1.10.2013 Alkeiskurssi B 2013 - tunti I

[Anne]

Kaikille avoin alkeistunti. Tunti on syyskauden ensimmäinen, joten lähdetään liikkeelle aivan perusteista.

MAx 8 osallistujaa.



Paju - Frank
Neea - Pella
Henriina - Patron
Minna - Huijari
Iiris - Taiga
Sallys - Myntti


Koska tunti oli syyskauden ensimmäinen alkeistunti, aloitimme jo hyvissä ajoin tallin puolella. Hoitajat auttoivat Ratsastajia saamaan hevoset kuntoon, ja pian siirryttiinkin jo kentälle.

- Tänään teemme perusjuttuja. Osa on ollut hevosen selässä aiemminkin ja jatkaa keväältä, osa taas on ensimmäistä kertaa. Aloitetaan kertaamalla istuntaa, sanoin, kun jalustimet olis säädetty sopivan pituisiksi ja satulavyöt kiristetty.

- Siirrytään uralle vasempaan kierrokseen. Siirretään hevoset liikkeelle painamalla pohkeilla hevosen kylkiä. Taluttajat voivat tarkistaa ohjasotteen, mutta pidetään vielä ohjat pitkinä.

- Tunnit aloitetaan alkukävelyillä. Hevosten annetaan kävellä vapaalla ohjalla viidestä kymmeneen minuuttia yleensä. Tämän jälkeen kerätään ohjat tuntumalle, eli kiristetään ohjat niin, että tunnette hevosen suun ohjan toisessa päässä. Tuntuma on aluksi kevyt.

- Hyvä! Paju ja Iiris ainakin voivat tehdä muutamia isoja voltteja käynnissä! Muut vielä mukailevat hevosten liikettä ja Neea saa pyytää enemmän käyntiä. Voi hieman maiskuttaa ja painaa pohkeilla.

- Pohkeiden täytyy olla hevosen kyljissä kiinni koko ajan. Eli hevonen pitäisi tuntea koko jalalla koko ajan. Kuitenkaan niillä ei saa jatkuvasti painaa, vaan silloin kun hevosen halutaan tekevän jotain painetaan jalalla pulssimaisesti, ei kuitenkaan potkaisten. Eli, kun pyydetään nopeampaa käyntiä painetaan molemmilla pohkeilla hetkellisesti enemmän ja sitten päästetään taas jalka rennoksi hevosen kylkeä pitkin.

- Otetaan seis. Hevonen pysäytetään tekemällä pidäte. Eli ei myödätä liikkeen mukana lantiosta, vaan hieman jännitetään vatsalihaksia. Käsi voi aavistuksen tehdä liikettä taakse, ihan muutaman sentin. Ääniapuja voi käyttää.

- Ja sitten taas käyntiä ja ottakaa pian seis itse.

Ratsastajat pysäyttelivät hevosiaan. Myntti ja Taiga tahmailivat, eivätkä olisi halunneet lähteä käyntiin pysähdyksestä. Taluttajat saivat hieman auttaa.

- Seuraavaksi otetaan kokorataleikkaa Henriina kärkenä! Kokotaraleikkaa alkaa kulman jälkeen ja päättyy ennen kulmaa, kenttä siis poikitetaan viistosti. Raippa siirretään sisäkäteen ja taluttaja vaihtaa puolta sisäpuolelle myöskin.

- Seuraavaksi käännetään voltille hevoset. Sisäohjaa viedään kohti kentän sisäpuolta ja ulkopohkeella painetaan, että hevonen siirtyisi pois uralta.

- Neea, älä päästä ohjia valumaan, vaan pidä ne koko ajan tuntumalla.

- Minna, pysy rauhallisena selässä, kädet eivät saa lähteä viuhtomaan.

- Hyvä, otetaan vielä muutamia askelia ravia. Jos tuntuu siltä, että ravi sujuu, voi tulla pitempiäkin pätkiä. Harjasta tai satulan etukaaresta voi ottaa kiinni. Helpointa ravissa on keventää, eli nousta jalustimien varaan joka toisella askeleella. Voitte koittaa sitä myös käynnissä.

Ratsukot aloittivat ravailun ja hyväkin pätkiä saattiin. Toisilla taas tasapaino oli pettää jo parin askeleen jälkeen ja he menivät vain lyhyitä pätkiä.

Lopuksi jokainen sai vielä ottaa jalustimet pois jalasta ja istua käynnissä jalka pitkänä ja rentona.

- Mitä aiemmin opitte olemaan rennosti hepan selässä, sen parempi, vinkkasin vielä lopuksi ja sitten opastinkin ratsastajat hevosineen takaisin talliin.

[Iiris]

Ensimmäinen tunti alkeiskurssilla

Minua hieman huvitti hullu päähänpistoni, osallistua alkeiskurssille. Erityisesti talutettavana olo oli minusta hieman huvittavaa, sillä olinhan mennyt aika monta kertaa ilman taluttajaakin. Toisaalta alkeiskurssilla olosta olisi varmasti hyötyä; tulisi ainakin perusasiat kunnolla uudelleen mieleen ja taluttajan ansiosta pystyin keskittymään omaan menooni, eikä minun tarvinnut miettiä kulkeeko hevonen kunnolla.

Menin avustajani kanssa Taigan karsinalle, sillä se oli ratsunani tänään. Sain melkein kaikki laitettua itse, mutta kuolaimia Taiga ei olisi millään halunnut ottaa suuhunsa. Päätin siis käyttää avustajaa hyödyksi ja pyysin häntä avaamaan Taigan suun. Hihnat sain itse kiinni ja satulan selkään, mutta varmistelin vähän väliä ovatko varusteet oikein. Satula oli tälläkertaa liian takana, mutta sekin oli yleinen virhe minulla. Lähdimme kentälle ja käänsimme siellä hevoset kaartoon.

Nousimme selkään ja laitoimme jalustimia. Taigan jalustinet olivat aika jäykät, joten taluttaja saikin kiskoa soljet auki. Hetken säädeltyäni sain ne sopivan pituisiksi ja taluttaja saikin kiskoa soljet ylös. Lähdimme vasempaan kierrokseen kävelemään alkukäyntejä. Tunnustelin, miltä Taiga tuntui. Se oli mielestäni mukavan oloinen, kiltti muttei tylsä. Keräsimme ohjat ja kuuntelin Annen neuvoja, sillä olin jo nyt saanut muistettua kaikkia pikkujuttuja ratsastuksen perusteista. Minä ja Paju saimme luvan tehdä isoja voltteja, joten ilmoitin avustajalle haluavani kääntää C-kirjaimesta, jotta hän osaisi varustautua siihen. Käännös sujui hyvin, vaikka Taiga olikin aika hidas.

Hetken päästä aloimme tehdä pysäytyksiä. Itse pysähdys sujui hyvin, mutta liikkeellelähdöstä tuli todella huono. Taiga lähti - jos edes lähti - hitaaseen käyntiin ja sen jalat melkein laahasivat maata. Yritin vaikka kuinka saada sitä eteenpäin, mutta taluttajani maiskutti kuuluvaan ääneen, joka saikin ponin liikkumaan.

Pysähdysten jälkeen teimme muutamia suunnanmuutoksia ja voltteja. Voltit sujuivat huomattavasti paremmin kuin alkutunnista ja Taiga oli jo viimein herännytkin. Tämän jälkeen kokeilimme ravia, mutta se oli minulle tuttu juttu, joten pystyin menemään sitä koko tarvittavan ajan. Pystyin myös keventämään, mutta ohjanj valuivat liian pitkiksi, joten minun piti istua alas keräämään niitä. Kaikki eivät pystyneet ravaamaan koko aikaa, mutta suurin osa sai ravattua lähes koko ajan.

Loppukäynnit ratsastimme ilman jalustimia, joten mieluusti viskaisin jalustimet jaloistani. Tunti oli ollut yllättävän mielenkiintoinen, jos ottaa huomioon että kyseessä oli alkeiskurssin ensimmäinen tunti. Lopuksi käänsimme vielä kaartoon ja löysäsimme vyötä, missä taluttajani hieman auttoi. Taputin Taigaa kaulalta ja laskeuduin selästä. Nostimme avustajani kanssa yhdessä jalustimet ja veimme Taigan talliin muiden mukana.

[Clara]

[/

Kiitti tunnista
- Paju

[Emmy]

Alkeistunti, Neean kertomana

Tänään oli minun ensimmäinen alkeistunti Seppeleessä. Emmy oli paljon puhunut tallista ja hoitohevosestaan Patronista. Olin jo kotona päättänyt, että haluan ratsastaa Patronilla tai sillä ihanalla mustalla shettiksellä, Walmalla. Toivottavasti saan jommankumman!
Istun auton penkillä ja ajamme kohti Seppelettä. Mukanani minulla on Emmyn vanha kypärä ja jalassa kumisaappaat. Emmy ajaa ja kyselee jännittääkö. Kyllä minua jännittää.
Ajamme tallin pihaan ja lähdemme kohti tallia. Olen ollut tallilla aikaisemmin katsomassa Emmyn kisoja, joten sinänsä paikka on tuttu. Menemme ilmoitustaululle, johon tuntilistat on kiinnitetty. Emmy lukee listasta, että minulle on annettu Pella. Olen hieman pettynyt, mutta unohdan pettymykseni heti kun näen Pellan. Se on ehkä söpöin, harmaa ja pörröinen poni. Emmy sopii Pellan hoitajan kanssa, että hän auttaa minua ja Pellan hoitaja suostuu auttamaan Patronin ratsastajaan.

Haemme Emmyn kanssa satulahuoneesta Pellan harjat ja varusteet. Satula on aika painava, mutta haluan kantaa sen itse. Emmy tuo suitset ja harjat. Emmy sitoo Pellan kiinni ja minä saan harjata sen. Emmy valvoo, että harjaan Pellan hyvin ja ihan hyvin minä osasinkin. Emmy auttaa minua kavioiden puhdistamisessa ja nostaa satulan selkään. Osaan itse laittaa Pellalle suitset (Emmyn avustuksella).
-Noniin Neea, nyt se on valmis! Laita kypärä päähän ni lähetään tunnille, Emmy sanoo.
Haen kypärän käytävästä ja laitain sen päähän. Käteen vedän pinkit sormikkaat. Emmy antaa minulle ohjat ja talutamme yhdessä Pellan maneesiin.

-Onko hyvä? Emmy kysyy ja sääti jalustinta.
-Joo, tää toinen on vähän pitkä, vastaan.
-Okei, Emmy sanoo ja säätää vielä toisen jalustimen. Vielä vyön tarkistus ja sitten jäämme odottamaan. Anne aloittaa tunnin pyytämällä meitä lähtemään alkukäynneille. Painan jaloilla Pellan kylkiä ja poni lähtee liikkeelle, Emmy taluttaa vieressä. Pella löntystelee aika hitaasti ja Anne käskee minun pyytää sitä kävelemään enemmän. Painan jaloilla ja maiskutan. Pella ei kauheasti reagoi, mutta Emmy auttaa vähän ja Pella kulkee vähän reippaammin.

Teimme tunnilla pysähdyksiä ja siirtymistä käyntiin. Anne neuvoi pysähdyksissä, ettei vain ohjista kiskominen riitä, vaan pitää jännittää vatsalihaksia. Yritin tehdä ohjeiden mukaan ja aina välillä Pella pysähtyi hyvin, mutta välillä se muka pysähtyi, mutta jatkoi pieniä askelia eteenpäin. Emmy sai välillä auttaa. Sitten tehtiin kokorataleikkaa ja voltteja.
Saimme vielä kokeilla ravia. Tätä olin odottanut. Otin harjasta kiinni ja Emmy auttoi pyytämään Pellan raviin. Hui, kun se oli pomputtavaa! Hyvä etten keikahtanut. Anne neuvoi keventämään ja Emmy auttoi minua aina nousemaan oikeassa kohdassa. Lopuksi osasin jo melkein nousta itse oikein. Kun kaikki olivat ravanneet, toiset enemmän toiset vähemmän, kävelimme heppojen kanssa loppukäynnit ilman jalustimia. Tarkoitus oli istua mahdollisimman rentona selässä. Annen mukaan on hyvä oppia ajoissa istumaan hevosen selässä rennosti.

Kun tunti oli ohi, hevoset käännettiin keskelle ja niitä kiitettiin taputtamalla. Emmy auttoi minut pois selästä.
-Olit ihana Pella! Kuiskasin ponille ja lähdin taluttamaan sitä muiden perässä talliin.