14.9.2013 Maastoestetunti

[Anne]

Maastoesteharjoitteita syksyisessä metsässä!

Sebeläisille, max. 8 osallistujaa.
8/8

Ode - Alex
Salma - Bonnie
Clara - Walma
Simona - Pampu
Akku - Huijari
Emmy - Patukka
Däni - Laila
Kirsikka - Aristo

Tallissa kävi kuhina. Turvaliivejä kiristeltiin ja lyhyet raipat olivat huvenneet lainavarusteiden joukosta maastoesteratsastajien hyppysiin. Ulkona tikhkutti vettä ja ilma oli kaikin puolin kolea.

- Ode ja Alex johdattavat joukon esteradalle. Lämmitelkää ravissa. Tulen paikalle autolla ja varsinainen tunti alkaa vasta esteillä.

Kuului hyväksyvää muminaa ja poistuin tallista. Kurvailin esteradan kieppeille ja nousin autosta. Kiristin sadetakkini hupun tiukasti kasvojen ympärille ja siirryin tutkimaan esteitä. Pienellä ruohikkoauekamalla oli lautoja ja oksia sekä muita liikkuvia esteitä, joista sai rakennettua pikkuponeille sopivia esteitä. Lisäksi ruohikon seassa lymyili puunrunkoja Kiinteät esteet olivat hyvässä kunnossa, muutaman edessä ponnistuspaikka oli kuitenkin sen verran liejuinen, että raahasin auton avolavalta kieltopuomit esteiden eteen.

Ratsukot saapuivatkin pian.

- Aloitetaan niittyaukeamalla tutustumisesteillä. Voitte tulla puunrungon ensin ravissa ja siitä jatkaa laukassa oksaristikolle.

- Akku, Elli kävi Hujun kanssa täällä tutustumassa alkuviikosta, mutta maastoesteitä sillä ei ole juuri hypätty. Tiukka tuntuma ja anna kuitenkin tilaa Huijarille hakea hyppypaikkaa, ohjeistin.

- Kimi, Ariston kanssa pättääväinen, pohkeet tiukasti kiinni ja kohti estettä. Sillekin tämä on uutta ja ihmeellistä, joten ei pyydetä liikoja. Yritä pitää se aisoissa..

Ratsukot hyppäsit tutustumisesteet ja sitten lähdimme banketille.

- Tullaan banketti alhaalta ylös. Meillä on kolmiportainen banketti, aika matalalla porrastuksella. Antakaa hevosen ponnistaa. Harjasta kiinni ja kantapäät alas!

- Hyvä, Salma, todella tasapainoinen suoritus ja vielä täysin keskeltä. Kiitä Bonskua!

- Däni, älä sukella liikaa, vaan koita pysyä melko pystyssä esteistunnassa. Keskellä hevosta, niin että Laila pääsee tasapainossa yli.

Pampula teki stopin, kun olis Simonan vuoro. Se jäi kummastelemaan porrasrakennelmaa.

- Simona, Pampu on suoriutunut näistä hyvin ennenkin. Oma ratsastus päättäväiseksi. Raippa valmiina. Ota vauhtia ja uudestaan!

Mutta ei, Pampu oli päättänyt olla menemättä. Niinpä lainasin Akun raippaa ja menin antamaan vauhtia. Pampula ponkaisi raipasta liikenteeseen ja pomppi banketi yli kuin kumipallo. Onneksi Simona pysyi kyydissä.

- Sitten lisätään tehtävää. Tullaan banketti ylös ja sen jälkeen matala tukki. Tukin jälkeen Walma, Aristo, Pampula ja Huijari jatkavat y-risteyksestä oikealle. Siellä tulee vastaan matala puunrunkopysty. Muut jatkavat vasemmalle ja hyppäätte autonrengasesteen yli. Sitten siirtyminen käyntiin ja paluu aloituspaikalle sivupolkua pitkin.

- Odelie aloittaa!

Alex oli jo ehtinyt kuumua odottamisesta ja pyrähti vauhdikkaaseen laukkaan. Sen ponnahti banketin yli kevyesti ja myöskään seuraava este ei tuottanut ongelmia. Rengasesteenkin se ylitti reippaalla ilmavaralla.

- Hienoa!

- Sitten Emmy!

Emmyn suoritus meni hienostu y-risteykseen asti. Ilmeisesti ratsataja epäröi kumpaan suuntaan piti lähteä ja Patukka jäi hetkeksi steppaamaan paikoilleen.

- Vasemmalle! huusin.

Emmy teki varman johtavan ohjasotteen vasemmalle ja esteratsastajan elkein ylitti rengasesteen.

- Claran vuoro. Ohjat tuntumalla ja valmiina ottamaan kiinni, jos Walma lähtee ryöstämään.

Poni joutui kuitenkin tekemään sen verran töitä, että ei kipittänyt kiitolaukkaan. Itseasissa Walma näytti nauttivan tämänkaltaisesta työskentelystä suunnattomasti.

- Hienoa!


Kun kaikki olivat osuutensa suorittaneet menimme pari pykälää eteenpäin ja hypättiin vielä vene-este ja pieni pysty. Vesisade jatkui ja pian olikin tunti metsässä hurahtanut.

- Sama järjestys kuin tullessa. Pieni ravipätkä ja loppumatka käyntiä. Hienoa, tänään kaikki pysyivät selässä!

Ratsukkojen lähdettyä siivoilin esterataa ja kirjailin ylös mahdollisia korjauksia. Sen jälkeen olinkin jo niin sateenkylmettämä, että oli aika palata kotitalolle.

[Emmy]

Patronilla riitti vauhtia.

[Clara]

Walma asteli innokkaana Pampun perässä kohti Seppeleen maastoesterataa. Olimme Odelien ja Alexin johdolla matkalla Annen pitämälle maastoestetunnille. Viileän sään ansiosta hevoset olivat virkeitä, ja sain Walmaakin pidellä sen yrittäessä kiilata edellä menevän Patronin häntään kiinni.

Saavuimme radan varrelle pienelle niitylle, jossa Anne meitä odotti. Aloitimme tutustumistehtävällä: ensin ravissa puunrungon yli ja laukassa okseri. Walma ravasi innokkaasti rungolle ja loikkasi kevyesti yli. Okserille tultaessa pidin vauhdin hiljaisempana, ja lensimme suhteellisen hallitusti yli.



Seuraavaksi oli vuorossa baknentti. Walma hyppelehti portaat vauhdilla yli. Tehtävän vaikeutuessa tamma sai tehdä enemmän töitä, ehkä enää ryntäillyt samalla tavalla. Itse asiassa se tuntui nauttivan kyseisestä hommasta. Tunnin jälkeen taputin ponia kaulalle kiitokseksi, ennen kuin lähdimme käynnissä kohti Seppelettä.

[simona]

No mihinkäs olin itseni tunkenut, maastoestetunnille Pampulalla! okei, olihan se ihan kiva treenata hyppytaitoja vähän erilaisessa ympäristössä, viimeksi joskus Elokuun alussa tuli pompittua muutama tukki Claran ja Walman seurassa. Pampula lähti kävelemään ja vilkaisin taakseni, jossa tuttu blondi ja tuon hiilenmusta nokiponi olivat. Lähdimme Odelie ja Alex kärjessä kohti maastoesteitä. Pampula ei kiidättänyt vauhtiaan tai hidastanut sitä. Koko matkan maastoesteradalle se löntysteli samaa, ehkä hieman laiskemman oloista vauhtiaan kunnes puutuin peliin - poni heräsi hieman ja jatkoi matkaa hieman reippaampana.

Hevosletka pysähtyi ja jono erkani jolloin huomasin Annen. Anne kertoi, että aloittaismme melko helpolla tehtävällä. Ravissa puunrungon yli ja sitten nostettaisiin laukka ja okseri. Hoputin Pampulaa kunnes se lähti jonkinlaiseen raviin, napautin raipalla ja Pampula lähti rikapammin, muttei mitään kiitoravia kohti runkoa ja maiskautin, ei. Raippa käyttöön ja pienet laukkapohkeet, asetus pidäte ja sitten laukka. Poni hyppäsi melko hyvin okserin.

Sitten lähdimme banketille. En ollut koskaan hypännyt sellaista, joten.. noh, kuitenkin. Omalla vuorollani olin varautunut jo Pampulan kieltoon, niin siinä kävikin. Anne sanoi minulle, että Pampula on suoriutunut ennenkin ja sain halua yrittää taas päättäväisemmin. Annoin laukkapohkeet ja nyt Pampula lähti laukkaan, olni jo aika varma, että se hyppäisi, mutta ei. Anne lainasi jotakin raippaa ja Pampula hyppäsi, sellainen pingispallo hypyn. Notkahdin eteen ja oli tipalla, että lentäisin selästä.


Pampula oli aika laiska esteillä, mutta suurimmanosan esteistä se kuitenkin hyppäsi ensimmäisellä yrityksellä hyvin, joskus sellaisen jänisloikan, mutta eihän se mitään. Lähdimme kohti tallia, ja kiitin ponia tunnista.
- Huomenna tavataan! sanoin kun olin vienyt tavarat ja harjannut ponin.

[Kirsikka]

Jes, vihdoin pääsin Aristoa kokeilemaan! Vauhtia ei tältä maastoestetunnilta kyllä puuttunut. Vaikka oli uusi hevonen alla, niin pari onnistumistakin mahtui jättihyppyjen ja "pää taivaissa täyttä vauhtia" -laukkojen sekaan. Tutustutin ruunan aina uuteen esteeseen, ja Aristo tutki tukkiestettä uteliaana.

[Daniel]

Viivana maastoesteille!



Phuh ja hih, lisää harjoitusta niin samaisella tekniikalla voisi saada vaikka miten kivoja viritelmiä tehtyä! Vei enemmän aikaa kuin miltä lopputulos näyttää, mutta oli kyllä hauska tehtävä. Kiitokset tunnista!

[Odelie]

Kiitos tunnista Anne ! (;

[Salma]

Vesisade tihutteli turvallisena syyshuntuna pitkän aurinkoisen kesän kellastamalle ruohoiselle metsäaukealle, jolle olimme kahdeksan ratsukon voimin kokoontuneet. Oli maastoestetunnin aika. Odotin tuntia innolla: kesä oli liian lyhyt ja aikaa liian vähän, jotta maastoesteisiin olisi päässyt kyllästymään. Nytkin oli viimeisiä hetkiä hypätä, maa oli jo paikoitellen liukkaan liejuista ruskeaa mutaa. Pian olisi jälleen pitkän, pölyisen maneesikauden vuoro.
Annella oli yllään punainen sadetakki, jonka hupun hän oli vetänyt päähänsä. Hevoset näyttivät onneksi tottuneen tallinomistajan vettä karttavaan ulkonäköön, Bonniekaan ei pällistellyt sadetakkia, vaikka sillä oli tapana nähdä maastomörköjä mitä kummallisimmissa paikoissa. Anne seisoi saappaat varsia myöten kuraroiskeissa ruohomättään keskellä ja viittasi kädellään matalampien esteiden suuntaan.
”Aloitetaan tuolta niittyaukean tutustumisesteistä!” hän sanoi. Siirsimme hevosemme käyntiin, järjestäydyimme harottavaan jonoon polulle ja odotimme, että Anne ehti ohjauspaikalle niityn esteiden välittömään läheisyyteen. Esteet olivat matalia, ne muodostuivat pääosin puunrungoista tai laudoista, ja ne näyttivät helpoilta ja mukavilta. Bonnie, jota olin lämmitellyt huolellisesti jo ennen maastoon lähtöä, seisoi kärppänä korvat suoraan eteenpäin sojottaen ja tuntui melkein istuvan hännälleen innostuksesta. Odotellessamme otin meille hiukan tilaa ja tein sen kanssa yksinkertaisia peruutus- ja väistöharjoituksia, jottei se poksahtaisi omaan hyppykuumeeseensa. Kun meidän vuoromme tuli Ariston ja Kirsikan jälkeen, Bonnie olisi varmasti hihkunut riemusta, jos olisi osannut. Se nosti päätään hiukan liikaa, joten ravi jäi koivunrungon yli hypätessämme laihaksi ja huitovaksi, mutta pyöristyi ihan kivaan laukkaan kääntäessäni sen matalalle oksaristikolle. Erikoisesteiden hyppääminen näytti olevan ponista huippukivaa.

Muita odotellessamme siirryin sivummalle ravauttamaan ponia. Tein laajaa ympyrää metsänreunaa hipoen ja aina silloin tällöin, ihan Bonnien mielenkiinnon ylläpitämiseksi, leikkasin ympyrän ja vaihdoin suuntaa. Poni sai venyttää askeltaan nurmella ja minä pidin itseni lämpimänä hyytävänä tihuttavasta syyssateesta huolimatta.
”Mennään seuraavaksi tuo kolmiportainen banketti alhaalta ylös!” Anne huuteli ja viittilöi puisen porrasesteen suuntaan. Hidastin Bonnien käytiin ja ohjasin sen mutkaiselle polulle omaan paikkaansa jonossa. Poni ravisteli päätään ärsyyntyneenä joutuessaan seisomaan paikoilleen ja astui sivuaskeleen niin, että jouduin korjaamaan asentoani ja siirtämään painon pitkälti vasemman jalustimen varaan, jotten kellistyisi satulasta.
Bankettia olimme harjoitelleet paljon, sillä alun alkaen Bonnie oli inhonnut estettä. Se ei ollut käsittänyt, miksi sen pitäisi mennä typeriä portaita pitkin, kun vieressä oli yllin kyllin esteetöntä, tasaista maata, jota pitkin nousta. Muistin kesältä parikin pitkää iltapäivää auringonlaskun punertaessa puunlatvojen tasalla, kun minä ja joku mukaan houkuteltu ratsukkoparka olimme höylänneet bankettia saadaksemme sen sujumaan.
Harjoittelu oli tuottanut meidän osallamme tulosta. Kun kannustin Bonnien eteenpäin, pidin pohkeet tukena sen kyljissä, katsoin korvien välistä suoraan hiekkaiselle alimmalle portaalle ja myötäsin, poni ponnisti esteelle mielellään ja eteni ylös kuin kulkisi rappusia päivittäin.
”Hyvä, Salma! Todella tasapainoinen suoritus ja vielä täysin keskeltä!” Anne kehaisi ja minä loistin tyytyväisyydestä.

Jatkoimme tuntia lyhyelle esteradalle. Sade oli yltynyt, Bonnieta se tuntui inhottavan, sillä se huiski tyytymättömänä hännällään ja yritti painautua isompien hevosten kylkeen kuin sateensuojaan. Minun oli ponin sähläämisen vuoksi vaikea keskittyä Annen selittäessä rataa, joka meidän kuuluisi seuraavaksi hypätä. Vasemmalle, toistelin mielessäni. Y-risteyksestä vasemmalle.
Rata alkoi kaikeksi onneksi banketista. Kun Bonnie täräytti rummuttavaan laukkaan, minulla oli ensimmäinen este aikaa koota sen liike sopivammaksi paketiksi. Banketin päällä tartuin kaksin käsin harjaan, myötäsin ja livautin samalla ohjat nyrkissäni hiukan lyhyemmiksi saadakseni pitävämmän tuntuman poniin. Istuessani takaisin satulaan esteen jälkeen Bonnie käänsikin korvansa minun puoleeni, kun ohjat eivät enää heilahdelleet kuin riippusilta rotkon yllä, ja sen askel lyheni mukavammaksi. Pidin katseen kylmäpäisesti tummansävyisessä tukissa, joka makasi vesipisaroiden piiskattavana edessämme polulla, ja maiskautin tomerasti suutani Bonnien sovittaessa askeliaan. Hypystä tuli kaareva, hiukan liian pitkä, mutta muuten mallikelpoinen. Taputin ponia kaulalle ja siirsin painoani vasemmalle risteyksessä tuijottaen jo edessä nousevaa autonrengasestettä. Ilokseni harmaa tamma kääntyi kevyesti, kiristi tahtiaan ja singahti sitten kissamaisella loikalla pyöreinä aaltoina nousevan rengasrivin yli.
”Hyvä!” Annen ääni kuului kaukaa lähtöpaikalta. Annoin Bonnien laukata vielä hetken polkua eteenpäin, kura roiskui kavioista ja tamma puuskutti esteistä heränneenä. Hymyilin itsekseni pidättäessäni estehirmuni käyntiin.
”Odota vain ensi kesää, Bonsku”, mutisin sille kääntyessämme lähtöpaikalle vievälle polulle. Patron ja Emmy olivat jo radalla, laiha poniruuna hyppäsi juuri suurella loikalla tukin ylitse ja Emmyn iloiset kasvot loistivat kypärän lipan alta. ”Silloin meistä tulee oikeita maastoestemagneetteja!”

[Akku]

RUOHONJUURITASOLLA:maastoestetunti