17.10.2014 - Estetunti: kaaret & laukanvaihdot

[Piritta]

17. lokakuuta järjestetään seppeleläisille (hoitajat & y-om.) avoin estetunti, jolla keskitytään kaarevien teiden ratsastukseen sekä siinä ohessa laukanvaihtoihin. Estekorkeus säädetään ratsukon tason mukaan. Tunnille osallistuakseen ei tarvitse olla huippuhyppääjä; esteratsastuksen perusasioiden hallinta riittää.

(muutin pvm 17. lokakuuta, niin sadaan kalenteriin mahtumaan, kun on 16. päivä koulutunti =))


Osallistujat 8/8
Pihla - Rotta ok
Sussu - Windi ok
Inkeri - Taiga
Jesse - Tollo ok
Salma - Bona ok
Fiia - Alex ok
Wenla - Gitta ok
Tuulia - Patron ok


Minunkin täytyi myöntää, että maneesiin kyhätty estekokonaisuus näytti vähän kummalliselta. Pystyesteitä ja pieniä oksereita seisoskeli säntillisessä rivissä pituushalkaisijalla. En ollut ennen hypyyttänyt yhtäkään ryhmää tämmöisellä radanaihiolla, mutta oikeastaan olin aika innoissani nerokkuudestani. Yksinkertaista ja monipuolista! Siinähän tuntilaiset pääsisivät hyppimään erilaisilla ympyröillä ja kaarilla vaihdellen välillä laukkaa. Tämä tunti tulisi vielä tekemään hyvää monien ratsastajien perustyöskentelylle, kun heidän ei tarvitsisi keskittyä haastaviin teihin ja linjoihin. He saisivat yksinkertaisesti ratsastaa niin hyvin kuin osaavat.



Tiesin ratsukoiden olevan melko eritasoisia keskenään. Siinäkin mielessä olin tyytyväinen tuntiin, että se sopi hyvin eritasoisille ratsastajille. Ne, jotka olivat vielä kokemattomia, eivät joutuneet liian haastavien tehtävien eteen, eikä kokeneille koskaan tehnyt pahaa keskittyä aivan kaikessa rauhassa perusratsastukseensa. Kaiken kaikkiaan oletin, että tunnin jälkeen kaikilla olisi hyvä mieli: tällä tunnilla kaikki onnistuisivat takuuvarmasti. Eivätköhän kokeneimmatkin, mainittakoon kilparatsastaja-Jesse, jotakin tunnista saisi irti, vaikka aika peruskauraa tulisin heille tarjoilemaankin.

"Kun olette kävelleet hetken, ryhtykää pian verkkailemaan laukassa. Osa hepoista olikin jo äsken tunnilla ja niiden kanssa voitte aika nopeasti siirtyä itse asiaan. Niiden kanssa, jotka vasta tulivat tallista, saatte kävellä rauhassa pidempään", ohjeistin. "Laukka on ihan yhtä hyvä verryttelyaskellaji kuin ravikin, toisinaan jopa tarkoituksenmukaisempikin valinta. Antakaa hevosten laukata pitkää laukkaa. Ne saavat olla aika matalassa muodossa. Tehkää isoja kaaria, mutta huolehtikaa myös, että saatte hevosen halutessanne kulkemaan aivan suorana. Kannattaa välillä laukkailla uran sisäpuolella. Huomaatte silloin melkoisen nopeasti, valuuko hevonen kohti seinää, jolloin teidän tulee ratsastaa ne suoriksi."

Verkan aikana keskityin seuraamaan erityisesti niitä ratsastajia, jotka olivat minulle vieraita. Pitkään Seppeleessä pyörineet ja heidän ratsastustasonsa ja -tyylinsä tunsinkin jo hyvin. Uudemmat tuttavuudet saivat minulta enemmän neuvoja ja ohjausta, ja toivoin, etteivät he pitäneet sitä merkkinä siitä, että olisin pitänyt heitä muita huonompina ratsastajina. Siitä ei ollut kyse; briiffasin heidät vain sisään omaan opetustyyliini ja tapaani käsitellä hevosia, mitä toki tahdoin välittää eteenpäin oppilailleni.

"Kävelkää hetki", huutelin samalla, kun pohdin, mitä esteitä hyppäisimme ensin. "Aloitetaan kohta hyppääminen... kahdella pääty-ympyrällä, joilla ylitetään nämä pystyesteet. Jätän toisen päädyn esteen vähän matalammaksi ja toisen nostan isommaksi. Voitte itse valita, kumpaa tulette - huomioikaa ratsunne sekä oma tasonne valintaa tehdessänne - vai hyppäättekö molempia. Ympyrällä olevalla on etuajo-oikeus uralle palatessaan ja muut pysyttelevät poissa tieltä. En anna hyppyjärjestystä; pitäkää itse huoli, että pääsette hyppäämään sen verran kuin koette tarpeelliseksi."

Ympyröillä hyppääminen sujui miellyttävän kivuttomasti. Kolareita ei tapahtunut, kun ratsastajat seurasivat jatkuvasti toistensa tekemisiä. Vaadin ratsastajilta tehokasta laukan ratsastusta ja suurin osa hevosista liikkuikin jo mukavan näköisesti hyvän alkuverryttelyn ja tarkan ratsastuksen seurauksena. Hyvästä laukasta seurasi hienoja hyppyjä, eivätkä ratsut hätkähtäneet yhtä helposti, jos ponnistuspaikka hieman kauaksi jäikin.

"Seuraavaksi hypätään tätä keskimmäistä okseria kahdeksikolla. Ratsastakaa vähän viisto lähestyminen esteelle. Vino hyppy tuottaa teille melko todennäköisesti laukanvaihdot hyvin pienellä vaivannäöllä."

Lähetin kahdeksikolle pari ratsastajaa kerrallaan muiden pyöriessä kahdeksikon ympyröiden keskellä käynnissä ja ravissa. Mietin parit sen mukaan, minkä korkuisia esteitä he tulisivat tunnilla hyppäämään ja säädin välillä korkeuksia parien välissä. Ei vieläkään yhtäkään kolaria!

"Lisätään nämä reunimmaiset okserit kahdeksikkoon. Keskellä voitte edelleen hypätä okserin hieman viistosti."

Nyt kahdeksikko koostui kolmesta esteestä: lyhyiden sivujen tuntumassa olevista leveämmistä hypyistä sekä samaisesta keskellä pönöttävästä, kapeasta okserista.

"Huomatkaa, että nämä esteiden väliset kaarteet ovat vielä hyvin loivia. Pian hypätään pystyesteitä kolmikaarisella kiemurauralla, jolloin tuleekin jo vähän tiukempaa mutkaa ja silloin laukkakin vaihtuu jokaisella hypyllä", kerroin ennakoivasti, kun ratsukot vielä suorittivat edellistä tehtävää.

Kolmikaarisella kiemurauralla vaadin ratsastajilta erittäin tarkkaa teiden ratsastusta. Annoin esteiden olla ensin ratsastajan mielestä mukavan kokoisia, mutta kun tehtävä sujui, nostin ne kunkin mukavuusalueen ylärajalle. Kiemurauraa ratsastettiin nonstoppina, kunnes armahdin kunkin ratsastajan ja päästin heidät vuorollaan selvittelemään mutkittelusta seonnutta päätään muiden vuoroaan odottelevien tai jo ratsastaneiden sekaan.

"Joko on päät selvinneet tarpeeksi, että voidaan siirtyä ratsastamaan pientä kiemurarataa?" kyselin hymyssä suin ja sain myöntäviä vastauksia. "Hieno homma! Katsokaas, niin kävelen teille radan. Koittakaa sitten muistaa se. Huudan kyllä suuntaohjeita, jos unohdatte!"

"Radassa on kahdeksan hyppyä", sanoin ja kävelin radan esimerkiksi.

(Hypättävä este on numeron yläpuolella. Kahdesti hypättävät esteet merkitty sinisellä ja vihreällä.)

"Kakkoselta ratsastaan siis kolmoselle päädyn kautta", muistutin vielä lähettäessäni ensimmäisen ratsukon matkaan. "Kutosen ja seiskan välinen kaarre on melko tiukka, mutta ihan ratsastettavissa. Saatte kyllä olla tarkkoina, mutta luotan siihen, että sekin sujuu teiltä hienosti."

Jokainen ratsukko sai päättää tuntinsa onnistuneeseen rataan. Toiset onnistuivat ensimmäisellä yrityksellä täsmällisesti ja hienosti, osa korjasi ensimmäisellä hyppykerralla hankaliksi osoittautuneita kohtia hyppäämällä ne vielä toistamiseen.

"Hienosti ratsastettu", kehaisin kaikkia yhteisesti. "Sitten ei muuta kuin loppuraveja keventelemään. Antakaa ohjan valua ravissa jo pikkuhiljaa pitkäksi, niin hevoset saavat venytellä. Ne työskentelivät hyvin tänään."

[Piritta]

Tunti tullut (historiallisen paljon etuajassa, ohhoh!).

[Pihla]

Maksu:

Apua. Minulla oli Rotta. Katselin kapeaa ruunaa sivusilmälläni. Hevonen tuntui olevan jo lähdössä. Pitelin hieman Pellaa korkeampaa hevosta kaarrossa. Kiristin vielä satulan ja odotin sitten, että Piritta tuli pitämään vastaan. Kevyt ponnistus ja istuin satulassa. Aloimme kiertää alkukäyntejä, jonka aikana saimme kauhistella kukin omalta osaltaan Piritan kasaamia esteratoja. Olisin varmaankin hypännyt Rotan selästä alas ja paennut tunnilta, jos olisin viitsinyt. En kuitenkaan omasta mielestäni jännittänyt. Se saattoi kyllä lisätä jännitystä, että tunnilla oli paljon minuakin parempia ratsastajia, kuten Jesse ja Salma. Muista en vielä oikein osannut sanoa, mutta arvelin silti meidän olevan hyvin eritasoisia ja itse olin varmaankin huonoimmasta päästä.

Yllätyin, kun Piritta ohjeisti meitä verkkaamaan heti laukassa. En ollut kuullut moisesta, mutta uskoin Pirittaa ja siirsin laukkaan, koska Rotta oli ollut edellisellä tunnilla. Rotan laukka tuntui kummalliselta. Vauhtia ainakin riitti. Yritinkin hidastaa laukkaa istunnalla ja pidätteillä. Piritta huomasi onnistumiseni ja kehui heti. Hän oli hyvä opettaja, osasi kehua oikeassa kohdassa, mutta pysyi silti tiukkana. Rotta teki pyynnöstäni ympyröitä ja suoristui, kun jaksoin itse pyytää sitä kunnolla.

Piritta huomautteli enemmän uudemmille ratsastajille kuin meille hieman vanhemmille. Se toki johtui siitä, että kaikkihan ratsastivat hieman eri tyylillä ja Piritta yritti neuvoa kaikille samaa tyyliä.
”Kävelkää hetki,” kuului viimein. Piritta alkoi sitten selittää, mitä tekisimme ensimmäisenä. Hyppäisimme pääty-ympyröillä pystyestettä. Siitä oli hyvä aloittaa. Ohjeet olivat tiukat, mutta sopivasti tarkat. Valitsin matalamman päädyn, koska Rotta oli minulle uusi tuttavuus ja halusin ensin nähdä, miten ruuna hyppää.

Rotta oli erilainen hyppääjä kuin tuttu ja turvallinen Pella. Pysyin silti omasta mielessäni hypyissä hyvin mukana ja Rottakin meni nätisti. Olin hyppyihin itse tyytyväinen, eikä Piritaltakaan tullut pahempaa moitetta.
”Seuraavaksi hypätään tätä keskimmäistä okseria kahdeksikolla. Ratsastakaa vähän viisto lähestyminen esteelle. Vino hyppy tuottaa teille melko todennäköisesti laukanvaihdot hyvin pienellä vaivannäöllä,” Piritta kertoi. Jatko-ohjeina tuli, että menisimme pareittain ja että muut jäisivät pyörimään päätyihin kahdeksikkojen keskelle. Okserin korkeutta säädettäisiin sen mukaan, mitä ratsastajat haluaisivat itse. Minulle korkeudeksi tuli 50cm. Se oli juuri sopiva. Ratsastin Rottaa hieman eteenpäin. Parini meni jossain toisessa päädyssä, kun itse olin jo hyppäämässä. Rotta ponnisti hyvin ja nojauduin eteenpäin jalustimilla. Totesin, että ruuna oli kyllä taitava hyppääjä! Käännöksissä oli hieman ongelmia, kun unohdin ulkopohkeen käytön. Piritta huomautti asiasta ja meno alkoi sujua jo paljon paremmin.

Seuraavaksi menimme kahdeksikkoa kolmella esteellä. Rotta hyppäsi esteet kevyesti pyyntöjeni mukaan. Yhdellä päätyokserilla jäin hypystä hieman jälkeen, mutta en kuulemma pahasti. Hyvä niin. Menimme kahdeksikon pari kertaa. Piritta selitti meille samalla hieman seuraavaa tehtävää ja vielä nykyistäkin. Seuraava tehtävä olikin hankalampi kolmikaarinen kiemuraura. Menimme sitä tiuhaan tahtiin. Rotta alkoi taas kiihdytellä vauhtiaan ja hypyt lähtivät hiukan kaukaa. Sainkin kuulla monesti huudon ”Ratsasta kunnolla! Pyöritä laukkaa ja pohkeet kylkiin!”. Yritin parhaani, mutta Rotta oli vahvempi ja yritti pari kertaa vetäistä päätäänkin alas, ei pukittamisen toivossa vaan vain tehdäkseen kiusaa.

Seuraavaksi menimme niin, että hyppäisimme kaikki esteet. Laukanvaihtoja tulisi miltei joka esteellä. Piritta käveli meille radan ja laittoi sitten ensimmäiset hyppäämään. Onneksi se en ollut minä. Sain katsoa kuinka rata oikeasti kuului mennä, koska olin seonnut Piritan sitä selittäessä. Katselin hyppyjä ja muistelin samalla rataa. Hyvin pian tulikin minun vuoroni. Piritta antoi ohjeita ja lähetti minut matkaan. Rotta liikkui suurilla askeleilla eteenpäin. Ensimmäinen hyppy sujui hyvin ja jopa käännös. Laukka vain vaihtui ravin kautta. Piritta ei puhunut silti mitään, mikä oli yllätys. Suoritin radan loppuun asti ja sain osan laukanvaihdoista sujumaan hyvin, mutta osa meni hieman huonommin. Piritta nyökkäsi ja alkoi selittää, että saisin mennä joitakin kohtia lopuksi vielä uudestaan. Odottelinkin vielä, että muut hyppäsivät ja lopulta oli niiden vuoro, jotka hyppäsivät vielä muutaman kohdan uudestaan. Nyt Rotta meni jo paljon paremmin. Sain jopa kehuja Piritalta.

Lopuksi Piritta oli kaikkiin oikein tyytyväinen ja päästi meidät menemään loppuraveja. Rotta laski päätään hyvin alaspäin. Olin ruunaan oikein tyytyväinen.

[Fiia]

Lokakuun estetunnille ilmoittautuessani olin jättänyt ratsun valinnan Pirren harteille. Tekisi hyvää pasta hyppäämään muullakin kuin Elmolla, ja olin jo melkein osannut arvata, että minut laitettaisiin hevoskokoisen ratsun selkään. Ilmoitustaulun tuntilistalla lukeekin oman nimeni perässä Alex. Minulla on ruunan kanssa takana yksi koulu- ja yksi estetunti ja koen tulevani sen kanssa aika hyvin toimeen, joten olen varsin tyytyväisen Pirittan valintaan.

Laitan touhukkaan Alexin rauhassa valmiiksi ja lähden sen kanssa sitten maneesiin. Edellinen tunti on juuri loppunut, ja ratsastajia vaihdetaan kyytiin oikealla ja vasemmalla. Itselleni haen suosiolla penkin, jonka päältä ponnistan Alexin satulaan. Hevonen on iso ja innokas, vauhdikas jo alkukäynneissä – ruuna kävelee kilometrin mittaisella askeleella ja ottaa kipinää muiden ratsukoiden laukkaillessa ohitsemme. Aikamme käveltyämme nostan Alexinkin kanssa laukan. Alkuun hevosta saa vähän väliä olla jarruttelemassa, mutta se rauhoittuu kyllä heti, kun saan kiinnitettyä ruunan huomion tehtäviin. Yritän ratsastaa laukasta temponvaihteluiden ja erilaisten kaarteiden avulla energistä, mutta riittävän lyhyttä ja kontrolloitua. Kesäleirin estetunnilla meillä oli ongelmana liian pitkä laukka ja sitä kautta sarjaväleihin mahtuminen, joten yritänkin nyt keskittyä erityisesti laukan laatuun.

Alex reagoikin hyvin ja tuntuu aika suoralta ja mukavalta, vaikka hakemistahan menomme alkuun on. Ruuna on Elmoa niin paljon isompi ja kuumempi, hevosmaisempi ja tavallaan huomattavasti haasteellisempi. Ongelmia ilmenee erityisesti ensimmäisillä hypyillä: en näe paikkoja ollenkaan ja nypin Alex-paran vaistomaisesti liian lähelle esteitä. Varovainen hevonen kuitenkaan hoitaa jalkansa puomien yli niitä kopauttelematta ja antaa minulle epäselvät ohjeeni anteeksi. Sentään en aja sitä minkään pikkuponin päälle.

Seuraava tehtävä, vinoon hyppääminen, on jo haastavampi. Alex on innosta pinkeä ja välillä suorastaan keskittymiskyvyttömän tuntuinen, minkä takia minua jopa hieman arveluttaa lähteä hyppäämään. Tiedän kuitenkin, ettei Piritta meitä liian vaikeiden tehtävien eteen laittaisi. Niinpä vain painan kantapään alas, nostan katseen ylös ja alan ratsastaa. Esteiden välit menen kylmästi juuri niin kuin koulutunnilla Alexia avuille hakien, mikä tuntuu auttavan – hypyt ovat tasapainoisempia ja ponnistuspaikat löytyvät mukavammin. Ruuna hyppää rohkeasti vinoon ja vaihtaa laukat lähestulkoon ajatuksella. Ulkojalalla saan kyllä tehdä tosissani töitä, jotta saan ison hevosen kääntymään tarpeeksi ketterästi, mutta itse suoritus on jo huomattavasti parempi.

Alan saada juonen päästä kiinni ja esteratsastusfiilistä päälle: kivaahan tämä on! Kolmikaarisella kiemurauralla Piritta seisoo nostelemassa esteitä yllättävänkin reippaalla kädellä. Aikani nieleskeltyä unohdan kuitenkin jännittämisen ja keskityn ratsastamiseen. Alex keskittyy sekin – mitä enemmän esteet nousevat, sitä tarkemmin hevonen työskentelee. Puomien pudottelusta ei tarvitse olla sen kanssa peloissaan. Välillä ruuna menee minun makuuni vähän kovaa ja vähän pitkänä, mutta tiukemmissa kaarteissa saan otettua laukkaa aika hyvin takaisinkin.

Viimeinen tehtävä on haastavan näköinen kiemuraurarata, joka yhdistelee paloja edellisistä tehtävistä. Alex on tosissaan lämmennyt ja aika haasteellinen pitää käynnissä. Kaikeksi onneksi se ei kuitenkaan rykäise laukkahevos-vaihettaan päälle, vaan pysyy hyvin hallinnassa, kun tehtävät seuraavat toisiaan nopeasti. Lyhyt tie kuutosesteeltä seiskalle on meille vaikea, mutta hevonen hoitaa senkin homman kotiin. Muutamalle esteelle ruuna karkaa liian kaukaa, mutta yleensä ottaen olen oikein tyytyväinen niin Alexiin kuin omaan ratsastukseenikin. Pitäisi muistaa kiittää Odea hienon hevosen lainasta ja Pirittaa opettavaisesta, haastavasta tunnista – jälleen kerran!

[Sussu]

17.10.2014 Estetunti: kaaret & laukanvaihdot

Rennoin askelin suuntasin kulkuni Rotan karsinalta ilmoitustaululle, jonne Pirre oli juuri tuonut listan tunnille menevistä hevosista. Olin itse ilmoittautunut kyseiselle tunnille, joka onkin estetunti. Luon pitkän silmäyksen listaan ja löydän nimeni. Perässäni lukee hevonen, joka näkyy olevan Windi. Innostus valtaa mieleni ja hihkaisten livahdan käytävään kurkistamaan, onko pilkkuhevonen sisällä. Eipä näy, joten lähden suunnistamaan tarhoille. Windi vaikutti kiinnostavalta persoonalta, joten oli huippua päästä kokeilemaan tätä.

----------------------------
Talutin Windin muiden mukana maneesiin, jossa näkyi olevan muutamia esteitä ja Pirre. Tehtävä näytti mielenkiintoiselle. Pysäytin Windin kaartoon ja taputin knapstrupin hieman pilkukasta kaulaa. Kiristin satulavyön ja vedin jalustimet alas. Viimeksi tammalla on selvästikkin ratsastanut joku minua pidempi, joten lyhennän jalustimet itselleni sopiviksi. Windin selän ylitse kurkin muita ja monet nousevat jo selkään, joten nostan vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistan. Hetken kuluttua istunkin tukevasti tamman selässä ja lähdemme kiertämään maneesia.

----------------------------
Alkuverryttelyiden jälkeen on aika lähteä hyppäämään. Alkuverryttelyt sujuivat kohtuu leppoistasti, kunhan alkutahmeuden jälkeen olin saanut Windillä kaikki avut ratsastettua huolella läpi. Tamma oli herkistynyt mukavasti heti laukkojen jälkeen ja tuntui todella mukavalta ratsastaa, mitä nyt välillä jouduin pohjetta hieman kovemmin käyttämään. Aloitimme hyppäämisen pääty-ympyröillä ja itse jäin isomman esteen päätyyn, sillä se tuntui mielestäni ihan hyvältä. Ensimmäinen hyppy Windin kanssa oli hieman hutiloitu, mutta pian löysin hieman oikeita nappuloita ja saimme siistejäkin hyppyjä. Windin pompputyyli tuntui omaan tyyliin melko mukavalta ja kohtuu tasaiselta. Itselläni tuli muutamia istuntamokia ja muita, mutta Windi yritti selvästi parhaansa ja kuumuikin sopivasti.

--------------------------
Kaarevat hypyt sujuivat kohtuu hyvin, vaikka välillä Windi pääsi valumaan kaarteissa hieman, mutta Pirre ahkerasti huomautti minua tästä ja meno parani huomattavasti. Viimeisenä vuorossa oli todella paljon kaarteita sisältävä rata. Koko alkurata sujui todella hyvin, mutta onneksi muistin huomioida viimeisen kaarteen, joka oli paljon muita jyrkempi ja sain Windin hidastamaan riittävästi, jotta pääsimme viimeisenkin esteen ylitse siististi, vaikka lähestyminen tulikin hieman mutkitellen. Tämän jälkeen saimme alkaa ottamaan rentoja loppuraveja ja itse innoissani kehuin Windiä. Estetunti oli sujunut lähes yli odotusteni ja innolla odotin tulevia hevoskokeiluja Seppeleessä.

[Tuulia]

You see en jaksa panostaa kunnolla varjoihin, mut mun mielestä tällee yksinkertasemminkin menee iha hyvin! Mut kiitti tunnista! (:

[Salma]

Bonnie oli ollut edellisenä päivänä vapaalla. Olimme pyörähtäneet keskiviikkona koulukisoissa (ja saaneet tuplavoiton, mistä olin sekä kauhuissani, huvittunut että ylpeä) ja poni oli ottanut lepiä kintereitä myöten heinissä seisten. Nyt se laukkasi ihastuksissaan ympyrällä ja oli säikkyvinään milloin mitäkin. Vaalea harja leiskahteli kaulan molemmin puolin ja ponin askel rullasi ihanan tasaisena. Minä keskityin istumaan alas satulaan ja olin hurjan tyytyväinen siitä, että pääsimme hyppäämään. Viime aikojen koulutreeni tuntui ainakin minussa jumiutuneina lihaksina ja pään täyttävinä hienosäätöinä. Fiia oli ollut henkilökohtainen tukipilarini koulutreenien aikana ja juonut litratolkulla kaakaota, kun kävimme läpi ohjelmaa. Puolet Seppeleen oleskeluhuoneen iltapäivälehdistä oli rustattu täyteen ratapiirustuksia.

Tunti oli täynnä. Kahdeksan ratsastajan lisäksi maneesin katsomoon oli pakkautunut kuhiseva porukka junnuratsastajia, jotka seisoivat vieri vieressä raipat käsissä sojottaen ja hevosia osoitellen. Kun kävelimme hetkisen aikaa Pirren tutkaillessa esteitä olin huomaavinani, että etenkin tunnin miespuolinen osallistuja – Jesse – sai aikaan kuhinaa ja osoittelua. Jesse ei ollut moksiskaan tuntilaisista, vaan kyhnytti ajatuksissaan Tollon harjaa hevosen vaalean pään heilahdellessa puolelta toiselle.

Hypyt aloitettiin kahdelta vapaalta pääty-ympyrältä. Bonnie oli niin kuumana jo tässä vaiheessa, että katsoin parhaaksi valita vain toisen ympyrän ja pysyä sillä verkan ajan. Poni keskittyi paremmin hypätessään korkeampia esteitä, joten ohjasin sen matalassa harjoituslaukassa isommalle hypylle Windin ja Sussun perässä. Bonnie kauhoi innokkaasti eteenpäin ja puisteli ärsyyntyneenä päätään, kun tein parit rauhoitusvoltit kulmiin ennen esteelle siirtymistä. Poni ponnisti vähän liian aikaisin ja kahmaisi esteen yli niin energisellä loikalla, että horjahdin ja sain puristaa liehahtavan harjan sormieni väliin, etten tippuisi. Onneksi jalustimet pysyivät jaloissani, joten korjasin ohjasotteen ja suoristauduin satulassa Bonnien pinkoessa onnellisena uralle.

”Seuraavaksi hypätään tätä keskimmäistä okseria kahdeksikolla”, Pirre ohjeisti, kun jokainen tuntui saaneen pari hyvää hyppyä alle. Muut siirtyivät kahdeksikkojen keskelle, minä ratsastin ensimmäiseen hyppyvuoroon saadakseni pomput tehtyä ennen Bonnien täyttä kuumumista. Poni puhalteli jo nyt ja otti sivuaskeleita, mutta tuntui olevan ihan kivasti kuulolla.

Laukanvaihto onnistui. Bonnie ei tainnut edes pahemmin keskittyä siihen laukatessaan onnellisena eteenpäin.
”Taputa sitä!” Pirre huuteli tyytyväisen oloisena ja minä hipaisin sormillani ponin kostunutta kaulaa. Hieno se oli.

Kahdeksikon haastavamman version jälkeen siirryimme hyppäämään kolmikaariselle kiemurauralle. Juuri tämän tyyppistä harjoittelua kaipasimme Bonnien kanssa. Ohjasin ponia pää pyörällä ja annoin varmaan pariin kertaan epäselviä apuja sekoillessani esteiden välillä. Bonnie oli kuitenkin tällä kertaa meistä tarkempi ja hyppäsi hyvällä tyylillä sen esteen, joka eteen sattui pongahtamaan. Korkeammilla hypyillä se kokosi itsensä lyhyeen pakettiin ja sinkautti häntä hienosti perässä heilahtaen yli.

Loppulaukoissa minä annoin pidempää ohjaa ja nousin kevyeen istuntaan. Poni keinui mukavasti allani ja minä tunsin hymyn pyrkivän huulilleni. Kiitos tunnista, mietin. Se oli tullut tarpeeseen!

[Wenla]

Kiitos superkivasta tunnista!

Wenla & Gitta katsomopäädyn pääty-ympyrällä. Taustaan panostus 5/5 =) (ruskea on fiia ja musta karoliina )

[Jesse]

Kieputusta

Voi kuolema, mitä kieputusta Pirre oli meille järjestänyt. Katsoin hoomoilasena keskihalkaisijalle sijoitettuja esteitä. Tytöt naureskelivat ilmeelleni. Pieni maneesi ja iso, villihevonen olivat hemmetin huono yhdistelmä. Helppohan se on pienellä ponilla tehdä käännöksiä, kun vauhtiakaan ei välttämättä ole niin paljoa, kuin isolla köntyksellä.

Kipusin Tollon satulaan, kun ori tepasteli paikallaan maneesin seinän vierellä. Se vaikutti jo heti alkuun hermostuneelta, eikä varmasti tyyntyisi ennen kuin väsyisi kunnolla. Annoin Tollon kävellä tovin ja otin sitten ohjat tiukemmalle ja nostin laukan.

En voinut päästää Tolloa niin pitkäksi, kuin Pirre olisi halunnut. Se olisi mennyt seinästä läpi, kun vauhtia olisi kertynyt liikaa. Sen sijaan menin hieman kootumpaa laukkaa, niin että sain Tollon takaosan päälle. Pitkillä sivuilla otin Tollon uran sisäpuolelle ja teetin vuoroin avotaivutusta ja vuoroin sulkutaivutusta uran sisäpuolella.
Muut kävelivät hetken laukan jälkeen, mutta minä ravailin Tollon kanssa. Teetin vähän väistöjä ja pienempiä voltteja, jotta sain ulkoavut läpi käännöksissä. Rupesimme sitten tulemaan esteitä pääty-ympyröillä. Jäin suosiolla kokonaan toiselle pääty-ympyrälle, sillä en halunnut mennä pienempien ponien sekaan Tollon kanssa. Vauhti ei täsmännyt, enkä voinut teettää Tollolla piruettilaukkaa montaa ympyrää putkeen. Muutaman kerran herra päätti kehittää hepulikohtauksen hypättyään esteen ja köyri muutaman laukka-askeleen meinaten pukitella, ennen kuin sain sen pään ylös ja liikkumaan eteenpäin.

Sitten annoin Tollon hengähtää hetken. Ori tuntui silti energiseltä, mutta malttoi sentään kävellä. Huh.
Pienten välikäyntien jälkeen aloitimme hyppäämään keskimmäistä okseria vinoon. Tollo tuli esteelle hyvässä rytmissä ja se oli tottunut hyppäämään estettä vinoon. Este ei ollut vielä korkea, 80cm korkuinen, mutta keskityin vain tuomaan Tollon esteelle rauhassa. Laukanvaihdot eivät tuottaneet mitään ongelmia Tollolle, se vaihtoi laukan automaattisesti laskeutuessaan esteeltä. Muutaman kerran jopa ennen estettä, milloin Pirre naureskeli ennakoivasta hevosesta.

Seuraavalle tehtävälle lisättiin kaksi okseria päätyihin. Nyt tulin Tollon kanssa yksin ja esteet saatiin 110cm korkuisiksi. Homma onnistui hyvin, vaikka Tollo otti vinohypyn jälkeen hieman kierroksia. Viimeisiä kierroksia tultiin 130cm korkuisena, kun Pirre innostui hilaamaan puomeja korkeammalle.

Vikakis tultiin sitten rataa. Tiukempia käännöksiä ja enemmän laukkaa takaosalle. Tulin Tollon kanssa viimeisenä, sillä Pirre halusi laittaa esteitä hieman isommiksi meille. Esteet olivat kaikki 110cm korkuisia. Jokaisessa kaarteessa piti viedä Tollo lähelle seinää, jotta sain tarpeeksi tilaa kääntymiselle ja lähestymiselle, sekä tietenkin suoristamiselle.

Tunnilla oli kyllä kieputusta kerrakseen ja molempien blondien aivot joutuivat tekemään töitä. Kiitos Pirrelle!