3.10.2013 Jatko I - tunti V

[Anne]

Jatko I - tunnit ovat avoinna kaikille. Ensisijainen osallistumisoikeus niille, joilla on jatko I -merkin suoritus kesken tai ovat juuri suorittaneet alkeiskurssin.

Max. 8 osallistujaa, tervetuloa!

6/8

Jason - Huiska
Verna - Pella
Jonas - Frank
Emmy - Laila
Selena - Edi
Eetu - Humu


Tunnin kulku:
Lämmiteltiin hevoset kevyessäravissa kahdella pääty-ympyrällä molempiin suuntiin. (Pella, Humu, Edi ja Huiska, Laila, Frank).
Tämän jälkeen siirryttiin uralle. Käynnistä harjoiteltiin laukannostoja. Pitkä sivun alussa nosto ja lopussa kiinni ja ravin kautta käyntiin.
Lopuksi vielä tehtiin kevyessä ravissa voltteja ja keskityttiin siihen, että hevoset liikkuvat eteen.

Maksuvaihtoehdot:

1. Perinteinen tarina tai kuva

2. Kerro lyhyesti mitä apuja käytit laukannostossa käynnistä oikeassa kierroksessa ja miten siirtyminen ravin kautta käyntiin sujui.

[Odelie]

By Jason:
Katselin listaa johon oli jaettu hevoset meille kaikille. Mä sain tänään mennä Huiskalla, jes, se oli yks mun lemppareista jostain syystä. Siinä hevosessa oli mun mielestä vaan sitä jotain, jota hevosen piti oikeeti olla. Kun kävin hakemassa Huiskan kamoja, mulkasin äitiäni, joka hymyili taas inhottavaa hymyään. Siitä oli tullu oikee kanaemo.

"Sä taidat pitää Huiskasta" äiti hymyili pehmeästi. Kohautin olkiani ja keräsin kannoin suomenhevosen kamat sen karsinalle.

"Joo, sillä ja Humulla on musta luonnetta, mut kyl mä tykkään melkeen kaikista" myösin, vaikken ollu mennyt monellakaan Seppeleen hevosella, kenenkään kanssa ei ollut mennyt koskaan huonosti. Onneks mulla oli mahollisuus opetella ratsastusta myös kotona.

Huiska oli helppo harjata, koska se seisoi aika kiltisti paikallaan ja katteli vaan mun touhuja. Huiska hmusi mun pörrösiä hiuksia ja naurahdin, mutta työnsin sen sitten pois, ettei se kävisi liian tuttavalliseksi. Kiristin vähän Huiskan satulavyötä ja tamman korvat painu luimuun, mutta se ei reagoinut sen enempä, hyvä, jotkut saatto olla vähän äkäsempiä. Asetin kypärän päähäni ja ajoin sitten äitin pois karsinalta. Oli älyttömän noloa, että se pyöri mun ympärillä, vaikka mä osasin jo ihan hyvin hoitaa hevosen itekkin. Sitten me lähettiin viemään hevosia maneesiin ja pieni jännitys kutitteli mun mahassa, mutta siitä oli selvitty ennenkin.

Maneesiin päästessäni vein Huiskan kaartoon ja nousin sujuvasti ilman apua sen selkään. Tamma oisi halunnut jo lähteä liikkeelle, mutta pidätin ohjista napakasti ja pakotin sen pysymään paikoillaan sen aikaa, että laitoin jalustimet sopivaksi ja kiristin vyön. Anne nyökkäsi meille hyväksyvästi, ennen kuin käski meidät liikkeelle ja mukauduin heti Huiskan kivaan käyntiin. Kun me kerättiin ohjia käteen ja käänsin tamman ekaa kertaa voltille, sain yllättyä siitä, miten hyvin se asettu ja taipu voltille. Taputin Huiskaa tyytyväisenä ja jatkoin sitten sen kanssa matkaa. Anne käski meidän kääntyä pääty-ympyröille, jollon me nostettiin ravi ja alettiin työskentelemään kunnolla.

Ravityöskentely Huiskan kanssa oli aika helppoa ja tamma oli yllättävän reipas, reippaat hevoset oliva mun makuun. Muutaman kerran Huiska kuitenkin yritti oikoa ympyrällä ja jouduin käskemään sen napakasti paikoilleen, ettei se ravannuit muita kiinni, mutta tutustumisen jälkeen sain tammaa paremmin haltuun ja työskentely alkoi ainakin mun mielestä sujua. Käskystä korjasin virheitä istunnassani ja Huiska pärskähti ja kuulemma rentoutui. Hymyilin tyytyväisenä ja yritin pysyä rentona.

Käynnistä laukannostot epäilytti mua hetken, mutta kun seurasin, miten hyvin se toimi pljon vanhemmalla Eetulla, mun oli pakko onnistua. Mun piti muistaa vaan valmistella se laukannosto ja tehdä kunnon puolipidäte, joka oli aika vaikeeta, koska Huiska alkoi vähän kuumua. Ensimmäinen nosto meni ihan päin puuta ja Huiska lähti ravaamaan ympäri maneesia kuin mikäkin ravuri. Sain sen vaivoin hiljennettyä, että pääsin kokeilemaan uudestaan ja napakoilla avuilla se sännähti laukkaan. Sain vaivoin siirrettyä sitä enään takasin käyntiin, mutta taputin sitä silti. Olin kuullut ettei Huiska nostaisi kauheen helposti laukkaa, joten sain olla tyytyväinen siihen, että tamman tajutessa jutun juuren, loppu nostot meni yllättävän hyvin.

Lopuksi me tehtiin vielä voltteja ravissa ja jos muut saivat keskittyä kannustamaan niiden ratsuja paremmin eteen, mulla oli Huiskassa kyllä pitelemistä. Se juoksi mun pidätteitä pakoon ja yritin saada volteilla sen hellittämään otetta. Me saatiin tehdä niitä voltteja ainakin kymmenen, ennen kuin tamman tahti alkoi oikeasti hidastua ja pikku hiljaa se suostui rentoutumaan ja ravaamaan kunnolla. Ainakin Huiskamaisen kunnolla. Taputin monesti voltin jälkeen Huiskaa joka pärskähteli ja jatkoi rennommassa meiningissä eteenpäin. Olin taas kerran onnistunut, vielä hevosen kanssa kenestä oikeesti tykkäsin.

Annoin ohjien valua pitkiksi ja taputtelin tyytyväisenä Huiskaa. Myös Huiska pudisteli päätään tyytyväisenä ja venytti kaulansa ainakin kilometrin pituseksi. Anoin sen löntystellä uralla ja kuuntelin Annen viimesiä sanoja. Virnuillen myös Eetu ratsasti mun ohi ja nyökkäsi mulle tavallaan niinku tervehdykseksi.

"Aika hyvin tollaselta pikkumieheltä" Eetu naurahti samalla kun ratsasti mun ohi. Mutristin huuliani ja kohotin ratsastuskypäräni lippaa.

"Mä en oo mikään pikkumies" murahdin haastavasti ja jäin mulkoilemaan vanhempaa poikaa. Se hoiti mun äitin hevosta, Alexia, ja pyöritteli tallityttöjä miten halusi. Mutta nyt sota oli alkanut, tai jotain.
Kiitos tunnista Anne (:

[Eetu]

Maksu:

Kun mä nostin laukan käynnistä oikeassa kierroksessa, aktivoin käyntiä. Puolipidätteillä valmistelin Humun laukannostoon ja siirsin sisäpohjetta eteenpäin, ulkopohjetta aivan hieman taaksepäin ja uudet puolipidätteet annettuani painoin oikealla pohkeella pikkusuokin kylkeä. Humu ponkaisi yllättävän helposti pikkuiseen laukkaansa, ja mä yritin keskittyä istuntaan. Tunsin, kuinka Humun laukka meinasi hyytyä, joten painaisin pohkeet hetkeksi tiukemmin kiinni ponin kylkiin, ei reaktiota. Maiskautin ja yritin ajatella tasaista ohjastuntumaa laukassa, jotta poni pääsisi työskentelemään.

Pitkän sivun loppu alkoi häämöttää, joten keskitin ajatukseni siirtymiseen. Ei olisi pitänyt, nimittäin Humu ovelana ajatuksenlukijana pudotti raville. Kerkesin kuitenkin nostaa laukan takaisin muutaman askeleen ajaksi, jonka jälkeen siirsin Humun raviin. Poni nakkasi päätään, ja Anne käski mun pitää kädet alhaalla ja siirtää suokki ravista käyntiin. Tiivistin istuntaa, jännitin vatsalihaksia ja pikkusuokki siirtyi vastahakoisesti käyntiin.

Kiitos tunnista! :--)

[Emmy]

Aloitin Lailan kanssa laukannoston valmistelun taivuttelemalla tammaa hieman sisäänpäin ja varmistamalla, että Laila kuunteli minua. Lyhyen sivun viimeisessä kaarteessa painoin ulkopohkeeni satulavyön taakse ja siirsin sisäpohjettani hieman eteenpäin. Laila nosti hieman laiskahkon laukan, joten naupautin raipalla, jotta laukka rullaisi paremmin. Tamma otti takapäätään heti paremmin alle ja laukka rullasi. Yritin mukautua istunnallani Lailan melko suureen laukkaan ja pitää istuntani tasapainoisena.

Pitkän sivun päättyessä valmistelin siirtymisen istumalla syvälle ja ottamalla ohjat hyvin käteen. Laila siirtyi raviin hieman töksähtäen ja ravi oli hyvin isoa. Hetken heiluin kuin perunasäkki, mutta sain kerättyä tasapainoni ja siirsin Lailan käyntiin. Taputin sisäkädellä kiittääkseni Lailaa.

Kiitoksia tunnista !

[Selena]

Aloitin laukannoston valmistelun hyvissä ajoin aktivoimalla Edin käyntiä nopeuttamalla sitä ja kutittelemalla ruunan lautasia koulupiiskalla. Juuri ennen nostoa asetin ruunaa hieman oikealle ja siirsin painoani aavistuksen oikealle. Nostossa tein puolipidätteen, jonka jälkeen siirsin oikean pohkeen eteen ja vasemman taakse ja puristin niillä melko voimakkaasti näpäyttäen ruunaa samalla raipalla. Yritin myös keinauttaa lantiotani oikealla tavalla, mutta en ihan tiedä, miten se sujui. Edi nosti keinuvan laukan, jota ajoin hieman eteen säilyttääkseni pörröponin laukan.

Hieman ennen pitkän sivun loppua istuin syvemmälle satulaan ja jännitin vähäisiä vatsalihaksiani ottaen samalla ohjasta. Pidin kuitenkin pohkeet kiinni, jotta Edi pysyisi laukassa hidastaen sitä eikä töksähtäisi suoraan raviin. Edi siirtyi raviin pehmeästi ja jarrutti nopeasti mutta tasaisesti käyntiin, minkä jälkeen taputin sen karvaista kaulaa palkkioksi.

[Fiia]

Eka laukannosto! Teoriassahan mä tiedän ihan tarkalleen mitä pitää tehdä, mutta käytäntö osoittautuu pikkuisen vaikeammaksi kuin luulin. Pella vaatii napakat avut eikä nosta laukkaa, jos yhtään jään nojaamaan eteen. Se on mulle jostain tullut huono tapa, josta pitäisi opetella eroon. Nostossa siirrän vasenta eli ulkojalkaa ihan hippusen taemmas, en edes montaa senttiä, ja oikeaa taas vielä vähemmän eteen. Istun tiukasti istuinluiden päällä satulassa ja yritän muistaa pitää ohjat tasaisesti tuntumalla ja tehdä pikkuruisen pidätteen ennen nostoa. Sitten vain annan pohkeella merkin ja jos se on tarpeeksi selkeä, Pella nostaa laukan ja siinä sitä sitten mennään.

Pella on vähän hitaalla päällä, joten mun pitää muutaman kerran pitkän sivun aikana hoputtaa sitä jatkamaan laukassa. Toisaalta sen laukassa on tosi mukava istua ja raviin siirtyminen on helppoa, sen kun tekee yhtä pikkuisen pidätteen kuin ennen laukkaa, ja Pella onkin jo ravissa. Ravi laukan jälkeen on aika reipasta ja pompottaa vähän, mutta saan onneksi jarrutettua Pellan nopeasti käyntiin. Taputan ponia kaulalle kiitokseksi laukasta ja korjailen sitten mun asennon satulassa takaisin hyväksi. Laukassa kun vielä tuppaa jalat vähän heilumaan, niin että jalustin lähtee päkiältä, ja ohjatkin saattaa löystyä. Mutta laukannosto sentään onnistuu monta kertaa ja laukka pysyy melkein joka kerta yllä koko sivun!

Kiitos tunnista!