8.6.2013 Maastoestetunti

[Anne]

Maastoestetunti (erityisesti suositellaan elokuun harjoituskenttäkilpailuihin tuleville) sebeläisille.

Max 10 ratsukoa.

1/2 Maastoestemerkin arvoinen
7/10

Jesse - Tollo
Ode - Alex
Salma - Bonsku
Inkku - Siiri
Emsku - Hese
Emmy - Patron
Anthon - Taiga


Vielä kuusi vuota sitten Seppeleen maastoesterata oli koostunut muutamista kaatuneista tukeista sekä parista rengas- ja vene-esteestä. Parina viime kesänä rataa oli rustailtu uuteen kuntoon ja epämääräinen estepolku oli muokkautunut pieneksi ja toimivaksi alueeksi, jossa sijaitsi erityyppisiä esteitä. Uusin uudistus oli Jaakon ja Kasperin tukeilla vahvistama banketti sekä jykevä traktorinrengaseste.

Saavuin maastoestealueelle autolla. Ratsukot olivat lämmitelleet matkalla Odelie ja Alex kärjessä. Oli aika aloittaa työskentely. Ensin jokainen tuli ravissa matalan heinikossa sijaitsevan ristikon. Sen jälkeen vielä yksittäisenä tultiin pieni tukkieste sekä banketti ravissa. Tämän jälkeen aloitettiin yksitellen pienempien ratojen ratsastaminen. Valitsin jokaiselle ratsukolle sopivia esteitä, joita treenattiin yksitellen. Muut saivat sillä aikaa tehdä siirtymisiä tai kävellä niityllä.

---

Emmyn ja Patronin eteniminen oli varmaa ja vauhdikasta. Emmy pysyi ponin hypyissä hyvin ja ratsukosta näkyi luottamus puolin ja toisin.

---

Odelie ja Alex suorittivat kokonaisuudessaan rauhallisia hyppyjä. Alex testaili alkuun kiltämällä pari kertaa, mutta suostui hyppäämään lopulta helppoja matalia esteitä.

---

Taigalle maastoestepaikka on tuttu monien vuosien takaa, eikä ponilla ole ollut ongelmia hypätä vaativampiakaan esteitä. Hyppyjen jälkeen Anthon ja ainakin Taiga iloitsivat vesiesteen altaassa.

---

Hestian käyttäytyminen esteradalla oli arvoitus, niinpä pysyttiin matalissa esteissä. Poni keräsi vauhtia risuesteelle ja Emsku pysyi hyvin kyydissä. Muutamia sivuloikkia nähtiin, kun puskat olivat tamman mielestä pelottavia.

---

Salma ja Bonnie pääsivät kokeilemaan paria korkeampaakin estettä. Tynnyri ja korkeampi portti menivät ratsukolta vaivattomasti. Hästeltävä tamma keskittyi yllättävän hyvin tehtäviin ja Salma sai pidettyä kimon hyvin hyppysissä. Lopuksi Bonnie uskalsi jopa kastaa yhden etukavion vesiesteen veteen.

---

Siiri otti jo heti alkuun kierroksia ja alkuun pyysinkin Inkkua ottamaan heinikko-osuuteen rakennetut kaksi estettä useasti peräkkäin. Lopulta tammaan tuli malttia ja otettiin matala portti (Alexin kuvassa), jolla Siiri lähti hurjaan pomppuun ja sai Inkerin tipahtamaan kaulalle. Tyttö pysyi kuitenkin kyydissä.

---

Tollon päähän oli tullut kevään aikan hiven järkeä ja kukaan reissun tammoista ei ollut kiimassa, joten herra näytti tänään fiksun puolensa. Hypyytin korkeampia esteitä ja bankettiakin tultiin pari kertaa kunnon vauhdilla. Jesse taisi olla lopuksi porukan hikisin.

[Jesse]

"No voi kevät sun kanssa hevonen, voitko nyt kuunnella!" sähähdin kerman väriselle ratsulleni, kun se puri kiinni kuolaimeen ja ryntäsi kohti minipientä verryttelyestettä. Esteen ori ylitti järkyttävän isolla hypyllä, aivan kuin alla olisi ollut joki, jossa kuhisi krokotiilejä. Kiskaisin hevosen pysähdyksiin todella rumasti, mutta en saanut siihen muuten mitään kontrollia.
"Tuun uudelleen" Huikkasin Annelle ja tämä nyökkäsi. Käänsin Tollon ympäri ja laukkasin esteen ohi toiseen suuntaan. Kun olimme taas esteen toisella puolella, käänsin Tollon ympäri kohti estettä. Ori laukkasi paikallaan, mutta en päästänyt sitä menemään ennen kuin olin valmis. Löysäsin ohjaa ihan vähän ja hevonen ampaisi eteenpäin. Esteelle mentiin kuitenkin kontrollissa, kun hevonen oli niin pienessä paketissa että sen laukka oli lyhentynyt jo ponien laukan mittaiseksi.
"Ei tuu mitään, kun tää ei kunnioita noita pieniä esteitä." totesin Annelle kävellessäni takaisin muiden hevosten luo.
"Verrytellään vielä hetki ja sitten voitte mennä noita isompia ja jospa se tehtävillä rauhoittuisi." Anne totesi. Hymähdin. Niimpä, toivottavasti rauhoittuisi. Ei sillä että minä olisin joskus pelännyt hevosta, mutta kunhan kukaan muu ei sattuisi eteen kun Tollo saisi kilarit.

Olin kuitenkin hyvin positiivisesti yllättynyt, kun esteiden korkeus nousi, niin hevonenkin rauhoittui. Tollo rupesi jopa keskittymään. Hyppäsimme vielä tukkia ja tulimme ravissa bankettia ennen kuin siirryimme 'ratoihin'. Bankettia tultiin myöhemminkin vielä laukassakin.

Veden kanssa Tollolla ei ollut ongelman ongelmaa. Ori porskutteli menemään ihan onessaan (olisikohan sillä ollu kuuma?) ja hyppäsi jopa ilman epäröintiä ensimmäisen kerran alas veteen. Olin todella tyytyväinen. Toivottavasti se ei nyt tajunnut että tämä tarkoittaa sitä että kentällä olevan pitkän vesiesteen sekaan saa mennä porskuttelemaan, kun sehän täytyy hypätä yli koskematta veteen ollenkaan.
Portailla Tollo vähän jäätyi, mutta annoin sen hevoselle anteeksi. Iltapäivävarjo tai portaat näyttämään ylhäältä alas tultaessa todella pitkiltä ja siltä, ettei laskeutumistilaa ollut melkein yhtään. Onneksi yhden kerran toisesta suunnasta tullessaan hevonenkin tajusi miten este oikeasti muotoutui ja hyppäsi seuraavan akerran esteen myös alaspäin. Se tultiin ensin ravissa ja tutustuttiin ja sen jälkeen laukassa.

Vaikka oli hieman kuuliaisempi avuilleni loppuajasta, niin sain silti kiskoa sitä kädet rakoilla. Muutaman kerran rengasestettä hypätessä Tollo valitsikin lähteä hyppyyn yli kaksi metriä ennen estettä ja laskeutui sopivasti noin puolentoistametrin päähän esteestä. Loikka oli valtava ja olin onneksi tarrannut harjasta kiinni niin, että en kiskaissut hevosta suusta. Vaihtaisin todellakin kuolaimen vahvempaan tapaukseen seuraavalle maastoestetunnille!

[Emmy]

-Emmy? Laitatsä turvaliivin tonne tunnille?
-Hmm.. hä..? En laita, en mä omista.., vastasin Salmalle hajamielisesti samalla punniten minkä satulahuovan laittaisin Patronille.
-Onks tää susta likanen? Kysyin Salmalta ja esittelin tummansinistä Royal huopaa.
-On se aika.. Näkeehän sen tosta vaaleesta kanttauksestakin, Salma vastasi käänellen päätään.
-Okei, sitten se joutaa pesuun ja laitan tän turkoosin, mietin ääneen.

Olimme Salman kanssa satulahuoneessa keräämässä varusteita tulevalle maastoestetunnille. Salma oli kahden vaihella laittaisiko turvaliivin ja päätyikin lopulta menemään varmemman kautta, olihan Bonnie melko säpäkkä tapaus. Itse en edes kyseistä varustetta tosiaan omistanut, mutta uskoin ettei Patronin kanssa koituisi suurempaa ongelmaa.

Satulahuoneen ovelta lähdimme Salman kanssa eri suuntiin. Salma Bonnien karsinalle lisäosaan ja minä Patronin karsinalle pesuboksin viereen.
-He komistukseni, moikkasin ponille, joka kurkisteli karsinan yli.
Avasin oven ja menin isälle karsinaan. Aloin heti harjailemaan Patronia, jotta ehtisimme ajoissa tunnille. Sain ponin aika nopeasti sutaistua puhtaaksi ja kääräisin sitten suojat ruunan jalkoihin. Varmistin että suojat tosiaan pysyivät ja iskin ponille sitten satulan ja suitset päälle. Itselle vielä kypärä ja hanskat. Ulosmennessämme nappasin vielä uuden esteraippani () karsinan kyljestä ja suuntasimme sitten Patronin kanssa pihalle.

Kiristin Patronin vyön ja ponnistin ponin selkään. Säädin jalustimet sopiviksi ja kokeilin vielä vyön, kireällä oli. Katsahdin porukkaa, joka maastoon oli lähdössä. Jesse vaalean Tollon kanssa, Ode hieman hermostuneen Alexin selässä, Inkku pienen Siirin kanssa yrittäen nyhtää satulavyötä vielä reikää kireämmälle. Emsku antoi Hestian mutustaa ruohoa aidan vieressä, itse tyttö näytti hieman hermostuneelta. Anthon oli juuri nousemassa Taigan selkään ja Salma tuli mattimyöhäsenä vasta tallista. Bonnie näytti olevan pirteällä päällä, sillä Salmalla oli työ pitää se paikallaan, jotta sai satulavyön laitettua ja selkään noustua.

-Okei, onko kaikki valmiina? Anne huikkaili. -Kävelkää te maastoradalle, niin tulen autolla perästä.
Kaikki nyökyttelivät ja lähdimme jonossa kulkemaan kohti maastoesterataa.

Paikalle päästyämme aloitimme verkkaillen ensin pientä ristikkoa ravissa sekä sen jälkeen vielä pientä bankettia ja tukkiestettä. Patron oli innoissaan ja vautia ei herralta puuttunut. Poni pinkoi vähän liiankin lujaa joidenkin esteiden yli. Maastossa oli huono, ettei ollut seinää tai aitaa, johon hepan saisi seis, jos se oikein lähtisi. No, eipä Patron varmaan ryöstämään rupea.

Katselin Patronin selästä Bonnien ja Salamn suoritusta. Tyttö toi ponin hienosti kaikkien esteiden yli ja Bonnien pysyi yllättävän järkevänä koko radan ajan. Anne antoi vielä pienen palautteen ja sitten oli Emskun ja Hestian vuoro. Itse aloin herättelemään Patronia, sillä olisimme vuorossa seuraavana. Otin ponin kanssa muutaman noston ja muuten tyydyin ravailemaan ruunaa avuille.

Nostin Patronin kanssa laukan. Ruuna pinkaisi vauhtiin kuin raketin suusta. Irvistin ja tein puolipidätteitä saaden ponilta vähän vauhtia pois. Ensimmäinen risueste ylitettiin kovaa ja korkealta, seuraavalle sain jo vauhtia kunnolla pois ja hyppy oli maltillisempi. Banketille piti tulla rauhassa. Patron malttoi odottaa ja suoritti esteen hienosti, itse kun muistin pitää pohkeet kiinni ja tasaisen pehmeän käden. Rengasesteelle Patron vähän epäröi, mutta kannustuksella meni hienosti yli. Vesieste ei tuottanut ongelmia, Patron vaan nautti pärskähtelevästä vedestä, minä en niinkään, housut kastuivat ikävästi :D

Radan jälkeen saimme Annelta palautteen. Taputin ponia, olihan se ollut super hieno, ja löysäsin ohjat. Ode ja Alex lähtivät seuraavana radalle.
-Olitpas sinä hienoin! Kuiskasin ponin korvaa ja kurottauduin halaamaan rakasta.

[Emsku]

Katselin hieman huolestuneesti vieressäni ruohoa mutustavaa tammaa. Ei sillä, että pelkäisin Hestialla ratsastamista maastossa, sillä olinhan tehnyt sen jo, mutta tämä olisi ensimmäinen kerta, kun hyppäisin maastossa millään hevosella. Muutkin taisivat huomata hermostumiseni, varsinkin Emmy vilkuili minua vähän väliä. Olin harkinnut jopa turvaliivin laittamista, mutta olin hylännyt ajatuksen. Vihasin turvaliiviäni yli kaiken! Se kamala, hiostava ja tönkkö kapistus pilasi aina jokaisen ratsastuskertani.

Havahduin ajatuksistani, kun Anne antoi käskyn lähteä matkaan ja kertoi tulevansa autolla perästä. No niin, tästä se alkaa, ajattelin kavutessani kirjavan hoitsuni selkään.

Pian maastoesteet häämöttivät jo edessä. Anne oli jo paikalla ja aloitimme työskentelyn ravissa matalan ristikon yli. Ohjasin Hestian keskelle estettä ja se pomppasi sen yli korvat kiinnostuneina hörössä.

Kun kaikki olivat päässeet hallitusti pikkuesteen yli, siirryttiin tukkiesteen ja banketin pariin. Ratsastin kohti tukkiestettä ja Hesi käyttäytyi hallitusti. Juuri ennen estettä tamma kavahti sivulle ja ponkaisi vinosti esteen yli. Horjahdin, mutta pysyin kyydissä.
- Se taisi nähdä mörköjä. Tulkaa uudestaan, Anne huusi.
Käänsin Hestian uudelleen kohti tukkia ja tällä kertaa se ylitti esteen mutkattomasti. Siirryin banketille, joka oli tammalle hieman oudompi este. Se säpsähteli jälleen puskia ja tuijotti estettä jännittyneesti. Vähän ajan kuluttua se kuitenkin rauhoittui ja ylitti esteen ilman mitään kommervenkkejä.

Pian alettiinkin menemään rataa. Anne määräsi minulle vain pieniä esteitä, koska Hestia oli vielä niin uusi poni, ettei sillä ollut ehditty hyppäämään.
Lähdin radalle jo paljon varmemmin ja Hestia suoritti kaksi ensimmäistä estettä moitteettomasti. Kolmannen esteen jälkeen se alkoi kiriä vauhtiaan ja loikkasi risuesteen yli valtavalla loikalla. Ehdin tarrata harjaan ja sain pidettyä itseni kyydissä.
- Soo, tyttö, rauhassa nyt, onnistuin sanomaan. Hestia nakkeli niskojaan, mutta hidasti ja matka jatkui kohti viimeistä estettä. Se oli matala portti ja tamma suoritti sen leikiten. Esteen jälkeen puskasta kuului rasahdus, mikä sai taas Hestian hypähtämään sivulle ja pyöräyttelemään silmiään. Sain sen pysymään hallinnassani ja laukkasimme Annen ja muun ryhmän luo. Emmy lähti radalle ja annoin Hestin venyttää kaulaansa. Rapsuttelin sitä harjan alta ja kuiskutin:
- Turhaan mä jännitin. Sä pidät musta huolen.

Kiitos tunnista

[Salma]

Radan lopulla Bonsku uskaltautui lähestymään vesiestettä... kavio kerrallaan.

[anthon]

Maastoestetunti

Hypyssä jäin hieman jälkeen, mutta muut esteet sujuivat ongelmitta.



~ Anthon

[Odelie]

Yhdestä kieltämisestä huolimatta sain olla todella tyytyväinen siihen, miten Alex oli tunnilla suoriutunut kanssani. Siitä oli löytynyt paljon vauhtia ja pitkälti aivan liikaa. Vaikka välillä sitä ei kiinnostanut kuunnella, mitä minulla oli sanottavaa, se hyppäsi hienosti. Peniä pyrähdyksiä se tuntui myös harrastavan muutamaan otteeseen, mutta selässä pysyttiin, eikä ruuna innokkuudestaan huolimatta häirinnyt muita tuntilaisia. Saa olla ylpeä kyllä siitä, että tästä päivästä selvittiin hengissä. Kiitos tunnista ! (: