telineeseen. Silitin vaaleaa ruunaa, joka oli tunkenut kauniin päänsä karsinan oven ympäri ja ihmetteli tallin hiljaista menoa. Minusta tuntui, että siitä oli ikuisuus, kun olin jutellut Tuulian kanssa kentälle menemisestä, joten rupesin laittamaaan Kuuttia valmiiksi. Harjailin ruunan rauhallisesti ja tarkasti, tarkistin herran kaviot ja nostin sitten satulan sen selkään. Kuutti käyttäytyi hyvin satuloinnissa ja suitsetkin menivät oikein mukavasti päähän. Painoin vielä kypärän omaan päähän ja vedin hanskat käteen.
Tuuppasin karsinan oven auki ja talutin Kuutin käytävälle. Suuntasin kohti kenttään.

Kentällä Tuulia ravailikin jo Ruusun kanssa seuranaan Luna ja Humu, sekä Clara ja Cottonessa. Lisäksi perässäni kuuluva kavionkopse paljasti kentälle suuntaavat Sanrdan ja Ariston.
-Porukkaahan on ku pipoo, totesin Sandralle.
Talutin Kuutin kentän keskelle, säädin vyön ja jalustimet ja ponnistin ensimmäistä kertaa sen hevosen selkään. Istuin alas ja taputin Kuuttia. Wau, jotenkin upeaa, vaikka tässä ei pitäisi olla mitään erikoista. Hymy korvissa, painoin pohkeeni kevyesti Kuutin kylkiin. Herra lähti liikkeelle pehmeään mukavaan käyntiin. Pidin ohjat käsissä ja tarkastelin Kuutin liikkeitä ja mitä se katseli. Kovasti se ei ihmetellyt mitään ja löntysti rauhakseen uraa pitkin. Välillä pää kävi korkealla, kun jotain kiinnostavaa tapahtui kentan aitojen ulkopuolella, mutta pian se palasi rennoksi ja pitkäksi, korvat käännellen äänien suuntaan.

Seurasin alkukäyntien ajan Tuulian työskentelyä Ruusun kanssa. Kovin keskittyneesti tyttö väänsi tamman kanssa pohkeenväistöstä, mitä neiti ei olisi halunnut suorittaa. Hetken taiston jälkeen Tuulia sai tahtonsa läpi ja Ruusu väistätti mallikkaasti. Tuuli taputti tammansa kaulaa, keräsi ohjat ja nosti laukan.
Itsekin rupesin keräilemään ohjia ja tunnustelemaan Kuutin ratsastettavuutta. Nuori kun ruuna oli, yritin olla apujeni kanssa erityisen selkeä ja johdonmukainen. Aloitin työskentelemällä käynnissä ja jumppasin ruunaa taivutuksin ja voltein. Hieman vertyneempänä ja suusta pehmenneenä siirsin Kuutin raviin.
Ravi oli pehmeää ja mukavaa. Siinä oli helppo keventää ja työskennellä. Ravi oli kovin laajaliikkeistä, verrattuna Patronin toisinaan kovin tikittävään poniraviin. Olihan minulla nyt teknisesti ottaen hevonen alla. Keventelin ravin tahtiin hiljakseen ja tein helppoja juttuja Kuutin kanssa. En vaatinut siltä liikaa, vähän taipumista ja pehmeyttä sekä takapään aktiivisuutta. Kaartelin laajoja voltteja ja tein suunnanvaihdoksia. Muutaman käynti-ravisiirtymisen sekä samaan syssyyn pysähdyksenkin testasin. Kuutti reagoi siirtymisissä aika hyvin, välillä se jäi vähän hitaaksi, kun olisi tarvinnut lähteä liikkeelle.

Keräsin ohjat ja taivutin Kuuttia hieman sisään. Painoin pohkeet kevyesti ruunan kylkiin ja nostin suoralle uralle laukan. Kuutti nosti pehmeän ja tahdikkaan laukan, jonka pienellä raipannäpäytyksellä sain ponnistamaan vähän paremmin takaa. Askel oli ihanan pehmeä, kuin tyynyillä olisi ratsastanut. Käänsin Kuutin ympyrälle, mutta en ollut tarpeeksi tarkkana, joten laukka putosi töksähtäen raviin. Keräsin itseni, istuin alas ja nostin ympyrällä uuden laukan. Nosto ei kuitenkaan onnistunut vaan ruuna kiihdytti ravia entisestään. Otin ravin käyntiin, pysäytin hevosen, hengitin ja siirsin hevosen uudelleen käyntiin ja nostin uuden laukan. Nyt nosto onnistui ja käänsin Kuutin taas ympyrälle. Sain laukan jatkumaan ja laukkasimme pari kierrosta, kunnes siirsin ravin kautta käyntiin ja kiitin herraa.
Nostin laukan vielä toiseen suuntaan. Tähän suuntaan laukka sujui vähän paremmin, eikä tullut yhtään rikkoa. Taputin Kuuttia kaulalle ja kehuin sitä ääneen.

-Lähetäänkö vielä vetämään loppukäynnit maastossa? Tuulia ehdotti siirtäessään Ruusun käyntiin.
-Kyllä mulle ainakin kelpaa, Luna sanoi ja taputti Humua.
-Lähdetään vaan! Komppasin Kuutin selästä.
Ruusun perässä joukko kiemurteli valaistua maastolenkkiä ihanan kesäisessä ilmassa. Nautin Kuutin koko olemuksesta. Se oli tässä ja nyt minun kanssani ihanana ja jännittävänä seikkailuna, meillä oli kokonainen kesä yhdessä elettävänä, uusia kokemuksia hankittavana. Elämä oli tässä ja nyt ihanaa, ja oli kesä.

Emmy & Kurbus 3HM

[Emmy]

Kesäherkkuja
26.5.2015

Mittari näytti parinkymmenen plussasteen parempaa puolta ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Olin löytänyt tarhojen takaa paikan johon aurinko paistoi mukavasti, mutta lähellä oli myös puun suomaa varjoa. Ruoho oli paikoin päässyt jo pitkäksi ja iloisen keltaiset voikukat värittivät viheriötä.

Kuutti oli kädessäni narun päässä ja toisessa kädessä jääkylmä lasillini päärynälimsaa. Pirteän värinen pilli törötti jäiden seasta ja tiputteli sortseilleni muutaman pisaran juomaa. Hevosella olisi yllin kyllin ahmittavaa ihanan pitkässä ja vihreässä ruohikossa, saisi väliin maiskutella makeita voikukkiakin, minulla olisi ihanan kylmä juoma ja auringon suloinen lämpö, molemmilla siis omat herkkunsa! Tai niinhän minä luulin. Heti kun olin parkkeerannut takamukseni keskelle ruohikkoa ja hörppäissyt ensimmäisen kulauksen juomastani, Kurbusta rupesi kiinnostamaan makean tuuoksuinen juttu, joka sihisikin jännästi. Pitihän sitä yrittää hamuta ja nuuhkutella, kun minä epätöivoisesti koitan tuuppia ponia kauemmas. "Jos vain vähän maistaisin.." taisi Kurbus tuumata.

Hetken päästä ruunan kiinnostus juomaani kohtaan kuitenkin lopahti ja se tajusi olevansa upeassa ruoho-voikukkaparatiisissa. Poni alkoikin ahtamaan ruohoa hetimiten turpaansa. Huokaisin ja nojasin selkääni puun runkoa vasten. Suljin silmäni ja nautin.

Emmy & Kurbus 4HM

[Emmy]

Dance
5.6.2015

Olin aina tykännyt tanssia. Tanssiminen olikin ollut iso osa elämää harrastuksen muodossa Suomeen muuttomme jälkeen. Kun muutimme Irlannista Suomeen 2005, kiinnostus ratsastukseen lopahti, kun silloisella kotipaikkakunnalla ei ollut miellyttävää tallia. Kävin lähitallilla silloisena tirtiäisenä muutaman kerran, mutta kehno opetus ja huono talli-ilmapiiri saivat innostuksen hiipumaan. Olin pienempänä ollut kovin tanssiva ja siksi tanssin valinta harrastukseksi tuli kuin itsestään. Aloitin harrastuksen hiphopin parissa, mutta myöhemmin siirryin street dance -ryhmään. Katutanssista tuli tärkeä harrastus ja viihdyinkin sen parissa aina muuttoon asti.

Liekkijärvelle muuton jälkeen oma tanssiryhmä jäi entiselle paikkakunnalle ja jälleen harrastuksen jatkaminen oli vaikeaa. Seitsemän vuotta tanssittuani, löysinkin Seppeleen ja kävin alkeiskurssilla ja hoitokurssilla verestämässä heppataitoja. Tammikuussa aloitinkin Patronin hoitamisen. Olin saanut menetetyn tanssiharrastuksen tilalle taas heppaharrastuksen, ja hoitohevosen myötä tallilla olo lisääntyi sen verran, ettei tanssin jatkamiselle olisi edes jäänyt aikaa.

Nyt olin kuitenkin aloittanut tanssimisen uudestaan. Minua oli pyydetty mukaan erääseen amerikkalaiseen Street Dance -ryhmään ja innoissani otin kutsun vastaan. Yksi ryhmän jäsen olikin vanhoja tanssikavereitani, ja oli minua muille suositellut. Teimme ryhmän kanssa keikkaa tapahtumissa ja muissa vastaavissa. Treenit olivat Liekkijärven ulkopuolella, joten niihin meni aina aikaa. Pystyimme kuitenkin harjoittelemaan osuuksia kotona ja treeneissä vain katsoimme, miten kaikki toimii ryhmässä. Ennen keikkaa harjoittelimme aina hieman tiiviimmin, jotta esitys sujui. Olin erittäin innoissani! Minulla oli nyt kaksi rakasta harrastusta ja niiden täyteinen kesä edessä. Ryhmällämme oli tiedossa sopivasti keikkoja ympäri Suomen, niin että tallillekin jäisi aikaa.

Haukottelin. Eilinen keikka oli venynyt pitkälle ja ajo vielä takaisin n. 100km päästä kotiin oli ollut melko raskas. Venyttelin parvisängylläni uudessa asunnossani Liekkijärven keskustassa, johon olin muuttanut kesän alussa saatuani töitä tien toisella puolella sijaitsevasta S-marketista. Omilleen muuttaminen oli ollut jännää ja hauskaa. Tupareita en ollut vielä järjestänyt, mutta kai ne sebekaverit piti tännekin kutsua remuamaan.

Ulkona oli lämmin joten vedin jalkaan sortsit ja päälle topin ja hupparin. Pakkasin reppuun vielä pitkät housut, jos kylmä yllättäisi. Nakkasin takin vielä päälle ja hatun päähän, poimin autonavaimet eteisen pöydältä ja lähdin alas. Olin saanut autopaikankin, joten auto oli sievästi pihassa. Heitin kamat takapenkille ja kiipesin itse kuskin pukille. Näppäilin Salmalle vatsanappiin viestin ”Tallille, tuunko hakee?”.
Seurasin viestin lähtemistä ja merkin muuttumista siniseksi, Salma oli paikalla. ”Tuu vaan, nytkö?”, sanat piirtyivät näyttöön. Haukottelin jälleen makeasti ja naputin viestin: ”Joo, lähen kotoot.” ja käynnistin auton.

Salma nousi pelkääjän paikalle ja moikkasi pirteästi. Itse haukottelin vastaukseksi ja painoin kaasua siirtäen auton tielle ja ottaen suunnaksi seppeleen.
-Mikäs noin väsyttää? Salma totesi kun haukottelin toistamiseen.
-Oli eilen tanssikeikka ja sitte piti vielä ajaa reilu sata kilsaa kotiin, vastasin ja käännyin risteyksestä.
-Aijaa, nii sen uuden ryhmän kanssa?
-Joo, kivaa oli, mutta vähän oon naatti.

Seppele tuli mutkan takaa näkyviin ja kurvasin hiekkaiselle pihatielle. Pihalla perässään mammuttimaista Windiä kiskoi Cella, joka moikkasi iloisesti spotattuaan meidät autosta. Salma viuhtoi innokkaasti takaisin. Itse harasin katseellani sopivaa parkkipaikkaa johon sujautin autoni, laiskuuksissani etuperin.

-Hei gimmat, miten menee? Cella heitti ja silitti Windin turpaa.
-Mulla menee hyvin, mutta Emmy on ku zombi, Salma sanoi ja katsahti minuun hymyillen.
-Sori meni eilen keikka vähän pitkälle, vastasin ja peitin haukotukseni (jälleen kerran).
-Mitäs strippikeikkaa sä heität, Cella vinoili ja lähdimme kävelemään tallille.
-Ihan tanssikeikkaa, vastasin.
-Siis katutanssiryhmän kanssa, lisäsin kiireesti, ennen kuin Cella ehti keksiä mitään kaksimielistä.
-Siistiä! Cella totesi. -En tienny että tanssit.
-No en ookkaa tanssinu varmaan reiluun kahteen vuoteen, mutta ennen ku muutettiin liekkijärvelle ni tanssin varmaan seitsemän vuotta.

Cellaa kiinnosti kovasti tanssiharrastukseni ja kävelinkin hänen kanssaan Windin karsinalle asti jutellen. Kun Cella pyöräytti mammutin karsinaan, ja alkoi syynätä sen jalkoja, huikkasin heipat ja talsin Kurbuksen luo. Ruuna oli päässyt samaan tarhaan, jossa Patron oli ollut ja se asusti nyt Edin vanhassa karsinassa, voinaaman siirryttyä aittaan Pellan tilalle. Patronin luukkua asutti se syötävän suloinen Cottonessa poni.

Kurbus oli aidalla Loeken kanssa silmät puoli ummessa. Menin tarhaan ja herättelin Kurbuksen. Ääni havahdutti ruunien torkkuhetken ja ne käänsivät molemmat samanaikaisesti päätään suuntaani.
-Voi hassuja! Totesin ja pujotin Kuutin päähän punaisen riimun.

Herra suloisuus mateli perässäni. Uudet elämänmuutokset, monet sellaiset olivat värittäneet kevättä ja kesän alkua. Nyt arki alkoi ehkä asettua uomiinsa, mutta ikinä ei voinut tietää mitä huominen toisi tullessaan. Life is a mystery.

Emmy & Kurbus 5HM

[Anne]

Satulointia kevätsateessa



Emmy ja Surusilmä satulointituokiossa. Onneksi katos on suojana.


Spessu Emmylle!

[Emmy]

My Boys

Kaksi rakasta ♥

Emmy & Kurbus 6HM

[Emmy]

Oma maa mansikka
17.6.2015

Kone oli laskeutunut aamupäivällä ja Liekkijärvellä olimme olleet iltapäivän puolella. Lento oli ollut pitkä ja kaksine välilaskuineen raskas. Olin nukkunut koko päivän ja seuraavankin maannut sängyssä Henrin kanssa ja katsonut netflixiä.

Nyt seisoin kuitenkin tutun koivukuvan päässä. Vaikka olimme olleet vain viikon poissa, oli Seppelettä tullut ikävä. Olin tottunut pääsemään lähes päivittäin tallille, joten tämä oli outoa. Amerikkaviikko oli ollut käsittämättömän upea, oma synnyinmaani. Vaikka paikka oli aivan erilainen, kuin Colorado, jossa olin itse varttunut, oli synnyinmaa aina synnyin maa. Samat tavat, kulttuuri ja kansa.
Vuokrahevoseni Delwi oli ollut suloisuuden ruumiillistuma ja aivan mahtavan ihana. Vaikka olikin tamma, henkilökohtaisesti pidän enemmän ruunista. Neitiä oli jäänyt pieni ikävä ja hyvästien jättäminen oli ollut hankalaa. Ehkä tuon suloisuuden kanssa tulisi vielä vietettyä hetkiä, jos Amerikan maalle vielä tulevaisuudessa tömähtäisin

Eniveis, hetken ihasteltuani kylmää kesää Seppeleen pihalla, talsin sisälle. Kävin vain nopeasti nappaamassa Kuutin narun ja punaisen riimun ja suuntasin sitten tarhoille päin. Ja siellä, perällä takatarhassa minun oma mussukkani seisoi, taas niin suloisena surullisten silmiensä kanssa, että meinasin ruveta kyynelehtimään.
Loeke käänsi toisen kauniin vaaleansinisen silmänsä minua kohti kun lähestyin hevosparia. Nuo kaksi tuntuivat viettävän paljon aikaa yhdessä. Ehkä, kun ne olivat molemmat uusia samaan aikaan, löysivät he toisistaan tukea, en tiedä.. niin minä olisin ainakin löytänyt.
Lähestyin vaaleaa Kurbusta ja ojensin leipää kädessäni. Hevonen kiinnostui ja astui muutaman askeleen lähemmän, pois Loeken kyljestä. Kurbus nappasi leivän ja rouskutti sen tyytyväisenä, samalla kun pujotin riimun sen kauniiseen päähän.
-On mulla sullekkin, sanoin ja ojensin leipäpalan huulillaan hamuavalle Loekelle.
Lähdin taluttamaan Kuuttia kohti tallia.
-Emmyy! Suakin näkee viimein! Salma huikkasi ja syöksyi halaamaan
-Joo, piti vähän nukkua jetlagia pois, myönsin Salman irrottaessa otteensa.
-Saat kyllä sitte näyttää kuvia ja kaikkee! Tyttö sanoi innoissaan ja lähti kävelemään vierelläni talliin.
-Joo, siinä meneekin hetki, niitä on varmaan tuhat, sanoin ja naurahdin.

Talutin Kuutin talliin jutellen Salman kanssa, joka kuitenkin poikkesi poninsa luo, kun aloin harjaamaan Kuuttia. En pannut pahakseni hetkeä kahdestaan söpösilmän kanssa.
Rauhakseltaan harjailtuani pojun, heitin sille suitset päähän ja talutin vaalean hevosen hieman viileään, mutta aurinkoiseen ilmaan. Vedin tuulitakin vetoketjun leukaan, tukahdutin vilunväristykset ja kiipesin Kurbuksen lämpimään ja pehmeään selkään. Selkäranka hieman tuntui, mutta muuten ruunan selkä oli oikein mainio istua ilman satulaakin. Suuntasin Kuutin vaaleat kaviot kohti lempireittejäni. Oli ihanaa olla kotona.

Emmy & Kurbus 7HM

[Emmy]

Hellepäivä
5.7.2015

-Huh hellettä! Tuulia toteaa sitoessaan Rosa-ponia Seppeleen pihan hoitopukkiin.
Varjoisa katos antaa vaalealle ponille suojaa ja Tuulia laskee vielä ämpäriin vettä, johon Rosa upottaa turpansa.
-Oltiin maastossa humputtelemassa ilman satulaa ja oli pakko tulla huilaamaan kun oli niin kuuma! Tuulia jatkaa ja hörppää ojentamastani vesipullosta kulauksen.
-No on vähän lämpönen joo! Totean ja hetken mietittyäni ehdotan: "voitas lähtee uimaan!!"
-Joo! Tuulia innostuu ja lähdemme sisälle talliin katsomaan josko olisi muitakin innokkaita.

Lopulta porukka on kasassa ja mukaan lähtevät Rosa, Ilona, Fiia ja Pyry. Myös tallille mukanani raahaamani Henri on valmis lähtemään. Takakontissani on vielä eiliseltä rantareissulta jäänyt iso uimarengas, jonka jätkä nappaa mukaan. Me heppatyttöset heitämme hevosille suitset päähän ja vaihdamme vaatteiden alle uikkarit. Hepat pihalle, ratsastajat selkään ja menoksi. Henri tulee pyörällä perässä.

Matka rannalle taittuu leppoisasti rupatellen ja vitsaillen. Jokainen kertaa kesän menoja ja jännitetään tulevia. Leiriä ja kesän lopulla koittavia kisoja.
-ootteko jo ilmottautunu? Ilona kysyy ja paijaa Edin kaulaa.
-Mä en oo, vastaan ja huitasen kärpästä. -En oikeen tiiä mihin luokkaan menisin Kuutin kanssa.
-Järvi näkyy! Rosa huikkaa Kössin kanssa kärjestä.

Rannassa heitämme vaatteet koivun oksaan ja kahlaamme hevosten kanssa järveen. Ilona ja Rosa lähtevät ratsuineen hetken kahlailun jälkeen pidemmälle uimaan kunnolla. Me jäämme Fiian, Tuulian ja Pyryn kanssa läträämään rantaveteen. Kuutin mielestä on superhauskaa puhaltaa kuplia turvalla ja sekös kaikkia huvittaa. Heny kelluskelee rennosti renkaallaan turvallisen välimatkan päässä. Lintu sirkuttaa, aurinko paistaa, vesi liplattaa ja hentonen tuuli puhaltelee. Kesä on parasta aikaa vuodesta!

Emmy & Kurbus 8HM

[Emmy]

Illalla
7.7.2015

Kurbus ravaillee rauhakseen pitkin laitumen reunaa, Loeke ja Edi kannoillaan. Voinaama ravistelee päätään ja Kurbus kiljaisee. Ruunilla on leikkihetki menossa. Loeke nostaa ensimmäisenä rauhallisen laukan ja Kurbus seuraa perässä, samoin Edi. Ruoho havisee poikien jalkojen liitäessä sitä pitkin. Laukan tahti kiihtyy ja Kurbus vinkaisee taas ja pistää pienet pukit Edille, oka nostaa nokkansa pystyyn ja jarruttaa. Kohta kolmikko kirmaa pitkin laidunta kiitolaukkaa. Hype nostaa päänsä ruohosta, samoin Reino. ”Jotkut ne vaan jaksaa.” ne taitavat tuumia.

Edi hidastaa laukan raviin ja siirtyy töksähtäen käyntiin ja seisahtuu. Kohta karvapallo työntää turpansa heinikkoon ja jatkaa ruokailua. Kurbus ja Loeke kisailevat vielä, mutta päätyvät kohta rapsuttelemaan toisiaan.

Nojaan aitaan ja annan ilta-auringon helliä kasvojani. Melkein koko päivän on satanut ja tuullut, sekä ollut koleaa. Nyt sääkin on iltaan rauhoittunut ja aurinko päässyt pilkistelemään pilvien takaa. Ilta-auringossa lämpötilakin nousee ja on mukavan lämmin. Suljen silmät ja hengitän syvään sateenraikasta kesän tuoksua, ah, tätä minä rakastan. Hengitän monta kertaa syvään ja keskityn tuoksuihin: hevosia, ruohoa, puita, sadetta, multaa sekä hieman ahomansikkaa.

Kuulen hiekan rapinaa kenkien alla. Ilona liittyy hiljaa seuraani. Emme tervehdi, olemme vain hiljaa ja katselemme hevosia pitkän aikaa. Käki kukkuu ja hevosten häntien suhina sekoittuu kevyeen tuulen suhinaan heinikossa.
-ainutlaatuista, Ilona sanoo rikkoen hiljaisuuden.
-täydellistä, sanon ja hymyilen sulkien taas silmät. -täydellistä.

Kurbus on saanut tarpeekseen Loeken kupsuttelusta ja on kiinnostunut aidalla olevista gimmoista. Pää rennosti matalalla, kaula pitkällä ja häntä kevyesti heiluen puolelta toiselle, se astelee meidän luokse. Ojennan käteni aidan yli ja tervehdin tulijaa. Taskusta löytyy pojulle pala leipää ja sekös saa lähellä olleen Edin kiinnostumaan ja tunkemaan apajille. Ilona silittää Ediä ja antaa sille ojentamani leivän. Hetken ruunat viihtyvät paijattavana, mutta sitten pitää ruveta haistelemaan toista ja vähän kiljumaan.
Nauramme Ilonan kanssa hömelöille ja käännymme aidalta kohti tallia auringon laskiessa puiden taakse.

Emmy & Kurbus 9HM

[Emmy]

Tomorrow I miss U
25.7.2015

Suljin karsinan oven ja lysähdin seinää vasten turpeille. Kurbuksen seistessä aina niin surumielisen ja suloisen näköisenä vieressä, puhkesin äänettömiin kyyneliin. Painoin pään polviin ja annoin kyynelten valua äänettöminä ja suolaisina poskiani pitkin.

Hetki sitten olin talutellut Kurbuksen iloisena ja intoa täynnä karsiaan ja samassa hetkessä olin kuullut yhden parhaista ystävistäni jättävän meidät ja muuttavan huitsinhemmettiin.
Britta. Britta oli muuttamassa perheineen takaisin Ahvenanmaalle, joten taakse jäisivät hänen osaltaan Hype ja Seppele. Olin tuntenyt Britan ne kaksi vuotta kun olin Seppeleessä ollut. Birtta oli aina ollut minulle läheinen ja hyvä ystävä, tulimme toimeen ja saimme toisemme nauramaan. Juttua riitti aina ja Britan seura oli ihanan virkistävää, naisella oli aina uusia ideoita. Ja nyt, aivan yhtäkkiä, kaikki tuo katoaisi ja menettäisin yhden tärkeimmistä ystävistäni, miten tämän kanssa voi elää?

Olin lohduttanut Brittaa Salman kanssa ja kun jätimme hänet kaksin Hypen kanssa, olimme saaneet kuulla vielä toisen järisyttävän uutisen, jonka itkuinen ja poissa tolaltaan ollut Inkeri oli meille jakanut: Eetukin oli lopettamassa päästyään parempaan jääkiekkojoukkueeseen. Kahden sebeläisen lähtö tuntui ylikuormittavalta.
Olimme Salman kanssa lohduttaneet Inkeriä molemmat itkua pidätellen, vilkaisseet toisiamme ja poistuneet kukin omaan suuntaan. Katseet kertoivat toiselle, että tätä asiaa piti hetken käsitellä yksin. Niinpä Salma oli poistunut maastoon Bonnien kanssa ja minä hipsinyt Kurbuksen karsinaan, jossa nyt hiljaa nyyhkytin.

Kaikki tuli takaisin, kaikki tunteet kun olin taluttanut rakkaan hoitoponini traikkuun ja katsonut sen ajavan pois. Iloiset nuoret kaksoistytöt saivat ihanan ponin, mutta minä menetin silloin pitkäaikaisen ystävän. Samat tunteet valtasivat minut nyt, olihan kyse toisesta ystävästä, tärkeästä ihmisystävästä, jota en näkisi luultavasti kuin hyvin harvoin. Ahvenanmaa oli niin kaukana…

Kurbus painoi kauniin päänsä syliini. Sympaattinen ruuna halusi lohduttaa. Niiskutin ja hymyilin vienosti, ”rakas”, kuiskasin ja silitin hellästi toisen turpaa. Kurbus sulki silmänsä hitaasti ja pörähti kevyesti.
Kukaan ei ole kuolemassa, ajattelin Kurbuksen pää sylissäni. Ystävyytemme Britan kanssa ei katoa ja kyllähän tytön on pakko tulla vierailulle. Elämä on, välillä tapahtuu musertavia asioita, surua ja itkua, mutta se auttaa meitä arvostamaan ja vaalimaan niitä hyviä ja rakkaita asioita elämässämme.

Emmy & Kurbus 10HM !

[Emmy]

Pomppufiilis
31.7.2015

Kuutti tuntui allani reippaalta. Ehkä hieman liinakin intopikealta. Rauhoittelen herraa muutaman ravikiepin kautta ja ohjaan sen sitten siniselle ristikolle. Menen esteen ensin ravissa. Kuutti lähtee hyppyyn hieman kompuroiden, mutta yritän säilyttää tasaisen istunnan. Esteen jälkeen nousee laukka. Jatkan laukassa muutamalle puomille toiselle pitkälle sivulle ja jatkan laukkaa edelleen uudestaan ristikolle. Hyppy on hyvä ja tasaisempi kuin edellinen. Taputan Kuuttia ja siirrän sen käyntiin.
-Sehän hyppää tosi hyvin, toteaa Cottonessan selässä istuva Clara.
-Niin hyppää, vastaan hymyssä suin ja taputan vielä ruunaa.

Kuutin kanssa vähän treenailua elokuun kisoja silmällä pitäen.

Emmy & Kurbus 11HM

[Emmy]

Vielä on kesää jäljellä
1.8.2015

Kesäfiiliksissä ♪♫

Emmy & Krubus 12HM

[Emmy]

Kisaviikonloppu
15.-16.8.2015

Lauantai 15.8.

Kurbus tuntui jännittyneenä allani. Se piti pään korkealla ja korvat viuhtoivat joka suuntaan. Harjoituskisat olivat keränneet yleisöä, joten hälinää oli normaalia enemmän. Kuudenkympin verkka oli takana ja Kurbus oli tuntunut sopivan innokkaalta ja etenevältä. Hypyt olivat onnistuneet ihan hyvin, jokunen oli tullut aavistuksen liian kaukaa ja yhden toin ihan liian pohjaan, jolloin puomi putosi. Ihan hyvillä fiiliksillä lähdin kuitenkin koettamaan onneani minun ja Kurbuksen ensimmäisissä yhteisissä kisoissa. Rohkeana rokansyöjänä olin ilmottautunut kuudenkympin lisäksi kasikymppiseenkin, vaikka kesällä ei ihan liikaa oltu keretty treenaamaan. Saa siis nähdä millainen maailmaloppu siitä tulisi.

Minua ja Kurbusta ennen ratsastivat Pihla ja Loeke, joiden yhteistyö oli yhtä tuore kun minun ja Kurbuksen. Meno oli kuitenkin hyvän näköistä ja esteet tuntuivat olevan parille luonnollinen valinta. Seurasin parin suoritusta kentällä esteiden seassa kävellessäni. Kurbus tuntui hieman rauhallisemmalta, kun sai olla Loeken kanssa samalla kentällä. En tiedä miten paljon se sekoaisi sitten kun Loeke lähtisi pois. Pihla suoritti virheettömän radan ja sai radan päätteeksi reippaat aploodit. Tyttö taputti Loeken punaruskeaa kaulaa ja hymyili selvästi tyytäväisenä. Minä hengitin syvään ja keräsin ohjat, se olisi sitten menoa.

Nostin Kurbuksen laukkaan. Ruuna pinkaisi reippaaseen laukkaan ja sain helposti pidettyä sopivan ratatempon yllä. Esteet ylittyivät toinen toisensa jälkeen ja Kurbus totteli apujani hyvin, se tuntui olevan innoissaan. Viimeinen este ylittyi vaivatta, kiitin Kuuttia ja huokaisin syvään. Sidastaessani käyntiin tunsin pientä huimausta: olin unohtanut hengittää radan aikana.

Taputin Kurbusta vielä tallin pihassa, kun laskeuduin selästä.
-Hyvä Emmy! Salma hihkui ja tuli luokseni kamera vatsan päällä pomppien.
-Saitko hyvä kuvia? Kysyin, löysätessäni Kurbuksen vyötä.
-Joo, Kurbus oli yhen esteen päällä ihan sika söpö, ootas ku näytän!

Veimme Salman kanssa Kurbuksen juomaan ja itsekin hörppäsin mehua kahviosta, jota erityisen iloinen Kasper pyöritti. Hörppiessäni mehua katselin ympärilleni: kisat olivat keränneet ihan mukavan yleisömäärän. Lähinnä kisaajien omaisia ja ystäviä, mutta joukossa oli varmasti jokunen kyläläinen ja naapurikin. Salma ratsasti Bonnien kanssa seuraavassa luokassa, joten tyttö jätti kameran ja tiukat ohjeet kuvata paljon, Jesselle, ja lähti itse laittamaan kultakimpalettaan valmiiksi.

Sipaisin kevyesti Kurbuksen lämmintä ja aavistuksen hikistä kaulaa seuratessani kun Fiia suoritti Elmon kanssa kuudenkympin rataa. Kokeeneen parin yhteistyö pelasi hyvin ja Fiia ratsasti taitavasti. Enää oli pari ratsukkoa Fiian jälkeen ja sitten saataisiin kuulla tulokset.
Lopulta kun Aleksanteri oli Myntin kanssa päättänyt erityisen hienon suorituksensa, oli sijoitusten ja palkintojen jaon aika. Odotin jännittyneenä miten sijoittuisimme Kuutin kanssa. Lopulta sijoituksemme oli neljäs. Olin erityisen tyytyväinen, sillä tällä treenimäärällä ja yhteistyön tuoreudella, tuo oli mielestäni todella hyvä. Taputin Kurbusta ja kehuin sitä, "Olet hienoin."

Hetken meillä oli aikaa tuumailla ja katsella, ennen kuin oli aika lähteä verkkaamaan seuraavaan luokkaan. Kasikympin verkka ei sujunut ollenkaan niin hyvin kuin kuudenkympin, Kurbus tuntui väsyneeltä: olihan päivä kuuma ja sillä jo yksi luokka takana. Pelon sekaisi tuntein lähdin suorittamaan seuraavaa rataa.

Pilli vihelsi ja nostin laukan. Suuntasin askeleemme ensimmäiselle esteelle, joka näytti huisin korkealta. Miten ihmeessä me pääsisimme siitä yli. Epävarmuus tarttui Kurbukseen ja se kielsi. Ensimmäiselle esteelle. Just. Yritin kerätä itsevarmuuteni takaisin ja otin uuden lähestymisen. Pidin pohkeet kiinni ja kannustin ruunan yli. Ohjasin seuraavalle esteelle, joka ylittyi jo helpommin. Kolmosen tiputimme, neolselle melkein kielsimme, mutta menimme yli, puhtaasti. Vitoselle tuli pohjaan, mutta este pysyi ehjänä. Vielä muutama. Toisiksi viimenen puomi putosi ja viimeinen mentiin puhtaasti. Lopputulema oli siis 12 virhepistettä: kasikymmpi ei siis ihan ole vielä meidän taso, treenattavaa. Salma pääsi seuraavaksi radalle peittoamaan surkean suorituksemme. Huikkasin tytölle onnea ja poistuin kentältä. Jäin seiraamaan Salman ammattimaisen suorituksen ja vein sen jälkeen Kuutin juomaan ja talliin. Ehdin riisua ruunan ja kävin sitten katsomassa miten sijoituimme. Totta tosiaan viimeisellä sijalla killuttiin komeiden virhepisteiden saattelemana. Hieman itseeni pettyneenä talsin taikaisin talliin. Hoidin ja viilensin Kuutin ja lähdin sitten ulos kentän laidalle. Seuraamaan veilä viimeisen luokan ja kannustamaan Salmaa. Katsellessani Pirittan ja Ransun jokseenkin huvittavaa koikkelointia metrin radalla, hymyilin ja tunsin oman epäonnistumisen tuoman pettymyksen laantuvan, tällaisena päivänä oli vaikea olla pahalla päällä.

Sunnuntai 16.8.

Potkaisin hiekkaa ärtyneenä. Olin pettynyt itseeni, äsken suoritettu koulurata oli ollut kaikkea muuta kuin siisti ja oma ratsastus aivan hirveää katseltavaa. Siihen lisättynä vielä jännittynyt nuori hevonen ja katastrofi oli valmis. Olimme rämpineet radan läpi ja luojan kiitos, olin edes muistanut oikeat tiet. Yllättyisin jos saisimme edes hyväksytyn suorituksen.

No, ei auttanut itku markkinoilla. Ehkä tästä sitten tulevan kouluvalmennuksen ja omien treenien (ööh.. minkä treenien) avulla noustaisiin ja syksyn seurakisoissa suoritettaisiin ehkä vähän paremmin. Toivottavasti, koska tämä oli jo melkein noloa.
Katselin ajatuksiini vaipuneena Windin ja Cellan suoritusta. Windillä tuntui olvan känkkäränkkäpäivä, mutta silti Cella suoritti radan tamman kanssa ainakin miljoona kertaa paremmin kuin minä. Cellan tehtyä lopputervehdys, radalle asteli tokavikana ratsukkona Inkeri pikkuruisen Siiri-ponin kanssa. Vaikka minua kovin ankarasti sapettikin, hymynkare nousi huulille katsellessani pienen terhakkaan shettiksen kipitystä tervehtimään. Inkeri suorittikin radan tosi hyvin ja taputin muiden mukana. Vielä oli vuorossa Sandra Arin kanssa ja sitten olisi tulosten julkistamisen aika. Huoh.

Talutin Kurbuksen talliin, tulokset olivat olleet odotusten mukaiset: viimeinen sija ja hieman yli hyvksytyn rajan olleet prosentit. No, mitään parempaa en osannut edes odottaa. Kiepautin Kurbuksen karsinaan ja otin siltä varusteet pois. Päivä oli ollut jälleen kuuma, joten Kurbus oli hionnut satulan alta ja kaulasta. Nostettuani varusteet pois ja riisuttuani suojat, harjasin ruunan läpi kevyesti ja hain sitten ämpäriin vettä, viilentääkseni hikistä karvaa. Kurbus tuntui nauttivat viileästä vedestä, jota sienellä sen selkään puristelin.
Kun ruuna oli asiallisesti hoidettu, vein varusteet satulahuoneeseen ja laitoin huovan kuivumaan. Cella tuli kohta perässäni.
-Ei menny teillä ihan puikkeliin noi kisat vissiin? nainen tokaisi myötätuntoisesti.
-No ei.. mutta tästä ei oo suunta ku ylöspäin, sanoin ja tunsin jo oloni hieman paremmaksi. -miten te sijoituitte äksyn kanssa?
-Kahdeksanneks.. eli ei kauheen hehkeemmi, Windi oli vähän känkkäränkkä, Cella sanoi nauraen ja nosti tamman satulan telineeseen.
-Luna veti kyllä alyttömän hyvin Humpelon kanssa, että ansaittu ykköspaikka, totesin iloisesti. Lunan suoritus oli ollut kaunista katseltavaa.
-Joo, niillä pelaa kyllä Humun kanssa hyvin yhteen, Cella komppasi.
-Toivotaan kuitenkin meille molemmille parempaa onnea sitte syyskuun kisoihin, Cella vielä lisäsi ja iski silmää.

Emmy & Kurbus 13HM