10.05.2013 Jessen Estetunti

[Jesse]

Estetunti 10.05. klo.13.00

Jesse varaa kentän 10.05. klo. 12.00 omaan käyttöönsä hyppyjä varten (rataharjoitus) ja tarvitsee itselleen puominnostajia. Innokkaille puomitytöille ja avustajille Jesse lupaa pitää oman estetunnin klo. 13.00. Tunnille voi osallistua omalla hevosellaan (yksärit) tai hoitajat ratsastuskoulun hevosella (jaetaan ennen tuntia) .

Estetunnille osallistuvan täytyy olla hypännyt rataa, jotta tunti onnistuu sujuvasti.
Tunnille otetaan max. 6 ratsukkoa ilmottautumisjärjestyksessä.
Tunti suoritetaan kuvalla tai tarinalla.
Tunnista tulee myöhemmin tarina.

Osallistujat:
Britta - Blade
Salma - Eela
Fiia - Hype
Anthon - Frank
Taru - Laila
Akku - Elmo

(hahaa, jostain syystä tunnille valkkautui vain isoja heposia + yksi poni..)

Tunnin kulku:
Alkukäynnit, käynnissä jo taivutteluja ja väistöjä yms. jotta saadaan hevosia kuulolle. Sitten verryttelemään ravissa omaan tahtiin. Paljon ympyröitä, kiemuroita, temmonvaihteluita yms. jotta hevonen saadaan kuulolle.
Ravaamisen jälkeen laukannostoja, laukkaa isosti eteenpäin ja lyhentäen. Siirtymisiä, jotta hevonen on kuulolla ja toimii myös pohkeesta eteen.

Sitten verryttelyestettä, joka on ristikko toisella pitkällä sivulla. Ensin tullaan sitä muutaman kerran, sitten nostetaan pystyksi, tullaan muutaman kerran, sitten vielä hieman isompana pystynä yhdet hyvät hypyt. Suunnan vaihto ja okseria verryttelyksi toiseen suuntaan. Ensin pienenä ja sitten hieman isompana (80cm) yhdet hyvät hypyt ainakin.

Sitten selitän radan.

Rataa ei mennä heti kokonaisuudessaan vaan ensin pieninä pätkinä aloittaen helpoista kohdista ja edeten vaikeampiin kohtiin. Jos ongelmia, niin tehdään useampi toisto. Estekorkeudet matalia vielä tässä vaiheessa.
Aloitetaan hyppäämällä sininen pysty ja siitä 6 laukan suhteutettu väli okserille.
Toinen tehtävä on muuripysty ja siitä jatketaan päädyn kautta okseri, okseri 4 laukan suhteutetulle tielle.
Kolmas tehtävä on tulla pitkän sivun iso ristikko-okseri ja ratsastaa kulmaan ja tulla sitten sarjalle, pysty, 1 laukka, okseri.
Neljäs tehtävä on hypätä vinosti keskellä oleva laukanvaihtoeste, ratsastaa päätyyn, tulla vesimattoeste, tulla uudelleen laukanvaihtoeste ja sitten jatkaa toisen päädyn kavaleteille. (ympyrällä 3)

Lopuksi kaikki hyppäävät 2 rataa. Ensin sillä korkeudella kun esteet ovat (n. 70cm) ja toisen kerran hieman korotettuna (max 95cm), vaihtelee ratsukon tasosta riippuen.


Tarina:

Hyppäsin itse alas Tollon satulasta ja annoin hevosen Sallan loppuverkattavaksi. Tytöstä oli suuri apu Tollon liikutuksen ja hoitamisen kanssa. Pystyin todellakin toteamaan, että orin karva kiilsi ja kauniisti kiilsikin! Kyllä hoidon ja hoivan määrä näkyi.

Puomityttöinä ja -poikina olleet odottivat jo innoissaan tuntiaan. Olin kertonut valitsemani hevoset jo ennen kuin rata oltiin rakennettu ennen Tollon hyppyjä. Hevoset oli kaikki laiteltu melkein valmiiksi, joten kun olin lopettanut hyppäämisen niin tytöt ja Anthon olivat menneet talliin satuloimaan ja suitsimaan ratsunsa.

Niimpä, laskin itse esteet ensin mataliksi (kun ne nyt olivat n. 115-140cm kokoisia), koska ensin ideana oli mennä rata suhteellisen matalana.
Olin valmis, kun tytöt ja Anthon tulivat kentälle hevosineen. En tiedä miten usein Seppeleen hoitajat pääsivät muiden kuin perinteisien tunninpitäjien tunneille, mutta tunti oli kuitenkin täyttynyt todella nopeasti.

Kaikki kipusivat hevostensa selkään ja komensin koko konkkaronkan kävelemään alkukäynnit pitkillä ohjilla.
Satuin vahingossa laskemaan ratsukot ja tajusin että joukosta puuttui yksi musta hevonen.
"Missä Britta on?" kysäisin ihmeissäni.
"Tulee" Fiia huikkasi ja osoitti tallia kohti. Huomasin Britan juoksuttavan Bladea kohti kenttää.
"Ei hätää hei, kyllä sä kerkeet." naurahdin, kun Britta oli lopulta saapunut hevosineen kentälle.

Kun kaikki oli lopulta saatu liikkeelle, niin annoin ratsukoiden kävellä vielä hetken. Sitten aloitettiin verkkailla. Annoin ratsukoiden verrytellä omassa rauhassa ja tarkkailin vähän parivaljakoidenyhteistyötä.
"Tehkää siirtymisiä, volttea, ympyröitä ja kiemuroita. Yrittäkää saada hevoset kuulolle, jotta esteillä on helpompi pyytää niitä eteen ja taakse. Myös pohkeet pitää saada läpi, etenkin ulkopohje, jotta pääsette kääntämään hevosia paremmin. Hyvä Fiia, hyvä siirtyminen, Hype odotti hyvin! Salma joudut kyllä lyhentämään jalustimia ainakin reijällä. Taru anna sen Lailan vaan ravata, kun sillä on niin hieno ravi, älä jää kokoamaan liikaa alkuraveissa."

Eela oli virkeällä päällä ja taisipa muutama pukkikin lentää laukannostoissa, jolloin Salma sai kyllä käyttää ninjataitojaan ja pysytellä satulassa.
Kun kaikki olivat ravailleet ja laukkailleet molempiin suuntiin, niin käveltiin hetki ja sitten ryhdyttiin tulemaan verryttelyristikkoa.

Toisella pitkällä sivulla oli punavalkoinen ristikko-okseri, josta tein vain tavallisen ristikon ottamalla toiset puomit pois.
"Ja Blade tulee ekana, kun on siellä päässä jo valmiiksi. Tulkaa vaan sekalaisessa järjestyksessä, jokaiselle pari hyppyä. Ja laukassa tullaan!"
Britta käänsi Bladen päästä hieman uran sisäpuolelle ja antoi Bladen tulla hyvällä rytmillä ristikolle. Tamma ylitti sen helposti. Kaikki ottivat muutamat hyvät hypyt myös pystylle, kun nostin ristikosta pystyn. Sitten vaihdoimme verryttelemään okserille toisesta suunnasta. Hyppäsimme toisella puolella olevaa vihreävalkoista okseria. Se tultiin muutamia kertoja pienempänä ja sitten nostin vielä 80cm okseriksi ja kaikki hyppäsivät sen kerran. Mitään järkyttäviä ongelmia ei kenelläkään ollut, muutamia huonoja paikkoja ja kun huomautin asiasta niin homma parani seuraavaan hyppyyn. Eihän tässä toki täydellisyyttä voinut pyytää, mutta laitoin kyllä tulemaan uudestaan jos joku juttu ei onnistunut.

Kuitenkin verkkayppyjen jälkeen oli taas kävelytauko, jonka aikana selitin radan. Ensimmäinen selitys oli ilmeisesti niin epäselvä, että puolet ratsastajista näytti katsovan minua suu auki. Vedin henkeä ja aloitin uudelleen, hitaammin.
"... ja sitten vikaks vielä linja 11 ja 12, johon tulee 4 laukkaa väliin. Yrittäkää nyt edes muistaa puolet niin huudellaan sitten matkanvarrella minne pitää mennä."
"Korjaatko ton ristikko-okserin?" Anthon kysäisi.
"Joo, hyvä kun huomasit. Mutta alotetaas ensin menemään noita muutamia juttuja ja mennään lopuks sitten koko rata pari kertaa."

"Ensin tuutte kulmasta, oikeessa kierroksessa tuo sininen pysty ja jatkatte siitä rytmissä vihreelle verkkaokserille. Kaikki tulee ainakin kerran niin että saatte sen sujuvan 6 laukkaa sinne väliin. Ponilla pitää sit oikasta vähän sisäkaarteesta, tai tuut vaan kovaa. Muut voi tulla peruslaukkaa, mutta jos tuntuu et kiihtyy niin ottakaa tilaa ulkokaarteesta tai ottakaa kiinni. Nythän niitten hevosten pitäis olla kuulolla."
Ja niin päästiin aloittamaan. Tehtävät sujuivat hyvin, yhtään muksahdusta ei saatu alkutunnista, vaikka yksittäinen muuripysty sai vähän jarruja hevosiin. Elmo otti stopin muuripystylle ja vedelle, mutta muuten sen kanssa ei ollut ongelmia. Anthon toi Frankin hyvin kaikille esteille, mutta se oli hieman epävarma muurilla, jolloin hyppy tuli vähän juureen. Eelalla oli vauhti päällä, joten Salma joutui välillä rauhoittelemaan sitä tekemällä linjan väliin ymyprän ennen kuin pystyi hyppäämään linjan toisen esteen.

Kun rataa oli käyty läpi, niin arvoin ensimmäiseksi radan suorittajaksi Salman.
"En mä muista" tyttö yritti, mutta komensin ratsukon matkaan.
"Saadaanpahan sitten naureskella."
"Jesse!" Salma kivahti.
"No ei tosissaan, mene jo."

Ratsukot suorittivat radan keskiarvoisesti hyvin. Anthonin varmalla ratsulla ei ollut mitään ongelmaa. Elmo outui tulemaan reippaassa temmossa ja 6 laukan väliin lipsahti kuitenkin 7 laukkaa. Blade toimi hyvin ja Britta ratsasti maltillisesti. Tamma oli kuitenkin vähän huolimaton muutamilla esteillä ja otti radalta kaksi puomia. Fiian ratsu otti valtavan loikan sarjan A-osalle ja näinollen sarjaväli jäi lyhyeksi eikä hevonen kerennyt koota itseään hyppyyn joten Hype kielsi B-osalle. Uusintayrityksellä kaksikko pääsi sarjalta ehjin nahoin. Laila toimi hyvin, muutamia arviointivirheitä Tarulta, jolloin Laila tuli hieman juureen. Iso hevonen oli kuitenkin hyvin näppärä ja elastinen, jolloin se lähti hyppäämään vaikka tulikin hieman kiire. Salman ja Eelan uusinnannopealta radalta totesin vain, että siihen hevoseen pitää saada jarrua.

Seuraavalle radalle nostin esteitä. Kavaletit jäivät pieniksi, ristikko-okseristakaan ei tullut hirveän iso. Vesi ja laukanvaihtoestekin jäivät matalaksi, mutta muut esteet olivat melkein 90cm korkeudessa.
Salma petrasi toiselle radalla kaikista eniten. Eela oli kuin eri hevonen, en tiedä pystyikö estekorkeus vaikuttamaan niin paljon. No ehkäpä, kyllähän se Tollonkin kanssa tuntuu siltä että hevonen rupeaa keskittymään vasta kun esteet nousevat 110cm ja sitä korkeammiksi.
Muutkin tsemppasivat ja toisella kierroksella nähtiin teknisesti paljon parempaa ratsastamista, vaikka hevoset ottivatkin puomeja alas sieltä täältä. Rata oli kuitenkin pitkä ja monet hypyt alkoivat tuntua tuntiratsujen jaloissa. Vähän veikkaan, että niillä ei kovin usein mennä kunnon hyppytreenejä.

Mutta tänään ratsastajat laittoivat kaikki hevoset hommiin ja työn jälki oli hyvää! Hienoa ratsastusta!

[Salma]

Vai että Eelan selkään! Olin ilmoittautunut Jessen estetunnille uteliain mielin, sillä sen lisäksi, että lämpimänä päivänä oli kiva viettää aikaa pihalla puomeja nostellen olin vakuuttunut siitä, että poika olisi vaativa ja rehellinen tunninpitäjä.
Pinjan avustuksella laitoimme tamman kuntoon. Olin harvemmin tekemisissä Eelan kanssa, joten en ollut edes muistanut, kuinka sievä ja siro se oli. Minulle tuli sen tuittupäisyydestä vahvasti mieleen Bonnie: tamma pällisteli satulaa korvat luimussa ja pamautti karsinansa takaseinään mojovan potkun niin, että kumahdus kuului varmasti pitkälle pihalle asti. Pinja ei ollut moksiskaan, vaan kiristi rauhallisesti satulavyön ja taputti Eelaa kaulalle, kun se lopetti reuhuamisen.

Pääsin selkään omin nokkineni, vaikka Jesse olikin huomioinut poniratsastajan koipeni ja oli jo kiikuttamassa sinistä penkkiä minua kohti. Liikuntataustasta oli kuitenkin hyötyä: jalka nousi ylös jalustimeen ja pääsin ponnistamaan siististi tamman kyljelle ja satulaan, vaikka Eela puistelikin hienomuotoista päätään kuolainrenkaat kilisten.
Aloitimme alkuverkan. Britta, jolle oli siunaantunut hyväkäytöksinen Blade, juoksutti mustaa tammaa kentälle hiukan myöhässä. Jesse oli valikoinut tunnille hyviä hyppyhevosia: Eelan ja Bladen lisäksi siellä oli pää korkealla kulkeva Hype selässään Fiia, aina luotettava Frank Anthonin kanssa, suurikokoinen Laila Taru satulassaan – ja joukon jatkeena Akku tummahipiäisellä ponivahvistuksella, Elmolla.
Jesse seisoi kentän keskellä kädet lanteilla ja jalat harallaan.
”Taivutelkaa hevosia hyvin! Tehkää siirtymisiä, voltteja, ympyröitä ja kiemuroita”, hän alkoi ohjeistaa, kun olimme koonneet ohjat käsiimme. ”Salma joudut kyllä lyhentämään jalustimia ainakin reiällä”, hän vielä jatkoi.
Käytyäni kiekan kentän keskellä palasin uralle Bladen perään. Eela kulki kevyellä askeleella ja pyrähti helposti raviin, kun kosketin sen kylkiä pohkeillani. Sen askel oli pehmeä ja minun oli helppo pysyä mukana, vaikka treenin vuoksi painoinkin peppuni satulaan ja istuin harjoitusravissa. Tiettyä itsepäisyyttä havaitsin silti Eelassa, vaikka se näennäisesti kulki minun ehdoillani: Bladen kääntyessä voltille se yritti kaartua perässä ja heitti tyytymättömänä päätään, kun painoin sisäpohkeen sen kylkeen ja pidin sen uralla. Me kääntyisimme sitten, kun hetki olisi meille sopiva.

Laukannostoihin mennessä Eela oli kuumunut jo kuin kutoselle asetettu hella. Sillä ratsastaminen oli muuttunut jo oikeasti melko vaikeaksi: se heitti pitkällä sivulla pukin kesken vasenta laukkaa, otti pari sivuaskelta ja kiilasi Elmon häntään sillä aikaa, kun tiirailin vastakkaiselta pitkältä sivulta sopivaa paikkaa, johon kääntää sen. Kiedoin pohkeeni tiukasti tamman ympärille ja kiitin hiljaa mielessäni, kun Jesse kehotti meitä hidastamaan käyntiin.

Verkkahypyt tultiin tunnin myöhempään tahtiin verraten mukavassa tempossa. Toki Eela painoi kädelle enemmän kuin olisi niin hentorakenteisesta hevosesta uskonut edes löytyvän, mutta volteille kääntämällä ja sormijumpalla sain sen pysymään kasassa. Onneksi Bonnie oli melko samantapainen kuumuja, joten olin saanut opetella useammankin kikkakolmosen, jolla kaahottajat pidettiin kurissa.
Välikäyntien aikana Jesse selitti meille varsinaisen radan. Pysyin puoleenväliin asti mukana, mutta sitten Jesse ohjeisti jonkin erityisen nopean käännöksen ja sitä miettiessäni unohdin kolme seuraavaa estettä. Totta kai minä olin se, jonka poika arpoi ensimmäiseksi ratsastajaksi.
”En mä muista…” yritin, mutta Jesse lähetti minut mukinoitta radalle.
Eela hyppäsi kuin pantteri. Se sai ensimmäisillä esteillä kerättyään itselle valtavasti vauhtia ja minulle tuli kiire laskiessani hyppyjen väliin jääviä askelia. Yy, kaa, koo, tikutti mielessäni kiihtyvää tahtia, ja sitten jo leiskahdimme seuraavan esteen ylitse. Sinänsä tamman tekniikassa olisi ollut parantamisen varaa, vaikka se kuuntelikin tarkkana apujani. Se otti ne kuitenkin vastaan vain pääpiirteittäin, sillä vauhti ei hidastunut piiruakaan, vaikka istuin alas satulaan ja tein lukuisia puolipidätteitä.

Seuraavalla yrittämällä estekorkeus nousi ja Eela tuntui terästäytyvän. Jo laukannostossa se kuunteli minua paremmin. Ohjautuihan se itse edelleen kohti estettä kuuntelematta turhan tarkkaan minun apujani, mutta imu puomeja kohti oli nyt säädeltävissä eikä enää päätöntä ryntäilyä. Muurin jälkeen minun oli pakko taputtaa tammaa huomaamattomasti kaulalle. Jesse huudahti meille kannustuksen – nyt alkoi sujua.

Kiitos tunnista!

[Britta]

Maksu

”No niin puominnostajat, jalkaa toisen eteen!”
Jessen huuto kaikui avoimella tallipihalla meidän puomiorjien askelten äänen jäädessä sen alle. Olin nostellut Jesselle puomeja ennenkin, eikä se ollut mitään epämukavaa hommaa; sai katsella blondin ratsastusta ja olla samalla avuksi, niin mikäs siinä! Tällä kertaa oli luvattu myös palkkaa puominnostamisesta, joten en voinut olla kieltäytymättä. Palkkana oli itsensä Jessen pitämä estetunti jollakin tuntsarilla. Ja blondipoikamies pitäisi takuulla huolen siitä, että joutuisimme ja saisimme kokeilla jotakin muuta hevosta allemme, kuin sitä omaa tuttua ja turvallista hoitohevosta. Ja minua se ei haitannut ollenkaan.

Meitä oli yhteensä kuusi henkilöä nostelemassa puomeja: minä, Salma, Fiia, Anthon, Taru ja Akku. Kun puomi tippui, se olikin jo heti pystyssä. Paljon ei pudotuksia ollut, lähinnä nostimme esteiden korkeutta. Ja tehokkaasti. Jessekin taisi olla meille kiitollinen, tuskin olisi saanut ilman meidän suurta joukkoamme puomeja nostetuksi. Heh, aplodien paikka? Tai ei ehkä sentään, mutta kiitettävästi me kyllä suoriuduimme.

Käsitreenin jälkeen Jesse kertoi meille hevoset, jolla kunkin oli määrä mennä. Minä sain Bladen. Huh, en ollut koskaan mennyt Bladella, mutta olinpahan ainakin kokeneeksi ratsastajaksi lueteltu. Kyllä me tästä hyvin selvittäisiin, en epäilisi ollenkaan – Bladelta löytyi kyllä taitoa. Ja kyllä minultakin sen verran, että esteet ylittyisivät, heh.

Lähdimme hakemaan hevosia tarhasta, ja minä huomasin mustan tamman helposti. Se ei näyttänyt kovin likaiselta ja hyvä niin – meidän oli suoriuduttava hevosten hoidosta ja laitosta ripeästi. Kunhailuun ei olisi aikaa, enkä olisi muuta odottanutkaan. Piilotin riimunarun selkäni taakse ja lähdin määrätietoisesti lähestymään Bladea. Se seisoi korvat hörössä ja katseli tulemistani. Annoin tamman haistella kättäni, ennen kuin nappasin sen kiinni. Lähdin mustan ja erittäin uljaan ratsuni kanssa kävelemään ulos tarhasta, kohti tallia.

Harjaus ja kavioiden putsaaminen sujui rutiinilla nopeasti, samoten varustaminen suojat ja martingaali mukaanluettuina. Hevonen olikin valmis ennen minua ja täten laitoin vasemman puolen ohjan saman puolen jalustimen taakse, kun itse kävin palauttamassa harjapakin paikoilleen ja varustin itseni.
”Millos ne pikkuneidit alkaa olla valmiita?” Jesse huuteli jostakin ja sai monta myöntävää vastausta kertoen jo-valmiudesta. Astelin itsekin takaisin sisään karsinaan ja otin ohjat pois jalustimen takaa, jättäen ne kaulalle martingaalin takia. Avasin oviaukon maksimimittoihin ja kuultuani käskyn saapua kentälle, lähdimme Bladen kanssa saapastelemaan tallin läpi ulkoilmaan. Huomasin olevani myöhässä ja lähdinkin hölkkään ratsuni perässäni. Jesse kuitenkin rauhoitteli minua – kerkeäisin kuulemma. Olisi ollut todella noloa myöhästyä nyt…

Tunnin alkuverryttely tapahtui ensin käynnissä. Käveltyäni hetken pitkillä ohjilla otin ohjat tuntumalle ja aloittelin taivuttamaan hevosta volteilla ja kulmissa. Tein myös väistöjä ja avotaivutuksia molempiin suuntiin ja huomasin, että Blade toimi todella hyvin. Se oli sopivan herkkä ja osasi koota itseään takaosalle. Käyntiverryttelyn jälkeen otimme raviverryttelyt, joissa teimme paljon ympyröitä, kiemuroita ja temmonvaihteluja. Blade taipui kauniisti ympyröillä ja minun itseni täytyi varoa, etten kääntäisi sen päätä liikaa. Alussa temmonlisäykset onnistuivat kehnosti, mutta annettuani hieman isommat avut löysin erilaisen vaihteen mustasta tammasta. Sen lisäykset olivat todella hienoja, ilmavia ja vielä kohtalaisen hyviä istua. En onneksi taitanut pomppia aivan satulasta kattoon niitä treenatessani…

Otimme ennen esteitä vielä laukannostoja, laukkaa pidentäen ja lyhentäen sekä paljon siirtymisiä askellajien välillä. Blade kuunteli minua todella nätisti ja sainkin keskittyä omaan toimintaani satulassa, sillä minun ei tarvinnut puuttua suurin elein hevosen tekemiseen. Laukkaosuuden jälkeen olikin aika siirtyä käyntiin ja esteiden puolelle.

”Ja Blade tulee ekana, kun on siellä päässä jo valmiiksi. Tulkaa vaan sekalaisessa järjestyksessä, jokaiselle pari hyppyä. Ja laukassa tullaan!”
Damn it. No, ei siinä voinut muuta kuin lähteä menemään. Nostin laukan ja käänsin Bladea uran sisäpuolelle suoralle linjalle kohti ristikkoa. Kevensin hieman istuntaani ja annoin Bladelle työskentelytilaa. Bladella ei ollut minkäänlaisia ongelmia ylittää este, ja minäkin pysyin hypyssä hyvin mukana. Hyppäsimme kaikki estettä muutaman kerran myös pystynä, jonka jälkeen verryttelyt jatkuivat toiseen suuntaan okserille. Okserin lopullinen korkeus oli 80 cm. Blade suoriutui hypyistä hyvin, itse en meinannut pysyä yhdessä hypyssä mukana ja taisinkin näyttää aikamoiselta sammakolta röhnöttäessäni satulassa kuin penkissä. Jesse huomauttikin minulle asiasta heti, ja seuraavalla hypyllä pääsin kunnolla mukaan.

Verkkahyppyjen jälkeen oli uusi kävelytauko, jonka aikana Jesse selosti radan kulun. En ymmärtänyt selityksestä höykäsen pöläystäkään, ja sama oli monen muun reaktio. Jesse henkäisikin syvään ja aloitti radan selityksen uudelleen, paljon hitaammin. Miettiessäni rataa se alkoi tuntua monimutkaiselta ja jokin möyräisi vatsassani. Hui kamala. Entisaikain jännitys saapui taas.
”Yrittäkää nyt edes muistaa puolet niin huudellaan sitten matkanvarrella minne pitää mennä”, Jesse lopetti selityksensä oikein teatraalisesti. Tämä luottamuksen määrä oli suorastaan huikaiseva.

Radan harjoitteluosuus sujui minulta hyvin, sain suoritukseen mukavan rytmin ja pysyin hyvin mukana. Bladesta huomasi, että se nautti hyppäämisestä täysin siemauksin, eikä minustakaan hyppääminen pitkästä aikaa ollutkaan niin jännittävää, miltä se aluksi tuntui. Se oli itse asiassa oikein mukavaa, rentouttavaa ja vapauttavaa. Tätä olin ilmeisesti salaisesti kaivannut, niin hyvältä se tuntui!

Kun olimme käyneet rataa läpi, oli varsinaisen radan suorittaminen kokonaisuudessaan hirveältä kuulostava tehtävä. Yritin muistella, miten radan kuului oikein mennä ja meinasin luovuttaakin välissä, mutta onneksi koin juuri ennen oman ratani alkua henkisen valaistumisen ja lähdin luottavaisin mielin suorittamaan rataa. Blade tuntui hyvältä ja tempokin oli sopiva, harmikseni kyllä Blade oli pari kertaa huolimattomampi jaloistaan ja pari puomia tuli alas. Esteiden korottamisen jälkeen minua itseäni hirvitti suorittaa rata, mutta musta ja vieläkin uljaampi ratsuni tuntui nauttivan estekorkeuden kasvamisesta. Se suoritti radan puhtaasti, eikä toinenkaan yritys tuottanut pettymystä. Driimillä oli kyllä mahtava hoitohevonen!

Kiitos paljon tunnista! =)

[anthon]

Jessen estetunti

Tunti oli todella mukava ja pitkästä aikaa pääsi hyppäämään hieman isompaa kuin normaalisti. Frank kulki hyvin.



~ Anthon

[Fiia]

Valehtelisin jos väittäisin, ettei minua vähän jännitä. Suorituspaineet ovat kovat, kun tunninpitäjä on uusi ja alla tunti esteiden nostelua aina reiluun sataan neljäänkymmeneen senttiin Jesseä ja Tolloa varten. Ihan sellaista menoa en ehkä pysty Jesselle tänään, tai koskaan, esittelemään, mutta tavoitteenani on tehdä oma parhaani ja ratsastaa siististi ja fiksusti. En tiedä helpottaako vai vaikeuttaako kohdalleni osunut ratsu – Hype – tavoitettani. Toisaalta nuori ruuna ei ole minulle täysin vieras, ja pidin siitä edelliskerralla paljon, mutta toisaalta katselen silti Akun alla kävelevää Elmoa kaihoisasti.

Kun Britta Bladen kanssa on hetken odottelun jälkeen saapunut kentälle ja alkukäynnit kävelty, Jesse kehottaa meidät verryttelemään omaan tahtiin. Siirrän Hypen raviin ja alan tehdä paljon kaarevia uria: ympyröitä, voltteja ja loivia kiemuroita. Tehtävien välillä suoristan hevosen kunnolla ja pyrin kiinnittämään huomiota siihen, että Hype kuuntelee ulkoapuja ja kääntyy nopeasti. Ruuna on innokas ja vähän hätäisen oloinen, mutta se kuitenkin ottaa avut hyvin vastaan. Teen siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin ja testaan myös sen, että Hype venyttää ja kokoaa raviaan pyydettäessä. Hevonen alkaa kuunnella jatkuvasti paremmin, ja Jessekin kehaisee ruunan siirtymisiä.

Laukka Hypellä on luonnollisesti isompaa kuin mihin olen tottunut, ja olen tyytyväinen, että nyt ollaan estetunnilla eikä minun tarvitse istua satulassa, vaan voin totutella voimakkaaseen laukkaan esteistunnassa. Ruuna pärskii laukatessaan ja pidentää ja lyhentää helposti. Se tuntuu rennolta mutta ei löysältä, joten lähden verryttelyhypyille luottavaisin mielin.

Pikku ristikko ei ole erityisen haastava suoritus, mutta Hype nostaa silti kierroksia päästessään esteille. Ruuna imee hyvin ja on jaloistaan tarkka, mutta vaatii kyllä sitä, että teen selässä työtä. Alkuun minulla on vaikeuksia hahmottaa paikkaa: Hype lähtee muutaman kerran aivan liian kaukaa ja tulee sitten vastavuoroisesti juureen, mutta okserille paikat alkavat jo löytyä ja hyppykaaresta tulee parempi.

Hypättyämme verryttelyhypyt molempiin suuntiin Jesse selittää radan, jota alamme seuraavaksi käydä läpi tehtävä kerrallaan. Kuuden laukan suhteutetun linjan Hype tulee aluksi äärimmäisen sujuvalla viidellä ponnistaen kaukaa. Uusintayrityksellä yritän tehdä pieniä pidätteitä ja ottaa vähän enemmän tilaa ulkokaarteesta, jolloin ruuna tasoittuu ja tulee linjan hyvällä kuudella laukalla. Alan löytää omaan tekemiseeni varmuutta ja luottoa: hevosen selässä on helppo olla, hypyt sujuvat ja laukka on työstettävissä.

Muuripystyä nuori ruuna katsoo vähän, mutta menee kuitenkin kerralla yli – vaikkakin hitusen liioitellen – ja tulee myös neljän laukan välin siististi. Sarjalle otan laukkaa kiinni, ja Hype hoitaa homman vaivatta kotiin. Sen sijaan neljäs tehtävä on meille haastava. Laukanvaihdot eivät tahdo onnistua edes esteellä, kun oma katseeni on missä sattuu ja paino heilahtaa väärään suuntaan, jolloin herkkä hevonen tarjoaa vain sitä, mitä luulee minun haluavan. Saan tankata hommaa muutaman kerran, ennen kuin laukat alkavat vaihtua oikein. Vesimatto ei pelota ruunaa, ja kavaletitkin sujuvat, kun maltan istua tarpeeksi lähellä, tukea hevosta ja tuoda sen sisään pienellä laukalla.

Radalle siirryttäessä minä olen jo poikki, mutta Hype vasta mukavasti lämmennyt. Se lähtee radalle korvat tappeina eteenpäin sojottaen ja häntä pyörien. Ruuna hyppää varmasti, isoilla pehmeillä loikilla, ja paikat löytyvät keskimäärin hyvin – vain muurille hevonen lähtee juuresta, kun jään pitelemään sitä liian pitkäksi aikaa. Vauhtia on välillä pikkuisen liikaa ja tilanteet tulevat eteen nopeammin kuin ponin kanssa, mutta minulla on silti äärettömän hauskaa. Tältä hyppäämisen pitääkin tuntua. Sarja menee kuitenkin pipariksi. Hype pääsee kaarteessa pitkäksi ja hyppää A-osalle niin ison loikan, että B-osa tulee vastaan liian nopeasti. Ruuna melkein istuu esteen eteen ja minä paiskaudun eteenpäin, mutta pysyn kuin pysynkin selässä.

Toiselle radalle Jesse antaa neuvoja ja minä kasaan ajatuksia. Hype työskentelee hyvin, mutta käy kuumana. Isommilla esteillä alan itse helposti hypätä ennen hevosta ja tuuppia ratsua hyppyyn, joten päätän keskittyä erityisesti siihen, että odotan hevosta riittävän kauan. Muutakin muistettavaa on: laukan laatu, siistit tiet, hyvät ponnistuspaikat, suhteutetut välit ja niillä kontrollointi… Kaikesta huolimatta selviämme radasta hyvin. Hype on kuuma ja tulee kovaa, mutta tuntuu välillä myös jo vähän väsyneeltä: yhdeltä okserilta se vetää takapuomin alas ja hyppää muutenkin huomattavasti vähemmän terävämmin. Kuten Jesse sanoikin, rata on tuntihevoselle pitkä ja niin ratsastaja kuin ratsukin joutuu kunnolla koetukselle. Sarja sujuu nyt hyvin, ja kokonaisvaltaisesti tunnista jää loistofiilis. Olen saanut paljon eväitä hyppytreeneihin myös Elmon kanssa. Kesän kisoja odotellessa!

Kiitos tunnista!

[Akku]

nolokuva kenties ;((