Post by Piritta on Jan 30, 2014 18:00:56 GMT 2
Kahdeksan ratsukkoa toivotetaan tervetulleeksi ystävänpäivän estetunnille, jonka aiheena on käynti- ja ravilähestymiset. Ne ovat omiaan harjoittamaan ratsastajan kykyä päästä mukaan hyppyihin ja kehittämään hevosille poweria ponnistuksiin. Tunti on ensisijaisesti avoin seppeleläisille.
Osallistujat 8/8
Inkeri - Patron ok
Essi - Hestia
Kirsikka - Sikke ok
Emmy - Venna ok
Pihla - Frank ok
Eetu - Alex ok
Cecilia - Gitta
Walma - Myntti
Tarina
"Ne teistä", aloitin pahaaenteilevällä äänensävyllä samalla, kun asettelin puominkannatinta oikealle korkeudelleen. "Ne teistä, jotka uskovat tulleensa mukavan helpolle tunnille, tulette vielä ajattelemaan toisin. Aloitamme matalilla hypyillä, jotta saatte ideasta kiinni. Käynti- ja ravilähestymisten ei kuitenkaan tarvitse päättyä pieneen pomppuun. Itse olen tullut ravista metrikolmekymppisillekin esteille, eikä ole tehnyt tiukkaa. Tämä on äärimmäisen hyvä harjoitus niin ratsastajan kuin ratsunkin kannalta. Hevonen joutuu aivan varmasti käyttämään niitä pyllylihaksiaan hypätessään hitaasta askellajista korkealle ja ratsastajalla on monen monta tehtävää."
Näin muutamia kauhunsekaisia ilmeitä. Tiesin parin ratsastajan miettivän, mihin olivatkaan päänsä pistäneet, ja hyvä niin. Minä olin luvannut itselleni, että tällä tunnilla muuttuisi tahti; nyt ei oltaisi ratsastuskoulun pullaheppoja ja huvikseen ratsastelijoita. Minä hiillostaisin nyt kaikista esille parasta tekemistä, mitä suinkuin onnistuisin irti saamaan.
"Teidän kanssa me ei tietenkään nosteta esteitä metriä suuremmiksi, kun ei näistä hevosista juuri kenelläkään ole edellytyksiä sellaiseen. Mutta uskokaa pois, ystävät kalliit, etten tule teitä helpollakaan päästämään! Edellytän teiltä tällä tunnilla hyvää käynnin ja ravin ratsastamista sekä nopeaa mukautumiskykyä. Hyppyyn lähtö tuntuu voimakkaammalta ja teidän tulee olla valmiina myötäämään heti, kun hevonen ponnistaa. Ette saa hätkähtää, vaikka hevonen kolistelisi puomeja mukaansa ja ehkä vähän kompuroisikin. Kylmät hermot ja nopeat reaktiot on ihan A ja O tällä tunnilla."
Pelottelupuheeni pidettyäni komensin ratsukot raviverryttelyyn. Annoin ratsastajien ravailla ympäriinsä omaan tahtiinsa hetken, ennen kuin aloin puuttua heidän tekemisiinsä rankalla kädellä. En halunnut nähdä yhdenkään tytöistä kurvailevan ympäriinsä miettimättä, miksi teki niin kuin teki. Enkä Eetunkaan, sen puoleen. Kaikki pääsisivät helpoimmalla, kun heti alkuun saisivat kokemuksen siitä, miltä ravin ratsastamisen tulisi tuntua myöhemmin, kun alettaisiin lähestyä esteitä. Patistin tuntilaiset ratsastamaan tehokkaasti, eikä kukaan välttynyt perusratsastukseen liittyviltä korjauksiltani. Kun olin ottanut kaikki vuorollaan tiukkaan syyniini sileän alkuverkan aikana, en suinkaan antanut heidän pitää käyntitaukoa, vaan ohjeistin ratsastamaan toiselle pitkälle sivulle kokoamani puomilinjan yli.
"Tärkeää on saada hevonen hyvään raviin jo ennen kuin käännytte pitkälle sivulle, jotta voitte vain antaa hevosten sujua kohti linjaa tekemättä enää mitään suurta kohti estettä. Tässä Patron oli lyhyellä sivulla aivan unessa, minkä Inkeri huomasi. Lähdit kiihdyttämään vauhtia, Inkeri, vasta, kun olitte jo tulossa puomilinjalle, ja tuloksena oli tahditon hosuminen puomien yli. Ensi kerralla et edes tule puomeille asti, jos ravi on noin huonoa lyhyellä sivulla."
"Emmy, siinä on hyvä! Nyt säilytä tuo ravi ja seuraa pehmeästi mukana, kun Venna ravaa puomien yli. Näillä väleillä ponit joutuvat vähän venyttämään raviaan, jotta niiden askeleet osuvat ihan kohdilleen. Pihlan hevosella onkin paljon helpompaa, koska Frank on noin paljon isompi. Tasaisemmat kädet, Pihla, anna Frankin tehdä työnsä rauhassa. Jatka linjan jälkeen tarkasti suoraan, nyt Frank puski ulkopohjetta vasten ja valui seinää kohti."
Puomilinjan jälkeen ohjeistin ratsastajat ottamaan pieniä laukkapätkiä, minkä jälkeen ratsukot saivat hengähdystauon välikäyntien merkeissä ennen hyppäämisen aloittamista.
"Jos teillä ei nyt ole hiki, niin kohta on", naurahdin. "Aloitetaan helposta, eli tästä kaarevasta puomi - este - puomi -linjasta täällä päädyssä ravilähestymisellä. Ratsastakaa ravi kuntoon jo hyvissä ajoin ennen kuin lähdette suunnilleen tästä kohti kaartamaan pois uralta niin kuin tekisitte ison ympyrän tähän. Teidän hevoset ravaa puomin yli, hyppää esteen ja todennäköisesti matka jatkuu sitten laukassa seuraavan puomin yli ja edelleen kaartaen uraa kohti. Tullaan jatkuvalla syötöllä; seuraava voi jo kääntyä uralta kohti ekaa puomia, kun edellinen on palannut uralle."
Ensimmäisenä tehtävän suorittivat Cecilia ja Gitta. Gitta ravasi nyrpeän vetelästi esteelle, huiskautti häntäänsä heilauttaen esteen yli melko ponnettomalla hypyllä ja jatkoi sitten yhtä vetelässä ravissa viimeistä puomia kolistellen uralle. Cecilian ilmeestä näki, että hän tiesi itsekin, mikä oli mennyt pieleen.
"Tehokkaampi ote siihen poniin, Cecilia - uskalla vain pistää se kunnolla töihin! Tule heti Eetun ja Alexin jälkeen uudestaan. Eetu, nopeammin mukaan hyppyyn", huikkasin, kun Alex potkaisi esteen jälkeen kiukkuisena taaksepäin saatuaan osakseen pienen nyppäisyn suusta. "Jäit jälkeen, mutta niinhän ei enää käy uudestaan, eihän? Ensi kerralla olet valmiina. Ja sieltä tulee Gitta nyt jo paljon paremmalla tekemisen meiningillä, hyvä, Cecilia!"
Kun kaikki olivat tulleet tehtävän pari kertaa onnistuneesti, nostin puomin puolen metrin korkeudesta viitisentoista senttiä ylöspäin, ellen enemmänkin.
"Tullaan kohta tämä ravissa korotettuna, mutta ensin otetaan vähän käyntilähestymistehtäviä", sanoin kävellessäni kohti maneesin toista päätyä, johon olin kasannut puolirataleikan tielle niin ikään puomi - este - puomi -linjan. "Tämä tehtävä eroaa edellisestä paitsi siten, että lähestyminen tapahtuu käynnistä, myös siksi, että tämä on suora linja. Nyt hevoset ovat tulleet esteeltä alas lähes poikkeuksetta myötälaukassa, kun reitti on ollut kaareva. Tällä kertaa on teidän tehtävänne varmistaa, että hevonen käynnistä hyppyyn lähtiessään tietää, että pitää laskeutua myötälaukassa, joka siis on oikea laukka tätä tehtävää suorittaessanne. Tämä on mukava kuusikymppinen pikkueste, josta ne tulevat ihan helposti yli käyntilähestymisellä, jokainen."
"Kirsikka ja Sikke saavat kunniatehtävän, nimittäin aloittamisen. Ratsasta Sikke huolella kulman läpi, ennen kuin käännyt kohti estetehtävää. Tie on puolirataleikkamainen, eli ikään kuin kokorataleikkaa, mutta jyrkemmin. Kulman sijaan tie päättyy vastakkaisen pitkän sivun puoliväliin. Hyvä, Kirsikka, tie näyttää oikein hyvältä, samoin hyppy. Ei haittaa, vaikka Sikke tulikin alas ristilaukassa. Korjaa ja jatka lyhyelle sivulle asti laukassa, ennen kuin siirryt käyntiin ja vaihdat suunnan uutta yritystä varten. Kirsikka ja Sikke tulevat vielä kerran, ja Walma ja Myntti aloittavat sitten heti perään."
Myntille ravi- ja käyntilähestymiset olivat tuttua kauraa, sillä olin niitä sillä itse paljon ratsastanut. Tamman hypyt olivat hyviä ja teräviä, mutta Walmalla oli selvästikin kovasti tekemistä päästä niihin mukaan. Tytön jalustinhihnat olivat reiän-kaksi liian pitkät. Kun pyysin häntä lyhentämään jalustimia, alkoi kevyt istunta löytyä helpommin oikea-aikaisesti
Inkerin ja Patronin käyntilähestyminen sujui hienosti. Alkutunnista olin hieman kurmuttanut tyttöä ja nyt hän näytti sisuuntuneen. Inkeri ratsasti tarkasti ja Patron toimi kuin kello. Kehaisin Inkeriä ja olin iloinen, kun näin hymyn hänen kasvoillaan.
Jätimme käyntitehtävän hetkeksi syrjään ja palasimme ensimmäiseen, korottamaani tehtävään, jota tällä kertaa hypättiin vasemman kierroksen sijaan oikeasta. Arvioin esteen olevan seitsemänkymmentäsenttinen. Hestia alkoi kuumeta ja Essillä oli hurja työ saada pidettyä se ravissa esteelle asti. Useammin kuin kerran tamma pomppasi laukalle heti uralta poistuessaan ja porhalsi iloisen näköisenä estetehtävän läpi Essin hikoillessa kyydissä. Ponissa oli pitelemistä, eikä se rauhoittunut lainkaan, kun nostin estettä vielä hieman. Se päinvastoin innostui lisää.
"Kun tunnet, että se kerää kierroksia, tee terävä, lyhyt pidäte. Kiskaise kädet vatsaasi kohti ja palauta takaisin paikoilleen. Pidä istuntasi lähellä hevosta, älä lähde yhtään ennakoimaan ja nojaamaan eteen", neuvoin Essiä, joka sai vaivoin tuotua kipinöivän Hestian ravissa ensimmäiselle puomille ja siitä sulavalla loikalla yli esteestä. "Hyvä, Essi! Noin juuri."
"Huomaatteko? Estekorkeus alkaa nyt olla kahdeksassakympissä, ja niin vain te tulette ravissa esteelle ja näppärästi yli. Kävelkää hetki, niin teen sillä välin alkuverryttelyn puomilinjasta teille jumppatehtävän."
Jumppatehtävä oli yksinkertainen suora linja, jota lähestyttiin käynnissä. Se alkoi puomista, jota seurasi kaksi innaripomppua, puomi ja lyhyt yhden askeleen sarja. Ponit saivat tulla tehtävän ensin, sillä hevosille halusin hieman pidentää sarjan väliä sekä suurentaa viimeistä estettä. Se oli okseri, ei kapea muttei järin leveäkään. Sillä nähtäisiin varmasti nättejä, pyöreitä hyppyjä.
Poniratsukot suoriutuivat tehtävästä mallikkaasti, mitä nyt pari ratsukkoa joutui tsemppaamaan hyppyjen suoruuden kanssa, jotta eivät ajautuneet loppua kohden esteiden reunaa kohti. Myös hevoskokoisten kavereiden ratsastajat paiskivat hienosti hommia silloin kun täytyi ja antoivat hevosten hoitaa oman työnsä silloin, kun oli sen aika. Aivan tunnin lopuksi hypättiin pieni rata.
"Rata alkaa tästä jumppatehtävästä. Lähestykää oikeassa kierroksessa käynnissä. Linjan jälkeen jatkakaa laukassa lyhyelle sivulle ja sen loppuun saakka. Pitkällä sivulla teillä on hyvin aikaa valmistella ravia päädyn kaarevaa ravilähestymistehtävää varten. Kaarevan linjan jälkeen joudutte vaihtamaan suuntaa, siirtymään käyntiin ja tulemaan lopuksi tämän jo aiemmin hyppäämämme käyntitehtävän, jonka estettä nostan ihan pikkuisen ylöspäin."
Mahdollisimman epäselvä kaaviokuva yksinkertaisesta radasta. Oranssista nuolesta alkaa, sinisiin päättyy.
Iloiseksi yllätyksekseni koko porukka ehti hypätä radan kaksi kertaa, ennen kuin oli pakko aloittaa loppuverryttely. Hevoset olivat hikisiä, samoin ratsastajat, ja minä puolestani olin hyvin tyytyväinen. Kunkin ratsukon suoritukset olivat olleet nousujohteisia koko tunnin ajan, ja uskalsin elätellä toiveita siitä, että jotakin oli tällä tunnilla opittu - eikä edes vaikuttanut siltä, että olin säikäyttänyt ratsastajat täysin pois tulevilta tunneiltani.
Osallistujat 8/8
Inkeri - Patron ok
Essi - Hestia
Kirsikka - Sikke ok
Emmy - Venna ok
Pihla - Frank ok
Eetu - Alex ok
Cecilia - Gitta
Walma - Myntti
Tarina
"Ne teistä", aloitin pahaaenteilevällä äänensävyllä samalla, kun asettelin puominkannatinta oikealle korkeudelleen. "Ne teistä, jotka uskovat tulleensa mukavan helpolle tunnille, tulette vielä ajattelemaan toisin. Aloitamme matalilla hypyillä, jotta saatte ideasta kiinni. Käynti- ja ravilähestymisten ei kuitenkaan tarvitse päättyä pieneen pomppuun. Itse olen tullut ravista metrikolmekymppisillekin esteille, eikä ole tehnyt tiukkaa. Tämä on äärimmäisen hyvä harjoitus niin ratsastajan kuin ratsunkin kannalta. Hevonen joutuu aivan varmasti käyttämään niitä pyllylihaksiaan hypätessään hitaasta askellajista korkealle ja ratsastajalla on monen monta tehtävää."
Näin muutamia kauhunsekaisia ilmeitä. Tiesin parin ratsastajan miettivän, mihin olivatkaan päänsä pistäneet, ja hyvä niin. Minä olin luvannut itselleni, että tällä tunnilla muuttuisi tahti; nyt ei oltaisi ratsastuskoulun pullaheppoja ja huvikseen ratsastelijoita. Minä hiillostaisin nyt kaikista esille parasta tekemistä, mitä suinkuin onnistuisin irti saamaan.
"Teidän kanssa me ei tietenkään nosteta esteitä metriä suuremmiksi, kun ei näistä hevosista juuri kenelläkään ole edellytyksiä sellaiseen. Mutta uskokaa pois, ystävät kalliit, etten tule teitä helpollakaan päästämään! Edellytän teiltä tällä tunnilla hyvää käynnin ja ravin ratsastamista sekä nopeaa mukautumiskykyä. Hyppyyn lähtö tuntuu voimakkaammalta ja teidän tulee olla valmiina myötäämään heti, kun hevonen ponnistaa. Ette saa hätkähtää, vaikka hevonen kolistelisi puomeja mukaansa ja ehkä vähän kompuroisikin. Kylmät hermot ja nopeat reaktiot on ihan A ja O tällä tunnilla."
Pelottelupuheeni pidettyäni komensin ratsukot raviverryttelyyn. Annoin ratsastajien ravailla ympäriinsä omaan tahtiinsa hetken, ennen kuin aloin puuttua heidän tekemisiinsä rankalla kädellä. En halunnut nähdä yhdenkään tytöistä kurvailevan ympäriinsä miettimättä, miksi teki niin kuin teki. Enkä Eetunkaan, sen puoleen. Kaikki pääsisivät helpoimmalla, kun heti alkuun saisivat kokemuksen siitä, miltä ravin ratsastamisen tulisi tuntua myöhemmin, kun alettaisiin lähestyä esteitä. Patistin tuntilaiset ratsastamaan tehokkaasti, eikä kukaan välttynyt perusratsastukseen liittyviltä korjauksiltani. Kun olin ottanut kaikki vuorollaan tiukkaan syyniini sileän alkuverkan aikana, en suinkaan antanut heidän pitää käyntitaukoa, vaan ohjeistin ratsastamaan toiselle pitkälle sivulle kokoamani puomilinjan yli.
"Tärkeää on saada hevonen hyvään raviin jo ennen kuin käännytte pitkälle sivulle, jotta voitte vain antaa hevosten sujua kohti linjaa tekemättä enää mitään suurta kohti estettä. Tässä Patron oli lyhyellä sivulla aivan unessa, minkä Inkeri huomasi. Lähdit kiihdyttämään vauhtia, Inkeri, vasta, kun olitte jo tulossa puomilinjalle, ja tuloksena oli tahditon hosuminen puomien yli. Ensi kerralla et edes tule puomeille asti, jos ravi on noin huonoa lyhyellä sivulla."
"Emmy, siinä on hyvä! Nyt säilytä tuo ravi ja seuraa pehmeästi mukana, kun Venna ravaa puomien yli. Näillä väleillä ponit joutuvat vähän venyttämään raviaan, jotta niiden askeleet osuvat ihan kohdilleen. Pihlan hevosella onkin paljon helpompaa, koska Frank on noin paljon isompi. Tasaisemmat kädet, Pihla, anna Frankin tehdä työnsä rauhassa. Jatka linjan jälkeen tarkasti suoraan, nyt Frank puski ulkopohjetta vasten ja valui seinää kohti."
Puomilinjan jälkeen ohjeistin ratsastajat ottamaan pieniä laukkapätkiä, minkä jälkeen ratsukot saivat hengähdystauon välikäyntien merkeissä ennen hyppäämisen aloittamista.
"Jos teillä ei nyt ole hiki, niin kohta on", naurahdin. "Aloitetaan helposta, eli tästä kaarevasta puomi - este - puomi -linjasta täällä päädyssä ravilähestymisellä. Ratsastakaa ravi kuntoon jo hyvissä ajoin ennen kuin lähdette suunnilleen tästä kohti kaartamaan pois uralta niin kuin tekisitte ison ympyrän tähän. Teidän hevoset ravaa puomin yli, hyppää esteen ja todennäköisesti matka jatkuu sitten laukassa seuraavan puomin yli ja edelleen kaartaen uraa kohti. Tullaan jatkuvalla syötöllä; seuraava voi jo kääntyä uralta kohti ekaa puomia, kun edellinen on palannut uralle."
Ensimmäisenä tehtävän suorittivat Cecilia ja Gitta. Gitta ravasi nyrpeän vetelästi esteelle, huiskautti häntäänsä heilauttaen esteen yli melko ponnettomalla hypyllä ja jatkoi sitten yhtä vetelässä ravissa viimeistä puomia kolistellen uralle. Cecilian ilmeestä näki, että hän tiesi itsekin, mikä oli mennyt pieleen.
"Tehokkaampi ote siihen poniin, Cecilia - uskalla vain pistää se kunnolla töihin! Tule heti Eetun ja Alexin jälkeen uudestaan. Eetu, nopeammin mukaan hyppyyn", huikkasin, kun Alex potkaisi esteen jälkeen kiukkuisena taaksepäin saatuaan osakseen pienen nyppäisyn suusta. "Jäit jälkeen, mutta niinhän ei enää käy uudestaan, eihän? Ensi kerralla olet valmiina. Ja sieltä tulee Gitta nyt jo paljon paremmalla tekemisen meiningillä, hyvä, Cecilia!"
Kun kaikki olivat tulleet tehtävän pari kertaa onnistuneesti, nostin puomin puolen metrin korkeudesta viitisentoista senttiä ylöspäin, ellen enemmänkin.
"Tullaan kohta tämä ravissa korotettuna, mutta ensin otetaan vähän käyntilähestymistehtäviä", sanoin kävellessäni kohti maneesin toista päätyä, johon olin kasannut puolirataleikan tielle niin ikään puomi - este - puomi -linjan. "Tämä tehtävä eroaa edellisestä paitsi siten, että lähestyminen tapahtuu käynnistä, myös siksi, että tämä on suora linja. Nyt hevoset ovat tulleet esteeltä alas lähes poikkeuksetta myötälaukassa, kun reitti on ollut kaareva. Tällä kertaa on teidän tehtävänne varmistaa, että hevonen käynnistä hyppyyn lähtiessään tietää, että pitää laskeutua myötälaukassa, joka siis on oikea laukka tätä tehtävää suorittaessanne. Tämä on mukava kuusikymppinen pikkueste, josta ne tulevat ihan helposti yli käyntilähestymisellä, jokainen."
"Kirsikka ja Sikke saavat kunniatehtävän, nimittäin aloittamisen. Ratsasta Sikke huolella kulman läpi, ennen kuin käännyt kohti estetehtävää. Tie on puolirataleikkamainen, eli ikään kuin kokorataleikkaa, mutta jyrkemmin. Kulman sijaan tie päättyy vastakkaisen pitkän sivun puoliväliin. Hyvä, Kirsikka, tie näyttää oikein hyvältä, samoin hyppy. Ei haittaa, vaikka Sikke tulikin alas ristilaukassa. Korjaa ja jatka lyhyelle sivulle asti laukassa, ennen kuin siirryt käyntiin ja vaihdat suunnan uutta yritystä varten. Kirsikka ja Sikke tulevat vielä kerran, ja Walma ja Myntti aloittavat sitten heti perään."
Myntille ravi- ja käyntilähestymiset olivat tuttua kauraa, sillä olin niitä sillä itse paljon ratsastanut. Tamman hypyt olivat hyviä ja teräviä, mutta Walmalla oli selvästikin kovasti tekemistä päästä niihin mukaan. Tytön jalustinhihnat olivat reiän-kaksi liian pitkät. Kun pyysin häntä lyhentämään jalustimia, alkoi kevyt istunta löytyä helpommin oikea-aikaisesti
Inkerin ja Patronin käyntilähestyminen sujui hienosti. Alkutunnista olin hieman kurmuttanut tyttöä ja nyt hän näytti sisuuntuneen. Inkeri ratsasti tarkasti ja Patron toimi kuin kello. Kehaisin Inkeriä ja olin iloinen, kun näin hymyn hänen kasvoillaan.
Jätimme käyntitehtävän hetkeksi syrjään ja palasimme ensimmäiseen, korottamaani tehtävään, jota tällä kertaa hypättiin vasemman kierroksen sijaan oikeasta. Arvioin esteen olevan seitsemänkymmentäsenttinen. Hestia alkoi kuumeta ja Essillä oli hurja työ saada pidettyä se ravissa esteelle asti. Useammin kuin kerran tamma pomppasi laukalle heti uralta poistuessaan ja porhalsi iloisen näköisenä estetehtävän läpi Essin hikoillessa kyydissä. Ponissa oli pitelemistä, eikä se rauhoittunut lainkaan, kun nostin estettä vielä hieman. Se päinvastoin innostui lisää.
"Kun tunnet, että se kerää kierroksia, tee terävä, lyhyt pidäte. Kiskaise kädet vatsaasi kohti ja palauta takaisin paikoilleen. Pidä istuntasi lähellä hevosta, älä lähde yhtään ennakoimaan ja nojaamaan eteen", neuvoin Essiä, joka sai vaivoin tuotua kipinöivän Hestian ravissa ensimmäiselle puomille ja siitä sulavalla loikalla yli esteestä. "Hyvä, Essi! Noin juuri."
"Huomaatteko? Estekorkeus alkaa nyt olla kahdeksassakympissä, ja niin vain te tulette ravissa esteelle ja näppärästi yli. Kävelkää hetki, niin teen sillä välin alkuverryttelyn puomilinjasta teille jumppatehtävän."
Jumppatehtävä oli yksinkertainen suora linja, jota lähestyttiin käynnissä. Se alkoi puomista, jota seurasi kaksi innaripomppua, puomi ja lyhyt yhden askeleen sarja. Ponit saivat tulla tehtävän ensin, sillä hevosille halusin hieman pidentää sarjan väliä sekä suurentaa viimeistä estettä. Se oli okseri, ei kapea muttei järin leveäkään. Sillä nähtäisiin varmasti nättejä, pyöreitä hyppyjä.
Poniratsukot suoriutuivat tehtävästä mallikkaasti, mitä nyt pari ratsukkoa joutui tsemppaamaan hyppyjen suoruuden kanssa, jotta eivät ajautuneet loppua kohden esteiden reunaa kohti. Myös hevoskokoisten kavereiden ratsastajat paiskivat hienosti hommia silloin kun täytyi ja antoivat hevosten hoitaa oman työnsä silloin, kun oli sen aika. Aivan tunnin lopuksi hypättiin pieni rata.
"Rata alkaa tästä jumppatehtävästä. Lähestykää oikeassa kierroksessa käynnissä. Linjan jälkeen jatkakaa laukassa lyhyelle sivulle ja sen loppuun saakka. Pitkällä sivulla teillä on hyvin aikaa valmistella ravia päädyn kaarevaa ravilähestymistehtävää varten. Kaarevan linjan jälkeen joudutte vaihtamaan suuntaa, siirtymään käyntiin ja tulemaan lopuksi tämän jo aiemmin hyppäämämme käyntitehtävän, jonka estettä nostan ihan pikkuisen ylöspäin."
Mahdollisimman epäselvä kaaviokuva yksinkertaisesta radasta. Oranssista nuolesta alkaa, sinisiin päättyy.
Iloiseksi yllätyksekseni koko porukka ehti hypätä radan kaksi kertaa, ennen kuin oli pakko aloittaa loppuverryttely. Hevoset olivat hikisiä, samoin ratsastajat, ja minä puolestani olin hyvin tyytyväinen. Kunkin ratsukon suoritukset olivat olleet nousujohteisia koko tunnin ajan, ja uskalsin elätellä toiveita siitä, että jotakin oli tällä tunnilla opittu - eikä edes vaikuttanut siltä, että olin säikäyttänyt ratsastajat täysin pois tulevilta tunneiltani.
Pahoitteluni myös myöhäisestä maksusta...
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!