Post by Piritta on Jan 1, 2015 17:39:36 GMT 2
Tammikuun lopussa on aika hukata viimeisetkin joulukinkut ja -heinät ratsukoiden vyötäröiltä vauhdikkaalla estetunnilla, jolla harjoitellaan uusintaradan ratsastamista. Tunnille mahtuu 8 seppeleläistä (hoitajat & y-om.), jotka jo hallitsevat ratsunsa vauhdikkaissakin tilanteissa.
Osallistujat 8/8
Daniel - Topi
Britta - Hype
Salma - Bonnie ok
Wenla - Gitta ok
Inksu - Aristo
Tuulia - Hestia ok
Luna - Humu
Emmy - Patron ok
Katselin esteiden sekaan sikin sokin kaartoon sopinutta tuntiryhmääni ja mietin, että tässäpä sekalainen seurakunta. Hevosia oli monipuolisesti esteponi-Bonniesta eläkeläis-Humuun ja Danielinkin olin saanut yllytettyä kouluorhinsa kanssa pois mukavuusalueeltaan. Aika ponipainotteinen tunti kuitenkin, Topia, Hypeä ja Aristoa lukuunottamatta kaikki muut olivatkin poneja, ja minun mittapuullani niin olivat melkein Hype ja Aristokin.
"Inkeri, älä yhtään nurise siitä Aristosta! Se on kuin poni, pieni silakka", sanoin mukamas ankarasti Inkerille, joka katsoi minua suurin silmin ja ihmetteli, miksi hänen taas täytyi ratsastaa Hevosella. "Sitä paitsi se on oikein hauska. Saat vaihtelua siihen Sirpaasi. Monipuolisuus on hyväksi ratsastustaidolle, muista nyt se."
Pärskähdin naurusta, kun Inkeri totesi:
"Kai nyt tommosen kilometrigasellin mielestä Aristo on poni. Pliis, eikö tallissa ollut yhtään poneja vapaana? Mä oon ponityttö, srsly."
"Nyt loppuu natina siihen paikkaan, tai ensi kerralla ratsastat vähintäänkin Kössillä tai Windillä. Siinäpä sulle tekemistä sitten", virnistin hyväntuulisena ja käänsin selkäni Inkerille osoituksena siitä, että keskustelu oli päättynyt.
Katsomosta kuului Cellan naurua. Tiesin Inkerin väännelleen naamaansa ja käänsin päätäni voidakseni irvistää takaisin. Olipa totisesti ihanaa olla töissä jälleen!
"Nyt jos kaikki on saaneet purkaa sydämeltään huolensa, ryhtykäähän jo kävelemään. Koetetaan päästä asiaan mahdollisimman pian", korotin ääntäni niin, että kaikki varmasti kuulivat. Mikrofonit ja kaiuttimet olivat varmasti aina hyödyllisiä, mutta nyt kun ulkona ei rämistellyt hurja tuuli tai kaatosade, uskoin kyllä ääneni kantavuuteen.
Bonniella viirasi tänään päässä tuplasti tavallista enemmän, sen sain huomata heti alkuverryttelyn aikana. Lohduttelin Salmaa, että ehkä se rauhoittuisi, kun vain pääsisi tositoimiin, mutta oletin hiljaa mielessäni, että tästä tunnista tulisi hieman vauhdikkaampi kuin Salma itse toivoi. Gitta sen sijaan oli tänään taas kummallisen flegmaattisella tuulella. Wenlalle tulisi vielä hiki sen kanssa. Niin uskoin tulevan myös Emmylle Patronin selässä, sillä ponin toiminta näytti jotenkin puolivillaiselta. Vaadittaisiin tehokasta ratsastusta, ennen kuin Emmy saisi ruunan rehellisesti avuille.
Danielin ja Topin alkuverryttelyyn en juuri puuttunut, sillä ratsukko toimi kuin kone, jos jätti huomiotta Danielin ilmiselvän koulusatulankaipuun.
"Kannattaako kasvattaa itsensä kiinni tietynlaiseen penkkiin?" vitsailin Danielille, joka tuhahti ja koetti näyttää siltä, kuin lyhyet jalustimet eivät olisi olleet pulma eikä mikään.
"Britta, anna vain Hypen edetä enemmän äläkä jää pitämään sitä edestä liikaa. Sillä on taipumusta mennä edestä niin lyhyeksi, että se jää aivan tyhjäksi. Jos saat sen venymään eteenpäin, se on oikein hyvä", opastin Brittaa. "Kun se ensin on rehellisesti rento ja pyöreä, saat sen kyllä kerättyä takaisin vähän lyhyemmäksi paketiksi, jos tarve vaatii."
Hestia oli energisen näköinen, muttei kuohunut yli. Laukannostoissa se välillä hypähti hassusti, mutta Tuulia ei hätkähtänyt kirjavan ponin hassutteluja, vaan jatkoi ratsastamista aivan tavallisesti. Pomppuravissa tassutteleva Humu olisi voinut olla reippaampikin, mutta uskoin sen vetristyvän ja innostuvan tunnin edetessä. Aristo oli kuin pala saippuaa: alkuverryttelyssä se lipsahteli herkästi pois Inkerin apujen välistä.
"Jatkakaa vielä verkkaamista muuten tavalliseen tapaan, mutta unohtakaa katsomon puoleisessa päädyssä kulmien ratsastaminen ja tulkaa näiden laukkapuomien yli. Ne on ympyrän uralla, eli katse johdattaa teidät tasaisella kaarella uralta puomeille ja puomeilta takaisin uralle siistiä ympyränpuolikasta pitkin."
Hitaammat ja lyhytaskelisimmat ponit joutuivat tosissaan harppomaan puomeilla, ja ratsastajien eteenvievät avut olivatkin kovassa käytössä. Aristolle, Hypelle ja Bonnielle puomit eivät juurikaan tuottaneet ongelmia, kunhan ne vaan saatiin pysymään ratsastajien pohkeiden välissä. Bonnie oli niin vinkeällä päällä, että se olisi kiemurrellut vähän minne sattuu, Hype yritti puskea Britan sisäjalkaa vasten ja oikaista ja Aristo puolestaan liukui jatkuvasti ulospäin. Topi olikin sitten aivan oma lukunsa: se käyttäytyi, kuin ei olisi koskaan nähnytkään laukkapuomeja ja loikki niistä yli epätietoisena siitä, mihin jalkansa pistää. Daniel huokaisi syvään, ratsasti hevosen jälleen tasaiseen laukkaan ja toi sen puomeille uudestaan hieman hallitummin. Puomien ylitykset olivat yhä isoja.
Sama meno jatkui verryttelyesteellä. Kouluhevonen keräsi vastoin tapojaan niin paljon kierroksia, että siinä oli pitelemistä, kun se näki pikkuisen pystyesteen ja leiskautti yli kerta toisensa jälkeen täydellisen liioitellulla loikalla. Samaan kylläkin syyllistyi myös Bonnie.
"Topin pitäisi selvästi päästä hyppäämään enemmän, niin tulisi rutiinia hommaan. Sitä en tiedä, mikä Bonniella nyt on - pakkanenko sen pakan on sekoittanut?" ihmettelin ja Salma näytti yhtä epätietoiselta kuin minäkin.
"Siirtykää vähitellen käyntiin. Mä nostan tämän verkkahypynkin pari pykälää ylemmäs, niin päästään asiaan. Ensiksi me pureudutaan pitkiin teihin uusinnoissa. Useinhan uusinnoissa on tiukkoja kurveja ja vikkelät ponit voittaa melkein aina, koska ne kääntyy vaikka 180 astetta silmänräpäyksessä. Nyt kuitenkin aloitetaan neljän esteen kuvitteellisesta uusintaradasta."
"Ensimmäinen este on äsken hypätty verkkaeste. Siitä on kaareva 18 metrin linja punaiselle okserille. Sitten vastakkaisella pitkällä sivulla oleva ristikko-okseri ja lopuksi sininen pysty. Ajatelkaa tekevänne isoa täyskaartoa ristikko-okserilta pystylle, kääntäkää katse ajoissa sinne minne menette. Suunta ja laukka vaihtuu pystyllä. Maaliviiva menee tästä mun edestä - muistattekin ratsastaa loppuun asti tai teidän menestys näissä kisoissa jää onnettomaksi. Yksi hölmöimmistä virheistä on alkaa himmailla ennen maaliviivaa, kun kaikki esteet on ylitetty ja voi vaan rullailla laukassa eteenpäin, eikö vaan?"
Komensin ratsukot aloittamaan 18 metrin kaarevaan linjaan tutustumisella. Ilmoitin, että ratsastajat saisivat itse kokeilla, montako askelta heidän hevosensa luontevasti ottaisivat väliin ja millaisessa laukassa linjalle olisi paras ratsastaa sisään. Kun linjan ratsastus alkoi näyttää sujuvalta, kokeiltiin pari kertaa ristikko-okserin ja sinisen pystyn välistä tietä. Pian siirryttiin radan hyppäämiseen.
Annoin ratsastajille ohjeen hypätä rata ensimmäisellä kerralla luontevassa ratatemmossa vielä ilman päätöntä aikaratsastusta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen rata hypättiin vielä kahdesti ajatuksena ratsastaa aikaa vastaan. Kellotin kullekin ratsastajalle ajat kahdesta viimeisestä. Nopeimman suorituksen pitkien teiden uusintaradalta teki rohkeasti ja vauhdikkaasti ratsastanut Britta Hyperionilla, eivätkä Tuulia ja Inkeri jääneet ratsuineen kovinkaan kauas jälkeen. Bonnie kyllä eteni hurjaa vauhtia, mutta Salmalla oli vaikeuksia tuoda sitä esteille, kun poni suorastaan kiehui intoaan. Siitä seurasi kielto ensimmäisellä radalla ja ylimääräinen voltti toisella radalla. Humu puolestaan suoritti rataa tasaisen innokkaasti ja näin, kuinka Lunaa hymyilytti pienhevosen selässä. Vanhan heppamuorin menoa oli ilo seurata, kun se alkoi virittyä estetuntimoodiin ja piristyi silmissä alkutunnin tahmatassuilun jälkeen.
"Siirrytään sitten tekemään ihan kunnon rataa", ilmoitin ja kehotin ratsukoita kävelemään pitkin ohjin sen aikaa, kun kerroin radan kulun ratsastajille.
"Tähän siis tulee pari hyppyä enemmän ja muutamia tiukempia teitä. Tie vitoselta kutosellehan on suurinpiirtein kuin 10 metrin volttia ratsastaisitte. Ykköseltä kakkoselta voitte miettiä, ratsastatteko nelosesteen ulko- vai sisäpuolelta. Ulkopuolelta löydätte turvallisen tien kakkosesteelle, mutta uusintoja ei aina voiteta turvallisella ratsastuksella", huomautin lopuksi.
Ensimmäisenä matkaan lähti Wenla Gitan kanssa. Wenla oli saanut ratsastettua Gittaan kiitettävän määrän eteenpäinpyrkimystä. Ratsukon suoritus oli tasaisen varma viimeiselle sarjaesteelle asti. Gitta lähti ylittämään A-osaa kovin, kovin kaukaa, ja joutui liukumaan pysähdyksiin ennen B-osaa, kun sopivaa askelta ei löytynyt.
"Tule radan loppu uudestaan vitosesteestä alkaen", kehotin Wenlaa. "Emmy valmistautuu Patronilla. Teidän vuoro seuraavaksi."
Emmy sai ratsastettua Patronilla napakat tiet esteiltä toiselle. Patron loikki esteiden yli korvat hörössä ja oli kuin esteponin perikuva. Yllätyksekseni se ei kuitenkaan ollut tällä radalla nopein - ja vielä suuremmaksi yllätyksekseni paremmaksi pisti kaikista ratsukoista Daniel ja Topi.
"Kouluhevonen onkin näköjään hyvä menopeli uusintaradalle", naureskelin. "Se tekee ponimaisen pienet käännökset ja harppoo hevosmaisen etenevällä laukalla. Koittakaahan nyt joku pistää paremmaksi, niin koulupojat ei ylpisty liikaa."
Mutta kukaan ei pistänyt, vaikka kilpailu yltyikin tiukaksi. Tunnin päätteeksi annoin jokaisen valita yhden esteen viimeiseksi hypyksi ja estekorkeuden, jolla sen hyppäisi, ennen kuin oli aika siirtyä loppuravailuihin ja lopulta käyntiin pitkin ohjin.
"Inkeri, nyt tiedän, kenen selkään pääset ensi kerralla", ilmoitin Inkerille loppukäyntien aikana. "Eikö olisikin jo korkea aika kokeilla Alexia?"
Sitä ehdotusta seurannutta ilmettä Inkerin kasvoilla en osaisi kuvailla mitenkään, vaikka henkeni riippuisi kuvauksesta.
"Eetu ei tykkäisi, jos mä ratsastaisin Alexia paremmin kuin se itse..."
Osallistujat 8/8
Daniel - Topi
Britta - Hype
Salma - Bonnie ok
Wenla - Gitta ok
Inksu - Aristo
Tuulia - Hestia ok
Luna - Humu
Emmy - Patron ok
Katselin esteiden sekaan sikin sokin kaartoon sopinutta tuntiryhmääni ja mietin, että tässäpä sekalainen seurakunta. Hevosia oli monipuolisesti esteponi-Bonniesta eläkeläis-Humuun ja Danielinkin olin saanut yllytettyä kouluorhinsa kanssa pois mukavuusalueeltaan. Aika ponipainotteinen tunti kuitenkin, Topia, Hypeä ja Aristoa lukuunottamatta kaikki muut olivatkin poneja, ja minun mittapuullani niin olivat melkein Hype ja Aristokin.
"Inkeri, älä yhtään nurise siitä Aristosta! Se on kuin poni, pieni silakka", sanoin mukamas ankarasti Inkerille, joka katsoi minua suurin silmin ja ihmetteli, miksi hänen taas täytyi ratsastaa Hevosella. "Sitä paitsi se on oikein hauska. Saat vaihtelua siihen Sirpaasi. Monipuolisuus on hyväksi ratsastustaidolle, muista nyt se."
Pärskähdin naurusta, kun Inkeri totesi:
"Kai nyt tommosen kilometrigasellin mielestä Aristo on poni. Pliis, eikö tallissa ollut yhtään poneja vapaana? Mä oon ponityttö, srsly."
"Nyt loppuu natina siihen paikkaan, tai ensi kerralla ratsastat vähintäänkin Kössillä tai Windillä. Siinäpä sulle tekemistä sitten", virnistin hyväntuulisena ja käänsin selkäni Inkerille osoituksena siitä, että keskustelu oli päättynyt.
Katsomosta kuului Cellan naurua. Tiesin Inkerin väännelleen naamaansa ja käänsin päätäni voidakseni irvistää takaisin. Olipa totisesti ihanaa olla töissä jälleen!
"Nyt jos kaikki on saaneet purkaa sydämeltään huolensa, ryhtykäähän jo kävelemään. Koetetaan päästä asiaan mahdollisimman pian", korotin ääntäni niin, että kaikki varmasti kuulivat. Mikrofonit ja kaiuttimet olivat varmasti aina hyödyllisiä, mutta nyt kun ulkona ei rämistellyt hurja tuuli tai kaatosade, uskoin kyllä ääneni kantavuuteen.
Bonniella viirasi tänään päässä tuplasti tavallista enemmän, sen sain huomata heti alkuverryttelyn aikana. Lohduttelin Salmaa, että ehkä se rauhoittuisi, kun vain pääsisi tositoimiin, mutta oletin hiljaa mielessäni, että tästä tunnista tulisi hieman vauhdikkaampi kuin Salma itse toivoi. Gitta sen sijaan oli tänään taas kummallisen flegmaattisella tuulella. Wenlalle tulisi vielä hiki sen kanssa. Niin uskoin tulevan myös Emmylle Patronin selässä, sillä ponin toiminta näytti jotenkin puolivillaiselta. Vaadittaisiin tehokasta ratsastusta, ennen kuin Emmy saisi ruunan rehellisesti avuille.
Danielin ja Topin alkuverryttelyyn en juuri puuttunut, sillä ratsukko toimi kuin kone, jos jätti huomiotta Danielin ilmiselvän koulusatulankaipuun.
"Kannattaako kasvattaa itsensä kiinni tietynlaiseen penkkiin?" vitsailin Danielille, joka tuhahti ja koetti näyttää siltä, kuin lyhyet jalustimet eivät olisi olleet pulma eikä mikään.
"Britta, anna vain Hypen edetä enemmän äläkä jää pitämään sitä edestä liikaa. Sillä on taipumusta mennä edestä niin lyhyeksi, että se jää aivan tyhjäksi. Jos saat sen venymään eteenpäin, se on oikein hyvä", opastin Brittaa. "Kun se ensin on rehellisesti rento ja pyöreä, saat sen kyllä kerättyä takaisin vähän lyhyemmäksi paketiksi, jos tarve vaatii."
Hestia oli energisen näköinen, muttei kuohunut yli. Laukannostoissa se välillä hypähti hassusti, mutta Tuulia ei hätkähtänyt kirjavan ponin hassutteluja, vaan jatkoi ratsastamista aivan tavallisesti. Pomppuravissa tassutteleva Humu olisi voinut olla reippaampikin, mutta uskoin sen vetristyvän ja innostuvan tunnin edetessä. Aristo oli kuin pala saippuaa: alkuverryttelyssä se lipsahteli herkästi pois Inkerin apujen välistä.
"Jatkakaa vielä verkkaamista muuten tavalliseen tapaan, mutta unohtakaa katsomon puoleisessa päädyssä kulmien ratsastaminen ja tulkaa näiden laukkapuomien yli. Ne on ympyrän uralla, eli katse johdattaa teidät tasaisella kaarella uralta puomeille ja puomeilta takaisin uralle siistiä ympyränpuolikasta pitkin."
Hitaammat ja lyhytaskelisimmat ponit joutuivat tosissaan harppomaan puomeilla, ja ratsastajien eteenvievät avut olivatkin kovassa käytössä. Aristolle, Hypelle ja Bonnielle puomit eivät juurikaan tuottaneet ongelmia, kunhan ne vaan saatiin pysymään ratsastajien pohkeiden välissä. Bonnie oli niin vinkeällä päällä, että se olisi kiemurrellut vähän minne sattuu, Hype yritti puskea Britan sisäjalkaa vasten ja oikaista ja Aristo puolestaan liukui jatkuvasti ulospäin. Topi olikin sitten aivan oma lukunsa: se käyttäytyi, kuin ei olisi koskaan nähnytkään laukkapuomeja ja loikki niistä yli epätietoisena siitä, mihin jalkansa pistää. Daniel huokaisi syvään, ratsasti hevosen jälleen tasaiseen laukkaan ja toi sen puomeille uudestaan hieman hallitummin. Puomien ylitykset olivat yhä isoja.
Sama meno jatkui verryttelyesteellä. Kouluhevonen keräsi vastoin tapojaan niin paljon kierroksia, että siinä oli pitelemistä, kun se näki pikkuisen pystyesteen ja leiskautti yli kerta toisensa jälkeen täydellisen liioitellulla loikalla. Samaan kylläkin syyllistyi myös Bonnie.
"Topin pitäisi selvästi päästä hyppäämään enemmän, niin tulisi rutiinia hommaan. Sitä en tiedä, mikä Bonniella nyt on - pakkanenko sen pakan on sekoittanut?" ihmettelin ja Salma näytti yhtä epätietoiselta kuin minäkin.
"Siirtykää vähitellen käyntiin. Mä nostan tämän verkkahypynkin pari pykälää ylemmäs, niin päästään asiaan. Ensiksi me pureudutaan pitkiin teihin uusinnoissa. Useinhan uusinnoissa on tiukkoja kurveja ja vikkelät ponit voittaa melkein aina, koska ne kääntyy vaikka 180 astetta silmänräpäyksessä. Nyt kuitenkin aloitetaan neljän esteen kuvitteellisesta uusintaradasta."
"Ensimmäinen este on äsken hypätty verkkaeste. Siitä on kaareva 18 metrin linja punaiselle okserille. Sitten vastakkaisella pitkällä sivulla oleva ristikko-okseri ja lopuksi sininen pysty. Ajatelkaa tekevänne isoa täyskaartoa ristikko-okserilta pystylle, kääntäkää katse ajoissa sinne minne menette. Suunta ja laukka vaihtuu pystyllä. Maaliviiva menee tästä mun edestä - muistattekin ratsastaa loppuun asti tai teidän menestys näissä kisoissa jää onnettomaksi. Yksi hölmöimmistä virheistä on alkaa himmailla ennen maaliviivaa, kun kaikki esteet on ylitetty ja voi vaan rullailla laukassa eteenpäin, eikö vaan?"
Komensin ratsukot aloittamaan 18 metrin kaarevaan linjaan tutustumisella. Ilmoitin, että ratsastajat saisivat itse kokeilla, montako askelta heidän hevosensa luontevasti ottaisivat väliin ja millaisessa laukassa linjalle olisi paras ratsastaa sisään. Kun linjan ratsastus alkoi näyttää sujuvalta, kokeiltiin pari kertaa ristikko-okserin ja sinisen pystyn välistä tietä. Pian siirryttiin radan hyppäämiseen.
Annoin ratsastajille ohjeen hypätä rata ensimmäisellä kerralla luontevassa ratatemmossa vielä ilman päätöntä aikaratsastusta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen rata hypättiin vielä kahdesti ajatuksena ratsastaa aikaa vastaan. Kellotin kullekin ratsastajalle ajat kahdesta viimeisestä. Nopeimman suorituksen pitkien teiden uusintaradalta teki rohkeasti ja vauhdikkaasti ratsastanut Britta Hyperionilla, eivätkä Tuulia ja Inkeri jääneet ratsuineen kovinkaan kauas jälkeen. Bonnie kyllä eteni hurjaa vauhtia, mutta Salmalla oli vaikeuksia tuoda sitä esteille, kun poni suorastaan kiehui intoaan. Siitä seurasi kielto ensimmäisellä radalla ja ylimääräinen voltti toisella radalla. Humu puolestaan suoritti rataa tasaisen innokkaasti ja näin, kuinka Lunaa hymyilytti pienhevosen selässä. Vanhan heppamuorin menoa oli ilo seurata, kun se alkoi virittyä estetuntimoodiin ja piristyi silmissä alkutunnin tahmatassuilun jälkeen.
"Siirrytään sitten tekemään ihan kunnon rataa", ilmoitin ja kehotin ratsukoita kävelemään pitkin ohjin sen aikaa, kun kerroin radan kulun ratsastajille.
"Tähän siis tulee pari hyppyä enemmän ja muutamia tiukempia teitä. Tie vitoselta kutosellehan on suurinpiirtein kuin 10 metrin volttia ratsastaisitte. Ykköseltä kakkoselta voitte miettiä, ratsastatteko nelosesteen ulko- vai sisäpuolelta. Ulkopuolelta löydätte turvallisen tien kakkosesteelle, mutta uusintoja ei aina voiteta turvallisella ratsastuksella", huomautin lopuksi.
Ensimmäisenä matkaan lähti Wenla Gitan kanssa. Wenla oli saanut ratsastettua Gittaan kiitettävän määrän eteenpäinpyrkimystä. Ratsukon suoritus oli tasaisen varma viimeiselle sarjaesteelle asti. Gitta lähti ylittämään A-osaa kovin, kovin kaukaa, ja joutui liukumaan pysähdyksiin ennen B-osaa, kun sopivaa askelta ei löytynyt.
"Tule radan loppu uudestaan vitosesteestä alkaen", kehotin Wenlaa. "Emmy valmistautuu Patronilla. Teidän vuoro seuraavaksi."
Emmy sai ratsastettua Patronilla napakat tiet esteiltä toiselle. Patron loikki esteiden yli korvat hörössä ja oli kuin esteponin perikuva. Yllätyksekseni se ei kuitenkaan ollut tällä radalla nopein - ja vielä suuremmaksi yllätyksekseni paremmaksi pisti kaikista ratsukoista Daniel ja Topi.
"Kouluhevonen onkin näköjään hyvä menopeli uusintaradalle", naureskelin. "Se tekee ponimaisen pienet käännökset ja harppoo hevosmaisen etenevällä laukalla. Koittakaahan nyt joku pistää paremmaksi, niin koulupojat ei ylpisty liikaa."
Mutta kukaan ei pistänyt, vaikka kilpailu yltyikin tiukaksi. Tunnin päätteeksi annoin jokaisen valita yhden esteen viimeiseksi hypyksi ja estekorkeuden, jolla sen hyppäisi, ennen kuin oli aika siirtyä loppuravailuihin ja lopulta käyntiin pitkin ohjin.
"Inkeri, nyt tiedän, kenen selkään pääset ensi kerralla", ilmoitin Inkerille loppukäyntien aikana. "Eikö olisikin jo korkea aika kokeilla Alexia?"
Sitä ehdotusta seurannutta ilmettä Inkerin kasvoilla en osaisi kuvailla mitenkään, vaikka henkeni riippuisi kuvauksesta.
"Eetu ei tykkäisi, jos mä ratsastaisin Alexia paremmin kuin se itse..."
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!