|
Post by wear on Apr 19, 2008 16:42:52 GMT 2
19.04.08 – uusi tuttavuus
Seisoin aloillani nojaillen oritarhan aitaan. Katselin nuoren, kauniin, ja kiiltäväkarvaisen hevosen menoa hymyillen. Ori pukitteli matkalla juostessaan pitkin tarhan aidanvierustaa, välillä minua vain vilkuillen. Se oli niin järjettömän kaunis. Niin villi ja täynnä vapaudenhuumaa ja elämänjanoa. Annoin katseeni seurata suuren, tummanruunikon hevosen menoa. Se tulisi olemaan tästä lähtien minun hoitohevoseni. Ajatus nosti hymyn huulilleni. Saisin helliä ja harjailla tuota kaunista hevosta niin paljon kun jaksaisin, tietenkään unohtamatta Taigaa, joka ei varmastikkaan joutuisi jäämään ilman hoitoa tämän varsan takia, ehei. Siitä oli kehittynyt minulle hyvin tärkeä ja rakas, enkä voisi koskaan kuvitella luopuvani siitä. Katseltuani vielä hetken Cassun vallatonta menoa käännyin ympäri, ja tallustin takaisin talliin.
- Hei wear! Huikkasi Anne minut huomattuaan. – Kävitkös jo katsomassa Cassua? Siitä on kasvanut tosi upea hevonen… Anne puheli lakaistessaan tallin käytävää. – On se upea juu.. Vastasin, ja hymyilin Annelle. – Mä lupaan ettet sä tule katumaan mun ottamista Cassun hoitajaksi. Eikä Taigakaan jää ilman hellintää, lupaan sen! Selitin ponnekkaasti, jolloin Anne naurahti. – Uskon, uskon.. Tämä vastasi virnistäen. Väläytin Annelle vielä nopean hymyn, kunnes hävisin Taigan karsinaan. – Hei tyttönen. Lupaan tulla hoitamaan sut heti kun Cassu on puhdas. Rupattelin sille. Taiga hörähti ystävällisesti, ja tuuppasi silkkiturvallaan olkaani.
Palasin kohta oritarhan aidalle norkoilemaan. Kiipesin portin yli toiselle puolelle, ja viheltäen kutsuin Cassua lähemmäs porttia. Olin varmuuden vuoksi näpistänyt tallista muutaman porkkanan Cassulle, jos se ei antaisi ottaa kiinni. – Tulehan nyt, poika! Kutsuin oria, joka seurasi liikkeitäni uteliaana muutaman metrin päässä. – Cassu, tulehan nyt! Yritin vielä, mutta ori tapitti tiiviisti paikoillaan. – Äh. Ei sitten.. Mutisin, ja käännyin kävelläkseni portille päin. Kuulin silloin kavioiden tasaista kuminaa takaani. Cassu käveli perässäni portille, tuuppasi selkääni leikkisästi saaden minut hiukan horjahtamaan, ja tepsutti sitten eteeni. ”Nyt sä saat ottaa mut kiinni” Se tuntui sanovan, ja naurahtavan perään. Tartuin hymyillen orin riimuun, ja napsautin narun paikoilleen.
Cassu pomppi hiukan taluttaessani sitä talliin. Ori pyöri ympärilläni, kuin pieni, tai siis iso väkkyrä, eikä seisahtunut hetkeksikään. Nauraen yritin komentaa hevosta rauhoittumaan edes siksi ajaksi, että pujahtaisin sen edellä sisälle talliin. Cassu ei kuitenkaan komentamistani kuunnellut, ja sain hetken pidellä tiukasti riimunarusta kiinni, kunnes sain sen seisahtumaan. Talutin Cassun sen aitta-tallissa sijaitsevaan karsinaan, ja riisuin riimun pois sen päästä. Taputin Cassua nopeasti kaulalle, ja otin orin ovessa roikkuvasta korista sen uuden, melkein tyhjän harjapakin. Harjoja oli vain muutama, sekä korista löytyi myös vanha kumisuka, kaviokoukku, ja yksi hyvin vanhan näköinen ja likainen pääharja. Huokaisten palasin saaliini kanssa Cassun karsinalle.
Pujahdin harjapakin kanssa Cassun karsinaan. Nopeaa ilmestymistäni hiukan säpsähtäneenä Cassu nyt seisoi karsinan toisella seinustalla, seuraten liikkeitäni jännittyneenä. – Mä taisin taas unohtaa ettet sä olekaan ihan samanlainen kuin Taiga. Mä kun olen tottunut sen rauhalliseen olemukseen, ja siihen, ettei se ikinä oikein pelkää mitään. Mun pitää ensin vähän opetella sun kanssa toimimista, eikös? Puhelin Cassulle, ja lähestyin sitä rauhallisesti, toinen käsi edellä, antaen orin ensin taas haistaa minua. – Ei hätää. Minä se tässä taas. Mä luulen että meistä voi tulla ihan hyvät ystävät vielä, eikös? Cassu kurottautui haistamaan nopeasti kättäni, ja sipaisi vain nopeasti samettiturvallaan kämmentäni. Ori rentoutui sitten hiukan, mutta silti oli koko ajan varuillaan. Se säpsähti äkkinäisiä liikkeitä, ja minulla meno hetki, ennen kuin muistin käyttäytyä koko ajan tyynen rauhallisesti, hosumatta, ja kiirehtimättä turhaan. Otin ensin Cassun lyhyen karvan pehmeästi kumisualla, ja harjasin sitten pehmeällä pölyharjalla Cassun karvan taas kiiltäväksi. Sen jälkeen otin vielä orin jalat huolellisesti, ja rapsuttelin sitä vielä hetken. Cassu alkoi jo laskea päätään rauhallisena, lepuuttaa takajalkaansa, ja muutenkin lopettaa jännittämisen. Yhä se kuitenkin aina säpsähti, kun taputin sitä liian nopeasti, tai liikehdin liian arvaamatta. Silittelin kuitenkin oria koko ajan, ja puhelin sille rauhoittavasti. – Eiköhän tämä riitä tälle päivälle, sanoin sille lopulta, taputin Cassua vielä viimeisen kerran, ja pujahdin sitten karsinasta ulos. Suljin hevosen karsinan oven huolellisesti, ja keräsin käyttämäni harjat takaisin paikoilleen. – Nähdään taas, Cassu. Kuiskasin, ja astelin ulos aitta-tallin ovesta.
-wear&Cassu-
|
|
|
Post by wear on Apr 20, 2008 10:09:15 GMT 2
20.04.08 sunnuntai - juoksutusta
Astuin sisälle aitta-rakennukseen. - Hei Cassu! Huikkasin karsinassaan makailevalle orille, joka säpsähti äkillistä tuloani, ja ponnahti ylös. – Soo, ei hätää poika.. tyynnyttelin Cassua, joka tuijotti minua hiukan epäillen. Avasin varovaisin liikkein karsinan oven, ja ojensin käteni orin haisteltavaksi. Vähän nuuhkittuaan se alkoi rauhoittua, ja antoi minun silitellä hellästi päätään. – Hienoa poika, lepersin Cassulle, ja silitin sen silkin pehmeää kaulaa hellästi. Cassu jännitti lihaksiaan aina koskiessani sitä. Huomasin sen jännittävän minua vieläkin. – Kuule ei sulla ole mitään hätää. Ota ihan rauhassa vaan.. Puhelin hevoselle, joka vähitellen alkoi rentoutua.
Kohta kaivoin ovessa roikkuvasta harjapussista pölyharjan, jolla varovasti aloin sukia Cassua puhtaammaksi. Orin karva pölysi hiukan, mutta muuten se oli yllättävän puhdas. – Taiga ei kuule ole koskaan näin puhdas, vaikka mä hinkkaisin sitä kuinka pitkään.. Selitin Cassulle, joka nyt enemmänkin uteliaana, kuin jännittyneenä käänsi päätään minua kohti. Hiukan poika vielä aristi harjatessani sitä mahan alta, mutta muuten sain harjattua Cassun siistiksi ilma ongelmia. Otin vielä varovasti irti Cassun hännästä ja harjasta heinänkorret ja muut liat irti, ja otin vielä orin kaviot.
- Huomenta! Huikkasi aitta-talliin ilmestynyt Anne. – Mites täällä jaksellaan? Se kysyi hymyillen, ja astui Cassun karsinaan. Ori tunsi Annen jo varsin hyvin, ja hiukan höristen tuuppasi tätä poskeen. – Höppänä. Anne torui hevosta leikkisästi, ja taputti sitä kaulalle. – Mä ajattelin vähän juoksuttaa tätä. Jos sä viitsisit laittaa sille suikat päähän, ja tuoda sen kohta tohon kentälle? Anne kysyi kurkistellessaan viereisessä karsinassa asustelevaa Reniä. – Joo, tottakai! Vastasin heti, ja kipaisin hakemaan Cassun suitsia. – Ja muista ottaa mukaan liina mukaan, ja irrottaa ohjat! Anne vielä muistutti, kunnes hävisi aitta-tallin ovesta ulos. Pujotettuani suitset Cassun päähän irrotin näppärästi ohjat, ja nappasin siististi ristitetyn juoksutusliinan mukaani. Cassu seurasi minua ulos aittatallin ovesta kiltisti, ja käveli rauhallisesti vierelläni koko matkan kentälle asti. Vasta kentän portin kohdalla alkoi ori hiukan hermostua. Se ei ensin suostunut tulemaan sisälle portista, ja vasta maaniteltuani sitä jonkin aikaa sain pojan sisäpuolelle. Pakottamaan sitä en ruvennut, se olisi vain pahentanut tilannetta.
Pian Anne saapui paikalle. Siisteihin farkkuhin, ja puhtaan keltaiseen t-paitaan pukeutunut Anne hymyili ystävällisesti minulle ottaessaan liinan kädestäni. – kiitos kauheasti, susta oli paljon apua. Tämä kiitteli, ja talutti Cassun keskemmälle kenttää. Nyt ori seurasi taas Annea lauhkeana kuin lammas, eikä näyttänyt aikovansakkaan temppuilla. – Muuten wear, haluaisitko sä kokeilla juoksuttaa tätä? Anne huikkasi kentän keskeltä. – Joo, kyllä mä haluaisin, mutta en mä taida osata. Vastasin Annelle, jonka kuulin tuhahtavan. – No mä opetan. Se sitten sanoi, ja väläytti aurinkoisen hymyn.
- Ota tästä liinasta toisella kädellä kiinni, ja toisella pidät loppupäätä tästä liinasta, kas noin. Sitten maiskutat sen vaan liikkeelle. Teette oikein isoa ympyrää, ja sunkin pitää kävellä hiukan… Just noin! Hyvä! Anne kehui kun sain Cassun viimein liikkeelle. Ori käveli pää korkealla ilmaa haistellen ympyrällä. Sen lihakset jännittyivät jokaisella askeleella, ja auringon säteiden osuessa siihen koko hevonen tuntui loistavan. – Sen karva onkin nyt tosi hyvässä kunnossa… Annekin huomasi, ja katseli Cassun käyntiä mietteliäänä. – Aiotko sä pitää sen Seppeleessä? Kysyin varovasti, ja vilkaisin Annea. Tämä tuijotti yhä Cassua, ja näytti arvioivan sitä. – Joo, kyllä mä ajattelin. Se sitten vastasi, ja hymyili hiukan. – Noniin, siirretäämpäs se raviin. Ravia! Se sitten komensi, ja maiskutti. Cassu käänsi korviaan Annen äänen suuntaan, ja siirtyi pian keinahtelevaan raviin. Sen karva kiilsi nyt vieläkin kirkkaampana, ja lihakset näkyivät selvemmin. Se oli kyllä kaunis, se täytyi myöntää. Ihaillen seurasin orin lennokasta menoa.
Lakkautettuamme Cassua vielä molempiin suuntiin, ja hevosen alkaessa hiukan hikeentyäkin, päätimme lopettaa harjoittelun tältä päivältä. – Sähän voisit käydä vaikka lyhyellä maastolenkillä sen kanssa. Saa samalla vähän tutustua tohon metsään, ja samallahan se siinä jäähtyy. Että käviskös sulle? Anne ehdotti. – Selvä, söör! Sanoin naurahtaen, ja lähdin taluttamaan Cassua ulos kentältä. – Muista sitten tuoda se ehjänä takaisin! Anne vielä huikkasi nauraen peräämme.
Metsässä oli ihanan rauhallista. Linnut lauloivat, aurinko paistoi, ja tuuli heilutti lempeästi puiden oksia. Cassu käveli varovasti metsäpolulla. Sen pää oli ylhäällä, korvat terhakkaasti höröllä, ja askel oli pitkää. Hevonen jännitti kaulaansa hiukan, ja oli kaatua astuessaan puun juuren päälle. Pelästyessään risahtavaa ääntä Cassu kompuroi sivummalle, ja pelokkaana se tuijotti juurikkoa. – Ei hätää. Mä lupaan etteivät ne juuret hyökkää sun kimppuun.. Puhelin Cassulle, joka tuntui hieman rauhoittuvan. Se suostui kohta kaartamaan juurikon ohitse, ja saatoimme jatkaa matkaa.
Tallipihaan päästessämme taputin Cassua tyytyväisenä kaulalle. Ori oli käyttäytynyt todella hienosti koko loppumatkan, ja vaikutti nytkin hyvin rennolta ja rauhalliselta. Talutin hevosen suoraan isoon talliin, ja siellä pesukarsinaan, jossa huuhdoin Cassun vieläkin vähän hikisen selän. Cassu seisoi hienosti paikoillaan veden valuessa sen selkää pitkin. Hevonen näytti jopa nauttivan touhusta! Hymyilen seurasin Cassun silmien hidasta valumista kiinni. Kuivattuani ja hoidettuani Cassun taas puhtaaksi, putsasin vielä orin karsinan, ja rapsuttelin sitä hetken. Tummaruunikko hevonen nautti silitellessäni sen kaulaa, ja se sulki silmiään unisena. Hymyillen painoin hellän suukon Cassun silkkiturvalle.
-wear&Cassu-
|
|
|
Post by Chao on Apr 20, 2008 11:24:46 GMT 2
Heipsan! Kuule wear, meillä oli Annen kanssa diili, että kun ryhdyn Riinaa kouluttamaan ratsuksi, niin kouluttaisin Cassun siinä samalla. Tahdotko avitella ori-pojan koulimisessa?
|
|
|
Post by wear on Apr 20, 2008 17:24:26 GMT 2
Joo, voisinhan mä, vaikka en kyllä paljoa nuorista hepoista ymmärrä. Seuraan sitten vaan sun esimerkkiä, ja koita säkin sitten aina neuvoa mua etten ihan toheloimaan mene..
|
|
|
Post by wear on Apr 21, 2008 8:07:14 GMT 2
21.04.08 maanantai - satulaan harjoittelua
Aurinko nousi tänään jo kuudenaikoihin, ja seitsemältä, tallatessani Seppeleeseen johtavaa polkua oli ilma jo aika lämmin. Tänään kouluun täytyisi raahautua vasta kymmeneltä, eli tässä olisi vielä hyvää aikaa vietettäväksi tallilla.
Hiljaa hyräillen astuin pian hämärään aittatalliin. Kävelin Cassun karsinalle, ja tervehdin oria lempeällä äänellä. – Mitäs pojalle tänään kuuluu? Onkos joku käynyt jo sua ruokkimassa? Puhelin Cassulle, ja pujahdin sen karsinaan. Ori tuli nyt jo reippaammin minua tervehtimään, ja uskalsi minun antaa rapsuttaa itseään. – Hieno poika. Kehuin sitä, ja silittelin sen pehmeää päätä. Cassu tuuppasi pehmeästi olkaani, ja ryhtyi tutkimaan taskujani. – Heti tiesit että mulla on jotain sulle, sanoin, ja kaivoin taskustani sokerin Cassulle. Ori höristi korviaan uteliaana, ja yritti napsaista herkun heti itselleen. – Odotas nyt hetkinen, herkkusuu.. Naureskelin sille. Annoin varsan ottaa namin omasta ruokakupistaan. Mussutettuaan herkkunsa hain Cassun harjat, ja aloin sukia hevosta puhtaaksi. Se oli selvästikin ollut tarhassa, sillä sen tummanruskea karva pölysi pyöritellessäni kumisualla sitä. Cassu nautti suan pyörivästä liikkeestä, ja meinasi nukahtaa niille sijoilleen. Se kuitenkin pian säpsähti hereille kuullessaan käytävältä liikettä. – Ai hei wear! Huikkasi käytävälle ilmestynyt Xeni. Tyttö seisoi hiukan hämmentyneenä karsina oven edessä. Sekin oli näköjään tullut tänään aikaisin tallille. – Hei. Tule vaan sisälle, voit vaikka auttaa mua tämän harjaamisessa? Ehdotin xenille hymyillen. Tämä vastasi hymyyn iloisesti, ja pujahti Cassun karsinaan. Ori hiukan arasteli xeniä aluksi, mutta saatuaan muutaman kerran haistella tyttöä, se jo tunki päätään tämän syliin rapsutuksia toivoen. – Tää on välillä ihan mahdottoman hellyydenkipeä! Tuhahdin rapsutellessani varsaa korvan takaa. Cassu puski tyytyväisenä päätään vatsaani. – Niin. Cassu on sellainen ihana pikku napero.. Xeni sanoi hiukan haikeasti. Tarkastelin tytön kasvoja huolissani. – Onko se siis ihan okei sulle että mä hoidan tätä? varmistin. Xeni nosti katseensa, ja hymyili hiukan. – On on. Mullakin on sitten enemmän aikaa Celelle.. Tyttö sanoi silitellen yhä hajamielisesti Cassun kaulaa.
Hoidettuamme yhdessä varsan puhtaaksi suuntasimme kulkumme päätalliin. Puolimatkassa meitä vastaan käveli Anne. – Hei tytöt! Tuletteko auttamaan ponien sisään ottamisessa? Myönnyimme molemmat heti ehdotukseen, ja kipaisimme Annen perässä tallipihan poikki takatarhalle, jossa suurin osa poneista laidunsi. Nappasimme kaikki riimunarun päihin kaksi pollea, ja veimme ne talliin. Autoimme Xenin kanssa vielä sen jälkeen hevosten aamuruokinnassa, ja lakaisimme jopa tallin lattiankin. – Mä käyn vielä Celen hoitamassa ja lähen sitten kotiin. Nähdään taas! Tyttö huikkasi, ja hävisi hoitohevosensa karsinaan.
Hetken Taigaa rapsuteltuani palasin aittatalliin. Cassu tuli nyt jo ovelle innostuneena odottamaan minua. – Terve taas poika, puhelin sille, ja rapsuttelin sitä hellästi päästä. – Sinähän olet tänään aikaisessa! Kuulin takaani iloisen äänen, ja käännyin ympäri. – Moi chao! Tervehdin tyttöä, joka asteli reippaasti Cassun luokse. Varsa huikkasin säpsähti Chaon nopeaa tulemista, mutta antoi tytön silittää itseään täysin rauhallisena. – Mä ajattelin jos kokeiltaisiin tänään sitä satulaa? Ehdotti Chao. – Okei. Käy mulle. Vastasin hymyillen. Chao silitteli vielä hetken Cassua, joka nyt oli melkein nukahtamaisillaan. – Selvä. Noniin. Pujotappas sille suitset päähän, ja tuo kentälle. Mä käyn hakemassa vintiltä jonkun kevyen satulan sille. Chao neuvoi, ja kiirehti sitten matkoihinsa.
Kohta talutin Cassun kentälle. Ori oli jo täysin virkeä. Se loikki ja pomppi ympärilläni, pysähtyen välillä haistelemaan tuulen mukanaan tuomia tuoksuja. Cassun musta harja hulmusi vähän tuulessa, ja sen karva kiilsi auringossa. – Ihan vaikuttavan näköinen se ainakin on…Vierelleni ilmestynyt Chao huomautti hymyillen. Tämä kantoi sylissään aivan pientä ja kevytrakenteista satulaa, johon oli kiinnitetty oikein pehmeä satulahuopa. – Annetaan sen ensin haistelle vähän tätä. Chao sanoi, ja käveli Cassun pään luo. Ori hieman säpsähti ensin tummaa esinettä Chao käsivarsilla, mutta pian rauhoittui, ja haisteli uteliaana kummallista esinettä. Chao puhui orille koko ajan rauhoittavasti, ja lähestyessään sen selkää, silitteli ja taputteli oria. Seurasin jokaista Chao harkittua liikettä, kun tämä nosti satulan kevyesti orin selkään. Cassu hieman säpsähti kummastuneena, käänteli päätään nähdäkseen paremmin, ja yritti muutaman kerran potkia taaksepäin. Sitten se rauhoittui, ja seisoi vain aloillaan, korviaan vinhasti käännellen. – Hyvä. Tämä riittää tältä erää… Chao sanoi, ja nosti satulan pois, taputti Cassua tyytyväisenä, ja kaivoi taskustaan sille makupalan. – Nyt sä voisit viedä sen talliin, rapsutella ja kiitellä sitä hetken että sille jää tosi hyvä muisto satulasta, ja sitten päästää sen vielä tarhaan vähän riehumaan. Anne sanoi että se juoksuttaa sitä tänään vielä myöhemmin. Chao neuvoi hymyillen. Nyökkäsin ymmärtämisen merkiksi, ja lähdin taluttamaan Cassua talliin.
Tallissa riisuin varsalta suitset, ja annoin sille vielä muutaman porkkanan palan palkkioksi. – Hienostihan sä suoriuduit siitä! Kehuin oria, ja halasin sitä hellästi. Cassu hamusi silkkiturvallaan hiuksiani, ja tuuppi olkaani. Hymyillen painoin vielä suukon Cassun turvalle, ja lähdin sitten viemään sitä tarhaan.
-wear&Cassu-
|
|
|
Post by wear on Apr 23, 2008 18:31:25 GMT 2
23.04.08 keskiviikko - hurja maastolenkki
Aittatallissa oli hiljaista astuessani sisälle. Kävelin kahden shetlanninponin karsinan ohitse reippain askelin, ja kurkkasin sisälle Cassun boksiin. Ori seisoskeli siellä vähän unisen näköisenä. – Hei poju! Huikkasin sille rauhallisella äänellä, ja avasin karsinan oven. Seisoin ovensuussa paikoillani, annoin Cassun ensin itse tulla haistelemaan. Hetken mietittyään se astelikin luokseni, nuuhki hetken käsiäni, päätti sitten etten ollut laisinkaan vaarallinen, ja ryhtyi kaivelemaan taskujani herkkujen varalta. – Ei tällä kertaa mitään hyvää sulle, pahoittelen. Naurahdin Cassulle, ja rapsuttelin hetken sen päätä. – Mitäs kuule sanoisit sellasesta lyhyestä taluttelulenkistä? Ihan vaan käytäisiin taas kiertämässä näitä lähimetsiä? Ehdotin orille, joka nyt yritti selvittää, kuinka saisi ponnarini auki. Vähän tirskuen työnsin hevosen päätä kauemmaksi sen saadessa jo otteen punaisesta ponnaristani. – Ei kuule tollai saa tehdä, nyt sä olit tosi tuhma.. Toruin isoa hevosta muka vihaisena. Se ei kuitenkaan kovin vakavasti minua ottanut, vaan ryhtyi seuraavaksi maistelemaan takkini vetoketjua. Huokaisten pörrötin varsan lyhyttä etutukkaa.
Pujotettuani suitset Cassulle päähän talutin sen ulos tallista. Ori seurasi nätisti perässäni Seppeleeseen johtavan hiekkatien päähän asti. Siellä se yritti tehdä 180 asteen käännöksen, ja lähteä laukkaamaan takaisin tallille. Minä en osannut laisinkaan odottaa hevosen äkkinäistä mielenmuutosta, ja olin lentää nurin ison hevosen kiskaistessa ohjien toisessa päässä voimalla vastakkaiseen suuntaan. Siinä sitten raahauduin Cassun perässä muutaman kymmenen metriä, kunnes sain taas jalat alleni. Rauhoitettuani hevosen pakotin sen ympyrälle ravaamaan ympärilleni, ja vähitellen sain jonkinlaisen kontaktin Cassuun. Yhä se yritti siirtyä laukalle, mutta muutaman sokeripalan avulla se tyytyi kävelemään vierelläni. Kiersimme vain noin kahdenkymmenen minuutin mittaisen lenkin, ja palasimme sitten tallille. Ori oli hiukan vain säpsynyt puskista lentoon lähteviä lintuja, mutta muuten käyttäytynyt loppumatkan oikein siivosti. Taputin sitä hyväksyvästi kaulalle, ja kehuin sitä paljon.
Takaisin omaan karsinaansa päästyään Cassu kävi heti uniseksi. Se nuokkui harjatessani sitä pölyharjalla, ja yritti kaikin tavoin viestiä haluavansa vain nukkua nyt rauhassa. Se jopa kerran yritti liiskata varpaani, ja näykkäistä käsivarttani, mutta komennettuani sitä tiukasti ori viimein tyytyi seisomaan aloillaan hoidon ajan. Kun viimein Cassu seisoi siistinä karsinassaan, pääsin minäkin lähtemään kotiinpäin. - Nähdään taas poju! sanoin sille, painoin suukon orin turvalle, ja suljin karsinan oven perässäni.
-wear&Cassu
|
|
|
Post by wear on Apr 26, 2008 9:49:28 GMT 2
26.04.08 lauantai - auringonpaistetta
Tallilla oli hiljaista kävellessäni aamuauringon paisteessa tallipihalla. Hevosia ei oltu vielä viety tarhoihin, vaan ne kaiket mussuttivat parhaillaan aamuruokiaan. Pujahdin sisälle aittatallin ovesta, ja käveli ohi Kamun karsinan Cassun luo. Ori seisoi siellä valppaana, ja käveli ovelle minut nähtyään. – Terve taas poika! Huikkasin sille, ja avasin oven salvan. Cassu puski päällään oven auki, ja oli töytäistä minut samalla kumoon. – Minnekäs sulla on noin kiire? Kysäisin orilta nauraen, kun se yritti tepastella ulos karsinastaan. Hellästi työnsin hevosen takaisin, suljin oven, ja kipaisin hakemaan sen harjat. Palasin sitten orin karsinalle, pujotin hevoselle riimun päähän, ja talutin sen pihalle. Sidoin Cassun harjauspuomiin, ja kaivoin kumisuan käteeni. Ori seisoi auringonpaisteessa nautiskellen. Se sulki silmänsä ja haisteli ilmaa sieraimillaan.
Hoidettuani tummanruunikon hevosen karvan taas puhtaan kiiltäväksi, vein sen takaisin talliin. Venyttelin hevosen jalkoja hetken, ja rapsuttelin sitä samalla. Cassu alkoi nuokkua rauhallisena hieroessani sitä, ja tyytyväisenä se viimein sulki silmänsä, ja vaipui kevyeen uneen. Hymyillen jatkoi hevosen silittelyä ja hellimistä.
Puolentunnin päästä saapui Anne paikalle. – Huomenta wear! tämä huikkasi iloisesti, ja käveli Cassun karsinalle. Ori heräsi unestaan haukotellen, ja ryhtyi saman tien uteliaana tutkimaan ovelle ilmestynyttä Annea. – Sehän ihan kiiltää! Hyvää työtä wear. Anne kehui silitellessään orin kaulaa. – Cassua voisi tänään taas vähän kokeilla juoksuttaa, niin se sais edes vähäsen purettua energiaansa. Chao nimittäin sanoi tulevansa vielä myöhemmin päivällä tänne harjoittelemaan varsojen kanssa vielä sitä satulan kanssa kulkemista. Että jos sä viitsisit juoksuttaa sitä nyt vähän. Vaan kevyttä ravailua ja vähän laukkaa. Käviskö? Anne kysyi, ja tuijotti pyytävästi minua. – Eiköhän se onnistu. Vastasin, ja hymyilin Annelle. – Hyvä! Sitten mä kerkeän varmaan tänään vähän Ristollakin ratsastamaan! Anne iloitsi, ja kiirehti sitten ulos aittatallista.
Kohta talutin Cassun kentälle. Ori hiukan tanssahteli portin kohdalla, mutta tuli sitten ihan suhteellisen nätisti perässäni sisälle. Suljin portin hevosen perässä, ja talutin sitä hetken ympäri kenttää. Pyysin hevosen sitten ympyrälle, ja siirsin sen maiskutuksella raviin. Hitaasti keinahdellen Cassu ravasi isoa ympyrää ympärilläni. Seurasin hevosen ilmavia liikkeitä ihaillen. Siitä tulisi vielä tosi upea hevonen..
Ravautettuani Cassua molempiin suuntiin vähän aikaa pyysin sen laukkaan. Ori singahta saman tien täyteen vauhtiin, kiisi pukitellen ympyrää ja viskoi päätään. Hetken luulin hevosen riistäytyvän käsistäni, ja vaistomaisesti tiukensin otettani liinasta. Se sai Cassun pelästymään yhä enemmän, ja se yritti vetopaniikin vallassa kiskoa itseään irti. Minä en voinut hellittää otettani liinasta, sillä silloin Cassu olisi rämähtänyt suoraan kentälle kasattujen, isojen esteiden sekaan, ja olisi silloin varmasti satuttanut itsensä. Cassu ponnahti vielä muutaman kerran ilmaan, nykäisi sitten koko kropallaan sivulle, ja jatkoi holtitonta menoaan. Sain pidellä kaikin voimin vastaan ettei hevonen saisi minua täysin kumoon. Pakotin sen pysymään ympyrällä, ja siten hidastin vähitellen sen vauhtia. Yhä Cassu heitteli villisti päätään, ja pyöritteli pelästyneenä silmiään. Pakotin ääneni rauhalliseksi puhuessani hevoselle. – Sooh, ei hätää poika, kaikki hyvin.. Sooh, jatkon hevosen rauhoittelua, kunnes sain sen ravaamaan töksähtelevää ravia, ja viimein käyntiä. Pysäytin hengästyneen hevosen, ja kävelin sen luokse. Cassu säpsähti hiukan koskiessani kädelläni sen kaulaa. Hevonen hikoili ponnistuksesta, ja näin vähän vaahtoa sen ryntäillä. Huolestuneena tutkin koko hevosen lävitse naarmujen tai muiden haavojen pelossa, mutta Cassu oli onneksi täysin kunnossa. Helpotuksesta huokaisten silittelin sen kaulaa rauhoittavasti. Viimein alkoi Cassukin rentoutua.
Taluttelin yhä huohottavaa hevosta ympäri kenttää niin kauan, ettei sen karva enää tuntunut kostealta, eikä se enää hengittänyt raskaasti. Talutin sen sen jälkeen ulos kentältä, ja lähdin kävelemään sen kanssa metsään. Cassu tuntui nyt jo täysin rennolta ja rauhalliselta. Pitkin, matkaavoittavin askelin se käveli vierelläni pitkin metsäpolkua. Pysähdyimme pienelle aukealle jossa annoin Cassun hiukan maistella tuoretta ruohoa. Istuin itsekin ruohikolle hevosen viereen, ja huokaisten annoin itseni hetken levätä. Ison hevosen hallitseminen oli todella vaikeaa, ja tiesin, ettei Cassu tästä lähtien enää nauttisi juoksuttamisesta laisinkaan. Se muistaisi koko lopun ikänsä tämän pelottavan välikohtauksen. Muutama epäonnistumisen tuoma kyynel vierähti poskelleni. Pyyhin ne nopeasti pois, ja nousin ylös maasta. – Tulehan poika, mennään takaisin kotiin. Kehotin varsaa värisevällä äänellä. Cassu nosti päänsä ruohikosta, ja lähti seuraamaan minua rauhallisena.
Tallissa riisuin Cassulta suitset, harjasin sen oikein puhtaaksi, ja tarkastin sen vielä kertaalleen läpi. Missään ei onneksi näkynyt ainuttakaan haavaa. Helpotuksesta huokaisten hain Cassulle puhdasta vettä ison saavillisen, ja heitin sille vähän heiniä naposteltavaksi. – Anteeksi poika, mutta mulla ei ollut muita vaihtoehtoja… Supatin Cassulle. Silitteli orin kiiltävää kaulaa hajamielisesti. – Anna anteeksi… Sanoin vielä aivan hiljaa, ja halasin Cassua hellästi. Suljin sitten sen karsinan oven, ja astelin ulos ovesta aurinkoiselle pihamaalle.
-wear&Cassu-
|
|
|
Post by wear on Apr 28, 2008 18:09:19 GMT 2
28.04.08 maanantai – tavallista hoitelua
Kiiruhdin painavaa koululaukkuani olallani kantaen sisälle aittatalliin. Kamu tervehti minua ensimmäisestä karsinasta iloisella hirnahduksella. – Päivää vaan sullekkin vanha herra, sanoin sille, ja jatkoin matkaani Cassun karsinalle. Ori kurotteli karsinansa oven ylitse käytävälle, ja huomatessaan jonkun tulevan ryhtyi kuopimaan kärsimättömänä maata. –Minnekkäs sulla nyt noin kiire on? Kysyin hevoselta huvittuneena, ja työnsin sen kevyesti takaisin karsinaansa. Pujotin sitten riimun orin tummaan päähän, oijoin harjan pois nylonriimun alta, ja sidoin hevosen löysästi kiinni karsinaan. Hain sitten karsinan oven toisella puolella roikkuvasta harjapussista pölyharjan ja kumisuan, joilla aloin sukia hevosen pölyävää karvaa puhtaaksi. Ori oli selvästikin ollut tänään tarhassa, ja nauttinut siellä olostaan piehtaroimalla oikein kunnolla. Tunnin kumisualla pyörittelyn jälkeen saatoin yhä hiukan hevosta taputtamalla saada ilmaan oikein pölypilven. Syvään huokaisten jatkoin urakkaani.
Viimein pääsin tarttumaan kunnolla pölyharjaan, jolla yritin harjata kumisualla irrottamani liat pois hevosen tummalta karvalta. Kaivoin pölyharjan jälkeen käsiini juuriharjan, jolla vielä kävin jokaisen sentin hevosesta lävitse. Lopuksi kaivoin harjapussista vielä pehmeämpi piikkisen harjan, ja sain hiukan kiiltoa nuoren hevosen karvaan. Sen jälkeen huiskin vielä suurimmat liat Cassun päästä pois, selvitin varovasti sormissa hevosen harjan ja hännän, sekä pyyhin kostealla sienellä varsan sieraimet ja suun. – Viimein valmista! Hihkaisin lopulta, ja silitin tyytyväisenä hevosen kiiltävää kaulaa.
Suljin sen jälkeen Cassun karsinan oven, ja jätin hevosen hetkeksi omiin oloihinsa. Tartuin itse kottikarryihin sekä talikkoon, ja ryhdyin putsaamaan Cassun karsinaa, siirrettyäni sen ensin viereiseen, tyhjillään olevaan Renin karsinaan. Boksin puhdistus hoitui näpsäkästi, ja jo viiden minuutin päästä toin Cassun takaisin omaan karsinaansa. Venyttelin sitten varovasti hevosen jalkoja ja herkkujen avulla myös kaulaa ja kylkiä. Rapsuttelin sen jälkeen vielä hetken Cassua, kunnes minun oli aika lähteä kotiin päin.
-wear&Cassu-
|
|
|
Post by wear on May 1, 2008 11:40:53 GMT 2
1.05.08 torstai – vapaapäivä
Pyöräilin viimeistä ylämäkeä Seppeleeseen. Hikisenä ja naamaltani varmaankin ihan tomaatin värisenä puuskutin tallipihaan, hyppäsin alas pyöräni selästä, ja talutin sen nojailemaan tallin seinustaa vasten. Nappasin sitten laukkuni pyörän tarakalta, ja kävelin reippaasti aittatalliin. Astuin sisälle hämärään, ja hiljaiseen talliin. Vein laukkuni suoraan Cassun karsinan luo, ja ripustin sen roikkumaan oveen kiinnitettyyn koukkuun. Kurkkasin sitten sisälle karsinaan, joka ammotti tyhjyyttään. Myös Kamun ja Renin karsinat olivat tyhjiä. Hepat oli selvästi viety ulos nauttimaan ihanan aurinkoisesta ja lämpimästä ilmasta. Päätin käyttää ajan hyväkseni, ja tartuin tallin seinustalla nojaileviin kottikärryihin ja talikkoon. Iloisesti hyräillen ryhdyin puhdistamaan Cassun karsinaa.
Vähän ajan päästä sain työni valmiiksi. Hikeä otsalta pyyhkien kiikutin vielä yhden kottikärryllisen puhdasta turvetta Cassun karsinaan, levitin sen tasaisesti siihen, ja heitin vielä hiukan uutta heinää orille naposteltavaksi. Vein sen jälkeen kottarit sekä talikon paikoilleen, ja lähdin hakemaan Cassua tarhasta.
Hetken etsittyäni löysinkin orin tarhailemasta, maneesia vastapäätä sijaitsevasta, oreille tarkoitetusta, vahvoilla lankuilla aidatusta tarhasta. Hymyillen seurasin Cassun temmellystä pitkin kostean ruohon peittämää tarhaa. Nappasin sitten riimunarun käteeni aidalta roikkumasta, ja viheltäen kutsuin hevosta luokseni. Cassu pysähtyi, ja seisahtui kuuntelemaan pää korkealla kuullessaan vihellykseni. Ori katseli minua uteliaana, muttei tehnyt elettäkään lähestyäkseen porttia. – Tulehan nyt sieltä! Huikkasin orille, joka yhä tapitti aloillaan. Huokaisten kampesin itseni aidan ylitse tarhan puolelle, ja kaivoin siellä taskustani sokeripalan, jota näytin nyt Cassulle. Näin Cassun ilmeestä orin harkitsevan tarkkaan. Jos se nyt tulisi, se saisi makupalan, mutta joutuisi sisälle. Jos se taas jäisi paikoilleen, se ei saisi makupalaa, mutta ei myöskään joutuisi sisälle. Hmm.. Kumpi oli kannattavampaa? Tutkin hevosen ilmettä naureskellen. Sen turpa oli hassusti mutrussa, silmät tapittivat uteliaina minuun, ja jalat sojottivat vähän hassusti levällään orin punnitessa vaihtoehtoja. Viimein se kuitenkin sai päätettyä, käveli rauhallisesti luokseni, nappasi herkkupalan kämmeneltäni, ja jäi seisomaan aloilleen. Napsautin nopeasti riimunarun kiinni Cassun mustaan nahkariimuun, ja lähdin taluttamaan hevosta ulos tarhan portista.
Tallissa sidoin Cassun löysällä narulla kiinni karsinaansa, niin että ori ylettyi mutustamaan ruokakippoonsa tunkemiani heiniä. Kaivoin sitten harjapussista orin harjoja, ja aloin sukia sitä puhtaaksi. Tumman hevosen karvapeite oli harmaan pölyn peitossa. Näki ettei sitä oltu eilen harjattu kunnolla. Cassu nautti pyöritellessäni kumisualla sen lyhyttä karvaa. Hevonen sulki silmänsä nauttien harjauksesta, ja taisi jopa hetkeksi torkahtaa.
Hoidettuani Cassun puhtaaksi korvista takakavioihin jätin hevosen omaan rauhaansa. Järjestelin ja putsasin varsan harjoja vähän siistimmiksi, ja pyyhin orin suitset puhtaiksi. Lakaistessani aittatallin kuistia saapui Anne paikalle. – Terve wear. Tämä tervehti vähän väsyneen oloisena. Oli tainnut mennä aika pitkään eilen. – Mä näin sun tulevan tallille puolisentuntia sitten, ja ajattelin vaan tulla moikkaamaan. Ja Cassu saa muuten tänään pitää lepopäivän, eli voit viedä sen takasin tarhaan. Se saa olla siellä niin pitkään kun mahdollista. Mä en nimittäin taida tänään jaksaa tehdä sen kanssa mitään tänään… Anne selitti, ja haukotteli unisena. Huomasin Annen kasvoilla valvomisesta kielivät tummat silmänaluset, ja hapsottavat hiukset, jotka tämä oli sutaissut nopealle poninhännälle. – Viitsisitkö sä vielä käydä viemässä noille heppatarhassa oleville hevosille muutaman ämpärillisen vettä? Kun päivällä tulee aika lämmintä ja niillä on varmaan aika kova jano.. Anne puheli, ja käveli jo aittatallin ovelle. – Enköhän mä viitsi. Vastasin Annelle hymyillen, ja käännyin sitten Cassun karsinalle. Pujotin orin päähän riimun ja talutin sen takaisin oritarhalle, josta sen olin vähän aikaa sitten hakenut.
Päästyään portilla irti Cassu ryntäsi heti vauhtiin, ja laukkasi muutaman kierroksen tarhaa ympäri pukitellen ja päätään viskoen. Seurasin orin riehakasta menoa, kun se loikki ja pomppi täynnä elämän iloa ja patoutunutta energiaa. Jätin riimunarun roikkumaan aidalle, ja lähdin talsimaan kohti tallia.
-wear&Cassu-
|
|
|
Post by wear on May 3, 2008 12:52:42 GMT 2
3.05.08 lauantai - vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Cassu seisoi ulkona harjauspuomiin kiinni sidottuna suihkuttaessani sitä letkulla. Ori oli saanut itsensä tarhassa niin kauheaan kuntoon, että Annekin oli kehottanut minua viemään pojan pesulle. Samalla voisin pestä sen ihan kunnolla hevosshampoolla. Ori hiukan säpsähti ensimmäisellä kerralla kun vesi roiskahti vähän sen päälle. Cassu otti muutaman sivuaskeleen, ja asettui sitten. Pesin ensin jalat, sitten selän, ja lopuksi kaulan ja hännän. Saippua vaahtosi hieroessani sitä sienellä Cassun kaulaa vasten. Ori oli hiukan ymmällään tästä touhusta, mutta seisoi kumman hyvin paikallaan. Lopuksi huuhtelin vielä koko hevosen haalealla vedellä huolellisesti, ja aloin sitten kuivaamaan sitä hikiviilalla. Aurinkokin porotti jo korkealta, päivästä tulisi ainakin yhtä lämmin kuin eilinen oli.
Cassu valpastui yhtäkkiä pyyhkiessäni sitä nyt pyyhkeellä selästä. orin korvat kääntyilivät eteen ja taakse, sen kaula jännittyi, ja jalat astuivat muutaman askeleen sivuille. Nyt minäkin kuulin sen. Joku, tai jokin, tuli kovaa vauhtia hiekkatietä pitkin kohti tallipihaa. Käsillä kasvojani auringon kirkkailta säteiltä suojaten tähyilin tulijaa. Aivan kohta laukkasikin Manki, ohjat lepattaen ja jalustimet kylkiä hakaten, täyttä kiitoa minun ja Cassun ohitse, suoraan ponitarhaa päin. Poni kokosi itsensä ketterästi, ja liiteli aidan ylitse toiselle puolelle. Hämmentyneenä tuijotin ponin menoa. Pikku, Pella ja Taiga, jotka olivat rauhassa laiduntaneet ponitarhan toisella laidalla näyttivät kaikki aivan yhtä hölmistyneiltä. Ne tuijottivat Mankia uteliaina ruunan laukatessa niiden luokse. Vasta Mankin pysähdyttyä, ja laskettua päätään niin, että yhä sen kaulalla olevat ohjat tippuivat maahan, ja poni sotkeuduttua niihin, sain vauhtia jalkoihini. Juoksin minkä jaloistani pääsin talliin, ja hälytin siellä olevat hoitajat paikalle. – Manki- metsä- Irene- etsimään! Sain vain sanottua puuskutusten lomasta. Annekin oli saapunut paikalle kuultuaan metelin. – Mitä ihmettä täällä tapahtuu Wear?! Onko Cassulle käynyt jotain? Annen kasvot valahtivat kalpeiksi, ja tämä syöksyi ohitseni oviaukosta pihalle. – Ei, ei! Cassu on kunnossa, mut Manki äskön laukkasi tallipihalle ilman ratsastajaa! Irene on tuolla jossain, makaa ojan pohjalla jalka poikki tai muuta. Nyt äkkiä, meijän täytyy etsiä se! Selitin hätääntyneenä.
Muut sulattelivat hetken hiljaisina kertomaani, ja alkoivat sitten kukin ryntäillä ympäriinsä hätääntyneinä. – Mut, eikös Irene lähtenyt metsälenkille Lillyn ja Bertin mukana? Missä ne sitten on? Joku huudahti. Kaikki alkoivat liikehtiä huolestuneina. – Rauhoitutaanpas nyt. Ensiksi, käykää joku ottamassa Manki kiinni tuolta tarhasta jonne se näyttää hankkiutuneen, Anne komensi katsellessaan huolestuneena Mankia, tämän saatuaan ohjat lopulta katki, ja seistessään nyt rauhallisena paikoillaan ruohoa kupuunsa mättäen. – Sitten lähdetään muut etsimään niitä kahta… Anne sanoi, ja kaikki olivat juuri lähdössä varustamaan itselleen ratsuja, kun tallipihalta kuului taas kovaa kavioiden kopinaa. Nyt pihalla laukkasi Bert, selässään kaksi tyttöä, jotka yrittivät selvästi hiljentää kuolainta purevaa Bertiä. Poni laukkasi vielä muutaman ympyrän kiitolaukkaa, kunnes siirtyi lopulta raviin, ja sitten käyntiin. Irene loikkasi alas ponin selästä ketterästi, ja kiiruhti Mankin luokse. Ruuna tervehti iloisesti hörähtäen omistajaansa, joka heittäytyi ponin kaulaan.
Kun oli tarkastettu, että molemmat tytöt ja ponit olivat kunnossa, ryhtyi Anne tenttaamaan heiltä, mitä ihmettä oli tapahtunut? Irene selosti tarkasti, miten he olivat kävelleet ohjat pitkinä hiekkatien oikeaa reunaa pitkin, kun arvaamatta kurvasi seuraavasta mutkasta lujaa vauhtia ajava suuri pakettiauto. Molemmat ponit olivat tietenkin pelästyneet, ja lähteneet kiitolaukkaan suoraan takaisin tallille. Manki oli heittänyt puolessa matkaa Irenen selästään, ja jatkanut matkaansa. Lilly oli saanut vähän matkan päässä Irenen tippumispaikasta Bertin taas jotenkuten hallintaan, ja kääntänyt sen ympäri. He olivat sitten molemmat kiivenneet Bertin kyytiin, ja ravanneet rauhallista vauhtia kohti tallia, josta toivoivat löytävänsä Mankin. Bert oli kuitenkin vielä uudestaan pelästynyt kuullessaan henkilöautojen ääntä läheltä, ja lähtenyt kaahaamaan kohti tallia.
Lopulta kun Irene oli selvittänyt kaikille surullisen tarinansa, pääsin takaisin Cassua hoitamaan. Ori oli seissyt koko juopakan ajan hienosti paikallaan, ja kerennyt jopa kuivahtaakin vähän auringossa. Ori hamusi rauhallisen hiuksiani sukiessani sitä. Varsan vähän vielä kostea karva oli suloisella kikkuralla, ja se näytti enemmänkin uitetulta rotalta kuin hevoselta. Nauraen suukotin Cassun turpaa, ja kuulin hevosen hörähtävän minulle. Ihan hiljaa, ja pienesti kylläkin, mutta silti! Onnesta ymmyrkäisenä halasin Cassua. Ori tuhahti hassusti, ja tuuppasi minua selkään turvallaan. ”Ei isot pojat halaile” , se tuntui protestoivan hellyydenosoituksiani.
Puolisen tuntia harjailtuani Cassua vein sen takaisin talliin. Sillä oli vielä päiväheinät kesken, joten jätin sen saman tien napostelemaan niitä. Istahdin itse aittatallin ovensuuhun hevosen harjoja putsaamaan, ja nauttimaan auringosta.
-wear&Cassu-
|
|
|
Post by wear on May 6, 2008 16:03:35 GMT 2
6.5.08 tiistai
Cassu käyskenteli rauhallisesti yhdellä orilaitumista minun tepastellessa portille. Viheltäen kutsuin hevosta luokseni. Cassu nostikin päänsä tuoreesta ruohosta vihellyksen kuullessaan, muttei liikauttanut eväänsäkään tullakseen lähemmäs. – Arvasin tän.. Mutisin, ja pujahdin aidan raosta sisäpuolelle. Lähdin rauhallisesti vihellellen kävelemään oria kohti. Puolessa välissä matkaa Cassu huomasi minut. Se nosti kauniin, tumman päänsä korkealle ylös, ja katseli minua mustilla, ystävällisillä silmillään uteliaana. Orin musta häntä liehui kauniisti tuulessa, ja sen karva kimalsi auringossa. Ihaillen annoin katseeni levätä Cassussa. Ori näytti tietävän minun ihailevan sitä, ja se nosti päätään vielä vähän ylemmäs, ja kaarsi kaulaansa saaden lihakset näkymään. – Noniin hieno poika, tulehan nyt sieltä… Maanittelin hevosta, joka jöpötti yhä paikoillaan. Pääsin kävelemään aivan Cassun vierelle, ja nappaamaan riimusta kiinni, kun hevonen otti ison sivuaskeleen. Kuitenkin vähän liian myöhään. Minä nimittäin olin juuri saanut otteen riimusta, enkä vähällä aikonut antaa periksi. – Voitin, kehaisin hevoselle, joka alistui asemaansa tyytymättömänä. Napsautettuani riimunarun paikalleen lähdin taluttamaan Cassua ulos tarhasta. Suuri hevonen seurasi kiltisti perässäni.
Puolessa matkaa kohti tallia tuli Oona Rensua taluttaen vastaan. – Terve wear! Ootkos talliin menossa ton kanssa? Tämä kysyi. – Joo, niin ajattelin tehdä. Pitäis varmaan vähän harjailla tätä, ja sitten käydä Annelta kysymässä mitä se aikoo tänään tän kanssa tehdä, sanoin, ja hymyilin Oonalle. Annoimme orien nopeasti nuuhkia toisiaan, ja jatkoimme sitten matkaa kumpikin omiin suuntiimme.
Tallissa riisuin Cassulta riimun karsinassa, ja haettuani sen harjat aloin hoitaa sitä. Rauhallisin liikkein suin koko hevosen läpi pölyharjalla. Heti pölyharjalla ottamisen jälkeen oli ne vähäisimmätkin liat Cassun turkista poissa, ja hevonen näytti taas puhtaalta ja hienolta. – Mä taidankin päästä tänään sun hoitamisessa aika helpolla, puhelin orille putsatessani sen kavioita, Cassun samalla haistellessa turvalla selkääni. – Mistä sä pääset helpolla? Karsinan ovelle ilmestynyt Anne kysyi virnistellen. Vähän punastuen suoristauduin, ja heitin vein kaviokoukun takaisin Cassun harjapussiin. – Wau, Cassuhan kiiltää! Ihaili Anne onneksi selvästi unohtaen äskeisen nolon tilanteen. – Joo, no se oli tänään yllättävän puhdas. Ei siinä oikeastaan ollut mitään hoitamista edes, sanoin, ja taputin Cassua kaulalle. – No hyvä. Mä ajattelin että voitaisiin taas tänään harjoitella sitä satulaa. Chaohan on jo kokeillut sitä tän kanssa, mutta mä ajattelin että haluan kanssa itse kokeilla, Anne selitti, ja alkoi jo pukea suitsia Cassun päähän. – Otatko sen satulan siitä telineestä, niin mä talutan Cassun kentälle, Anne pyysi, ja hävisi sitten tummanruunikkoa hevosta taluttaen ulos ovesta. Minä nappasin kevyen satulan käsivarsilleni, ja kiirehdin Annen perään.
Kentällä Anne ensin talutti Cassua muutaman kierroksen kenttää ympäri, ja pysäytti sen sitten aika keskelle. Sitten Anne huikkasi minut kentän laidalta luokseen, ja satulaa käsivarsillani yhä kantaen kiirehdin paikalle. – Piteletkö sä vaikka Cassun ohjista, niin mä nostan satulan kevyesti sen selkään? Anne sanoi, ja näytti vähän hermostuneelta. Nyökäten tartuin Cassun ohjiin, ja ojensin satulan Annelle. Tämä otti sen nopeasti käsiinsä, ja rauhallisesti lähestyi sen kanssa Cassua. Ori seisoi todella hienosti paikoillaan Annen nostaessa satulaa sen selkään. Vain satulavyötä kiristäessä Cassu hiukan siirtyi sivulle muutaman askellen, mutta muuten sain olla todella ylpeä pojasta. Kun satula oli viimein kunnolla Cassun selässä, ja vyö tiukalla, pyysi Anne minua kävelyttämään hevosta kierroksen kentän ympäri. Tein työtä käskettyä, ja pian Cassu käveli hassun jäykästi perässäni pitkin uraa. Hevonen kummasteli yhä satulan painoa selässään, ja yritti vähän väliä kääntyä katselemaan tuota kummallista esinettä. – Hyvin menee wear! Pyydä se sitten hitaaseen raviin! Komensin Anne kentän keskellä seisten ja Cassun liikkumista tiukasti silmäillen. Nyökäten pyysin Cassun raviin. Hevonen siirtyi ensimmäisestä maiskautuksesta nopeaan kipitykseen, ja potkaisi muutaman kerran taakseen yrittäen niin karistaa satulan selästään. Hetken ravattuamme molempiin suuntiin Anne antoi käskyn hidastaa käyntiin. Kävelin Cassu vierelläni iloisesti hymyilevän Anne luo. – Sehän meni ihan hienosti! Tämä iloitsi, ja taputti Cassua hyvin tyytyväisenä kaulalle. – Nyt sä voisit viedä sen talliin, ja antaa sille siellä muutaman herkun palkinnoksi. Sen jälkeen sä voit viedä sen takaisin tarhaan. Chao lupasi illemmalla juoksuttaa sen. Anne neuvoi, riisuin Cassulta satulan, ja lähti kävelemään sitä kantaen edeltämme aittatalliin. Cassu oli hiukan hionnut satulan kohdalta pelkästä jännityksestä. Silitin hellästi puhaltelevan hevosen silkkistä turpaa. – Hyvä poika, sähän edistyt tosi hyvin! Tätä menoa susta tulee ihan pian upea kouluheppa kuule.. Puhelin Cassulle taluttaessani sitä vielä muutaman kierroksen ympäri kenttää. Nyt ori käveli rennosti pitkin askelin, eikä jännittämisestä ollut tietoakaan.
Tallissa harjasin vielä Cassun läpi, annoin sille muutaman namin, ja rapsuttelin nuokkuvaa hevosta jonkin aikaa. Pian pirahti kännykkäni soimaan. Cassu hiukan säpsähti ääntä, ja astui muutaman askeleen sivulle mulkoillen soivaa esinettä taskussani. Nopeasti kaivoin sen esille, ja vastasin. – Joo joo, mä tuun ihan pian. Sopiiko 20 minuuttia? Lopetin kohta puhelun, ja ryhdyin saman tien pakkaamaan harjoja ja muita Cassun tavaroita paikoilleen. Minun pitäisi olla kotona 20 minuutin päästä, eli kohta olisi lähdettävä. Cassu seisoskeli yhä vähän sivummalla seuraten toimiani. – Sori poika kun pelästytin sut. Ens kerralla muistan laittaa kännykän äänettömälle, puhelin Cassulle, ja hain vähän heiniä orin naposteltavaksi. Suljin sitten karsinan oven huolella, pakkasin vielä omat tavarani, ja pujahdin aittatallin ovesta pihalle.
-wear&Cassu-
|
|
|
Post by wear on May 9, 2008 19:51:38 GMT 2
9.5.08 perjantai - aamu hoitelua
Aurinko paistoi jo korkealta puiden takaa pyöräillessäni aamulla kohti Seppelettä. Leuto tuuli heilutteli hiuksiani, ja iloinen lintujen viserrys sai hymyn hiipimään huulilleni. Kesä oli tulossa, viimeinkin. Puiden pienet, vielä kokonaan puhkeamattomat lehdet tuoksuivat, ruoho vihersi, eikä minulle tullut kylmä pienessä t-paidassa ja verkkareissa.
Tallipihassa hiljensin pyörän vauhtia, jotta en säikyttäisi tarhoissaan seisoskelevia hevosia. Oritarhan ori pyöräillessäni Kamu tervehti minua hirnahtaen, saaden sen seurana olevan Leevin ja Bertinkin hörähtelemään. Iloisesti myhäillen jatkoin matkaani aivan tallin kulman luokse, jossa loikkasin alas pyörän selästä. Lukittuani pyöräni kiirehdin talliin.
Tallissa oli vielä hiljaista ja hämärää. Räpsäytin muutaman valon päälle etten ihan rappusissa kaatuisi, ja kipusin sitten oleskeluhuoneeseen. Sinne heitin kaikki tavarani omaan lokerooni, vaihdoin lenkkarini parempiin tallikenkiin, ja palasin sitten alas talliin. Ponit olivat vasta nyt huomanneet jonkin tulevan, ja kurkkivat innokkaina karsinoidensa puolioven ylitse. Kuulin kohta tutun hirnahduksen, ja kääntyessäni katsomaan näin pienen, pörröisen ponin pään kurkkivan sen oman karsinan oven ylitse uteliaana. – Huomenta mussukka, tervehdin ponia ja kävelin sen luokse. Taiga töytäisi olkapäätäni ystävällisesti ehtiessäni sen luokse. – Olen pahoillani tyttö, mutta tällä kertaa mä en tullut sua katsomaan. Mun pitäisi tänään hoitaa Cassu. Lupaan huomenna viimeistään tulla taas sua rapsuttelemaan, selitin ponille, joka yhä haisteli uteliaana taskujani. Vähän surullisena se katsoi perääni lähtiessäni kävelemään kohti tallin ovea.
Aittatallissakin oli hämärää astuessani sisälle. Reni ja Cassu hirnahtivat molemmat iloisesti kuullessaan oven käyvän. – Heippa pojat, huikkasin, ja napsautin myös sinne valot päälle katkaisijasta. Kävelin reippain askelin Cassun karsinalle, avasin sen oven, ja sain vastaani iloisen, innokkaan hepan. Rapsuttelin hevosta hetkisen, kaivoin sitten harjat esille, ja ryhdyin sukimaan Cassun tummaa, tällä hetkellä kylläkin harmaata karvapeitettä.
Hoidettuani varsan huolellisesti todella puhtaaksi, lepertelin sille vielä hetkosen, suljin sitten karsinan oven, ja ryhdyin pesemään Cassun suitsia. Siinä istuskellessani aittatallin terassilla suitsia pesten, saapui Oona paikalle. – Wear on sitten heti aamusta hommissa vai? tämä sanoi virnistellen. – Nojoo. Mä nyt päätin tulla tänään aikasin, kun ei kouluunkaan taida jaksaa mennä.. vastasin tytölle. Tämä nyökkäsi, ja kiipesi sitten ohitseni Rensua katsomaan. Ori tervehti omistajaansa iloisella hörähdyksellä. – Ratsastamaanko menossa? Huikkasin Oonalle tuodessa puhtaita suitsia takaisin paikoilleen. – Njääh, en mä taida jaksaa mennä. Oona vastasi rapsutellen hajamielisesti hevostaan. – Ooksä menossa Taigalla tänään? Tyttö kysyi kohta. – En taida. Katotaan nyt jos tässä viikonloppuna joku päivä kerkeisin sen kanssa vähän maastoilemaan… Mut mä vien nyt ton Cassun tarhaan.. selitin, ja pujotin riimun orin päähän. Kiltisti suuri hevonen lähti seuraamaan minua ulos aittatallin ovesta.
Vein Cassun yhteen tyhjään oritarhaan. Portin sisäpuolella päästin hevosen irti, jolloin se pinkaisi heti matkaan. Cassu laukkasi täyttä vauhtia koko kierroksen tarhan ympäri, rauhoittui sitten, ja ryhtyi nyhtämään ruohoa maasta.
-wear&Cassu-
|
|