Post by Kuú on Feb 10, 2015 14:32:45 GMT 2
Keskiviikkona 25.2. tarvitaan terapiaratsastustunnille reippaita ja hyväntuulisia avustajia. Ratsastajat tarvitsevat erityistä tukea ja ovat mukana myös hevosen hoitamisessa. Jos sää on hyvä, tehdään rauhallinen maastoretki, muutoin mennään maneesissa. Tunnin pitää virallisesti ja kuvitteellisesti Anne, minä olen vain avustajan roolissa. : )
Tuntiin liittyy ilon hetkiä ja haasteita ja niinpä myös tuntimaksu on pieni haaste: piirrä tai maalaa kuva tunnista väärällä raajalla! Heikommalla kädellä, varpailla, suulla... Jaossa avustaja-merkki oman tason mukaan.
Ratsukoiden avustajat jaetaan ilmottautumisten jälken. Tunnista tulee pieni kehyskertomus.
Avustajat 6/6:
Kuú ♥
Clara ♥
Pihla ♥
Sandra ♥
Tuulia ♥
Cella ♥
◆◇◆◇◆
Ratsukot - avustajat:
Tuntiin liittyy ilon hetkiä ja haasteita ja niinpä myös tuntimaksu on pieni haaste: piirrä tai maalaa kuva tunnista väärällä raajalla! Heikommalla kädellä, varpailla, suulla... Jaossa avustaja-merkki oman tason mukaan.
Ratsukoiden avustajat jaetaan ilmottautumisten jälken. Tunnista tulee pieni kehyskertomus.
Avustajat 6/6:
Kuú ♥
Clara ♥
Pihla ♥
Sandra ♥
Tuulia ♥
Cella ♥
◆◇◆◇◆
Ratsukot - avustajat:
Edi & Tina - Clara + Anne
Elmo & Justus - Sandra
Laila & Mari - Cella + henk.koht.
Patron & Aino - Pihla + henk.koht.
Sentti & Veera - Kuú
Taiga & Pete - Tuulia + Lynn
Keskivikkopäivä oli helmikuisen vilpoinen, lämpötila oli nollan tuntumassa ja aurinko kurkki ohuiden pilvien takaa. Tallin piha oli vielä levollinen: hevoset mutustelivat päiväheiniään ja hoitajat olivat muiden velvollisuuksiensa parissa kaupungissa - lukuun ottamatta erästä ruskeatukkaista tyttöä, joka oli käynyt aikaisella maastolenkillä tarkistamassa polut ja kolistellut sitten tallissa. Nyt hän pisti päänsä ulos ovesta, kun Tuulia ja Sandra saapuivat paikalle.
"Moi Kuú!" nämä tervehtivät.
"Moi, tulkaa auttaan etsimään vielä parit jalkaheijastimet", tämä huikkasi iloisesti.
Kello oli yksi. Odotteluhuoneeseen oli koottu kuusitoista heijastinliiviä ja satulahuoneeseen jokaisen hevosen harjapakkiin jalkaheijastimet. Pihla ja Clara saapuivat pulisten samalla bussilla ja Cellakin kurvasi autollaan pihaan viisi yli, pamautti oven kiinni ja hiussuortuvia kasvoiltaan pyyhkien tuppautui satulahuoneeseen muiden seuraan.
"Jes, eli lista näyttää tältä", Kuú aloitti Annen kirjoittamaa paperilappua pidelle: "Claralle Edi, ratsastaja Tina. Sandralle Elmo ja Justus. Cella, Laila ja Mari..." ja niin edelleen. "Onks hevoset ookoo kaikille?"
Myöntäviä vastuksia, jännitystä ja pulppuavaa energiaa. Kuú hymyili tyytyväisenä. Annekin kopisteli paikalle ja varmisti, että kaikki muistivat miten toimia. Anne oli edellisenä iltana pitänyt perehdytyksen terapia-avustajille. Tallin avustajat vastasivat nimenomaan hevosen hallinnasta, antoivat ratsastajan ratsastaa itse, mutta olivat koko ajan tilanteen tasalla taluttajina. Kaikki avut hevosella annettaisiin rauhallisesti ja määrätietoisesti, äkkinäisiä pysäytyksiä piti välttää. Erityisesti maastossa se olisi tärkeää. Ryhmäläiset olivat nuoria, osa down-nuoria, osa lievästi autistisia - osalla olisi henkilökohtaiset avustajat mukana. Kaikki olivat ratsastaneet vähintään vuoden.
Vartin yli yksi saapuivat ensimmäiset ratsastajat, kaksikymmentä yli loputkin. Avustajat ja ratsatajat tapasivat toisensa satulahuoneessa ja lähtivät sitten hakemaan hevosia tarhoista.
Pian tallikäytävä oli täynnä vilskettä, kun jokaista kuutta hevosta hoiti vähintään kaksi ihmistä. Naurua ja iloista juttelua kuului joka puolelta ja hevoset haistelivat ilmaa yllättävän rauhallisina ja lempeinä.
Vähän ennen kahta hevoset olivat valmiina heijastimineen kaikkineen ja avustajilla ja ratsastajilla oli liivit päällä. Suunnattiin rauhassa kentälle ja järjestäydyttiin listan mukaiseksi jonoksi. Annen ohjauksella kerrattiin perusavut ja sitten lähdettiin maastoon. Lynn kulki viimeisen ratsukon mukana ja varmisti jonon perästäpäin.
Ilma oli kaunis. Linnut lauloivat ja hevoset kulkivat tasaisesta käyntiä Ne selvästi tiesivät erityisen tehtävänsä, aistivat sen ja jättivät kaikki hötkyilyt odottamaan muita hetkiä. Moni ratsastaja nauroi ääneen ja taputteli ratsujaan.
"Onko tää parasta, Veera?" Kuú kysyi Sentin selässä ryhdikkäänä istuvalta tytöltä.
"On ihan parasta! Parasta parasta, Sentti, niin on!" kuului aurinkoinen vastaus.
Metsän, hevosten ja välittömien, ihanien ratsastajien ja vapautuneiden, huolellisten avustajien yhteisvaikutus todella oli terapeuttinen, ihan kaikille. Neljäkymmentäviisi minuuttia kului nopeasti käynnin ja pienen ravipätkän vauhdittamina. Ja sen jälkeen vielä hoidettiin hevosia tallissa ja syötettiin niille kuivaa leipää auringon paistaessa ikkunoista sisään. Halauksien myötä sanottiin lopulta heiheit ja jäätiin odottamaan ensi viikkoon.
Metsän, hevosten ja välittömien, ihanien ratsastajien ja vapautuneiden, huolellisten avustajien yhteisvaikutus todella oli terapeuttinen, ihan kaikille. Neljäkymmentäviisi minuuttia kului nopeasti käynnin ja pienen ravipätkän vauhdittamina. Ja sen jälkeen vielä hoidettiin hevosia tallissa ja syötettiin niille kuivaa leipää auringon paistaessa ikkunoista sisään. Halauksien myötä sanottiin lopulta heiheit ja jäätiin odottamaan ensi viikkoon.
"Huh, mutta olipas se ihanaa!" Cella huudahti hiljentyneellä tallikäytävällä ja kaikki olivat tismalleen samaa mieltä - ja kerääntyivät sponttaaniin ryhmähaliin, johon myös Lynn ja Anne kaapattiin mukaan.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!