9.11. Alkeistunti III

[Anne]

Maksun suorittaneille tunnin 2 käyneille avoinna!

Jason - Humu
Salma - Pella
Akku - Taiga
Emmmy - Patron
Niina - Reino

- Tänään harjoittelisimme hieman harjoitusravia. Koska se on vaativaa, käytämme raviosuuksissa avustajaa, joka taluttaa hevosta, aloitin. - Saatte näin keskittyä ravissa pysymiseen.

- Ensin kuitenkin otetaan käyntiä. Avustaja voi kävellä rinnalla. Tehkää itsenäisesti voltteja.

- Niina, sisäohjasta pienempi asetus, ei tarvise vetää kättä napaan asti. Pohkeilla enemmän käyntiä Reinolle!

- Jason, ota ulko-ohjalla kunnon ote, niin, että tunnet Humun suun ohjan toisessa päässä. Humu herkästi punkeilee uralta.

- Akulla hyvä tahti, varpaita voi kääntää hieman eteen.

- Vaihdetaan suuntaa! Tehdään täyskaarto. Eli aloitetaan voltilla, mutta palataan uralle puolikkaan voltin jälkeen viistosti. Täyskaarto on hieman kyyneleen muotoinen. Raippa vaihdetaan sisäkäteen ja jatketaan vielä volteilla tässäkin kierroksessa.

- Hyvä kaarto, Salmalla! Emmy voi nojata hieman taaemmas, ettei Patron lähde kiihdyttämään vauhtiaan.

- Sitten voidaan ottaa pitkät sivut kevyttä ravia, avustaja taluttaa tarvittaessa.

- Niina, Reino raviin! Pohkeita ja raippaa, jos se ei muuten lähde.

- Jasonilla hyvä kevennys!

Muutaman kierroksen jälkeen, siirrettiin hevoset käyntiin.

- Nyt tulemme ensin lyhyet sivut harjoitusravissa. Harjoitusravissa istutaan siis satulassa. Siellä täytyy olla aika rennosti ja lantiolla myödätä liikettä. Satulasta tai harjasta voi ottaa kiinni.

- Hyvä, Akku! Hyvä asento sulla!

- Salma, päästä polvia hieman irti satulasta, noin! Jos polvet takertuu satulaan, on siellä vaikea istua, silloin vaan pomppii enemmän.

- Emmy, muista hengittää! Ja jos olo menee kovin tukalaksi, niin muutama kevennys väliin.

Jason alkoi Humun pomppuisassa ravissa liukua pois satulasta.

- Humu käyntiin, Jason harjasta kiinni ja takaisin istumaan kunnolla! Ensi kerralla tulette todella hitaassa ravissa.

- Niina, hyvin istuttu ravissa! Kantapäitä vielä hieman alas.

Kun harjoitusravipätkät sujuivat, ohjasin ratsukot ympyrälle.

- Avustajat pois ja otetaan ympyrällä kevyttä ravia! Hevoset pysyvät kyllä ympyrällä, joten keskittykää vauhdista nauttimiseen. Harjoitusravin jälkeen tämän pitäisi tuntua helpolta!

Ravi sujui mukavasti ja oli pian aika siirtää hevoset loppukäynteihin.

Tunnin jälkeen kävimme vielä lläpi hevosten talviloimitusta. Kerroin, että tunnin jälkeen usein riitti fleeceloimi, mutta joskus pitkäkarvaisemmille hevosille laitettiin väliin verkkoloimi, jotta karva pääsi kuivumaan.

- Tämän vuoden puolella on vielä yksi tunti, jolla laukkaamme! Sitten pitäisikin olla alkeiskurssin asiat hallussa!

[Anne]

Tunti tullut!

[Akku]

” Jes, Taiga taas!” hihkaisin. Lähdin aitoille, ja Taigan karsinassa ei ollut kuin Wear.
” Moi! Anthon tulee pian auttaan, mutta voidaan hakee jo Taiga!” nainen sanoi. Nyökkäsin ja lähdin tämän perässä ponitarhalle. Taiga laukkasi Siiri perässään lumisessa tarhassa. Wear kutsui Taigaa, ja poni tajusi lopettaa leikkimisen. Se ravasi pörheänä portille. Laitoin Taigan päähän riimun, ja otan tukevan otteen riimunnarusta. Wear avaa portin hätistellen muita hevosia pois. Talutan Taigan aittaan jutellen jotain pientä Wearin kanssa – hevosista tietenkin. Käännän Taigan aittakarsinassa.
” Sä varmaan pärjäät hetken yksin, jos mä käyn käskees Anthonin tänne, kun mun pitää mennä pian. Voit alottaa jo harjaamisen” Wear sanoi, ja nyökkäsin.

Harjailu oli jo hyvässä mallissa, kun Anthon tuli.
” Kesti vähän.. Mutta sä ootkin saanut Taigaliinin jo aika hyvin harjattua!” Anthon totesi.
” Joo…” vastasin, ja lähdin pojan perässä hakemaan varusteita.

Nousin Taigan selkään, ja kiristin satulavyön. Taiga lähti kiertämään uraa. Otin hyvän asennon, ja nautin joka hetkestä Taigan selässä.

” Tänään, me mennään harjotusravia, ja sen takia teillä on avustajat, koska harjotusravi on vaikeempaa!” Anne totesi otettuamme ohjat. Teimme itsenäisesti voltteja. Taiga meni hyvin, ja reippaasti. Vaihdoimme suunnan täyskaarrolla, ja aloimme ottaa ravia pitkillä sivuilla. Kevensin Taidan ravin tahtiin. Kun olimme menneet muutaman kierroksen, otimme käynnin.
” Nyt, tuutte lyhyet sivut harjotusravia. Lantio myötäilee liikettä. Harjotusravi on pomputtavaa, joten voi ottaa harjasta tai satulasta kiinni” Anne selitti. Taigan ravi oli aika pomputtavaa, mutta olinhan jo tottunut ponien raviin. Muutaman onnistuneen ravipätkän jälkeen Anne ohjasi meidät ympyrälle. Avustajat käskettiin pois, ja saimme mennä itsenäisesti kevyttä ravia ympyrällä. Taiga pysyi ympyrällä hyvin.
” Ottakaa käynti, ja päästäkää ohjat pitkiksi!” Anne sanoi. Taiga pärskähteli tyytyväisenä. Istuin satulassa nauttien. Sitten tuli aika laskeutua hevosten selästä. Taputin Taigaa, ja löysäsin satulavyötä yhdellä rei’ällä.
Kävimme Annen kanssa läpi hevosten talviloimitusta. Sitten se tapahtui käytännössä. Anthon oli ottanut Taigalta varusteet pois, ja harjannut sen muutamalla vedolla. Nostin loimen ponin selkään, ja laitoin remmit kiinni. Taputin Taigaa, ja moikkasin Anthonia. Kävin maksamassa Annelle, joka kertoi, että ensi kerralla olisi viimeinen alkeistunti, jolla laukkaisimme.

Kiitos tunnista, ja anteeksi tarinan lyhyys!

[Odelie]

Alkeistunti III - 09.11.2012 - Humuhan sen sanoi

Mä olin kyllä kuullu, että Humulla oli vähän hassu ravi, mutta en jaksanu ajatella sitä, kun laitoin suomenhevosta kuntoon. Se katteli mua vähän epäilevästi, mutta siitä välittämättä jatkoin sen hoitamista. Sain nyt olla enemmän tekemisissä hevosten kanssa kotona ja olin kehittyny oikeesti tosi paljon, musta oli tulossa hyvä.
- Ootko valmis jo Jason? äiti kysy sillä ärsyttävän lempeellä äänellä.
- Joojoo, ihan kohta, tuhahdin ja äiti pudisti päätään.
- Vauhtia ettet myöhästy.

- Tänään harjoittelisimme hieman harjoitusravia. Koska se on vaativaa, käytämme raviosuuksissa avustajaa, joka.. Kuunteli tarkkaavaisesti Annea samalla, kun kiristin Humun satulavyötä.
- Ensin kuitenkin otetaan käyntiä. Avustaja voi kävellä rinnalla. Tehkää itsenäisesti voltteja, Anne ohjeisti ja minä tottelin. Ystävällisen näkönen tyttö jolkotti Humun reippaan tahdin mukana, mutta ei sanonut mitään. Oli pakko keskittyä oikeesti kunnolla.

Humu oli aluksi hieman vaikea saada toimimaan kunnolla. Tuntui kun sen jalat ei ois taittunu yhtään mihinkään, vaan yks askel ois kestäny ikuisuuden. Yritin saada sitä liikkumaan reippaammin, mutta se ei meinannut totella millään. Vaikka mä ihosin raippaa, ni lopulta napautin sitä takamukselle ja yhtäkkiä tamma liikku tosi virkeästi.
- Hyvä tyttö, kuiskasin sille salaa, ettei kukaan kuulisi ja sitten maiskautin sen liikkeelle raviin. Se sujui meiltä paremmin, vaikka keventäminenkin tuntui oudolta, kun Humun askellajit oli vähän hassut.

Harjotusravi oli aivan kauheeta. Humun ravi oli pomputtavaa ja tuntu kun oisin liukunu alas selästä. Jouduin siirtämään Humun käyntiin, että pääsin kunnolla kyytiin ja lopulta mentiin sitten vähän lännenmalliin. Hidasta ja pehmeää ravia, joka ei tuntunu kuitenkaan onnistuvan Humulta kunnolla. Se ois halunnu mennä aina vähän lujempaa.
Lopulta kevennettiin vielä ympyröillä, joka oli musta kivaa. Humu pääsi vähän irrottelemaan reippaammin ja mä muistin asettaa sen ympyrälle. Hymy levisi huulilleni, hevonenhan todella totteli mua.

Loppukäyntien jälkeen mä ohjasin Humun kaartoon muiden viereen. Humu ei näyttäny yhtään väsyneeltä, vaan uteliaasti se katteli mua, kun löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet. Taputin tammaa kuitenki kaulalle, se osas aika hyvin käyttäytyä.
- Hienostihan se meni, äiti tuli mun luokse.
- Joo ihan ok, mut tasapaino vähän petti, kohotin olkapäitäni. Äiti näytti yllättyneeltä, mutta hymyili sitten.
- Mä olen ainaki ylpeä susta, äiti suukotti mua poskelle ja mua nolotti ihan hirveesti.

Jason&Humu

[Selena]

Eikö mua ollut tässä mukana? Mielestäni ilmoittauduin, ja mainitsin silloin että jatkan tunneilla, jos vain sopii.

[Anne]

Sori, Selena. En muistanut ollenkaan! Mutta, jos käy, että tulet viimeiselle tunnille, niin riittää 3 suoritusta merkkiin miun mokailujen takia. =)

[Nuanda]

Sub-hahmoni Niina on siis kysessä Kirjoitan tunnin Nuandan muodossa, joka tuli sitä katsomaan. Niina on tän pikkusisko.

Alkeistunti III

- Vauhtia, vauhtia...
Niina syöksyi autosta ulos ja minä jäin tuijottamaan häntä pöllämystyneenä.
- Ajan tän auton parkkiin, tulen kohta sua auttamaan.
Niinan taholta ei kuulunut vastausta, mutta joku hoitajatyttö sen sijaan ohjasi minut oikeaan paikkaan, jotta voisin parkeerata autoni. Kiitin nopeasti ja sopersin jotain alkeiskurssista ja Niinasta, sitten lähdin reippaasti kohti tallia. Tunnelma oli hieno. Hevoset pärskivät ja joku hoitaja oli koristellut Reinon karsinan kalterit mistelinoksilla. Mihin se Niina nyt oli kadonnut?

Punapää löytyi yläkerran oleskelutilasta.
- Mä käyn vessassa. Voit käydä vaikka Huijaria moikkaamassa, hän ilmoitti ja talsi huoneesta.
Lähdin juoksuaskeliin. Huijari! Mikä mahtava tilaisuus kuvata. Marssiessani Liinun karsinalle otin kameran käsilaukustani. Sitten menin kurkkimaan kaltereiden välistä. Hujarin turpa muuttui hetkessä vihikoiran kirsuksi, kun se tuli ihmettelemään, kuka outo nyt tuli häiritsemään rauhaa. Pian Niina maleksikin luokseni. Naurahdin hiukan, hän näytti aivan koiranpennulta.

- No, mikäs heppatytöllä on hätänä, mitä?
- Mä sain pahamineisen Reinon.
- Mikäs Reinossa on vikana? Hauska ja hellyttävä kullannuppu.
- Se on niin laiska, siksi se on pahamaineinen...
- Tuleppas, siskoseni, mennään.
Otimme Reinon harjat ja menimme ruunan karsinalle. Iso katujyrä tulikin heti tervehtimään meitä, kovaäänisesti ja korkealta. Niina piteli nauraen korviaan. Avasin karsinan oven.
- Mitä mies? kysyin.
Niina alkoi jo harjaamaan, kun minä kiinnitin Reinon. Jätin hänet yksin, sillä pieni poika huuteli apua tallin käytävällä.

- Hei, olen Nuanda. Tarvitsetko apua? kysyin ja vinkkasin silmää.
- Joo, mä oon Jason, poika vastasi ja käveli aittaan.
Seurasin häntä tyytyväisenä. Vai Humun ratsastaja. No sehän kelpaa, tarkoitan siis pientä, karvaista piensuokkitammaa. Humu hörähti meille. Se oli todella kultainen hevonen.
- Mistäs kiikastaa?
- Em saa satulavyötä kiinni, kun Humu pullistelee.
- Odotas hetki. Mä pidän tästä kiinni, niin sä vedät.
Yhteisvoimin saimme satulavyön kiinni. Taputin Humua.
- Ei kai, minun on mentävä, Niina tarvitsee varmasti apua... sanoi ja vilkaisin kelloani. - Tunnin alkuun on kymmenen minuttia!

Kiirehdin talliin, ja menin Reinon karsinalle.
- Nuanda!
- Megan!
Juoksin halaamaan vanhaa, rakasta ystävää.
- Tehän muutitte Amerikkaan, toinen ihmetteli.
- No eikä, kun aivan-sama-minne. Seppeleen lähimaastoon, vastasin. - Silloin en tiennyt Hujarista mitään, mutta yhtenä iltana...
- Tiedän. Rakastuit. Siskosi on kyllä oikeilla jäljillä ja tietää, että Huijari on sinulle pakkomielle.
- Autoin Niinaa hiukan, ne on jo maneesissa.
- Ihan tosi? Kiitti! sanoin, heitin ylävitosen, ja raahasin Meganin pakkasilmaan. Hän marssi itsepäisesti maneesiin, omin neuvoin.

Menin vielä rapsuttelemaan suloista Huijaria. Jaakko tuli viemään hevosia ulos, ja pujahdin luvan kanssa heppatarhaan.
- Huijari!
Varsa juoksi minua vastaan. Sehän jo tunnisti minut! Kiljahdus toivotti minut tervetulleeksi ja ori tuli portille rapsuteltavaksi.
- Heippa poika! Mitä kuuluu?
Ilmeisesti hyvää kuului, sillä varsa työnsi uteliaat korvansa valpaasti eteenpäin. Moiskautin pikku suukon pehmeälle turvalle.
- Ei hätää, aion taistella sinun hoitajanpaikastasi.
- Näkis vaan.
Käännähdin katsomaan, kuka oli takanani. Joku punkkari seisoi aidan takana, ja heitti minua kivellä, joka osuikin Huijariin. Hurjistuin.
- Hevosissa ei ole mitään hienoa, eikä niitä tarvitse arvostaa.
- Ei ole totta!

Luennoin miehelle paljon hevosista ja hän otti opikseen. Tästä lähin hän kunnioittaisi hevosia, eikä heittelisi niitä päättömästi kivillä.
- Nuanda!
Kuulin takaa äänen. Niina. Oho, tunti oli jo loppunut.
- Oli ihan sika kivaa!
- Nyt mennään kotiin juomaan kaakaota!

~ Loppu tälle tarinalle, mutta loppuiko minun ja Huijarin tarina tähän, enpä tiedä... ~

[Salma]

Pikku Pella katseli minua mustan otsatukkansa alta suurilla tummilla silmillään ja pureskeli kuolaimiaan mietteliään oloisena. Minä tapitin takaisin vetäessäni vaaleita ratsastushanskoja käsiini ja pohdin, kuinka hullunkurisiin tilanteisiin tallielämä joskus vei. Minä, hoidettuani täpäkkää Bonnieta jo parin kuukauden ajan, varustin tässä nyt alle 130-senttistä russ-ponia alkeistuntia varten. Ei kuitenkaan harmittanut, huvitti enemmänkin. Koskaan ei voinut edetä liian hyväksi ratsastajaksi.

Pellan hoitaja Selena oli samaisena aamuna ilmoittanut, että joutuisi lopettamaan hiirakkoponin hoitamisen. Tieto oli tullut minulle yllätyksenä, kun olin astunut aittaan ja nähnyt apeanoloisen Selenan kädet ponin pörröisen kaulan ympärille kiedottuina.

Kaikesta huolimatta Selena oli kiltisti lupautunut, että hän voisi tulla taluttamaan minua alkeistunnilla. Absurdiudestaan huolimatta tilanne veti mielen matalaksi ja talutimme Pellan maneesiin rinta rinnan mitään puhumatta. Selenaa tulisi kova ikävä.

Viime alkeistunnilla Selenakin oli ollut hevosen selässä, muistin kuinka hän ja Humu olivat kulkeneet pitkiä pätkiä minun ja Patronin edellä. Hänen lisäkseen tunnilla oli ollut myös Edillä ratsastanut Summer, mutta nyt häntäkään ei näkynyt ratsukkojen rivissä, kun kokoonnuimme maneesiin. Viisi ratsukkoa oli kuitenkin mielestäni erinomaisen sopiva ryhmä alkeistunnille. Vaikka minä olin opetellut epävarmana kurssin asioita vuosikausia sitten, katsoin, ettei kertaamisesta ollut koskaan haittaa. Ei taluttajakaan ollut mikään häpeä, hänen kanssaan sain oikeasti keskittyä hakemaan tasaista istuntaa ja tuntumaa hevosen suuhun.

Bonniella ratsastaminen oli helppoa, kun selkään saattoi vain nousta eikä jalustinten mittaamisen kaltaisesta pikkuseikasta tarvinnut huolehtia käytännössä koskaan. Pellan kanssa taas sain nyhrätä jalustimien kimpussa pari hetkeä, ennen kuin ne ylettyivät suunnilleen sormenpäistäni kainalokuoppaan asti. Selena piteli Pellaa paikoillaan ja silitteli sen turpaa odottaessaan, että olin valmis.

Pellan selkä oli matalalla. Minusta oli hauska satulavyötä kiristäessäni huomata, että tuntui melkein siltä, kuin pystyisin koskettamaan maneesin pohjaa, jos haluaisin. Poni oli pyöreämpi kuin Bonnie ja se tuntui tiiviimmältä ja lyhyemmältä kuin lihaksikas, mutta silti sirorakenteinen tammani.

Alkukäynnit sujuivat ongelmitta. Tunnin juniori, Odelien 7-vuotias poika Jason, näytti ylpeältä istuessaan korkealla Humun selässä. Kun Anne pyysi ottamaan ohjat, tuntilaisten keskuudessa syntyi säpinää. Joillekin tämänpäiväinen ravikerta saattaisi olla ensimmäisten joukossa.

”Tänään harjoitellaan hieman harjoitusravia”, Anne aloitti tunnin.

Kun hevoset olivat vetreytyneet, saimme luvan ottaa pitkät sivut kevyttä ravia ja lyhyet harjoitusravia. Selena katsoi täysin turhaksi taluttaa Pellaa, joten hän irrotti sinisen riimunnarun ponin kuolainrenkaasta ja hölkkäsi tiiviisti sen kaulan rinnalla. Bonnien laajojen, pompottavien liikkeiden jälkeen Pellan selässä tuntui, kuin olisi keinunut laivan kyydissä. Askel rullasi allani pyörivänä ja tasaisena, poni nosti päätään korvat hörössä ja minä sain nauttia ja istua syvälle satulaan. Kiltin Pellan kanssa sai olla tarkkana, ettei unohtunut pelkäksi matkustajaksi. Sekin oli kuitenkin hevonen ja saattaisi keksiä typeryyksiä, jos en olisi valppaana.

”Salma, päästä polvia hieman irti satulasta, noin! Jos polvet takertuu satulaan, on siellä vaikea istua, silloin vain pomppii enemmän”, Anne ohjeisti, kun ratsastin hänen ohitseen. Vilkaisin yllättyneenä häneen: olin luullut, että istuin melko hyvin Pellan selässä. Kokeeksi avasin kuitenkin polviani ja kas kummaa, askel muuttui vieläkin miellyttävämmäksi istua. Tämä täytyisi muistaa Bonnien kanssa, taisin nimittäin painaa polviani satulasiipiä vasten aivan huomaamattani. Pitäisi pistää korvan taakse.

Tunti kului tutuissa tunnelmissa ravaillen ympyrällä ja minun tapauksessani keskittyen pääasiassa oikeaoppiseen istuntaan ja herkkään ratsastukseen. Nuoremmatkin tuntilaiset selvisivät haasteista moitteitta. Yhden kerran Jason meinasi liukua alas Humun kylkeä pitkin, kun hevonen liisi reippaaseen raviin ja poika päästi liikkeen pomputtamaan, mutta Anne korjasi tilanteen nopeasti ja tyylikkäästi.

”Tämän vuoden puolella on vielä yksi tunti, jolla laukkaamme!” hän paljasti lopussa.

Minua hymyilytti. Minkähän hevosen silloin saisin?

[Emmy]

Patronin kanssa loppukäyntejä <3

-Voi ihanaa ! Patron! henkäisin kun luin tuntilistaa ja riensin hakemaan Patronin kamoja.

Patron ravasi reippaasti eteenpäin, hieman liiankin reippaasti ottaen huomioon, että yritin kiikkua kyydissä harjoitusravissa. Anne kehotti ottamaan pari kevennystä väliin, jos olo kävi harjoitusravissa liian tukalaksi. Kevensin pätkän ja yritin sitten uudestaan istua alas. Yritin löytää hyvän tasapainon ja istua rennosti. Istuttuani syvälle satulaan, Patron vähän tasoitti raviaan ja pystyin istumaan. Hetken oli hyvä pätkä ja pysyin keikkumatta satulassa.
Seuraavalla lyhyellä sivulla ravi oli taas vaikeaa, otin satulasta kiinni ja yritin tasoittaa istuntani, taas onnistui ihan hyvin ja Patron rauhoittui.

Patron käveli verkkaiseen pitkin uraa ja riiputti päätään rennosti alhaalla. Minä istuin mukavasti satulassa ja tarkkailin muita maneesissa olijoita. Kaikki hengittivät tavallista raskaammin, olihan harjoitusravin treenaaminen ollut aika sykettä nostattavaa. Huokaisin syvään ja kumarruin taputtamaan Patroni.
-Olet sinä aika suloinen.. kuiskasin ponin korvaan ja pörrötin ruunan harjaa.