20.3.2014 - Linjakas estetunti

[Piritta]

Torstaina 20. päivä maaliskuuta pläjäytetään käyntiin estetunti, jonka aikana harjoitellaan iki-ihanien linjojen ratsastusta: tarjolla on suoraa, kaarevaa, lyhyttä ja pitkää linjaa. Estekorkeus säädetään ratsukoiden tason mukaan. Tunti on avoin kahdeksalle hoitajalle ja/tai yksärin omistajalle.

Osallistujat 8/8
Inkeri - Pella ok
Minttu - Humu
Essi - Venna ok
Emmy - Patron ok
Jesse - Tollo ok
Pihla - Aristo ok
Salma - Bonnie ok
Loviisa - Rotta ok

Tarina

"Tehkää oikein reipas, lyhyt verryttely sileällä. Ratsastakaa kaikki askellajit sen verran läpi, että huomaatte pystyvänne vaikuttamaan hevosiin. Aloitetaan hyppääminen tänään heti, kun olen tyytyväinen estekyhäelmiini", ohjeistin ratsastajia, jotka olivat tovin ehtineet kävellä pitkin ohjin sillä välin, kun minä laitoin esteitä oikeille paikoilleen. Osa esteistä oli edellisen junnutuntini jäljiltä jo valmiina, osaa piti siirtää ja lisäksi halusin lisätä vielä pari hyppyä tätä tuntia varten.

Ratsukot alkoivat työskennellä omaan, itsenäiseen tahtiinsa. Toiset ratsastajat, kuten yksäreillään mukaan tunnille tulleet Jesse ja Salma, osoittivat tottumuksensa itsenäiseen ratsastamiseen ryhtymällä lämmittelemään hevosiaan rutiininomaisen taitavasti. Muutamille itsenäisesti ratsastaminen oli kuitenkin vieraampaa, mikä näkyi hieman päämäärättömänä ja tehottomana palloiluna ympäriinsä. Ratsastuskouluissa mielestäni liian usein ohjattiin liikaa; teki hyvää oppia tunnustelemaan ihan itse, mikä omalle ratsulle sopi ja toimimaan sen mukaisesti. Täysin tuuliajolle en kuitenkaan kokemattomampia ratsastajia jättänyt, vaan annoin muutamia pieniä vinkkejä, joiden avulla heidän oli helpompi saada otetta ratsastamisesta ja allaan olevasta hevosesta.

"Aloitetaan hypyt tästä pystystä", sanoin viittilöiden kohti noin 60-senttistä pystyestettä hieman uran sisäpuolella pitkän sivun alussa. "Muut pysyy poissa esteen takaa, kun joku lähestyy sitä."

Näin heti, että pikkuinen russponi Pella oli mahdottoman innoissaan hyppäämisestä. Peikkomaisen paksu harjapehko tötteröllä ja kaksi pikkiriikkistä jalkaparia villisti mahansa alla heiluen se söhelsi kohti estettä ja loikkasi yli melko tyylittömästi. Minua nauratti.

"Inkeri, ette te tyyliluokassa palkintoja nyt saisi, mutta ainakin mummelilla on hauskaa! Ei haittaa, vaikka se on vielä niin innoissaan, että hyvä jos karvapöksyissään pysyy, mutta koita valjastaa sen energia johonkin hyödylliseen. Pidä huoli, että se on ihan suora silloin kun sen kuuluu olla, eikä kiemurtele miten sattuu."

Tunnin toinen seniorikansalainen, Humu, sen sijaan näytti olevan sitä mieltä, että päivänokoset olisivat paljon parempi ohjelma tälle nimenomaiselle hetkelle kuin jonninjoutava estehyppelö.

"Tomeruutta, Minttu, tomeruutta! Humu pitäisi saada nyt kunnolla käynnistymään. Ratsastapa toinen pitkä sivu niin reipasta laukkaa kuin suinkin saat siitä irti. Lyhyellä sivulla on hyvin aikaa ratsastaa laukka napakammaksi ennen estettä."

Iäkäs tamma näytti kokevan herätyksen, kun sitä pyydettiin laukkaamaan oikein reippaasti. Seuraavasta hypystä tulikin paljon parempi kuin ensimmäisestä, mutta nähtäväksi vielä jäi, kuinka pitkään Humun reippaus kantaisi.

"Seuraavaksi hypätään tämä linja kokonaisuudessaan, eli jatkakaa pystyn jälkeen näille kahdelle okserille. Kumpikin väli on osapuilleen 17 metriä pitkä ja kuten näette, linja on aivan suora ja pitkän sivun suuntainen. Pitäkää huoli, etteivät hevoset valu sivulle. Saatte ensalkuun kokeilla itse, millä askelmäärällä juuri oma hevosenne välit luontevimmin kulkee."

"Essi, huomasit itsekin, että ensimmäiseen väliin tuli hölmö puolikas askel. Sinuna olisin korjannut Vennaa mieluummin vähän eteenpäin ennen viimeistä estettä ja ottanut yhden askeleen vähemmän kuin jäänyt puolikkaasta askeleesta hämmentyneenä pitämään sitä ohjalla liikaa", totesin. "Se olisi tullut toisen välin paljon sujuvammin, eikä olisi painunut noin pahasti pohjaan viimeisellä esteellä. Seuraavalla kerralla ratsasta sitä linjalla eteen!"

"No niin, ja sitten innarin kimppuun. Kuten näette, se on kaareva ja kyllä, se hypätään pääty-ympyrällä. Tietävätkö kaikki, mikä on innari? Hyvä, käydään sitten vain hommiin."

Innaripomppujen jälkeen ratsukot saivat kävellä hetken. Seuraavaksi siirryimme hyppäämään loivaa kiemurauraa muistuttavaa kaarevaa linjaa, jossa laukan oli suotavaa vaihtua molempien esteiden jälkeen, jotta pysyttiin myötälaukassa koko tehtävän ajan.

"Emmy, johda rohkeammin, jotta Patron vaihtaisi puhtaammin! Esteratsastuksessa apujen ei aina tarvitse olla näkymättömiä", muistutin. "Voi reilusti viedä vasemman kätesi sivulle samalla kun jo katsotkin seuraavalle esteelle. Tule heti uudestaan."

Päättäväinen ilme kasvoillaan Emmy lähestyi linjan ensimmäistä estettä, jonka olin hänelle asettanut melko lähelle Patronin kipurajaa. Urheasti ruuna hyppäsi ja vaihtoi laukankin ensimmäisellä esteellä puhtaasti. Ei haitannut, vaikka se tuli jälkimmäiseltä esteeltä alas ristilaukassa - parannus ensimmäiseen suoritukseen verrattuna oli suuri. Pyysin Emmyn hyppäämään vielä kerran, minkä hän onnistuneesti tekikin.

Viimeisenä hyppääviä Jesseä ja Tolloa varten hilasin esteitä reippaasti ylöspäin tietäen, ettei kumpikaan kokisi isompaa estekorkeutta ongelmaksi. Ensimmäisellä yrittämällä Tollo esitti suuren, kaukaa ponnistetun hypyn ensimmäiselle esteelle ja kielsi toiselle.

"Älä jää ratsastamaan noin paljon taaksepäin kaarteessa, Jesse! Anna sen sujua letkeämmin, löydät kyllä paikan vaikka vähän isommastakin laukasta. Jos ei muuten, niin muuttamalla kaarta", huikkasin. "Uudestaan! Parempi, paljon parempi. Vielä uudestaan, ja lisäksi saat tässä välissä tulla tekemään ensimmäisen linjan uusiksi isompana."

Nostin 17 metrin väleillä olevat esteet isommiksi ja patistin Jessen ratsastamaan linjaa muutaman kerran määräten aina eri askelmääräyhdistelmän. Tollosta näki, että se olisi halunnut suorittaa tehtävän mukavuusalueellaan eikä suinkaan tehdä väliin lisää askelia, mutta niin vain Jesse taivutti hevosen tahtoonsa.

"Sitten tullaan kaareva linja täällä päädyssä. Ensimmäinen väli on pidempi ja siihen saatte yrittää ratsastaa kolme tai neljä askelta, kun taas toiseen väliin tulee tällä kierroksella kaksi. Jos hyvin käy, pääsette hanattamaan sitä yhdelläkin. Se on aika napakka kahden laukan väli etenkin isompilaukkaisille hevosille, joten tarkkuutta!"

Pian Aristo lähestyi esteitä vasemmassa laukassa.

"Pihla, älä heitä ohjaa pois noin paljon, vaikka myötäätkin! Et saa vaikutettua Aristoon toisessa välissä, jos menetät tuntuman jo ensimmäisen aikana. Toki on tärkeää antaa hevoselle tarpeeksi tilaa ja parempi myödätä vähän liikaa kuin roikkua suussa, mutta ilman tuntumaa jätät hevosen yksin tehtävää suorittamaan. Tule heti uudestaan", kehotin, ja Pihla teki työtä käskettyä keskittyneen näköisenä.

Bonnie kävi kuumana ja loikki kuin aropupu odotellessaan lupaa sännätä esteille.

"Istu painavammin", annoin ohjeen Salmalle. "Tee pidäte ulko-ohjasta ja myötää, kun se reagoi. Hyvä, onhan se kuulolla. Säilytä tuo sama laukka lähestyessäsi estettä."

Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Heti esteen nähdessään Bonnie kohotti päänsä ylös, laski ahterinsa alas ja vinkaisten se ponnahti menemään sellaista vauhtia, ettei Salma saanut sitä pysymään tehtävän kaarellakaan! Ratsukko suhahti ulkokautta ohi keskimmäisestä esteestä aivan tolppaa hipoen.

"No voihan poni, uskotkohan olevasi töissä ollenkaan kun meno on kuin varsalaitumella?" naurahdin. "Ei haittaa, Salma, tulette vaan uudestaan. Älä jää turhaan kiskomaan vastaan. Nopeita pidätteitä ja kova yritys pitää poni linjalla, vaikka se porhaltaisikin menemään vähän holtittomasti. Kyllä se siitä."

Loviisa ratsasti Rotalla tarkan lähestymisen ensimmäiselle esteelle, mutta kaarella ruuna valui ulospäin koko matkan ajan.

"Pidä ulkopohje hereillä, Loviisa, ja voit vaikka ottaa raipan hetkeksi ulkokäteen, kun se nyt valuu noin paljon. Pidä visusti huoli, että se on aivan suora pitkällä sivulla eikä puske kohti seinää. Voit aivan hyvin laukata metrinkin irti urasta pitkällä sivulla ja keskittyä pitämään se suorana. Tarvitset siihen vahvat ulkoavut, ja jos saat ne suoralla läpi, se helpottaa huomattavasti kaaren ratsastusta."

Nuori ratsastajatar otti vinkistäni visusti vaarin. Lopputuloksena oli tasapainoinen ja tarkka linja, ja minun suureksi ilokseni sivutuotteena vapautunut hymy Loviisan kasvoilla. Oli mukavaa, kun ratsastajat saivat kokea tunneilla onnistumsen iloa.

"Kello alkaakin olla niin paljon, ettemme tänään ehdi hyppäämään enempää. Ravailkaa hetki ja lähtekää sitten ihmeessä ulos loppukäyntien ajaksi, siellä on mahtava keli! Jokohan tässä pian kerralla päästään kentällekin hyppäämään...?"

[Piritta]

Tunti tulikin roimasti etuajassa. Ei kiirettä maksujen kanssa!

[Emmy]

Innokas ponieläin ja johtava ohjasote ;)

[Pihla]

Ratsastaja katoaa hevosen jouhiin Kiitos tunnista!

[Salma]

Kahdeksan ratsukkoa lämmitellä porhalsi ympäri maneesia reippaasti ravaten, hevosia taivuteltiin ja joku väistätti omaa ratsuaan pitkän sivun sisäpuolella. Punarautias siro ruuna laukkasi pääty-ympyrällä harja tahdikkaasti heilahdellen. Oli estetunnin alku.
Pirre raahasi estepuomeja maneesin poikki ja jätti jälkeensä puruihin puominmuotoisen pitkän vanan. Minä töyssähtelin Bonniella harjoitusravissa hänen ohitseen. Poni tuntui olevan innoissaan, se tiesi mitä puomit merkitsivät ja pureskeli mielissään kuolaintaan. Valkeaa vaahtoa oli jo alkanut muodostua sen pehmeisiin suupieliin.

Heti lämmittelyn jälkeen siirryimme esteille. Pirre osoitti meille hiukan uran sisäpuolella pitkän sivun alussa olevan yksinkertaisen pystyn, josta aloittaisimme. Osa ratsastajista näytti jännittävän tuntia hiukan, jännitys oli tarttunut hevosiin ja ne touhottivat pää korkealla tai takaosa uran sisäpuolelle viistäen. Estelähestymiset sujuivat kaikilta kuitenkin mallikkaasti.
Bonnie kiritti laukkaa, kun lyhyen sivun alussa asetin sitä esteelle päin. Se maiskutti kuolainta suussaan, höristi kolmionmuotoiset korvansa ja suhahti helposti esteen yli. Laskeutumisen jälkeen annoin sen päästellä hetken laukkaa, ennen kuin taputin sen kaulaa ja pidätin uralle Essin ja Vennan perään. Turvaliivissä oli jo tullut lämmin.

Rataa jatkettiin lisäämällä pystyn perään kaksi okseria. Laskeskelin mielessäni, kuinka monta laukkaa saisin mahdutettua esteiden väliin. Lähestymät olivat melko helppoja, linja oli suora, mutta askelissa saisi silti olla tarkkana. Bonnie astahti allani energisenä ja olisi halunnut lähteä esteille jo kauan ennen omaa vuoroaan.
Kun lopulta myötäsin ohjaa ja päästin Bonnien laukkaan, se kaarsi kaulaansa ja oikein korskahti. Minua nauratti, että poni oli kuin suurinkin estehevonen, vaikka tunnin tehtävät olivat vasta alussa. Kaviot tömähtelivät reippaasti maneesin pohjaan ja sivusilmällä kaarteessa näin, kuinka Bonnien häntä oli kohonnut ylpeäksi lipuksi sen perään. Pidätin hiukan ennen estettä ja annoin ponin sitten ponnistaa. Yksi, kaksi, kolme, laskin väliin jääviä laukkoja ja tarrasin harjasta kiinni, kun Bonnie karahti hyppyyn askelta ennen kuin minä olin suunnitellut. Hypystä tuli pitkä ja hetken jo luulin ponin tiputtavan, mutta se venytti itseään kuin kissa ja laskeutui tyylipuhtaasti. Seuraavalle okserille tultaessa laskin laukat tarkemmin ja pidin tamman käsieni ja jalkojeni välissä, ettei se keksisi omiaan.

Onneksi pääsimme innariharjoituksen jälkeen välikäynneille, sillä Bonnie oli kuumunut hypyistä ja muista maneesissa olevista hevosista siinä määrin, että sen pidätteleminen alkoi olla jo vaikeaa. Se ei rentoutunut käynnissäkään täysin, vaan piteli päätään ylhäällä ja kuikuili maneesin toisella puolella kulkevan Tollon puoleen. Se oli kevään tullen heräillyt siihen, että tallissa asui myös orihevosia.

Pirre hyppyytti meillä kiemurauralla olevia esteitä, joiden väliin hän halusi laukanvaihdot joka esteen jälkeen. Bonnie keräsi kierroksia. Se kyllä vaihtoi laukat tarmokkaasti, mutta kiiti esteiden välejä kiinnittämättä huomiota siihen , montako askelta väliin laittoi. Minä sain tehdä hurjasti työtä pidättääkseni menoa ja huolehtiessani, että lähestyimme esteitä suunnilleen keskeltä.
Viimeinen tehtävä, kaareva linja päädyssä, sai jännityksen kouraisemaan vatsassani jo siinä vaiheessa, kun Pirre selitti tehtävää. Bonnie oli nähtävästi läpeensä tyytyväinen hyppyihinsä ja halusi päästä esittelemään taitojaan lisää. Se loikki paikoillaan, ei halunnut seisoa uralla eikä myöskään kulkea käynnissä ympyrällä, jolle käänsin sen. Tuntui, kuin ponin jalkojen tilalle olisi vaihdettu hyppykepit.
”Istu painavammin! Tee pidäte ulko-ohjasta ja myötää, kun se reagoi!” Pirre huuteli minulle ohjeeksi, kun nostin ponin laukkaan ja se kaahotti kuin villikani ympyrällä. Puristin oikean käteni nyrkkiin ja pidätin, Bonnie käänsi korvansa minua kohti ja kulki muutaman askeleen verran siistimmin. ”Hyvä, onhan se kuulolla! Säilytä tuo sama laukka lähestyessäsi estettä.”
Laukka säilyi samana noin neljän askeleen ajan. Kun Bonnie huomasi, että nyt lähestyttiin, se tuntui keikahtavan etunojaan, remusi estettä kohti ja huolimattoman hypyn jälkeen suhasi kakkosesteen ohitse. En ehtinyt edes yrittää vaadittua kaarta, poni veteli jo pitkää sivua kohti niska minun silmieni tasalla.
”Uudelleen!” Pirre komensi.
Tällä kertaa pääsimme koko linjan, mutta tahti oli edelleen liian hurja. Askelmäärät menivät oikein, vaikka poni hätäilikin niin paljon, ettei ratsastus ollut kovinkaan siistiä. Taputin sitä silti kaulalle ja hidastin esteiden jälkeen raviin.

Loppukäynneille lähdimme maastoon. Järjestäytyminen sopivaan remmiin kesti hetken, mutta lopulta kahdeksan ratsukon letka pääsi lähtemään tallin kiertävälle polulle. Posket kuumottivat ja aurinko tuntui tukalan kuumalta, mutta silti olo oli tyytyväinen. Olihan tunti meidän osaltamme ollut hätäinen, mutta en malttanut odottaa, että pääsisin kokeilemaan uudelleen Pirren esittelemiä tehtäviä.

[Loviisa]

Maksu!

”Klup, Rotta” nielaisin tyhjää ilmoitustaulua katsellen.
Pirittan pitämä estetunti alkaisi vajaan tunnin kuluttua ja minulle oli laitettu ratsuksi Rotta. Samaan aikaan jännitin mutta olin myös intoa täynnä sillä oli pitkästä aikaa mukava päästä hyppimään opettajan silmän alla. Selailin muut tuntilaiset läpi jonka jälkeen lähdin hakemaan ratsuani tarhasta.

Aloitimme itsenäisesti alkuverkoilla, sain heti tuntumaa Rottaan. Se tuntui heti jo rennolta, alkujännitys katosi nopeasti. Satula narskui tuttuun tapaan kun teimme ympyröitä ravissa. Hevoset pärskivät ja kaviot kopsuivat kun jokainen verrytteli omaan tahtiin.

Alkuverkkojen jälkeen aloitimme heti hyppimään. 60-senttinen pysty olisi ensimmäinen haaste. En todellakaan ollut mikään mestari esteillä, minua pelotti miten selvisin Rotan kanssa. Sillä aikaa kun emme hyppineet ratsastimme niin ettemme olisi ratsukoiden edessä kun he hyppivät.
Vuoromme tullessa nostatin laukan ja ohjasin esteelle. Pientä epävarmuutta mutta yli mentiin, Rotan ansiosta sillä se jäi yksin esteelle, minä jäin jälkeen. Toinen meni jo paremmin, en jännittänyt enää estettä niin paljon mitä ekalla kertaa.

Ekan pystyn jälkeen jatkoimme oksereille.
Pystyn tulimme ihan semihyvin, eka okseri laiskasti ja huolimattomasti. Alastulossa tömähdin kaulalle mutta onneksi sain koottua itseni ennen toista okseria. Tulimme sen vähän vinossa mutta paremmin kuin eka. Este esteeltä paremmin.

Innari eli sarjaeste hypättiin pääty-ympyrällä. Siinä hevoset saivat todella ponnistella. Innarin jälkeen pidimme pienet välikäynnit.

Välikäyntien jälkeen Piritta oli koonnut meille kiumurauralle olevia esteitä. Myötälaukassa tietenkin joten laukanvaihdoksia piti tehdä esteiden jälkeen.
Vuoromme tuli Rotan kanssa, ensimmäinen este tuli ihan hyvin, yritin keskittyneesti antaa täsmälliset avut laukanvaihtoon. Laukka vaihtui, onneksi. Toiselle esteelle suorassa linjassa ja yli mutta laukanvaihto oli huolimaton joten tulimme ristilaukassa. Tuintuipa se typerältä, Rotan jalat menivät miten sattuu. Hidastin ja annoin uudet paremmat laukka-avut ja sain Rotan myötälaukkaan.
Toisen kerran tulimme aika puhtaasti jo, Rotskun etukaviot kolahtivat puomiin mutta se ei tippunut.

Sitten menimme kaarevaa linjaa toisessa päädyssä.
Katselin sivusilmällä kun Bonnie ja Salma menivät, Bonnie oli aikamoinen vauhtihirmu mutta Salma tiesi Bonnien temput. Heti heidän jälkeen oli meidän vuoro.
Ensimmäiselle tulo oli hyvä mutta esteen jälkeen valuimme aiiivan liikaa ulospäin. Vaikka kuinka yritin pitää painon sisäpuolella ja olla tarkkana sisäohjan ja ulkopohkeen kanssa. En ollut tarpeeksi tomera.

"Pidä ulkopohje hereillä, Loviisa, ja voit vaikka ottaa raipan hetkeksi ulkokäteen, kun se nyt valuu noin paljon. Pidä visusti huoli, että se on aivan suora pitkällä sivulla eikä puske kohti seinää. Voit aivan hyvin laukata metrinkin irti urasta pitkällä sivulla ja keskittyä pitämään se suorana. Tarvitset siihen vahvat ulkoavut, ja jos saat ne suoralla läpi, se helpottaa huomattavasti kaaren ratsastusta."

Pirre auttoi minua ja toisella kerralla keskittyneesti ja tomerasti pääsin viimeisen harjoituksen onnistununeesti läpi. Olin helpottunut, iloinen ja hikimärkä. Tähän oli loistava lopettaa!

Ravailimme vielä lopuksi vähän aikaa ja sitten lähdimme ulos maastoon loppukäynneille.

Kiitos tosi kivasta tunnista!! :--)

[Essi]

Vennan harjailua ennen tunnin alkua.

(ajattelin, että tää on pakko maksaa ja tiesin, etten tuu ikinä saamaan sitä valmiiks jos yritän tunkea ihmistä siihen, niin... mutta oli kivaa pitkästä aikaa väritellä koneella, vaikkei tää ollutkaan mikään panostettu.)

Kiitos tunnista ja pahoittelut myöhästyneestä maksusta!

[Inkeri]

Kiitos tunnista!

[Jesse]

Aloitimme estetunnin perus verryttelyllä. Tollo oli vähän ihmeissään kun kentällä olikin niin monta hevosta yhtä aikaa. Se kuitenkin pysyi hyvin hanskassa, vaikka tuntui hyvin vahvalta ratsastaa. Kerkesin jo ennen tuntia, mittiä minne olin pääni pistänyt, mutta kun päästiin laukkaamaan ja sain Tollolta isoimmat hyperenergiat pois, niin meno tuntui jo mielekkäämmältä.

Ori kuunteli laukan jälkeen paljon paremmin pidätteitä, sekä pohjetta. Se lähti ravissakin eteen jalasta, eikä vain jäänyt hyppimään ylöspäin. Myös muita ratsukoita piti kokoajan väistellä, mikä teki verryttelystä haastavaa. Varsinkin, kun oli oikeasti tottunut menemään vain yksin koko kentällä.
Verryttelyesteenä mentiin pientä pystyä. Tollolle se oli helppo nakki. Tulin esteelle hieman pienemmällä tiellä kuin muut, ihan vain että ori pysyisi edes hieman hanskassa. Suoristin ennen estettä ja Tollo loikkasi liioitellun hypyn pikkupystyn yli. Taputin hevosta, ainakin se oli varovainen jalkojensa kanssa. Tulimme pystyä vielä muutaman kerran, molemmista suunnista. Pyysin tulla pystyn lopuksi metrisenä, jotta Tollo joutuisi edes vähän nostamaan jalkojaan. Hyppy meni hyvin.

Sitten jatkoimme linjalle, pysty, okseri, okseri. Molempien väli oli 17m, joten molempiin väleihin pitäisi tulla saman verran askeleita, jos tuli hyvässä rytmissä sisälle pystylle. Tosin okseri okseri väli on aina lyhyempi, kuin pysty okseri väli, joten se piti ottaa huomioon pienellä pidätteellä.
Menin viimeisenä, että saisin tulla vähän isompana. Hyppäsin linjan muutaman kerran peräkkäin. Aluksi oli vähän hakemista rytmin kanssa, mutta toinen ja kolmas kerta olivat superhyviä ja tasaisia. Esteillä oli korkeutta 120cm.

Innarit olivat seuraava tehtävä. Tulimme ne ympyrällä. Tollon ison laukan takia jouduin tulemaan innarit hieman ulkoreunasta, jotta ori saisi ponnistaa kunnolla. Sitten pidettiin hengähdystauko, jonka ajan Tollo höyrysi ja steppaili. Tauon jälkeen aloitimme heti kaarevalla linjalla. Tulimme taas viimeisenä. Pirre nosti esteitä ja Tollo vain höristi korviaan. Se ei välittänyt pienistä, mutta kun esteellä alkoi olla kokoa yli 120cm, niin ori heräsi. Ehkä liikaakin, sillä ensimmäiselle esteelle tuli valtava loikka ja kiire ennen seuraavaa, jolloin ajauduimme pohjaan ja Tollo veti liinat kiinni. Olin valtavan hypyn jälkeen ottanut Tolloa niin paljon kiinni, että laukka oli kuollut ja hyppääminen olisi ollut ihan mahdotonta. Otimme uusiksi ja tällä kertaa hyvä lähestyminen onnistui ja pidin rytmin kaarteen läpi ja saimme sujuvan hypyn toiselle. Pirre käski tulla vielä kerran, joten tottelin mukisematta. Aina oli varaa parantaa suoritusta.

Extratehtävänä tulin vielä 17m välejä erilaisilla laukka-askeleilla. Pidentäminen oli helppoa, mutta lyhentäminen isommilla esteillä vaikeampaa, sillä laukan piti kuitenkin pyöriä ja edetä, jotta hevonen pääsisi hyppäämään. Selviydyimme tehtävistä kuitenkin. Pirre sanoi, että näytti niin hyvältä, että minun ei tarvitsisi tulla viimeistä tehtävää ollenkaan. Nyökkäsin, kiitin tunnista ja rupesin loppuverkkaamaan Tolloa

Kiitos Pirrelle tunnista! Tulee vähän myöhässä maksu, mutta maksettu nyt kuitenkin!