Post by Piritta on Jan 6, 2014 19:27:12 GMT 2
Tammikuun viimeisenä torstaina pidettävälle estetunnille voivat osallistua seppeleläiset, jotka ovat osallistuneet korkeintaan kahdelle aiemmista Pirittan pitämistä estetunneista. Tunti soveltuu monenlaisille osallistujille: jos olet kokematon tai epävarma, ratsastat nuorella ja/tai osaamattomalla hevosella tai kaipaat muuten vain helppoa ja mukavaa hyppelyä, olet erittäin tervetullut tunnille. Nyt ei kikkailla turhia, vaan löydetään varmuutta ja iloa hyppyihin. Tehtävät ovat helppoja ja estekorkeus säädetään ratsukon valmiuden mukaiseksi. Helppojen hyppyjen aikana on myös loistava mahdollisuus keskittyä istuntaan askeleiden laskemisen ja kaarteiden miettimisen sijaan.
Osallistujat 4/8
Emmy - Patron ok
Essi - Humu ok
Clara - Walma ok
Eetu - Alex ok
Tarina
Hyvänmielen hyppelöt mielessäni aloin rakennella maneesiin yksinkertaisia perustehtäviä. Harjoittelun ei aina tarvinnut tarkoittaa itsensä ja hevosensa haastamista ja äärirajoille viemistä. Niin ratsastajan kuin hevosenkin kannalta oli välillä oikeinkin hyvä palata tekemään asioita, jotka olivat kylliksi itsestäänselviä ihan vain tuottaakseen itsevarmuutta ja hyvää fiilistä. Monilla nuorilla ratsastajilla tuntui minusta olevan turhan kova kiire oppia aina jotain uutta ja haastavaa. Minä halusin, että se perusta, jolle nuo uudet asiat laskettiin, oli vahvaa tekoa. Itsevarmana uuden oppiminen sujuu aina parhaiten.
Tuntui virkistävältä päästä opettamaan pitkästä aikaa pientä ryhmää. Oloni oli kotoisa; oli melkein kuin olisin ollut pitämässä valmennusta, olkoonkin, että hyvin rentohenkistä sellaista. Ehdin vähän rupatellakin ratsastajien kanssa. Koska tuntilaisia oli niin vähän, hyppääminen sujui letkeästi ja kaikki pääsivät ottamaan monta hyppyä. Opettajana pidin kiireettömästä ja joustavasta meiningistä; jos jollakulla oli hankaluuksia, minulla oli aikaa auttaa, eivätkä muiden hypyt jääneet vähäisiksi sen takia, että parin ratsukon tarvitsi toistaa jokin tehtävistä useampaankin otteeseen ennen onnistumista.
"Nämä meidän estekorkeudethan eivät huimaa päätä", sanoin, kun hyppäsimme yksinkertaista kaarevaa linjaa. "Laitan puomit sellaisille korkeuksille, että teidän hepat menee näistä helposti yli, vaikkeivät ponnistuskohdat osuisikaan ihan kohdilleen. Se ei silti estä teitä ratsastamasta etäisyyksiä niin hyvin kuin taidatte. Pikkuesteillä on hyvä kokeilla ja opetella - sitten homma onkin helppoa peruskauraa aina, vaikka estekorkeus nousisikin yli teidän omasta mukavuusalueestanne."
Säädin esteiden korkeuksia ratsukoiden mukaan. Olin tyytyväinen ratsastajien tekemiseen: kullakin oli positiivinen ote tekemiseen eikä jännittämistä juuri tällä tunnilla näkynyt. Lopputunnista pistin jokaisen ratsastamaan hyvin helpon radan, mutta tein hypyistä jo ihan kunnon esteiden näköisiä. Tai no, sanotaanko, että kyllä Walmankin esteet ponin omaan kokoon nähden ihan oikeilta esteiltä näyttivät. Kaikki ratsukot suoriutuivat hienosti, mihin oli oikein mukava lopettaa.
Kommentit
Eetu - Alex
Alex esitti muutamia oikein isoja hyppyjä: kun etäisyydet eivät meinanneet osua kohdalleen, se ratkaisi tilanteet hyppäämällä isommin sen sijaan, että olisi lähtenyt tunkemaan pikkuaskelia esteiden eteen. Pari kertaa Eetulla olikin kovasti tekemistä kyydissä pysymisessä. Tällä tunnilla otinkin pojan ratsastuksessa silmätikukseni myötäämisen ja tuntuman. Halusin hänen kiinnittävän huomiota siihen, ettei hänen kätensä saanut jäädä liian passiiviseksi ja tunnottomaksi. Alex osoitti herkästi hetket, jolloin niin uhkasi käydä; se alkoi huiskia ärtyneenä hännällään ja heitellä päätään, jolloin Eetu saattoi hetkeksi hukata tuntuman. Lopputunnista hypätty rata oli ratsukolta hieno suoritus. Eetun päässä tuntui syttyneen lamppu, jonka avulla hän näki useimmilla esteillä paikan, johon tuoda ratsunsa. Lisäksi hän osasi varautua isoihin loikkiin, joilta ei radallakaan vältytty; kaksi suurta pomppua eivät nyt yllättäneetkään poikaa aivan yhtä lailla kuin alkutunnista.
Emmy - Patron
Patron oli tunnin alkaessa jokseenkin vetelällä tuulella. Se eteni kipittäen ja vastasi alkuun Emmyn apuihin löysästi. Vaadin Emmyltä itseltään terävyyttä, jotta hopeanruunikko ruunakin olisi alkanut reagoida vikkelämmin. Alkutunnista Patronin hypyt olivat enemmänkin jonkinlaisia luiskahduksia esteiden yli. Patistin Emmyn ratsastamaan pari kierrosta ihan vain reipasta laukkaa maneesin ympäri ja kun tytön otteet ponin kanssa muuttuivat tomerammiksi, alkoivat hyppytehtävätkin sujua kuin taikaiskusta. Patronin hypystä tuli miellyttävän näköinen ja Emmy ratsasti tasapainoisia, ketteriä käännöksiä, kunhan laukka vain ensin saatiin napakammaksi. Oli ilo katsella tytön tarkkaa ratsastusta. Lopputunnista ratsukko ylitti esteitä sujuvasti hyvässä tahdissa ja tasapainossa. Pistin heidät hyppäämään radan noin 70 sentin korkuisena, eivätkä sekaan ripottelemani pari isompaakaan estettä tuntuneet nyt ratsukkoa säikäyttävän.
Essi - Humu
Essin ja Humun tunti sujui varsin mukavissa merkeissä! Vanha kunnon tammarouva oli innokas ja esitti tasaisen varmoja hyppyjä. Ratsukon pakka meinasi kuitenkin hajoilla laukassa esteiden välillä; Humun laukka tuntui tänään olevan hieman hukassa. Se esitti epämääräistä, ravinsekaista laukkaa ja laskeutui herkästi esteiltä ristilaukassa. Epäilin, että se saattoi olla jostain päin kehoaan jumissa, mitä olettamusta tuki laukan parantuminen tamman vertyessä paremmin. Iäkkäämmät hevoset saattavat joskus tarvita enemmän aikaa vertymiseen, ja pyysinkin Essiä kiinnittämään paljon huomiota tamman jumppailemiseen. Uumoilin itsekin kiipeäväni jonakin päivänä piekkarin selkään kokeilemaan, josko saisin sitä vetristeltyä. Humun hassu laukka teki etäisyyksien ratsastamisen Essille ajoittain melko hankalaksi, mutta reippaasti tyttö mukautui tilanteeseen ja hyppyihinkin, vaikka ne välillä olivat melko erikoisiakin. Radalla Humu näytti intonsa ja kiidätti Essin vauhdikkaasti yli esteistä. Ei vanhan ehkä tarvitse uusia temppuja enää oppia, mutta mikäpäs sitä estäisi nauttimasta vanhoista!
Clara - Walma
Voihan Walma! Shettistamma oli suorastaan valloittavan innostunut päästessään hyppimään, eikä se alkutunnin aikana tehdyillä puomitehtävilläkään aina malttanut vain laukata tylsästi yli maapuomeista. Claraa - kuten minuakin - lähinnä nauratti ponin ylitsevuotava intomielisyys. Walma ei kenties esittänyt tunnin korkeimpia hyppyjä, mutta lennokkaimpia ilman muuta! Sen pikkuruinen, kipittävä shettislaukka toi sen useimmiten melko hyvään paikkaan esteelle kuin esteelle. Melko usein Walman hypyt olivat jokseenkin sukeltajamaisia, mikä aiheuttikin lisähaasteita Claralle. Pää edellä sukeltavan pikkuponin kyydissä ei muuten ole helppo pysyä... jos se onnistuu kiskaisemaan kuskin ylävartalon mukaansa, on hiekanmaistelutuokio likimain taattu, sillä pikkuponeilla ei tunnetusti juuri ole kaulaa, jolle mätkähtää. Clara saikin olla tarkkana, että myötäsi kädellä tarpeeksi rohkeasti eteenpäin, jotta sai pidettyä ylävartalonsa kylliksi suorana ylläpitääkseen tasapainonsa.
Ponienergiaa! Miksi tyytyä laukkaamaan maapuomin yli, kun voi tehdä kunnon loikkiakin, kysyy Walma.
Osallistujat 4/8
Emmy - Patron ok
Essi - Humu ok
Clara - Walma ok
Eetu - Alex ok
Tarina
Hyvänmielen hyppelöt mielessäni aloin rakennella maneesiin yksinkertaisia perustehtäviä. Harjoittelun ei aina tarvinnut tarkoittaa itsensä ja hevosensa haastamista ja äärirajoille viemistä. Niin ratsastajan kuin hevosenkin kannalta oli välillä oikeinkin hyvä palata tekemään asioita, jotka olivat kylliksi itsestäänselviä ihan vain tuottaakseen itsevarmuutta ja hyvää fiilistä. Monilla nuorilla ratsastajilla tuntui minusta olevan turhan kova kiire oppia aina jotain uutta ja haastavaa. Minä halusin, että se perusta, jolle nuo uudet asiat laskettiin, oli vahvaa tekoa. Itsevarmana uuden oppiminen sujuu aina parhaiten.
Tuntui virkistävältä päästä opettamaan pitkästä aikaa pientä ryhmää. Oloni oli kotoisa; oli melkein kuin olisin ollut pitämässä valmennusta, olkoonkin, että hyvin rentohenkistä sellaista. Ehdin vähän rupatellakin ratsastajien kanssa. Koska tuntilaisia oli niin vähän, hyppääminen sujui letkeästi ja kaikki pääsivät ottamaan monta hyppyä. Opettajana pidin kiireettömästä ja joustavasta meiningistä; jos jollakulla oli hankaluuksia, minulla oli aikaa auttaa, eivätkä muiden hypyt jääneet vähäisiksi sen takia, että parin ratsukon tarvitsi toistaa jokin tehtävistä useampaankin otteeseen ennen onnistumista.
"Nämä meidän estekorkeudethan eivät huimaa päätä", sanoin, kun hyppäsimme yksinkertaista kaarevaa linjaa. "Laitan puomit sellaisille korkeuksille, että teidän hepat menee näistä helposti yli, vaikkeivät ponnistuskohdat osuisikaan ihan kohdilleen. Se ei silti estä teitä ratsastamasta etäisyyksiä niin hyvin kuin taidatte. Pikkuesteillä on hyvä kokeilla ja opetella - sitten homma onkin helppoa peruskauraa aina, vaikka estekorkeus nousisikin yli teidän omasta mukavuusalueestanne."
Säädin esteiden korkeuksia ratsukoiden mukaan. Olin tyytyväinen ratsastajien tekemiseen: kullakin oli positiivinen ote tekemiseen eikä jännittämistä juuri tällä tunnilla näkynyt. Lopputunnista pistin jokaisen ratsastamaan hyvin helpon radan, mutta tein hypyistä jo ihan kunnon esteiden näköisiä. Tai no, sanotaanko, että kyllä Walmankin esteet ponin omaan kokoon nähden ihan oikeilta esteiltä näyttivät. Kaikki ratsukot suoriutuivat hienosti, mihin oli oikein mukava lopettaa.
Kommentit
Eetu - Alex
Alex esitti muutamia oikein isoja hyppyjä: kun etäisyydet eivät meinanneet osua kohdalleen, se ratkaisi tilanteet hyppäämällä isommin sen sijaan, että olisi lähtenyt tunkemaan pikkuaskelia esteiden eteen. Pari kertaa Eetulla olikin kovasti tekemistä kyydissä pysymisessä. Tällä tunnilla otinkin pojan ratsastuksessa silmätikukseni myötäämisen ja tuntuman. Halusin hänen kiinnittävän huomiota siihen, ettei hänen kätensä saanut jäädä liian passiiviseksi ja tunnottomaksi. Alex osoitti herkästi hetket, jolloin niin uhkasi käydä; se alkoi huiskia ärtyneenä hännällään ja heitellä päätään, jolloin Eetu saattoi hetkeksi hukata tuntuman. Lopputunnista hypätty rata oli ratsukolta hieno suoritus. Eetun päässä tuntui syttyneen lamppu, jonka avulla hän näki useimmilla esteillä paikan, johon tuoda ratsunsa. Lisäksi hän osasi varautua isoihin loikkiin, joilta ei radallakaan vältytty; kaksi suurta pomppua eivät nyt yllättäneetkään poikaa aivan yhtä lailla kuin alkutunnista.
Emmy - Patron
Patron oli tunnin alkaessa jokseenkin vetelällä tuulella. Se eteni kipittäen ja vastasi alkuun Emmyn apuihin löysästi. Vaadin Emmyltä itseltään terävyyttä, jotta hopeanruunikko ruunakin olisi alkanut reagoida vikkelämmin. Alkutunnista Patronin hypyt olivat enemmänkin jonkinlaisia luiskahduksia esteiden yli. Patistin Emmyn ratsastamaan pari kierrosta ihan vain reipasta laukkaa maneesin ympäri ja kun tytön otteet ponin kanssa muuttuivat tomerammiksi, alkoivat hyppytehtävätkin sujua kuin taikaiskusta. Patronin hypystä tuli miellyttävän näköinen ja Emmy ratsasti tasapainoisia, ketteriä käännöksiä, kunhan laukka vain ensin saatiin napakammaksi. Oli ilo katsella tytön tarkkaa ratsastusta. Lopputunnista ratsukko ylitti esteitä sujuvasti hyvässä tahdissa ja tasapainossa. Pistin heidät hyppäämään radan noin 70 sentin korkuisena, eivätkä sekaan ripottelemani pari isompaakaan estettä tuntuneet nyt ratsukkoa säikäyttävän.
Essi - Humu
Essin ja Humun tunti sujui varsin mukavissa merkeissä! Vanha kunnon tammarouva oli innokas ja esitti tasaisen varmoja hyppyjä. Ratsukon pakka meinasi kuitenkin hajoilla laukassa esteiden välillä; Humun laukka tuntui tänään olevan hieman hukassa. Se esitti epämääräistä, ravinsekaista laukkaa ja laskeutui herkästi esteiltä ristilaukassa. Epäilin, että se saattoi olla jostain päin kehoaan jumissa, mitä olettamusta tuki laukan parantuminen tamman vertyessä paremmin. Iäkkäämmät hevoset saattavat joskus tarvita enemmän aikaa vertymiseen, ja pyysinkin Essiä kiinnittämään paljon huomiota tamman jumppailemiseen. Uumoilin itsekin kiipeäväni jonakin päivänä piekkarin selkään kokeilemaan, josko saisin sitä vetristeltyä. Humun hassu laukka teki etäisyyksien ratsastamisen Essille ajoittain melko hankalaksi, mutta reippaasti tyttö mukautui tilanteeseen ja hyppyihinkin, vaikka ne välillä olivat melko erikoisiakin. Radalla Humu näytti intonsa ja kiidätti Essin vauhdikkaasti yli esteistä. Ei vanhan ehkä tarvitse uusia temppuja enää oppia, mutta mikäpäs sitä estäisi nauttimasta vanhoista!
Clara - Walma
Voihan Walma! Shettistamma oli suorastaan valloittavan innostunut päästessään hyppimään, eikä se alkutunnin aikana tehdyillä puomitehtävilläkään aina malttanut vain laukata tylsästi yli maapuomeista. Claraa - kuten minuakin - lähinnä nauratti ponin ylitsevuotava intomielisyys. Walma ei kenties esittänyt tunnin korkeimpia hyppyjä, mutta lennokkaimpia ilman muuta! Sen pikkuruinen, kipittävä shettislaukka toi sen useimmiten melko hyvään paikkaan esteelle kuin esteelle. Melko usein Walman hypyt olivat jokseenkin sukeltajamaisia, mikä aiheuttikin lisähaasteita Claralle. Pää edellä sukeltavan pikkuponin kyydissä ei muuten ole helppo pysyä... jos se onnistuu kiskaisemaan kuskin ylävartalon mukaansa, on hiekanmaistelutuokio likimain taattu, sillä pikkuponeilla ei tunnetusti juuri ole kaulaa, jolle mätkähtää. Clara saikin olla tarkkana, että myötäsi kädellä tarpeeksi rohkeasti eteenpäin, jotta sai pidettyä ylävartalonsa kylliksi suorana ylläpitääkseen tasapainonsa.
Ponienergiaa! Miksi tyytyä laukkaamaan maapuomin yli, kun voi tehdä kunnon loikkiakin, kysyy Walma.
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!