20.02.2014 Vaativampi koulutunti: kankikuolaimet

[Anne]

HeB-A -tasoisille ratsastajille suunnattu kankitunti. Mukaan mahtuu vain 6 oppilasta, tunti on avoin sebeläisille.

Ilmoittaudu mukaan, tunnilla mukana nämä hevoset, joista ssa toivoa sopivaa:

6/6

Britta - Hype
Clara - Laila
Ode - Rotta
Emmy - Frank
Essi - Venna
Fiia - Alex

Tallissa kävi kuhina. Miten tää remmi ja miten tää ketju kuuluisi, tuntuivat olevan päällimmäisiä kysymyksiä. Kävin jokaisen ratsastajan luona auttamassa ja selitin samalla kankikuolainten sovituksesta ja asetuksesta. Hevoselle, joka ei ollut kankiin tottunut, laitettiin paksumpi kanki, jonka vaikutus oli miedompi. Lisäksi kankikuolainten kanssa käytetään ohuempaa niveltä, bridongia. Kankiketju kiristetään sopivaksi, mitä kireämpi ketju, sitä voimakkaampi vaikutus kangella. Tällä kertaa jätimme kaikki ketjut melko löysiksi. Kuolainten säätäminen vei aikansa, koska kaikilla hevosilla ei ollut omia kankisuitsia. Vennalla oli omat ponikokoiset, samoin Alexilla omat hienot kankisuitset, mutta muille kaiveltiin lainaksi yksityisiltä mahdollisimman sopivat. Pian päästiinkin lähtemään maneesille.

- Näillä kaikilla hevosilla on kangilla ratsastettu, mutta ei kovin usein. Hypeä treenasin viime viikolla, mutta muille saattaa olla vähän oudompi kokemus. Vennalla on käytetty olympioita, joten se on tottunut vipuvaikuttavaan ohjaan enemmänkin.

- Kankiohjien pitämisessä on useita eri koulukuntia. Itse oetan, että nivelohja tulee normaalisti ja kankiohja nimettömän ja keskisormen välistä nyrkkiin. Aloitetaan käynnillä, nivelohja puolipitkäksi ja kankiohja pitkänä. Hevoset saattavat alkuun protestoida, joten antaa niidenkin hetken tutustua kuolaimiin.

- Emmy korjaa jalkaa pitemmäksi ja istuntaa enemmän pystyyn. Fiia, katse Alexin niskasta ylös!

- Sitten keräillään ohjia tuntumalle. Ensin nivelohja normaalille tuntumalle ja sitten kankiohjaa tiukemmaksi, mutta saa vielä olla löysänä. Siirrytään kevyeeseen raviin. Heti haetaan hyvää ravia takaa ja niin, että nivelelle tulee painetta. Kankikuolaimilla ei tee mitään, ellei hevonen liiku takaa eteen. Kangen tarkoitus on koota hevosta niskasta vielä ylemmäs ja tarkemmin luotiviivalle. Mutta jos ei oe liikettä, kuolaimen vipuvaikutus on enemmän jarruttava kuin kokoava. Joten ensin hevoset hyvin eteen!

- Britta, keskity taas pitämään oma kevennys pitäkänä ja tee vaikka pari loivaa väistöä uran sisäpuolelle. Niin, että pohje menee läpi. Nyt se Hype juoksee perinteisesti alta pois eikä ole pohkeen edessä, vaikka reippaasti meneekin.

-Essi, nosta käsiä hieman ylemmäs ja kanna ne! Nyt sulla on enemmän esteratsastajan tyyppisesti kädet reisien päällä. Käsien pitää olla vakaat ja sään yläpuolella, jotta kankiohjaa päästään käyttämään oikein.

- Fiia, vaikka Alex vikookin päätään, ratsasta rauhassa eteen. Pidä koko sisäpohkeella vastaan, ettei se pääse kaatumaan sitä vasten ja haet ensin hyvän suoruuden ja irtonaisuuden raviin. Laitetaan heppa tajuamaan, että nyt tehdään töitä normaalisti, vaikka suussa onkin tavallista enemmän tavaraa.

- Clara kärjessä kokorataleikkaa! Laila on iso, mutta herkkä hevonen ja sen kanssa pitää keskittyä pitämään keskivartalon tuki tiukkana, sanoin kun Laila riuhtaisi päätä lävistäjällä eteen ja kiihdytti vauhtia. - Keskity vaikka nojaamaan alkuun hieman taakse, jopa kevennyksen aikana, muuten Laila repii itsensä irti ohjalta koko tunnnin ajan.

Kun vasempaankin kierrokseen oli ravailtu hetki, siirrettiin hevoset käyntiin.

- Tullaan kaikki keskiympyrälle! Haetaan hyvä taivutus vasemmalle, niin, että hevoset putoavat sinne oikealle ohjalle.

- Otetaan kankiohja tiukemmalle tuntumalle. Käynnin täytyy säilyä etenevänä. Odelie, Rotalle raippaa pohkeen taakse ja voit vasemmalla kannuksella muistuttaa, että sisäpohjetta on kuunneltava.

- Emmy voi nostaa käsiä hieman ja tarkasta kyynärkulma. Frank voisi liikkua enemmän vielä eteen.

- Essi, Vennalla nyt hyvä ryhti ja hyvin luotiviivalla.

- Valmistellaan ympyrällä vasemman laukan nosto!

- Hyvä nosto, Britta! Korjaa istuntaa ristiselästä hieman pyöreämmäksi, niin pystyt paremmin myötäämään liikettä.

- Fiia, pidä sisäpohje nopeana ja laukka paremmin pyörimään. Vaikka Alex onkin hyvin osaava hevonen ja välillä kuumuvakin, täytyy se ratsastaa voimakkaasti eteen, jotta se käyttää takaosaa. Se helposti kippaa etupainoiseksi ja väistelee työntekoa.

- Clara, nyt on hyvä laukka. Vähän voit rentouttaa polvia ja istua syvemmälle satulaan. Nyt valut sinne takakaarelle. Vatsa pitkänä edestä ja etureidet saa venyä!

- Hyvältä näyttää. Rotta ja Frank varsinkin saadaan paremmin pakettiin, kun kangista saadaan ryhtiä. Tietenkään tarkoitus ei ole vetää hevosta kangilla pyöreäksi, vaan ikäänkuin antaa tuki hevoselle kulkea paremmassa raamissa.

- Siirretään käyntiin ja uralle pitkin ohjin hetkeksi kävelemään. Vaihdetaan suunta samalla oikeaan kierrokseen.

Hetken päästä pyysin ratsastajia taas keräämään ohjat rauhassa tuntumalle.

- Kun käynti on hyvää, siirrytään harjoitusraviin ja jokainen saa itsenäisesti ratsastaa hevosen peräänantoon.

Kun hevoset liikkuivat kutakuinkin oikeinpäin, pyysin nostamaan laukan.

- Laukataan uraa pitkin ja tehdän loiva kiemuraura laukassa toiselle pitkälle sivulle. Eli kulmassa asetus sisälle ja ratsastetaan hevonen uralta pois. Sitten asetuksen vaihto vasemmalle ja vastalaukassa takaisin uralle, uralla taas asetus sisälle. Oikea pohje saa olla hyvin vahvana koko ajan, jottei hevonen vaihda laukkaa.

- Tarkistakaa, että kankiohja on siistillä tuntumalla ja että ohjat eivät työskentelynkään aikana valu käsistä.

- Britta voi koota laukkaa pakettiin ja hakea Hypeltä askelta enemmän ylös, nyt se taas vähän paahtaa.

- Odelie, nyt vaihtoi ristilaukalle kiemurauralla. Ota uralla raviin ja uusi nosto. Paljon tehokkaammin saa pyöriä laukka, ota vaikka lisäystä väliin ja pidä edestä vastaan, että Rotjake vielä enemmän ponnaisi takaa.

- Emmy, anna kankiohjaa löysemmälle, Frank tippuu niin helposti kuolaimen taakse, että parempi antaa sen olla vähän luotiviivan etupuolella, silloin se ainakin antaa kuolaimen vaikuttaa.

- Essi voi kiemurauralla koota laukkaa, Venna hieman juoksee alta pois.

- Fiia, Alexilla nyt hyvä rytmi laukassa. Hevonenhan alkaa näyttää ihan kouluratsulta!

- Clara, Laila vaihtaa helposti laukkaa ja se voi myös yrittää saada sut samalla pois tasapainosta. Pidä oma istunta tiukkana ja jos Laila alkaa hankalaksi, niin uran sisäpuolelle käyntiin ja uusi nosto.

Laukkatyöskentelyn jälkeen pyysin ratsukot kevyeeseen raviin.

- Annetaan kankiohjan valua löysälle ja nivel pysyy tuntumalla. Ratsastetaan hevoset ravissa eteen-alas. Ja sitten loppukäyntien pariin!

[Emmy]

Fränkin kanssa alkuraveja.

[Essi]

Koko tunti oli mulle täynnä uusia tuttavuuksia. Koulutunneilla olin toki ollut aiemminkin, mutten kovin monesti. Kankia en ollut koskaan edes pitänyt kädessä. Ratsukin tulisi olemaan uusi tuttavuus, sillä kovin monen selkään mä en vielä ollut päässyt.

Taivas oli pilvien peitossa, mutta ulkona oli silti melkein lämmin. Tallipiha alkoi taas muistuttaa sikolättiä maan mutaisuuden perusteella, ja linnut laulelivat pesiään rakennellen.
"Moi!" kuulin tutun äänen takaani ja pyörähdin ympäri. "Moi Britta!"
"Sä olit kans tulossa tunnille?"
"Joo, vähän jännittää, kenet mä saan tunnille. Sä varmaan toivoit Hypeä?"
"Joo, oishan se kiva tutulla elikolla kokeilla", brune hymyili ja asteli satulahuoneeseen mun edellä.
"Jes!" Britta myhäili etsittyään nimensä tuntilistoista. Mä löysin oman nimeni, jonka perässä luki Venna.
"Vähän kivaa kokeilla Vennaa!" mä hymähdin ja etsin katseellani ponin harjalaatikkoa. Löytyihän se lopulta, ja lähdimme Britan kanssa talliin.

"Hjelou", mä tervehdin aina-niin-aurinkoista Vennaa, josta mä näin pääasiassa kuraisen perseen ja hännän, joka oli ehkä joskus ollut valkoinen. "Vitsi kun sä oot taas positiivinen."

Ensitöikseni mä päätin köyttää ponin kaltereihin kiinni. Just in case. Ja hetkeä myöhemmin se osoittautui ihan hyväksi päätökseksi, koska Venna yritti purra mua muutaman kerran, litistää seinän väliin ja kävellä mun päälle. Mäkin tykkään hei susta, mä pohdiskelin itsekseni samalla, kun putsasin etukaviota ja toivoin, ettei poni keksisi purra mua.

Jouhet olikin sitten kinkkisempi juttu. Vennan kiharat, pitkät valkoiset jouhet oli kauttaaltaan ruskeanharmaan kuran peitossa. Mä päätin alistua kohtalooni ja tyydyin vaan harjaamaan ne tavallisella juuriharjalla. Robsu saisi sitten pestä ne, kun kurakelit olisi ohi.
"Moi!" mä kuulin toisen tutun äänen poniboksin suunnalta. "Tunnille menossa?"
"Joo, kankitunti ja Venna, yhtää ei jännitä", mä vastasin Inksulle naurahtaen. "Toistaseks meidän yhteistyö on sujunu niin hyvin!"
"Haistan sarkasmin", blondi tuhahti ja alkoi kuoria omaa tortillaansa kurakuoresta. "Ei hemmetti, ehkä mä vaan juoksutan tai taluttelen tai jotain. Ei yhtää inspais tän harjaamine."
"Hei se on sentää normiväriltäänki tommone kuran värine, kiva näit Vennan valkosii sukkia ja naamaa ja tukkaa putsata. Hesestä puhumattakaa."

Kaksikymmentä minuuttia ennen tunnin alkua kaikki alkoivat olla jo valmiita harjauksen kanssa, ja Anne pölähti paikalle.
"Vennalla on omat, sopivankokoset ja sopiviks säädetyt kankisuitset, mutta mä voin silti auttaa niiden kanssa. Lätkäse sille ensin satula selkään, mä tuun pian", Anne ohjeisti ja häipyi auttamaan Brittaa Hypen kankien kanssa.

Annen puheiden perusteella olisi voinut kuvitella, että satulan laittaminen olisi jotenkin tosi helppoa, mutta Venna tepasteli edestakaisin niin, että mä en meinannut saada edes satulaa sen selän päälle. Kun penkki oli vihdoin paikallaan, ruskeavalkoinen poninkuvatus pullisti mahansa viisinkertaiseksi. Lopulta mä sain vyön juuri ja juuri kiinni, ja Anne tuli auttamaan mua kankisuitsien kanssa. Kun poni oli valmis, mä painoin kypärän päähäni ja kiskoin hanskat käsiin. Sitten ei muuta kuin menoksi.

Venna taisi olla innoissaan kangista, sillä satulavyötä kiristäessäni se ei enää pullistellut. Säädin Heseä muutamaa senttiä matalamman ponin jalustimet sopiviksi, jonka jälkeen ponnistin selkään ja painonsiirrolla sain ponin liikkeelle ja uralle.

Vennan käynti oli pehmeää ja mukavaa istua. Poni oli selkeästi hyvillään liikkeelle pääsystä ja käveli melko reipasta tahtia uralla muiden kanssa. Mä itse hoksasin vasta siinä vaiheessa, että me oltiin ainut poniratsukko. No, ei siinä mitään, kyllä me vauhdissa pysyttäisiin. Siltä Venna ainakin siinä vaiheessa tuntui.

Annen selostettua kangista ja muustakin suht tärkeästä, me kerättiin ohjat tuntumalle. Mulla puska- ja esteratsastajana ei ollut kokemusta kaksista ohjista; Eckerön metsissä me oltiin kyllä satunnaisesti hypätty pelhamien kanssa, mutta niissä oli aina ollut vain yhdet ohjat. Gramaaneilla mä olin ehkä kerran ratsastanut ja kangilla en koskaan. Siispä mä jätin kankiohjan suosiolla rauhaan ja ratsastin Vennaa mahdollisimman kevyellä kädellä pelkällä nivelohjalla. Kevyesti siksi, että bridong oli niin ohut. Mun ratsastus ei kuitenkaan Annelle kelvannut - kuulemma mun kädet oli liian esteratsastajamaisesti reisien päällä. Mä yritin korjata käsiä ylemmäs ja keskemmälle, ja kun mä keskityin siihen, Venna jännittyi ja nosti pään taivaisiin. Damn. Eikö naisten pitäis osata keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa? No, ei muuta kuin harjoittelemaan, mä totesin itselleni ja sain kuin sainkin sekä kädet että Vennan toimimaan. Melkein heti me sitten vaihdettiinkin suuntaa, ja vasemmalle mä sain Vennan huomattavasti nopeammin toimimaan. Tyytyväisenä mä siirsin sen käyntiin, ja ilokseni huomasin, että se säilytti liikkeen ja rentouden käynnissäkin. Vaikka kankiohjaa kiristettiinkin, Venna pysyi suht hyvänä ja Anne ehti kehumaankin meitä.

Laukannosto hämmensi mua suuresti, mä olin luullut että nyt keskityttäisiin vaan kankiin totuttelemiseen. No, ei siinä mitään, mun sähläyksestä välittämättä Venna nosti nätin laukan puolipidätteellä ja lantion keinautuksella ja sainkin ympyrällä laukatessa laukasta nätin, lyhyen mutta silti ylöspäin liikkuvan.

Välikäyntien jälkeen meni hetki, että sain Vennan taas pyöreäksi, sillä se oli innostunut laukasta niin paljon, ettei malttanut pysyä mun alla, vaan yritti innokkaasti juosta pois. Puolipidätteillä ja volteilla mä sitten lopulta sain sen taas ihan mukavaksi, ja melko pian sen jälkeen nostettiin oikea laukka. Venna lähti ensin turhan kovaa, mutta mä sain sen ihan suhteellisen kivaksi ennen kiemuratehtävää. Kiemuralla Anne muistutti mua siitä, että Venna oli ihan näppärä kouluponi, ja sillä riittäisi tasapaino laukkaamaan lyhyemmin ja hitaammin vastalaukassakin. Seuraavilla kerroilla kiemurasta tuli aina nätimpi ja nätimpi, jonka jälkeen siirryttiinkin loppuraveihin. Keventelin rennon ja reippaan ponin eteen-alas kankiohjan roikkuessa löysällä. Käyntiin siirryttäessä tipautin molemmat jalustimet pois ja taputin hikistä ponia molemmin käsin. Koko tunti oli ollut varsin mukava kokemus, Venna innokas ja yhteistyöhaluinen ratsu ja olin taas oppinut kaikenlaista kuukauden tarpeiksi. Seuraavaa tuntia odotellessa kiitos tunnista!

(ja pahoittelen laatua ja kirjoitusvirheitä, kirjottelin puhelimella :'D)

[Fiia]

Jännä, miten minäkin olen ratsastanut suunnilleen kaksi kolmasosaa elämästäni, enkä siltikään ole ikinä mennyt kangilla ennen kuin nyt. Samoin upean Alexin selkään en ole ennen päässyt kiipeämään, joten uusia kokemuksia on kankitunnilla luvassa koko rahan edestä.

Täysiverisellä on oikea koulusatula ja tyylikkäät uuden näköiset kankisuitset, jotka taiteilen hieman kärsimättömän oloisen hevosen päähän. Anne käy tarkastamassa leukaketjun kireyden, mutta muuta korjattavaa ei ole. Niiden Seppeleen tuntiratsujen, joilla ei omia kankisuitsia ole, valmistelussa menee hiukan enemmän aikaa. Rapsuttelen Alexia kynnenaluset mustina, ennen kuin pääsemme lopulta lähtemään maneesiin.

Alex on valtavan kokoinen, mutta tuntuu selkään hyvin kevyeltä. Sen käyntiaskel on varmasti kaksi kertaa pidempi kuin Elmolla ja korvat jossain kaukana edessäni, mutta muuten ruuna tuntuu kivalta jo alusta saakka. Alex kuuntelee apuja, kääntyy ja jarruttaa hyvin, vaikka on se ehkä hiukan jännittynyt kaksista kuolaimista sen suussa siitäkin huolimatta, että kankiohja roikkuu vielä löysänä. Ravissa sen huomaa erityisen selvästi: hevonen nakkelee niskojaan ja kipittää menemään kaatuen kaarevilla urilla sisäjalkaa vasten. Anne käskee ratsastamaan vain napakasti liikettä eteen ja pitämään jalalla hyvän tuen, niin että Alex tajuaa alkaa tehdä hommia ihan normaaliin tapaan kankisuitsituksesta välittämättä.

Toiseen kierrokseen homma sujuukin jo jokseenkin helpommin. Alex polkee paremmin takaa eteen ja malttaa vähän rentoutua edestä, niin että se tuntuu tasaisemmalta ja jotenkin vain ratsastettavammalta. Se kulkee rehellisemmin suorana ja toisaalta myös taipuu kunnollisemmin pyydettäessä, ei vain heitä lapaa ulos. Toisaalta Alex alkaa myös jo lämmetä: se on hitusen reaktiivisempi kuin alussa ja pidätteet eivät mene läpi ihan saman tien. Tasapainoilua, sitähän ratsastus on, ja meillä ruunan kanssa se on vielä hiukan hakusessa.

Siirrymme ravien jälkeen käynnissä keskiympyrälle ja otamme kankiohjaakin tuntumalle. Pyrin pitämään käynnin aktiivisena, eikä se reippaan Alexin kanssa tuotakaan ongelmia. Nosto on hyvä, mutta laukka pyörii vähän vajavaisesti ja vaikean oloisesti. Anne käskee jälleen käyttämään sisäpohjetta.
”Vaikka Alex onkin hyvin osaava hevonen ja välillä kuumuvakin, täytyy se ratsastaa voimakkaasti eteen, jotta se käyttää takaosaa. Se helposti kippaa etupainoiseksi ja väistelee työntekoa”, Anne neuvoo. Nyökkään itsekseni ja alan työstää ruunaa entistä tarmokkaammin: pohkeella napakasti takaa eteen, edestä kevyesti vastaan, asetus ja taivutus… Paljon on muistettavaa, erityisesti kun on osan huomiostani vielä vie kahden ohjan pitäminen kädessä. Laukka kuitenkin paranee koko ajan ja pyörii paremmin, samalla kun hevonenkin pyöristyy.

Laukan jälkeen pidämme tervetulleen, lyhyen käyntitauon ja jatkamme sitten hetken itsenäisesti ravissa. Ratsastan Alexia samaan tapaan kuin laukassakin, jalalla kohti ohjaa, ja haen tasaista, siistiä peräänantoa. Ravi tuntuu ainakin selkään jo hyvältä ja elastiselta. Saan pidettyä paketin ja oman kroppani kasassa, vaikka Alexin isossa ravissa on vähän tekemistä Elmon poniraviin verrattuna. Tähän suuntaan teemme vastalaukkakaarteita. Ensimmäisellä kerralla paino kippaa väärään suuntaan ja Alex vaihtaa tyynesti laukan, mutta sen jälkeen saamme molemmat juonen päästä kiinni.

Talvisesta kelistä huolimatta minulla alkaa olla oikeasti kuuma ja hevosenkin kaula on pienesti hionnut. Loppuun asti pitää silti jaksaa, joten tiristän kaiken irti minkä särkevistä keskivartalon lihaksistani saan ja pyrin ratsastamaan laukkaa vielä vähän paremmaksi, vielä vähän enemmän ylös. Alex laukkaa kevyesti pärskähdällen tasaisella tuntumalla, mutta energisesti. Annekin sanoo sen näyttävän jo ihan kouluratsun, mitä parempaa kehua ei kyllä voi saada. Loppuraveihin siirryn äärimmäisen tyytyväisenä tuntiin, hevoseen ja itseenikin: ainakin monta uutta ahaa-elämystä oli taas tullut hankittua, ihan niin kuin ennen tuntia ounastelinkin.

Kiitos paljon tunnista! (:

[Clara]

Kiitos kivasta tunnista ja aivan ihanasta kuvasta, Anne! (:

[Britta]

Maksu:

Vähän meni mittasuhteet päin mäntyä, mutta ilman mallia kuitenkin onnistuin suunnilleen rakenteessa - jeij!

Kiitos tunnista (ja pahoittelut myöhäisestä maksusta)!

[Odelie]

Tuntui pelottavalta istui Rotan selässä kanget ruunan suussa, edellisestä kerrasta oli nimittäin niin kauan aikaa, etten edes muistanut milloin olin laittanut hevoselle kanget suuhun. Nyt kuitenkin kävelin uralla Rotan kanssa ohjat pitkinä ja kuuntelin Annen ohjeistuksia, mitä tällä tunnilla oli tarkoitus tehdä. Rotta kulki allani herkkänä ja kuuliaisena, olin aina olettanutkin sen olevan rehellinen ja pehmeä ratsastettava. Vielä käynnissä hain tuntumaa hevoseen ja maistelin miltä Rotalla ratsastaminen tuntui, vaikka olinhan minä sillä jo kerran mennyt maastossa, mutta se ei ollut juttu eikä mikään.

Nyt Rotta oli täysin hallinnassani ja reagoi jokaiseen apuuni, vaikkakin ajoittain hieman viiveellä. Minun oli keskityttävä pehmeään käteen, sillä tunsin ruunan jännittävän välillä, eikä raviin siirtymisestä meinannut tulla mitään. Miten tänään menikin näin huonosti? Tai no meni hetken, kunnes sain otteen taas itseeni ja ajatuksen mukaan ratsastukseen. Se sai myös Rotan rentoutumaan ja työskentely alkoi tuntua varmasti molemmin puolin miellyttävältä. Rotan ravi oli yllättävän pehmeää ja miellyttävää, eikä meillä tuntunut menemään mikään enää huonosti. Sain ruunan vihdoi, kuulolle ja kulkemaan.

Laukka kuitenkin lähti meiltä hitaasti, tunnuin pidättelevät ruunaa itse ja Annen ohjeistuksesta sain sen kulkemaan hieman paremmin. Se tuntui hyvältä ja pehmeältä, kun sen sai pyörimään, enkä voinut käsittää, että todella sain lopulta Rotan toimimaan kuten halusin. Ehkä edellisestä kunnon koulutuuppauksesta oli liikaa aikaa, mutta nyt ruunan kanssa työskentely tuntui lasten leikiltä. Painoin pohkeet kevyesti Rotan kylkiin ja maistelin vähän. Nopeasti hevonen ryhdistäytyi ja pörhisti itseään kooten itseään ja viimeinenkin nappi oli lyöty lukkoon. Loppuravit sujuivat rennosti ja kunnolla, vaikka tuntuikin, että kaikki hauska loppui turhan pian.

Päästin Rotan ohjia löysemmäksi ja jarrutin ruunaa istunnalla. Kuin ajatuksen voimasta se siirtyi käyntiin ja pärskähti tyytyväisenä. Taputtelin Rottaa tyytyväisenä. Se venytteli kaulaansa ja askeliaan, sulki silmänsä nautinnollisesti. Reipas tunti oli hetkessä ohi, vaikka olisin toivonut sen jatkuvan hetken pidempään. Hetken pidempään olisin halunnut nauttia rennosta menosta, mutta käänsin silti Rotan kaartoon muiden jatkoksi ja nojasin halaamaan suloista hevosta. Liu'uin alas selästä ja löysäsin satulavyötä. Hymy huulilla poistuin maneesista ja Rotta seurasi minua löysästi. Taas yksi onnistunut tunti ja ratsastus, joita todellakin tarvitsin jatkossa lisää.

(pahoittelen pahasti myöhästynyttä maksua, mutten halua tuntien tökkivät takiani (: )