Post by Anne on Oct 4, 2013 19:36:43 GMT 2
Sebeläisille luultavasti viimeinen maastoestepläjäys ennen talvea. 8 ratsukkoa mahtuu mukaan. Ilmoittaudu vain, jos sinulla on 4 tai vähemmän rästiä (tunnit+leirit).
8/8
Britta - Hype
Emsku - Hese
Kirsikka - Edi
Soffi - Huiska
Odelie - Alex
Clara - Walma
Emmy - Patron
Essi - Gitta
Lokakuun loppu ja maastoesterata ui mudassa. Olin jalkamiehenä mukana, kun kahdeksan ratsukkoa siirtyivät tallilta maastoestealueelle. Tunnin alku oli venynyt puolisen tuntia. Vaikka olin ollut hyvin tiukka siitä, että tunti alkaa klo 11 ja silloin ollaan jo radalla, oli muutamilta päässyt tämä totuus unohtumaan. ”Mutku mä luulin, että lähdetään tallilta yheltätoista” oli Emmy selittänyt. Lisäksi turvaliivit olivat kadoksissa parilla tuntiosallistujalla ja Huiskan olympioita ei ollut löytynyt mistään. Kun kuolaimet viimein sallivat esittäytyä, oli Soffi laittanut ohjat viimeiseen renkaaseen, selkeästä ’ensimmäiseen renkaaseen’ – käskystäni huolimatta.
- Koska rata on niin mutainen suurimmalta matkalta, ja emme halua nähdä tänään katoilevia kenkiä, treenaamme ruohikkoaukiolla sarjaa.
Pirre oli lähtenyt mukaan tsekkaamaan tunnin kulkua, olihan haaveenani sysäistä myös maastoesteet kevätkaudella blondin harteilla. Mutta saisi nähdä. Lauantait olivat naiselle huonoja päiviä. Kaikki riippuisi siis aikatauluista.
Rakensimme pienen radan: kaksi tukkia vieritettiin sarjaksi ja kolmoissarjan muodostivat lauta-, tal0- ja tukkieste. Lisäksi radalla oli pieni oksaristikko.
- Tullaan kaikki lämppärinä ristikko. Clara voi aloittaa.
Pari lämmittelyhypyn jälkeen otin jokaisen yksitellen hyppäämään rataa. Huiska ja Hese alkoivat kuumua, joten otin Huiskan ja Soffin ensin.
- Laukka rullaamaan ja kannattele käsiä ylhäällä, jotta se ei pääse painamaan alas ja vetämään. Ja sitten tukeille. Pidätä pidätä! huusin, kun Huiska kiihdytti vauhtia kohti tukkisarjaa. Suomitammasta löytyi yllätävää voimaa, kun se kiskaisi itsensä hurjan pitkään hyppyyn. Tukkien väliin olisi mahtunut kaksi laukka-askelta, mutta Huiska vetäisi sarjan yhdellä. Onneksi Soffi pysyi kyydissä, vaikkakin harjassa roikkuen.
- Sitten seis! Tule ravissa kolmoissarjalle, nyt pitäisi mennä pitemmillä väleillä, eli kolme askelta esteiden väliin.
Huiska tietenkin nosti laukan, kun huomasi esteiden siintävän edessä ja täysin poissa Soffin kontrollista kaahotti sarjan läpi. Ja ristikon vielä perään.
Kun suomenhevonen oli taas aisoissa, oli Britan vuoro.
- Pidä laukka kontrollissa! Rauhallisesti tukeille!
Tuulen lennättäessä lehtiä Hype laukkasi kohti tukkeja hieman hermostuneena, mutta siististi. Kohti kolmoissarjaa laukatessaan, se kiihdytti.
- Tee voltti ennen sarjaa ja keräät taas sitä kuulolle. Muista myödätä esteellä ja anna Hypelle tilaa hakea hyppypaikat.
Kolmoissarja meni hieman takkuillen; Hype hyppäsi taloesteen liian pitkänä ja ei päässyt kunnolla lähestymään tukkiesteelle. Se kyllä hyppäsi, mutta Britta ja pahasti jälkeen ja Hype katosi kontrollista ja viipelsi innokkaasti ristikkoa kohti.
- No niin, seuraava uhri! Emsku, nosta rauhallinen laukka, kehotin, vaikka tiesin, että rauhallisuuden painottaminen ei nyt auttanut. Hesellä oli jo vauhti päällä. – Tiukka ohjastuntuma ja ohjaat tukkien keskelle.
Hese hyppäsi ensimmäisen tukin, toista se yritti väistää, mutta Emsku nirhaisi kantapäät sen kylkiin ja tukki ylitettiin reunasta. Myös Emsku sai viedä ratsunsa voltille ja pyysin vielä siirtämään raviin toisen voltin ajaksi.
- Sitten hillitty nosto ja nyt rytmikäs sarja. Pohkeet kiinni ja älä anna Heselle tilaa lähteä sivulle. Pidä katse jo siintävässä ristikossa.
Yllättävää kyllä loppuosa radasta sujui hyvin ja Hestia pyöristyi ristikon jälkeen Emskun alla hyvin.
- Hyvä! Sitten Odelie! Voit nojata kevyessä istunnassa hieman taaemmas, pidä laukka kuitenkin rullaamassa.
Suuri rautias lähestyi hieman kankeasti esteitä ja näytti ihmettelevän, että mitä pikkupuomeja tässä hypätäänkään.
- Pohkeita pohkeita, älä anna rytmin sammua!
Tukkisarjan jälkeen Alex virkistyikin ja heitti pikkupukin lähestyessään kolmoissarjaa.
- Ota kiinni ja hae ponnistuspaikka! Hui, mikä hyppy! huudahdin, kun täykkäri hyppäsi punakeltaisten lankkujen yli. Seuraavalle esteelle tuli yksi askel liian vähän ja Alex venytti hyppyä liialti. Tässä vaiheessa Odelien kontrolli oli jo kadonnut ja hirrelle tullessa Alex pomppasi taas mahtihypyn.
- Sitten voltille ja tulet ristikon kootussa laukassa. Muu ei kelpaa!
Kokoaminen veti taas voimaa Alexin liikkeestä pois ja se vastusteli heittelemällä päätään.
- Pidä tasapaino. Tämä on isolle hevoselle vaikeaa, se kun olisi sille paljon helpompaa vaan antaa mennä.
- Sitten Essi ja Gitta! Ota ensin kunnon laukka alle ja sitten kohti tukkeja. Gitta jää helposti pohkeen taakse, yritetään saada se imemään esteelle paremmin.
Gitan laukka oli vieläkin velttoa, kun se tuli tukille. Ensimmäisen se hyppäsi, mutta toisen kielsi.
- Ja koko homma uudestaan. Ja ensin sitä laukkaa!
Nyt Gitan laukassa oli vauhtia ja se hyppäsikin tukit reippaahkosti. Kolmoissarjalle tullessa laukka hyytyi taas ja tamma miltei pysähtyi lankkuesteen eteen.
- Nyt raippaa ja yli. Näissä tämä korkeus on todella pieni. Jos ei heppa liiku maastoesteillä, niin ei se liiku sitten missään! Sanoin napakasti, vaikka tiesinkin, että osasyy ponin tahmeuteen oli ratsastajan jännitys.
Gitta pomppasi sarjan ensimmäisen esteen yli ja jatkoi siten seuraaville. Sarjan jälkeen Essi paransi istuntaa ja tuli oksaristikon hienosti.
- Loppu oli parempi. Sitten Kimi ja Edi!
Edi lähti hyvään laukkaan ja ylitti tukkisarjan leikiten. Sillä oli hyvin virtaa moottorissa. Kolmoissarjalle tullessa poni kadotti ponnistuspaikan ja teki kaukaa korkean hypyn lankkuesteiden yli. Hyppy horjutti Kimin istuntaa, mutta tyttö pysyi kyydissä.
- Kokoat laukan seuraavalle ja yksi-kaksi-kolme-hyppy! Hyvä!
Kolmas este meni mallikkaasti ja ristikolle annoin luvan jo kiihdyttääkin. Edi hyppäsi iloisesti yli.
- Sitten Clara! Saat aika paljon ratsastaa! Nämä ovat Walmalle tietenkin hieman vaikeampia esteitä kuin muille, joten pidä vauhti hyvänä ja keskeltä yli!
Tukkiesteet mustalta shettikseltä sujuivat yllättävän hyvin. Se lähestyi niitä innolla ja Claralla oli hyvä tuntuma. Lankkuesteelle tultaessa poni sekä ratsastaja kuitenkin epäröivät. Walma kielsi.
- Uudestaan, kunnon laukka ja yli ja sitten laukka jatkuu!
Walma hyppäsi ensimmäisen yli, mutta kieli puolestaan toisen.
- Vielä uudestaan, ensin lankku, sitten talo ja sitten käännät pois radalta. Kierrät tukin ja ratsastat ristikon.
Raipan saattelemana esteet ylittyivät ja ristikolle, joka oli Walmalle tutumpi este, poni tuli oikein mielellään.
- Viimeisenä nyt Emmy ja Patron. Patron toimii esteillä melko varmasti, joten nyt saat keskittyä tahtiin ja väleihin. Voit tehdä pienen aikaratsastustyyppisen kiihdytyksen sarjojen välillä ja pidentää askelta. Kun normaalilaukalla väliin mahtuisi noin kaksikymmentä askelta, yritä tulla viidellätoista.
Tukkisarja meni hyvin ja sen jälkeen Emmy hakikin Patroniin vauhtia. Poni otti pohjeavun vastaan, mutta lähti ennemminkin tikittämään kuin pidentämään askelta ja väisteli ohjaa nostamalla pää ylös.
- Vielä saat enemmän ratsataa! Anna raippaa pohkeen taakse ja reippaammin!
Laukka parani ja kolmoissarjalle Emmy sai ponin hyvin kiinni. Sarja oli vauhdikas ja Emmyn tasapaino horjahti viimeisellä esteellä, mutta tyttö kampesi itsenä suoraksi ja tuli ristikolle siivosti.
- Sitten sama järjestys ja rata toisinpäin!
Samankaltaisen sähellyksen saattelemana jokainen tuli radan uudelleen. Kun tunti oli kulunut, passitin ratsukot kotiin. Pirre lähti johdattamaan heitä, itse jäin siivoilemaan aukiota ja peittelen liikuteltavan talon ja hirsiesteen pressulla. Onneksi tämä oli kauden viimeinen maastotunti. Ja hengissäkin oli selvitty!
8/8
Britta - Hype
Kirsikka - Edi
Odelie - Alex
Clara - Walma
Emmy - Patron
Essi - Gitta
Lokakuun loppu ja maastoesterata ui mudassa. Olin jalkamiehenä mukana, kun kahdeksan ratsukkoa siirtyivät tallilta maastoestealueelle. Tunnin alku oli venynyt puolisen tuntia. Vaikka olin ollut hyvin tiukka siitä, että tunti alkaa klo 11 ja silloin ollaan jo radalla, oli muutamilta päässyt tämä totuus unohtumaan. ”Mutku mä luulin, että lähdetään tallilta yheltätoista” oli Emmy selittänyt. Lisäksi turvaliivit olivat kadoksissa parilla tuntiosallistujalla ja Huiskan olympioita ei ollut löytynyt mistään. Kun kuolaimet viimein sallivat esittäytyä, oli Soffi laittanut ohjat viimeiseen renkaaseen, selkeästä ’ensimmäiseen renkaaseen’ – käskystäni huolimatta.
- Koska rata on niin mutainen suurimmalta matkalta, ja emme halua nähdä tänään katoilevia kenkiä, treenaamme ruohikkoaukiolla sarjaa.
Pirre oli lähtenyt mukaan tsekkaamaan tunnin kulkua, olihan haaveenani sysäistä myös maastoesteet kevätkaudella blondin harteilla. Mutta saisi nähdä. Lauantait olivat naiselle huonoja päiviä. Kaikki riippuisi siis aikatauluista.
Rakensimme pienen radan: kaksi tukkia vieritettiin sarjaksi ja kolmoissarjan muodostivat lauta-, tal0- ja tukkieste. Lisäksi radalla oli pieni oksaristikko.
- Tullaan kaikki lämppärinä ristikko. Clara voi aloittaa.
Pari lämmittelyhypyn jälkeen otin jokaisen yksitellen hyppäämään rataa. Huiska ja Hese alkoivat kuumua, joten otin Huiskan ja Soffin ensin.
- Laukka rullaamaan ja kannattele käsiä ylhäällä, jotta se ei pääse painamaan alas ja vetämään. Ja sitten tukeille. Pidätä pidätä! huusin, kun Huiska kiihdytti vauhtia kohti tukkisarjaa. Suomitammasta löytyi yllätävää voimaa, kun se kiskaisi itsensä hurjan pitkään hyppyyn. Tukkien väliin olisi mahtunut kaksi laukka-askelta, mutta Huiska vetäisi sarjan yhdellä. Onneksi Soffi pysyi kyydissä, vaikkakin harjassa roikkuen.
- Sitten seis! Tule ravissa kolmoissarjalle, nyt pitäisi mennä pitemmillä väleillä, eli kolme askelta esteiden väliin.
Huiska tietenkin nosti laukan, kun huomasi esteiden siintävän edessä ja täysin poissa Soffin kontrollista kaahotti sarjan läpi. Ja ristikon vielä perään.
Kun suomenhevonen oli taas aisoissa, oli Britan vuoro.
- Pidä laukka kontrollissa! Rauhallisesti tukeille!
Tuulen lennättäessä lehtiä Hype laukkasi kohti tukkeja hieman hermostuneena, mutta siististi. Kohti kolmoissarjaa laukatessaan, se kiihdytti.
- Tee voltti ennen sarjaa ja keräät taas sitä kuulolle. Muista myödätä esteellä ja anna Hypelle tilaa hakea hyppypaikat.
Kolmoissarja meni hieman takkuillen; Hype hyppäsi taloesteen liian pitkänä ja ei päässyt kunnolla lähestymään tukkiesteelle. Se kyllä hyppäsi, mutta Britta ja pahasti jälkeen ja Hype katosi kontrollista ja viipelsi innokkaasti ristikkoa kohti.
- No niin, seuraava uhri! Emsku, nosta rauhallinen laukka, kehotin, vaikka tiesin, että rauhallisuuden painottaminen ei nyt auttanut. Hesellä oli jo vauhti päällä. – Tiukka ohjastuntuma ja ohjaat tukkien keskelle.
Hese hyppäsi ensimmäisen tukin, toista se yritti väistää, mutta Emsku nirhaisi kantapäät sen kylkiin ja tukki ylitettiin reunasta. Myös Emsku sai viedä ratsunsa voltille ja pyysin vielä siirtämään raviin toisen voltin ajaksi.
- Sitten hillitty nosto ja nyt rytmikäs sarja. Pohkeet kiinni ja älä anna Heselle tilaa lähteä sivulle. Pidä katse jo siintävässä ristikossa.
Yllättävää kyllä loppuosa radasta sujui hyvin ja Hestia pyöristyi ristikon jälkeen Emskun alla hyvin.
- Hyvä! Sitten Odelie! Voit nojata kevyessä istunnassa hieman taaemmas, pidä laukka kuitenkin rullaamassa.
Suuri rautias lähestyi hieman kankeasti esteitä ja näytti ihmettelevän, että mitä pikkupuomeja tässä hypätäänkään.
- Pohkeita pohkeita, älä anna rytmin sammua!
Tukkisarjan jälkeen Alex virkistyikin ja heitti pikkupukin lähestyessään kolmoissarjaa.
- Ota kiinni ja hae ponnistuspaikka! Hui, mikä hyppy! huudahdin, kun täykkäri hyppäsi punakeltaisten lankkujen yli. Seuraavalle esteelle tuli yksi askel liian vähän ja Alex venytti hyppyä liialti. Tässä vaiheessa Odelien kontrolli oli jo kadonnut ja hirrelle tullessa Alex pomppasi taas mahtihypyn.
- Sitten voltille ja tulet ristikon kootussa laukassa. Muu ei kelpaa!
Kokoaminen veti taas voimaa Alexin liikkeestä pois ja se vastusteli heittelemällä päätään.
- Pidä tasapaino. Tämä on isolle hevoselle vaikeaa, se kun olisi sille paljon helpompaa vaan antaa mennä.
- Sitten Essi ja Gitta! Ota ensin kunnon laukka alle ja sitten kohti tukkeja. Gitta jää helposti pohkeen taakse, yritetään saada se imemään esteelle paremmin.
Gitan laukka oli vieläkin velttoa, kun se tuli tukille. Ensimmäisen se hyppäsi, mutta toisen kielsi.
- Ja koko homma uudestaan. Ja ensin sitä laukkaa!
Nyt Gitan laukassa oli vauhtia ja se hyppäsikin tukit reippaahkosti. Kolmoissarjalle tullessa laukka hyytyi taas ja tamma miltei pysähtyi lankkuesteen eteen.
- Nyt raippaa ja yli. Näissä tämä korkeus on todella pieni. Jos ei heppa liiku maastoesteillä, niin ei se liiku sitten missään! Sanoin napakasti, vaikka tiesinkin, että osasyy ponin tahmeuteen oli ratsastajan jännitys.
Gitta pomppasi sarjan ensimmäisen esteen yli ja jatkoi siten seuraaville. Sarjan jälkeen Essi paransi istuntaa ja tuli oksaristikon hienosti.
- Loppu oli parempi. Sitten Kimi ja Edi!
Edi lähti hyvään laukkaan ja ylitti tukkisarjan leikiten. Sillä oli hyvin virtaa moottorissa. Kolmoissarjalle tullessa poni kadotti ponnistuspaikan ja teki kaukaa korkean hypyn lankkuesteiden yli. Hyppy horjutti Kimin istuntaa, mutta tyttö pysyi kyydissä.
- Kokoat laukan seuraavalle ja yksi-kaksi-kolme-hyppy! Hyvä!
Kolmas este meni mallikkaasti ja ristikolle annoin luvan jo kiihdyttääkin. Edi hyppäsi iloisesti yli.
- Sitten Clara! Saat aika paljon ratsastaa! Nämä ovat Walmalle tietenkin hieman vaikeampia esteitä kuin muille, joten pidä vauhti hyvänä ja keskeltä yli!
Tukkiesteet mustalta shettikseltä sujuivat yllättävän hyvin. Se lähestyi niitä innolla ja Claralla oli hyvä tuntuma. Lankkuesteelle tultaessa poni sekä ratsastaja kuitenkin epäröivät. Walma kielsi.
- Uudestaan, kunnon laukka ja yli ja sitten laukka jatkuu!
Walma hyppäsi ensimmäisen yli, mutta kieli puolestaan toisen.
- Vielä uudestaan, ensin lankku, sitten talo ja sitten käännät pois radalta. Kierrät tukin ja ratsastat ristikon.
Raipan saattelemana esteet ylittyivät ja ristikolle, joka oli Walmalle tutumpi este, poni tuli oikein mielellään.
- Viimeisenä nyt Emmy ja Patron. Patron toimii esteillä melko varmasti, joten nyt saat keskittyä tahtiin ja väleihin. Voit tehdä pienen aikaratsastustyyppisen kiihdytyksen sarjojen välillä ja pidentää askelta. Kun normaalilaukalla väliin mahtuisi noin kaksikymmentä askelta, yritä tulla viidellätoista.
Tukkisarja meni hyvin ja sen jälkeen Emmy hakikin Patroniin vauhtia. Poni otti pohjeavun vastaan, mutta lähti ennemminkin tikittämään kuin pidentämään askelta ja väisteli ohjaa nostamalla pää ylös.
- Vielä saat enemmän ratsataa! Anna raippaa pohkeen taakse ja reippaammin!
Laukka parani ja kolmoissarjalle Emmy sai ponin hyvin kiinni. Sarja oli vauhdikas ja Emmyn tasapaino horjahti viimeisellä esteellä, mutta tyttö kampesi itsenä suoraksi ja tuli ristikolle siivosti.
- Sitten sama järjestys ja rata toisinpäin!
Samankaltaisen sähellyksen saattelemana jokainen tuli radan uudelleen. Kun tunti oli kulunut, passitin ratsukot kotiin. Pirre lähti johdattamaan heitä, itse jäin siivoilemaan aukiota ja peittelen liikuteltavan talon ja hirsiesteen pressulla. Onneksi tämä oli kauden viimeinen maastotunti. Ja hengissäkin oli selvitty!
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!