Tuotokset
Luokka 1Pihla – PellaTalli oli täynnä tohinaa. Minulle tuttu ihminen harjasi minua pehmeällä harjalla voivotellen karvojen määrää. Teki vain hyvää päästä kutittavista irtokarvoista eroon. Tilanne ei silti vaikuttanut niin tutulta, ihmiselläni oli vaaleat housut ja huoneeni edessä oli kaikenlaisia puhtaita tavaroita. Selkääni laitettava tavarakin näytti niin kiiltävältä ja pehmeä liina, joka tuli karvaani vasten oli erittäin puhdas ja myös vaalea. Tunnelmassa oli kisojen tuntua.
Ihminen alkoi väännellä jouhiani ja vetikin useaan kertaan niitä eri suuntiin. Harmi, etten päässyt katsomaan mitä hän sai aikaan. Veikkasin kuitenkin jotain hienoa kampausta, joka sai minutkin näyttämään hienolta. Sama tehtiin aina ennen kisoja. Puuha oli siis minulle tuttua.
Jouhieni vääntämisen jälkeen ihminen siirtyi laittamaan selkääni pehmeää kapistusta. Sen päälle tuleva painavampi asia taisi olla satula, siksi sitä ainakin kutsuttiin. Ihmiset istuivat sen päällä. Satulaksi kutsuttu asia kiinnitettiin inhottavalla remmillä, joka tuli mahani alle kiristämään. Välillä sen laittaminen ei kiinnostanut yhtään ja vedin usein vatsani täyteen ilmaa. Jotkut luulivat kiristäneensä remmin parhaimmilleen ja meinasivat nousta sitten selkään. Usein satula kierähti kyljelleni ja ihmiset kaatuivat maahan. Se oli huvittava näky kerta toisensa jälkeen. Nykyinen ihmiseni kuitenkin kiristi sen aina vielä ennen selkään nousua. Tai oli hän kerran unohtanut.
Ihmiseni alkoi laittaa mustaa tavaraa päähänsä. Siitäkin lähti pari remmiä, jotka ihmiseni kiristi päänsä alle. Sen jälkeen hän laittoi jalkoihinsa kiiltävät kengät. Ne näyttivät vasta kiillotetuilta. Ihmisestä paistoi itsevarmuus. Hän oli selvästikin päättänyt jotain tiukasti.
Ihmiseni talutti minut suusta lähtevistä remmeistä vetämällä hiekkapohjaiselle, aidatulle alueelle. Hän tarkisti vielä mahani ympärillä olevan remmin ja laski sitten satulasta lähtevät remmit alas. Niiden kanssa säädettyään hän asetti jalkansa toiseen remmiin ja ponnisti selkääni. Hän oli onneksi kevyt.
Sain kävellä useita kierroksia molempiin suuntiin. Paikalla oli muitakin hevosia, joten sain väistellä niitä usein. Tunsin itseni jopa nopeaksi, kun sain mennä muiden ohi. Yleensä olin se hitain. Ehkä sekin vaikutti, että ohitetut hevoset olivat pysähdyksissä. Hetken kuluttua selästäni kuului pyyntö. Ihminen painoi jalkansa kylkiini vauhdin merkiksi. Lähdin kiltisti raviin, hän ratsasti yleensä hyvin eikä pomppinut niin kuin ne pienet.
Ihminen vaati minulta enemmän. Minun piti mennä pää taipuneena ja volteissa piti kääntää takapäätä kunnolla. Ihminen ratsasti siltikin rasittamatta minua liikaa. Arvaukseni taisi olla oikea, kyseessä olivat varmasti kisat. Nähtävästi menisimme ihmiseni kanssa vain kiemuroita, enkä saisi hypätä. Hyppääminen oli paljon kivempaa, mutta ainakaan paikalla ei ollut hypittäviä esteitä.
Ihmiseni oli kävelyttänyt minua jo aika kauan. Pian hän nousi uudelleen selkääni. Kävelimme vielä lisää. Hetken kuluttua kuulin jotain mielenkiintoista:
”Pihla ja Pella voivat siirtyä valmistautua!”
Ihmiseni alkoi pyytää minua eteenpäin. Hän käveli kanssani toiseen päähän ja takaisin ovipäätyyn. Sen jälkeen suorituksemme alkoi. Kiemurakisat alkoivat aina pysäytyksellä keskelle. Sen jälkeen oli aina hieman eri tehtäviä. Minun piti liikkua hyvin vauhdikkaasti eteenpäin. Teimme erilaisia kaarroksia ja pysähdyksiä. Huomasin heti, että ihminen selässäni keskittyi paljon omaan työhönsä. Välillä hän päästi minut jopa helpommalla, kunnes muisti taas vaatia enemmän. Ihmiset eivät olleet hyviä keskittymään kahteen asiaan kerralla, sen olin huomannut.
Suorituksen päätteeksi oli taas pysähdys. Tunsin hionneeni hiukan. Suoritukseemme kuului melko paljon vauhtia. Kiltisti tottelin ratsastajaani ja menin radan kuten ratsastaja pyysi. Poistuimme maneesista käynnissä. Sain lepuuttaa päätäni alempana. Se oli useinkin merkki suorituksen loppumisesta. Ihmiseni ainakin vaikutti tyytyväiseltä. Hän antoi minulle reilut taputukset kaulalle, kun pääsimme ulos maneesista. Tallin pihalla hän laskeutui selästäni ja halasi oikein kunnolla. Olin taas saanut yhden ihmisen onnelliseksi.
Jason – Ilo-HuiskaEi jösses ja heinäpaali. Mä olen kyllä suostunut tottelemaan tuota kirppua mun selässä, vaikka se tökkii mun kylkiä noilla riisitikku jaloilla. Mutta en tänään! Tänään oli tärkeä päivä, piti mennä hienosti ja plaa plaa, tätä selitettiin taas. Mä puhisin silti kaula pitkänä, jäykkänä kun jääpuikko, enkä varmasti antanut yhtään periksi. Okei okei, kyllä mä suostuin laukkaamaan, kun kirppu oli niin raivona, mutta muita myönnytyksiä en antanut. Huh, näytänpä minä kauniilta tässä letissä, olen kyllä hurmaava. Uuh! Heinää! Mikä kisasuoritus? Tässähän on ruokaa tarjolla!
Tuulia – RosaTuuliaa jännitti. Aistin sen selkäytimessäni asti, kunnes hän heivasi satulan selkääni ja talutti maneesiin. Miksiköhän hän noin jännitti? Siististi tyttö ponnisti jakkaralta satulaan, joka narahti tutusti. Mielummin olisin ilman sitä ja näitä hampaisiin kalisevia kuolaimia.
Vaikkei ratsastajani jännitys enää tuntunut selässäni, aistin sen ilmasta. Nyt taisi olla jokin tosijuttu kyseessä, mietin ja kohensin asentoani hänen niiaillessa selässä. Kun käsky käyntiin tuli, taivutin kaulani kaarelle ja kuuntelin tarkaavaisena apuja. Ai, nyt haluat mun kääntyvän, vielä vähän, nyt peruuttavan ja vielä ravaavankin. Pian taas hän pysäytti minut ja niiaili kauniisti huokaisten sen jälkeen rentoutuneena. Esitteliköhön hän meitä jollekin? Cool, oonks mä nyt parrasvaloissa, ah. Julkkisponi!
Pääsin pitkäksi aikaa tarhailemaan, mikä oli arkisen tuttua ja ihanaa. On kiva päästä välillä moikkaamaan vieraampia hevosia tänne isompaan paikkaan, mutta on se pikkupihatto muutaman kaverin kanssa paras paikka, niinkuin maastoilukin voittaa tämmösen kisaponielämän.
Luokka 2Tuulia – Hestia
Luokka 3Rosa – CosiniKisat on kisattu, suoritukset hoidettu. Verta vuodatettiin kuin sodassa (mä siis kumarruin ja Köhveli nosti samaan aikaan päänsä) ja hiekkaa on syöty (luojan kiitos tipuin vasta kun oltiin poistumassa kehästä). Tässä ollaan parivaljakko kulkemassa kohti olympialaisia!
Salma – Bonnie KNSalma Stjärndahl:
PÄIVÄN RATSASTUS-KYSELY
Kenellä menit: "Estetykki"-Bonskulla
Mitä teit?
[x] menin koulua
[] hyppäsin
[] olin maastossa
[x] muuta:
Bonsku luulee, että siitä on tullut kouluponi! Jos vielä näette sen menevän samanlaista lisättyä ravia, voitte tulla hakemaan sen estesatulan ja lahjoittaa jollekulle sitä tarvitsevalle!
Millainen hevonen oli?
[] reipas
[x] laiska
[] ärtynyt
[] pelokas
[x] muuta:
Kyllä, luit oikein: Bona oli L-A-I-S-K-A! Ei sinänsä ihme kun oltiin kotitallilla. Se ajatteli, että tuupataan vaan tavallisesti koulutreeniä ja viirit liuhuu pihamaalla vaan hupikoristeina. Yritäpä siinä sitten kisatakissa ja tukka häkkyrällä ajaa liimakaviota huomaamattomasti eteen!
Sattuiko jotain hauskaa?
[] hevonen pelästyi
[] tipuin
[] opin uuden asian
[] joku muu tippui
[x] muuta:
Hieno huomata, että kyselyn tekijän mielestä hauskoja asioita on oman tai jonkun muun tippuminen.
Tai pelästyvä hevonen! Hauskinta koko radassa oli Annen ilme sen jälkeen, kun mä ratsastin ulos. Odotan jo innolla, miten ensi valmennuksissa unohdetaan kokonaan koulusäätö, kun se sujuu jo täydellisesti...
Luokka 4Kuú – ÉtonnantLähettäjä: Kuú
Vastaanottaja: Kia
Lähetetty 26/10/2014 14:13:11
Kia! Vaikee tajuta vieläkään, ettet pyöri enää Seppeleessä.. Meillä on tallinsisäset harjotuskisat ja et usko - mie ja Eela osallistuttiin just 50cm! Huh, miun ekat kisat, Eela kuumu ihan sikana jo verryttelyssä ja kaahas melkein Kassun nurin, kun se piteli porttia meille auki. Taidettiin olla aika nopeita, Pirre nojaili otsaansa ja näytti kärsivältä. Mut tammalla on maailman kaunein hyppy! Ehkä munki pitäis enemmän uskaltaa kisata. ps. Soitellaan! Terkkuja Windiltä.
Jason – Ilo-HuiskaIsi. Sä olit oikeessa. Annoin Huiskalle heinää just ennen rataa ja meillä meni tosi hyvin! Se ei yrittäny syödä mistään kun sillä oli omat eväät ja nosti laukanki. Ja laukkasi lujaa, me oltiin kun sinko esteradalla. Ensi kerralla sä et voi olla töissä. I need u daddy, come back Finland, please
Emmy – PatronLähettäjä: Emmy
Vastaanottaja: Henri
Viesti:
Rata meni hyvin, ne onnensuukot autto! Vaikka oli toi aika helppo luokkaki. Poni oli super <3 Harmi, ettet päässy paikalle, mutta raahaan sut kyllä joskus tännekin näytille :* Joten varaudu jo etukäteen
Nähään illalla! pusujajahaleja <3
Salma – Bonnie KNVastaanottaja: Kasper
Lähettäjä: Salma
26.10.2014 16:28
Heippa! Näin, kun sä otit siitä hoitopuomin takaa sen violetin pussin missä oli pikku rakeita. Ne oli mun ja Bonnien. BTW, ne EI oo karkkia, ei kande syödä niitä. Ne on palautusrakeita mitä mä liuotan ponin juomaveteen.
Eli palauta vielä jos ei oo myöhäistä!
Rosa – CosiniFiiuli! Tässä on parempi olla täysin puolueeton arvostelu, koska me hypättiin parhaiten!
Sivuloikka siksakkia hyppelystä tietysti bonusta
Onneks sulla on puhelin kiinni niin näet tän vasta myöhemmin
xoxo Rosa
Nadja – TaigaMissä sä viivyt, meidän luokka meni jo?! No anyway, kai se ihan hyvin meni, hieno ponipallero + jännittävä ratsastaja = tulokset ei oo vielä tullut joten en tiedä
Eipä tolla oo tullu hirveesti vielä ridattuakaan, mutta kohta nähään
Tuulia – HestiaLähettäjä: Tuulia
Vastaanottaja: Emsku
13:26:32
Jes me tehtiin se, puhas rata <3 Mitenköhän käy Rosan kanssa isol radal? Oisitpa täällä auttamassa, tärisen jännityksestä!
Kasper – Frank
Luokka 5Tuulia – Rosa
Emmy – Patron
Luokka 6Salma – Bonnie KNPIENHEVONEN OLISI HALUNNUT SYÖDÄ TOIMITTAJAN KÄDESTÄ - RATSASTAJA ESTI RAA'ASTI
Seppeleen ratsastuskoulu mittelöi eilen harjoituskilpailujen merkeissä. Esteosuuden viimeiseen luokkaan, jossa puomit kohosivat 110 senttimetriin (pienen lapsen kokoisiksi, kuten voisi arvioida), valkea pienhevonen osoitti erityislahjakkuutta. Hän hyppäsi ratsastajineen virheettä ja suostui myös ratansa jälkeen toimittajan taputettavaksi. Toimittajan tarjotessa hänelle suklaata hevonen otti sen ystävällisesti vastaan huulillaan. Osoittaen suurta törkeyttä ja tilannetajuttomuutta hevosen ratsastaja tonki sen lupaa kysymättä hänen suustaan. Hevonen ei selvästikään nauttinut tilanteesta, sillä hän viskasi päätään.
Toimittaja haluaa esittää pienen toiveen ratsastajille: antakaa hevostenne nauttia silloin makupala tai toinenkin! Heidän vatsansa tuskin menee siitä sekaisin, sillä he ovat suurikokoisia eläimiä!
Hevonenkin tarvitsee palkinnon tehtyään työtä. Minkä ansaitsee ihminen, ansaitsee myös älykäs hevonen!
Tai pelästyvä hevonen! Hauskinta koko radassa oli Annen ilme sen jälkeen, kun mä ratsastin ulos. Odotan jo innolla, miten ensi valmennuksissa unohdetaan kokonaan koulusäätö, kun se sujuu jo täydellisesti...
xoxo Rosa
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!