18.12.2012 Alkeistunti IV

[Anne]

Neljäs alkeistunti tunnin III suorittaneille. Merkit jaetaan tämän tunnin suorituksen jälkeen.

Selena - Patron
Salma - Myntti
Jason - Elmo
Emmy - Edi
Akku - Reino

- Tänään harjoittelemme laukannostoja. Ensin kuitenkin lämmitellään hevosia ravissa. Otetaan kevyttä ravia ympäri maneesia. Avustajan voi ottaa, jos siltä tuntuu.

- Akku, Reino raviin heti! Raipan näpäytys, jos se ei muuten liiku! Selena, kantapäitä alemmas, muuten jalustimet valahtavat pois jaloista. Ja polvet irti satulasta.

- Emmy, Edillä on hyvä ravi. Voit vähän ottaa enemmän ohjia käteen, jotta pysyt paremmin ohjaksissa.

- Salma, pidä ylävartalo hieman pystymmässä. Kevennä ylös, ei pelkästään eteen. Hevoselle eteenpäin nojaaminen tarkoittaa sitä, että pitää kiihdyttää. Pyri pysymään hevosen yllä, niin määräät tahdin paremmin.

- Selena kärkenä kokorataleikkaa. Ja kevennyksen vaihto keskellä. Eli istutte kaksi askelta alas.

- Jason, pruuut! Elmo joskus innostuu. Ota tiukemmat ohjat ja kevennä rauhassa!

Kun ratsastajat puuskuttivat posket punaisina ja hevosetkin olivat lämmenneet oli aika nostaa laukkaa.

- Jaetaan kenttä kolmeen osaan. Yksi osa on kävelijöitä varten, kaksi osaa on laukkaajia varten. Harjoittelemme laukannostoa liinassa. Avustajat tulevat aina kahta hevosta juoksuttamaan kerrallaan. Muut voivat sillä aikaa tehdä käynti-pysähdys siirtymisiä ja voltteja käyntipäädyssä.

- Ensin laukkaympyröille Selena ja Salma.

- Ratsastakaa normaalisti ympyrää, vaikka teillä onkin liinan päässä ihminen. Laukannosto tehdään niin, että hevonen asetetaan hieman sisään. Ympyrällä hevosen pitäisi olla valmiiksi asetettuna, joten sitä ei tarvitse miettiä. Tehdään puolipidäte ja sitten voi viedä ulkopohjetta hieman taaemmas. Sisäpohje painaa ja hevosen pitäisi lähteä laukkaan.

- Koska nämä alkeishevoset ovat yleensä hieman laiskempia, ne harvoin laukkaavat mukisematta. Niinpä avustaja hieman näpäyttää tarvittaessa juoksutuspiiskalla. Keskittykää laukasta nauttimiseen ja pyrkikää löytämään rytmi. Harjasta voi ottaa kiinni.

Patron ja Myntti siirtyivät pian laukkaan ja ratsastajat yrittivät pysytellä selässä.

Seuraavana oli vuorossa Jason ja Akku. Elmo oli kuumana ja lähti reippaasti laukkaan, mutta Reino oli aikamoisessa horroksessa ja tarvitsi juoksutuspiiskaa avukseen.

Viimeisenä Emmy ja Edi tutustuivat laukkaan. Emmyn oli helppo pysyä voikon helpoissa askelissa.

- Mitäs tykkäsitte?

- Kivaaa! kuului ratsastajien suusta.

- Hyvä! Siitä se sitten lähtee. Pääasia, että ensin tottuu laukkaan ja myöhemmin voi hioa nostoja. Muuten käy helposti niin, että laukkaamista jännittää ja nostot eivät tahdo onnistua.

- Otetaan vielä loppuun ravipätkiä: pitkät sivut ravissa ja lyhyiltä sivuilta pääty-ympyrät ravissa. Saa päättää meneekö kevyttä vai harjoitusravia. Tärkeintä olisi saada hevonen kuuntelemaan siirtymisiä.

Kun raviosuus oli loppu, oli pitkien ohjien aika.

- Kiitokset kaikille mahtavasta alkeiskurssista! Seuraavaksi voikin siirtyä jatkotunneille ensi vuoden puolella. Nähdään siellä!

[Selena]

- Ooohh, Patron, huokaisin hiljaa pomppiessani ratsuani selville Salman pään takaa. Keräilin ruunan harjat ja hipsuttelin sen karsinalle poniboksin lähettyville. Inkeri lahnaili poniboksissa makkaraansa harjaillen ja ryntäsi heti luokseni, kun huomasi minut.
- Moimoimoimoi! blondi kiljui ja melkein pomppi innostuksesta.
- Rauha lapsi, me nähdään joka päivä koulussa, paitsi joululomalla, ja nähdään muulloinkin, rauhotu! komensin blondia.
- Niin mut siitä on tooooosi pitkä aika kun oon viimeks nähy sut tallilla!
- Joo, mut ei sun kannata olla noin fiiliksis siitä et tuun tunnille, en nimittäin välttämättä jatka täällä tunneilla enää ollenkaan, selostin blondille. - And you knew it.
- Tiesintiesin, mutku...
Inkeri luovutti ja laahusti takaisin makkaransa luokse. Harjailin Patronin pikaisesti. Mappe oli ilmeisesti jo käynyt tallilla, sillä ruuna oli täysin puhdas. Tarkistin kaviotkin - nekin olivat siistit. Tyttö osasi kyllä tehdä hyvää työtä, se oli pakko myöntää.
Varttitunnin kuluttua koko viiden hevosen revohka oli maneesissa. Kaikki selvisivät jo itse ratsujensa kyytiin. Kiristin Patronin vyön ja säädin jalustimet sopiviksi, jonka jälkeen painoin kevyesti pohkeilla ruunan kylkiä ja se lähti rentoon käyntiin.
Anne kertoi, mitä tänään tehtäisiin. Sen jälkeen siirsin Patronin kevyeeseen raviin ja aloin keventää ulkojalalle. Anne kehotti minua pitämään kantapäitä alempana ja ottamaan polvet irti satulasta, jonka jälkeen kevennys alkoikin sujua paremmin. Patron oli kuuliainen ja ravasi rentona.
Tulimme minä ja Patron kärkenä kokorataleikkaan. Vaihdoin kevennyksen pituushalkaisijan kohdalla ja matka jatkui toiseen suuntaan.
Minä ja Salma pääsimme ensimmäisinä laukkaympyröille. Anne ohjeisti, mitä tehdä, jonka jälkeen saimme nostaa laukan. Patron onneksi nosti laukan helposti ja nappasin harjasta kiinni. Patronilla oli mukava laukka ja pystyin pian istumaan paikoillani ilman harjassa roikkumista.
Muutkin laukkasivat, ja sillä välin tein voltteja ja pysähdyksiä käynnistä toisessa päässä. Patron pysähtyi helposti ja kehuin sitä.
Kun kaikki olivat laukanneet, Anne kyseli mielipiteitämme laukkaamisista. Kaikki olivat innoissaan ja Anne kehotti kaikkia tulemaan jatkotunneille ensi vuoden puolella.
Otimme loppuun vielä hiukan ravia, jonka jälkeen kävelimme loppukäynnit pitkin ohjin.

melko kökkö maksu, mutta menkööt.

[Akku]

Sarjiksessa kuva aina yhdestä "kappaleesta"...
" Hmm.. Reino", sanoin katsoessani tuntilistaa. En ollut mennyt Reinolla, enkä pahemmin tutustunutkaan koko hevoseen, mitä nyt joskus nähnyt, esimerkiksi tarhassa.

Jouduin kiertelemään hetken, ennen kuin löysin Reinon karsinan. Onneksi hevonen oli siellä, koska muuten olisin tarhasta haun jälkeen joutunut taas etsimään karsinaa ties kuinka kauan. Ansqu oli harjannut hevosen jo.

Laitoin Reinolle suitset päähän, ja Ansqu satulan, sillä muuten olisi tullut kiire. Kävin varustamassa itseni, ja olin valmis lähtemään maneesiin.

Talutin Reinon maneesiin muiden perässä. Hevonen käveli mallikkaasti, ja ainakin rauhallisemmin kuin Huijari. Maneesiin päästyämme asetuin kaartoon, ja kiristin satulavyötä.

Laskin jalustimet ja nousin selkään Annen avustuksella. Reino ei ollut kovin korkea, mutta ei kovin pienikään.

Annoin pohkeita, ja kähdin ottamaan alkukäyntejä. Juttelin edellä menevän Salman kanssa niitä näitä.

Sitten alettiin ottamaan ravia. Reino meni aika kiltisti, kunhan raipan avulla olin saanut sen raviin. Reinon ravi oli mukavaa, ja Anne alkoi kertoa, laukasta.

Olin ympyröillä samaan aikaan Jasonin kanssa. Reino ei meinannut suostua laukkaan, mutta juoskutusraipan avulla myös laukka sujui lopulta.



Anteeks Reinon väritys. En vaan osaa!

[Emmy]

Edin kanssa laukkaharjoitusta liinassa.

Kaunis vaalea pää nousi heinäkasan suojista, kun astuin sisälle karsinaan. Voikko ruuna nuuhki taskujani ja painoi sitten päänsä takaisin heiniin.
-Heippa Edi! sanoin hiljaa ja silitin Edin selkää.
Poni ei ollut huomaavinaankaan, vaan jatkoit tyytyväisenä heiniensä rouskuttelua.

Tovin ponia paijattuani lähdin satulahuoneeseen hakemaan Edin varusteita. Löysin ne nopeasti ja nappasin mukaani vielä harjat. Onnistuin sitomaan Edin kiinni ja aloitin harjaamisen. Suin Edin pörröisen karvan kauttaaltaan ja puhdistin kaviot. Takakavioiden kanssa oli aluksi hankaluuksia, mutta lopulta sain nekin nostettua.

Nostin satulan käsivarsilleni ja liu’utin sen vaalean hevosen selkään. Kiinnitin vyö ja avasin suitset niputuksesta. Otin Edin pään ylös heinäkasasta ja laitoin riimun kaulalle. Voikko ruuna nappasi kuolaimet suuhunsa nopeasti ja sain vedettyä niskahihnan korvien taakse. Kiinnitin remmit, hetken pähkäiltyäni turpahihnan kanssa.

Painoin kypärän päähäni ja vedin hanskat käteen. Edi kurkisteli karsinan ovesta, että jokos mennään? Hymähdin ja tartuin ohjaksiin.

[Odelie]

Viimeinen tunti ja viimeiset tehtävät - 18.12.2012

Mä katselin Elmoa, joka mulkoili mua varoittavasti karsinasta. Tähän mennessä olin ratsastanu vaan isoilla hevosilla ja nyt oli kiva kokeilla ponia, vaikka olinkin aika pitkä, ei se mua vaan haitannut. Elmo pudisti päätään tyytymättömänä, kun pujotin riimun sen päähän. Sidoin sen löysästi kiinni ja kaivoin sitten harjat sen pakista esille. Olin ajanut äitinkin pois tällä kertaa. Nyt oli tarkoitus hoitaa ja varustaa poni aivan itse.

Pääsin nousemaan Elmon selkään helposti ja osasin säätää jalustimetkin ponin selästä ilman apua. Pitkässä ajassa on ehtinyt oppia paljon ja alkeiskurssista oli ollut enemmän kuin hyötyä, vaikka en kyllä tykännyt ensin koko jutusta. Maiskautin Elmon liikkeelleja reippain askelin se lähti uralle. Raippaa ei siis ilmeisesti tarvittu, pitäisi vain muistaa pitää oma tila hallussa ja pitää ohjat kunnolla kädessä.

- Tänään harjoittelemme laukannostoja, Anne kailotti ja kylmät väreet kulkivat selässäni.
- Kevyttä ravia.... Avustajan voi ottaa, jos siltä tuntuu, kuulin vielä opettajan sanovan, mutta minä en haluaisi. Oli pärjättävä jo nyt ilman apua. Painoin pohkeet kiinni Elmoon ja reippaasti se jolkotti melko pehmeää ravia eteenpäin. Kuitenkin vauhti tuntui vain kiihtyvän ja kiihtyvän ja sitä oli jo hieman vaikea pidellä aisoissa.

Pidätä ja kevennä rauhassa, pidätä, älä vedä ohjista, huusin päässäni itselleni ja sain Elmon hieman rauhoittumaan. Tahti hiljeni ja mukana oli mukavampi kulkea. Harmitti kun jouduimme siirtymään käyntiin, vasta kun ymmärsin nautia reippaammasta menosta, mutta laukkaa tuskin maltoin odottaa. Se oli hauskaa ja sillon musta oli paljon helpompi pitää hevonen aisoissa. Olinhan päässyt kotona laukkaamista jo harjoittelemaan.

Yritin keskittyä pysähtymis siirtymisiin Elmon kanssa ja se ei olisi millään halunnut pysähtyä kertaakaan. Kuitenkin sain sen pysähtymään aina kun piti venkuroinnista huolimatta. Poni seurasi sivusilmällä muiden tuntilaisten laukkaharjoituksia ja halusi päästä itse mukaan meininkiin. Voltit kuitenkin onnistu ELmolta hyvin ja se suostui asettumaan ja taipumaan ympyrällä, vaikka aluksi se olikin ollut aika jäykkä.

Purin huultani hetken. Asetin Elmon päätä hieman sisään, puoli pidäte ja laukannosto. Innokkaasti Elmo lähti laukkaamaan ja avustaja liinan päässä näytti hymyilevän. Keräsin ohjia paremmin käteeni ja keskityin vain istumaan rauhassa satulassa. En halunnut ottaa harjasta kiinni, vaan etsin tasapainon ja rauhoittelin vähän Elmoa. Se hidasti hieman ja laukka toimi hyvin. Voikun se onnistuisi aina näin helposti ja vaivattomasta, Elmolla tosiaan oli kiva laukka.

Lopuksi ravissa pääsimme vielä tekemään pääty-ympyröitä ja Elmokin oli jo hieman rauhoittunut. Päätin keventää pitkillä sivuilla ja istua harjoitusraviin ympyröissä. Ravissa oli helppo istua alas, kunhan muisti pitää pohkeet kiinni hevosessa. Välillä se unohtui ja meinasin horjahtaa, mutta se oli helppo korjata. Loppukäynneissä taputin Elmoa erittäin tyytyväisenä. En ollut mokannut, eikä ponikaan ollut riehunut. Olin suorittanut virallisesti alkeiskurssin ja joku päivä voisin päästä vielä kilpailemaan.

Jason & Elmo

[Salma]

Sirorakenteinen, kapeaselkäinen Myntti tuntui Bonnieen verrattuna hassulta, kun istuin tamman selässä ja katselin sen tummanruskeiden, suippojen korvien välistä edessä aukenevaa uraa. Meitä oli viisi ratsukkoa, kaikki kulkivat jo peräkkäin ja lämmittelivät hevosiaan rauhallisessa käynnissä pääty-ympyröitä ja voltteja tehden. Odelien poika, pikkuinen Jason, näytti päättäväiseltä keikkuessaan Elmon selässä.

Anne seisoskeli maneesin keskellä ja seurasi meitä kädet topakasti lanteilla.

”Ottakaa kevyttä ravia!” hän ohjeisti kuuluvalla äänellä. ”Taluttajan saa ottaa!”

Koko ryhmä kuitenkin pärjäsi hienosti ilman taluttajia. Painoin pohkeeni Myntin kylkiin ja tamma pyrähti saman tien raviin. Se kaartoi kauniisti niskaansa ja polki maneesin pohjaa niin, että kavioista lennähti pieniä pölypilviä ilmaan. Tarkistin kevennyksen ja aloin seurata tamman liikkeitä, mutta se kiihdytti yllätyksekseni vauhtiaan, vaikka pidin ohjat tuntumalla ja tein kevyitä puolipidätteitä.

”Salma, pidä ylävartalo hieman pystymmässä. Kevennä ylös, ei pelkästään eteen. Hevoselle eteenpäin nojaaminen tarkoittaa sitä, että pitää kiihdyttää. Pyri pysymään hevosen yllä, niin määräät tahdin paremmin”, Anne neuvoi, kun ratsastin hänen ohitseen. Käänsin tietoisesti kevennykseni suuntaa edestä ylös ja kuinka ollakaan, Myntti rauhoitti tahtiaan ja tuntui kuuntelevan minua paremmin.

Alkulämpän jälkeen jaoimme kentän kolmeen osaan ja aloimme kokeilla laukannostoja. Olin ratsastanut jo niin monta vuotta, ettei laukka itse askellajina tuottanut minulle mitään vaikeuksia, mutta ratsastuksen kaltaisessa lajissa oli aina tilaa harjoitella kauniimpia siirtymisiä, etenkin, kun alla oli vieras hevonen. Ohjasin Myntin tyytyväisenä maneesin keskelle, jossa apulaisena toimiva Fiia kiinnitti liinan sen kuolainrenkaaseen.

Myntti tuntui Bonnieen verrattuna laiskalta, joten sain valmistella harjoitusravin hyvin ja tehdä hevoselle selväksi, että aioin pyytää siltä nostoa. Päätään heittäen se kiihdytti tempoa, mutta jäi sitten kuuntelemaan minua ja siirtyi pehmeään laukkaan.

”Hieno!” kehuin Mynttiä ja hymyilin nopeasti Fiialle, joka huikkasi kehän keskeltä minulle kehut.

Taisi olla aika siirtyä jatkokurssille!