Tollon hoitopäiväkirja

[Jesse]

Tollon päivis, jonne Jesse raapustelee.


Jessen To do-lista:
- Lokamaasto Huiskalla
- Koulutunti HeB - pohkeenväistöjä (maksuksi koulukuva!)
- Maastoestetunti Haudat ja tarkkuusesteet

[Jesse]

Day 1 - Jesse

Siinä minä sitten seisoin, pipo toisessa kädessäni ja hevosen riimunnaru toisessa. Riimunnarun päässä oli Tollo. Sami oli vain tiputtanut minut ja hevosen pihaan ja kadonnut äkkiä paikalta, vedoten omiin kiireisiinsä. Tokaissut vain, että nica tulisi perästä tuomaan Tollon tavarat.
Tollo oli jumittunut paikoilleen ja tuijotti tiiviisti tarhalle, jossa joku hevonen otti spurtin. Mitä hittoa minä olin luvannut? nica oli suurinpiirtein myynyt minut talliorjaksi ratsastuskoululle.
"Epätoivon hetkellä kelpaa mikä tahansa.." mutisin ja kiskaisin Tolloa mukaani tallia kohti. Josefina oli soittanut nicalle aiemmin, sanonut missä Tollon karsina tulisi sijaitsemaan. Tallin lisäosassa? Pääsisin sisälle kentänviereisestä ovesta.
"Tule." komensin kermanväristä hevosta, joka lähti lopulta liikkeelle. Se asteli vieläkin hassusti kuljetussuojien takia, nosteli jatkojaan liioitellun ylös ja potkaisi välillä takajalallaan taaksepäin yrittäen päästä suojasta eroon. Talutin Tollon tallin päädyn ympäri kentän puolelle ja etsin hevosenmentävän oven. Heti oven avattuani oikeanpuolimmaisen karsinan nimilapussa tuli ML Woodoo. Pidin ovea auki, niin että sain kiskottua hämmentyneen hevosen sisälle talliin ja pyöräytettyä sen sitten omaan karsinaansa. Kaikki oli valmiina, purut, heinät ja kupissakin pari porkkanaa. Tollo ei vain tajunnut herkkuja, vaan meni oitis tekemään tuttavuutta viereisen karsinan hevosen kanssa.
Tollon harmiksi, karsinassa ei ollut ketään. Pyöräytin silmiäni, taas yksi todiste siitä, että hevonen oli tyhmä. Vertti olisi ampaissut ruokakupille ja järjestänyt sen jälkeen shown, niin että kaikki varmasti huomaisivat sen olevan rakennuksessa. Tollo tyytyi pärskähtämään, kiertämään karsinan kerran ja tulemaan sitten luokseni karsinan ovelle.
"Mammanpoika." totesin sipaistessani hevosen vaaleanpunaista turpaa. Hivuttauduin karsinaan ja otin orilta suojat sekä loimen pois. Jätin tavarat karsinan eteen, loimen loimitelineeseen ja suojat lattialle. Sitten lähdin pihalle nicaa vastaan.

Kerkesin odotella pihalla 10 minuuttia, ennen kuin nican musta Toyota ajoi pihaan. Ohitse oli kulkenut muutama hoitaja hoitohevosiaan talutellen ja kaikki olivat moikanneet minulle. Olin tietenkin katsonut ihmisiä ihan hölmönä ja en ollut tajunnut vastata, ennen kuin he olivat jo kävelleet ohi. Syytän kulttuurikriisiä. En yleensä näe tallilla muita, kuin jo valmiiksi tuttuja ihmisiä.
"Tuuppa Jesse nyt auttamaan, niin kannetaan nää varustehuoneeseen." nica huikkasi. Tollolla oli yksi arkku tavaraa. Siinä ei ollut pyöriä, tietenkään, ja se painoi paljon. Se painoi liikaa. Arkulle oli paikka nurkassa, joten siihen se jätettiin. Haimme autosta vielä harjalaukun, satulan, suitset (2 paria suitsia) ja loimia. Loimet laitettiin Tollon karsinanoveen, satula telineeseen, suitset yhteen Tollolle varattuun naulakkoon ja harjalaukku laitettiin roikkumaan karinassa olevaan koukkuun.
"Noniin, eiköhän se tästä. Mitäs Tollo sanoi uudesta pihasta?" nica kysyi vilkaistessaan hevostaan karsinassa.
"Ei mitään." vastasin.
"Onhan se vieraissa paikoissa käynyt, taitaa olla tosi rauhallinen." nica hymyili. "Käydäänhän moikkaamassa Annea, Josefiina ei taida nyt olla paikalla."

Seurasin nican perässä toimiston ovelle. Ilmeisesti nica oli käynyt täällä aiemminkin, koska tunsi paikat niin hyvin. Serkku huomasi katseeni ja naurahti.
"Sain ohjeita." nica totesi. Kohautin olkapäitäni ja odotin, kun nica koputti ovelle. Kuului vaimea "Sisään" kutsu, joten nica avasi oven ja tervehti Annea iloisesti.
Laahustin serkun perässä toimistoon.
"Saitteko Tollon kotiutettua?" Anne kyseli ja nica nyökkäili.
"Siellä se on heiniä mussuttamassa, kamat on paikoillaan ja sitä rataa."
"Hyvä! Toivottavasti se sopeutuu nopeasti." Anne sanoi ja hymyili.
"Kyllä kai." tyydyin toteamaan.
"Hyvä, jos tulee ongelmia tai muuta kysyttävää niin saa aina tulla kysymään tai vaikka soitella." tallin omistajatar ohjeisti. nica nyökkäsi ja niin tein minäkin. Kun nica jäi vielä höpöttämään toimistoon, niin minä liukenin takavasemmalle vähin äänin ja kävin vielä Tollon karsinalla, ennen kuin laahustin nican autolle ja istahdin kuskin paikalle.

En tietenkään saanut ajaa kotiin. nican auto oli vähän niinkuin Ani. Se oli vain ja ainoastaan nican käytössä. Ja minä jouduin tyytymään korvikkeisiin, kuten Tolloon.

[Jesse]

Jesse & Tollo treenailemassa, meneillään varmaan laukanvaihto kun on ponilla jalat ihan ristissä.

Jos Jessen mielipidettä kysyttäisi, niin poika varmaan sanoisi tähän vain, että Tollo on kameli.

[Jesse]

Alkava dementia - Jesse

"Nyt aloillas." komensin edestakaisin seilaavaa kermapeppua. Siinäpä se rauhallisuus olikin sitten ollut. Ensimmäisenä kahtena päivänä Tollo oli käyttäytynyt erityisen mallikaasti, eikä sen kanssa ollut mitään ongelmia. Ei minulle, eikä työntekijöillä.
No kolmas päivä ja mitä se Tollo keksikään, että karsinaa voi kiertää ympyrää jos edessä ei satu olemaan evästä.
Huokaisin ja nappasin oven koukusta narun, jolla sidoin Tollon kiinni kaltereihin. Eipähän kiertäisi enää ympyrää.
Harjasin orin kunnolla ja selvitin sen hännän ja harjan. Apuna oli tietenkin Showshinea, koska moisen rastahännän selvittämiseen olisi muuten mennyt ikuisuus. Showshinellä takut katosivat alta aika yksikön. Kätevää.
Puhdistin vielä Tollon kaviot ja kun olin valmis, niin laitoin harjat takaisin harjakassiin oven ulkopuolelle. Irrotin Tollon hetkeksi seinästä ja lähdin hakemaan orin arkusta sen suojia.

Satulahuoneessa oleskeli kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Kaikki kääntyivät katsomaan, kun astuin satulahuoneeseen.
"Moi!" yksi huikkasi.
"Moi." vastasin.
"Ootsä Jesse?" yksi tytöistä kysyi. Nyökkäsin vastaukseksi.
"Mä oon Anthon." yksi ruskeahiuksinen poika esitteli itsensä. Sen jälkeen muutkin esittelivät itsensä ja voin sanoa, että tästä nimien opettelusta tulisi vaikeata. Niin paljon uusia kasvoja ja nimiä ja hevosia.
Satulahuoneessa oli kuitenkin Anthonin lisäksi Catrina, Robert, Fiia, Jennyfer ja Loviisa.
"Tollo on aika kivan värinen." Jennyfer totesi. Katsahdin tyttöön.
"Onhan se." vastasin hymähtäen. Tosin, minusta se näytti vähän kaljulta rotalta. Mutta sitähän sen ääneen sanonut.
"Onks se sun?" Anthon kysäisi. Pudistin päätäni.
"Ei, se on nican. Mä vaan ratsutan sitä."
"Okei."
Sirryin Tollon arkulle ja kaivoin sieltä etusuojat ja takasuojat. Nappasin myös samaan syssyyn mukaani Tollon satulan ja suitset. Navigoin itseni tallin lisäosaan Tollon luokse ja laskin satulan lattialle nojaamaan seinään, suitset oveen koukkuun ja suojat tallialle. Kävin laittamassa Tollon kiinni seinään ja varustin sen sitten nopeasti valmiiksi. Saappaat minulla oli jo jaloissani, joten kävin hakemassa autosta kypäräni ja hanskani ja hain sitten Tollon. Kävin vilkaisemassa maneesia, siellä ei ollut ketään joten menimme Tollon kanssa maneesiin.

Alkulämppäsin ihan tavallisesti käynnissä ja ravissa. Kiertelin ja kaartelin maneesissa, tein paljon ympyröitä ja kiemuroita, jotta saisin Tollon kuulolle. Ori puri välillä kuolaimeen ja yritti mennä liiankin alas, joten joudun välillä nostaman sen päätä ja korjaamaan sen ryhtiä.
Otin väliin temmonlisäyksiä ja välillä lyhensin Tollon ravia. Laitoin sen töihin ja samalla minulle itselleni tuli kuuma. Ei sillä, että minulle ei tulisi ratsastaessa kuuma, mutta nyt jouduin erityisesti työstämään ratsuani.
Ennen laukkaa annoin Tollon kävellä hetken ihan vapain ohjin. Välikäynnin aikana huomasin katsomossa muutaman naaman. Pysäytin Tollon katsomon kohdalle ja vilkaisin yleisööni. Samat tytöt jotka olivat olleet satulahuoneessa.
"Meetsä aina ilman kypärää?" Loviisa kysäisi. Katsoin tyttöä oudoksuen, mutta nostin kuitenkin käteni kokeilemaan päätäni.
Ei kypärää. Ilmeeni oli varmasti hölmistynyt.
"Joo.. oli se mulla vielä tallissa mukana.."
"Alkava dementia?" Fiia naurahti vitsillä.
"Haha." naurahdin ja komensin Tollon taas liikkeelle.
Kokosin ohjat ja nostin laukan. Tollolla oli tapana nostaa laukka hyppäämällä etusillaan ilmaan, se oli tosi näyttävä laukannosto. Muutenkin Tollolla oli tapana kauhoa ilmaa etujaloillaan laukassa, kun se innostui tarpeeksi tai kun sitä pidätti esimerkiksi ennen estettä ja ori olisi halunnut vain mennä kovempaa.

Laukkuutin Tolloa ympyrällä. Tein välillä avoa ja välillä väistätin orin takaosaa ympyräuran ulkopuolelle. Välillä annoin sen levähtää eli laukata isompaa laukkaa rennommassa muodossa, jottei sen tarvinnut kantaa itseään ihan kokoajan. Nuoren hevosen keskittyminen tai into lopahtaisi helposti, jos treeni olisi ylimaalisen raskas.
Laukkailun jälkeen otin vielä rentoa ravia ja sitten kävelyttelin hevosen. Luikahdin ulos maneesista, kun sinne saapui tuntilaisia, jotka pysäyttivät hevosensa kaartoon.
Hyppäsin ulkona alas Tollon selästä ja taputin sitä kaulalle. Nostin jalustimet ja löysäsin vähän sen satulavyötä.
"Kuule ukko, sun pitäis saada uusi satula, koska tämä kapistus ei kyllä istu sun selkään sitten ollenkaan. Tai sitten se pitää toppauttaa.." mutisin yksikseni, kun lähdin taluttamaan Tolloa kohti tallia.

Tallissa otin siltä varusteet pois, heitin pitkäkaulaisen fleecen kermanvärisen orin selkään ja vein varusteet paikoilleen.
Kypäräni roikkui Tollon ovessa olevassa loimitelineessä. Olin varmaan ajatuksissani vain unohtanut laittaa sen päähäni. Toki ratsastin joskus, tai aika useastikin ilman kypärää, mutta tällä kertaa olin oikeasti meinannut laittaa sen päähäni.
No, minkä sille enää pystyi tekemään.

Nappasin GPA:n mukaani ja harpoin ruokintahuoneeseen tekemään Tollolle iltämössöt, sillä olin saanut nicalta ohjeen muuttaa niitä. Tollolle piti nyt syöttää valkuaista, lisä proteiinia, jotta se saisi vähän massaa. Kirjoitin myös ohjelappusen ja kävin tökkäämässä sen Tollon oveen. Sitten lähdin kohti Järbyä ratsastamaan oman valkoisen pirulaiseni.

[Jesse]

Hyppelöitä - Jesse


Tänään oli tarkoitus ottaa Tollon kanssa ihan kunnon hyppytreenit. Edellisen kerran hypättiin alkuviikosta ja silloinkin vain ihan pientä jumppaa hevosen mielenterveyttä ylläpitäen. Pääsin tänään luistamaan vähän aikaisemmin Mel Serenistä ja suuntasin Seppeleeseen, sillä tiesin että pakkasenkovettamalla kentällä ei mielellään tunteja pidetty, joten kaikki tunnit olisivat tietenkin maneesissa. Minun täytyi siis rakentaa ja purkaa rata ennen kuin tunnit alkaisivat.

Kävin tallille päästyäni moikkaamassa Tolloa, joka oli tallia lähimmässä tarhassa. Kaverikseen Tollo oli saanut Topin, joka oli komea tanskalainen puoliverinen. Pojat tulivat hyvin toimeen, varmaan lähinnä siksi että Tollo antoi periksi kaikelle mitä Topi sanoi tai päätti. Sen takia tarhassa oli hyvä olla heinäkasat melkein vastakkaisilla puolilla aitausta.
"Hoi, Tollo!" huusin portilta. Kerman värinen ori kääntyi katsomaan minua ja jatkoi sitten syömistä.
"Hemmetti.." nurisin itsekseni ja lähdin hakemaan hevosta aitauksesta. Muta oli onneksi pakkasesta kovettunut ja ei upottanut, enkä liannut tennareitani. Nappasin Tollon kiinni ennen kuin se kerkesi lähteä karkuun ja lähdin taluttamaan sitä portille. Topi oli sillä välin jo kerennyt vilahtaa portille odottamaan, joten jouduin hätistelemään sitä muualle, että sain Tollon ujutettua pois tarhasta. Tollo esitti pelkäävänsä sähkölankaa ja kiskaisi itseään kauemmas, kun olin sulkemassa porttia. Naru olisi livahtanut käteni läpi, jos sen päässä ei olisi ollut solmua. Liukuessaan se oli polttanut ikävästi. Pidin kuitenkin kiinni ja suljin portin, jotta Topi ei karkaisi aidasta. Tollo seisoi narun päässä tuijottaen tarhaa silmät pyöreinä ja sieraimet isoina.
"Teatteripelle." totesin ja kiskaisin Tollon mukaani. Säikkymisgeenejä se oli saanut emältään, onneksi se ei ollut perinyt isänsä luonnetta.

Raahasin Tollon karsinaansa ja purin siltä toppaloimen. Laitoin loimen oveen ja lähdin sitten kohti maneesia rakentamaan rataa.
Maneesissa Britta oli liikuttamassa pientä kimoa ruunaa.
"Häirihenkö jos rakennan esteitä?" kysäisin maneesin ovelta.
"Rakennan vaan, ei se häirihe." Britta vastasi. Nyökkäsin ja astuin maneesiin, suljin oven perästäni.
"Eiks sun pitäis olla koulussa tähän aikaan päivästä?" kysyin tytöltä.
"Päästiin aikasemmin."

Nostelin kentän keskelle tolppia ja puomeja ja rupesin rakentamaan niistä rataa. Tein toiselle pitkälle sivulle sarjan, jossa oli yksi laukka-askel välissä, sitten yksittäisiä esteitä sinne tänne ja muutaman esteen niin, että niiden välissä oli 4 laukka-askelta. Olin raahaamassa muurinpaloja yhden okserin alle, kun Britta pysäytti Hyperionin viereeni.
"Voisitsä laittaa ton sarjan puomit silleen ravipuomeiks vähäks aikaa?" tyttö kysyi. Vilkaisin sarjaa jonka olin rakentanut ja sitten taas Brittaa.
"Jos tuut nostelee mulle sit puomeja?" vastasin ja virnistin, apu olisi oikeasti tarpeen.
"Kiristystä.. mut joo, kai se käy kunhan hoidan Hypen ensin pois." Britta naurahti.
Laitoin sarjan puomeista kuuden puomin ravipuomit ja viimeistelin sitten radan. Sen jälkeen lähdin talliin laittamaan Tolloa kuntoon.

Pikaisen varustuksen jälkeen nappasin ovesta kypäräni, kyllä tällä kertaa muistin sen, ja lähdin taluttamaan Tolloa maneesille. Britta olikin ilmeisesti juuri lopettelemassa, sillä Hype sai kävellä pitkin ohjin. Kipusin Tollon kyytiin maneesin keskellä ja annoin sen sitten lähteä kävelemään uraa pitkin.
Kunnon alkukäyntien jälkeen otin ohjat ja rupesin ravailemaan. Paljon ympyröitä ja kaarevia teitä. Pitkillä sivuilla väistätin Tolloa ja välillä pyysin sitä menemään avoa tai sulkua. Ori toimi hyvin, se oli herkkä ja kuuliainen.
Verkkasin myös laukassa. Tollo oli innoissaan, kun se edes pääsi laukkaamaan voltin esteen ympärille tai jos satuin kääntämään sitä niin, että laukkasimme edes kohti estettä. Pystyin vain kuvittelemaan, miten innoissaan se kohta olisi kun se pääsisi oikeasti hyppäämään.
Laukan jälkeen otimme muutaman verryttelyhypyn rakentamalleni pikkupystylle. Sillä oli korkeutta n. 70cm. Tollo hyppäsi sen hyvin. Muutaman hypyn jälkeen kokeilin pari kertaa muuripystyä, jolla oli korkeutta 80cm, sekään ei tuottanut ongelmia. Menin vielä suhteutetut linjat ja sitten annoin Tollon vähän huokaista. Britta tuli juuri sopivasti.
"Viitikö nostaa ton sarjan ja muutenkii vois nostaa nää kaikki vaikka metriin?" ohjeistin. Britta nyökkäsi ja ryhtyi töihin.
Kun tyttö oli saanut esteet valmiiksi, otin pari laukkaympyrää ja aloitin sitten radan. Ensimmäiset esteet sujuivat hyvässä temmossa ja paikatkin olivat hyviä, paitsi Tollolla oli vain huolimattomat takajalat ja ne vetivät kakkosokserin takapuomin alas. Sarjalle asti sujuttiin hyvin, mutta sarjan välissä Tollo ampaisi eteenpäin ja sarjaväli jäi todella ahtaaksi. Orilla oli kuitenkin nopeat jalat ja se ei ottanut sarjan b-osan puomeja matkaansa. Sarjalta matka jatkui vielä pystylle, joka otettiin alas, koska en saanut Tolloa tarpeeksi kiinni sarjaryntäyksen jälkeen.
"Huh." äänähdin ja pysäytin ylikierroksilla käyneen hevosen seinään.
"Tuutko uudelleen?" Britta kysyi. Nyökkäsin.
"Nostatko niitä jonkun verran?"
Tyttö kävi nostamassa puomit paikoilleen ja korottamassa esteitä.

Tulin radan uudelleen. Esteillä oli kokoa 120cm, sarjan b-osan okseri oli 130cm korkuinen. Isommilla esteillä Tollo rauhoittui oitis, se joutui ajattelemaan ja keskittymään eikä kaahotusta voinut enää jatkua.
Linjat sujuivat hyvin, jouduin kyllä välillä ottamaan aika vahvasti kiinni, jotta laukka-askeleita saatiin sopiva määrä. Sarjalle tultiin pientä, mutta tehokasta laukkaa, jotta edellisen kierroksen moka ei toistuisi. Sarjalta selvittiin hengissä, mutta viimeisen esteen kirous päti edelleen, nyt esteelle tultiin juureen ja Tollo otti sen alas etujaloillaan.
Taputin hevosta kuitenkin, se oli ollut hyvä.
"Kiitos, mä voin raivata nää." huikkasin Britalle, kun annoin Tollon ravata reipasta ravia ympäri maneesia.
"Ei mitään, hyvin se pomppaa." Britta vastasi.
"Niin tekee."

Loppuverryttelin Tollon ja sitten kävelyttelin sitä hyvän tovin. Kun olin saanut hevosen karsinaan ja loimitettua, niin palasin maneesin siivoamaan jälkeni ratsastustuntien edestä.

[Jesse]

[Jesse]

Kahvikuorrutus

"Hevonen! EI voi olla TOTTA!" älähdin, kun olin mennyt tarhalle hakemaan Tolloa sisälle. Ori katseli parin metrin päässä portilta. Sen loimi roikkui kaulalla yhtenä myttynä ja hevonen oli yltä päältä kurassa ja liassa. Näky oli järkyttävä, jopa minulle.
Purin hampaitani yhteen, kun talsin sohjoskurassa hakemaan hevosen. Tennarini kastuivat välittömästi, mikä lisäsi ärtymystäni vielä vähän suuremmaksi.
"Saat kyllä semmoisen treenin tänään.." mutisin vetäessäni hevosta perässäni pois tarhasta.

Vein Tollon suoraan pesupaikalle ja kiskoin litimärän loimen pois sen selästä. Jalkalenkit olivat jostain syystä irronneet (tai oikeastaan toinen oli kokonaan kadoksissa) ja sen takia loimi oli valahtanu hevosen niskaan, kun se oli piehtaroinut.
Raahasin loimen kuivamaan ja palasin sitten Tollon luokse. Katsoin ruskeaksi muuttunutta oria ja huokaisin. Käännyin ja kävin piipahtamassa satulahuoneessa. Siellä ei ollut ketään. Huokaisin ja kävin vilkaisemassa yläkerran oleskeluhuoneen. Muutama minulle tuntematon tyttö ja Odelie istuskelivat siellä juttelemassa ja lueskelemassa lehtiä.
Selvitin kurkkuani ovella ja kaikki käännähtivät katsomaan.
"Onko tylsää?" kysyin ja virnistin.
Ilmeisesti paljastin itseni virnistykselläni, ainakin Odelielle jonka ilme muuttui hyvin kysyväksi.
"Jesse, harjaa itse oma hevosesi." Odelie naurahti.
Pahus. Odelie tunsi minut liian hyvin.
"Älkää paasatko tuota laiskimusta jos se pyytää. Se yrittää vain päästä itse helpommalla." Odelie jatkoi.
"No enhän." tuhahdin.
"No oliko sulla mikä asia sitten?" Odelie kysyi ja hymyili sievästi. Tuhahdin uudelleen.
"Ei mitään." äänähdin ja lähdin alakertaan.

Jouduin siis pesemään Tollon itse. Hevonen ei onneksi inhonnut vettä aivan vietävästi, mutta kyllä se silti yritti pelleillä pesuoperaation takia.
Kun Tollo oli karsinassa loimi niskassa, niin jouduin itse hyppelehtimään kaapilleni yläkertaan ja kaivamaan sieltä kuivia vaatteita. Muutama tyttö hymähteli ulkonäölleni, kun raahauduin yläkertaan melkein vettä valuvana. Kaappiin olin edellisellä viikolla heittänyt mustat ratsastushousut ja harmaan neuleen, sekä sinisen SVEA-piponi. Nappasin ne matkaan ja kävin vessassa vaihtamassa vaatteeni. Märät vaatteet kävin heittämässä autolle ja palasin sitten talliin. Maleksin tunnin satulahuoneessa ja puhdistin samalla Tollon suitset ja satulan. Sen ajan Tollo sai kuivua loimi niskassaan.

Kun hevonen oli lopulta melko kuiva, harjasin sen, selvitin sen harjan ja hännän. Heitin sille varusteet niskaan ja kävin hakemassa kypäräni ja raipan. Sitten lähdin Tollon kanssa pihalle.

Kävimme maastolenkillä. Tiet olivat osittain huonossa kunnossa, joten laukkapätkät rajoittuivat kahteen pidempään suoraan, jotka sattuivat olemaan sulia. Muualla mentiin rauhallista ravia ja aivan liukkaimmissa kohdissa käyntiä, sillä Tollo vaikutti hyvin epätasapainoiselta hokkien kanssa. Se ei ollut vielä tottunut 'painavampiin' talvikenkiin ja hokeilla ei oltukaan vielä käyty kertaakaan kunnon maastossa.

Palailimme lenkiltä kun ulkona oli jo pimeä.
"Kannattaisiko hommata heijastimia?" tallimestari Jaakko huikkasi.
"En ajatellut noin pitkää lenkkiä." vastasin, kun jalkauduin Tollon selästä.
"Kohta on pimeä jo heti kolmen jälkeen." Jaakko haastoi. Nyökkäsin.
"Sitä se talvi teettää."

Hoidin Tollon iltakuntoon. Laitoin sisäloimeksi fleecen. Hevonen oli tarkoitus klipata joku päivä, kun muistaisin vain ottaa klippauskoneen mukaan tallilta. Ehkä se lähipäivinä sattuisi tarttumaan matkaan, niin saisi Tollostakin taas hevosen näköisen olennon.


Syksy 1 -merkki ansaittu syksyisestä suorituksesta! =)

~Anne

[Jesse]

Marrasmaasto


Tulin tallille hyvissä ajoin, koska tiesin että Tollo olisi jollain ihmeellisellä keinolla taas pystynyt kuoriutumaan loimestaan TAI hommaamaan sen alle kurakuorrutuksen. Silloin loimi on tietysti paikoillaan.
Olin oikeassa tälläkin kertaa. Talutin perusväriltään kermanvärisen hevosen talliin, riisuin siltä loimet ja katselin ruskeaa läiskää sen takamuksessa ja irvistin. Ei auttanut kuin harjata.

Olin kuitenkin ajoissa valmis, kun porukka oli lähdössä maastoilemaan syksyisessä säässä. Joka siis todellakin oli syksyinen. Vettä satoi ja tuuli ujelsi. Inhosin vesisadetta jo muutenkin, mutta olin lupautunut maastoon, eikä egoni antanut periksi perua lähtemistä kun kaikki muutkin olivat silti lähdössä reissuun.
Olin viskannut Tollon selkään ratsastusloimen, joka samalla suojasi vähän orin uudehkoa satulaakin vesisateelta.
Nousin Tollon satulaan ja järjestäydyimme jonoon hevosten kanssa. Tollo laitettiin alkujoukkoihin, jotta se ei katselisi tammojen perään. Salman tamma tartutti Tolloon virtaa ja ori korskahteli muutaman otteeseen hyvin lupaavasti.

Onneksi Tollo oli etujoukossa, sillä sen askel oli isompi kuin muiden hevosten. Jouduin silti pidättämään Tolloa välillä, kun se oli menossa liian lähelle johtohevosta.
Ravissa hevoset pääsivät hyvin vertymään ja päästelemään turhia energioitaan. Tollo leikki olevansa maastossa ensimmäistä kertaa, mutta napautin sitä kerran ohjanpäillä kaulalle ja hevonen jäi hetkeksi miettimään että mistä hyvästä se oli tullut.
Laukkapätkää ennen Anne ilmoitti laukkapätkästä, jotta kaikki osasivat olla valmiina. Kun tuli aika nostaa laukka, niin Tollo otti reippaan hypyn eteenpäin ja pinkaisi Topin perään. Onneksi tarhakaveria ei haitannut, kun Tollo kävi ihan hännässä kiinni ennen kuin sain sen asettumaan. Rapaa ja hiekkaa lensi, sillä etäisyys edeltävään oli juuri sellainen että hiekka lensi suoraan takana ratsastavan päälle.
Niimpä koko loppukäyntien ajan yritin kaivaa hiekkaa pois silmistäni.

Tallilla Tollo sai kunnon harjauksen ja lämpimän loimen selkäänsä. Se pääsi karsinaan mutustamaan heiniään, sillä en aikonut viedä sitä enää pihalle sateeseen kastumaan.

[Jesse]

Pikkuinen joulutarina (vai miten se meni)

nica suunnilleen repi minut ylös sängystä ennen kahtatoista, kun yritin vain kääntää kylkeäni.
"JESSE YLÖS NYT!" nainen sähähti.
"Äh." murahdin ja käänsin kylkeäni kiskoen peiton korviini asti.
"JESSE! Seppeleen pikkujoulut tänään, ala laputtaa!"
"Ei hitto!" huudahdin ja hyppäsin ylös sängystä. nica naurahti ja katosi huoneestani. Kiskoin farkut jalkaani ja sitten paidan päälleni, nappasin naulakosta hupparin päälleni ja sitten kiskoin toppatakkini hupparin päälle.
"Etkö syö?" nica kysyi keittiöstä.
"En kerkeä, siellä on ruokaa." huikkasin ja kiskoin vielä SVEA-pipoa päähäni, kun juoksin autolle.

Olin Seppeleessä nopeammin, kuin ikinä. Onneksi matkalla ei sattunut yhtään poliisiautoa vastaan.
Parkkeerasin auton siististi parkkipaikalle ja juoksin tallille. Ryntäsin talliin, jossa ei ollut ristin sielua, joten mietin hetken ja kuulin sitten satulahuoneesta puheensorinaa. Suunnistin siis sinne ja satulahuoneeseen muut olivatkin jo kokoontuneet. Salma ja Anne katsahtivat minuun "vihdoinkin" ilmeellä ja aloittivat sitten päivän ohjelman kertomista.

Joulusiivouksen kohdalla huokaisin syvään, mutta kun vilkaisin listaa joka seinälle kiinnitettiin ilmeeni synkkeni jokaisen uuden lisätehtävän kohdalla. Olisin vielä pystynyt käsittelemään karsinan, lokeron ja oleskeluhuoneen, MUTTA listassa oli sen lisäksi vielä muistakin hommia.
Kaikkiin tuli vipinää ja satulahuone tyhjeni hetkessä. Lueskelin listaa kaikessa rauhassa.
"Hommiin siitä laiskamato." Salma huomautti tökätessään minua kylkeen. Tuhahdin.
"Päättömiä syytteitä." vastasin.
"Jotain mitä olen kuullut." tyttö totesi.
"En ymmärrä sinua." sanoin ja virnistin. Livistin tilanteesta ja vastoin kaikkia odotuksia laahustin loimittamaan Tolloa ja viemään sen ulos. Siivosin Tollon karsinan ja koska olin tehnyt karsinansiivousta niin paljon elämäni aikana ja Tollo oli järkyttävän siisti hevonen, minulla meni karsinansiivoukseen noin minuutti, jos sitäkään.

Pääsin siis jatkamaan siivousta muualla minne minut oli määrätty. Vessoista luistin sulavasti sanoessani meneväni auttamaan tyttöjä ripustamaan jouluvaloja, koska tytöt olivat avun tarpeessa (ja olin pitkä!).
Lisäksi minun oli pakko käydä pistäytymässä lähimmässä kaupassa hakemassa itselleni ruokaa, jotta en pyörtyisi ennen iltaa.

Siivousurakan jälkeen aloitettiin hiihtoratsastus ja rekiajelu. En missään nimessä voinut alentua istumaan reen kyytiin, joten olin tietenkin ilmottautunut hiihtoratsastukseen.
Olin ollut suksilla muutamankin kerran, kun Reita oli vedättänyt minua ja minä taas puolestani olin ratsailla ja Reita suksilla. Ja osasinhan minä sentään lasketella.
Pääsin omalla vuorollani suksille ja kieltäydyin tietenkin Salman laskettelulaseista. Kiskoin pipoa paremmin päähäni.
"Mennäänkö ensin rauhassa?"
"Ei mitään mummoilua, anna mennä nyt sitten."
Kuulin vain naurahduksen ja sitten oltiin jo menossa.

Kestin mukana ravissa ja laukassa ihan loistavasti, mutta kun Sentti teki valtavan hypyn innostuessaan vauhdista, se pölläytti samalla lunta niin paljon että en nähnyt käännöstä, joka oli edessä. Seuraushan oli sitten se, että olin rähmälläni lumihangessa. Kuulin naurunpurskahduksen, mutta kömmin pois hangesta ja nousin ylös puistellen vaatteitani.
"Ootko okei?" Salma kysäisi Sentin selästä. Tytön huulilla oli leveä virne.
"Älä. Sano. Mitään." totesin vilkaistessani tyttöön, joka pidätteli edelleen nauruaan.
"Puistele piposi." tyttö totesi lopulta ja käänsi Sentin ympäri. Tuhahdin ja nappasin kapulasta taas kiinni.
"Mennään." komensin ja Salma pyysi Senttiä taas liikkeelle.

Selvisimme lenkin läpi ja tallipihaan. Sain muutaman naurahduksen aikaiseksi, kun puistelin lumia itsestäni vielä pihassakin.
"Lensitkö hyvin?" Fiia kysäisi. Kohautin tytölle hartioitani, mutta en vastannut.
Salman loppukommentti minulle oli: "Toivottavasti et harkitse uraa, joka käsittää sukset."
Näytin tytölle kieltäni.

Vihdoin päästiin syömään, mitä olin odottanut koko päivän. Kaupan mikropitsa ei ollut pitänyt nälkää kovin pitkään.
Kun näin ruokapöydän herkut, olin ihan äimänä. Missä vaiheessa nämä herkut oli tänne loihdittu?
Yritin edes olla kohtelias ja päästin tytöt ensin ottamaan ruokaa ja menimme Jaakon kanssa sitten viimeisinä hakemaan sitä mitä oli jäänyt jäljelle.

Ruuan jälkeen piipahdettiin joulumaastossa, joten tuli Tollokin liikuteltua. Ulkona oli juuri sopiva ilta, mutta maastoilun ja muutenkin koko päivän järkyttävän tohinan jälkeen oli mahtava käydä saunassa.
Pikkujoulut olivat onnistuneet. Ainakin minulla oli ollut huomattavasti hauskempaa, kuin olin ajatellut. Vaikka minusta ei nyt super hiihtoratsastajaa ikinä tulisikaan.

Hyviä jouluja kaikille!

[Jesse]

Aattoratsastus 2012

Se lyhty oli jotain ylitsepääsemättömän pelottavaa Tollolle. Voitteko kuvitella, kun sinua kohti ojennetaan tummaan pelkihökkeliä jonka sisällä lepattaa joku epämääräinen valopiste. Ja se hehkuu vielä kuumuutta!

Jos joku fiksu ei vielä tajunnut, niin en siis todellakaan voinut ottaa lyhtyä mukaan aattoratsastukseen vaikka olisin halunnut. Totuttaminen olisi pitänyt tehdä kuukausia sitten, mutta eihän se ollut pälkähtänyt päähäni kun en ollut edes tiennyt koko perinteeksi muodotuneesta aattoratsastuksesta. No mukaan oli kuitenkin lähdettävä, vaikka varpaat, sormet ja nenänpää sanoivat jo aamulla talosta ulos astuessa että tämä on niitä päiviä, jotka vietetään visusti sisätiloissa television ääressä ja syödään hyvää ruokaa.

Tallille saavuttani harjailin Tollon ja siivosin sen karsinan. Hevoset olivat sisällä, sillä jos ne laittaisi pihalle niin talli jäätyisi. Sen takia karsinatkin olivat sen näköisiä, että ne oli varmasti aamulla puhdistettu mutta siitä olikin jo monta monta tuntia. Eihän siinä pitkään mennyt, kun boxin laittoi siistiin kuntoon. Tallissa kävi kuitenkin jo vilinä, joten en voinut laittaa Tolloa käytävälle vaan jouduin ahdistamaan sen nurkkaan talikollani että sain karsinan siivottua. Siellä se seisoi nurkassa ja tuijotti minua pää kallellaan ja ontto ilme silmissään. Se oli niin tyhmä.
Laitoin tollolle kaksi villaloimea päällekäin ja suitset päähän. Omaan päähäni hain kypärän jonka alle yritin jättää piponi. Se ei kuitenkaan mahtunut, joten jouduin jättämään pipon kokonaan pois. Niimpä kiskoin kaksi huppua kypärän päälle ja yritin saada ne mahdollisimman hyvin korvia suojaamaan. Ilman kypäräähän minua ei reissuun päästettäisi.
Olin viimeisiä pihalla, vaikka olin ensimmäisiä valmiina. En todellakaan aikonut mennä pihalle kylmettämään itseäni. Paksuilla topparatsastushousuilla satulattoman hevosen selkään kipuaminen oli ammattitaitoa vaativa urheilusuoritus, varsinkin kun hevonen tuppasi karkaamaan jatkuvasti pois altani kun yritin seisottaa sen jonkin korokkeen viereen. Ärräpäitä kuultiin ja lopulta Jaakko tuli pitämään Tolloa paikallaan. Onnellisesti hevosenselässä. Seuraavaksi saatiin lyhtyepisodi, jonka aikana meinasin jalkautua, mutta pysyin kuitenkin kyydissä.

Matkaan kuitenkin päästiin ja lenkille oli varattu pituutta n. 45min. Toivoin kuitenkin hartaasti, että lyhentäisimme lenkkiä. Tuuli toi pakkaseen vielä vähän lisäpotkua ja vaikka menin ilman satulaa ja sain sormiani loimen alle piiloon niin olin silti jäätymispisteessä ensimmäisten 10 minuutin jälkeen. Voin kuvitella miten kylmä muilla oli, varsinkin jos joku ei ollut tajunnut pukea eskimoasuaan yllensä.

Hiljalleen ilta alkoi hämärtyä ja lyhtyjenkin liekit alkoivat näkyä paremmin. Tunnelmallista se oli, vaikka harvoin sitä suostun myöntämäänkään. Tollo lampsi eteenpäin pitkillä ohjilla, sillä hevosella ei tuntunut olevan mihinkään kiire. Ehkä siihenkin oli kerrankin laskeutunut jonkunmoinen rauha. Joulun taikaa kenties?

[Jesse]

Happeninkiä

Tollo oli saanut lorvia pari päivää varsin vähällä liikunnalla. En ollut itse kerennyt käymään tallilla pariin päivään ja sitä ennen nica oli käynyt ratsastamassa omistamallaan hevosella. Serkkutäti oli ollut positiivisesti yllättynyt miten mukava Tollo oli ollut. Luulin sen jo olevan kehu, mutta nica kerkesi vielä toteamaan että hevonen oli lähinnä parantunut ratsastuksellisesti, ei taidoiltaan. Se siitä sitten.

Aikapulani vuoksi olin miettinyt että Tollolle voisi ihan hyvin hommata jonkun innokkaan sielun tuuppailemaan sillä kerran viikkoon sileällä. Siinäpähän olisi yksi sileäkerta vähemmän minulle ratsastettavaa, inhosin koulua muutenkin yli kaiken. Huikkasin asiasta nicallekin, joka ei vielä osannut sanoa juuta eikä jaata. Niin onnettoman huono se päätösten tekemisessä välillä sattui olemaan.

Saavuin tallille ja laahustin talliin. Nappasin Tollon narun mukaan ja lähdin sitten hakemaan hevosta pihalta. Tallustin tarhalle ja huhuilin Tolloa. Sieltähän se löntysteli portille. Topi katseli kauempaa, mutta tällä kertaa se ei tullut häiritsemään. Nappasin Tollon kiinni ja taitelin sen ulos tarhasta. Kerkesin laittaa aidat kiinni ja kääntyä ympäri, kun joku pieni, ruskea ja karvainen vilisti nenäni edestä. Tollo otti valtavan loikan taaksepäin, naru poltti kämmentäni (en tietenkään ollut ottanut hanskoja mukaani..) ja päästin sen lopulta irti. Tollo oli jo poistunut paikalta.
"Ei voi olla totta!" manasin ja lähdin juoksemaan talliin hakemaan houkutinta Tollolle. Nappasin rehuhuoneesta kaura-ämpärin ja siihen kauhallisen kauraa. Sitten juoksin pihalle ja yritin saada selkoa siitä, minne Tollo oli juossut. Sekä se karvainan poninkuvatus, joka oli aiheuttanut Tollon karkureissun. Ravistelin kaura-ämpäriä kulkiessani kohti takatarhaa jonne päin olin kuvitellut nähneeni Tollon juoksevan.
"Tollo!" huusin välillä, jotta saisin kiinnitettyä orin huomion.

Ensimmäisenä maneesin takaa minun luokseni pongahti Siiri. Se tunki päänsä kaurasankkooni ja oli ryöstää sen minulta käsistä. Oli muuten työn ja tuskan takana saada ponin pää pois kauraämpäristä. Nappasin kiinni ponin päitsistä ja kuljetin sitä mukanani.
"Tollo tänne ja heti." kivahdin. Siiri yritti käsipuolessani lähennellä toisessa kädessäni olevaa ämpäriä, mutta ponin yritys tuppasi epäonnistumaan täydellisesti. Tollo teki aidan yli tuttavuutta takatarhojen hevosten kanssa. Se oli nenäkkäin Edin kanssa ja näin jo että kohta nousee etunen ja iskee jonkun lankun poikki. Kiiruhdin siis Tolloa kohti kauraämpäri ojennettuna. Siiri pilisti perässäni, sen minkä jaloistaan pääsi.
Lopulta tyhmä hevoseni tajusi kauraämpärin ja marssi luokseni, nappasin narusta kiinni ja käänsin eläinkaksikon rintamasuunnan tallia kohti. Veisin Siirin talliin ensin, sillä tarha piti tarkistaa.
Olin tallinovella, kun Siiri laittoi stopit. Tollo oli puoliksi jo ovista sisällä, mutta Siiri ei suostunut tulemaan talliin. Kirosin äänekkäästi ja tallin toisesta sivuovesta katsahti ulos Salma.
"Onko ongelmia?" tyttö virnisti.
"Ei toki." kähähdin ja yritin kiskoa ponia liikkeelle. Tollo steppasi jo paikoillaan tylsistyen paikoillaan seisomisesta.
"Autanko?" Salma kysyi astellessaan lähemmäs.
"Jos viitsit."
"Viitsinköhän.."
"Jos nyt vaan otat tämän." totesin ja tuuppasin Siirin Salmalle. Pääsin sitten viemään Tollon karsinaansa ja palasin tarkistamaan Salman ja Siirin tilanteen. Tyttö oli saanut Siirin sisälle.
"Miksi sä otit Siirin sisälle?" Salma kysyi ihmeissään.
"Se oli karkuteillä."
"Ai."
"Aita pitää tarkistaa niin kai sen sitten voi tunkea takas pihalle."
"Voin tehä sen." Salma lupautui. Kiitin tyttöä ja kävin pesemässä käteni kylmällä vedellä. Se kirveli, mutta samalla helpotti jomotusta mikä palaneessa kämmenessä oli. Etsin seuraavaksi Tollon tavaroista helosania ja sipaisin sitä palovammaan.

Kun ensiaputoimenpiteet oli suoritettu menin harjaamaan Tolloa. Tein kaiken yhdellä kädellä, sillä toinen käsi oli kipeä. Harjasin Tollon ja olin lähtemässä hakemaan hevosen satulaa, kun Salma käveli taas ohi käytävällä.
"Hei kuule." tajusin sanoa. Tyttö pysähtyi ja käänähti katsomaan minua.
"Onko sulla kiire?"
"Ööö, ei kai?" Salma vastasi.
"Ratsastatko Tollon?"
"Ai mitä?"
"Tollon voitko ratsastaa mun puolesta? Käteen vähän sattuu niin vaikee yhellä kädellä kunnolla ohjastaa.."
"Joo.. voin mä."
"Kiva, laitan sen valmiiks."

Satuloin Tollon ja kun se oli valmis, niin talutin sen maneesiin jonne Salma saapui hetkeä myöhemmin.
"Stunttiratsastaja valmiina." tyttö naurahti.
"Ei tää nyt niin kauhee oo. Vähän vahva joskus jos sattuu sille päälle. Hyvin sä selviit, vaikka ponityttö oletkin." virnistin.
Salma kipusi puoliverisen selkään ja kokosi ohjat.
"Mä meen tonne katsomaan istuskelee, mee ihan rauhassa omia juttujas."
Tyttö nyökkäsi. Talsin katsomoon ja istahdin sinne seurailemaan tilannetta.

Salma meni Tollolla tosi hyvin. Tyttö ratsasti aika rauhassa, paljon käyntiä ja ravia ja lopuksi sitten laukkaa. Tollo tuntui kuuntelevan ihan hyvin. Välillä sillä oli "en ymmärrä mitä yrität minulle viestittää, älä kutita kylkiäni!" kohtauksia, jolloin pää rävähti ylös ja takajalka saattoi potkaista mahanalle protestoivasti, mutta niitä kävi minullekin silloin tällöin.
Kokonaisuudessaan Tollo tuli hyvin liikutettua ja minun ei tarvinnut kivuta hevosenselkään, vaikkakin jäädyin katsomossa enemmän kuin olisin jäätynyt ratsastaessani. Salma palautti hevosen minulle, kun se oli kävellyt hyvät loppukäynnit. Kiitin tyttöä ja vein Tollon talliin. Hevoselle ei ollut tullut hiki, joten sille riitti yksi ulkoloimi päälle ja sitten vein sen takaisin ulos.
Kerkesin kävellä tallin oville, kun näin ruskean karvapalleron taas vilistämässä maneesinkulmalla.
"Ei hitto se poni on taas irti"

[Jesse]

Hyppäillään

"Sua ei oo näkyny" Jaakko huikkasi Tollon karsinan oven kun näki minut Tollon luona.
"On ollu tässä vähän kaikkea.." vastasin jatkaessani Tollon kavioiden puhdistamista. Jääpaakut olivat todella tiukassa ja minulla oli vain kaviokoukku aseenani. Vasaralla paakut olisi saanut irti alle sekunnissa, mutta en jaksanut hakea vasaraa.
"Likkojako sitä on oltu jahtaamassa?" Jaakko naureskeli.
"Nojaa. Muita menoja." sanoin. Jaakko jäi juttelemaan vielä hetkeksi ja lähti sitten omien töittensä pariin.
Harjasin Tollon loppuun, laitoin hevoselle suojat ja satuloin sen. Estepenkki oli sen näköinen, että se kaipasi rasvaa, mutta se saisi odottaa. Suitsin hevosen ja pujotin ohjat martingaalin renkaista, kiskaisin kypärän omaan päähäni ja nappasin raippani ja suuntasin maneesiin.

Maneesissa oli estetunnin jäljiltä jo esteitä valmiina, joten minun ei tarvinnut itse väsätä itselleni tehtävää. Kävelin tovin, rupesin sitten ravailemaan ja verryttelin Tolloa isossa ravissa isoilla ympyröillä. Annoin sen liikkua reippaasti, mutta halusin hevosen kuitenkin olevan ryhdikäs. Kun Tollo oli saanut vertyä ravissa niin nostin laukan. Tollo hyppäsi laukalle valtavalla loikalla ja jatkoi pitkää sivua pitkin isossa laukassa. Hiljentelin vähän, sillä en halunnut Tollon innostuvan liikaa. Orilla oli taipumuksia ottaa ritolat, kun se pääsi liian pitkäksi ja innostui liikaa. Silloin saattoi tulla muutamia hyvinkin isoja pukkeja ja ratsastaja saattoi vain toivoa pysyvänsä kyydissä jollain ihmeellisellä konstilla. Kontrolli tuli siis säilyttää.

Laukkaverryttelyjen jälkeen annoin orin kävellä hetken. Sitten aloitimme hypyt. Tulin jumppasarjaa, joka oli rakennettu maneesin keskelle. Kolme innaria, yksi laukka, pysty, kaksilaukkaa ja okseri. Esteet olivat minimaalisia (max 50cm), mutta toimivat hyvin lämmittelyhyppyinä. Tollo liioitteli hyppyjensä kanssa, mutta selviydyimme jumpalta ulos hengissä.
Tulin jumpan muutamia kertoja aloittaen innareista ja muutaman kerran toisesta suunnasta aloittaen ensin okserista. Onneksi jumppa oli rakennettu niin, että sen pystyi tulemaan molemmista suunnista. Kun innarit jäivät viimeisiksi, niin Tollo sai olla nopea kintuistaan, sillä se kerätä turhan paljon vauhtia okserin ja pystyn jälkeen, eikä ori oikein malttanut kuunnella pidetteitäkään.

Annoin hevosen huokaista hetken ja jalkauduin nostelemaan esteitä. Nostin samalla toisella pitkällä sivulla olevaa sarjaa ja yhtä yksittäistä okseria, jossa oli alla vesimatto. Sitten kiipesin taas hevosen selkään ja otin kierroksen laukkaa ennen kuin tulin jumpalle uudelleen.
Tollo hyppäsi esteet huomattavasti paremmin, kun puomit olivat korkeammalla. Annoin orin tehdä itse töitä, enkä puuttunut hirveästi sen menoon. Välissä oli tietenkin pakko ottaa kiinni, sillä muuten yhden laukan väli oltaisiin menty innarin ja kahden laukan väli yhdellä laukalla. Innarit ori olisi ponkaissut ilman välihyppyjä. Jumppaa tulin taas molempiin suuntiin ja pienen kävelyn jälkeen tulin koko jutun ratana. Sitten oli taas tauko, jolloin nostin esteitä. Jumpan okserin takapuomi oli 130cm korkeudessa, sarjaeste 120cm ja yksittäinen okseri 125cm. Innarit ja pysty olivat pienempiä. Otin yhden verryttelyhypyn yksittäiselle okserille ja tulin sitten koko höskän ratana muutaman kerran peräkkäin.

Tollo suoriutui hyvin. nica oli hypännyt sillä itse sillä välillä, kun en ollut löytänyt motivaatiota raahautua tallille. Hypyt valoivat minuun kuitenkin huomattavasti lisää motivaatiota treenaamiseen ja kesän kilpailuihin valmistautumiseen. Ehkä Tollolla olisikin jotain mahdollisuuksia pärjätä kesän skaboissa.

[Jesse]

Tollo sai hoitajan, joten jatkossa tässä päiviksessä myös hoitajan tarinointia

------------------------------------

Vammoja, onko niitä?

"Ohhoh.." Salma päivitteli. Nostin kysyvänä katseeni tyttöön ja pysäytin Tollon katsomon viereen. Annoin Tollon juuri hengähtää, sillä olimme menneet alkuverryttelyt ja kohta jatkaisimme treenejä.
"Mitä?" kysäisin.
"Siltä tulee jalasta verta, katohan." Salma totesi ja osoitti Tollon takajalkaa. Yritin kurkistaa, mutta kun kumarruin niin Tollo oli lähdössä lentoon. Laskeuduin siis satulasta nähdäkseni paremmin. Siinä välissä Salma oli jo kerennyt hypätä katsomon laidan yli ja tullut Tollon luokse.

Vasemmassa takajalassa oli noin 5cm vekki vuohisesta ruununrajaan. Irvistin.
"Sen kerran kun en niitä suojia laita.." mutisin itsekseni. Salma kumartui katsomaan Tollon jalkaa, mutta hevonen ei antanut koskea takajalkaansa, herkkis kun oli.
"Pahan näköinen." tyttö totesi. Nyökkäsin. Ei pahimmasta päästä, mutta jalassa olisi huomenna ihan varmasti imppari ja se olisi ihan pölkky. Tuuri mikä tuuri.
Minulla ei ollut havaintoakaan, että missä vaiheessa ori oli jalkansa telonut, ilmeisesti ravatessa tai laukatessa. Olihan se muutaman pukin heittänyt, mutta ei mitään kummempaa riehumista.
"Jaa, se niistä treeneistä." totesin. Nostin jalustimet ja kiskaisin ohjat orin kaulalta. Lähdin taluttamaan sitä kohti tallia. Salma käveli vieressäni.
"Eiks sulla oo tekemistä?" kysyin. Ihmettelin miksi tyttö oli ylipäätään maneesiin eksynyt. No, hyvä että oli eksynyt niin tämä oli huomannut haavan.
"Tulin kattomaan onko maneesissa ketään." tyttö vastasi. Nyökkäsin.

Talutin Tollon tallissa suoraan pesupaikalle. Otin siltä satulan ja suitset pois, laitoin päitset päähän ja laitoin sen kiinni naruihin. Sitten viskasin orille loimen selkään ja lähdin viemään varusteita pois. Nappasin laatikosta mukaani desinfiointiaineen, tervalaastaria ja itsekiinnittyvän pintelin sekä sakset. Palasin Tollon luokse ja huuhtelin jalan, niin että sain hiekat pois haavasta. Verenvuoto oli näyttänyt tyrehtyneen hieman. Desinfioin haavan, laitoin siihen tervalaastaria spraypullosta ja sitten käärin haavan ympärille pinteliä, niin että haava pysyisi puhtaana. Sen jälkeen Tollo sai mennä takaisin karsinaansa. Onneksi haava ei ollut syvä, eikä sitä tarvitsisi ommella.

Jätin satulahuoneeseen lapun, jossa ilmoitin siitä että aamulla jalka saattaisi olla pölkky ja lämmin, ja haava pitäisi pitää hyvin puhtaana. Tarvittaessa kävisin hakemassa Tollolle kuurin eläinlääkäriltä.

[Salla]

Tällaisen pikaisen väsäyksen sain aikaiseksi toimittamaan (väliaikaisesti) päiväkirjan kantta, mitään copyja ei mun osalta tarvitse laittaa (piirtäjien nimethän tosiaan löytyy tuolta vasemmalta kuvan yläreunasta).

tiistai 9.4.2013

Sieltä se kevät tulee[/center]

Ensitapaamiseni Tollon kanssa on lyhyesti ja ytimekkäästi kuvailtavissa sanoilla sekalainen, rento ja hyväntuulinen. Kolmen pöljän rento friikkimiittinki, festarit muutamalle nobody home- tyypille. Olin eittämättä hyvällä tuulella kävellessäni Seppeleen tallipihalla ohi kulkevan ratsukkojonon ohitse käsipuolessa innokkaasti nuuhkiva koira ja laukullinen tavaraa, jotka vaadittiin täydelliseen soluttautumiseen – ilman niitä mä en osannut kotiutua sitten mihinkään.

Talliin saavuin ovesta, jolle oli raivaantunut mukavanlainen tie lumen, jään ja loskan keskeltä ja se oli sen verran kavioiden tallomaa, ettei maaperässä pahemmin tarvinnut liukastella. Päästyäni sisälle vilkaisin ympärilleni, mutta mun suuntavaisto ei osannut yhdistellä paikkoja sillä silmäyksellä ja jouduinkin lunttaamaan hevosten nimikylteistä, missä mentiin. Vasemmalla remusi punaiseen puettu puoliveritamma Blade ja oikea karsina oli tyhjä ilmeisesti ratsastustunnin ansiosta, mutta löysin kuin löysinkin lisäosaan pienellä kyttäämisellä ja bongasin oikean hevosen käytävän ovenpuoleisesta, vasemmasta karsinasta. Siellä se Tollo nyt oli kera paketoidun jalkansa ja jotenkin hassusti vinoon kääntyneen loimensa yltä päältä heinänkorsissa ja turpeessa.

Pinkkiviolettia, pinkkiviolettia, mietiskelin kaivellessani Tollon harjakoppaa. Kaikki tarvittava löytyi ja vielä enemmänkin, tekstiviestillä Jesseltä saamani haavanhoito-ohjeet oli nyt kiinnitetty omistajan pyynnöstä myös muistilapulle karsinanoveen siltä varalta, ettei jompikumpi meistä ehtisi käydä hoitamassa sitä joku päivä. Olin kirjoittanut ohjeistukset asianmukaisesti violetilla geelikynällä ja siistinyt karsinan edustaa viikkaamalla pari loimea nopeasti, mutta nyt olisi sen virallisen vuorovaikutuksen aika, siunatkoon sitä joka hevosenhoidon keksikään. Ava istui nätisti oven vieressä eikä välittänyt siitä että sähläsin remmin kanssa siinä touhutessani. En ollut varma Tollon suhtautumisesta haukkuviin ja häslääviin karvaotuksiin, joten kipaisin sitomassa collienarttuni ensimmäiseen sopivaan lenkkiin lisäosan ovella ja levitin viltin sen alle siksi aikaa, että puuhailisin kaikessa rauhassa hevoseen tutustuen.

Avattuani karsinanoven menin heti kättelyssä irrottamaan loimen, jonka remmit sai kätevästi auki ilman suurempaa kumartelua omintakeisen, puhtaasti piehtaroimalla aiheutetun asennon vuoksi ja silittelin Tolloa samaan aikaan. Ori katsoi välillä tänne ja välillä tuonne ja tunki turpansa suurin piirtein joka paikkaan. Annoin sen haistella itseni läpi samalla kun nappasin riimun ja narun ovesta, heitin loimen käsivarrelleni ja rupesin työhön.

Näin ensimmäisellä kerralla nyt ei yleisestikään ollut mitään suurempaa tekemistä, mutta juoksutus tai maastokävelyt saivat jäädä nollille jalan ansiosta. Pikkuruisen lenkin voisi käydä pyöräyttämässä tallipihan ympäri vähän myöhemmin tarkkaillen kinttujen kuntoa – aluksi kokeilisin helppoja hevoshierontaniksejä harjattuani Tollon huolella, sillä lihasten vertyminen hierontasessiota varten oli tärkeää taipuvuuden kannalta.

Sain riimun Tollon päähän tehokkain kädenliikkein, vaikka korkeusero päätään nostelevan melkein sataseitsemänkymmentäsenttisen hevosen ja pituudella 155 kymmenen millin pätkää varustetun ihmisen välillä oli hauskaa katseltavaa. Naru loksahti kohdilleen ja lähdin kävelemään hevosen kanssa käytävällä kaapaten harjakorin putsausaineilla ja leivänkannikoilla lastattuna toiseen käteen. Pesari oli onneksi tyhjä, ja Tollo meni sinne kummempia kyselemättä, kun sidoin orin kiinni ja rupesin valmistelemaan hoitosessiota.

Ensimmäisenä irrotin siteen Tollon kermanvärisestä takajalasta ja valutin vettä hetkisen aikaa haavan päälle. Sitten kuivasin sen kevyesti ja annoin tuulettua sillä aikaa, kun tein selvää pehmeästä karvapeitteestä. Puhdistin ja puunasin joka puolelta huolella painaen hieman, jotta lihakset lämpiäisivät. Liikuntatuokion jälkeinen hetki olisi tietysti ollut otollisin tälle toimenpiteelle, mutta vähän kylmiltäänkin se kyllä toimi ihan hyvin. Perusharjauksen jälkeen putsasin erityishuolella jalat ja pään ja kävin vielä pehmeämmällä sualla koko vartalon läpi – me kaikki hevosihmiset rakastetaan karvanlähtöaikaa, eiks jeh?

Harjattuani Tollon pidin pienen rapsutteluhetken, kyhnytin sen otsaa ja kaulaa ja niskaa ja silittelin sitä hetkisen. Tutustumisemme perusta oli näköjään aika puhdas, Tollo kun vaikutti aika perusteelliselta hevoselta – nimensä väärti, jos näin voi sanoa. Heitin viltin sinisilmän ylle siksi aikaa, että ehdin sekoitella melassivedet, ja jätin lämpimän seoksen liukenemaan hieman sivummalle sillä aikaa, kun rupesin hieronnan ensimmäiseen osaan. Helpoin ja vähiten vaativa liike taisi olla monelta helpommalta kurssilta tuttu belly lift, ja tälläkin kerralla sovellettaisiin noviisioppeja – alustakin oli sen verran liukas, että mitään kummempia ei kannattanut ryhtyä kokeilemaan. Tollo tuijotteli puuhiani, kun nostin käteni kämmenpuoli ylöspäin nostaen sormenpäät yhteen ja päällimmäisiksi. Löydettyäni keskikohdan vatsalinjasta lähdin vetämään sormenpäitä sitä pitkin noin vatsan puolesta välistä eteenpäin kohti ryntäitä.

Tollolla meni hetki, ennen kuin liikkeen idea valkeni, mutta lopputuloksena pyöristetty, pienikin selän ylöspäinnouseva liike ja pään kevyt taivutus ja venytys eteenpäin onnistuivat kuitenkin hyvin. Eteentaivutus ja kylkiliikkeet oli vielä käymättä, mutta ennen niitä venyttelin jalat asettaen kavion polvieni väliin venyttäen eteenpäin. Kartalla ei taidettu olla ihan kumpikaan meistä, mutta ainakin oikeilla suunnilla jos määränpää jäikin tavoittamatta. Tein leivän avulla eteentaivutuksen vuohisen tasolle sekä etujalkojen väliin ja siirryin kylkiin – lapa, kuve. Pää kääntyi uutterasti ja venyi pitkälle, ja annoin Tollon rouskuttaa loput leivät rauhassa paikoillaan kun asettelin loimen sen päälle ja rupesin hoivaamaan jalkaa.

Helosan-betadine-haavaspray- yhdistelmä oli tutumpi vuotaviin haavoihin, mutta rupeutunut, hieman märkivä viilto oli silti hyvä hoitaa kunnolla. Sidoin ohuemman pätkän kipsiä haavan kohdalle pehmikkeen päälle ja laitoin tarrakiinnityksen paikoilleen. Kylmäsin jalkaa varovasti niin, että side jäi jääpussin ja jalan väliin – se oli kuitenkin niin ohut, että toimenpiteellä oli jonkinlainen vaikutus. Pääsin juottamaan melassivedet Tollolle ja palasin sen kanssa omaan karsinaan, kun hoitohetki oli sillä selvä.

Avvy löytyi taas sopivasta kohtaa ja vaikka Tollo oli ollut oikeen mukava ja varteenotettava frendi, jonka kanssa touhuaisin mielelläni, sen kanssa olemisessa ei ollut sen kummempia pulmia ja näin ollen pääsin muutaman taluttaessa tulleen mustelman (miksi Tollo nyt katsoisi kavioiden paikkaa, kun se kävelee?) kera suuntaamaan kohti oleskeluhuonetta.

[Salla]

perjantai 12.4.2013

Rataharjoittelua
tarina kirjoitettu loppuun 16.04.13[/center]

Hymähdellen astelin Seppeleen tallirakennuksen lisäosaa kohti hakemaan Tollon tarhatarvikkeita välittämättä laukussani iloisesti vilkkuvasta lääkärinmääräyksestä. Tähän selkään ei tarvittu enää yhtään skoliooseja lisää, kiitos vaan, ratsastusharrastuksessa ne oli hitonmoinen este - jos muutoin suhteellisen mutkattomana pysynyt varteni rupeaisi yhtäkkiä taipumaan quasimodo-tyyliin niin mä romahtaisin siihen pisteeseen. En ollut sitä sorttia, joka luikahti sieltä mistä aita oli matalin, mutta tässä suhteessa olis tehnyt mieli painaa ohjeistukset villaisella ja jättää tohtori ihmettelemään, kun asiakas ei saavukaan.

Nappasin violetin sävyllä varustetun riimun ja narun karsinanovesta tietäen, että Tollo tarhaili oritarha ykkösessä Topin kanssa. Minun ei ollut vaikea hahmottaa oikeaa paikkaa, sillä kermakarva oli teemavärinsä kanssa sen verran silmiinpistävä yhdistelmä, että sen erotti helposti tallinovelta. Ilmeisesti joku muukin oli päättänyt tuppautua hakureissulle, sillä tarhassa riekkuva ruunikko näytti välttävän portille saapuvaa miestä mitä taitavimmilla liikkeillä. Hölkyttelin hupparissani seuraksi ja ryhdyin viheltelemään Tollon nimeä. Ori käänsi päänsä, muttei jaksanut tulla lähemmäksi. Vaikka välillä tuntuikin, että vähintään yksi muumi puuttui sen sisäisestä laaksosta, oli sillä päässä totuuden siemeniä ainakin yksi tai kaksi.
- Oletko sä se Tollon uusi hoitaja? Topin kiinni saanut mies kysyi. Silmiä kirvelevään oranssiin pukaistu ori yritti kiskoa itsensä kohti tallia, mutta taluttaja pukkasi sen takaisin. Mäkin kyllä yritin tehdä kaikenlaista vatsalihasliikettä, mutta vastus yli viisitoista senttiä selkä-pää kontrastina korkeamman hevosen pitämiseen oli aika naurettava. Tollo heilautteli päätään ja yritti paeta kauemmaksi kinoksista, mutta sain sen hidastamaan ja kävelin päättäväisesti herran pään kohdille. Laskin kämmeneni nenäpiille pujottaen riimun näppärästi kohteeseen.
- Joo, olen mä! Salla, esittäydyin hymyillen. Olin toistaiseksi tavannut tallilaisista vain Jessen ja Salman, Bonnien sponsoriratsastajan, joka oli ehkä enkelimäisin tuntemani persoona - positiivinen, vaikkakin välillä hajamielisen oloinen. Mun pitäisikin käydä ilmoittautumassa Annelle jahka kerkeäisin.
- Daniel, Topin orja, vastasi mies ystävälliseen sävyyn ja lausahti muutaman tarkasti harkitun sanasen kiirehtivän ratsunsa suuntaan. Kiepsautin Tollon oikein päin porttiin nähden ja lähdin Topin ja Danielin perässä kohti tallia ja ainakin hoitohevoseen nähden uutta tuttavuuttani - ratsastusta.

Tollo pyörähti päiväheinien luokse innokkaasti ja sain tilaisuuden riipaista loimen sen päältä täysin ilman komplikaatioita, jee. Taittelin villaviltin oveen samalla kun rupesin valmistelemaan harjaussessiota, eikä Tollo tuntunut edes huomaavan kun rupesin harjailemaan sitä puhtaaksi selkäännousua varten. Putsasin jalat, kyljet, selän, vatsan, kaulan, pään, ihan jokaisen paikan mihin harjakäteni ylettyi ja kävin sitten satulahuoneessa pöllimässä paikan päälle kermakarvan varusteet - satulan ja suitset martignaaleineen sekä pintelit ja patjat - hokkikelit oli jo ohitettu kunnialla, ainakin suurimmaksi osin.
- Kuules poni, mulle tulee omaksi sun sukulainen. Sun siskontyttö, virnistin kyykistyessäni käärimään pinteleitä toisen tehdessä selvää uhkaavasti pienenevästä heinäkasasta. Katsoin, että pinteli oli tarpeeksi tiukalla, ja kiinnitin tarrat siirtyessäni seuraavaan jalkaan. Vasta viimeisenä tein operaation takajalalle, johon oli edellinen haaveri sattunut, ja kääräisin pintelin samalla tavalla sen ympärille kuin muidenkin. Tarrat kiinni ja varustamisen vuoro, wauwau.

Satulointi sujui ihan mukavasti, joskin jouduin ähkimään pituuteni kanssa hetkisen saadakseni satulan pysymään suorassa edes sen aikaa, että sain vyön kiinni. Sitten ryhdyin suitsimaan, ja koska olin kiinnittänyt martignaalin jo aiemmin satulavyöhön, pujottelin ohjat sen läpi ennen kuin tarjosin Tollolle kuolaimia. Ori jaksoi nakella niskojaan ylöspäin, mutta lopulta sain suitset päähän ja remmit kiinni ignooraten Tollon yritykset sylkeä kuolaimet pois suustaan. Vähän vierailla vesillä kävellen laitoin kypärän kiinni ja varustauduin kouluraipalla ja paksuilla nahkahanskoilla. Huppari oli tarpeeksi lämmin ratsastaa, ja pirteissä väreissä tartuin Tollon ohjiin, työnsin oven auki ja lähdin kävelemään eteenpäin uudet farkkuratsastushousut jalassani - nekin joutuisivat koetukselle tänään.

Maneesille ei paljoa tarvinnut liukastella, ja löysimme tiemme yksinäiseen harjoittelun muutaman silmäparin istuessa katsomossa. Hoksasin Salman ja viitoin tyttöä apukäsiksi pysäyttäessäni Tollon maneesin keskelle. Ruskeahiuksinen tyttö sulki oven ja otin enkkuviltin pois Tollon päältä. Salma kiikutti jakkaran vierelleni.
- Sä näköjään kokeilet nyt sitten vähän isompaa ratsua? hän kysyi hymyillen, kun kampesin itseni satulaan kiristettyäni vyön sopivan kireälle.
- Joo, en oo hevoskokoisella otuksella mennyt aikoihin! Saa nyt nähdä mitä tästä tulee, naurahdin takaisin, kerin ohjat käsiini ja kannustin ratsun uralle.

Ylhäältä käsin Tollo ei tuntunut mitenkään kauhean valtavalta, vaikka parikymmentä lisäsenttiä tottumaani korkeuteen toivat omanlaista tatsia tähänkin harrastukseen. Sen sijaan askeleet olivat paljon isommat kuin sellaiset mihin mä olin tottunut, vaan täytyihän se tottua näihikin. Leijonanharppauksilla etenevä sinisilmä sai kävellä uralla hetken aikaa, kunnes rupesin keräilemään ohjia ja taivuttelemaan Tolloa pohkeeseen tehden voltteja, kulmatyöskentelyä ja vaatien reipasta tahtia. Hevonen oli vähän nihkeä ulkopohkeeseen, vaikka totteli johtavaa ohjaa nätisti, mutta heitti kalanruototyöskentelyksi ja rupesi painamaan kädelle hyvin herkästi. En lämpännyt kauaa käynnissä vaan siirryin muutamien toistojen jälkeen raviin suuntaa vaihtaen ja rupesin totuttelemaan kevennykseen isompien askelien tahdissa.

Tollo painoi kovasti alas kuolaimelta ja sen muoto oli hyvin pitkä, joten aloitin heti kokoamalla reilusti ja luomalla pehmeämpää vipuvaikutusta nenäpiihin, kuolaimeen ja tein paljon erilaisia kaarevia uria liikutellen kuolainta kevyesti. Ori oli nihkeällä päällä, mutta parin pohkeella napautuksen jälkeen energia ja eteenpäinpyrkimys alkoivat löytyä niin, että pääsin vaihtelemaan tempoakin kevyesti. Myös raskaus alkoi keriytyä pois sitä mukaa, kun tein paljon reippaita tehtäviä ja ratsastin Tolloa jatkuvasti pelkän maisematsiigailun sijaan. Se pehmeni suustaan suunnanvaihdon jälkeen ja uskaltauduin kokeilemaan vähän askeleenpidennyksiä ja -lyhennyksiä sekä kokoamisia, joista erityisesti pidennykset sujuivat hienosti. Käyntitauon jälkeen aloin hahmottamaan kirjaimilla pienimuotoista rataa maneesiin.

Olin onnistunut laskemaan mieleeni jonkinlaisen hahmotelman, ja aloitimme radan klassisesti suoristuksesta keskihalkaisijalla. Tollo alkoi jo nykiä eteenpäin, ja yritin saada sen liikkumaan mahdollisimman pienillä avuilla. Sopivan asennon saatuani nostin pysähdyksestä harjoitusravin, josta lähdin työstämään kootumpaa muotoa ja pidentämään askelta saadakseni koko vartalon toimimaan nätisti. C:stä vasemmalle, S:ästä lyhyt halkaisija keskiravissa suoristaen P:hen, siitä jatkaen oikeaan kierrokseen ja K:sta E:hen lyhyt keskikäyntipätkä, E:ssä keskiympyrälle, ensimmäinen puolisko ravissa taivuttaen ja toiselle vasta-asetus, josta takaisin uralle, C:hen, valmistelu ja laukannosto pitkälle halkaisijalle. Pituushalkaisija A:han kootussa laukassa, A:sta kohti pitkää sivua ja käyntiin, sulkuja ja avoja asettaen ja kääntäen pitkän sivun verran, kokoaminen, pysähdys C:stä ja peruutus 4 askelta, taas eteenpäin, pitkälle sivulle harjoituslaukkaa ja siitä hallitusti keskilaukkaan, laukanvaihtoja käynnin kautta, hidastus ja rata loppuun pysädyksen kautta.

Kokonaisuudessaan rata sujui ihan hyvin. Keskiravi oli työstetty jo, käynnissä Tollo jäi vähän hidastamaan mikä jätti ravipätkälle hieman nopeamman askelvaihdon kuin oli tarkoitus. Vasta-asetuksessa takaosa asettui aluksi hieman nihkeästi ja takajalat näin ollen oikealle, mutta suoristamalla selvittiin. Tollo viskoi päätään jonkin verran, muttei yrittänyt pullikoida muuten vastaan sen enempää. Laukannostossa pala nousi kurkkuun, ja selkeistä avuista ori lähti menemään reippaassa tempossa niin, että lyhensin laukkaa reilusti ja vasta B:n ja P:n välillä päästiin oikeasti koottuun laukkaan. Taivutukset sen sijaan menivät ihan hyvin, tosin Tollo oli loppupeleissä menossa niin vahvasti, että jäi etuosastaan hyvin heikoksi ja ratsastajaankin nousi rahtunen epätoivoa. Laukat sujuivat myöhemmin kivasti, yhdessä kootussa pätkässä nähtiin oikea ilopukki ja taas vähän kokoamista lisää. Etuosasta Tollo jäi helposti alas, mutta kokosin ja taivutin taas ja annoin vähän vapaampaa menoa. Peruutuksessa oltiin ihan okei-linjoilla, vaikka se tuntuikin vievän reilusti aikaa, ja suorituksen keskilaukka oli suhteellisen hataraa oikealle-vasemmalle- duunia. Laukanvaihdot olivat sen sijaan ihailtavan hyvät, vaikka olin hiessä ne tehtyäni ja aiemmin vähän kylmältä tuntunut sininen huppari alkoi hiostaa, huh. Viimein jätin Tollolle pidempää ohjaa ja ratsastin katsomolle.

- Sainko mä hyväksytyn? virnistin Salmalle, kun tyttö otti hupparini vastaan ja päätin ratsastaa loppuun pitkähihaisella.
- Joo, ne laukanvaihdot oli tosi hyviä, hän hymyili.
- Mut treeniä te tarviitte kyllä, siitä se ehkä tulee. Mä olen suurimmaksi osaksi vain nähnyt Jessen hyppäävän.
- Totta, tähän tää ei jää, vastasin kulauttaessani juomapullon pohjat sisuksiin. Lähdin jatkamaan loppuverkkoja, Salma poistui maneesista ja homma luisti loppuun asti mukavasti. Lopussa aloin jo menettää hallintaani ja Tollo venyi ja vanui sinne sun tänne, mutta kootessani sain sen pelittämään loppuun asti. Kypärä hiosti ja kaarrossa ratsu olisi rynninyt läpi maneesin seinän, jos olisi vain saanut. Olin juuri lähdössä hakemaan vilttiä, kun se jo laskettiin käsilleni. Ruskeahiuksinen tyttö hymyili edessäni ja rapsutti Tolloa.
- Kiitti, hymyilin, - mä olen Salla! Kuka sä olet?
- Hypen hoitaja Britta, tyttö esittäytyi ja auttoi minua levittämään viltin samalla, kun pidin Tollosta kiinni. Löysäsin vyötä, kaivoin puhelimen taskustani ja näppäilin Jesselle viestiä, kun maneesi alkoi täyttyä puheensorinasta. Lähdin hevonen käsipuolessani Britan perässä tuntilaisten tieltä enkä välittänyt Tollon pöllöilystä, kun sain sen talliin asti, riisuin viltin, satulan, suitset ja pintelit ja rupesin hoitamaan hevosen loppuun asti.

Melassiveden ja linimentin jälkeen olin loimittanut Tollon huolella ja jätin sen rauhassa karsinaansa. Vein varusteet takaisin satulahuoneeseen ja onnekseni törmäsin Anneen - olisin muuten varmaan unohtanut koko asian. Varustekatsausta tekevä nainen kohotti kysyvästi kulmiaan, kun saavuin paikalle.
- Salla, Tollon hoitaja, esittäydyin.
- Jesse pyysi ilmoittautumaan sulle, kun jotain tuntijuttua katottiin.
- Aa, moi ja tervetuloa Seppeleeseen! Mä olen Anne. Oliko teillä minkälaisista tunneista puhe? hän kysyi.
- No koulutunneista ja maastoista, Jesse hyppää Tollon itse, selostin paketoidessani suitsia, joiden kuolaimet olin pessyt äskettäin. Anne nyökkäsi.
- Voidaan kattoa kalenteria vaikka oleskeluhuoneessa tai toimistossa kohta. Sä voit mennä hörppäämään sinne jo kaakaota, ulkoasusta päätellen ollaan oltu treenaamassa? hän hymyili.
- Joo, mä menen.

Tallin yläkerrassa sijaitseva tupa oli täynnä henkilöitä. Ehdin istahtaa nahkasohvalle pitkäkseni jalkoja oikoen, kun punatukkainen, arviolta aika lailla samaa ikäluokkaa kanssani oleva tyttö saapui paikalle. Hän kävi hakemassa keksipaketin ja kaakaomukin ja huomasi minut.
- Otatko sä? tyttö kysyi laittaessaan kaakaota.
- Joo, voisin mä, kiitos, hymyilin. Jäsenet alkoivat olla rikki, ja ehdin juuri ja juuri laittaa viestin loppuun. Hengissä, koulutreeni sujui ihan hyvin. Tehtiin ratatyöskentelyä. Iluksi esittäytynyt tyttö ojensi kaakaomukin käteeni ja vedin jalkani koukkuun, jotta hän mahtui sohvalle; sitten rupesimmekin jo vaihtamaan sanaa siitä, mitä tehtäisiin ensi kerralla, kun herra hevosenomistajakin saattaisi tulla paikalle - tai sitten ei.

Kuva tulee!

Super-merkki ansaittu hienosta, monipuolisesta ja jouhevasta tekstistä:

~Anne