|
|
Post by Anne on Dec 11, 2013 19:31:38 GMT 2
Seppeleen pikkujouluja vietetään 21.12.2013. Osa tapahtumasta toteutetaan yhdessä Ruolammen kanssa. Tapahtumaan osallistumisesta saa tietenkin merkin:  Pikkuojouluissa on tarjolla jouluisia herkkuja.
Muu ohjelma löytyy tästä: (täydennetään tarvittaessa) - Vuoden hevonen -äänestys: ÄÄNESTÄ!- Sebeläisten tittelit -äänestys, ks. alempaa - Tonttujahti yhdessä Ruolammen kanssa (Britta) - Joulukarsina: kuvamaksu - Joulutunnelmia: tarinamaksu - Vapaa kuva- tai tarinamaksu pikkujouluista --- Sebeläisten tittelit -äänestys!Jokainen saa keksiä sebeläisille titteleitä. Kaikille ei ole pakko keksiä mitään, vaan voit ehdottaa titteliä esim. vain "lähimmille" sebekavereillesi. Lähetä ehdotuksesti Annelle yksityisviestillä 20.12.13 mennessä. Voitte myös ryhmissä suunnitella eri titteleitä. Äänien jaideoiden perusteella jokainen sebeläinen saa tittelin, jonka pohjalta teen jokaiselle yksilöllisen merkin.Kaikki siis äänestämään ja ideoimaan!! Sebeläislista löytyy tästä: Jesse Odelie Pipsa Reega Salma Wear Akku Ansqu Anthon Britta Clara Däni Eetu Emmy Emsku Essi Fiia Ilona Inkeri Jenny Karoliina Kirsikka Linnea Loviisa Nadja Pihla Robert Simona Soffi Voitte esim. pohtia näitä chatissä. Esim: Kasper - Vuoden 2013 KalpeanaamaTervetuloa!!(muokkauksia vielä tulossa) Mukana menossa:Clara  Kirsikka Salma Ode Akku Emsku Nadja Pihla Simona Emmy Jenny Inkeri Fiia Britta Eetu Vuoden hevonen 2013Edmund Äänet jakautuivat tasaisesti, mutta tällä kertaa Edi-poni vei voiton. Onnea Edille! |
|
|
|
Post by Salma on Dec 23, 2013 22:29:39 GMT 2
Koko viime viikon Britta oli intoillut tonttujahdista, joka järjestettäisiin Ruolammessa tulevana lauantaina. Hän oli maalaillut makoisia mielikuvia lumihankilaukoista, kiperistä tehtävistä ja painavien lumimassojen alla metsältä tuoksuvista kuusenoksista ja saanut minut lopulta osallistumaan kilpaan. Olin topannut itseni lämpimien vaatekerrosten alle niin, että vain kirkkaat silmät ja nenänpää jäivät nipistelevän pakkassään armoille. Bonnien selkään olin heittänyt loimen, vaikka arvelinkin, ettei reipasliikkeinen tamma pääsisi metsäjumpalla paleltumaan.
Tonttujahti alkoi meidän osaltamme tuulisella ratsastuksella Seppeleeltä Ruolammen lähellä sijaitsevalle ratsastushallille. Olin saanut tallipihalla lähtiäisiksi kartan ja iloiset hyvän reissun toivotukset. Olin saapunut tallille melko viime tippaan ennen jahtiin lähtöä, joten en ollut ehtinyt lämmitellä Bonskua maneesissa, kuten olin alun perin suunnitellut. Tiesin kuitenkin, että kirisimme tarpeen tullen ajassa helposti kiinni, ja annoin Bonnien teputella rennossa käynnissä aina maastoesteradalle asti. Isommat metsätiet olivat melko hyvässä kunnossa, hiukan liukkaita tosin, mutta pienimmät polut olivat melkein hautautuneet umpeen hiutaleiden sadettua viime yönä kuin tomusokeripussista kaadettuna. Ei ollut kovinkaan kylmä, viileää ilmaa oli mukava vetää keuhkoihin ja minulle alkoi tulla jo melko kuuma villahuivien ja toppaliivien alla. Otin ohjat toiseen käteen ja kiskoin toppaliivin vetoketjun auki niin, että haalean liilan villapaitani rintamus paljastui. Lunttasin samalla kartasta oikeaa suuntaa, painoin pohkeet Bonnien kylkiin ja annoin sen pyrähtää joustavaan raviin.
Ensimmäinen rasti löytyi helposti ratsastushallin seinältä. Jalkauduin päästäkseni lukuetäisyydelle ja annoin ohjien valua sormieni lomasta pidemmiksi, sillä hienohelma-ponini kieltäytyi seuraamasta minua seinän vierelle kolattuun lumikinokseen. Se venytti kaulansa hauskan näköisesti pitkäksi kuin kirahvilla ja näytti toivovan, että lopettaisin typerän kiipeilyn mahdollisimman pian ja alkaisin käyttäytyä kuin vakavasti otettava ratsastaja.
Kysymykset koskivat Ruolampea. Rypistin otsaani: talli oli minulle melko vieras, vaikka monet Seppeleen hoitajista kävivätkin molemmilla talleilla. Kysymyksiä silmäillen kaivoin kynän ja vastauspaperin toppaliivin taskusta, tälläsin ne ratsastushallin seinää vasten ja aloin kirjoittaa vastauksia. Osan niistä heitin täysin lonkalta, mutta osan kanssa painiskelin pitkään muistellessani, että olin jutellut aiheista joskus seppele-ruolampelaisten kanssa. Näytimme varmasti huvittavilta, Bonnie tylsistyneen näköisenä punaisen loimensa alla seisten ja minusta kauas nojautuen, minä seinänvierustalla kyykkien muistojani vääntelemässä.
Bonnie päristeli tyytyväisenä sieraimiaan, kun palasin sen luokse. Kyhnytin tammaa hellästi silmien välistä, ennen kuin hivuttauduin sen vasemmalle kyljelle ja ponnistin satulaan. Olin tarkastanut kartasta, että seuraava rasti oli aivan vähän matkan päässä joensuulla. Bonnie oli ehtinyt seisoskella kymmenisen minuuttia paikoillaan, joten kuljimme noin viidensadan metrin matkan terävätempoisessa käynnissä lämmetäksemme. Ponin sieraimista levisi ilmaan hienonhienoa usvaa ja sen korvat liikahtelivat nopeasti sen tarkkaillessa lauhaa metsämaisemaa. Huomasin hyvilläni, kuinka äänetöntä metsässä oli. Ei kuulunut autotien ääniä, ei edes tuulen huminaa, ainoastaan Bonnien varusteiden metalliosien tuttua kilinää ja hiljaista narskahtelua lumen painuessa ponin kavioiden alla.
Kauniisti maalattu tonttupatsas seisoi kapean joen jäällä. Käänsin Bonnien joen penkalle – se tuntui alistuvan kohtaloonsa surkeana, kun käskin sen kahlaamaan pehmeään umpihankeen – ja pysäytin sen jälleen päästyäni tontun kohdalle. Vaikka olimme maastoreissuillamme tulleet siihen tulokseen, että joen jää kesti hyvin ihmisen painon, en aikonut kokeilla jään pitävyyttä kokonaisella ratsukolla. Bonnien katse kaiken lisäksi kertoi, ettei hankisamoilu ollut sen suosikkihommaa. Jäälle tuskin olisin sitä saanut.
Kurotin luistavalla pohjalla ottamaan tontun hansikaskäteeni ja käänsin sen ympäri. Vatsastani hypähti hassusti ilosta. Tämänkertainen tehtävä oli Seppele-hevosista!
”Kakkosesta me ainakin saatiin pisteet kotiin”, sanoin Bonnielle tyytyväisenä, kun ravasimme ripeästi kolmatta rastia kohti. Se vei meidät Liekkikallion päähän suojaiseen poukamaan melko lähelle rantaa. Kesällä paikka oli erityisen mukava, mutta luulin, että näin talvisena nuoskalumipäivänä Bonnie voisi olla eri mieltä.
Yllättävän kivuttomasti tamma kuitenkin pujotteli sorjaista polkua pitkin kallionseinämää myötäillen. Olin hidastanut sen käyntiin hyvissä ajoin, ettemme kulkisi tonttupatsaan ohitse, mutta silti lumisen puskan juurella nököttävä punanuttu meinasi jäädä huomaamatta. Sormeni tuntuivat jo hiukan kohmettuneilta päästyäni kääntelemään tonttua. Vaikka olin ottanut mukaan varmasti lumenpitävät hanskat, pitkä metsässä oleskelu oli saanut varmasti sormet punoittamaan.
Kolmas tehtävä oli jälleen Ruolampi-aiheinen. Tartuin toisellakin kädellä Bonnien ohjiin, kävelyttäisin sitä ympäriinsä miettiessäni vastauksia, ettei se paleltuisi.
Neljäs rasti meinasi venyttää joulutunnelmasta rentoutuneita hermojani kireälle kuin viulunkielipakettia. En ensin meinannut löytää metsään piilotettua nelostonttua, Bonnie kieltäytyi ylittämästä siltaa ja lopulta jouduin taluttamaan sen pitkän maanittelun jälkeen oikealle puolelle vettä. Lopulta leveästi virnistelevän joulupatsaan löytäessäni tajusin, ettei siinä lukenut mitään. Pyörittelin tonttua käsissäni, Bonnie nyki ohjista vaisusti ja minä yritin käsittää, oliko teksti ehkä kulunut pois tai unohdettu kirjoittaa. Kaivoin kartan taskustani tarkastaakseni, että rasti todellakin kuului tonttujahtiin ja silloin huomasin, että yksi rasti oli piirretty himmeällä Ruolammen tienoille. Laskin rastit – Ruolammen lähellä oleva oli numeroitu neljänneksi.
Tohotimme Bonnien kanssa metsän poikki liitävässä ravissa väistellen matalalle kumartuvia kuusenoksia. Huomasin jo pitkän matkan päästä metsänrajassa heiluttavan tontun. Tyytyväisenä näkemääni pidätin, istuin satulaan ja sain Bonnien pysähtymään sievästi patsaan luokse. Jälleen Seppele-kysymys!
Mieli parantuneena pakkasin muistiinpanotarvikkeet takaisin taskuuni ja lähdin suuntaamaan viimeistä rastia kohti. Ilokseni se olisi Seppeleen suunnalla, melko lähellä meidän maastoesterataamme. Pipari, glögi ja taatelikakku mielessäni pilkahdellen kannustin Bonnien pitkällä suoralla laukkaan ja annoin sen päästellä pehmeällä lumipohjalla kohti radan huipennusta. No – sain kiertää kaksi tyhjää rastia löytäessäni tuplasti peräkkäin tyhjät tontut, mutta tässä vaiheessa se ei enää harmittanut minua. Laukkapätkä oli saanut minut hykertelemään tyytyväisyydestä ja lopulta vitosrastin löydettyäni täytin sen hymy huulilla.
”Nyt mennään kotiin jouluaterialle, Bonsku”, ilmoitin ponille ja taputin sen talvikarvanpörröistä kaulaa. ”Hieno reissu, hyvä ruoka ja harmoninen joulu, kiitos!”
|
|
|
|
Post by Britta on Dec 26, 2013 15:00:21 GMT 2
Tonttujahdin osoite, kaikki osallistumaan!
|
|
|
|
|
|
Post by Fiia on Dec 30, 2013 0:40:29 GMT 2
Elmo pomppii paikoillaan, kun yritän lyhentää jalustimia Seppeleen pihalla ennen lähtöämme Ruolammen tonttujahtiin. Ruuna on kuin sähikäinen, mutta en annan sen haitata: muutama tunti hortoilua metsässä saisi senkin varmasti väsytettyä. Saatuani jalustimet kuntoon ohjaan Elmon kohti Ruolammen ratsastushallia ja annan sen sinkaista raville heti, kun pääsemme metsän siimekseen.
Vuoden lyhyin päivä on vielä kirkas, mutta ei enää kauan. Siksi olenkin kuorruttanut itseni toppavaatteiden lisäksi heijastimilla, ja kypärään olen kiinnittänyt otsalampun käyttövalmiuteen. Elmokin näyttää joulukuuselta heijastinrintaremmeineen ja -suojineen, ja olen jopa sitonut sen häntään heijastinnauhasta rusetin. Ei minua ainakaan pääsisi turvallisuusnäkökohdan huomioimattomuudesta syyttämään, vaikka emme yhtään tonttua löytäisikään. Suunnistus ei ole ihan minun heiniäni, vaikka sitä edelliskesänä tulikin Seppeleessä treenattua - mutta kaikkea pitää kokeilla. Ja Seppeleessä olisi joka tapauksessa jouluisia herkkuja tarjolla, jos ja kun metsästä palaamme.
Maastoesteet ohittavalla polulla annan Elmon verrytellä jäseniään reippaassa harjoituslaukassa. Vastasatanut puuterilumi pöllyää, kun poni painaa menemään, ja minä nautin huurrekuorrutteen saaneesta maisemasta ja pehmeästä pikkupakkasesta. Isommalle tielle päädyttyämme jarruttelen ruunan käyntiin ja löysään ohjaa. En ole ikinä ennen käynyt Ruolammessa, mutta hallille löydän helposti kavionjälkiä seuraamalla. Seinällä olevat kysymykset aiheuttavat sen sijaan hiukan päänvaivaa. Elmo steppaa edestakaisin ja kiskoo ohjaa malttamattomana - sen mielestä pähkäilyni on ihan tylsää, eikä se millään viitsisi seisoa sen aikaa, että raapustan paperiin jotain epämääräistä ja ympäripyöreää.
Toiselle rastille seikkailemme metsän poikki, vaikka tie kulkisi melkein vierestä. Elmo puoliksi kävelee, puoliksi ravaa ja puhisee mennessään kuusille ja juurakoille. Tonttu näkyy seisovan joen jäällä. Jää näyttää paksulta ja kantaa eittämättä ihmisen, mutta ponista en olisi niinkään varma. Niinpä jalkaudun satulasta, sidon Elmon kaikkien ohjeiden vastaisesti ohjista kuuseen ja rukoilen, ettei se saa päähänsä karata mihinkään sillä aikaa, kun käyn vastaamassa tehtävään. Se on Seppele-aiheinen ja helppo kuin mikä.
Olen nopea, mutta Elmo on siitä huolimatta ehtinyt jo kuopia lumeen kunnon kuopan, ennen kuin palaan.
"Pönttö", torun viattomana korviaan höristelevää ruunaa, tungen kartan taskuun ja hyppään takaisin selkään. Kolmannelle tehtävälle luvassa on lisää hankikävelyä, joka tuntuu pikemminkin piristävän Elmoa kuin rasittavan sen tarmokasta askelta. Ongelmana onkin vain se, etten minä löydä rastia mistään. Palloilen edestakaisin Liekkikallion juurta ja pyörin hyvän aikaa rannankin puolella, ennen kuin tonttu osuu silmääni. Vastaan kysymyksiin nopeasti ja lähdemme sitten reippaalla ravilla kohti seuraavaa tonttua. Nyt pitäisi kiriä aikaa kiinni, jos meinasimme menestyä. Seuraavana on valerasti, mutta neljäs löytyy sen jälkeen ilman kummempia vaikeuksia.
Ennen viidettä rastia löydän kaksi valetonttua. Alan jo epäillä, että olemme ihan väärillä suunnilla, ennen kuin viides tonttu löytyy. Annan Elmon lasketella tehtävien välit metsäteitä pitkin reippaassa laukassa - ruuna on kuluttanut suurimmat energiansa ja kulkee siivosti, vaikka vauhtia sillä piisaakin. Viimeinen tehtävä ei ole vaikea. Siihen vastattuani hyppään ties kuinka monennen kerran tänään kevyesti hionneen Elmon satulaan, taputan sitä kaulalle ja annan pitkää ohjaa ajatuksenani kävellä kohti Seppelettä. Elmo on kuitenkin toista mieltä ja siirtyy ripeään hölkkään. Minä annan sen mennä.
|
|
|
|
Post by Clara on Dec 31, 2013 22:47:28 GMT 2
Tonttujahti21.12.13.  |
|
|
|
Post by Pihla on Jan 6, 2014 13:21:21 GMT 2
 Taidan olla vähä myöhässä tän maksun kanssa, mutta toivottavasti vielä kelpais... |
|
|
|
Post by Emmy on Jan 12, 2014 18:55:00 GMT 2
Tonttujahti
Maata peitti hentoinen vastasatanut lumikerros. Talli oli valaistu ja koristeltu jouluiseksi ja siellä täällä saattoi kuulla pätkän joululaulusta, jota joku sattui hoilaamaan.
Laitoin Patronin vyön kiinni ja vedin heijastinliivin pääni yli. Olimme lähdössä Seppeleen pikkujoulujen yhteydessä pidettävänä Ruolammen tonttujahtiin. Patron oli jo innoissaan, se pörisi ja hörisi ja olisi jo halunnut lähteä.
-Odota hetki hölmöläinen, sanoin ponille ja yritin näprätä otsalamppua kypärääni.
Vihdoin olin valmis, tarkistin että ponilla oli vielä heijastimet paikallaan ja itselläni kännykkä taskussa. Kokeilin vielä otsalampun toimivuuden ja talutin ponin pihalle.
Vielä oli valoisaa, mutta vuoden pisimmän päivän ollessa nurkan takana, ei sitä valoisuutta pitkään kestäisi. Kaikilla oli asianmukaiset heijastimet ja otsalamput. Anne kierteli vielä ratsukoiden joukossa tarkistaen että kaikkien varusteet toimivat ja heijastimia oli tarpeeksi.
-Ylittäkää tiet varoen ja kulkekaa mieluummin pikkuteitä kun isompien teiden laidassa, Anne vielä ohjeisti porukalle.
Säädin Patronin vyön ja ponkaisin selkään. Poni oli ihan innosta piukeana, eikä malttanut pysytellä paikallaan. Jalustimet olivat onneksi sopivat, joten niitä ei tarvinnut säätää.
Kun kaikki olivat valmiita, koko poppoo otti suunnaksi Ruolammen. Matka Ruolammelle sujui iloisesti rupatellen ja parit lämmittelyravipätkät ottaen. Kohta saavuimmekin lumisen Ruolammen pihaan, jossa Britta odotteli innoissaan.
Britta jakoi kaikille kartat, joihin oli merkitty tonttujen sijainnit. Lähdimme heiman erossa toisistamme.
-Emmy voi mennä, Britta ilmoitti katsoessaan kelloaan. Kannustin ponin raviin ja etsimään ensimäistä rastia.
|
|
|
|
Post by Clara on Jan 29, 2014 19:54:28 GMT 2
Joulukarsina - kuvamaksu |
|
|
|
Post by Britta on Feb 2, 2014 20:00:36 GMT 2
Vapaa maksu: Pikkujouluhellittelyä.
|
|
|
|
|
|
Post by Akku on Mar 16, 2014 18:27:27 GMT 2
ei luoja oonks mä tähänki osallistunu... :'oo
noh, tulee maksu, jeah inspiä on! :''D
|
|
|
|
Post by Odelie on Apr 3, 2014 13:44:56 GMT 2
 Vuoden poni, mahtavaa, ajattelin ja Edi tuuppasi minua tyytyväisenä pitkän päivän jälkeen. Sekin oli tyytyväinen hauskan päivän ja nauravien ihmisten jälkeen, joten kaivoin taskustani porkkanan ja ojensin sen Edille. Se hamusi ne käsistäni ja ravisti päätään. Mahtava silmä (: |
|
Jenny
Perustallilainen
Avatar © Anne
Posts: 200
Hoitoheppa: Gitta
|
Post by Jenny on Apr 18, 2014 14:41:41 GMT 2
|
|
|
|
Post by Inkeri on Jun 25, 2014 14:10:35 GMT 2
....Laitoin tän ensin sit viel väärään topaan. Ei hitto, mikä mua vaivaa Parempi myöhään kuin ei milloinkaan eiksje, mut i swear tää on lojunut mun pöytälaatikossa värittämättömänä ainakin kolme kuukautta Ja joo se pinkki juttu Sirpukan korvassa on tonttulakki, mulla ei ollut punasta puuväriä  Ja kuva on tonttujahdilta in case you didnt understand  |
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!