5.2.2013 Jatko I (tunti III)

[Anne]

Avoinna kaikille, max 8 ratsukkoa! Tulethan realistisesti oman tasosi mukaan. Kolmesta suoritetusta jatkotunnista saa jatko I-merkin (tulossa edelleen =) )

TÄYNNÄ

Idulina - Huiska
Kirsikka - Laila
Selena - Gitta
Ilu - Pella
Emmy - Myntti
Salma - Frank
Jason - Venna

- Jatkamme jatko ykkösellä perusratsastuksen parissa, siitä mihin ennen joulua jäätiin. Mukana on alkeiskurssilta siirtynyt Jason ja Salma myöskin. Teille tiedoksi, että hevosvalikoima hieman laajentuu näin jatkolaisille. Avustajia ei jatkokurssilla enää käytetä, vaan ratsastetaan yksin.

- Tänään harjoittelemme pysähdysten ja siirymisten hallintaa puomien avulla. Keskellä kenttää on kaksi puomia. Kun olette ylittäneet ensimmäisen, pysäyttäkää hevonen niiden väliin keskelle. Tarkoitus saada hevonen pysähtymään paino kaikilla neljällä jalalla.

- Emmy voi pyytää Myntiltä parempaa käyntiä. Pohkeet kiinni ja hieman enemmän ohjastuntumaa. Se hevonen osa vetää kaulansa kyllä pitkäksi.

- Ilu rentouttaa lantion liikkumaan käynnin mukana. Hengittelet taas rauhassa, etkä ylisuorita.

- Salma, nyrkit pystyyn ja kunnollinen kulma kyynärpäihin. Tiedän, että Frank tuntuu jättiläiseltä Bonnien jälkeen ja kädet helposti venytvät isoilla hevosilla ratsastettaessa eteen.

- Jason, nojaa hieman taakse. Venna jännittyy helposti, jos ylävartalo ohjautuu eteen. Sitten puomin jälkeen teet pieniä puolipidäteitä ja pysäytys. Pari hiippailuaskelta tuli, ensi kerralla paremmat valmistelut.

- Idulina, pidäte, pidäte! Huiska saattaa innostua nähdessään puomeja, mutta nyt mennään vielä käyntiä. Hengitä pitkään ulos, kun haluat hevosen pysähtyvän. Tällöin istuinluut painuvat satulaan merkiksi hevoselle, että täytyy pysähtyä. Hyvä!

- Selena, hyvä pysähdys, mutta liikkeellekin pitäisi lähteä. Raippa valmiina, jos hevonen jää siihen nukkumaan.

- Noniin, jatketaan samalla tavalla, mutta uralla kevyttä ravia ja voltteja kulmiin. Siirrätte pituushalkaisijalla ennen puomeja hyvissä ajoin käyntiin ja ravinnosto taas ennen uraa toisen puomin jälkeen. Ja pysähdys edelleen mukana kuvioissa!

- Kirsikka, käsi rauhassa! Polvet rentona! Lailalla on pitkä askel, mutta hyvin pehmeä. Ja siellä on aika helppo olla, jos itsekin olet rentona. Sitten käännät pituushalkaisijalle, istut alas ja käyntiin. Rauhallinen käytni yli puomien ja pysäytys. Pysähdyksessä istut rauhassa, Laila helposti lähtee ottamaan sivuaskelia tai peruutuksia, jos siellä liikaa elämöi. Ja käyntiin! Hyvä!

- Jason, kevennystä enemmän ylös. Voltit joka kulmaan, Venna on helposti kuumuvaa sorttia!

- Salma, kantapäät hieman alemmas. Frankin ravi on ehkä kauhein maailmassa, siellä joutuu kevennyksessäkin olemaan tosi rento, ettei ravi pompauta sua ylös, kun istut alas. Hae ensin koko vartaloon rentous ja paino kantapäille.

- Emmyllä hyvä pysähdys, Myntti pysähtyi tasapainoisesti.

- Idulina, voimakkaammat pidätteet. Nyt sait Huiskan pysähtymään vasta puomin jälkeen. Nosta käsiä vähän ylemmäs, Huiskalla on tapa painaa päätä alas ja purra kuolaimeen. Silloin siihen ei saa tuntumaa. Sun pitää ottaa niitä ohjia niin paljon, että hevosen pää on sään yläpuolella vähintään, muuten ei ole tuntumaa.

- Ilulla maltillinen pysähdys. Ja rento raviin siirtyminen. Tee kulmaan voltti, sisäpohje vahvana, jotta voltti on täysin pyöreä.

- Noin! Siirrytään suoralle uralle ja otetaan laukannostot pitkien sivujen alkuun ja laukkaa koko sivun ajan. Lyhyet sivu ravissa. Voi mennä harjoitusravia tai kevyttä-, kumpi nyt tuntuu paremmalta.

- Rento, Salma! Käsi pysyy sään yläpuolella! Sitten laukkapohkeet! Frankin laukka on huomattavasti ravia mukavampi. Hyvä! Anna laukata ja sitten otat raviin. Istu alas, pidäte pidäte. Hyvä!

- Hyvä nosto Jasonilta! Yritä mukautua laukkaan ja sitten saat ottaa aika tiukasti kiinni raviin.

- Selena, raippa valmiina nostossa. Puolipidäte ja sitten pohkeita. Äh! Uudestaan raipan kanssa! Ei vielkään, maisk maisk, Gitta! Ja kunnon näpäytys raipalla! Pieni pukki tuli, kerää ohjat ja jatka laukkaa!

-Idulina, muista kunnon tuntuma. Ei kiihdyttelyjä, vaan nosto. Tiukka pidäte, sisäpohke painaa, ulkopohje hieman taaemmas. Noin! Ja sitten siirrät nopeasti raviin, sen verran kuumana se Huiska nyt käy!

- Kirsikka saa tulla Lailan kanssa tosi varoen nostoon. Pieni pidäte ja sisäpohje. Näin! Laila pukittaa helposti, jos jää ulkopohkeella kaivamaan takaa, pidä se normaalissa asennossa.

- Ilu, laukka jatkuu koko uran. Jos se rikkoo raviin, rauhoitu ja uudestaan nosto. Et voi ajaa sitä Pellaa uudestaan laukkaan, vaan ensin kiinni ja uusi nosto!

Teimme samaa vielä toiseen suuntaan. Lopuksi otettiin vielä ravi-käynti siirtymisiä uralla.

- Hienoa työtä, ensi kerralla jatketaan harjoituksia, tervetuloa mukaan!

[Salma]

Tuntui kummalliselta kävellä Bonnien karsinan ohitse Frankin luokse. Olin jo tottunut siihen, että rappusilta kuljettiin suoraan valkean ponin karsinalle, avattiin salpa ja astuttiin sisään, joten jouduin oikein muistuttamaan itseäni, että astelin eteenpäin ja pysähdyin vasta seuraavalle karsinalle. Bonskukin kohotti päätään ja katsahti minuun pöyristyneenä: mitä minä nyt meinasin, kun en tullut paijaamaan sitä?
Viereisessäkin karsinassa oli kimo hevonen, tässä tapauksessa vain paljon suurempi ja jykevämpi. Frank katseli minua kiltisti mantelinmuotoisilla silmillään, kurotti päätään ja hamusi pehmeillä harmahtavilla huulillaan ilmaa välillämme. Sen toisella kyljellä Catrina harjasi ruunaa pitkin vedoin.
”Terve!” hän sanoi iloisesti. ”Ota vaan toinen harja, niin saadaan Frank äkkiä kuntoon.”
”Tuntuu tosi oudolta hoitaa jotain muuta hevosta”, päivittelin kaivaessani ruunan harjapussista juuriharjan. Catrina loi minuun katseen hevosen selän yli ja hymyili.
”Älä pelkää, kyllä Bonsku kelpuuttaa sut vielä takaisin”, hän lohdutti. ”Tekee varmasti hyvää kokeilla välillä jotakin toista hevosta!”
”Ihan varmasti! Bonniekin osaa olla sellainen monsteri, että kiva päästä rauhallisemman menopelin selkään”, sanoin. Frankin kanssa pystyisin keskittymään hevosen hallinnan sijasta paremmin esimerkiksi istuntaani. Bonnienkin kanssa kehittyi, mutta vaikeamman kautta, kun poni sakotti virheistä saman tien.
Frank sen sijaan seisoi rauhassa paikoillaan, laski päänsä etsiäkseen karsinan pohjalta heinänkorsia ja puhalsi laiskasti ilmaa sieraimistaan. Tuntui, kuin olisi harjannut malliesimerkkiä hevosesta.

Maneesissa koko seitsemän ratsukon köörimme kokoontui pituushalkaisijalle. Alkeiskurssilta tälle tunnille olimme siirtyneet minä ja Odelien ala-asteikäinen poika Jason. Hymyilimme toisillemme yhteisymmärryksen merkiksi Vennan punertavan selän ylitse.
Frank tuntui leveältä ja suurensuurelta Bonnien jälkeen. Jouduin tekemään jalustinhihnoihin kiepit, jotta saisin ne riittävän lyhyiksi, ja ähelsin pitkän hetken hevosen vaalealla kyljellä, ennen kuin onnistuin ponnistamaan sen selkään. Jalkani eivät kiertyneet pitkälle Frankin mahan ympärille, vaan tunsin killuvani korkealla sen selän yllä. Onneksi ruuna oli kuitenkin lempeä ja kuunteli varovaiset käyntipohkeeni tottelevaisesti.

”Tänään harjoitellaan pysähdysten ja siirtymisten hallintaa puomien avulla!” Anne ohjeisti meitä maneesin keskeltä, kun kaikki olivat päässeet selkään ja koonneet ohjat. Olin tehnyt samankaltaisia harjoituksia muutamaan otteeseen Bonskun kanssa, joten perusidea oli minulle tuttu. Frank tuntui kuuliaiselta astellessaan reipasta vauhtia uralla, joten odotukseni olivat korkealla. Tämä sujuisi.
Aloitimme harjoituksen. Käänsin katseeni hyvissä ajoin kohti punavalkoista puomia, ja kun Frank kulki tasaisessa käynnissä sen ylitse, valmistelin puolipidätteen ja pidätin. Ruuna pysähtyi tasajaloin, venytti kaulaansa ja ravisti päätään.
”Salma, nyrkit pystyyn ja kunnollinen kulma kyynärpäihin! Tiedän, että Frank tuntuu jättiläiseltä Bonnien jälkeen ja kädet helposti venyvät isoilla hevosilla ratsastettaessa eteen”, Anne huuteli. Kohensin asentoani: olin todellakin huomaamattani antanut käden venyä pitkälle eteen.

Olin ehtinyt käyntityöskentelyn aikana rentoutua niin paljon, että raviin siirtyessämme minut pompoteltiin väkivalloin takaisin työnteon maailmaan. Frankin askel oli – liitävyydestään huolimatta – hyvin kulmikas, enkä meinannut löytää sopivaa rytmiä kevennykselleni. Yritin painaa kantapäitä alas, jotta jalustimet eivät karkaisi, mutta tahti katoili ja Frank olisi varmasti hermostunut, jos ei olisi tottunut kuljettamaan poukkoilevia säkkejä selässään.
”Sori, Frank”, mutisin hampaideni välistä yrittäessäni istua kevyesti hevosen satulaan.
Kaikesta huolimatta harjoittelu tuntui kuitenkin mukavalta. Frank liikkui eri tavalla kuin Bonnie, vastasi apuihin hieman hitaammin mutta enemmän mielellään ja tuntui tekevän kanssani halukkaasti yhteistyötä. Työnsin sormeni sen harjaan iloisena siitä, että sain tutustua siihen paremmin näin jatkokurssin merkeissä. Oli sekin vain aikamoinen polle.

[Idulina]

Tunti maksu:
Tulin talille ajoissa ja varustin Huiskan, suomen hevos tamman, jolla ratsastaisin tämän tunnin. Harjattuani hain satulan, suitset ja varustin Huiskan.
Lähdin muiden mukana kohti maneesia, jossa aloimme kulkemaan alku käyntejä.

- Tänään harjoittelemme pysähdysten ja siirtymisten hallintaa puomien avulla. Keskellä kenttää on kaksi puomia. Kun olette ylittäneet ensimmäisen, pysäyttäkää hevonen niiden väliin keskelle. Tarkoitus saada hevonen pysähtymään paino kaikilla neljällä jalalla, Anne kailotti maneesin keskeltä.

Ohjasin Huiskan keskihalkaisijalle ja tamman tajuttua, että edessä oli puomeja, se nykäisi nopeasti päällään innostuneesti ja nopeaensi käyntiään. Pidätin tammaa Annen ohjeiden mukaan, hengitin rauhallisesti ja tein pysähdyksen.
Seuraavaksi nostimme ravin ja aloimme tehdä kulmiin voltteja, mutta silti sama edellinen tehtävä oli mukana kuvioissa.
Ensimmäisenä kertana Huiska ravasi röyhkeästi puomin ohi vähät välittämättä pidätteistä. Sain sen siihen kuitenkin pysähtymään.
Sain kuitenkin jälkimmäiset pysähtymiset onnistumaan ja aloitimme laukan nostoja pitkien sivujen alkuun.

Nostin laukan ja Huiska lähti hieman kiihdyttämään, jonka jälkeen siirsin sen takaisin raviin, pari onnistunutta laukan nostoakin saimme aikaan!



Huiska painoi ohjalle^^
Sori tausta ja kaikki mikä on pilalla...

[Emmy]

Myntti käveli hyvässä tempossa kohti puomeja. Tein puolipidätteen, istuin syvälle satulaan, puristin polveni kiinni Myntin kylkiin ja pidätin ohjasta. Myntti pysähtyi tasaisesti kaikille neljälle jalalleen, eikä jatkanut hiipimällä. Ojensin toisen käteni ja samalla kun taputin, myötäsin sen puolen ohjasta. Palautin käteni paikalleen ja jatkoin matkaa uralle.

Myntti ravasi hieman pohkeen takana, tein voltin ja painoin sen jälkeen laukkapohkeet Myntin kylkiin. Tamma nosti laukan, mutta se ei ollut kovin pontevaa. Näpäytin kerran raipalla ja tamma otti laukkaan heti vähän enemmän ryhtiä. Pidätin ja hidastin tamman raviin. Istuin alas ja kiitin.



Myntin kanssa hyvä pysähdys ja siitä kiitos.

[Odelie]

Jason pääsi ratsastamaan yhdellä suosikeistaan eli Vennalla. Innostus oli suuri ja taisi poikaa jännittääkin hieman enemmän, kun mitä yleensä. Tunti kuitenkin meni hyvin, pienistä virheitä huolimatta, joita hän onnistui kuitenkin korjaamaan ja kehitys ratsastuksessa on tosiaan alkanut näkyä. Laukka varsinkin oli hänestä oikein hauska ja mahtava kokemus, varsinkin kun Venna tuntui todella reippaalta. Toiveikkaana kohta 8-vuotias poju odottelee jo seuraavaa tuntia, mitäköhän se sitten tuo tullessaan.

(Venna näyttää hevoselta ja kuva hieman huonolaatuinen, mutta yritystä on (: )

[Kirsikka]

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koen jännityksen ja innostuksen sekaisia tunteita. Ratsastan kolmannella jatko I tunnilla Lailalla. Aikamoinen harppaus pikkuisesta sirosta Patronista suureen Lailaan. Jännitykseni johtuu juuri tästä huomattavasta ratsun koon vaihdosta. Mutta samalla olen innoissani, sillä kaikista Seppeleen isommista hevosista olen halunnut kokeilla juuri Lailaa. Se on kuulemma ujohko ja pehmeä, sekä yhteistyöhaluinen ratsastaa, onneksi. Kuitenkaan lyhyyteni takia en ole paljoa ratsastanut yli 170cm hevosilla, joten haastetta tälle tunnille riittäisi.

Tallustan reippaasti pieni hymy huulillani Lailan karsinalle, josta tamma kurkkaa turkoosi riimu päässään. Tervehdin tammaa taputtamalla sitä kaulalle ja se tervehtii minua nuuhkimalla. Laila näyttää puhtaalta, oletan että Riella on jo harjannut sen. Ja niin hän onkin. Tyttö tulee luoksemme kantaen satulaa ja suitsia.

-Moi Kirsikka, tyttö tervehtii.
-Moi, sie ootkin näköjään jo harjannut Lailan, hymyilen.
-Jep ehdin sen jo harjata, mutta sä haluat varmaan laittaa nämä varusteet, Riella sanoo.
-No suitset ainakin, mutta satulaa en varmaan yllä nostamaan tuonne korkealle, naurahdan.
-Mä voin sitten laittaa sen, vaikka en olekkaan yhtään sen pidempi, tyttö hymyilee. Mutta minulla on sentään jo vähän kokemusta tuosta Lailan satulan nostamisesta.

Laitamme yhteistuumin Lailalle varusteet ja lähdemme maneesiin kun kaikki ovat valmiita. Tarvitsen penkin päästäkseni Lailan selkään. Lyhennän jalustimet itselleni sopiviksi ja kiristän satulavyön. Aloitamme tunnin tietysti rennolla alkukäynnillä. Lailan iso askel tuntuu hassulta mutta ei epämiellyttävältä.

-Tänään harjoittelemme pysähdysten ja siirymisten hallintaa puomien avulla, Anne selostaa tunnin sisältöä kentän keskeltä. Keskellä kenttää on kaksi puomia. Kun olette ylittäneet ensimmäisen, pysäyttäkää hevonen niiden väliin keskelle. Tarkoitus saada hevonen pysähtymään paino kaikilla neljällä jalalla.

Hyvä että harjoittelemme ensin rauhassa hevosen hallintaa, kun on tämä uusi ratsukin alla. Pidän ohjat hyvin tuntumalla, en kuitenkaan jarruta niillä. Puolipidätteillä ja pohkeilla varmistan että Laila on hereillä ja herkkänä avuille, sekä reipas. Käynnissä saan Lailan kulkemaan hyvin ja puomitehtävä onnistuu aika helpostikin. Sitten teemme saman ravissa. Puristan pohkeeni Lailan kylkiin ja tamma lähtee innokkaasti raviin. Itse asiassa vähän liiankin innokkaasti, joten teen paljon puolipidätteitä ja kevennän lähellä satulaa ravin rauhoittamiseksi. Laila ei kuitenkaan hidasta tarpeeksi, joten käytän ohjia vahvemmin. Tästä Anne korjaa minua.

-Kirsikka, käsi rauhassa! Polvet rentona! Lailalla on pitkä askel, mutta hyvin pehmeä. Ja siellä on aika helppo olla, jos itsekin olet rentona. Sitten käännät pituushalkaisijalle, istut alas ja käyntiin. Rauhallinen käynti yli puomien ja pysäytys. Pysähdyksessä istut rauhassa, Laila helposti lähtee ottamaan sivuaskelia tai peruutuksia, jos siellä liikaa elämöi. Ja käyntiin! Hyvä!

Teen työtä käskettyä ja rentoudun. Tällöin myös Lailan pitkä asken alkaa tuntua pehmeämmältä. Pysähtymiset puomien välissä alkavat sujua paremmin, kun muistan tehdä paljon puolipidätteitä ja pitää apuni selkeinä. Volteilla saan käyttää paljon vahvemmin pohkeita kuin olen tottunut. Kun saan Lailan taipumaan volteilla, se rentoutuu ja ajoittain jopa myötää niskastaan. Voltit myös auttavat minua pitämään tahdin rauhallisena.

-Noin! Siirrytään suoralle uralle ja otetaan laukannostot pitkien sivujen alkuun ja laukkaa koko sivun ajan. Lyhyet sivu ravissa. Voi mennä harjoitusravia tai kevyttä-, kumpi nyt tuntuu paremmalta.

Päätän mennä lyhyillä sivuilla harjoitusravia, jotta saan pidettyä Lailan aisoissa. Anne neuvoo minua nostamaan Lailalla laukan.

- Kirsikka saa tulla Lailan kanssa tosi varoen nostoon. Pieni pidäte ja sisäpohje. Näin! Laila pukittaa helposti, jos jää ulkopohkeella kaivamaan takaa, pidä se normaalissa asennossa, nainen kertoo.

Pidän siis ulkopohkeen paikallaan enkä siirrä sitä liikaa taakse. Noudatan Annen ohjeita ja saan Lailan nostamaan laukan ilman pukkeja. Käytän pieniä laukannosto apuja, eikä Laila temppuile laukassa. Sen suuriin laukka-askeliin menee kuitenkin hetki tottua ja minulla on vaikeuksia saada tamma rauhalliseen raviin lyhyille sivuille. Se tuppaa siirtymään laukasta melkein kiitoraviin. Muutaman laukan jälkeen saan Lailan laukkaa hidastettua ennen ravia ja näin ravi on paljon hallitumpaa. Yhdessä nurkassa ennen raviin siirtymistä Laila on näkevinään mörköjä, ja tamma hypähtää sivulle. Minulta tippuu toinen jalustin, mutta mitään suurempaa ei pääse tapahtumaan. Rauhoittelen tammaa ja seuraavalla kerralla samassa kulmassa ei olekaan enää mitään pelättävää. “Hassu tamma” ajattelen virnistäen.

Lopuksi otamme loppuravit ja –käynnit. Annan Lailan venyttää kaulaansa ja ravata pitkää, rentoa ravia. Tamma on vähän hikinen ja sen kyllä ymmärtää kun teimme niin kovasti töitä. Siirrän Lailan käyntiin antaen sille kunnon kiitostaputukset kaulalle.

-Hieno Laila! kehun tammaa. Sehän meni hyvin vaikka oletkin ihan uusi tuttavuus.

Kaarramme pituushalkaisijalle riviin ja kiitämme Annea, sekä ratsujamme tunnista. Löysään satulavyötä vähän ennen kuin jalkaudun. Nostan jalustimet ylös ja halaan Lailaa. Tamma oli virkistävän erilainen ratsastaa, menisin sillä mieluusti uudestaankin.


Kiitos tunnista, Anne!

[Ilona]

M a k s u



Pysähdyttiin puomeilla ja mie vilkuilen taakse varmistaen ettei kukaan törmää. =) eh, Pellan päästä vaan tuli ihan mieletön järkäle.

[Selena]

Niin järkyttävä maksu ettei oo todellista, mutta pakko saada maksettua, nolottaa kun on mennyt näin pitkään!