Estetunti 11.09.2014 - Siksak-jumppasarja

[Piritta]

Syyskuun estetunnille ovat tervetulleita ratsastajat, joilla on vankat perusratsastustaidot ja hevonen jo hyvin hallinnassa. Tunnilla hypätään tehtäviä siksak-jumppasarjalla; tehtävässä keskitytään erityisesti kääntämiseen, tasapainoon ja laukanvaihtoihin. Myös rohkeutta tarvitaan ripaus, jotta haastavatkin tehtävät sujuvat.

Tunti on avoinna kahdeksalle seppeleläiselle (henkilösivulla olevat).

Hevostoiveita saa toki esittää. Sanothan myös, jos olet mennyt joillakin hevosilla paljon ja tahdot vaihtelua - Pirrekään ei aina muista, laittaako ratsastajan saman hevosen selkään miljoonatta kertaa!

Ratsastaja - ratsu (8/8)
Lynn - Sentti ok
Emmy - Patron ok
Salma - Bonnie ok
Fiia - Elmo ok
Pihla - Hestia ok
Britta - Hype ok
Eetu - Alex ok
Sandra - Aristo


Olin miltei myöhässä. Siksipä minulla oli ikävän hikinen ja nihkeä olo, kun saavuin auringon hellimälle kentälle rakentamaan jumppasarjaa valmiiksi tuntilaisia varten väkisin mukaan pakotettu Kasper apunani. Lohduttauduin sillä, että tunnin lopuksi ratsastajat olisivat vähintäänkin triplasti niin hikisiä kuin minä nyt.

Tunti aloitettiin jakautumalla alkuverryttelyn jälkeen neljälle mahdollisimman suurelle kulmavoltille ylittämään ravipuomeja. Hype ja Aristo pyörivät omallaan, Sentti ja Alex viereisellä ja toisessa päässä oli ponitammoilla ja -ruunilla omansa. Sandran ja Britan hevoset olivat kumpainenkin melkoisen jännittyneen oloisia ja ravasivat turhan lyhyinä. Tytöt saivat käskyn rauhoittaa kätensä paikoilleen odottamaan, että ruunat uskaltautuvat venymään vähän kohti ohjaa. Jalalla oli ratsastettava ahkerasti, jotta Hypen ja Ariston askeleet alkoivat venyä sopiviksi puomeille.

Myös Bonnie höperehti jotakin omiaan alkutunnista. Ilmeisesti siinä piisasi vielä pöllöilyenergiaa, mutta Salma istui tyynenä poninsa selässä ja vaati tammalle sopivan lempeästi sitä keskittymään. Hestiaa eivät volttikumppanin hölmöilyt juurikaan häirinneet; kirjava poni ravasi puomeista yli keskittyneen näköisenä. Puomien jälkeen se tahtoi puskea ulkolapa edellä hieman ulos voltin uralta.

"Sen sijaan, Pihla, että koettaisit kääntää sitä enemmän sisäohjalla, kun se puskee ulos, pysäytä sen puskeminen paremmilla ulkoavuilla. Noin juuri - huomaatko, miten se reagoi?"

Hyppääminen aloitettiin pääty-ympyrällä kahdella pystyllä (1. tehtävä), joiden väli oli noin kolmesta neljään askelta pitkä hieman ratsusta ja ratsastetusta tiestä riippuen. Alex olisi ollut helppo ratsastaa kolmella askeleella esteiden yli, mikäli Eetu ei olisi antanut sen oikaista.

"Eetu, olet ympyrällä! Myös esteiden väli on osa ympyrän kaarta. Kuten huomasit, Alex otti kaksi kokonaista ja yhden kummallisen puolikkaan askeleen. Tule uudestaan ja ratsasta väli huolellisemmin."

Uusi yritys läksytyksen jälkeen sujuikin heti huomattavasti paremmin.

Pituushalkaisijalla sijaitsevaa siksak-sarjaa emme hypänneet heti suoraan jumppasarjana, vaan käytimme sitä mahtavaan laukanvaihtoharjoitukseen (2. tehtävä). Komensin ratsukot aloittamaan tehtävän vasemmasta kierroksesta hyppäämällä jo tutun, aluksi ympyrällä hypätyn pystyesteen puolirataleikan tiellä. Esteeltä oli suora linja siksak-sarjan ensimmäiselle esteelle, jonka jälkeen tehtiin nopeasti voltti vasemmalle. Voltilla lähestyttiin sarjan toista estettä, jonka päällä laukka vaihdettiin oikeaksi. Seurasi voltti oikeassa laukassa ja kolmannen esteen päällä vaihdettiin jälleen laukka vasemmaksi, tehtiin voltti vasemmalle ja hypättiin neljäs este. Olin tehnyt jumppasarjasta viisiosaisen, mikä tarkoitti, että jumppasarjan lopuksi kierros oli vaihtunut vasemmasta oikeaksi.

"Huomatkaa, että laukka vaihtuu sarjan jokaisen esteen päällä, paitsi ensimmäisen ja viimeisen. Järin suuria voltteja ette voi tehdä, sillä muutoin ajaudutte todella hankalaan paikkaan ettekä pääse yli seuraavasta esteestä. Huomatkaa myös, että este ylitetään aina suoralla hevosella. Voltille voi kääntää vasta askelen-parin päässä hypystä, jotta pääsette keskelle seuraavaa estettä."

Fiia aloitti tehtävän. Ensimmäisellä kerralla Elmo laskeutui sarjan ensimmäiseltä esteeltä ristilaukalla, aivan kuin se ei olisi aivan tiennyt, mihin suuntaan oltiin jatkamassa. Laukan korjaamisen takia ratsukolle tuli liian kiire toista hyppyä silmällä pitäen, ja Elmo kieltäytyi.

"Ei muuta kuin uudestaan, Fiia!" heläytin. "Johda sarjalle tultaessa vasemmalle, jotta Elmo pysyisi vasemmassa laukassa."

Yritys numero kaksi oli jo miltei virheetön suoritus, mille nostin henkisesti hattua. Kerran Elmo pudotti hetkeksi raville horjahtaessaan voltilla, mutta Fiia korjasi tilanteen esimerkillisen hienosti.

Patron oli ollut tasaisen varma, joskaan ei järin vauhdikas, koko alkutunnin. Emmyn ratsu skarppasi silmissä joutuessaan haastavan tehtävän eteen. Ruunan hypyt olivat todella teräviä. Se pyrki myös ennakoimaan: kun se ymmärsi, että hyppyjen jälkeen tehtiin aina voltti, se oli valmis kallistumaan tulevan kaarteen suuntaan heti esteellä. Emmy sai olla todella tarkkana sen suhteen, että Patron pysyi suorana hypyissä.

Käytimme paljon aikaa tähän tehtävään, jotta se alkoi sujua. Siinä oli niin monta pulmakohtaa, jotka olivat eri hevosille vaikeita. Tuntihevoset eivät aina olleet herkimpiä laukanvaihtajia, puhumattakaan siitä, että ne olisivat olleet suoria. Niillä ratsastivat niin monentasoiset ratsastajat, etteivät ne useinkaan kulkeneet hyvässä tasapainossa. Nyt tytöt ja Eetu saivat ratsastaa hevosiaan suoriksi, taipuisiksi ja tasapainoisiksi oikein olan takaa.

Kun voltti-siksak oli tullut tutuksi ja välissä kävelty pienen hetken ajan, lisäsin rataan uuden tehtävän: suhteutetun okseri-pysty-linjan (tehtävä 3).

"Ei ole väliä, vaihtuuko laukka okserilla vai vasta pystyllä, kunhan se vain vaihtuu ennen uralle saapumista", kuuluivat saatesanani, kun lähetin Sandran matkaan Ariston kanssa.

Suhteutettu linja oli ratsukoille helppo ja mukava tehtävä. Sellaisiakin tarvittiin tunnilla. Haastavia tehtäviä tehdessään oppi aina uutta, mutta varmuutta ja rutiinia rakennettiin niiden sijaan helpoilla tehtävillä. Minusta oli tärkeää, että hevoset saivat välillä hypätä helppoja, mukavia ja niiden itseluottamusta kasvattavia tehtäviä - enkä väittänyt, etteivätkö ratsastajatkin olisi kaivanneet sellaisia välillä. Liian tiivis pysyminen mukavuusalueen rajalla tai ulkopuolella alkoi ennen pitkää syödä ratsastajan kuin ratsastajan itsevarmuutta.

Tunnin lopuksi tarjosin halukkaille mahdollisuuden kokeilla siksak-sarjan hyppäämistä suoralla linjalla.

"Hypyt ovat vinoja, linja suora. Se todella on jumppasarja, mutta sille täytyy tulla melko pitkässä laukassa, jotteivät välit jää pitkäksi. Epäilen, että pienimmät ponit kyllä tekevät väliin yhden askeleen. Tämä on hevosille vaikea tehtävä."

Sentillä ratsastavan Lynnin otteista oli näkynyt, että hevonen oli hänelle tuttu, minkä lisäksi tiesin tyttöä itsekin valmentaneena hänen tehneen samaista tehtävää usein aiemminkin. Siksi lähetin hänet matkaan ensimmäisenä. Sentti oli varma ja mielellään hyppäävä hevonen, eikä Lynnin tarvinnut kuin huolehtia, että se pysyi suorana linjalla eikä valunut kumpaankaan laitaan.

"Katsokaapa, montako laukanvaihtoa Sentti tekee sarjan aikana", kehotin muita. "Vino este kannustaa hevosta vaihtamaan laukkaa, ja arvaan, että Senttikin vaihtaa laukan jokaisessa hypyssä."

Voikko ori ei yllättänyt. Se purjehti sarjan yli tasaisen varmasti hätkähtämättä esteiden vinoutta. Myös Elmo, Hestia ja Hype uskalsivat loikkia sarjan loppuun asti ensimmäisellä kerralla. Bonnie, Patron ja Alex tarvitsivat hieman enemmän tuumailua, mutta lopulta nekin tulivat sarjasta yli. Aristolle tehtävä oli liian hankala.

"Ei kannata vaatia siltä liikoja, Sandra. Se ei ole vielä valmis tähän tehtävään", sanoin. "Taputa sitä paljon kiitokseksi yrityksestä. Hypätkää kaikki vielä okseri-pysty -linja lopuksi, jotta hevosille jää hyvä mieli helpon tehtävän onnistuneesta suorittamisesta."

Viimeisten hyvän mielen hyppyjen jälkeen kentällä ravasi iloisesti pärskiviä hevosia, jotka venyttivät kaulaansa pitkälle eteen ja alas. Tytöt keventelivät tyytyväisen näköisinä letkeiden ratsujensa selässä ja minä nautin auringosta ihmetellen, mikä syyskuu tämä tällainen muka oli.

[Piritta]

Tunti tullut!

[Fiia]

Pirittan ja Kasperin kentälle rakentaman tehtävä näyttää haasteelliselta. Kiitän onneani, että minulla on allani tuttu ja turvallinen Elmo. Poni tutkailee esteitä korvat hörössä, selvästi kovin innoissaan siitä, että luvassa on hyppytunti – ja vieläpä ulkona. Säät ovat pysyneet ennätyksellisen hyvinä jo pitkän aikaa, joten kentällä tosiaankin kelpaa ratsastella. Nytkin aurinko lämmittää pilvettömältä taivaalta ja voi olla, että huppari päällä tulee myöhemmin kuuma.

Elmo on verrytellessämme tavanomaisen tuntuinen: vähän jäykkä ja hiukan turhan innokas. Yritän taivutella sitä paljon ja saada sen hiukan joustamaan niskasta, mutta vähän heikolla menestyksellä. Poni juoksisi niin mielellään alta pois ja esteille välittämättä minun pikku pidätteistäni. Muutaman kerran joudunkin ottamaan sitä napakammin kiinni, ennen kuin viesti menee perille ja jarrut alkavat pelata. Sen jälkeen hallintaongelmia ei kuitenkaan enää ilmene.

Taipumisongelmia sen sijaan ilmenee saman tien, kun Piritta komentaa meidät kulmavolteille, kaksi jokaiselle. Pariksemme saamme Emmyn ja Patronin, ja tehtävänä on yksinkertaisesti ravata puomien ylitse. Elmon sisäkylki on kivikova ja edestä se tuntuu tyhjältä. Haen ponin ensin ulkoavuille kääntämällä sillä voimakkaasti ulkojalalla, jolloin saan ulkolavan hallintaan ja tuntuman ohjalle. Sen jälkeen on paljon helpompaa kääntää asetus sisälle päin ja ruveta taivuttamaan Elmoa vähän kerrassaan. Se vertyykin jo aika mukavasti oikealle, mutta vasemmalle poni jää vielä hiukan jäykän tuntuiseksi.

Ensimmäinen hyppytehtävä on helppo linja ympyränkaarella. Elmo karkaa ensimmäiseen hyppyyn vähän liian kaukaa, mutta venyttää laukkaa ja tulee välin kolmella tasapainoisella askeleella. Ympyrän kaaren kokoa on vähän vaikea kontrolloida, kun tuntuu, että Elmo juoksee sisäjalkaa vasten, mutta ruuna hoitaa homman itse kotiin vielä tällä kertaa.

Ihan kaikkea ei kuitenkaan ponin asenne pelasta, kuten saan seuraavalla tehtävällä huomata. Laukanvaihtotehtävän ensimmäisen hypyn jälkeen ei tule vaihtoa ollenkaan, mutta Elmo laskeutuu silti ristilaukassa. Kun keskityn korjaamaan sitä, ohjaaminen unohtuu, ja lopulta ponille ei jää juuri muuta vaihtoehtoa kuin luisua pysähdyksiin toisen esteen edessä. Moka on täysin minun, joten seuraavalla kerralla yritän vain ratsastaa entistä tarkemmin ja kertoa Elmolle tarpeeksi selvästi ja ajoissa, missä laukassa haluan sen esteeltä alas.

"Johda sarjalle tultaessa vasemmalle, jotta Elmo pysyisi vasemmassa laukassa”, Piritta muistuttaa ystävällisesti. Teen työtä käskettyä ehkä vähän liioittelenkin, mutta nyt ainakin poni tietää tarkalleen, minne ollaan menossa. Vaihto kolmannen esteen jälkeen meille vaikeampaan laukkaan, oikealle, on hiukan epätasapainoinen, ja Elmo horjahtaa muutaman askeleen ajaksi raville. Saan kuitenkin korjattua sen nopeasti, ja pääsemme jatkamaan tehtävän ongelmitta loppuun saakka. Piritta huikkaa isot kehut sarjan lopuksi. Minä välitän ne Elmolle taputtelemalla sitä molemmin käsin ja hymyilen muiden luokse palatessani tyytyväisenä. Tämä tuntuu jo melkein kouluratsastukselta laukanvaihtoineen ja voltteineen! Muutaman kierroksen aikana poni vertyykin aika mukavasti ja alkaa tuntua tasapainoisemmalta, jolloin pienehköt voltit sujuvat huomattavasti helpommin.

Elmo ja minä ilahdumme molemmat, kun vaihtohärdellin perään lisätään helppo suhteutettu linja. Poni imee innokkaasti esteille ja hyppää molemmat isoilla, pehmeillä loikilla, kuitenkaan yhtään liioittelematta. Minun ei tarvitse kuin ohjata se keskelle ja mennä mukaan hyppyyn. Laukka vaihtuu pystyllä helposti, ja tekeminen tuntuu mukavalta.

Viimeinen koitos, suora jumppa vinoilla hypyillä, näyttää ja kuulostaa pelottavalta. Elmo kuitenkin on saanut esteponi-vaihteensa päälle, eikä sitä hätkähdyttäisi juuri nyt mitään. Minä keskityn pitämään tasapainon ja pohkeet kiinni, kun poni pomppii esteet isoilla hypyillä. Sarjan jälkeen se saa jälleen runsaasti taputuksia ja pidempää ohjaa. Tunti on mennyt kuin hujauksessa, ja huomaan mietiskeleväni, että pitäisi käydä estetunneilla useamminkin. Toivottavasti ensi kuussa taas!

Kiitos tunnista!

[Eetu]

Mä olin ilmoittautunut pitkästä aikaa estetunnille, ja viimein se odotettu ajankohta saapui. Toisaalta, mulla oli vähän perhosia vatsassa tunnin suhteen – miten me suoriuduttaisiin tunnista, joka oli tituleerattu vaativaksi? Alex ei ainakaan ollut enää yhtä hullu kuin viikko sitten, jolloin se oli syödä silmät jokaisen vastaantulevan päästä. Mielikuvana utopistinen, mutta lopulta aika lähellä todellisuutta.

Tällä kertaa Alex ei yrittäny syödä mua samalla, kun harjasin sitä. Se vaan näpläsi narua, jossa oli kiinni ja yritti napata multa kädestä harjoja. Jälkimmäinen eritoten oli ärsyttävää, mutta kuitenkin aika tavallista Allua. Silmät ei pyöriny päässä valkuaiset vilkkuen ja kaviot eivät lennelleet targettinaan mun pää. Se oli jo suurta kehitystä verrattuna viimeviikkoiseen, jolloin mun itseluottamus ja hevosvarmuus oli oikeesti horjunu. Kunnon tulikoe.

Jätin Alexin mupeltamaan suolakiveään, kun itse suuntasin varustehuoneeseen. Emmy ja Salma vaihtoivat mielipiteitä siitä, minkä väriset huovat pitäisi poneille tänään laittaa, Britta yritti ylettää Hypen vermeisiin ja Sandra katsoi keskittyneenä Ariston satulaa. Naurahdin ohimennen Emmyn ja Salman jutuille, avitin kysymättä Brittaa saamaan satulan alas (kiitokseksi sain mulkaisun, hmph) ja huitaisin kättä Sandran silmien edessä poistaakseen tytön jäätämisen. Sandran herättyä horroksestaan tuo tuhahti kuuluvasti, kun nappasin kepeästi Alexin varusteet mukaani ja hävisin satulahuoneesta sen siliän tien.

Ihmissyöjäkone ei syönyt mua tällä kertaa, ja itse asiassa varustaminen sujui ihan mukiinmenevästi. Ainakin varusteet kiilsivät – mä olin niitä Odelien orjuuttamana puunannut yömyöhään viime viikonloppuna. Kyllä oli kuitenkin vaivan arvoista, nimittäin nyt voisimme erottua eduksemme edes jossakin asiassa, nimittäin varusteiden kiiltävyydessä. Kerta ei muussa menestytä niin edes jossakin.

Kiskoin ahdistavaa panssaria kiireessä kiinni, yrittäen samalla multitaskingia kenkien ja Alexin suitsien suhteen. Kuka sanoi, että miehillä on putkiaivot? Tämä henkilö oli erittäin väärässä, koska olin järkyttävästä kiireestä ja tekemisenpaljoudesta huolimatta suoriutunut kentälle ensimmäisenä. Hah, in your faces!

Pirittakin saapui tunnille viimetippaan ja käski meidän verrytellä tiiviisti. Alex tuntui ihan järkevältä, vaikkakin innokkaalta omalta itseltään. Jospa jumi olisi ollut vain väliaikaista, eikä mitään superhyperkamalaa pysyvää kuolemanuhkakurkulla-tyylistä kipua. Siihen mä en kyllä uskonut, mutta oli Alex näyttänyt muutamia päiviä sitten aika surkealta. Tai lähinnä ärhäkältä.

”Jakaudutaan neljälle mahdollisimman suurelle kulmavoltille, tehdään puomireeniä”, Pirre huuteli keskiöstä. ”Sentti ja Alex yhdelle, Hype ja Aristo toiselle ja sitten loput tammat ja ruunat omilleen!”
Ratsu allani oli tässä vaiheessa jo kohtalaisen rentoutunut verrattuna alkutuntiin, jolloin se höyrysi pää pystyssä ympäri kenttää. Sentin saapuminen paikalle ei kuitenkaan parantanut fiilistä – orin nähdessään rautias painoi korvansa tiukasti niskaan kiinni ja nosti päänsä takaisin korkeuksiin. Huokaisin syvään. Vai että tällaista tänään.

Ensimmäinen varsinainen hyppytehtävä puomien jälkeen sujui ensimmäisen kerran heikosti. Pitkälaukkaisena Alex olisi mennyt ympyrälle sijoitettujen yksittäisten välin kolmella laukalla, mutta en ollut tarpeeksi hereillä ja Allu oikaisi; saldona kaksi ja yksi kolmasosa laukkaa, mikä näin lyhyellä matikalla tarkoitti epäonnistumista ja rumaa loikkaa, itse kun miltei jäin jälkeen.
”Eetu, olet ympyrällä! Myös esteiden väli on osa ympyrän kaarta. Kuten huomasit, Alex otti kaksi kokonaista ja yhden kummallisen puolikkaan askeleen. Tule uudestaan ja ratsasta väli huolellisemmin.”

Niinpä tietenkin.

Käänsin Alexin uudelle yritykselle ja huolehdin siitä, ettei hevonen lähtisi kaahaamaan esteelle. Pidäte, yks kaks kolme ja pohkeet; näin me lennettiin ensimmäisestä esteestä yli. Alex oli hangoittelemassa ja menossa suoraan, mutta käänsin sen kaarevalle linjalle ja valmistelin hypyn paremmin – voíla, yli päästiin kolmella! Taputin Alexia kaulalle, kun se pärskähti innokkaana allani. Ehkä lopputunnista ei tulisikaan niin fiasko.

Iso kiitos! :--)

[Pihla]

maksu


Pihla ja Hestia eräällä esteellä

[Salma]

Lynn näytti onnelliselta auringonsädekimpulta istuessaan kullanhohtoisen Sentin selässä. Naisen vaaleat, kähertyvät hiukset pursusivat ihanana kiharapilvenä kypärän tummuuden alta ja hän silitteli hevosen kaulaa katse alas painettuna ja hymy huulillaan. Jos minulla ei olisi ollut innoissaan hinkuvaa ponia allani, olisin halunnut pysähtyä ja napata heistä valokuvan.

Pirre oli lähettänyt meidät alkulämmittelyjä varten neljälle kulmavoltille. Minun kanssani samalla voltilla ravasi Pihla lehmäläiskäisen Hestian selässä. Bonnie oli käsittämättömän ihastuksissaan siitä, että supersöpö Hestia pyöri sen edessä, ja kaahotti omiaan korvat tanassa ja turpa koholla. Minä tein tarkkoja puolipidätteitä ja istuin harjoitusravissa hiljaa, jotta en antaisi ponille aihetta mennä sekaisin epämääräisistä käskyistä. Ympyrällä olevat ravipuomit se ylitti nostellen jalkojaan liioitellusti ja etenkin ensimmäisillä kerroilla se yritti luistaa tehtävästä ja karata suoralla laukkaan. Tunsin Pirren katseen niskavilloissani.

Lämmittelyhyppy oli simppeli kahden pystyn kaari pääty-ympyrällä. Bonnie meinasi seota innosta tajutessaan, että pääsi hyppäämään, ja teloi ensimmäisellä kertaa melkein jalkansa kompuroidessaan puomeihin.
”Tuu heti uudelleen”, Pirre huuteli, kun oli saanut puomit nostettua takaisin kannattimilleen. Minä pyöritin ponia voltilla kulmassa, kunnes se oli edes vähän käsissä, ja lähestyin sitten uudelleen pystyjä. Kaari meni jo paljon paremmin, vaikka se muistutti edelleen vähän pika-aitajuoksijan suhahdusta, kuten Pirre sitä kuvaili.

Seuraavasta tehtävästä tykkäsin kuin hullu. Pirren selittäessä laajoin käsiliikkein siksakharjoituksen rataa minä annoin Bonnien purkaa energiaa rauhallisessa harjoituslaukassa ympyrällä. Muiden aloittaessa tehtävän poni kuitenkin innostui laukkaavista kavereista niin paljon, että minun piti viedä se aivan kentän nurkkaan ja näpertää siellä pientä pohkeenväistöä kunnes oli meidän vuoromme.

Bonnie oli käsittämättömän nopea. Se tajusi pian, että esteen jälkeen käännyttiin voltille, ja suhasi ympyrät niin pikaisesti kuin pystyi. Aurinko välähteli silmissäni ponin kääntyessä monta sekuntia ennen kuin olisi ollut tarpeellista.
”Ratsasta ne voltit! Vaikka Bona kääntyis kolikolla, tee ympyrästä huolellinen ja lähestymisestä hyvä!” Pirre neuvoi. Minä hikoilin kypärässäni ja turvaliivissäni ja yritin ennakoida ponin pyörähdystä, jotta saisin siitä ajoissa kiinni. Itse hypyt vilahtivat ohitseni kuin aamubussi, jälkeenpäin minulla ei ollut niistä minkäänlaista muistikuvaa.

Välikäyntien aikana Pirre selitti seuraavaa tehtävää. Nyt Bonnien energisyys alkoi tuntua jo vähän ihanalta – poni kuunteli minua jopa niin tarkkaan, että sain suunnitella jokaisen katseen käännöksenkin etukäteen. Suhteutettu linja kuulosti minusta simppeliltä ja kivalta, ja kaikeksi onneksi se myös osoittautui sellaiseksi. Äskeisen keskittymisen jälkeen tuntui hyvältä antaa ponin mennä ja tietää, että homma hoituisi. Ehdin jo vähän tajutakin mitä esteen päällä tapahtui, vaikka Bonnie leiskautti niiden ylitse edelleen sata lasissa ja pinkoi sen jälkeen riemulaukkaa eteenpäin.

Siksak-jumppasarja, jolle siirryimme lopuksi, aiheutti Bonnielle eniten mietittävää. Ensimmäisenä ratsastavan Lynnin aikana yritin tarkkailla hänen apujaan, sillä minunkin mielestäni sarjassa oli aika paljon purtavaa. Vuoromme tullessa Bonnie lähestyi ensin aivan liian suurella tempolla ja joutui epätasapainoon heti ensimmäisellä esteellä. Vaikka se ei pudottanut, se mietiskeli sen jälkeen ennen jokaista hyppyä ja teki hassuja, hidastettuja loikkia melkein paikaltaan.

Yli me kuitenkin pääsimme! Jumppasarjan jälkeen koko letka ylitti vielä reippaassa tempossa suhteutetut esteet ja päästimme ratsut sitten loppuraveille. Bonnie pärskähteli ja venytti tyytyväisen oloisena kaulaansa.

Minunkin oloni oli tyytyväinen. Olipa se ollut kivaa!

Kiitos tunnista!

[Britta]

Maksu:

Britta ja Hype esteiden välissä.

Kiitos tunnista! =)

[Emmy]

Siksakkia

Jos ei taidolla niin sitten tyylillä, ja toiset ilman tyyliä..

[Jusu]

(Parempi myöhään kuin ei silloinkaan...)

Miten mahtavaa oli ratsastaa Sentillä taas! Ensimmäinen yhteinen estetuntimme pitkän tauon jälkeen sujui varsin mukavasti. Tunnin jälkeen selostin seikkaperäisesti Danielille kaikki ne tilanteet, jotka hän oli jo nähnyt... mutta kun olin niin innoissani! Annella olisi saattanut olla sanomista tyylistä, jolla talutin kultaista oria, mutta onneksi hän ei nähnyt. Ja onneksi Sentti oli ihana ja kiltti iso luppakorvahalinalle. <3


Maksut tähän asti ok ja lisätty listaan. Loput maksut lisätään itse omaan listaan.

[Sandra]

// Apua en ollu yhtään huomannut tätä! Mutta tässä tämä nyt "vähän" myöhässä..


Vinot esteet epäilyttivät Aristoa, vaikka hyviäkin hyppyjä saatiin.