12.11.2014 HeA-koulutunti: läpiratsastusta

[Anne]

HeA --> -tasoisille koulutunti. Ratsastamme tuntipulleroita läpi. Opettaja päättää ratsut

Avoinna hoitajille ja y-omistajille.

6/6


Cella - Patron
Fiia - Gitta
Rosa - Reino
Däni - Kössi
Britta - Huiska
Kuu - Edi



- Tänään läpiratsastamme hevosia. Jokaisella on varmasti oma tyylinsä läpiratsastaa eli saada hevonen reagoimaan apuihin oikein ja kulkemaan myöskin käyttäen selkäänsä niska rentona.

- Tietenkin hevonen vaikuttaa hyvin paljon, mitä lähdetään hakemaan. Ja harjoitteet täytyy sovittaa hevosten osaamisen ja luonteen mukaan.

- Tänään tehdään niin, että ratsastamme kaikki määräämässäni suunnassa ja askellajissa. Askellajin sisällä saa tehdä siirtymisiä, mieluiten uran sisäpuolella. Tunnin keskivaiheella on parikymmentä minuuttia aikaa tehdä oma treeni. Ihan mitä katsottekin sopvaksi omalle ratsullenne. Sen jälkeen otetaan loppuverkka, jossa notkistetaan vielä hevoset rennoksi.

- Aloitetaan. Alkuun verrytellään ravissa ja melko pian voi ottaa laukkaa mukaan. Jos joku näistä hevosista tuntuu vaativan käyntiverkkaa, niin sitäkin saa toki ottaa, mutta tuntihevoset on usein melko vaikea ratsastaa alkuun läpimikisi käynnissä. Ne kun vaativat kunnon eteenajon, että saavat selkä- ja vatsalihaksiaan käyttöön.

- Fiia, Gitan kanssa saat ottaa kunnon tuntuman, vaikka se heittäisikin pään ylös ja pakenisi tuntumaa. Se on takaa todella löysä venkula, joten se täytyy heti laittaa pakettiin ja ratsastaa pohkeella kohti ohjaa.

- Rosa saa pitää Reinolla ison ravin. Se on tottunut matelemaan papparavia, joten nyt sen saa laittaa töihin heti alusta. Kunnon laukkaspurtti voi myöskin herättää Reiskan eloon.

- Däni, Kössin kanssa saat tehdä alkuun reippaita, herättäviä puolipidätteitä. Uralla voi myös taivutella volttien lisäksi sitä läpi. Se painaa helposti ohjalle, molemmilta puolilta ja pitäisi saada sieltä ylös.

- Kuú saa ratsastaa Edia samaan tyyliin kuin Fiia Gittaa, eli hyvällä tuntumalla ETEEN. Ei mitään pientä liikettä, vaan oma kevennys isona ja hevosen raviin ilmaa.

- Britta saa Huiskan kanssa hakea melko kevyen ohjastuntuman alkuun. Tärkeintä pitää Huiskan mielentila rentona ja ravi letkeänä. Sillä kun joskus jää ravurivaihde päälle. Esim. länkkäritunneilla Huiska toimii parhaiten, kun se saa kantaa itse päänsä ja katsella ympärilleen, voit hakea alkuun samaa tuntumaa tähän.

- Cella saa alkuun taivutella Patronia. Patron on esteponi ja koulutehtävät saattavat olla sille haasteellisia. Se helposti kulkee näennäisen nättinä, mutta harvemmin tulee selästä läpi. Enemmän vaan kaartaa kaulaa ja väistää ohjaa. Patron on myös aika jäykkä, kun alkaa tunnustelemaan. Joten ensin voi ylitaivutella ja reippaasti ratsastaa pohkeella kohti ohjaa.

Kun hevoset oli lämmitelty ja kaikilla alkoi rento muoto tai peräänanto löytyä, oli aika siirtyä itsenäiseen työskentelyyn.



Kerro tästä osasta tarkemmin. Mitä teit ja miltä hevonen tuntui? Annan tähän vielä vastakommentin.


- Loppuun vielä veerkkaa ravissa ja käynnissä. Saa antaa pitkät loppukäynnit, hevoset ovat sen ansainneet!

Cella ja Patron ja sulkutaivutusta yrittämässä.

Spessu Cellalle!

Vastakommentit:


Cella - Patron
Cella sai erinomaisen otteen Patroniin heti alusta, eikä pelännyt pyytää hieman isopia taivutuksia. Patron sai vasemman takasen hyvin käyttöön Cellan taivuttelujen jälkeen. Cella sai Patroniin myös melko hyvän ryhdin. Ravin liitoa olisi saanut olla suorilla pätkillä enemmän, mutta haastavista avoista ja suluista Patron selvisi omaan tasoonsa nähden yllättävän hyvin. Se tuli jopa hämmentävän hyvin Cellan avuille ja liikkui niska ylhäällä sekä rentona. Cellan oli melko helppo istua Patukan miellyttävissä askelissa, välillä yläreisi jäi puristamaan turhaan, kun kapean ponin kylkiin piti alapohkeella saada tuntumaa. Cellan käsien asento oli hyvä ja toimi myös merkkinä Patronille kantaa itse päänsä. Cella teki myös erittäin fiksusti kun otti loppuun ponille miellyttävää, isoa laukkaa, jossa se sai loistaa. Hevosen kiittäminen läpiratsastuksen päätteeksi helpolla tehtävällä on aina oikein ja reilua. Oikein miellyttävän näköistä ratsastusta ja Patronkin pääsi pois mukavuusalueeltaan.

Fiia - Gitta
Gitta tosiaan on eri maata kuin Fiian vakioratsu Elmo. Jo alkuun Fiialle kävi selväksi, että ponia ei pitänyt päästää löysäksi edestä ja että pohkeen piti olla vahva. Fiia sai hyvin ratsastettua siirtymisiä, vaikkakin Gitta jäikin hieman hitaaksi pohkeelle vaudikkaampaan askellajiin siirtyessä. Volteilla Fiia sai Gitan lopulta hyvin taipumaan, suoristusten kanssa oli hieman vaikeampaa, mutta pieneistä protesteista huolimatta poni säilyi melko tasaisessa muodossa. Loppuraveissa Fiia motivoi Gitan liikkumaan upeasti selän läpi, oli mukava kuulla Gitan pärskähtelevän kunnon työnteon johdosta.

Rosa - Reino
Rosa sai Reinosta heti kiinni. Onhan herra hieman tahmea ja napakasti ratsastettava, mutta Rosa sai Reinoon heti liikettä. Kun ruuna alkoi ravaamaan, pystyi Rosa hevosen muotoa muokkaamaan, vaikka omat rajansa tälläkin hevosella oli. Taivutuksissa Rosa sai hyvin pidettyä kontorllin selkeillä ja oikeinajoitetuilla avuilla. Reinon kanssa pitkät pätkät eivät vielä sujuneet, mutta olimme tyytyväisiä lyhyisiinkin onnistumisiin. Laukassa Reino kulki paremmin omalla moottorilla. Ruuna on kuitenkin tottunut, että laukassa ratsastaja vaan on kyydissä ja olikin melkoisen hämmentynyt, kun Rosa pisti sen töihin. Hiki näytti tulevan molemmille. Tämän kaksikon aion laittaa töihin myös myöhemmin!

Däni - Kössi
Britta - Huiska
Kuu - Edi

[Cella]

13.10.2014

Patronin kapea selkä tuntui tukevasti mun pohkeiden välissä, kun mä asettelin sen nenää voltin mukaisesti. Sen hopeaharjan peittämä niska keikkui korkeimpana kohtana niin nätisti kaartuneena ettei toista, mut Annen alkusanojen jälkeen en antanut sen hämätä. Tällä tunnilla poni ei pääsisi pälkähästä tekemättä töitä!

Patron oli ihanan pehmeä kädelle, ja vastasi apuihin kuin ajatus. Sen vasen puoli tuntui selvästi jäykemmältä kuin oikea, joten otin sen availemisen ensimmäiseksi työkseni vapaan treenin alkaessa – tiesin kokemuksesta, kuinka tyhjän kanssa oli väkertää mitään muuta jos toista kylkeä ei saanut kunnolla mukaan.
        Niinpä vasemmalle taivuttelut olivat hyvä tapa aloittaa. Sisäohjalla asetus ja ulkopohje hieman taaemmas vaikuttamaan takaosaan. Jätin sisäpohkeen valumaan pitkänä ja tukevana ponin kyljelle, hyväksi tueksi jonka ympärille taipua. Pidin ulko-ohjalla suoruutta yllä tavallista vähemmän, kun Patron lähti kysyvästi taivuttamaan etuosaansa avoon uran sisäpuolelle: Anne oli maininnut, että liioiteltu taivuttelu ei olisi yhtään pahitteeksi.

Välisuoristuksia ja –kiitoksia lukuunottamatta pidin Patronin töissä ihan koko ajan. Kehotin selvästi vertyneemmän ponin raviin, ja muita risteileviä ratsukoita väistellen vaihdoimme ravissa suuntaa radan poikki.
        Oikealle käyntitaivuttelut, sekä sulut että avot, lähtivät mun iloiseksi yllätykseksi jo tosi napakasti. Ei ne täysin puhtaita olleet, mutta ajoivat hienosti asiansa: Patronin selkä alkoi nousta pieneen ylämäkeen takasten astuessa kunnolla rungon alle, ja tuntuman päässä tuntui kuolaimen keskittyvä narskutus.

Vapaasta ajasta oli jo yli puolet kulunut, kun pyysin ponia takaisin uralle. Kehuin sitä kovasti, ja puolipidätteen kautta nostimme laukan suoraan käynnistä. Jäimme laukkaamaan ympyrälle metsänpuoleiseen päätyyn – annoin Patronille hieman ohjaa ja tilaa venyttäytyä kootusta ja kannatellusta muodostaan, ja lisäsin laukkaa kevyesti pohkeella. Ratsuponi innostui pitkän käyntipätkän jälkeen, ja sainkin ottaa vauhtia istunnalla takaisin melko vahvoin ottein, ennen kuin koitimme uudestaan. Askel lähti nyt hyvin takaa asti, joten tyytyväisesti hymyillen mä pidätin ruunan takaisin raviin ja keskihalkaisijan poikki suunnan vaihtoon.

Saadaksemme mahdollisimman monipuolisen treenin, ohjasin Patronin uran sisäpuolelle pieneen raviväistöharjoitukseen, ennen kuin palattaisiin viimeisiin taivutteluihin. Tahdoin ottaa ihan muutamat taivutukset harkan loppuun, kun se oli osoittautunut Patronille niin tehokkaaksi ja sopivaksi liikkeeksi.
        Meidän ensimmäinen pohkeenväistö lässähti kuin pannukakku, myönnän täysin että ratsastajan virhe kun annoin katseen ja ajatusten karata muihin ratsukoihin. Otin ponin takaisin parin metrin päähän urasta ja yritin uudelleen: hyvä puolipidäte, asetus liikkeestä poispäin, ohjaava käsi hieman irti, sisäpohje lähtee väistättämään. Patron lähti astumaan hyvin ristiin. Otin ulkopohkeen vahvemmin mukaan, kun väistö lähti turhan paljon sivulle eikä eteenpäin – kuuliainen ratsuni korjasi askelensa heti ensimmäisestä merkistä.

Muut alkoivat jo palailla Annen pyynnöstä uralle ja loppuverryttelyihin, kun mä vielä kiireesti siirsin Patronin käyntiin ja halkaisijalle viimeisiin taivutuksiin. Ihan pari kolmen askelen sulkua vain molemmille puolille, mä päätin, ja herättelin korviaan höristelevän ponin keskittymään vielä ihan hetkeksi.
        Keskellä kenttää ilman seinän tukea taivuttelut olivat arvattaenkin Patronille hankalampia, mutta en antanut sen häiritä. Rentouduin kapeaan selkään ja suljin kaiken muun pois: vasen pohje siirtyi satulavyön taakse, ohja asetti samaan suuntaan, ja katse tiukasti suoraan eteenpäin. Ruuna mun allani taivutti varovasti takaosaansa mun oikean jalan ympärille, mä myötäsin pehmeästi merkiksi siitä, että se teki oikein. Meidän linja ei pysynyt parhaalla tahdollakaan sanoen suorassa halkaisijaa myöten, mutta taivutus itsessään oli oikein siisti – se oli helpon been ponilta enemmän kuin hyvä suoritus. Kiittelin ponia hurjasti kun saavutimme kentän toisen pään, ja siirsin herran verkkaamaan oikein pitkään, rentoon raviin.

Hih, kiitos tunnista, oonkin jo niin kaivannut kunnon koulutreenistä kirjottelua! Ja spessu on mahtava, kylläpä me ollaan keskittyneen näköösiä :')

[Fiia]

Kuusi ratsukkoa kävelee maneesissa alkukäyntejä, minä Gitan selässä yhtenä niistä. On vähän viileä, hengitys nousee höyrynä ilmaan ja sormia nipistelee. Uskon kuitenkin, että se menee nopeasti ohi. Vaikka Gitta on minulle ratsuna aivan uusi tuttavuus, en hetkeäkään epäile, ettenkö pääsisi sen kanssa kunnolla töihin. Tamma vaikuttaa hyvin tyypilliseltä ratsastuskouluponilta: vähän hitaalta ja sen verran viisaalta, että se osaa kyllä vältellä liian raskaalta tai hankalalta tuntuvia tehtäviä.

Aloitamme reippaalla alkuverryttelyllä, jonka aikana Anne antaa muutamia ohjeita kunkin hevosen ratsastamiseen. Gitta vaatii edestä tasaista, aika vahvaakin tukea, ja toisaalta taas erittäin paljon jalkaa työntämään liikettä sitä tuntumaa vasten. Anne kuvailee tammaa löysäksi venkulaksi, mikä on minusta oivasti sanottu. Poni ei tunnu niinkään jäykältä tai avuille kuurolta. Pikemminkin se on kuin pullataikina, sinne tänne leviävä tapaus, jota on aluksi hyvinkin vaikeaa saada pysymään halutussa muotissa. Elmon osaisin läpiratsastaa vaikka silmät kiinni vasemmalla kädellä, mutta Gitta on hyvin erityyppinen ja vaatii aivan toisenlaisia tehtäviä. Minulla onkin verryttelyssä hieman ongelmia löytää raviin ja laukkaan riittävä työskentelytempo ja toisaalta ponin tarpeeksi suoruutta.

Itsenäisen työskentelyn aluksi teen siirtymisiä niin paljon kuin jaksan ja kierroksen aikana ehdin olematta muiden tiellä. Nopeat pysähdykset ja raviin siirtymiset saavat tamman pikku hiljaa ja melkoisella patistelulla ottamaan takapäätä alle. Erityisesti siirtymiset pysähdyksestä raviin paranevat kerta kerralla, kun vaan muistan olla omien apujeni kanssa selkeä ja tarpeeksi napakka. Gitta löytää liikkeeseensä lisää voimaa ja työntää kunnolla mahan alta ravia eteenpäin. Pysähdykset eivät ole täyttä priimaa vaan vähän hiipiviä, mutta en ole siitä turhan huolissani tässä vaiheessa. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että ajatus on eteenpäin.

Hetken kuluttua otan mukaan lyhyitä, muutaman askeleen laukkapätkiä. Vaadin teräviä nostoja ja pyörivää laukkaa, mistä poni ei suoranaisesti ilahdu. Sen korvat painuvat tiukkaan luimuun ja takaosa nousee muutaman kerran tarpeettoman korkealle, mutta jokusen toiston jälkeen protestoinnit jäävät pois ja pääsen kiittämään Gittaa kunnolla. Teen muutamia siirtymisiä laukasta käyntiin ja takaisin. Se alkaa sujua yllättävän kivuttomasti. Gitta tietää, mitä odottaa, ja vaikka en annakaan sen ennakoida siirtymisiä, on liikkeessä jo jopa vähän positiivista säpäkkyyttä. Pysähdyksetkin alkavat parantua, vaikka useimmiten ne tulevat raviaskeleen tai kahden kautta. Tuntuu kuitenkin jo etäisesti siltä, että yhteistyö alkaa sujua.

Siirtymisten hiomiseen menee yllättävän kauan aikaa. Tuntuu, että Gittaa voisi työstää niiden avulla vaikka kuinka kauan, mutta päätän silti jatkaa eteenpäin. Annan ponin kävellä lyhyet välikäynnit vähän pidemmällä ohjalla ja siirryn sitten väistöjen pariin. Teen niitä melko nopealla tahdilla ensin käynnissä ja sitten ravissa: väistö uralta poispäin, suoristus, voltti, uusi asetus ja väistö lähemmäs uraa. Näin saan selkeästi eroteltua paitsi Gitalle myös itselleni suoristuksen ja taivutuksen eron. Volteilla pyydän siltä kunnolla taivutusta ulko-ohjan tuella, kun taas väistöissä haluan sen luonnollisesti olevan mahdollisimman suoran.

Etenkin raviväistöt ovat aluksi hankalia. Gitta haluaisi heittää takaosan ulos ja kaulan mutkalle, ja kun sitten pidän sen suorana, ei ristiaskelia meinaisi ponista irrota sitten millään. Vähän johtavalla ohjalla ja hiukan raippaa apuna käyttäen saan tehtyä muutamat ihan kelvolliset toistot molempiin suuntiin. Täysin tyytyväinen ei voi olla, mutta koska aika alkaa loppua, jätän väistöt siihen. Itsenäisen ajan lopuksi otan muutaman kierroksen isoa, eteenpäinpyrkivää laukkaa uraa pitkin ja keskityn siihen, että poni pysyy hyvin ohjastuntumalla.

Niin minulle kuin tammallekin tulee lämmin, mutta kiellän itseltäni löysäilyn ja ratsastan tavallista tarkemmin myös loppuverryttelyn. Annan Gitalle pidempää ohjaa jo ravissa, mutta pidän sen silti jalkojen alla pyöreänä ja tahdikkaana. Käyntiin siirtyessämme tamma saa vapaan ohjan ja runsaasti taputuksia. Poni on oikein mukava tuttavuus ja loppupeleissä yllättävän osaava ja tarmokas kaveri, jonka kanssa työskentelisin mielelläni joskus toistekin!

Kiitos tunnista! (:

[Rosa]

Ajatus Reinosta oli alusta ollut suhteellisen pelottava ajatus, sillä se oli niin erilainen kun muut ratsastamani hevoset tähän mennessä. Taas aivan uusi ulottuvuus Seppeleessä ja kieltämättä en ollut koskaan joutunut kunnon papparaisponin selkään. Reino oli kuitenkin katsonut minua heti ystävällisillä tummilla silmillään, kun olin sen karsinaan ilmestynyt. Se oli korvat hörössä tullut minua vastaan, eikä ollut moksiskaan ei satulaa laittaessa tai ylipäätään missään kohdassa. Silti selkään noustessa minua jännitti hieman, minulla ei ollut hajuakaan kuinka saisin Reinon kunnolla, miten sitä tuli ratsastaa. Tässähän se sitten selviäisi.

Jo heti alusta kävi ainakin selväksi että Reino oli vähän sitä tahmeaa sorttia, jolle sai antaa napakoita pohkeita ja kannustaa kunnolla heti hereille. Lämmittelyt meillä kuitenkin sujui mainiosti, kun sain ruunan heräämään ja haluamaan tekemään töitä. Reino oli aivan mahtava, vaikka ravissa se olisi mieluusti laahannut hieman jalkoja perässä ja jännittyi aina kun minä jännitin, se halusi miellyttää ratsastajaansa. Miten miellyttävä hevonen. Peräänanto oli kuitenkin jotain joka meillä oli edelleen hakusessa. Tunsin turhautumista kun en osannut vain istua alas ja rentoutua, mutta pikku hiljaa luottamus siihen ettei Reino oikeasti lähtisi mihinkään alkoi syntyä ja hommat alkoivat sujua.

Siitä lähti omatoiminen tekeminen ja minua jännitti. Annen valvovan silmän alla oli kieltämättä hieman pelottava ratsastaa, kun ensimmäistä kertaa hän vain seisoi hiljaa ja tarkkaili meidän toimiamme. Ja eikun menoksi. Ravissa työskentely oli Reinon kanssa helppoa kun se oli jo lämmennyt. Se vihdoin kulki rennosti allani ja ympyröillä työskentely toimi meiltä selvästi parhaiten. Asetus hieman sisään ja puolen ympyrän ajan kokosimme ravia ja sitten lisättiin, ainakin mukamas niin tehtiin. Ravista suoraan pysähdykset onnistuvat meiltä mahtavasti, mutta pysähdyksistä raviin siirtymisissä harjoittelu lähti meiltä aluksi hieman tahmeasti.

Reino sai lisää innostusta ja vauhtia alleen kun vihdoin ymmärsin, että saimme intoa vähän allemme. Lennokkaampi askellus ja pörisevä hevonen allani oli mahtava tunne. Päätin kokeilla Reinon kanssa avo- ja sulkutaivutuksia muutamaan kertaan ja ruuna vastasi apuihin mainiosti. Pientä sähläystä onnistuimme harrastamaan muutaman väliin, kun minulta meni hetkeksi pohjeavut sekaisin eikä Reinokaan ollut enää varma mitä siltä halusin, mutta nopeasti selvisimme taas selville vesille ja matka jatkui eteen päin rennosti.
"Multa loppuu kunto", älähdin Danille vitsikkäästi kun satuimme käyntiin samaan aikaan.
"Joopa joo heko heko", Dani pyöräytti silmiään ja karautti mustan hirmuni kanssa ohitsemme liitävässä vauhdissa. Hetken tunsin syvää kateutta.

Anne oli kyllä oikeassa, että laukka sai Reinoon puhtia vielä sen viimeisenkin silauksen, mitä siihen ylipäätään tarvittiinkin. Ensimmäiset laukannostot nostin ympyrällä suoraan käynnistä. Kun se onnistui kokeilimme nostoja suoraan pysähdyksestä. Siinä vaiheessa Reinolla oli jo sellainen vauhti päällä, ettei sitä tuntunut enää pysäyttävän mikään. Työskentely oli mutkatonta ja pehmeissä askellajeissa oli helppo vain istua alas ja nauttia. Ainiin kokoa ja pidä hevonen kasassa. Etupainoisuudesta ei Reinolla ainakaan ollut enää mitää tietoakaan ja tunsin ylpeyttä, että olin jaksanut ylläpitää hevosen näinkin pitkälle. Kössin kanssa tässä vaiheessa olisin maannut keskellä maneesia puolikuolleena.

Loput laukat otimme Reinon kanssa aika rennosti. Vaikka olisihan sitä voinut harjoittaa enemmänkin vaikka mitä, päätin tutustua ja tunnustella uutta hevosta aivan rauhassa. Loppuverryttelyissä tuntui jo omatkin jalat kärsivän ainakin jonkun verran ja Reino puuskutti alla niin innoissaan, etten ollut varmaan koskaan nähnyt Reinoa niin menossa ja meiningeissä. Annoin ohjien valua pitkäksi ja jarruttelin sitä istunnalla. Kun ajatuksesta Reino siirtyi käyntiin ja henkäisimme molemmat helpotuksesta.
"Aikamoinen tunti hurmuri, vai mitä", silittelin ruunan hikistä kaulaa. Reino ei kuitenkaan vastannut vaan lönkytti rauhallisesti uralla. Hämmentävää kyllä kaikki näyttivät kovin tyytyväisiltä, hevoset ja ihmiset.

Kiitos tunnista!