11.2.2013 He A--> Askelpituuden säätelyä

[Anne]

8 ratsukkoa 1/3 koulumerkki

8/8

Odelie - Sentti
Pipsa - Rotta
Linnea - Gitta
Fiia - Hype
Miira - Eela
Taru - Frank
Riella - Laila
Jesse - Tollo

- Tänään olisi luvassa askelpituuden säätelyä kaikissa askellajeissa. Askelpituuden säätely ja sitä kautta hevosen kokoamisasteen säätely on ensinnäkin kouluratsastuksen yksi peruskiviä, mutta myös yksi vaikeimpia osa-alueita. Jotta askelta voidaan säädellä, täytyy hevosen olla hyvin avuilla.

- Aloitetaan hakemalla hyvä peruskäynti puolipitkin ohjin. Hevonen eteen-alas muodossa vielä, antakaa niiden työskennellä selällä hyvin.

- Linnea voi rauhoittaa lantiota, vaikka askeleen mukana on hyvä lantiolla seurata, ei sillä saa liikaa lähteä työntämään. Usein jotkut tulkitsevat juuri centered rindingin opit liiallisesti ja alkavat työntämään lantiolla vähän joka tilanteessa. Juju on se, että liike on todella hienovarainen ja keskivartalo on napakka, josta se voima saadaan.

- Pipsa voi hieman hellittää nyrkkejä ja korjata kyynärkulmaa terävämmäksi. Anna Rotalle tilaa työskennellä kaulalla.

- Taru, hieman ylävartaloa taakse ja niskaa rennoksi. Keskity hyvään käynnin rytmiin.

- Keräillään ohjia tuntumalle. Hevosten käynti säilyy rentona. Tehdään joka sivun puoleen väliin askeleen lyhennys. Muualla voitte tehdä suuria, irrottelevia voltteja.

- Fiia, pohje koko ajan kiinni, rento reisi. Ohja jämpitllä tuntumalla, vaikka se Hype aluksi sitä yrittää väistääkin. Sitten askeleen lyhennykseen, valmistelet puolipidätteellä. Pysäytä istuntaa, pohje ratsastaa käyntiä ja ohjasta pieniä pidätyksiä, hetki kun se reagoi myötää. Ihan ok, Hypellä on aika paljon tahdittamista näin alkuun. Tärkeintä saada se menemään suoraan ja kohti ohjan tuntumaa ja pidätteet läpi.

- Jesse voi pyytää Tolla vähän ylemmäs. Nyt se on kuolaimen takana. Tämä on hyvin tavallista menevämmillä hevosilla, kun aloitetaan tylsällä tehtävällä, että sitten paetaan tuntumaan. Teet pohkeella selväksi, että käynnissä mennään yhtä hyvin kuin muissakin askellajeissa, eikä jäädä leikkimään.

- Alkaa nayttää jo hyvältä. Tehdään sama ravissa, mutta vain pitkillä sivuilla. Tullaan aluksi kevyessä ravissa. Kevennyksellä on helppo säädellä ravin tahtia. Kun haluaa koota hevosta, pystympi kevennys, hyvin vähän irtis satulasta ja kevennys kertoo hevoselle askelten tahdin. Tietenkin normaalit puolipidätteet ynnä muut mukaan.

- Riella voi koota Lailaa volteilla, nyt se juoksee alta pois kuin hirvi. Jos hevonen on kovin kuumana, voi lyhennyksessä siirtää kylmästi käyntiinkin. Eli avut pitää saada ensin läpi.

- Linnea, Gitta saisi kootun ravin jälkeen työntää paljon enemmän eteen. Eli sitä pohjetta saa käytää ja vaikka raipalla hipsautat takasta, että askel taas venyy keskiravin suuntaan.

- No niin, vaihdetaan suuntaa ja istutaan harjoitusraviin. Ja kaikki koottua, lyhyttä ravia!

- Odelie, polvi rennommaksi ja painoa enemmän jalustimille. Ravi on hyvä, muoto saisi olla lyhyempi, joten vähän enemmän voi ottaa vielä ohjastuntumaa ja pyytää pohkeella liikettä.

- Kootussa ravissa ajatus on, että istutte takaosan päällä. Hevosen etuosa leijailee kevyenä. Ohjastuki on, mutta hevonen ei saisi painaa kädelle.

- Miira, myötää välillä. Eela on hieman kuuma, mutta se, että jää kestopidättämään ei johda mihinkään. Se kuumuu entisestään. Myötäyksillä pitää antaa hevoselle tilaa tulla edestä kevyeksi. Pohje kokoajan, Miira, lähellä, ettei tule turhaa paukutusta. Noin, parempi!

- Taru, hyvä ravi Frankilla. Eikö olekin heti paljon parempi istua, kun sen saa työskentelemään selän läpi. Käsien kanssa ota rauhassa, varo, ettei käsi mene liian taakse, vaan pysyy sään yläpuolella.

- Sitten lisätään ravia! Hevonen saa venyttää kaulaa, mutta polkee takaa. Keskiravia pitäisi mennä, eli normaali harjoitusravi ei ole riittävä.

- Jesse, nyt parempi! Pidä ulko-ohjan tuki kulmissa ja sisäpohje paikallaan. Vaikka ravissa on vauhtia teitä ei oiota.

- Rotalla hyvä lisäys, mutta älä päästä, Pipsa, ohjaa liian pitkäksi. Tuntuma säilyy! Kontrolli säilyy! Eli nyt kasaat hetkeksi taas pidätteillä ravia. Noin! Ja uusi lisäys pohkeesta ja keskivartalosta enemmän liikkeen mukaan. Noin, paljon parempi!

- Riella, käsi rauhassa! Laila protestoi herkästi heittämällä päätään.

- Kootaan taas ravia. Fiia ja Hype kokorataleikkaa, jossa mennään selkeästi lisättyä ravia. Fiia, tasainen pohje, rento istunta, myötää kädellä ja anna hevoselle merkki, että nyt saa venyttää askelta.

- Taru, pidä se Frank ravissa. Vauhtia ei saa kiihdyttää, vaan askel pitenee. Ota kiinni, hae hyvä ravi ja uralla koitat taas lisäystä.

- Sitten uralla taas koottua ravia, jossa valmistellaan laukannosto. Mennään koottua laukkaa.

- Linnea, hyvä nosto, mutta enemmän pohjetta, että laukka pysyy. Nyt Gitta piipertää omaa nelitahtista kohellusta. Ensin vaikka laukka rullaamaan, sitten kokoat.

- Sentillä hyvä laukka. Ode, pidä keskivartalo rauhallisena ja istu pystyssä. Nyt nojaat vähän eteen ja liikaa ratsastat hevosta.

- Miira, myötää enemmän ohjalla. Eela kuumuu, jos jäät vetämään. Tee voltteja laukassa, joissa annat selkeitä myötäyksiä sisäohjalla.

- Ja sitten vielä laukan lisäys!

- Nyt on Tollo hyvässä muodossa ja laukka rullaa! Vielä pari askelta, sitten voit ottaa uran sisälle kevyeeseen raviin.

- Fiia, Hype menee vaan kovempaa, eikä juuri lisää. Ota ympyrälle, rauhoita tahti ja uudelleen.

- Hyvältä näyttää, voi pikkuhiljaa siirrellä raviin ja eteen-alas ratsastusta. Sitten pikkuhiljaa loppukäyntiin!

[Fiia]

“Hype, jee”, ilahdun, kun maanantaina koulusta Seppeleeseen selvittyäni huomaan saaneeni illan koulutunnille ykköstoiveeni. Päivä muuttuu sata kertaa mukavammaksi saman tien, ja loikin satulahuoneeseen hakemaan ratsuni varusteita kevein askelin. Varusteiden lisäksi mukaani tarttuu Britta, joka lupautuu auttamaan ruunan varustamisessa ja kertomaan vähän, mitä nappuloita Hypen kanssa pitää painella.

Nuori trakehner on läheltä jotenkin pienempi kuin kuvittelin. Siinä puhistessaan turpa Britan käsissä se näyttää tuskin isommalta kuin Elmo, vaikka ruunilla papereiden mukaan vähän kokoeroa onkin. Tutkittuaan hoitajansa taskut Hype siirtyy minun puoleeni. Se höristelee korviaan ja on vietävän suloinen, kun me Britan kanssa aloitamme harjaamisen. Ruunan karva on lyhyehköä ja pehmoista, eikä siinä ole kuin muutamia roskia, jotka lähtevät kevyesti harjaamalla. Olen vähän aikataulusta jäljessä, joten Britta nakkaa satulan hevosen selkään samalla kun minä laitan sille suojat.

”Se on ihan kiltti, kun vaan ratsastaa pehmeällä kädellä”, Britta antaa viime hetken vinkkejä, kun suitsin Hypen nopein sormin. ”Ja vaikka se on herkkä, niin jalallakin pitää ratsastaa. Mikä teillä on tunnin aiheena?”
”Askelpituuden säätelyä tai jotain”, vastaan. Kiinnitän vielä turparemmin ja kiinnitän kypäräni. Sitten vedän ohjat ruunan kaulalta, eikä hetkeäkään liian aikaisin – Jesse Tolloineen etunenässä muut alkavat purkautua ulos. Minä lähden Hypen kanssa Sentin perään.
”Hyvää tuntia”, Britta vielä huikkaa, ja minä kiitän tyttöä virnistäen. Toivon todella, että tunnista on tulossa hyvä.

Hype liikehtii levottomasti, kun kipuan sen selkään. Sieltä käsin eron Elmoon huomaa kyllä. Maa on paljon kauempana, samoin kiivaasti pyörivät korvat, ja jalat valuvat pidemmälle hevosen kapeita kylkiä pitkin. Ruunan käynti on vetävää, vähän hermostunutta ja tikittävää, mutta voin melkein tuntea, kuinka pitkä askel Hypestä saattaisi irrota.
”Haetaan hyvä peruskäynti puolipitkin ohjin”, Anne huutaa maneesin laidalta. Hype ei hae käyntiä kuolainta vastaan aluksi ollenkaan, mutta muutaman kierroksen jälkeen se rentoutuu ja rauhoittuu ja venyttää alas.

Se tunne häviää kuitenkin heti, kun kerään ohjat tuntumalle. Hype tuntuu edestä tyhjältä ja heittää takapäätä vinoon, etenkin kun yritän ratsastaa sen käyntiä lyhyemmäksi. Volteilla se taipuu näennäisen hyvin, mutta oikeasti se vippaa takaosaa ulkoapuja vasten ja välttelee ohjastuntumaa. Anne neuvoo pitämään pohkeen kiinni ja ohjan tuntumalla, vaikka hevosta vähän ärsyttäisikin. Niin minä sitten teen. Yritän ratsastaa reilusti istunnalla ja olla nopea – myötään heti, kun Hypen askel lyhenee hitusenkin. Lopulta saan aikaan oikein kelvollisia lyhennyksiä, ja Hypekin alkaa rauhoittua edestä. Voltilla joudun kerran huomauttamaan sille vähän napakammin takaosan heittelystä, mutta sen jälkeen taivutus meneekin läpi rehellisemmin.

Raviin siirryttäessä paketti leviää hetkeksi, Hype ei ota pidätteitä kuuleviin korviinsa ja minun jalkani heiluvat holtittomasti, ennen kuin muistan taas pitää alapohkeen kiinni ja reiden rentona. Muutaman kerran otan ruunan käyntiin, ja se auttaa – lyhennykset alkavat onnistua, eivätkä ne ole enää pää taivaissa tikitystä, vaan Hype oikeasti kuuntelee apuja. Se on rento ja tuntuu hyvältä.

Vaihdamme suuntaa ja istumme Annen ohjeiden mukaan harjoitusraviin. Pieniä pätkiä Hype kulkee hyvässä peräänannossa, hyvin itseään kooten, välillä taas pää nousee, selkää laskee ja ravi muuttuu tahdittomaksi. Niinä hetkinä yritän vain itse rauhoittua ja ratsastaa jalalla vähän eteen, ohjaa kohti, ja useimmiten se toimiikin. Pidennys taas on Hypen mielestä hauskaa, ja aluksi se pisteleekin menemään aikamoista vauhtia, mutta askelta oikeasti venyttämättä. Ratsastan pidätteet jälleen kerran reilusti läpi, ja liike alkaa parantua, vaikkei vielä olekaan parasta mihin Hype kykenee.

Kokorataaleikkaalla ruuna venyttää jo ihan siististi askelta, ja siihen on hyvä lopettaa ravityöskentely sillä erää. Kootun ravin kautta haemme kukin tahollaan kootun, lyhyen laukan. Se on ensimmäiset kierrokset vaikeaa, sillä Hype tuntuu katoavan täysin ohjan ja pohkeen välistä. Pikkuhiljaa se palailee kuitenkin avuille, ja lopuksi laukka tuntuu pyörivän ja liikkuvan ylämäkeen, ihan niin kuin kuuluukin.

Lisäys on taas oma juttunsa – Hype lisää kyllä vauhtia, mutta ei askeleeseen pituutta. Anne neuvoo minut ympyrälle, joten pyörittelen laukan siinä sopivaksi, niin että hevonen pysyy rentona mutta työskentelee tehokkaasti takaosalla. Kun se viimein onnistuu, on tietenkin aika siirtyä loppuverryttelyihin. Ruuna pärskii hölkätessään pyöreällä selällä, eteen ja alas venyttäessään, ja minäkin uskallan jo hymyillä itsekseni. Nuori pikkuhevonen oli todella mukava haaste ja hyvin erityyppinen ratsastettava kuin Elmo. Sen kanssa olisi mukava päästä tekemään töitä toistekin.

Kiitos tunnista!

[Miira]

Ohimoani pitkin valuu kirjaimellisesti pisara tuskanhikeä. Runsaan puolen tunnin harjausmittelö niskojaan nakkelevan ranskalaisen puoliverisen kanssa ei taida olla edes supermiehelle lempiherkkua. Vielä kun yrittää epätoivoisesti kiristää satulavyötä ja työntää kuolaimia suuhun, saamatta mitään aikaiseksi, suussa maistuu yksinkertaisesti happamalle. Eela kuitenkin hyväksyy kohtalonsa (vaikka se veikin ruhtinaalisesti aikaa) ja ottaa varusteet ylleen mukisematta. Vedän ohjat pois tamman kaulalta, jotta juuri ja juuri ehdin jonon jatkoksi. Matkalla kiristän vielä löysäksi jäänyttä leukahihnaa reiällä.

Selkäännouseminen on helpommin sanottu kuin tehty. Aluksi satula luiskahtaa jonkinverran sivuun ja tömähdän jaloilleni tasapainon pettäessä. Eela hypähtää taaksepäin samalla nostaen päätään korkeuksiin. Tätä seuraa epäonnistumisien sarja, kunnes Anne vihdoin tulee auttamaan minua. Hän kävelee paikalle kahvikuppi kourassaan ja kuin taikaiskusta tamman päässä naksahtaa jokin - se seisoo paikoillaan kuin patsas. Ponnistan onnistuneesti selkään suoden samalla kiitollisen katseen kannustavasti hymyilevälle opettajattarelle.

Eela kävelee hätäisesti, joten minun on vaikea kuunnella mitä Anne selittää maneesin keskeltä sählätessäni tamman hallinnan kanssa. Henkäisen raskaasti. Tiivistän istuntaani ja kokoan ohjat puolipitkiksi sormieni väliin. Käynti on edelleen rauhatonta, enkä tunne oloani erityisen mukavaksi varuillaan olevan diivan selässä. Teen tarpeen tulessa pieniä voltteja kulmiin ja taivuttelen hevosta. Haparoivat askeleet rauhoittuvat tasaiseksi käynniksi, joka kuitenkin on tahdikasta. Pikkuhiljaa Eela alkaa venyttää eteen alas, pakoilematta kuitenkaan kuolainta. Välillä tamma kohottaa päätään, mutta palauttaa sen hienosti takaisin paikoilleen.

”Keräillään ohjia tuntumalle. Hevosten käynti säilyy rentona. Tehdään joka sivun puoleen väliin askeleen lyhennys. Muualla voitte tehdä suuria, irrottelevia voltteja”, Anne komentaa.

Ensimmäinen lyhennys ei suju suunnitellusti, vaan ratsuhevonen kävellä puksuttaa suoraan eteenpäin täysin kuurona sille mitä sanon. Työstän sitä voltilla pari kertaa peräkkäin (jolla hevonen meneekin nätisti, täysin nöyränä) ja pysäytän sen kertaalleen, jotta Eela kuuntelisi vähän minunkin mielipidettäni. Pysähdys tapahtuu nopeasti ja saan hevosen selvästi tajuamaan että selässä kiikkuu joku. Kuolaimet, pohkeet ja painoavut siis vihdoin tuntuvat vaikuttavan mielen toimintaan. Tämän jälkeen saan käyntiä lyhennettyä: en paljon, mutta paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Annan hieman enemmän pohkeen tukea tammalle, askel alkaa lyhentyä jo mallikkaasti.

Eela nostaa ravin sulavasti, vaikka aluksi kiirehtii ja vetää mutkat suoriksi. Teen pari isoa volttia ennen kuin lähden ensimmäisen kerran suorittamaan tehtävää. Hevonen ravaa matkaavoittavasti, mutta pysyy silti herkkänä kuolaintuntumalle joten saan keventää tyytyväisenä. Lyhennys onnistuu hyvin ja tamma selvästi tajuaa homman nimen eikä enään kaahaa eteenpäin.

Vaihdamme suuntaa ja istumme alas. Aluksi Eelan harjoitusravissa on todella vaikeaa pysyä Pompin puolelta toiselle ja toinen jalustinkin putoaa jalastani. Ravin kokoaminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Hidastan ratsuni käyntiin ryhdistäytyäkseni. Nappaan jalustimen kengänkärjelleni, tiivistän istuntaa ja komennan hevosen taas ravaamaan. Istahdan takataskuilleni samalla pyrkien hakemaan sopivan tahdin raville. Haastavan askartelutuokion jälkeen Eelan ravi on mutkattomasti koottua, vaikka välillä pää nousee vauhdilla, jolloin kuola lentää kaaressa pääni ylitse.

”Miira, myötää välillä. Eela on hieman kuuma, mutta se, että jää kestopidättämään ei johda mihinkään. Se kuumuu entisestään. Myötäyksillä pitää antaa hevoselle tilaa tulla edestä kevyeksi. Pohje kokoajan, Miira, lähellä, ettei tule turhaa paukutusta”, Anne neuvoo silmä tarkkana. Myötään lantiollani minkä pystyn ja vien pohkeitani lähemmäs hevosen kylkiä. Samalla pyrin pitämään hevosen kootussa ravissa, joka itseasiassa onnistuu nyt selvästi lämmenneeltä Eelalta hyvin.
”Noin, parempi!” Anne kehaisee ja hölkkää keräämään parit lannat uralta.

Eela pidentää askelta sujuvasti. Se ravaa ryhdikkäästi, vaikka joudunkin napauttamaan hieman vauhtia raipalla. Vauhdin lisäyksen lisäksi tamma heittää takajalkansa ilmaan, mutta jatkaa tehtävän suorittamista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pitkillä sivuilla pikemminkin kiihdyttelemme kuin pidentäisimme askelta. Onneksi vauhti kuitenkin hiipuu ja askel pitenee, kun tuen reippaasti pohkeella ja annan hevoselle pikkiriikkisen ohjaa.

”Sitten uralla taas koottua ravia, jossa valmistellaan laukannosto. Mennään koottua laukkaa.”
Laukka nousee hyvin, mutta hevonen lähtee pinkomaan kaula pitkänä edellä kulkevien ratsukoiden perään. Saan myös nauttia ranskalaisen puoliverisen pukeista ja lyhyistä ryöstökohtauksista, mutta pysyn hyvin kyydissä.

”Miira, myötää enemmän ohjalla. Eela kuumuu, jos jäät vetämään. Tee voltteja laukassa, joissa annat selkeitä myötäyksiä sisäohjalla.”

Otan Annen neuvoista vaarin ja lähden myötäämään ohjalla. Suoritus paranee selvästi, muttei vielä niin hyväksi mihin taidot riittäisivät. Parin ison voltin jälkeen laukan kokoaminen onnistuu aivan erilailla kuin äsken. Vaikka välillä tamma hypähteleekin pakoon pohjetta, saan sen kuuntelemaan useimpia apuja hyvin. Hevonen kulkee hyvin ylämäkeen ja pikkuhiljaa alkavat isot, valkoiset kuolaroiskeet lentää saappaankärjilleni keskittymisasteen hipoessa taivaankantta.

Eelan kanssa lisäys onnistuu heti ensimmäisellä kerralla. Askel pitenee kauniisti, mutta hevonen pysyy hyvin pyöreänä eikä lähde kiihdyttelemään. Tyytyväisenä lisäykseen siirrän tamman raviin. Se pärskähtää antaessani hieman ohjaa ja alkaa venytellä eteen-alas. Keventelen muutaman kierroksen reippaalla tahdilla. Eelan kanssa sai askarrella jonkin verran, mutta vaativampi koulutunti teki terää. Askelpituusjuttuja pitää vielä hioa, mutta edistystä entiseen tapahtui selvästi.

Kiitos kaunis mukavasta tunnista.

[Pipsa]

Pipsa ja Rotta laukassa. Kiitos kivasta tunnista ja pahoittelut näin myöhäisestä maksusta! (:

[Linnea]

- Tänään olisi luvassa askelpituuden säätelyä kaikissa askellajeissa. Askelpituuden säätely ja sitä kautta hevosen kokoamisasteen säätely on ensinnäkin kouluratsastuksen yksi peruskiviä, mutta myös yksi vaikeimpia osa-alueita. Jotta askelta voidaan säädellä, täytyy hevosen olla hyvin avuilla, Anne selittää meille tunnin aiheesta samalla kun annamme ratsujemme kävellä pitkin ohjin ympäri maneesia.
Pakko mainita että tuntui hieman oudolta istua Gitan selässä kun on tottunut olemaan isojen puoliveristen, kuten Sentin sään korkeudella, mutta ehkä se olikin tosiaan ihan mukavaa vaihtelua. Pitäisi useamminkin laskeutua matalammalle tasolle. Riittihän näitä Seppeleen tunteja joka lähtöön.

- Aloitetaan hakemalla hyvä peruskäynti puolipitkin ohjin. Hevonen eteen-alas muodossa vielä, antakaa niiden työskennellä selällä hyvin, Anne ohjeistaa kun olemme käveleet jonkinaikaa jo rentouttavia alkukäyntejä pidemmillä ohjin. Heti kun saan ohjat hieman lyhyemmiksi Gitta nopeuttaa kävely vauhtiaan roimasti ja minulla menee hieman aikaa ennenkuin "sopeudun" pienen ponin lyhyisiin askeliin. Annekin huomauttaa asiasta ja parhaani mukaan yritän pienentää lantioni liikettä ja napakuttaa keskivartaloani. Aluksi se tosiaan kävi melkeinpä työstä, mutta kun niin sanotusti vauhtiin päästiin niin hyvin jatkui.

- Keräillään ohjia tuntumalle. Hevosten käynti säilyy rentona. Tehdään joka sivun puoleen väliin askeleen lyhennys. Muualla voitte tehdä suuria, irrottelevia voltteja...

Kun itsekin rentoudun satulassa Gittakin kävelee pehmeämmin ja sekin helpottaa istuntani säilymistä hyvänä. Volteilla varmistan että ratsuponi taipuu hyvin kävelysuunnan mukaisesti. Askeleen lyhennyksetkin menivät hyvin. Gitta oli sellaista peruskuuliaista sorttia, joten jopa vain hyvin pienet avut olivat tarpeen.

Sitten Anne antoi luvan tehdä saman homman ravissa, mutta lyhennykset olisivat ainoastaan pitkillä sivuilla. Gitta ravailee aika reippaaseen tahtiin ja joudun antamaan ponille runsaasti puolipidätteitä samalla kun yritän hakea sitä muotoon. Kokoan Gittaa vähän kerralla, mutta eikö hiljaa hyvä tule?
Juuri kun saan hidastettua ponskin ravia niin Anne korjaa asian niin että kyllä voisin mennä edelleen sitä nopeampaa tahtia eteenpäin. Se sai minut hymyilemään. En sitten ilmeisesti osannut kovinkaan hyvin näillä pienemmillä karvamopedeilla arvioida mikä on se hyvä reipas nopeus kun näillä on niin pieni askel. No jaa..Kyllähän minä nopeasti oppisin kun ei nämä kuitenkaan niin erilaisia ole.

- No niin, vaihdetaan suuntaa ja istutaan harjoitusraviin. Ja kaikki koottua, lyhyttä ravia! Anne huutaa maneesin toisesta päästä. Taas alkuun oli hankaluuksia mukautua Gitan erilaiseen raviin, mutta sain aika nopeasti jujun päästä kiinni ja satulassa istuminen tuntui jo ihan normaalilta ynnä muuten helpolta.

- Kootussa ravissa ajatus on, että istutte takaosan päällä. Hevosen etuosa leijailee kevyenä. Ohjastuki on, mutta hevonen ei saisi painaa kädelle.

Haa! Tämähän alkoi sujua jo tosi hienosti, vaikka itse sanonkin. Gitta oli helppo saada menemään lyhyttä ravia koottuna ja jotenkin tuntui että ei tämä kouluratsastus olekaan loppujen lopuksi niin hankalaa kuin aina ajattelin. Ratsuponi kuunteli apuja hyvin ja pienetkin muutokset onnistuivat nopeasti.

Pian taas saamme mennä reippaampaa keskiravia. Yritän pitää Gitan koko ajan koottuna ja sekin alkoi luonnistua jo automaattisesti. Hieman myöhemmin menemme laukkaakin. Koska olin pitänyt ponin ravissa koko ajan kootumpana niin Gitta aloitti laukan hitaalla meinigillä hienossa muodossa. Annen mukaan oli hyvä ensin hakea se hyvä reipas rytmi ja vasta sitten kokoamista ja hänen ohjeidensa mukaisesti pääsimme mekin pian "vauhtiin." Meillä oli kaikenlaista pientä laukkatyöskentelyä ja laukan lisäämistä. Voi vitsi kun tätä olisi kiva kokeilla maastossakin.Oli kyllä mahtavaa menoa!

Lopuksi siirrymme ravi työskentelyyn ja siitä pikku hiljaa loppu käynteihin. Taputan Gittaa kaulalle hienosta tunnista. Jäi hyvät muistot ponista ja varmasti voisin mennä uudemmankin kerran.


--
Kiitos kivasta tunnista ja pahoittelen tarinan laatua. Ei ilmeisesti kirjoittaminen mulle vieläkään maistu ja lainailinkin vuoropuheitasi, mutta jospa kelpuutat silti. =)

[Odelie]

Sentti ravisti koko kehoaan samalla hetkellä, kun yritin kiristää sen satulavytä selästä käsin. Nappasin satulan kaaresta kiinni pysyäkseni kyydissä ja heti kun löysin tasapainoni kiristin vyötä vielä yhdellä reiällä ja maiskautin Sentin liikkeelle. Sentin käynti oli pehmeää ja mukavaa, erittäin mieluisaa ja tyytyväisenä hymyilin itsekseni. Tästä tunnista voisi tulla jotain, vaikka olinkin tuntemattoman hevosen selässä.

"Tänään olisi luvassa askelpituuden säätelyä kaikissa askellajeissa. Askelpituuden säätely ja sitä kautta hevosen kokoamisasteen säätely on ensinnäkin kouluratsastuksen yksi peruskiviä, mutta myös yksi vaikeimpia osa-alueita. Jotta askelta voidaan säädellä, täytyy hevosen olla hyvin avuilla."

Tunti lähti hyvin käyntiin. Eteen-alas ja käyntiä, tämä oli jo ennestään tutuuä hommaa minulle, mutta Sentin kanssa minua jännitti. Olin kullut, että se oli erityisen kiltti yksilö, mutta tässä tekisimme vasta pientä tuttavuutta. Painoin pohkeet Sentin kylkeä vasten ja asetin sen kaulaa kun käännyimme ympyrälle. Ori toimi pienistä avuista, kuin pilvihevosella olisi ratsastanut.

"Alkaa nayttää jo hyvältä. Tehdään sama ravissa, mutta vain pitkillä sivuilla. Tullaan aluksi kevyessä ravissa."

Ravi tuntui leppoisalta ja pehmeältä, vaikka Sentin askeleet olivatkin hevsen askelia. Kevyt ravi, mahdollisimman matalalla ja kokosin Senttiä vain hieman ylemmäs. Taputin pienesti oria, kun se liikkui apujeni mukaan. Vauhtia lisätessä minulle iski kuitenkin hienoinen epämukavuus ja minun oli pakko hieman hidastaa orin menoa. Vaikka tiesin, että se oli erittäin väärin.

"Odelie, polvi rennommaksi ja painoa enemmän jalustimille. Ravi on hyvä, muoto saisi olla lyhyempi, joten vähän enemmän voi ottaa vielä ohjastuntumaa ja pyytää pohkeella liikettä."

Polvi rennommaksi, irroitin sen satulasta ja annoin itseni valua taas oikeaan asentoon. Kannustin Senttiä liikkumaan reippaamin ja käskin itseäni unohtamaan pienen epämukavuuden minkä koin. Keräsin ohjia paremmin käteeni ja Sentti korjasi hienosti omaa asentoaan. Minun oli vain rentouduttava ja annettava tunteen viedä. Kääntäessäni voltille Sentti kuitenkin havahtui hieman karkaamaan uralta. Minun mokani ja uuden voltin myötä sain sen heti korjattua.

Lyhensin, lyhensin ja vihdoin tunsin Sentin kulkevan juuri niin kuin pitikin. Koottuna ja lopulta pääsimme hieman lisäämään hieman vauhtia. Keskiravi luonnistui Sentiltä kuin vanhalta tekijältä. Vaikka minulla oli taas hennot avut käytössä, se vastasi niihin hyvin ja keskuttyi siihen mitä sanottavaa minulla oli. Lähestyessämme maneesin poikki kulkemista myötäsin ja pyysin Sentiltä lisää vauhti. Venytä askelia, älä juokse, puolipidäte ja vauhti tuntui päätä huumaavalta, mutta tiesin itsekkin sen menneen hyvin. Taputin Senttiä tyytyväisenä.

"Sitten uralla taas koottua ravia, jossa valmistellaan laukannosto. Mennään koottua laukkaa."

Koottu ravi toimi meidän osalta jo vaivattomasti. Pieni jännitys kulki taas sisääni, kun kuulin laukannostosta, mutta kaikkea oli kokeiltava. Nostin Sentillä laukan ja kokosin Senttiä kasaan, hieman liiankin ja siitä sain kuulla Annelta. Annoin itseni taas palata istumaan selkä suorassa ja hieman hellemmin ottein lähdin kokoamaan. Rentouduin Sentin selässä ja yhteistyömme alkoi taas pelittämään. Suljin sekunniksi silmäni ja nautin vain Sentin askelluksesta. Se oli upeaa, kunhan vain itse muistin pysyä ajan tasalla.

Loppuraveissa taputtelin ja tyytyväisenä hörisevää Senttiä. Sille tunti ei näyttänyt olevan niinkään rankka kuin minulle, mutta harjoittelin vielä kokoamista niin, että pysyin itse rentona. Tuntemattomasta hevosesta ajatus katosi pikku hiljaa päästäni ja peilistä katsottuna näytimme erityisen hyvältä parivaljakolta. Pirteästi hymyilin ja annoin ohjan venyä pitkästi. Jarrutin Sentin tahtia istunnalla ja nopeasti ori reagoi ja siirtyi kiltisti käyntiin.

Kiitos Anne !

[Jesse]

Keli rupesi pikkuhiljaa näyttämään keväiseltä ja aurinko paistoi. Silti tunti oli maneesissa.
No oikeastaan maneesissa olikin miljoona kertaa mukavampi hevosenkin liikkua, kun ei kokojan tarvinnut varoa jalkojaan ja meinata liukastua.
Talutin Tollon maneesiin ja pysäytin keskelle. Sitten säädin koulusatulan jalustimet itselleni sopivan mittaisiksi, sillä nyt ne olivat nican jäljiltä.
Kun kaikki oli valmista, niin nousin satulaan. Tollo liikahteli vähän hermostuneesti, mutta kun se pääsi likkeelle niin ori tuntui rentoutuvan ja malttavan kävellä.

Aluksi käveltiin hetki pitkin ohjin ja sitten otettiin ohjat puolipitkiksi. Komensin Tolloa kävelemään reippaasti, niin että se venytti vähän eteen-alas ja käytti selkäänsä. Monta kertaa Tollon kanssa tapahtuu niin, että ori rullaa itseänsä turhankin koottuun muotoon jo heti alkutunnista, eikä oikein malta rentoutua. Nyt kun se joutui rauhassa kävelemään, niin käyntiki rupesi tuntumaan paremmalta ja malttavaisemmalta.

Sitten lyhennettiin ohjia hieman, niin että saimme kunnollisen tuntuman. Jokaisen sivun puoleenväliin piti lyhentää käyntiä ja muualle sai tehdä voltteja. Tollo rupesi taas kokoamisessa rullaamaan itseään kuolaimen taakse ja Anne huomautti että nosta nyt sitä päätä sieltä ryntäistä. Vähän joutui tekemään hommia käynnin kanssa edelleen, mutta parempaan suuntaan mentiin.

Sitten ruettiin ravaamaan. Kevyttä ravia ja kevennyksellä tahdin säätelemistä. Sivujen keskelle hidastusta ja paljon voltteja. Tollo heitteli välillä päätään, mutta rauhoittui sitten selvästi, kun komensin sitä pohkeella eteenpäin.
Seuraavaksi istuttiin harjoitusraviin. Luojan kiitos Tollolla on suht hyvä ravi istua, sillä mm. nican Anilla ratsastaessa ei harjoitusravista tule yhtikäsmitään.
Ravia koottiin ja lyhennettiin huomattavasti. Tollo tunti taas rullalle, mutta nypin sen päätä ylemmäs. Lisäyksessä Tollo toimi hyvin pohkeesta eteenpäin. Jouduin antamaan sille ihan vähän ohjaa, mutta en voinut päästää sitä silti löysälle. Istuin hieman taaksepäin ja pidin alapohkeet kiinni hevosessa. Tollo keveni edestä ja polki hyvin takaa.
Sitten taas lyhennettiin ravia ja vaihdettiin suuntaa, kokorataleikkaalla taas keskiravia. Sen Tollo taisi tänään loistavasti!
Uralla taas kokoaminen ja laukan valmistelu. Tollo nosti laukan pelkästä ajatuksesta. Ensin olisi pitänyt saada mennä kovasti, mutta tovin kuluttua ori rauhoittui ja odotti nätisti.

Laukkalisäys oli myös hyvä. Tänään Tollo toimi eritoten lisätyissä askellajeisa hyvin, eikä edes uuttunut villiksi.
Olin myös tyytyväinen siihen, että se ei kiukutellut millekään muulle hevoselle, kuten sillä on joskus ollut tapana.

Kiitos tunnista!