24.9.2014 Jatko II -tunti

[Anne]

Jatko II-tasoinen tunti. Avoin kaikille! Tulethan realistisesti hahmosi tason mukaan

Aiheen harjoitukset puomien avulla.

Mukaan mahtuu 9 ratsastajaa.

Tuulia - Hestia
Ica- Rotta
Luna - Edi
Emmy - Taiga
Helge - Pella
Alison - Elmo
Wenla - Kössi
Iines - Gitta
Marita – Myntti


Kipitin kiireen vilkkaa kentälle, päivän toisiksi viimeisintä tuntia pitämään. Viikko ja viime viikonloppu olivat olleet kiireitä täynnä. Oli uutta hevosta, kisaa Topilla, Kristerin tädin seitsenkymppisiä normaalin hulinan lisäksi. Paperitöitä riitti myös: kauden alussa kaikki ryhmät eivät olleet vielä muotoutuneet ja sain säätää tuntisuunnittelun ja hevosten liikutusten määrän kanssa tosissaan. Ruolammen lopetettua ratsastuskoulutoiminta asiakkaita virtasi ovista ja ikkuinoista ja olin joutunut juoksuttamaan muutamaa heppaa vähän liikaakin tunneilla. Laila oli niin viimeisillään, että se jaksoi enää yhden kevyen tunnin päivässä. Humun selkä oireili ja Ari oli ontunut muutaman päivän. Ja kun Huijarin orastava vatsahaava oireili kurjasti, jouduimme siirtämään sen Ellin kanssa pihattoon. Olin alunperin toivonut suomenhevosesta tuntiratsua ja olisihan sillä melko mukava luonne ollutkin. Mutta eihän näistä stressiherkkyyksistä tiennyt. Rauhaisa pihatto sopisi oripojalle mainiosti ja siellä Huju saisi rentoutua kisamatkojen välissä.

Lopputulema oli siis se, että tallissa oli paikka vapaana, asiakkaita riitti, mutta tuntihevoskööri oli kovilla. Olin soitellut parille tutulle maahantuojalle, ja eräällä tanskalaisten tuonteja välittävällä löytyikin yksi mahdollinen tuntihevonen. Hevonen tuli samaiselta tallilta kuin Cele aikoinaan, vaikkakin edusti raskaammantyyppistä tanskanpuoliveristä.

Olin sitten kiiruhtanut herraa koeratsastamaan ja oikein mukava tämä Kössi oli ollut. Melkoinen pullakaula ja hieman omapäinen hevonen, mutta hyvät jalat ja terveenoloinen. Oikein kannattava sijoitus tuntihevoseksi siis. Kössi oli nyt pari viikkoa koeajalla ja katsottaisiin, miten se talliin sopeutuu.

Jatkolaiset olivat siistissä kaaressa kentällä. Wenla seisoi kauhusta jäykkänä Kössin vierellä ja hoki: ”Olen poniratsastaja, olen poniratsastaja” .

Lohdutin tyttöä:
- Se on ihan tasainen ja melko mukava askelkin. Pidät vaan hyvät välimatkat muihin, se saattaa helposti potkia muita hevosia.

Tuuppasin Wenlan selkään ja kun satulavyö oli kiristelty, tsekkasin muut ratsastajat.

- Luna ottaa raipan sisäkäteen ja Tuulia antaa vielä vähän pitempää ohjaa. Hestia helposti vastustaa, jos jännität, mutta kun annat sen kävellä rauhassa, niin kyllä se siitä.

- Eli tänään tehdään kontrollitehtäviä puomien kanssa. Alkuun saatte tulla näiden kahden puomin välistä käynnissä ja puolipitkällä ohjalla ja ottaa seis puomien keskellä. Ei ohjasta vetämistä, vaan jännitätte vatsalihaksia ja nyrkkejä voi hieman puristaa. Jotkut hevoset myös reagoivat hiljentämällä, kun hengittää ulos.

- Gitta saa kävellä reippaammin. Muista, Iines, pohje ja jos ei tehoa, niin heti raipalla näpäytys. Ei jäädä pohkeella paukuttamaan vaan sama toistuu, niin kauan kunnes poni tottelee.

- Ja Marita, liikkeelle jo! Sieltä tulee jo Elmo hännässä kiinni. Sama homma, heti pitää lähteä pysähdyksestä ja jos ei, niin raippa.

- Jatketaan samaa tehtävää ravissa, ohjat edelleen puolipitkinä ja pysähdyksen sijaan kolme-neljä askelta käyntiä.

- Alison rauhoita oma kevennys. Elmo juoksee nyt alta pois. Kevennä lähellä satulaa hitaasti, jotta saat sen kontrolliin. Sitten selkeä pidäte jo hyvissä ajoin ennen siirtymistä. Istu alas ja rentouta lantio. Parempi!

- Helge voi vielä lyhentää ohjaa ja painaa alapohjetta paremmin kiinni. Vähän enemmän saisi Pella ravata eteen.

- Tuulia, pitkä jalka ja anna painon tippua satulaan, varsinkin siirtymisessä.

- Ica, pidä huoli, ettei ohja pääse venähtämään ja istunta painumaan eteen. Rotta myös terävästi käynnistä raviin!

- Wenla, älä jää kädellä roikkumaan ohjaan, jos Kössi painaa kädelle, pohje pohje ja nopeat pidätteet.

Kössi oli vähän ihmeissään uusista hevosista ja tehtävistä ja kiemurteli aika ajoin melko lailla. Se yritti pyristellä pois avuilta ja puri kovasti kuolaimeen.

Välikäyntien jälkeen jaoin ratsukot kahdelle ympyrälle.:

Tuulia - Hestia
Luna - Edi
Emmy - Taiga
Helge - Pella
Alison – Elmo

ja

Ica- Rotta
Wenla - Kössi
Iines - Gitta
Marita – Myntti

- No niin, mennään siis pääty-ympyröillä, askellajina ensin ravi. Kentän keskustassa on kolme puomia kummallakin ympyrällä pitkittäin. Saatte itse valita, kummasta
välistä menette. Vähintään joka kolmannella kerralla vaihdatte reittiä. Tarkoitus on saada varsinkin sisäpohje läpi ja ratsastaa hevosta ympyrällä niin, ettei meno ole vain päätöntä kaahottamista. Pari kertaa ravissa ja sitten laukassa.

- Päättäkää reitti hyvissä ajoin, katse kertoo puoli ympyrää ennen, mihin ollaan menossa.

- Emmy, sisäpohje sisäpohje ja otat sen ulko-ohjan kunnolla käteen. Jos se ei meinaa mennä sinne ulompaan reittiin, teet ihan vaikka pohkeenväistöä, niin, että Taiga alkaa väistämään sispohjetta.

- Sitten laukassa sama homma! Ica ja Alison kärjissä nostavat laukan.

- Marita, ja laukka nousee. Maisk maisk! maiskutin, kun Myntti haahuili ravissa ohi korvat luimussa. Muutaman potkun jälkeen tamma lähti laahustavaan laukkaan, mutta oli kaikkea muuta kuin avuilla. – Paljon enemmän päättäväisyyttä, Marita! Ratsasta äläkä matkusta!

- Wenla, istu rauhassa alas satulaan ja katse mukaan! Kössi tempoili vastaan ja keskittyi toisella ympyrällä laukkaaviin lajitovereihinsa. – Päästä vaikka sisäohja kokonaan pois, nyt se vaan kinnaa vastaan ja energia menee perusratsastukseen eikä tehtävän suoritukseen.

- Luna, lantio seuraa laukkaa ja sitten vaihtelet puomien välikköjä, nyt olette menneet jo neljä kierrosta samasta reiästä. Ensi kerralla sisemmän puoleisesta. Pidätä sisäohjalla, ja siirrä painoa enemmän sisälle. Ulkopohje vahvana, ettei se pääse lipumaan sen läpi ulos.

Tehtävä jatkui vielä suunnanvaihdon jälkeen. Osalle hevosista vasen kierros oli helpompi, osalle vaikeampi. Loppuun vielä ravailtiin ympäri kenttää ja kävelytettiin hevoset viileiksi.

Wenla ja Kössi
Spessu Wenlalle!

(aivopieru, eihän Reino edes ollut tunnilla =DD
/EDIT/ Ehkä se olikin edelliseltä tunnilta.. jee, keksin hyvän selityksen!)

[Wenla]

Jatko II tunti 24.9.2014 

Kössi. Tuntilistassa nimeni perässä luki Kössi. Niin että mikä? Olin toivonut silloin joskus kauan aikaa sitten ratsukseni Gittaa ja itseasiassa olin ajatellut saavani sen, mutta nyt mun nimeni perässä luki aivan eri hevosen nimi. Oikeastaan tuo nimi ei sanonut mulle mitään. Onnekseni Anne asteli ilmoitustaululle hörppien kupistaan mustaa kahvia.
"Öö Anne. Mä tota noin, mietiskelin vaan että mikä tää Kössi on?" mutisin vaivaantuneena ja vilkaisin tallinomistajaa nopeasti kurtussa olevien kulmieni alta.
"Niin juu, Kössi on se uus musta hevonen, abaut satakuuskytsenttinen ja asuu Hujun vanhassa karsinassa. Aika ilkeä sitten, pahempi kuin Gitta joten muista sitoa kiinni ja ootappas. Niin, potkii muita hevosia joten pysy kaukana niistä. Tiiän että oot ponityttö always and all time, mutta sunkin on hyvä välillä istua kunnon hevosen selkään," Anne totesi painottaen erityisesti sanaa kunnon, ja jatkoi sitten matkaansa Topin karsinalle. Suuni rävähti auki ja hetkisen taisin siinä seisoa kunnes eteeni ilmestyi tuttu blondi.
"No? Mikäs sulla on?" Tuulia naurahti ja vilkaisi sitten tuntilistaa. "Jes, mä meen Hesellä, kellä sää?" Katsahdin blondiin ja puhalsin vaalean hiussuortuvan pois silmiltäni.
"Mä meen Kössillä," pamautin kuin maailmanluokan lööpin ja yritin näyttää mahdollisimman turhautuneelta. Oikeastaan olin jo vähän utelias ja iloinen, mutta rooli oli tietenkin suoritettava loppuun.
"Näytät varmaan hiireltä siellä selässä, mutta piristy. Oot eka hoitaja joka saa kokeilla sitä," mua vuoden vanhempi tyttö toppuutteli nauraen ja lähti sitten hoidokkinsa karsinalle. Positiivinen asenne Wenla! Nyt näytetään että pärjään muittenkin kuin tammaponien kanssa, ajattelin ja virnistelin itsekseni.

Suuni loksahti toisen kerran auki tänä päivänä, kun minä ja Sussu saavuimme tallin uudelle puolelle. Se oli todellakin kunnon hevonen, ei korkeudeltaan vaan massiivisuudeltaan.
"Mitenköhän sun jalat mahtuu ton ympärille?" Sussu mietiskeli mukakin niin tärkeänä. Pudistin päätäni ja astelin hieman epävarmana sisälle ruunan boksiin. Sain kivan tervetuliaisen, nimittäin vilkkuvat ja ällöttävän keltaiset hampaat. Päättäväisenä nappasin Kössin kiinni ja sidoin sen vetosolmulla karsinan seinään kiinni.
"Mä haen sen varusteet," punapää totesi karsinan ulkopuolelta. Nyökkäsin ja vedin muutaman harjanvedon ruunan kaulalla. Oli siinä kaulaa mitä harjata.

Astelin mustan ruunan kanssa kentälle ja aloitin laskemaan jalkkareita odotellessani Annea.
"Olen poniratsastaja, olen poniratsastaja," hoin kauhuissani. Anne tuli lohduttelemaan minua ja kauaa en kerennyt surra ennenkuin huomasin istuvani massiivisen puoliverisen selässä. Anne auttoi mua kiristämän vielä satulavyön ja sitten se oli menoa. Huomasin myös ensitöikseni, että hevolla oli todellakin tasaiset askeleet ja nautinkin rauhallisesta käynnistä täysin siemauksin. Teimme alkuun käyntitehtävää puomeilla ja sitten aloitimme tehtävän ravissa. Sain myös ohjeita: "Älä roiku ohjassa jos se painaa kädelle, ratsasta pohkeella ja terävät pidätteet niin hyvä tulee." Kössi kiemurteli, mutta ajattelin sen johtuvan uudesta ympäristöstä. Ruunapojan ravi oli mukava istua, täysin erillainen kuin rakkaan hoitoponini Gitan ravi. Sekin oli tunnilla, tosin tällä kertaa Iineksen alla.

Meidät jaettiin kahdelle pääty-ympyrälle. Minun ja Kössin lisäksi ympyrälle tulivat iki-ihana Gitta, super-upea Rotta ja tammamamma-Myntti. Ensin ravailimme hetkosen ja teimme puomitehtävää, kunnes Anne käski nostaa laukan.
"Wenla! Istu satulassa ja katse mukana jutussa. Päästä sisäohja poissa, nyt se vaan venkoilee vastaan," Anne opasti. Tein työtä käskettyä, mutta kovin kehuttavasti meillä ei siltikään mennyt. Suunanvaihdon jälkeen jatkoimme hetkisen samaa tehtävää laukassa ja Kössi päättikin totella minua. Ilmeisesti tämä oli sen parempi suunta ja loppujenlopuksi ei Kössi mikään kamala ollut, vähän erikoinen vain.

Tunnin jälkeen taputtelin Kössiä hyvän tovin. Se oli hieno, erillainen kuin hevoset ponit joilla yleensä menin. Mielestäni lopuksi meillä meni jopa ihan kehuttavasti niin ravissa kuin laukassa.

Kiitos tunnista ja spessusta!


/aattelin että Kössi majailee Hujun vanhassa karsinassa, korjailkaa jos näin ei ole. && tää maksu tuli vähän aikaisessa mutta eikai se haittaa =)

[Tuulia]

Kiireellä tunnille 24. syyskuuta

Tulin koulusta kiireen vilkkaa tallille, sillä olin ilmottautunut jatko kakkosen tunnille. Linkissä sain eväät syötyä ja läksyjäkin aloitettua. Koeviikko oli takana ja tuloksia odoteltiin, pääseekö edes läpi.. Nyt uusi jakso ja uudet kurssit, jännittävää! Tallille kipitin vauhdilla tienvarresta kellon lähestyessä uhkaavasti neljää. Tervehdin portaikossa vastaantulevia tallityttöjä, he varmaan olivat menossa jo tunnille... Koulureppu kaapin nurkkaan ja äkkiä tallikuteet päälle, sitten Hestiaa hakemaan.

Tamma ei ole varmaan koskaan kokenut näin nopeaa toimintaa, sillä olin varttitunnissa valmiina taluttamassa Hestiaa kentälle. Tulin viimosena paikalle, jotkut katteli vähän kummissaan minua, näytin varmaan huvittavalta kiireissäni. Talutin Hestian rivin päätteeksi Emmyn ja Taigan viereen.
"Moikka Emmy", sanoin tullessani. Laskin äkkiä jalustimet ja ponnahdin selkään mutta hups, satula keikahti mahan alle.
"Oho, kiireessä unohdin kiristää vyön", naurahin ja Emmykin naureskeli.
"Miten sulla noin kiire oli?" Emmy naurahti.
"No koulupäivät on aika pitkiä", huohotin ja laitoin vyön soljet kiinni. "Sulla taitaa aikaa riittää melko mukavasti", hymyilin ja haaveilin jonkin sortin välivuodesta jonka voisi tallilla viettää. Ponnistin Hestian selkään ja kiristin vielä vyötä.

Kiirehdin viimeisenä kaviouralle. Anne pääsi heti ohjeistamaan minuu..
"...Tuulia antaa vielä vähän pitempää ohjaa. Hestia helposti vastustaa, jos jännität, mutta kun annat sen kävellä rauhassa, niin kyllä se siitä."
Jaah kiireessä pääsi unohtumaan kaikenlaista. Löysäsin Hestialle lisää ohjaa alkukäynteihin ja koitin rauhottua. Hyvinhän se alkoi luistaa.

Alkukäynnit olivat ohitse ja siirryimme kontrollitehtäviin, pysähtymiseen kahden puomin muodostamaan kujaan. Oikeanlainen pysähtyminen on tärkeää, ja Anne ohjasti jännittämään vatsalihaksia ja nyrkit sai puristaa kiinni.
"Jotkut hevoset myös reagoivat hiljentämällä, kun hengittää ulos."
Kun minun vuoroni tuli, kannustin Hestian mukavan reippaaseen käyntiin kohti puomeja. Annoin ohjien olla aika pitkällä, ja istuin syvälle satulaan puolipidätteen merkiksi. Hengitin hitaasti ulos ja tein kuten Anne pyysi, ja Hestia pysähtyi hienosti puomien keskelle. Jotenkin minut valtasi vapautunut olo, niin rauhalliselta mieli tuntui tehtävän jälkeen. Oli mukava taas kannustaa Hestia liikkeelle.

Pian sama tehtävä tehtiin ravissa. Hestian ravi ei ole niin pompottavaa kuin aivan pikkuponien, mutta kevensin silti. Samoilla ohjeilla sain sen hidastamaan käyntiin puomien välissä, tosin ei niin nopeasti kuin oli tarkoitus.
"Tuulia, pitkä jalka ja anna painon tippua satulaan, varsinkin siirtymisessä", Anne huomautti. Kun istuin paremmin syvälle satulaan, vauhtikin hidastui nopeammin käyntiin.

Ympyrällä oli tarkoitus ravata puomien välistä. Jo hyvissä ajoin päätin, kummasta välistä menen seuraavalla kerralla, eikä minulla ja Hestialla ollut ongelmaa tehtävän kanssa. Laukassa poni meinasi kuumua, ja sain pidätellä sitä. Välillä unohdin päättää, kumpaa reittiä menen, kun keskityin ponin hallintaan. Suunnanvaihdon jälkeen poni kuitenkin meni taas hienosti, taisi olla mieluisampi laukka Hestialle.

Loppuravien jälkeen käveltiin rauhassa. Tiesin Hestian menevän seuraavalla tunnilla, joten pidin sen vielä suht reippaassa käynnissä.
"Oliko kiva tunti?" kysyin Emmyltä. Olimme jo lopettamassa tuntia kaarrossa.
"Joo, hyvä on välillä harjoitella tuota pysähtymistä tarkemmin", tyttö sanoi hymyillen. Olin samaa mieltä.
"Mennäänkö harjailee poneja?" Emmy kysyi.
"Voin tulla harjaa Taigaa sun kaa, mut Hestia jää seuraavalle tunnille", sanoin.

Seuraavan tunnin ratsastaja tulikin pian kentälle ja autoin häntä säätämään Hestian jalustinhihnat lyhyemmälle. Autoin hänet satulaan, oli nääs aika pieni tyttö. Hän hymyili minulle kiitollisena ja jäi odottamaan Annen ohjeita. Minä lähdin etsimään Emmyä, ja löysinkin hänet aitan edestä.

// Kiitti mukavasta tunnista! (:

[marita]

Hymähdin lukiessani listan ratsupareista, Myntti. Ratsastustasolleni oikeastaan aika sopiva hevonen, ainoastaan etten ollut käynyt ratsastamassa muutamaan vuoteen joten osa taidoista saattoi olla hieman hukassa. Hymähdin uudestaan, jännitti vähän. 

Nousin reippaana tamman selkään ongelmitta. Alku lähti hieman laiskasti ja olimme pieniä hidasteita kentällä. Myntti heilutteli korviaan siihen malliin, että ei paljoa kiinnosta. Sain kuitenkin hevoseen hieman enemmän vauhtia ja aloin muistamaan miten siellä selässä oikein ollaan. 

Kun nostelimme laukkaa, tamma vaan luimisteli ja jylläsi raviaan ja vähän kiihdytti, lopulta laukka alkoi nousta, vaikkakin aika vaivalloisesti. 
Oli kieltämättä hyvä idea tulla tälle tunnille, taitoni olivat ruostuneet pahasti. Hymyilin iloisesti vähän väliä, sellainen kun olin. Saatoin joissain tilanteissa näyttää lähinnä mielisairaalta hassun hymyni takia, päästin pienen pärskähdyksen.


                                                                                

                                                                        Kiitos tunnista Anne! Kuva tunnin jälkeen varusteita pois ottamassa.

                                                                        Tosiaan unohdin Myntiltä jalat ja kuvan taustan

[Deleted]

Uhkuin ja puhkuin intoa. Pääsin ratsastamaan Rotalla! Ensirakkaus seisoikin tarhassa upeana - niinkuin aina. Se hieman epäröiden katseli minua, emmehän olleet aijemmin kunnolla tavanneet.
"Moi Rotta! Mä olen Ica, ratsastan sulla tänään." sanoin ruunalle ja tarjosin kämmentäni haisteltavaksi. Rotta työnsi turpansa käteeni ja hengitti siihen lämmintä, mukavan tuntuista ilmaa. Rapsutin Rottaa hieman sen harjan alta ja kiinnitin salmiakkikuvioisen riimunarun hevosen punaiseen riimuun. Rotta keinahti rauhallisesti eteenpäin ja lähti kävelemään vierelläni kiltisti. Hymyilin Rotalle maireasti, en voinut uskoa että pääsisin ratsastamaan tuolla upealla hevosella, pian kuitenkin sen satulassa minä istuisin.

Tallissa vein Rotan sen omaan karsinaan ja nappasin karsinanovessa roikkuvasta harjalaukusta pölyharjan. Rotta oli siisti, lukuunottamatta pieniä pölyjä sen selän päällä. Harjasin ensiksi ruunan kaulan, siirtyen sen etujalkoihin, kylkiin, mahaan ja selälle. Harjasin vielä Rotan takaliston ja takajalat, jonka jälkeen otin kaviokoukun esiin. Nostin toisen etujaloista vierelleni ja raaputin paksua kurakökköä koukulla pois. Kun aikaa oli kavioidenputsauksen jälkeen, päätin kammata vielä Rotan harjan suoraksi.

"Nyt varustamaan!" Anne huudahti tallikäytävällä ja ohjeisti meidät satulahuoneeseen. Löysin Rotan varusteet helposti, jonka jälkeen harpoin pitkin reippain askelin sen karsinalle. Ensiksi kiedoin tummanvihreät pintelit ruunan etujalkoihin, jonka jälkeen nostin satulan sen selkään. Kiristin satulavyön rauhallisesti, Rotta ei näyttänyt pullistelevan. Suoristelin vielä satulahuovan, sitten olikin suitsien laitoin aika. Avasin niputuksen ja tarjosin kuolaimia ruunalle.
"Avaappas se suukku nyt." sanoin rauhallisesti ruunalle. Työnsin peukaloni Rotan suupieleen, jolloin se avasi suunsa ja laski päätään. Nostin niskahihnan nopeasti Rotan korvien taakse ja taputin ruunaa runsaasti. Poski ja turparemmi vielä kiinni, jonka jälkeen työnsin kypärän päähäni ja painuimme kentälle.

Heitin ohjat Rotan sään päälle ja laskin jalustimet. Kiristin satulavyötä parilla reiällä vielä molemmin puolin, jonka jälkeen nousin ruunan selkään sovittamaan jalustimia.
"Muistakaa laittaa estejalustimet että pääsette kevyeeseen istuntaan." Anne sanoi kentän laidalla. Pidensin jalustimet kahdella reiällä, jonka jälkeen lähdin kävelemään alkukäyntejä. Rotta keikkui tasaisesti puolelta toiselle, roikottaen päätään alhaalla, kuin olisi rättiväsynyt.
"Nyt ei saa nukkua, pitää työskennellä." sanoin Rotalle iloisesti ja puristin pohkeillani sitä reippaampaan käyntiin.

"Eli tänään tehdään kontrollitehtäviä puomien kanssa. Alkuun saatte tulla näiden kahden puomin välistä käynnissä ja puolipitkällä ohjalla ja ottaa seis puomien keskellä. Ei ohjasta vetämistä, vaan jännitätte vatsalihaksia ja nyrkkejä voi hieman puristaa. Jotkut hevoset myös reagoivat hiljentämällä, kun hengittää ulos." Anne sanoi ja osoitti kahta puomia kentän keskellä. Otin ohjaa hieman tuntumalle ja suuntasin puomien väliin. Istuin tiiviisti satulaan, ratsastaen vasten Rotan liikkeitä. Niin hevonen pysähty rauhallisesti puomien väliin. Silitin sen kaulaa hieman ja pyysin sitä maiskuttamalla eteenpäin.

"Jatketaan samaa tehtävää ravissa, ohjat edelleen puolipitkinä ja pysähdyksen sijaan kolme-neljä askelta käyntiä." Anne ohjeisti ja siirsin Rotan pohkeella raviin. Ruuna oli kokoajan kuuloilla avuista ja keskittyi hyvin. Käänsin Rotan puomeja kohti, jolloin istuin harjoitusraviin ja parin metrin päässä siirsin ruunan käyntiin. Otimme kolme askelta reipasta käyntiä, jonka jälkeen Rotta ei ihan halunnut siirtyä takaisin raviin.
"Ica, pidä huoli, ettei ohja pääse venähtämään ja istunta painumaan eteen. Rotta myös terävästi käynnistä raviin!" Anne sanoi ja annoin pohkeita hieman enemmän, jolloin ruuna siirtyi reippaaseen raviin. Taputin sen kaulaa hieman ja jatkoin ravaillen kenttää ympäri.

"Sitten käyntiin ja pitkät ohjat." Anne sanoi ja alkoi jakamaan meitä kahdelle pääty-ympyrälle. Minä ja Rotta, Wenla ja Kössi, Iines ja Gitta sekä Marita ja Myntti menimme samalle ympyrälle. Pian Anne pyysi ottamaan ohjia takaisin tuntumalle ja siirtymään raviin.
"No niin, mennään siis pääty-ympyröillä, askellajina ensin ravi. Kentän keskustassa on kolme puomia kummallakin ympyrällä pitkittäin. Saatte itse valita, kummasta välistä menette. Vähintään joka kolmannella kerralla vaihdatte reittiä. Tarkoitus on saada varsinkin sisäpohje läpi ja ratsastaa hevosta ympyrällä niin, ettei meno ole vain päätöntä kaahottamista. Pari kertaa ravissa ja sitten laukassa." Anne ohjeisti ja ratsastin puomeille. Rotta hallitsi tehtävän hienosti, toivottavasti laukassa menisi yhtä hyvin.

Pian pitikin nostaa laukkaa, sain nostaa Rotan kanssa kärjessä. Ruuna nosti yhteistyöhaluisena laukan ja oli hyvin kuulolla avuille. Saimme joka kierroksella uuden hyvän reitin eri reiästä. Anne sanoikin että tämä tehtävä meni laukassa teillä parhaiten koko tunnin tehtävistä. Myöhemmin vielä ravailimme hevoset viileiksi ja kävelimme loppukäynnit.

Tulin kaartoon ja jalkauduin. Nosti jalustimet ja löysäsin satulavyötä parin reiän verran. Lähtiessäni talliin Rotan kanssa, huomasin kunnolla tallin uuden ruunan Kössin. Se oli todella komea, niin vankka ja vahva.
"Sä taisit just saada kilpailijan!" naurahdin Rotalle ja katosin ruunan kanssa talliin.

[Kikka]

Sarjakuvamatskua



Tällä kertaa maksuksi vähän rennompaa, periaatteella "pyyhekumi käyttökiellossa"
Kiitos kivasta tunnista!

[Luna]

Edi? Edi! Kivaa, poni oli ollut minun hoitokurssi heposeni ja kultakarva oli aika ihana.

Otin suitset karsinan ovesta ja astuin Edin viereen. Pujotin varovasti kuolaimet ponin suuhun. Laitoin niskahihnan Edin kellertävien korvien taakse, säädin kaikki remmit ja laitoin kypärän päähän. Otin ohjat Edin kaulalta ja poimin maasta raippani. Talutin Edin muiden perässä ulos ja kentälle. Kentällä oli edellisen tunnin hevoset menossa talliin. Kentällä seisoi uusi hevonen, Wenla joka oli poneihin tottunut ihmetteli tuon suuren hevosen kokoa. Kipusin Edin selkään karvakorva liikahti kevyesti allani kun kiristin satulavyötä. Säädin jalustimet ja ohjasin Edin reippaasti uralle. Muutkin alkoivat saada ratsunsa uralle.
"Luna ottaa raipan sisäkäteen ja Tuulia antaa vielä vähän pitempää ohjaa" Anne kuulutti.

Anne selitti seuraavan tehtävän ja aloitimme tehtävän suorittamisen. Edi liikui kiltisti eteenpäin, poni pysähtyi kevyestä ohjasotetta ja taputin sitä kaulalle
"Hyvä Edi" Mumisin. Edi sipsutti upeasti vaaleilla jaloillaan. Välillä Ediä sai muistuttaa eteenpäin menosta mutta pysähtymiset onnistui kevyesti. Ediä oli oikeasti ilo ratsataa sillä se ei painanut kädelle ja liikui kevyesti molempien pohkeiden välissä. Tehtävää muutettiin hieman ja Edin kanssa meni vielä kin todella onnistuneesti, olihan kyseessä kilti kultakarva!

Välikäynneissä Edi pärskähteli ja hidasti roimasti tahtia, mutta annoin ruunan ottaa ihan iisisti. Välikäyntien jälkeen jakauduimme kahdelle ympyrälle. Edin lisäksi meidän ympyrällä pyöri Taiga, Pella, Hestia ja Elmo.
"No niin, mennään siis pääty-ympyröillä, askellajina ensin ravi. Kentän keskustassa on kolme puomia kummallakin ympyrällä pitkittäin. Saatte itse valita, kummasta
välistä menette. Vähintään joka kolmannella kerralla vaihdatte reittiä. Tarkoitus on saada varsinkin sisäpohje läpi ja ratsastaa hevosta ympyrällä niin, ettei meno ole vain päätöntä kaahottamista. Pari kertaa ravissa ja sitten laukassa." Antoi Anne erittäin tarkat ohjeet. Painoin pohkeet kevyesti Edin karvaisiin kylkiin. Lähdimme Edin kanssa ravailemaan. Menimme ulommasta reiästä, ja taas ulommasta ja ulommasta...

"Luna, lantio seuraa laukkaa ja sitten vaihtelet puomien välikköjä, nyt olette menneet jo neljä kierrosta samasta reiästä. Ensi kerralla sisemmän puoleisesta. Pidätä sisäohjalla, ja siirrä painoa enemmän sisälle. Ulkopohje vahvana, ettei se pääse lipumaan sen läpi ulos" Anne opasti minua virheiden kanssa.

Rentouduin ja annoin lantion seurata Edin keinuvia liikkeitä. Edi yritti taas puskea ulommasta reiästä. Napautin Edin kylkeä kantapäälläni, pidätin samalla sisäohjalla. Jes, onnistui Edi laukkasi nätisti siemmästä reiätä. Taputin Ediä kevyesti.
"Suunan vaihto ja sama tehtävä toiseen suuntaan" Anne sanoi

Edi oli vasempaan kierrokseen hieman pehmeämpi eikä puskenut ulommasta reiästä. Ratsatin Ediä ensiksi ulommasta ja sitten sisemmästä, ulommasta, siemmästä...
Pian oli aika lopetella. Roikotin jalkojani loppukäynnin aikana, Edikin kulki rauhassa pörähdellen. Taputin sitä kaulalle Edi on kyllä mukava kaveri.

[Emmy]

Taigaponi seisoi kentän keskellä ja nyrpisti nenäänsä, kun kiristin vyötä. Laskin jalustimet molemmilta puolilta ja ponnistin selkään. Vieressäni Wenla tuskaili luvattoman korkean, uuden tuntihevosen, Kössin kanssa. Irvistin itsekseni ja hymyilin, onneksi olin saanut pienen Taigan, ponit on parhautta.

Painoin pohkeeni kevyesti Taigan kylkiin ja poni lähti taapertamaan uralle. Kaivoin kännykän vielä taskusta ja otin korvakuvan Taigasta. Myöhemmin voisin päivittää sen kuvan vaikka facebookkiin: jatko kakkosen ratsu. Loin katseeni Taigan selästä muihin tuntilaisiin. Joukossa oli paljon uusia hoitajia ja muutama hoitajakaartin ulkopuolelta. Tunnistin myös Ican, joka hoiteli Solttu-suokkia pihatossa ja näkyili joskus ratsastamassa kentällä tai maneesissa.

Anne kehotti ottamaan ohjat. Keräsin Taigan ohjat käsiini ja ryhdistin istuntani tietäen jo nyt, että siitä tulisi sanomista. Päätinkin mielessäni, että kiinnittäisin erityistä huomiota hyvään istuntaan tällä tunnilla. Aloitimme tunnin tehtävällä kahdella puomilla. Käynnissä piti pysäyttää hevonen puomien väliin käyttäen mahdollisimman vähän ohjaa. Muistelin, että olimme ensimmäisillä jatko ykkösen tunneilla tehnyt samantapaista tehtävää: hevonen oli silloinkin pitänyt pysäyttää puomien väliin. Jäin haaveilemaan ja sainkin näpäytyksen Annelta: ”Emmy, keskity!” -ups..
Keräsin itseni ja rupesin ratsastamaan, Taiga harrasti pysähdyksissä pientä matelua eteenpäin minivauhtia, joten sain tosiaan tehdä vähän töitä, jotta sain siistejä pysähdyksiä. Homma alkoi sujua ja saimme pysähdyksiin Taigan kanssa kivan yhteisymmärryksen.

Käyntitehtävän vaihdoimme samaan juttuun ravissa, tosin pysähdyksen tilalle tuli muutama askel käyntiä. Painoin pohkeet Taigan kylkiin. Poni ei heti reagoinut, joten sai muistutuksen raipalla. Keventelin ravin tahtiin ja tarkistin kevennyksen, oikea oli. Pidin nyrkit pystyssä ja pyrin pitämään jalan paikallaan ja kevennyksen matalana. Puomeilla istuin alas ja pyristin nyrkit tiivistäen istuntaa. Taiga siirtyi helposti käyntiin, mutta raviin lähtemin ansaitsi taas pienen raippamuistutuksen. Seuraavalla kerralla napakka pohje riitti ravin nostamiseen ja raippaa ei tarvittu. Taiga ansaitsi kiitoksen ja tehtävä alkoi sujua. Tehtävän jälkeen otimme välikäynnit. Laskin Taigan ohjat pitkäksi ja taputin ponin kaulaa. Tiputin jalustimet jaloista.

-Keräilkää vaan taas ohjat, kuului Annen kehotus kentän laidalta.
-Siirrytään työskentelemään pääty-ympyröille! Edi, Taiga, Hestia, Pella ja Elmo toiselle, Kössi, Gitta, Rotta ja Myntti toiselle. ChopChop!
Suuntasin Taigan askeleet toiselle pääty-ympyrälle, jonne ponipoppoo kokoontui. Keräilin samalla ohjat käsiin ja otin jalustimet jalkoihin. Aloitimme tekemään ympyrätehtävää ravissa. Tarkoituksena oli valita kolmen puomin kahdesta ”reitistä” toinen ja aina vaihtaa reittiä. Siirtelin ponin raviin ja aloitin ratsastamaan sitä ympyrällä. Taiga puski sisään ja sainkin Annelta huomautuksen siitä. Käytin sisäpohjetta vähän voimakkaammin ja muistutin raipalla pohkeen takaa, jotta Taiga siirtyisi oikealle ympyrälle. Hetken menimme jotain siksasakkisoikeloa, mutta sitten sain Taigaan paremmin sisäpohkeen läpi ja tajusin ottaa ulko-ohjan käteen, johan rupesi toimimaan. Molemmat reitit alkoivat sujua ja taiga pysyi ympyrällä.

Teimme samaa tehtävää myös laukassa. Uusi askellaji toi uudet haasteet ja Taiga puski entistä vahvemmin sisäpohjetta vasten. Tiukka pohje ja pari muistutusta auttoivat taas ja Taiga rupesi toimimaan paremmin ja pysymään taas ihan siellä ympyrällä. Tehtävä toteutettiin vielä toiseen suuntaan. Taiga oli selvästi iisimpi tähän suuntaan, eikä puskenut niin vahvasti sisäpohjetta vasten. Sain varsinkin laukassa ponin kanssa pari oikein kivaa pätkään.

Ravasin Taigaa ajatuksella eteen alas ja rennoksi. Pötkelsimme pitkin kenttää ja ponista irtosi oman mielipiteen mukaan aika kivaa liikettä. Hyvään pätkään lopettelimme ja siirsin poninkäyntiin. Laskin ohjat pitkiksi ja siirsin käteni Taigan kaulalle. ”Hieno!” kuiskasin ja taputin ponin kaulaa.

Kiitos tunnista !