|
|
Post by Anne on Apr 30, 2015 9:03:24 GMT 2
Toukomaasto sebeläisille. Mukaan mahtuu 12 osallistujaa. 7/12 Anne - SenttiCella - Huiska  Rosa - Kössi Tuulia - Ruusa Salma - Bona Pihla - Hype Emmy - Eela Clara - Aristo Kalpea toukokuun aurinko pilkisteli hiirenkorvilla koristeltujen koivunoksien välistä. Oli melko viileää vuodenaikaan nähden, toppaliivi ei ollut ollenkaan liikaa. Nousin jakkaralta korkean Sentin selkään ja samantien muistot vuosien takaa suuren voikon kanssa tulvahtivat mieleeni. En ollut läpiratsastanut herraa pitkään aikaan ja olinkin unohtanut, miten ihanaa suuren herrasmiehen selässä oli istua. Aikoinaan olin kisannut Sentin kanssa helpohkoja luokkia kenttäkilpailuissa. Vaikka Sentti oli yritteliäs ja isoliikkeinen hevonen, ei se missään tapauksessa ollut mikään automaatti. Sekin sai jäykkyyskohtauksia ja välillä taas kuumui jo pelkillä kavaleteilla. Voikko tarvitsi todella paljon pohkeita ja istuntaa, jotta sen sai työstämään oikein, mietiskelin säätäessäni jalustimia. - Otetaan järjestys: Clara - Aristo Cella - Huiska Pihla - Hype Tuulia - Ruusa Salma - Bona Emmy - Eela Rosa - Kössi - Tänään mennään paljon ravia ja laukkaa! Pohjat ovat hyvässä kunnossa, joten ei syytä hissutella. Nostin ison ravin ja annoin Sentin venyttää turpaansa alas kohti havunneulasten peittämää tienpohjaa. Aristo takanani sähelsi pää pystyssä ja kehotin Claraa keventämään rauhassa pystyyn. Ravipätkän jälkeen tulimme lampien lähettyville ja kahluutimme hevoset vuohisia myöte pienessä lammessa. Sitten jatkoimme taas pohjoiseen. Isolla tiellä, lähellä asutusta siirryimme käyntiin. - Annetaan hevosten venyttää askelta. Haetaan keskikäyntiä, kuitenkin niin, ettei hevoset kiirehdi. Kova hiekkatie näytti tyhjältä, jatkoimme ravissa pihaton suuntaan. Matkalla pari autoa tuli vastaan, jolloin hidastimme letkan käyntiin. Teimme lenkin raunioille ja käännyimme takaisin ohittaaen Pyöstin vuoren alla kimmeltävän lammen. - Siirretään käyntiin ja kävellään hetki. Nostamme Pyöstin vuorta kiertävällä polulla laukan. Menemme ensin hidasta, koottua laukkaa. Polulla on pieniä mäkiä, joten kevyt istunta. Sitten jatketaan laukkasuoralle, jossa päästellään kovempaa. Suoran jälkeen kootaan taas laukkaa ja jatketaan peltopolkua pitkin tielle asti. Tästä tulee yli kilometrin pituinen pätkä laukkaa. Jos mahdollista, vaihtakaa laukkaa välillä, niin hevoset jaksavat paremmin. Kokosin Sentin alleni ja nostin sillä kootun oikean laukan. Annoin herran suoriutua itse polun pienistä epätasaisuuksista samalla kuitenkin säädelleen vauhtia. Pyöstin vuoren ohitettuamme siirryimme tiheään metsikköön. Kuului vain kavioiden kopsetta ja hevosten pärskintää, kun annoimme niiden rientää eteenpäin. Pian Sentti alkoi painaa kädelle; se tiesi, että hakepohjainen laukkasuora odotti ja korvat hörössä se olisi halunnut venyttää askeltaan. Vasta kun pääsimme suoran alkuun, annin sille ohjaa ja voikko pyyhälsi jättimäisessä laukassa eteenpäin. Vilkaisin taakse ja näin monenlaisia ilmeitä ja hikisiä ratsastajia. Pitkät laukkapätkät olivat ratsastuskouluissa harvinaisia. Niin hevosille kuin ratsastajille nousivat varmasti maitohapot lihaksiin. Kaiholla mieleeni muistui kenttähevosen treenaus kohti pitkää kenttäkisaa. Tehokkaat kesätvyystreenit olivat osa sitä. Laukkasuora lähestyi loppuaan, nousin pysyyn jalustimille ja pidättein otin Sentin laukkaa alaspäin. Hevonen vastusti päätään heittelemällä, mutta alkoi jo selvästi väsyä. Taputin Senttiä kaulalle ja pidin sen kuitenkin laukassa. Kolmesataa metriä ja saatiin siirtää väsyneet hevoset käyntiin. Täytyi myöntää, että myös omissa pohkeissa poltteli. Ratsastimme metsän poikki takaisin tallille. Pieni ravipätkä ja kiertotie käynnissä pitkin ohjin kohti tallia tuli tarpeen. - Jos hevosia laukkuutetaan tai ravuutetaan väsyksiin, niitä olisi hyvä kävelyttää vähintään sama aika, mielellään pitempäänkin. Väsynyt joukko saapui tallille. Taputin opetusmestaria ja vein sen päiväheinille karsinaan.  Tuulia ja Ruusu aamuaruingossa ennen reissua. |
|
|
|
Post by Cella on Jun 3, 2015 13:25:46 GMT 2
Tuntui auringon lämpö käsivarsilla. Tuntui suomenhevosen paljaan selän keinahtelu ja pitkät, taipuisat nahkaohjat sormien välissä. Tuntui kypärän alta noruva hikipisara, joka saavutti paidankauluksen, ja kutittava suomalaiskarva joka pisteli ohuiden kesäratsastushousujen läpi. Tuntui isojen lihasten jyrähdys, ja sitten hengästyttävä ilmavirta Huiskan laukatessa kovempaa kuin olisin uskonut sen edes pääsevän. Tuntui alkavalta kesältä.
Näkyi elegantin täysiverisen kiiltävä häntä, ja sen vastakohtana suomenhevosen karkea, pitkien talvien kasvattama harja. Näkyi korkeuksiin kohoavat männynrungot ja nuoret ja sorjat pajut, jotka jo puskivat päättäväisesti lehtiään. Näkyi sammalen valtaamia harmaita kiviä raunioissa, jotka nyt näyttivät kiehtovilta ja kauniilta, mutta yön tullen tiesin muuttuvan maagisiksi, pelottaviksi. Näkyi metsän loppumista kielivä valon tulva, ja pellollaan huriseva traktori jota saattoi pitkä lokkivana.
Maistui makea kasteinen ilma. Maistui suu auki laukatessa kuivunut kieli sekä Huiskan karvasta harjatessa irronnut pöly. Maistui mansikat, joita olin ystävien kanssa ennen lähtöä napostellut.
Tuoksui maatuva maa ja kesää vasten lannoitettu pelto. Tuoksui hikinen hevonen ja auringon lämmittämät hiukset. Tuoksui koivujen tuohi, haihtuva kaste, ja kukat, jotka Tuulia oli kieputtanut seppeleeksi kypäränsä ympärille.
Kuului kavioiden kevyt tömähtely pehmeää metsäkangasta vasten. Kuului ystävien naurua, Annen kantavia ohjeita, ja ilman suhinaa sieraimissa hengittäessäni nautinnollisen syvään. Kuului tuuli joka heilutti puiden latvoja ylettämättä kuitenkaan viileitä sormiaan meihin. Kuului nahan narinaa, kuolainten kilahtelua, ja rautakenkien kalskahtava ääni astuessamme tallipihalle. Kuului iloisia kiitoksia, ja kevyt hankaus Huiskan kihnuttaessa päätään polveensa.
Kuului tömähdys laskutuessani satulasta - ja sitten pienen pieni, haikea huokaus, pettynyt siihen että retki oli ohitse.
|
|
|
|
Post by Pihla on Jun 4, 2015 19:16:51 GMT 2
Ratsukseni oli valittu Hype. Olin aina salaa haaveillut ruunasta ja nyt vihdoin sain sen ratsukseni! Voi sitä ilon määrää, kun sain kantaa satulan Hypen karsinalle ja varustaa ruunan. Ihailin Brittaa, joka sai hoitaa niin ihanaa hevosta kuin Hype. Toisaalta, minulle riitti hiukan helpommat hevosetkin ihan hyvin.
Ponnistauduin Hypen selkään. Viileä kevättuuli puhalsi kasvojani vasten. Istuin korkealla, tai siltä se tuntui. Loppujen lopuksi Hypekin oli yllättävän matala. Se näytti vierestä paljon isommalta. Pian lähdimme liikkelle. Hype kulki pää taivaissa hiukan jännittyneenä. Tunsin jännittäväni itse ja yritin rentouttaa lihakseni.
Taivalsimme hetken matkaa käynnissä, kunnes Hype laski hiukan päätään. Kiristin hiukan ohjaa, mutta vältin suusta kiskomista. Olin kyllä kuullut, mitä Hypen selässä sai tehdä ja mitä ei. Kiskominen oli kiellettyä, mutta se oli jo itsestäänselvyys. Ei kenenkään hevosen selässä saanut mennä kiskomaan suusta, sehän sattui hevosta!
Lähdimme ravaamaan. Hypen askel tuntui niin suurelta verrattuna muihin, pienempiin ratsuihin. Hype ravasi miltei kiinni Huiskan takapuolessa. Sainkin kuulla Cellalta Huiskan luimivan pahaenteisesti. Hidastin Hypeä suosiolla. Hetken kuluttua eteen tuli lampi, johon saimme mennä kahlaamaan hevosten kanssa. Yritin saada Hypeä muiden joukkoon, mutta ruuna jumittui vesirajaan. En ehtinyt edes pyytää kauaa, kun jatkoimme jo matkaa.
Hui kamala, menisimme kilometrin pituisen laukkasuoran. Se oli jo todella paljon. Toisaalta, olihan sekin kokemus, ainakin Hypen kaltaisella hevosella. Nostin innoissani laukan muiden perässä. Myös ratsastajilta vaadittiin kuntoa, koska meidän pitäisi pysyä kevyessä istunnassa tietty osuus.
Laukkasuora tuli näkyviin. Huomasin, että Sentti lähti laukkaamaan niin kovaa kuin se pääsi. Tai kuka tietää, ehkä se olisi päässyt lujempaakin. En uskonut Annen päästelevän hevosella kiitolaukkaa. Hypekin innostui laukkasuorasta ja kiihdytti jälleen Huiskan kiinni. Huiska oli yllättävän nopea hevonen. Hidastelin Hypeä parhaani mukaan. Ruuna oli nopea kuin tuuli. Pystyin nauttimaan siitä hetkestä, siitä vauhdista, siitä maastosta täysin siemauksin. Niin uniikki maastoreissu oli, pitkine laukkasuorineen.
|
|
|
|
Post by Clara on Jun 25, 2015 15:04:01 GMT 2
|
|
|
|
Post by Salma on Jul 9, 2015 9:19:41 GMT 2
Väsynyt aamu. Bonnieta harjatessani lyhyeksi jääneet yöunet painoivat suloisesti silmiä. Poni vilkuili minua kysyvästi otsatukkansa alta, tuuppasi pari kertaa kylkeen ja touhuili pirteänä, sen yö oli selvästi ollut pitkä ja oikein mukava. Rosa kurtisti osaaottavasti kulmiaan minun väsyneelle hymylleni, kun tuli satulahuoneesta Kössin suitset olallaan.
Bonnien lautasilla oli ohut ratsastusviltti. Suoristin sitä, kun keinahtelimme rauhallisessa käynnissä pois tallipihalta. Ruusun pitkä häntä pompahteli Bonnien edessä sileänä ja hienona. Poni allani tuntui ihastuneelta puiden takaa pilkottavasta auringosta ja roudan alta paljastuvasta maasta, se puhalsi ilmaa tummista sieraimistaan ja otti nopeita loikkia kirpeässä aamuilmassa. Valo täplitti polun tumman pinnan kauniiksi.
Anne oli menotuulella. Heti tallin kulmilta päästyämme hän siirsi letkan raviin ja huuteli, että tänään mentäisiin lujaa. Ihan kuin Bonnie olisi ymmärtänyt hänen sanansa, se heitti matalan pukkihypyn ja yritti karata Ruusun rinnalle. Otin vähän vastaan ja rauhoitin kevennyksellä innosta pyristelevää ponia. Se puhkui ja puhisi kuin vauhtia hakeva höyryjuna, ravi oli matkaavoittavaa harppomista vailla sen tarkempaa tahtia. Ohjasin Bonnien takaisin pehmeän männynneulaspolun keskelle ja yritin pitää sen käsien ja jalkojen välissä. Olin hyvällä tuulella, ponin teutaroiminen ei edes erityisemmin haitannut minua.
Lammella Bonnie meinasi tehdä stopin. Vesi kai kimalsi juuri sopivan hirvittävällä tavalla, ja lammen pinnalla nouseva aamuinen höyry näytti juuri riittävän paljon vedenalaisen pedon puhaltelemalta. Kun Sentti, Huiska ja muut selväpäiset hevoset kahlasivat mielellään vuohisia myöten uppeluksiin, Bonnie jäi tenottamaan pää korkealla lammen reunalle, käänsi takapuolensa sitä kohti ja hurjalla sieraimien levittelyllä yritti viestittää takana kulkevalle Eelalle, ettei nyt tuonne ainakaan kannattanut mennä. Jäin suosiolla jonon viimeiseksi, ja Kössin marssittua tummana möhkäleenä veteen uskalsi Bonniekin hiippailla rantaviivaa pitkin kuikuillen kauhistuneena lammen pohjattomaan syvyyteen. Taputtelin kannustavasti ponin kiinteää harmaata kaulaa sen haistaessa hätäisesti veden väikkyvänä heijaavaa pintaa.
Reippaan välikäynnin jälkeen jatkoimme hiekkatietä pitkin kohti pihattoa. Huiska taisi tuntea paikan ja kiihdytti edessä hurjaan rymistelyraviin. Minua nauratti, kun vilkaisin Bonnien yleviä pikku lapoja, joiden liihotteluaskel olisi tuonut ihan hyvät pisteet koulukisoissa. Poni oli tohkeissaan leveästä, valoisasta tiestä ja jumputti eteenpäin kuin pieni tärkeä kone.
Bonnie aavisteli laukkasuoran lähestyvän. Jo ennen Pyöstinvuorta se alkoi ravistella hurjistuneena päätään ja painaa kädelle. Sentin ponkaistessa jonon ensimmäisenä pehmeältä multapohjalta laukkaan Bonnie ihan vinkaisi, painoi turvan ryntäitä vasten ja sinkautti eteenpäin, kun vapautin istuinluita hiukkasen. Sitä ei olisi kiinnostanut lainkaan laukata hyvällä, keväisellä metsäpolulla siistiä koottua laukkaa. Jouduin hidastamaan sen kesken kaiken raviin ja tekemään pari uutta siirtymistä, ettei se olisi murtanut Ruusun ohitse ja sekoittanut koko letkaa.
Laukkasuoralla Bonnie pinnisti itsensä pieneen matalaan pakettiin, ja kun ohjien paine sen suupielissä löystyi, se tuntui huokaisevan ja ampaisevan vauhtiin kaikella poninvoimalla. Kyynelvirrat nousivat silmäkulmiin, ja painuin matalaksi Bonnien harjaa vasten sen päästellessä suoraa pitkin. Ruusun häntä lähestyi, ja leveällä pätkällä Bonnie laukkasi hetken aikaa sen rinnalla. Annoin ponin nauttia keväästä hetken, ennen kuin nauraen pidätin ohjatakseni sen takaisin omalle paikalleen jonossa. Bonnie vastusteli hurmioituneena, nosti päätään ja kohotti etujalkansa laukkahyppyjen aikana korkealle ilmaan. Se oli saanut kesästä kiinni.
Arvatkaa väsyttikö minua enää?
|
|
|
|
Post by Emmy on Aug 1, 2015 20:24:56 GMT 2
Vaikka olin tottunut solakkaan Patroniin, tuntui siro Eela silti kapealta allani. Tuntui myös että tammassa oli liikaa liikkuvia osia ja kokoajan jotain jalkaa oli nostettava ja päätä viskaistava. Tunnustelin jo pihassa ohjastuntumaa, jota Eela hieman vastusteli. Tamma oli kuitenkin pehmoisen oloinen suusta.
Pihassa Anne ilmoitti maaston sisältävän paljon laukkaa ja ravia. Pohjat olivat kevään jäljiltä vihdoin kunnossa, joten pääsisimme menemään vähän reippaampaa tahtia. Keväinen ilma oli viileä, mutta ei liian kylmä. Maastosta tulisi varmasti miellyttävä kokemus.
Annen huutelemassa järjestyksessä otimme jonon ja lähdimme kohti maastopolkuja. Bonnien harmaana kiiltelevä häntä, jota poni kantoi korkealla, keikkui edessäni, kuten ponin pyöreä, treenattu pylly. Takanani perää pitivät Kössi ja sen selässä keikkuva Rosa.
Pian siirryimmekin raviin. Eela siirtyi reippaaseen ja hieman kiireiseen raviin. Rauhoittelin ravin tahtia isoksi ja eteneväksi, pienen hätäilyravin sijaan. Kun ravin rytmi oli kohdillaan, oli Eela melko miellyttävä.
Lammella Eela kasteli jalkansa rohkeasti, eikä ollut moksiskaan kylmästä vedestä. Edessä steppaava Bonnie onnistui minunkin päälle hieman lammen hyistä sisältöä roiskuttamaan.
-Kiitti Salma, tokaisin naureskellen ja pyyhkien märkää naamaani takin hihaan.
-Bona on pahoillaan! Salma huikkasi ja kannusti Bonnien eteenpäin kuivalle maalle.
Ravi jatkui isolle tielle asti, jossa siirryimme käyntiin. Annoin Eelan venyttää Annen ohjeistuksen mukaan ja hain tammaan mukavaa käyntiä. Eela eteni maastossa mielellään ja venytteli kaulaansa antoisasti.
Hiekkatien reunaa matka jatkui ravissa. Autot Eelaa vähän jännittivät, mutta käynnissä niiden ohi selvittiin ilman ojan pohjan kautta koukkaamista. Kauheasti ei tamma olisi jaksanut kävellä, kovin paljon steppailtiin ja pyrittiin raviin. Reippaasti etenevä Eela alkoi välillä käydä voimille ja siksi toivotinkin tervetulleeksi seuraavan käytipätkän.
Ohitimme pienen kevätauringossa kimmeltelevän lammen, Annen kailottaessa ohjeita seuraavaa kilometrin (!!) pituista laukkapätkää varten. Valmistauduin henkisesti ultimaattiseen jalkarääkkiin, pitkä laukka kevyessä istunnassa vaatisi voimia.
Pian nostimmekin ensin rauhallisen kootun laukan. Eela kuitenkin singahti muiden perään vähän reippaammin ja jouduin toppuuttelemaan tammaa, jottei se ryntäisi ohi koko letkasta.
Ella eteni sujuvasti taas kun löysin sen oikean tempon ja hyvän rytmin. Ennen laukkasuoraa vaihdoin Eelan kanssa laukan. Laukkasuoralla Sentti sinkosi kärjessä eteen luvan siihen saatuaan ja muuta seurasivat perässä. Eelakin pinkoi minkä vikkelistä kintuistaan pääsi ja pärski tyytyväisenä. Minä keskityin nauttimaan vauhdista ja pitämään itseni hetki hetkeltä väsyneempien jalkojeni kanssa selässä.
Loppua kohden jalat huusivat hoosiannaa. Vihdoin kun Anne huuteli porukan käyntiin ja sai laskeutua satulaan. Taputin Eelaa ja laskin ohjiin vähän pitutta.
Paluu tallille meni palautellessa hevosia pitkästä laukkapätkästä. Pihassa kiitin Eelaa hienosta ja vauhdikkaasta maastosta. Maastouduin selästä ja hyvä ettei koivet pettäneet samantein alta. Talutin jalat aavistuksen täristen hevosen talliin ja mietin pääsisinkö huomenna enää sängystä ylös.
|
|
|
|
Post by Rosa on Aug 26, 2015 9:40:23 GMT 2
Kun kevät saapuu,
aurinko alkaa pilvien takaa pilkottaa.
Lämmin ilma puhaltaa,
ja hoitajat kylmästä harvoin enää tuhahtaa.
Oli toukomaasto edessä,
kunhan emme vain kävisi kylmässä vedessä.
Kohtasin Kössin julman katseen,
se luuli heittävänsä mulle päivän haasteen.
Yllätys sille ja meille oli kova,
kun suuntana olikin maastotiet kovat.
Sain jopa Kössin mielen siinä vähän lepäämään,
ja matkalla se pääsi ruohonkorsia vähän keräämään.
Sitten reipastimme tahtia,
se taisi olla muista ihan mahtia.
Kössiä kuitenkin suututti,
se hetkein vain minun kanssani jumitti.
Pohkeet lujasti kiinni sen kylkiin,
Kössin jäädessä jälkeen se hypähti meilkein syliin.
Vihdoin sain puhtia,
mustaan ruunaan vihaiseen.
Se hirnahti ilmaan,
ja luotti ilmeeseeni päättäväiseen.
Ei enää ollut epäilystäkään vauhdista,
Kössi halusi vain pysyä muiden tahdissa.
Silloin sain hymyillä iloisesti salaa,
iloisesta Kössistä ei huolta enää ollutkaan.
Se nautti kovasti,
yhtä paljoin kuin minä.
Ja saimme iloisen retken maastoon,
se oli kauniissa maisemissa onnellisempi,
kuin kentällä kääntyessä kaartoon.
"Olen yllättynyt hei,
kun Kössikin tästä nauttii", totesi ystäväni Emmy
ja suurta ratsuaan vahti.
"Se harvoin mielihyvää näyttää,
tai sitä hyödykseen käyttää", kohautin olkiani
ja taas virnistin, kun ruuna korvansa luimuun pani.
Kiitos!
Maksut tähän asti ok ja lisätty listaan. Loput maksut lisätään itse omaan listaan.
|
|
|
|
Post by Tuulia on Sept 12, 2016 23:40:50 GMT 2
Toukomaasto Tuikku ja Ruusa kulkemassa vanhan kiviaidan vierustaa. Kiitos maastosta!
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!