03.10.2014 - Helppo estetunti (avoin)

[Piritta]

Perjantaina 3. lokakuuta Pirre järjestää kaikille avoimen helpon estetunnin, jolla keskitytään esteratsastuksen perusteisiin sekä tutustutaan vähän estetunteihin Seppeleessä. Mukaan ovat tervetulleita uudet ja/tai kokemattomat hoitajat sekä henkilöt, joilla ei ole hoitohevosta Seppeleessä. Tunti tulee maksaa tavalliseen tapaan tarinalla tai / ja kuvalla, vaikka ulkopuoliset tunnilletulijat eivät merkkisuorituksia tästä tunnista saakaan. Tunnilla ratsastetaan Seppeleen hevosilla, jotka opettaja jakaa.

Osallistujat 8/8
Helge - Elmo ok
Iines - Gitta ok
Sussu - Rotta ok
Ica - Aristo ok
Elina - Windi ok
Luna - Humu ok
Aada - Taiga ok
Tuulia - Hestia ok

Olin tullut jakaneeksi tunnille hevosia, joista osa ei juurikaan ollut ehtinyt minun tunneillani ratsuina toimimaan. Myös ratsastajista suurin osa oli täysin vieraita. Tunkua tunnille olisi ollut, mutta ryhmän kasvattaminen suuremmaksi ei tullut kyseeseen. Siispä kaappasin tallista mukaani kahdeksan ratsukon ryhmän, joka jo odotti malttamattomana helpon estetunnin alkua.

"Tervetuloa estetunnille Seppeleeseen", sanoin ratsukoiden asetuttua alkukaartoon selkäännousua varten. "Ovatkohan perätti kaikki teistä ensimmäistä kertaa minun tunnillani? No, pianpa näette ja opitte, miten minun tunneillani toimitaan."

Tuntilaiset kiipesivät hevostensa selkään. Kehotin heitä kiristämään vyön nyt ja kävelemään sitten pitkin ohjin. Ennen verryttelyn aloittamista pysäyttäisin kaikki kohdalleni vyöntarkistukseen, jonka ohessa kartottaisin myös hieman ratsastajien kokemuksia hyppäämisestä haastattelemalla heitä pikaisesti. Ensin kuitenkin tarkistin rakentamieni esteiden paikat ja korjasin muutamaa metrin tai pari suuntaan taikka toiseen.

Kun satulavyöt oli tarkistettu ja osaa kiristetty reiällä, korotin ääntäni.

"Ottakaa ohjat tuntumalle. Minulla on tapana teettää itsenäinen verryttely. En juurikaan anna alkulämmittelyssä mitään tehtäviä ratsukoille, ennen kuin aloitamme hyppyihin valmistavat tehtävät. Kun lämmittelette hevosianne itsenäisesti, pitäkää tarkasti silmällä toinen toisianne. En tahdo nähdä kolareita. Huolehtikaa ratsastaessanne, että hevonen liikkuu eteen pohkeesta ja kuuntelee myös pidätteet. Sen lisäksi, että se taipuu, on yhtä tärkeää myös, että saatte hevosenne kulkemaan suorassa. Pienen pienillä volteilla pyörimistä hyödyllisempää on tehdä laajoja kaaria, suoristuksia, suunnanmuutoksia ja siirtymisiä, joilla varmistatte hevosten kuuntelevan apujanne."

Ratsastajat ryhtyivät toimeen ja minä seurailin heidän tekemisiään. Annoin vinkkejä ja korjasin tässä vaiheessa ratsastajien istuntaa. Osalla heiluivat kädet levottomasti, toisilla reidet puristivat satulaa ja muutamalla nousi kantapäät pohjetta antaessa. Perinteisiä virheitä, joihin oli opittava kiinnittämään huomiota.

Kun näin, että ravityöskentely sujui, annoin ratsastajille luvan ottaa mukaan laukkapätkiä.

"Hevosethan alkavat näyttää ihan kivoilta", huikkasin hetken kuluttua. "Aloitetaan sitten hyppyihin valmistautuminen. Ensimmäinen tehtävä on ratsastaa suora linja näiden pitkän sivun sisäpuolella olevien ravipuomien yli. Nostan ne pian kavaleteiksi."

Huomasin jo näin alkutunnista ratsastajien olevan hyvin eritasoisia keskenään. Se ei kuitenkaan tänään haitannut. Helpoilla hyppytehtävillä minulla oli aikaa ohjeistaa jokaista, joka ohjeistusta tarvitsi, ja viilata niidenkin suorituksia, jotka olivat jo kokeneempia ratsastajia.

Kavalettilinjan jälkeen hypättiin pääty-ympyrällä ristikkoa, josta sittemmin muokkasin ristikko-okserin. Komensin ratsastajat keskittymään esteen jälkeiseen ratsastukseen; kummallisen monella tuntiratsastajalla oli tapana keskittyä niin kovasti itse hyppyyn, että ajatukset loppuivatkin esteen ylitykseen ja esteen jälkeen hevonen jäi yksin päättämään, minne sitten jatkettiin. Ehkä kyse oli siitä, ettei kaikilla ollut rutiinia. Esteet jännittivät, jos hyppyjä ei ollut takana montaa, ja niin ollen niistä ylipääseminen oli ensisijainen tehtävä kokemattomille ratsastajille.

Lisäksi tunnilla hypättiin suoraa neljän askeleen linjaa, jota ylittäessään ratsastajien tehtävä oli laskea askeleet ääneen. Pidin ääneen laskemista hyödyllisenä kokemattomien ratsastajien kanssa, sillä se pisti heidät ajattelemaan ja tunnustelemaan laukan rytmiä, mikä auttaisi heidät alkuun etäisyyksien hahmottamisessa ja löytämisessä. Ensimmäisellä kierroksella laskin ääneen ratsastajien kanssa, toisella minun ei enää oikeastaan tarvinnut.

Lopputunnista ratsastettiin lyhyt rata, jota varten muokkasin alkutunnin ravikavalettilinjan pieneksi jumppasarjaksi. Ensiksi hypättiin vasemmassa kierroksessa neljän askeleen linja, minkä jälkeen jatkettiin päätyyn. Lyhyen sivun jälkeen hevoset käännettiin puolirataleikan tielle, jolla ylitettiin pystyeste. Matka jatkui oikeassa kierroksessa pääty-ympyrälle, jossa vartoi ristikko-okseri. Rata päättyi jumppasarjalle.

"Siinäpä se tältä päivältä", ilmoitin, kun jokainen oli hypännyt radan pari kertaa. "Loppuverryttely tapahtuu kevyessä ravissa. Hevosille voi pikkuhiljaa antaa pidempää ohjaa, jotta ne saavat vähän venyä ja vanua."

Loppukäyntien aikana kävelin jokaisen rinnalla hetken ja kyselin tuntemuksia tunnista sekä annoin vielä viimeiset palautteet ratsastuksesta. Jokaisen ratsastuksessa oli ollut jo paljon hyvää sekä muutamia asioita, joihin tulisi tulevaisuudessa keskittyä enemmän.

[Piritta]

Tunti tullut! Valitettavasti kaikki halukkaat eivät mukaan mahtuneet.

[Sussu]

03.10.2014 Helppo estetunti

Innoissani olin osallistunut Piritan pitämälle helpolle estetunnille ja entistä iloisemmaksi tulin kun sain tietää että ratsunani on oma rakas hoitohevoseni Rotta. Pirteästi astelin talliin ja hymyilin kuin Naantalin aurinko. Ruuna oli jo sisällä kun saavuin, joten hain heti varustehuoneesta Rotan harjapakin, suojat ja suitset. Järjestelin tavarat karsinan edustalle ja nappaan harjapakista pölyharjan. Rotta näytti ainakin nopealla vilkaisulla kohtuu puhtaalle, joten karsinassa vain harjasin Rotan läpi ja erityisen huolellisesti kävin läpi ruunan jalat. Puhdistin vielä kaviotkin ja taputin sitten Rotan kaulaa. Ruuna katseli minua lempeästi, eikä se enään paljoonkaan aristellut seurassani. Vaihdoin kaviokoukun harjakampaan, jonka kanssa selvittelin hoitohevoseni harjan, johon olikin tullut muutamia takkuja, vaikka melko ahkerasti yritin aina hoitohevoseni harjaa selvitellä.

Tunnille menevät hevoset oli varustettu ja lähdimme jonossa maneesia kohti. Maneesissa meitä odottelikin uusi tuttavuus, eli Seppeleen esteratsastuksenopettaja Pirita. Hänen tunneilla tulisin varmaankin melko aktiivisesti pyörimään. Pysäytämme hevoset kaartoon ja kiristän Rotan satulavyötä muutamalla reiällä. Ruunalla on viimeksi nähtävästi ratsastanut joku selkeästi minua pidempi, joten jouduin lyhentämään jalustimia melko reippaasti. Kun jalustimet on kiristetty, ponnistan itseni hoitohevoseni selkään. Selästä käsin tarkastan vielä satulavyön kireyden itse, ennen kuin ohjaan Rotan Pirren luokse satulavyön tarkistukseen. Vyö oli sopivalla kireydellä, joten Pirre esitti minulle muutamia kysymyksiä ratsastuskokemuksestani.
- Oon jonkin sortin kilparatsastaja, tai siis oon ainakin kisannut kenttää, esteitä ja koulua. Viime aikoina on vähän ollut taukoa valmentautumisesta, mutta nyt ois tarkotus taas alkaa panostaa enemmän, kerron hymyillen.
- Hieno juttu! Onko tää sun ensimmäinen kerta Rotalla, vai ootko kerennyt sillä jo ratsastamaan? Pirre vielä kysyy hymyillen.
- Kerran oon ehtinyt kokeilemaan Rottaa, vastaan ja saan sitten luvan jatkaa alkukäyntejä.

Itsenäisessä alkuverryttelyssä taivuttelin Rottaa erikokoisilla kaarteilla ja ympyröillä pyrkien siihen, että ravi olisi tahdikasta ja rentoa. Rotta vastusteli apuja ensin jonkin verran, mutta alkoi sitten myödätä niskastaan ja taipuikin ihan kivasti. Ruuna tarkkaili maneesissa olevia esteitä ja tunsin että se alkoi hieman kerätä ylimääräisiä kierroksia, joten pidin huolen siitä että ruuna pysyy kokoajan kuulolla. Muutaman kerran Pirre joutui huomauttamaan käsistäni, jotka unohtuivat hieman turhan usein veteliksi, mutta kunhan muistin pitää hyvän ryhdin, pysyivät kädetkin kurissa. Hyppyihin valmistautumisen aloitimme ravipuomeilla. Rotta eteni puomeille hyvällä temmolla, mutta ruuna pääsi hieman valumaan ulkopohkeeni läpi, mutta muutamalla pohkeennapautuksella ruuna suoristi itsensä. Ravipuomit muutettiin kavaleteiksikin ja ne sujuivat myös kohtuu hyvin. Kavalettisuoran jälkeen hypättiin pääty-ympyrällä ristikkoa, joka myöhemmin muokattiin vielä ristikko-okseriksi. Rotta hyppäsi hieman liioitelluksi ja ensimmäisellä hypyllä onnistuin jäämään hieman jälkeen, mutta myöhemmin osasin valmistautua suureen loikkaan ja pysyin hypyissä mukanakin. Tämän jälkeen hypättiin suoraa neljän askeleen linjaa, jossa meidän piti laskea laukka-askelia kuuluvalla äänellä. Meinasin kokoajan unohtaa laskemisen, sillä hyppääminen on minulle melko tuttu juttu, mutta kun Pirre muistutti, niin muistin laskeakkin. Rotta tuli ensimmäisellä yrityksellä laukka-askelia tuli kolme ja puoli, koska Rotta pääsi hieman rynnimään, mutta loput yritykset onnistuivat paremmin ja meno näytti siistimmälle. Sain palautetta siististä myötäyksestä, mutta jalkani päätyi heilahtamaan hypyissä hieman liian taakse, joten Pirre kehotti kiinnittämään siihen huomiota tulevaisuudessa. Lopuksi saimme kaikki hypätä helpohkon radan muutamaan otteeseen ja se sujuikin minulta ja Rotalta ihan kivasti. Rotta tuntui huippuihanalta ratsastaa ja se oli esteillä juuri sellainen ”unelmieni hevonen”. Hieman kuuma ja säpäkkä, mutta kuitenkin miellyttävä ratsastaa.

Loppuverryttelyt suoritimme kevyessä ravissa siten, että annoimme hevostemme venyttää kaulojaan. Rotta pärskähteli tyytyväisenä ja kehuin sitä innoissani. Loppukäyntien aikana Pirre kiersi antamassa jokaiselle meistä palautetta. Kun tämä saapui minun kohdalleni, kerroin tälle kuinka mukava Rotta oli ratsastaa.
- Kyllähän se on todella kiva! Teidän yhteistyö näytti mukavalta ja pehmeältä. Sulla on hyvä ratsastustyyli, mutta jatkossa saisit kiinnittää hieman huomiota siihen, että hypyissäkin jalka pysyisi paikallaan, eikä valahtaisi liian taakse, Pirre selosti ja minä nyökyttelin.
- Joo! Heiluva jalka on aina ollut mulle vähän se ongelmakohta, naurahdan ja taputan Rotan kaulaa. Ruuna kävelee leppoisasti allani. Todellakin onnistunut ensimmäinen tunti Seppeleessä!

Kiitos kivasta tunnista!

[Iines]

Estetreenauksen puutteessa olin osallistunut Pirren pitämälle helpolle estetunnille. Väsymys puski päälle johtuen koko viikon vaivanneesta koerumbasta, ja tunsin helpotuksen pyyhkäisevän lävitseni, kun tunnille nimeni perään oli merkattu tuttu ja turvallinen Gitta. Reippain elkein painuin talliin hoitelemaan tammaa.

Kun ratsukot olivat kaikki valmiina, talutimme hevoset jonossa maneesiin. Selkään päästyäni Piritta tarkisti satulavyön kireyden ja samalla kyseli aiemmista hyppytaustoista.
- No, viitisen vuotta oon hypänny, korkeimmilaan sataakahtakymppiä. Kisaamisen esteillä alotin muutama kuukausi takaperin, vastasin hymyillen.
Pirre nyökkäsi virnistäen ja käveli seuraavan ratsukon luo. Ohjasin mustan tamman uralle ja annoin sen kävellä pitkin ohjin. Pohkeeni joutuivat koetukselle Gitan yrittäessä lintsata kaikin keinoin. Kohta totesin että ystävälliset keinot olivat lopussa, joten jouduin napsauttamaan raipalla melko voimakkaasti neidin takapuolta. Keino ei tepsinyt, vaan Gitta pukitti rajusti ja sen seurauksena lennähdin sen kaulalle, pysyen kuitenkin kyydissä.

-Ottakaa ohjat tuntumalle. Minulla on tapana teettää itsenäinen verryttely. En juurikaan anna alkulämmittelyssä mitään tehtäviä ratsukoille, ennen kuin aloitamme hyppyihin valmistavat tehtävät. Kun lämmittelette hevosianne itsenäisesti, pitäkää tarkasti silmällä toinen toisianne. En tahdo nähdä kolareita. Huolehtikaa ratsastaessanne, että hevonen liikkuu eteen pohkeesta ja kuuntelee myös pidätteet. Sen lisäksi, että se taipuu, on yhtä tärkeää myös, että saatte hevosenne kulkemaan suorassa. Pienen pienillä volteilla pyörimistä hyödyllisempää on tehdä laajoja kaaria, suoristuksia, suunnanmuutoksia ja siirtymisiä, joilla varmistatte hevosten kuuntelevan apujanne, Pirre selitti painottaen jokaista sanaansa. Maiskautin Gitalle ravin merkiksi, ja hetken taistelun jälkeen sain tamman menemään jonkin sortin juoksua. Alkuverkaksi käänsin paljon ympyröitä saadakseni Gitan pohkeiden väliin. Tamma oli aluksi täysin kuuro molemmille pohkeille, ja menomme oli lähinnä pelkkää holtitonta kaahailua sinne tänne. Lopuksi sain tamman kulkemaan melko hyvin, pohkeiden väliin ja kuulolle. Verryttelyn lopuksi otimme mukaan myös pieniä laukkapätkiä, jotka pienen kinastelun jälkeen kelpasivat jopa Pirrelle.

Aloitimme hyppyihin valmistautumisen ratsastamalla toisen pitkän sivun sisäpuolella olevien ravipuomien yli. Pian Piritta nosti ne kavaleteiksi, jotka menivät meidän osaltamme täysin penkin alle. Viimeisen hypyn jälkeen suoritus oli tyydyttävä, mutta syvällä sisimmässäni olisin voinut vollottaa ääneen.
- Noniin! Nyt kun kaikkien suoritukset alkavat olla tyydyttäviä, aloitamme hyppäämään pääty-ympyrällä pientä ristikkoa, jonka muutan kohta ristikko-okseriksi, huusi Pirre maneesin keskeltä. Teimme työtä käskettyä, ja pian kahdeksan innokasta ratsukkoa paahtoivat täysillä menemään maneesin päädyssä, Gitan heittäessä yksittäisiä kiukkupukkeja. Pirre ohjeisti meitä keskittymään esteen jälkeiseen ratsastukseen ja alastuloon, joka usein jäi ponnistus- ja hyppyvaiheen rinnalla puolitiehen. Välillä nainen huomautteli levottomista käsistä ja puristavista reisistä, tunnistin itsenikin aika-ajoin jälkimmäisestä.

Tunnilla hyppäsimme myös muutamaan kertaan neljän askeleen suoraa linjaa, jonka aikana oli askeleet tarkoitus laskea ääneen. Piritta joutui valitettavan moneen kertaan huomauttamaan puristavista reisistä ja nyrkeistä jotka eivät millään pysyneet pystyssä. Loppua kohden suoritus kuitenkin parani, ja muutamaan kertaan jopa unohdin että allani oli tallin lahnailevin poni.

Lopputunnista hyppäsimme ravikavalettilinjasta muokattua jumppasarjaa; vasemmassa kierroksessa neljän askeleen linja, sieltä jatkettiin maneesin päätyyn, puolirataleikkaa, tehtävänä hypätä radan keskellä oleva pysty. Oikeassa kierroksessa odotti ristikko-okseri, joka päättyi jumppasarjaan.

Loppuverryttely tapahtui ravissa, jossa annoimme hevosille hieman pidempää ohjaa. Taputin Gittaa kaulalle, olihan tunti loppujen lopuksi ollut ihan siedettävää katseltavaa. Pian tulimme kaartoon ja veimme hepat sisälle.

Kiitos kivasta tunnista!

[Deleted]

Siinä istuin, punaisen Ariston selässä keskellä kenttää. Pirre seuraa tarkkaan jalustimiemme säätöä ja tarvittaessa kipaisee kiristämässä hevosten satulavöitä. Nappasin jalustinhihnasta kiinni ja vedin soljen esiin. Nostin minulle aivan ylipitkiä jalustimia jopa kymmenellä reiällä, jolloin sain niistä passelit esteratsastukseen. Säädin vielä toisen jalustimen samalle korkeudelle, kunnes kiristin vielä Ariston selästä käsin satulavyötä. Ruuna aloitti kevyesti steppailemaan ja heiluttamaan häntäänsä, kuin sillä olisi välttynyt vyön kiristykseltä. Hymyilin hempeästi Aristolle, kunnes maiskautan sen keinuvaan käyntiin.

"Noniin! Siis tervetuloa ja tosin olen Piritta, Seppeleen esteopettaja, mutta kutsukaa ihan vaan Pirreksi!" ratsastuksenopettajamme sanoo ystävällisesti. Pirre kehottaa ottamaan ohjat tuntumalle ja tottelen. Aristo painaa päätän vain alemmas ja alemmas sitä mukaan kuinka paljon ohja kiristyy. Kumautan pohkeillani ruunan kylkiin, jolloin se nostaa päänsä kiiren vilkkaa ja hypähtää pari ravi askelta eteenpäin. Pirre pyytää kaikkia siirtymään raviin, joten painan pohkeeni tasaisesti Ariston kylkiin, ja hellitän hevosen siirtyessä energiseen, mutta hyvin tasaiseen ja pehmeään raviin.

Keinahtelen hetken aikaa tasaisessa harjoitusravissa, kunnes löydän oikean kevennyksen tahdin. Ravailen Ariston kanssa kentän pari kertaa ympäri, tehden pieniä lisäyspätkiä. Pian aloitan pitkälle sivulle asetetun puomirykelmän ylittämisen.
"Yks, kaks, kol!" Pirre laskee Ariston loikatessa kepeästi puomien yli. "Hienoa Ica! Aristo ylitti puomit upeasti. Ensi kierroksella vain hieman pystymmässä ja kättä enemmän eteen!" Pirre neuvoo ja nyökkään hymyillen vastaukseksi. Ravaan kentän ympäri tehden voltteja hieman minne sattuu, jonka jälkeen ohjaan Ariston kohti puomeja. Ruuna tekee uudestaan upeat eloiset askellukset punavalkoisten puomien ylitse ja nyt istuntanikin oli mallillaan.
"Hyvä! Jatkakaa samaan malliin." Pirre sanoo hymyillen onnistuneiden puominylityksien jälkeen.

"Sitten laukataan!" Pirre huikkaa ja selittää laukkatehtävän. "Laukatkaa ympäri kenttää ratsastaen näiden kahden puomin ylitse täällä pitkällä sivulla. Päätyihin tehdään ympyrät, ratsastaen puomien yli tietysti!". Pirre nauevoo laukkatehtävään ensiksi minut, Sussun, Helgen ja Tuulian. Rotta ja Sussu aloittavat tarmokkaasti laukan, ja muut malliesimerkin perässä. Tuulia karauttaa Hestialla minun ja Ariston edestä energiseen laukkaan, jolloin Aristo seuraa perässä. Jarruttelen hieman ruunan nopeatempoista laukkaa. Pian laukka on saatu maallilleen ja suuntaamme pääty-ympyrälle. Aristo tekee odotettua isomman loikan puomin yli, joten horjahdan hieman eteen. Korjaan kuitenkin istuntani ja suuntaan kahta puomia kohden. Aristo sieraimet suurella loikkii isot hypyt puomien ylitse, ja laukkatehtävän jälkeen saa ruuna Pirreltä kehuja eloisan aktiivisesta laukastaan.

Kentälle yllättäen ilmestyy kolmen kavaletin sarja sekä hieman isommista esteistä koostuva neljän esteen rata. Hypyt aloitetaan kavaleteista, minä ja Aristo vapaaehtoisina aloitamme. Ratsastan aluksi Ariston laukan mallilleen ja suuntaan sitten kavalettisarjaa kohden. Aristo ponnistaa isoon hyppyyn, mutta hieman kokemattomana esteratsastajana pidän pienilläkin esteillä kunnon istunnan, joten kyydissä pysytään.
"Hyvä Ica! Aristo hyppää tänään jotenkin erikoisen kivasti!" Pirre sanoo ja taputtaa hieman ratsuni kaulaa.

Suoritamme Ariston kanssa vielä mallikkaasti 60cm esteiden täyttämän radan, jonka jälkeen saavat vapaaehtoiset hypätä 70cm pystyä kentän laitamilla. Itse ratana olen hypännyt vain 60cm ja yksittäisenäkin 70cm, joten tuo korkeus jo saa hieman perhosia vatsaan. Kuitenkin estekorkeus on jo pariin kertaan ylitetty ja Aristokin niin osaava on, seuraavaksi olinkin siis uralla laukkaamassa kohti pystyä. Aristo hyppää jo kaukaa mahtavaan ponnistukseen, hieman kiireellä nousen esteistuntaan, mutta juuri sopivaan aikaan. Esteen hyppään kuitenkin vain kerran, olen tyytyväinen jo hyppyihimme ja aloitan Pirren määräämän itsenäisen loppuverkan.

[Tuulia]

Helppo estetunti
Perjantaina 3. lokakuuta



Varjot yms jäi nyt pois kun aikaa ei oo rajattomiin (: Kiitos tunnista!

[Elina]

Joo tää taustaan panostus...

Kiitti kivasta tunnista :3

[Andra]

Panostus ja laatu 6/5 :/ puhelimen kamera </3

Attachments:

[Kikka]

Tummanruskea poni allani, nenässä hevosen tuoksu. Pohkeet vasten pehmeitä kylkiä, nyrkit ohjien ympärille puristuen. Oli aika verryttelyn, ja ravailin Elmolla voltteja, pieniä suuria. Ruunan askel keinutti, ponin harja heilahteli askelten tahdissa. Ylös, alas. Pohkeeni painuivat kylkiin joka kerta kun ponnistin itseni ylös satulasta joka toisella askeleella. Uuden voltin aika, sivusilmällä vilkaisin kentän päädyn olevan vapaana. Sisäohja otti kiinni, sisäpohje painautui kylkeää vasten. Ulkopohkeen tuki ja katse mahdollistivat ympyrän pyöreyden, ja muutama napakka muistutus pohkeella riitti kertomaan Elmolle oikean tahdin. Ruuna oli reippaan oloinen, se ravasi ilo silmissä villkkuen sinne minne sen ohjasin. Ihanaa. Istua hevosen mukavassa nahkasatulassa ja kuulla kavioiden kopse kentän pohjaa vasten.

"Laukkaa mukaan, ei törmäilyitä!" kuului ohje kentän keskeltä. Hengähdin innostuneesti ja ohjasin Elmon keskihalkaisijalta Windin perään uralle. Kevennys vaihtui harjoitusravin hölskyttävään rytmiin ja nojasin takakaarta vasten päästäkseni liikkeen mukaan. Valmisteluvoltti kulmaan, ohjat ottivat kiinni ja sisäpohje antoi merkin. Ponin korvat nousivat, se hypähti keinuvalle laukalle ja eteni reippaasti pitkää sivua pitkin. Keinuin laukan tahdissa, vuoroin pohjetta antaen, vuoroin puolipidätteellä muistuttaen. Muutamia nostoja ja ympyröitä, askellajin vaihdoksia ja temmonlisäyksiä seurasi innostunut ratsukko, hiukan höselö suurikorvainen ruuna ja posket punaisina loistava ratsastaja. Siirsin Elmon käynnin kautta uudelleen raviin ja pyöräytin muutaman ympyrän taivuttaen parhaani mukaan. Innokas ruunikko olisi mielellään vain riemuinnut raikkaasta syyspäivästä ja puksutellut menemään, ja sain tehdä töitä sisäpohkeen kanssa ennen kuin Elmo asettui niskastaan jotenkuten. Vihdoin olimme valmiita hyppäämään!

Ravipuomeilla keskityin kevyeeseen istuntaan ja hyvään kulmaan, jonka ansiosta suora linja keskeltä puomeja kävisi helposti. Elmolla oma mielipide matkassa, pienestä herättelypohkeesta pystyharja singahti laukalle, hyppäsi puomien yli suurin askelin. "Uudestaan Helge, nojaa taakse ja ota ohjasta kiinni. Pohkeet paikoillaan ja rauhassa", Piritta ohjeisti. Voltilla hain Elmon raviin hyvän, tasaisen tahdin ja ravasimme yli puomilinjan, liitävin ja keinuvin askelin. Taputin ruunikon kaulaa tyytyväisenä. Sen into oli minunkin matkassani, eikä vauhti tänään haitannut.

Kavalettilinjalle tullessa jäin puristamaan polvella, ja Elmo innostui lisäämään tempoa. Ensimmäinen hyppy oli iso ja yllätti, löysin itseni kaulalta alastulossa. Seuraavalle ehdin napata harjasta kiinni, ja Elmo suoritti linjan itsenäisesti. Vauhdilla, mutta keskeltä yli. Oli onnea matkassa. Pääty- ympyrällä vauhti ei kovaksi ehtinyt yltyä, kun isolaukkainen poni oli jo esteen päällä. Ehdin helposti mukaan ja kunnialla loikattiin yli, mutta Elmo pisti ranttaliksi ja oikaisi ympyrän kaaren. Humu hyppäsi välissä, mutta sitten pääsin ottamaan uuden yrityksen. Puolipidäte ennen estettä, ja pieni myötäys hypyssä. Painoin sisäpohkeeni alastulossa Elmoon kylkeen ja pidin ulko-ohjalla vastaan. Onnistunut suoritus napsahti ympyräesteeltä, ja pörrötin kiitokseksi ruunan pystyharjaa.

Hetken välikäynnit Pirittan ohjeistaessa meitä seuraavalle tehtävälle toivat minulle ja Elmolle, tai minulle lähinnä mukavan hengähdystauon. Hain jalustimet päkiälle ja kantapäät alas, sitten vain mukauduin käynnin joustavaan tahtiin. Ennenkuin ehdin huomatakaan olimme seuraavaksi vuorossa - Elmo eteni ravissa kohti nostopaikkaa. Rauhoittunut se jo oli, ja sain käskeä muutamaan kertaan ennen kuin sain laukan rullaamaan. Elmo suoritti hypyt rutiinilla ja nautin loikkien voimasta. Toisella kierroksella keskityin laskemaan askeleet kovalla äänellä, ja tunnustelin laukan tahtia. Hyvin meni.

Rata sujui osaltamme kivasti, muutamaan otteeseen jouduin hakemaan oikeaa laukkaa ravin kautta. Yhden puomin pudotimme, mutta kaikinpuolin olin tyytyväinen tuohon tynnyrimahaiseen ruunikkoon. Ihana, ihana poni. Painoin nenäni Elmon harjaan ja kiersin käteni sen kaulan ympäri. Sivusilmällä katselin Hestian vauhdikasta menoa, ja rutistin hyväntuoksuista Elmoa tiukasti.

Kiitos tunnista!

[Luna]

Taitaa suurentua klikaamalla, laatu on surkeuden huippi koska A. ei ole skanneria joten kuva otettu kännykän kameralla B. pitää liittää se silleen jännästi koska aijaa ei enään ole minkäänlaisessa yhteistyössä minun kanssa :´(