Post by Anne on Mar 9, 2015 15:20:30 GMT 2
Maalismaasto Sebeläisille.
Hyppäämme myös parin tukin yli matkalla.
Mukaan mahtuu 12 osallistujaa.
Tervetuloa!
9/12
Anne - Frank
Sandra - Aristo
Tuulia - Hese
Cella - Windy
Emmy - Patu
Luna - Humppelo
Salma - Bona
Kuú - Alex
Pihla - Pella
Clara - Walma
Lauantaiaamu valkeni puolipilvisenä, ilma oli poikeuksellisen lämmin. Kevät oli tullut ajoissa ja lumi sulanut suhinalla. Vain metsän varjoisemmissa paikoissa säilyivät paksummat kinokset. Auringon lämmittämissä kohdissa ruoho jopa vihersi.
Nousin Frankin selkään. Hevonen tuntui allani pehmeän massiiviselta, kuten aina. Se seisoi rauhallisesti paikallaan ja pyörimättä, kun järjestin maastojonon paikoilleen.
Sandra - Aristo
Tuulia - Hese
Cella - Windy
Emmy - Patu
Luna - Humppelo
Salma - Bona
Kuú - Alex
Pihla - Pella
Clara - Walma
- Tehdään tänään reipas lenkki. Menemme maastoesteradan kautta, siellä hypätään pari tukin yli. Lisäksi otamme maastoesteniityllä laukkatyöskentelyä, totutellaan hevosia taas talvitauon jälkeen paikkaan.
Lähdimme reippaassa käynnissä. Annoin Frankin venyttää kaulaansa ja kulkea melko vapaasti. Nostimme ravin ja siinäkin Frank sai juosta miltei vapaalla ohjalla.
Käyntipätkän jälkeen maastoestealue jo lähestyikin.
- Hypättävät tukit on heti tässä poikkipolulla. Mennään hyvin välimatkoin ja nähdään huoltovajan takan niityllä.
Huoltovajassa oli viime aikoina majaillut joku hyypiö, mikä rassasi minua täysillä. Kevät oli ollut muutenkin kiireistä aikaa kaiken maailman paperihommien kanssa, puhumattakaan siitä, että opetusta riitti 5-6 päivänä viikossa ja Topin kanssakin täytyi valmentautua kohta alkavaa kisakautta varten. Onneksi salapoliisin vaistoja omistavat tallityttöset olivat ottaneet Huoltovajan Kevätmysteerin hoidettavakseen.
Lähetin Sandran ja Ariston matkaan ensimmäisinä. Kaksikko oli kehittynyt hyvin, varsinkin koulukurssi oli tehnyt molemmille terää. Kyllähän Ari vieläkin sähelsi ja ähelsi, mutta kun hevonen oli saanut voimaa ja varmuutta, se vastusteli huomattavasi vähemmän.
Seuraavana tukeille lensivät innokas Hestia, selässään Tuulia. Nopeat laukka-askeleet takoivat maata, onneksi Tuulialla oli hyvä tasapaino päivittäisen Rosalla satulatta ratsastelun jäljiltä. Monella olisi ollut tekemistä Hesen selässä.
Cella nosti korkean laukaan Windillä. Tamma olisi kohta kantava, toivottavasti, mutta nyt se oli vielä oma maastovarma itsensä. Windi oli jännä hevonen: kentällä se yritti vaikka mitä ja esteillä se puolestaan oli varma, mutta välillä liiankin yritteliäs. Maastossa se kuitenkin usein käyttäytyi hyvinkin asiallisesti ja siististi.
Patron lähti tasaiseen laukkaan, korvat hörössä. Talvi ja kevät oli ollut tahmamaista aikaa ponille. Se oli alkanut vastustelemaan, varsinkin koulutunneilla. Maastoesteet tekisivät varmasti hyää taas ponille. Emmy voisi hyvinkin käydä hyppäämässä niitä jonkun hoitajakollegan valvoessa.
Luna ja Humu lähtivät matkaan. Humu oli hyvässä kunnossa ja pidin siitä, kun Pirre oli ottanut sitä paljon hyppäreille. Humu nautti pomppimisesta, eikä ikä näyttänyt haittaavan sitä yhtään. Päinvastoin.
Bonniella oli ollut pientä kevätkiimaa ilmaassa. Viime aikoina se oli kokeillut kaikkea, lähinnä tallissa, mutta nyt alkoi näyttää siltä, että selässä istuva Salmakin saisi osansa venkuloinnista. Bonnie lähti nopeaan laukkaan, katse kohti edessä siintävää tukkia. Pyysin Salmaa pitämään käden alhaalla ja tekemään puolipidätteitä. Ehkä poni pysähtyisi ennen niityn reunaa.
Kuú näytti jännittyneeltä ja kalpealta. Joo, ymmärsin. Maastoesteet Alexilla olivat ehkä vaarallisinta, mihin Seppeleessä saattoi joutua. Kuú oli fiksusi varustautunut turvaliiviin ja nosti epävarman laukan. Kehotin tyttöä melkein ajamaan hevost enemmän eteen. Isossa laukassa pari hassua tukkia ei tuntuisi miltään, eikä Allu ainakaan kieltäisi.
Pella pörisi jo ensimmäisen laukka-askeleen jälkeen. Pihla otti kevyen istunnan ja antoi russin kipittää allaan kohti tukkia. Pihlakin alkoi kasvaa pienestä ponista yli, ja kohta olisi tytöllä ratsun vaihtoa edessä.
Viimeisenä esteille lähti Clara ja Walma. Tämänkin kaksikon yhteistyö sujui jo paremmin, mutta Claran hoikat jalat roikkuivat normi jalustimissa reippaasti ponin mahan alla. Nyt jalustimet olivat korkeudella "jockey" ja Clara taiteili rimppakinttujensa kanssa mustan ponin päällä.
Hyppäsin tukit vielä Frankilla ja sitten jatkoimme niityllä laukkatyöskentelyä kahdella isolla ympyrällä. Vaihtelimme tempoja, asetuksia ja kerran suuntaakin.
Sitten lähdimme kevyessä ravissa kohti tallia. Hevoset olivat käyttäytyneet yllättävän asiallisesti. Muutamia säikähdyksiä niityn reunassa lukuunottamatta.
Luna ja Humu <3
Spessu Lunalle!
Hyppäämme myös parin tukin yli matkalla.
Mukaan mahtuu 12 osallistujaa.
Tervetuloa!
9/12
Anne - Frank
Sandra - Aristo
Tuulia - Hese
Cella - Windy
Emmy - Patu
Luna - Humppelo
Salma - Bona
Kuú - Alex
Pihla - Pella
Clara - Walma
Lauantaiaamu valkeni puolipilvisenä, ilma oli poikeuksellisen lämmin. Kevät oli tullut ajoissa ja lumi sulanut suhinalla. Vain metsän varjoisemmissa paikoissa säilyivät paksummat kinokset. Auringon lämmittämissä kohdissa ruoho jopa vihersi.
Nousin Frankin selkään. Hevonen tuntui allani pehmeän massiiviselta, kuten aina. Se seisoi rauhallisesti paikallaan ja pyörimättä, kun järjestin maastojonon paikoilleen.
Sandra - Aristo
Tuulia - Hese
Cella - Windy
Emmy - Patu
Luna - Humppelo
Salma - Bona
Kuú - Alex
Pihla - Pella
Clara - Walma
- Tehdään tänään reipas lenkki. Menemme maastoesteradan kautta, siellä hypätään pari tukin yli. Lisäksi otamme maastoesteniityllä laukkatyöskentelyä, totutellaan hevosia taas talvitauon jälkeen paikkaan.
Lähdimme reippaassa käynnissä. Annoin Frankin venyttää kaulaansa ja kulkea melko vapaasti. Nostimme ravin ja siinäkin Frank sai juosta miltei vapaalla ohjalla.
Käyntipätkän jälkeen maastoestealue jo lähestyikin.
- Hypättävät tukit on heti tässä poikkipolulla. Mennään hyvin välimatkoin ja nähdään huoltovajan takan niityllä.
Huoltovajassa oli viime aikoina majaillut joku hyypiö, mikä rassasi minua täysillä. Kevät oli ollut muutenkin kiireistä aikaa kaiken maailman paperihommien kanssa, puhumattakaan siitä, että opetusta riitti 5-6 päivänä viikossa ja Topin kanssakin täytyi valmentautua kohta alkavaa kisakautta varten. Onneksi salapoliisin vaistoja omistavat tallityttöset olivat ottaneet Huoltovajan Kevätmysteerin hoidettavakseen.
Lähetin Sandran ja Ariston matkaan ensimmäisinä. Kaksikko oli kehittynyt hyvin, varsinkin koulukurssi oli tehnyt molemmille terää. Kyllähän Ari vieläkin sähelsi ja ähelsi, mutta kun hevonen oli saanut voimaa ja varmuutta, se vastusteli huomattavasi vähemmän.
Seuraavana tukeille lensivät innokas Hestia, selässään Tuulia. Nopeat laukka-askeleet takoivat maata, onneksi Tuulialla oli hyvä tasapaino päivittäisen Rosalla satulatta ratsastelun jäljiltä. Monella olisi ollut tekemistä Hesen selässä.
Cella nosti korkean laukaan Windillä. Tamma olisi kohta kantava, toivottavasti, mutta nyt se oli vielä oma maastovarma itsensä. Windi oli jännä hevonen: kentällä se yritti vaikka mitä ja esteillä se puolestaan oli varma, mutta välillä liiankin yritteliäs. Maastossa se kuitenkin usein käyttäytyi hyvinkin asiallisesti ja siististi.
Patron lähti tasaiseen laukkaan, korvat hörössä. Talvi ja kevät oli ollut tahmamaista aikaa ponille. Se oli alkanut vastustelemaan, varsinkin koulutunneilla. Maastoesteet tekisivät varmasti hyää taas ponille. Emmy voisi hyvinkin käydä hyppäämässä niitä jonkun hoitajakollegan valvoessa.
Luna ja Humu lähtivät matkaan. Humu oli hyvässä kunnossa ja pidin siitä, kun Pirre oli ottanut sitä paljon hyppäreille. Humu nautti pomppimisesta, eikä ikä näyttänyt haittaavan sitä yhtään. Päinvastoin.
Bonniella oli ollut pientä kevätkiimaa ilmaassa. Viime aikoina se oli kokeillut kaikkea, lähinnä tallissa, mutta nyt alkoi näyttää siltä, että selässä istuva Salmakin saisi osansa venkuloinnista. Bonnie lähti nopeaan laukkaan, katse kohti edessä siintävää tukkia. Pyysin Salmaa pitämään käden alhaalla ja tekemään puolipidätteitä. Ehkä poni pysähtyisi ennen niityn reunaa.
Kuú näytti jännittyneeltä ja kalpealta. Joo, ymmärsin. Maastoesteet Alexilla olivat ehkä vaarallisinta, mihin Seppeleessä saattoi joutua. Kuú oli fiksusi varustautunut turvaliiviin ja nosti epävarman laukan. Kehotin tyttöä melkein ajamaan hevost enemmän eteen. Isossa laukassa pari hassua tukkia ei tuntuisi miltään, eikä Allu ainakaan kieltäisi.
Pella pörisi jo ensimmäisen laukka-askeleen jälkeen. Pihla otti kevyen istunnan ja antoi russin kipittää allaan kohti tukkia. Pihlakin alkoi kasvaa pienestä ponista yli, ja kohta olisi tytöllä ratsun vaihtoa edessä.
Viimeisenä esteille lähti Clara ja Walma. Tämänkin kaksikon yhteistyö sujui jo paremmin, mutta Claran hoikat jalat roikkuivat normi jalustimissa reippaasti ponin mahan alla. Nyt jalustimet olivat korkeudella "jockey" ja Clara taiteili rimppakinttujensa kanssa mustan ponin päällä.
Hyppäsin tukit vielä Frankilla ja sitten jatkoimme niityllä laukkatyöskentelyä kahdella isolla ympyrällä. Vaihtelimme tempoja, asetuksia ja kerran suuntaakin.
Sitten lähdimme kevyessä ravissa kohti tallia. Hevoset olivat käyttäytyneet yllättävän asiallisesti. Muutamia säikähdyksiä niityn reunassa lukuunottamatta.
Luna ja Humu <3
Spessu Lunalle!
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!