24.10.2014 - Tehoestetunti (vaativa)

[Piritta]

Tehoestetunnit ratsastetaan tavallista pienemmissä ryhmissä. Perjantaina 24.10. järjestetään vaativa tehotunti: tehtävät ovat helppoja tunteja teknisempiä ja isompia. Tunti on avoin neljälle hoitajalle ja yksärinomistajalle. Huomioithan osallistuessasi taitotasosi? Voit osallistua vain toiselle viikon tunneista. Tiistaina 21.10. järjestettävä tunti sopii sinulle paremmin, mikäli olet epävarma osaamisesi riittävyydestä.

Tunnin toteutus: Tähän viestiketjuun tulee kuvaukset tunnilla tehdyistä tehtävistä. Maksettuasi tunnin tarinalla (ja/tai kuvalla) saat vastakommentin.

Osallistujat 4/4
Salma - Bonnie ok
Rosa - Kössi ok
Fiia - Elmo ok
Sussu - Hype ok

Esteet:


Tehtävät:

Tarkennuksia tunnin kulusta:
Tehtävä 1: hypätään kahdeksikkona.
Tehtävä 2a: kiemurauran tapainen tie, jolla hyvään kaarteeseen mahtuu kolmesta neljään laukka-askelta.
Ennen tehtävään 2b siirtymistä hypätään linjaa yksittäisenä tehtävänä. Linjalla on pysty-askel-puomi-askel-puomi-askel-puomi-askel-pysty-askel-okseri. Etenkin pitkälaukkaisilla hevosilla linjalle tulisi päästä sisään napakassa laukassa ja pienellä hypyllä.
Ennen kolmostehtävää puomit kerätään pois tieltä, jotta kaarre saadaan ratsastettua. Tehtävää voidaan jatkaa palaamalla sinisen okserin jälkeen vihreälle pystylle, punaiselle pystylle ja siniselle okserille, mikäli tehtävän loppuosa kaipaa hiomista.

Kysyä saa, jos jokin tehtävä jäi mietityttämään; kuvasotku on aika epämääräinen...

[Piritta]

Tehtävien kuvaukset tulleet. Pahoittelut myöhästymisestä!

[Salma]

Bonnie oli hyppiä ulos varusteistaan Pirren selittäessä estetunnin harjoituksia. Se oli äkännyt jo maneesin ovelta, että tänään esteet näyttivät isoilta ja hauskanvärisiltä. Sen jälkeen poni ei ollut seisonut paikoillaan niin pitkään, että olisin kissaa ehtinyt sanoa. Muiden lämmitellessä reippaissa askellajeissa minä olin pitänyt niskuroivan Bonnien lyhyessä harjoitusravissa ja ottanut sen aina puolen maneesin välein pysähdykseen. Kössin, Elmon ja Hypen liidellessä ohi Bonnie oli viskonut vihaisesti päätään ja kalisutellut kuolaintaan.

Tunti ei ollut saanut turhaan teho-liitettä eteensä. Jo ensimmäisen tehtävän vinottain asetetut esteet olivat tiukannäköisiä. Tunsin epämääräistä kauhua vatsanpohjassa, kun Pirre osoitti minut ja Bonnien ensimmäisiksi. Muut ratsukot siirtyivät rentoon pällistelyraviin kahdeksikkouran ulkopuolelle ja minä istuin syvemmälle satulaan valmistellessani laukannostoa. Bonnie ryntäsi avuistani eteenpäin kuin herne pillistä. Keskityin pidättämään ja käänsin ponin ennen estettä voltille. Sen kaviot tamppasivat raisusti maata, pää heilahteli ylös alas ja häntä viuhui sivalluksina lautasia vasten. Parin tivolikierroksen jälkeen tamma kuitenkin tyyntyi ja minä päästin sen eteenpäin.

Pystyllä Bonnie kasasi itsensä kivasti ja leimautti esteen ylitse, mutta kaarroksessa se alkoi taas hakea kierroksia alleen. Kaviot sutien se kirmasi ympyrän kaarta pitkin – sinänsä kyllä hyvää reittiä, mutta niin lujaa, että hyvä kun emme äänivallia hajottaneet. Okserilla poni ponnisti hyvästä kohtaa ja minä tarrasin toisella kädellä harjaan. Bonnie vaihtoi pyytämättä laukkaa ja pärski tyytyväisenä. Toisella kierroksella tahti oli jo pikkuisen hallitumpi, mutta tiesin salaa, että Bonnie päällepäsmäröi edelleen. Pirren kiitettyä meitä minä hidastin raviin ja painuin uralle tekemään askellajivaihdoksia. Harmaa tamma puhisi ja yritti ottaa jokaisen pohjekosketuksen laukka-apuina.

Seuraavassa tehtävässä Pirre hilasi puomeja vähän ylemmäs ja painotti tarkkaavaisuutta ja hyviä ratoja. Tällä kertaa ensimmäiseksi pääsi Fiia Elmolla. Vaikka pariskunta taisi ajatella itsensä enemmän kouluratsukoksi, Elmo hyppäsi kivasti ja taisi kuunnella Fiiaa tarkemmin kuin minun oma estemussukkani. Se hinkui tumman ruunan perään korvat tiukassa hörössä ja yritti livistää altani.

Meidän vuorollamme minä pyysin lupaa tulla ravissa. Pirre katsoi estekorkeudet siihen sopiviksi, nyökkäsi ja siirtyi syrjään. Se oli häneltä järkevää, sillä Bonnie oli tyrmistynyt lässyaskellajista, hyppi ja yritti karata joka suuntaan. Kevensin hampaat yhteen liimattuina ja hengitin niin rauhassa, että se kuului varmasti Costa Ricaan asti. Luulen, että muut ratsukot olisivat ehtineet pelata erän ristiseiskaa siinä ajassa, kun minä ja Bonnie ylitimme kolme estettä pidätteiden ja rauhoittelujen kunniakujalla.

Onneksi seuraavaksi pääsimme jumppasarjatyyppiseen puomi-pystykompleksiin. Olin jäähdytellyt Bonnieta Sussun ja Rosan hypätessä, joten meidän vuoromme tullessa nostin laukan ja ohjasin Bonnien hyppyjen alkuun. Tämän tyyppisillä esteillä minun ei paljon muuta tarvinnutkaan tehdä. Laskin hiljaa mielessäni askeleita, mutta poni luultavasti teki samaa, sillä se tarvitsi tuskin lainkaan tukea ponnistaessaan. Hypyt sujuivat kivassa laukassa ja selästä käsin tuntui, kuin olisi ollut vuoristorata-ajelulla. Uskaliaammin mielin palasin kiemurauratehtävän alkuun. Bonnie puhisteli ja viskoi päätään, mutta kiihdytti ainoastaan pistellessään uralla esteiden välillä.

Jäähdytellessämme hevosia ennen viimeistä tehtävää Pirre raahasi jumppapuomit pois ja hilasi rataan kuuluvia esteitä korkeammiksi. Minä toivoin sen saavan Bonnien keskittymään paremmin. Muiden hypätessä katselin parhaita lähestymisiä ja mietin, yrittäisinkö ratsastaa käännökset jyrkiksi vai kuumentaisiko se ponia ennestään. Meidän vuoromme tullessa arpomiseni oli päätynyt lopputulokseen siistit ja laajat kaaret.

Poni oli ryhdistäytynyt alkutunnista ja tuntui olevan vähän paremmin avuilla. Ehkä se tosiaan johtui korkeammista esteistä. Sain olla tarkkana etten horjahtanut hypyn aikana, sillä poni otti siitä heti onkeensa ja kaarsi laskeutuessaan painopisteeni suuntaan. Pari kertaa sain korjata väärää kurssia nopeasti, mihin minulle vastattiin kiukkuisella hännän suhahduksella.

Siitä huolimatta minun teki mieli taputella Bonnieta kaksin käsin tunnin loppuessa. Olin hikinen, hengästynyt ja kuumissani, mutta olo tuntui mitä mainioimmalta. Jos en olisi istunut ponin satulassa olisin luultavasti kapsahtanut Pirren kaulaan kiitokseksi kivasta tunnista ja hyvin toimineesta ponista.

[Sussu]

24.10.2014 - Tehoestetunti (vaativa)

Jo alkukäyntejä kävellessä Hyperion allani tuntui keräävän ylimääräisiä kierroksia. Olin todella innostunut alkavasta tunnista ja eteenkin siitä että olin saanut ratsukseni upeaakin upeamman Hypen. Perhosia liiteli vatsassani Pirren kertoessa tunnin kulusta ja tulevista tehtävistä. Aloitimme sitten verryttelemään hevosiamme reippaasti kukin omalla tyylillämme. Itse lähinnä taivuttelin Hypeä läpi molempiin suuntiin ja pyrin siihen että ruuna pysyisi kokoajan kuulolla, eikä kuumenisi liikaa. Ratsastelin esteiden ympärillä ja näytin niitä sille.

Alkuverryttelyiden jälkeen oli aika aloittaa ohjattu ratsastus. Kun vihdoin tuli oma vuoroni päästä hyppäämään kahdeksikolle Hype tuntui keräävän ylimääräisiä kierroksia omasta jännityksestäni. Niinpä Pirre neuvoi minua ottamaan parit ympyrät hyvää, terävää ja rentoa laukkaa, jolloin jännitykseni laantui ja muistin taas ratsastaa kunnolla. Sain sitten luvan aloittaa ja lähestyimme ensin okseria. Hype tuntui kiihdyttävän vauhtiaan, eikä vastannut kunnolla antamiini puolipidätteisiin, mutta pääsimme turvallisesti okserin ylitse. Käytin tulevan mutkan hyväkseni ja sain laukan hallintaani. Pystylle saavuimme hallitusti ja Hype hyppäsi tasaisemmin ja itse pysyin paremmin mukana. Pystyltä jatkoin matkaani takaisin okserille ja hyppäsin Pirren pyynnöstä kahdeksikon muutamaan kertaan. Hype rauhoittui viimeisillä hypyillä ja meno muuttui jo hallitummaksi.

Seuraava tehtävä olikin sitten hieman haastavampi, jossa tulisi hypätä kolme estettä kiemurauralla. Saatuani luvan aloittaa, ohjasin Hypen ensimmäiselle pystylle. Hyppy venyi hieman pitkäksi ja toiselle esteelle, joka oli okseri, tuli hieman huono lähestyminen ja tiputimme jälkimmäisen puomin. Sain kuitenkin parannettua ratsastustani viimeiselle esteelle, jonka ylitse pääsimme kunnialla. Pirre pyysi minua tulemaan tehtävän vielä uudestaan tiputuksen takia. Toisella kerralla osasin itse katsoa paikat tarkemmin ja saimme puhtaan, vaikkakin hieman liian vauhdikkaan suorituksen.

Välissä hyppäsimme linjaa yksittäisenä tehtävänä. Linjan hyppääminen sujui hyvin ja Hypekin alkoi rauhoittaa laukkatahtiaan ja keskittyä. Kehuin ruunaa ja annoin sen kävellä väliin pari kierrosta odottaessani muiden olevan valmiit.

Ohjasin Hypen taas kiemurauran ensimmäiselle esteelle ja tällä kertaa onnistuimme heti, vaikka onnistuinkin jäämään viimeisellä okserilla hieman jälkeen. Kiemurauralta jatkoimme tällä kertaa suoraan linjalle ja pitkän sivun annoinkin Hypen mennä hieman kovemmin, mutta mutkassa kokosin laukan taas rauhallisemmaksi ja ohjasin pienen puoliverisen linjalle. Se pomppi kuin pieni kani esteiden ja puomien yli korvat hörössä. Linjan jälkeen hidastin Hypen taas raviin ja kehuin sitä iloisesti.

Viimeisenä tehtävänä oli pieni rata. Kun taas tuli minun ja Hypen vuoro, kokosin ohjia hieman paremmin käteeni ja nostin laukan. Ohjasin Hypen sitten kohti vihreää okseria. Hype jäi hieman pomppimaan paikoilleen ja jouduin hieman reippaammin antamaan pohkeita jotta laukka etenisi. Pääsimme onneksi kunnialla yli ensimmäisestä esteestä ja jo esteen päällä katsoin kohti seuraavaa, joka oli vihreä pysty. Ratsastin mutkan tarkoituksella hieman pitkäksi, sillä pyrin siistiin ja tarkkaan rataan, mutta Hype oli kanssani suunnasta hieman eri mieltä ja käännöksestä tuli hieman liian loiva, joten hyppy pystylle tuli vähän vinossa. Pystyltä sain kuitenkin jatkettua matkaa punaiselle pystylle, jonka sitten saimme hypättyä taas paremmin ja hallitummin. Pystyn jälkeen ohjasin Hypen siniselle okserille, jonka ylitse pääsimme huolellisesti ja tarkasti.

Muiden hypättyä radan, sain Pirreltä luvan tulla radan uudestaan sillä alkuosa meni hieman plörinäksi. Toisella yrityksellä sain alunkin ratsastettua huolella ja radasta jäi hyvä fiilis. Jos alun sähellystä ei lasketa, olen todella tyytyväinen ratsastukseenkin, vaikka luonnollisesti virheitäkin tuli paljon. Hype oli huippuhevonen ja Pirre selkeä opettaja.

Kiitos superhyvästä tehotunnista!

[Fiia]

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Ehkä se on vähän hassua: edessä on vain valmennus, ja niin ratsu kuin opettajakin on minulla vanha tuttu. Silti tunnelma maneesissa on odottavan sähköinen, kun me neljä tehoestetunnille osallistunutta valmistaudumme tuntiin. Jopa Elmolla on vaikeuksia pysyä paikoillaan sen aikaa, että kiristän satulavyön ja lyhennän jalustimet. Kun pyydän sen käyntiin, meinaa poni saman tien ampaista raville ja ravistelee sitten päätään kiukkuisena, kun jarrutan sen takaisin haluttuun askellajiin. Saapa nähdä, mitä tästäkin tulisi. Luotan kyllä täysin siihen, ettei Pirre pistä meitä liian vaikeiden tehtävien eteen, mutta varmasti tulemme menemään myös mukavuusalueeni – ja Elmon mukavuusalueen – ulkopuolelle.

Verryttely sileällä on nopea ja tehokas. Elmo toimii innokkuudestaan huolimatta yllättävän hyvin eikä ole yhtään liian villillä tuulella, mukavan tarmokas vain. Se tulee pienistäkin pidätteistä helposti takaisin, mutta vastaa myös pohkeeseen nopeasti. Jäykkähän se on, kuten aina, enkä verryttelyn päätteeksi ole vieläkään aivan tyytyväinen sen notkeuteen miljoonan kiemuran ratsastamisesta huolimatta. Käytänkin sen ajan, kun ensimmäisen tehtävän aloittava Salma hyppää, Elmon taivutteluun pienillä volteilla. Ruuna keskittyy siihen mukavasti, ja kun meidän hyppyvuoromme koittaa, poni on varsin tyynellä mielellä ja toivottavasti hiukan pehmeämpi kyljistäänkin.

Heti ensimmäisen hypyn jälkeen Elmo kuitenkin menettää zen-mestarin mielentilansa. Se nostaa korvat pystyyn, pyöräyttää häntäänsä ja sinkaisee kaarteen läpi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Ehdin tehdä suunnilleen kaksikymmentä puolipidätettä ennen okseria, mutta niistä viimeiset menevät kaikeksi onneksi läpi ja meno muuttuu hivenen tasaisemmaksi. Laukat vaihtuvat ilman turhaa vääntämistä eikä Elmo tunnu kaarteissa kaatuvan kumpaankaan suuntaan, vaan se laukkaa tasapainossa ja hyppää siivosti, joskin hieman liioitellen ja kaukaa.

Seuraava tehtävä, kiemuraura, näyttää alkuun haastavalta – etenkin, kun Pirre nostaa ensi töikseen puomeja ylemmäs ja komentaa sitten minut aloittamaan. Yritän ajatella kouluratsastusta ja tuoda Elmon pienellä laukalla sisään, jolloin minulle jää aikaa kääntää ja laskea askeleet. Poni ottaakin tarkat neljä laukka-askelta molempiin väleihin, vaikka jälkimmäiselle okserille se ajautuu hieman lähelle. Ensi kerralle muistutan itseäni ratsastamaan vähän pulleammat kaarteet. Laukanvaihdoissa ei sentään ole vieläkään ongelmia. Ilmeisesti niiden jankkaaminen sileällä on auttanut!

Sarja ei tuota Elmolle minkäänlaisia ongelmia. Se jaksaa keskittyä kunnolla ja huolehtii jaloistaan niin tarkasti, etteivät puomit kolise. Oman vinouteni suora linja kyllä paljastaa: viimeiseltä okserilta poni laskeutuu niin paljon oikealle, että hyvä ettei jalkani tönäise tolppaa kumoon. Yritän muistaa pitää katseen ja kropan suorassa eteenpäin ja sisäjalan Elmon kyljessä kiinni, mutta välillä se tuntuu vaikealta.

Sarjan ja kiemurauran yhdistelmä on Elmon mielestä hauska. Mukavasti lämmennyt poni meinaa kiemuran jälkeen pitkälle sivulle kurvatessaan lähteä tyystin lapasesta, ja saankin jarrutella sitä tosissani kaarteessa, jotta pääsisimme jumpasta yli elävinä. Fiksuna ruunana se onneksi tajuaa itsekin tulevansa liian kovaa ja kerää koipensa hyvin alleen ensimmäisessä hypyssä niin, ettei loikka mene pitkäksi.

Viimeisessä tehtävässä, mukavassa kahdeksikon tyyppisessä neljän esteen radassa, esteet ovat jo hyvinkin esteen kokoisia. Nieleskelen muutaman kerran, ennen kuin pyydän Elmon laukkaan. Rimakauhu kuitenkin häviää heti, kun keskityn ratsastamiseen. Poni keskittyy myös: se tekee pienet, mutta tasapainoiset kaarteet mukisematta ja ponnistaa tarkasti oikeasta kohdasta. Linja kolmannelta esteeltä neljännelle tuntuu hiukan vaikealta, mutta saan kuin saankin Elmon suoristettua ennen kuin on liian myöhäistä.

En edes huomaa pidättäneeni hengitystä ennen kuin huohottaen jarrutan Elmon ravin kautta käyntiin ja taputan sitä kunnolla. Esteratsastus jos ei ole urheilua – vaikkakin hyvin hauskaa sellaista – niin sitten ei mikään!

Kiitos tunnista!

[Rosa]

Kiitos tunnista! (: