|
Post by Karoliina on Sept 2, 2008 14:39:31 GMT 2
02.09.2008. Pelottavat koulukiemurat.
Olin pitännyt lupaukseni, ja tullut koulun jälkeen takaisin tallille. Rymistelin alas olekseluhuoneen rappuset, ja käppäilin suoraan satulahuoneeseen. Nappasin suitset, satulan ja harjapakin yhdellä kertaa mukaani, ja kiirehdin ulos satulahuoneesta.
Käytävällä kaikui hiljainen jumputus. Joku oli näköjään naksauttanut pölyisen radion päälle, joka soitti iskelmää. Huokaisten jätin kamat Aksun karsinalle, ja sieppasin riimunnarun käteeni. Eikun kaakkia hakemaan.
Kävelen hyräillen kentälle, vierelläni jolkotteleva Aksu. Käännän ruunan ympäri, ja lasken jalustimet. Nopsasti ponnahdan ponin selkään, kiristän vyötä reiällä ja mittaan jalkkarit sopiviksi. Napautan pohkeet nelijalkaisen kylkiin, jolloin se nytkähtää energisesti liikkeelle. Ohjastan ruunan uralle, ja liutan ohjat käsistäni.
- Lopeta tuo, ei ole aikaa!, karjaisen ruunalle, joka sätkyilee allani ja yrittää karata. Huokaisten löysään ohjaa, ja saan Aksun kulkemaan taas nätisti. Ruuna jolkottelee laiskaa ravia, kun käännän sen päätympyrälle. Edessä olisi vauhdikas kouluvääntö.
Katseeni on kiinittynyt kentän kulmaan, joka lähestyy vauhdikkaasti meitä. Tai siis Aksu sitä. Takerrun kuin takiainen ruunan hulmuavaan harjaan, ja nipistän silmäni viiruiksi. Samperin poni kun ajattelee omilla aivoillaan. Aina ollaan melkein kuolemassa, kun se ryöstäytyy käsistä. Aivan kuin näkymätön seinä olisi ilmestynyt vastaan, niin nopeasti Aksu päätti jarruttaa. Lensin kuin leppäkeihäs ruunan kaulan ylitse.
Päässäni pyöri, ja tunsin suussani hiekan maun. Oksettava olo valtasi minut, kun yritin saada itseäni nousemaan. Päätäni vihloi, se oli ilmeisesti osunnut juuri kentän kulmaan.
- Aksu, missä sä oot?, kuiskasin hiljaa ja yritin erottaa ruunaa. Päässäni pyöri entistä enemmän, mutta onnekseni sain tukea jostain karvaisesta. Aksu hörisi matalasti, ja tuuppi samettisella turvallaan selkääni. Jotenkin onnistuin pääsemään pystyyn, ja takerruin nopeasti ponin harjaan.
Carkki oli ollut oikea enkeli, kun oli lupautunut hoitamaan Aksun. Päätäni jomotti kahta kauheammin, kun makasin oleskeluhuoneen risalla sohvalla. Ummistin silmäni hetkeksi, ja taisin nukahtaa.
(27HM)
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 3, 2008 16:45:16 GMT 2
03.09.2008. Pienet on aivot, suuret on ajatukset. [28HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 3, 2008 17:27:29 GMT 2
Juu, tää tarina löyty tuolta arkistojen saloista :3 Muutin vain päivämäärän, muuten sama tarina. ------------------------------------------------------------------------------------
03.09.08. Mutavelliä ja pikkuisia poneja.
Taivas oli mustunnut kerta heitolla, joten olin tyytynnyt vain hoputtamaan isäni ylös laiskanlinnasta auton rattiin. Nyt maisemat vilahtelivat - eikun siis matelivat - ohitseni. Huokaisten loin murhaavan katseeni isääni, joka täräytti korvia raastavan melodian huulilleen. Mies murhattaisiin, jos tuo jatkuisi vielä pitkään.
Mieleni olisi tehnyt pamauttaa Jaakkoa nyrkillä. Niin viisasteleva mies välillä sattui olemaan. Mutta koska Anne ja muuan tallityttö seisoskelivat käytävällä, tyydyin vain irvistämään happamasti ilveilijälle.
- Pidä huoli omista asioistas, tai saat mustan silmän, sanoin hiljaa tallimestarille, joka virnuili hyväntuulisesti. - Olen ehkä pätkä, mutta sisua löytyy, muista se, lausahdin ennen kuin Anne tuli juttelemaan Jaakolle. Häippäsin salamana satulahuoneeseen, jossa kahmaisin käteeni harjapakin.
Aksu värjöitteli kylmässä tuulessa portin pielellä, ja hörisi lempeästi nähdessään minut. Nappasin ponin riimusta kiinni, ja lähdin taluttamaan sitä takaisin tallin lämpöön. Poni venkuloi otteessani, ja yritti livistää. Huokaisten kiskoin tappelevan ponin perässäni talliin.
- Aksu, Aksu, mutisin puoliääneen tuntilistaa. Ruuna menisi ensimmäisen tuntinsa puolentunnin kuluttua, joten kerkeäisin hyvin hoitamaan sen.
Pikapikaa harjasin hoidokkini, ennen kuin pienempi ratsastaja ilmestyi luokseni.
- Voinko mä satuloida sen?, pikkutyttö kysyi ujosti ja vilkaisi minuun. Hymyillen nyökkäsin ja ojensin satulan tytölle. Vaalea hiuksinen tyttö alkoi reippaasti varustamaan Aksua. Hymyillen katsoin vierestä, ja olin tyytyväinen ponin lempeään käytökseen.
Rankkasade oli yllättänyt tuntilaiset, jotka kiersivät litimärkinä vellistä kenttää. Kylmissäni häippäsin sisälle talliin, ja sain mukaani Wearin ja Adan. Kylmästä väristen tempsuttelimme yläkertaan, josta kantautui kaakon ja vasta leivottujen pullien tuoksu.
- Pullaa! Wear hihkaisi ja rymisteli ensimmäisenä pullien kimppuun. Pipsa tarjoili kaakota, jolloin nappasin mukin käteeni ja pullan kouraani. Iloinen rupattelu ja pullien mussutus täytti oleskeluhuoneen. Sääli ratsastajia, jotka menivät tunnilla. Jäävät aina kaikesta paitsi.
[29HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 4, 2008 14:25:17 GMT 2
04.09.08. Puunausta ja hikeä.
Tuntilaiset virtasivat ohitseni, kun astelin talliin. Huomasin, että Aksukin oli liittynnyt tuon ryhmärämän seuraan, joten päätin pistää töpinäksi. Minulla olisi tasan kaksi tuntia aikaa, ennen kuin joutuisin palaamaan läksyjen pariin. Vihellellen hyppelehdin kottareiden luokse, jotka sieppasin matkaani.
Pyyhkäisin hikeä otsaltani, jatkaen sonnan nostelua karsinasta. Viereisessä karsinassa Carkki leperteli Palmikolle.
- Kuuma päivä, vai mitä?, tyttö kysäisi yllättäen, ja asetteli satulan tamman selkään. - Jeps. Vähä kiire kun nuo typerät läksyt odottavat, puhisin ja tunkaisin viimeisenkin kikkareen ja märän kohdan kärryihin. - Otan osaa. Lähdempä tästä ratsimaan, Carkki huikkasi ja veti Palmikon perässään ulos. Huokaisten työnsin painavat kärryt liikkeelle, ja lähdin kuskaamaan lastia lantalaan.
Jätin kottarit seinustalle, ennen kuin häippäsin takaisin Aksun karsinalle. Levittelin vasta laitetut turpeet, ja huokaisin syvään. Päätin tehdä suursiivouksen niin Aksulle kuin sen kamoille ja asuintilalle. Kipaisin hakemassa sienen, ja palasin taas vihellellen ruokakipon ääreen. Hampaat irvessä jynssäsin vaikeammankin tahran irti kiposta, ennen kuin tarkastin juoma-automaatin laidan.
Aksun ratsastaja purkasi ruunaa rauhallisesti, kun minä taas norkoilin karsinan ovella. Hymyilin tytölle, kun tämä oli saannut työn päätökseen. Nappasin Aksun riimusta kiinni, ja talutin ponin ulos. Rautiaankimo pomppi kuin aropupu, ja koetteli hermojani. Muutaman ruman sanan jälkeen oli jäniksemme laitumella, ja minä satulan ja suitsien kimpussa.
[30HM!]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 5, 2008 17:10:37 GMT 2
05.09.08. Vihdoin alkaa viikonloppu.
Astuessani talliin, näin ensimmäisenä Aksun käytävällä. Pieni tyttö, luultavasti n. 11-vuotias putsasi ponin kavioita. Ensimmäinen ajatus joka kävi mielessäni, oli että tyttö oli tuntilainen. Astelin hymyillen tytön luokse, ja taputin hoidokkini kaulaa.
- Kuka sä oot?, tyttö kysyi ujosti, ja katsoi minua pelokkaasti. Kerroin oman nimeni ja sanoin hoitavani tätä pölhöä ponia. - Mun nimi on Hanna, ja mä meen tällä estetunnilla, Hannaksi esittäytynyt tyttö hymyili kuin Naantalin aurinko. Nyökkäsin ja häippäsin hakemaan kottareita.
Lappasin sonnat yksi toisensa jälkeen kottareihin. Pyyhkäisin hikeä otsaltani, ennen kuin jatkoin märkien kohtien nostelua. Kyllä karsinan siivous osaa olla raskasta. Hetken päästä jo lykkäsin kitiseviä kärryjä lantalaan, joka pursusi kaiken maailman jätöksiä.
Huokaisten rysähdin istumaan sohvalle Sastun ja Jossun väliin.
- Rankka päivä?, Jossu kysyi ja käänsi lehtensä sivua. Mutisin myöntävän vastauksen, ja sieppasin hevoshullun käteeni. - Täytyis tästä lähtee ratsimaan Antulla, Sastu sanoi ja näpräsi hupparinsa nauhoja. - Eikös Anttu menny estetunnille?, kysyin hämmentyneenä ja nostin katseeni lehden otsikosta Sastuun. Tyttö pudisti nopeasti päätään. - Sen ratsastaja ei tahtonnutkaan mennä Antulla, ja sai Hensun, Sastu hymyili ja nousi sohvalta. Mutisin jotain, ja jatkoin lukemista.
Norkoilin karsinan ovella, ja odotin että tyttö oli saannut satulan ruunan selästä.
- Jätä sille vaan suitset. Käyn sillä vielä maastossa, sanoin nopeasti ja kipaisin hakemassa kypäräni. Palatessani tyttö taputteli ponia, ja tarjosi ohjat sitten minulle. Hymyillen lähdin taluttamaan Aksua ulos. Ulkona punnersin hoidokkini selkään, ja ohjasin sen maastoon.
[31HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 6, 2008 14:34:06 GMT 2
06.09.08. Tiukkaa treeniä. En tehnyt ratsijaa, kun se meni aina suttuun tai pilalle. Kuva muutenkin ihan männiköstä... [32HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 7, 2008 19:42:30 GMT 2
07.09.08. Pikavisiitti.
Pyöräilin hiekatietä pitkin kohti Seppelettä. Päivä oli hurahtanut läksyjen ja Simorassa asuvan konini seurassa, joten pääsin vasta nyt Aksun kimppuun. Hämärässä illassa kurvasin tallipihaan, joka oli valaistu lampuilla. Huokaisten syyssäsin romun parin muun pyörän seuraan ja tepastelin sisälle talliin.
Jaakko lakaisi viimeisiä heinänkorsia käytävällä, kun luikahdin lämpöiseen satulahuoneeseen. Nappasin Aksun harjapakin, ja lähdin huoneesta.
- Ja taas yksi hoitaja, joka tulee tapaamaan yömyöhään hoidokkiaan. Mikä noissa koneissa nyt noin viehätää?, Jaakko mutisi itselleen kun kävelin miehen ohitse. - Älä pelkää, hoidan Aksun nopsaan, tokaisin miehelle ennen kuin kurkistin ruunan karsinaan. Poni mutusti tyytyväisenä heiniään, eikä huomannut minua. Hiljaa avasin karsinan oven, joka narahti pienesti. Aksu säpsähti ja katsahti minuun. Hymyilin ponin hämmentyneelle katseelle, ja astuin karsinaan. Ruuna hörähti hiljaa, ja jatkoi syömistä.
Kumisuka pyöri levottomasti rautiaankimon ponin karvalla, poistaen likaa koko ajan. Huokaisten uppouduin omiin ajatuksiini. Vaimeat askeleet ja luudan sivallukset kantautuivat käytävältä. Hätkähdin ajatuksistani, Aksun nyplätessä lenkkarin kärkiä. Hymyilin leveästi hoidokilleni, ennen kuin keskityin sen harjaukeen.
Nopeasti puhdistin viimeisenkin kavion, kuulessani Jaakon 'talli sulkeutuu kohta' - huudon. Hymähtäen tyrkkäsin kaviokoukun harjapakkiin. Aksu imuroi viimeisiä heinänkorsia suuhunsa, ja käänteli korviaan rauhallisesti. Hetken ponia tapitettuani, kuulin kuinka kamala hörinä ja hirnunta taittui tallissa. Se oli tuttu ruoka näkyvissä! - huuto. Hymyillen pörrötin Aksun harjaa, ponin tultua eteeni. Moiskautin märän suukon welshin turvalle, ja sain sen pärskähtämään inhosta.
- Et näköjään tykkää suukoista, virnuilin ja huomasin Jaakon Aksun karsinan ovella. - Mä voin antaa sille noi mössöt, tarjoiduin ja sieppasin ponin ruoka-annoksen kouraani. Kiepautin sen ruunan ruokakuppiin ja hetkessä oli poni sen kimpussa. Nappasin harjapakin kouraani, ja luikin vähin äänin ulos karsinasta.
- Hyvää yötä, kuiskasin ja kipaisin viemässä pakin satulahuoneeseen. Sitten lähdin hiljakseen ulos hämärään.
[33HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 9, 2008 18:02:38 GMT 2
09.09.08. Tunteet pinnalla.
Tunsin itseni murtuneeksi. Aivan kuin joku olisi ryöstännyt elämäni, ja jättännyt minut kärsimään yksin. Huokaisten astelin sisälle lämpimään talliin. Musta hupparini valui vettä, ja hiukseni olivat takussa. Katseestani saattoi erottaa kaipuun, joka ei hävinnyt ikänä.
Murahdin jotain epämääräistä tervehtivälle Jossulle. Käytökseni sai tytön pois tolaltaan, mutta en jäännyt pyytelemään anteeksi. Jalkani liikkuivat hitaasti kohti Aksun karsinaa. Pahaksi onnekseni näin että sielä hääräsi tuntilainen.
- Voi ei!, mutisin hiljaa, ja tapitin tyttöä. Musta hiuksinen, n. 11-vuotias tyttö hääräsi Aksun kimpussa, ja ponin ryökäle vielä nautti siitä! Masentuneena astuin sisälle karsinaan, ja tarjosin apua. Sain kuitenkin töykeän vastauksen.
- En tarvii keneltäkään apua! Osaan kyllä hoitaa hevosia, joten voit kalppia matkoihisi, tyttö sähisi ja mulkaisi minua ikävästi. Nipistin huuleni yhteen, että en olisi alkannut raivoamaan.
- Minun nenilleni ei nokkavat pikkuleidit hypi! Sen saat kyllä huomata, huudahdin äkäisesti ja lampsin matkoihinsa. Tyttö jäi tuijottamaan minua raivoissaan, kun hävisin satulahuoneeseen.
Joskus vain kaipasin yksinäisyyttä. Käperryin harjapakki rykelmän viereen, ja painoin pääni polvia vasten. Pari kyyneltä vierähti poskelleni, mutta ne hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Huokaisten kuuntelin ulkopuolelta kantautuivia ääniä. Hevonen hirnahti, ihmisten askeleet kaikuivat käytävällä ja Anne kailotti tunnin alkavaksi. Nyyhkäisten painoin silmäni kiinni, ja matkustin ajatuksellani kauas pois.
Satulahuoneen ovi rämähti auki, ja näin Jaakon ja Rosin. Nopeasti könysin pystyyn, ja pyyhälsin pariskunnan ohitse. Heillä sentään meni hyvin, kun taas minulla ei. Ainoa paikka missä saisin olla rauhassa, olisi ehkä Aksun karsina. Nieleskellen kävelin pikapikaa ruunan karsinalle, joka oli kuin lietekasa. Mielessäni kehittyi mehevä juoni, joka sai minut hymyilemään ivallisesti.
- Anna Henna Aksulle hitusen pitempää ohjaa, Annen ääni kantautui maneesissa. Huokaisten nojauduin taaksepäin, ja painoin silmäni kiinni. Ratsukot ravasivat rauhallisesti uraa pitkin, Annen karjuessa ohjeita. Vilkaisin sivusilmällä suvisevia tyttöjä, jotka näyttivät olevan jonkun tuntilaisen kavereita. Tuhahdin, kääntäen katseeni takaisin uralla työskenteleviin tyttöihin ja hevosiin.
Seurasin orpona Aksua, joka seurasi taas nokkavaa Helenaa. Tarjosin taas apuani, ja sain yhtä töykeän vastauksen kuin aikaisemmin.
- No neiti on hyvä, ja siivoaa myös tuntiponinsa karsinan, tuhahdin vale-vihaisesti ja lähdin pois karsinalta. - Pidä ponis!, tyttö tiuskaisi, ja oli vähällä tönäistä minut ohi kävelevää Jennaa päin. Voitonriemuisena palasin karsinalle, jossa Aksu rauhallisesti seisoi. Hymyillen aloin purkamaan ruunaa. Tunteet olivat tänään tosiaankin aika lailla pinnassa.
[34HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 14, 2008 18:12:46 GMT 2
14.09.08. Maastolenkki kävellen.
Kylmästä väristen käppäilin tuttuun tallipihaan. Hymyilin ohitse kävelevälle Sastulle, joka roikotti Rensun laitumelle. Mikään ei ollut muutunnut parissa päivässä. Kylmä syystuuli pakotti minut suoraan sisälle lämpimään talliin. Tallissa kävi kova kuhina, joka sai minut hämilleen. Hevosten koti rauha oli taas kerran vaarassa.
Aksu kurkisti laitumen portilta, ja hirnahti kutsuvan huutonsa. Ruuna sai Pellan ja Pikunkin ravaamaan luokseen - taisivat olla herkkujen perässä. Naurahtaen pörrötin ponin takkuista harjaa, ennen kuin tartuin sen mutaiseen riimuun.
- Mitäs pojalle kuuluu?, kysäisin ohimennen hoidokiltani, ja sain vastaukseksi syvän huokauksen. Hätyyttelin Pellan ja Pikun kauemmas, ennen kuin talutin Aksun portista ulos. Ruuna aloitti heti rimpuilunsa, mutta huomatessaan sinnikyyteni se antoi periksi.
Harjasin pitkin vedoin hoidokkiani, joka nypläsi sukkiani. Ruuna pärskähti hevoselle, joka oli läntätty sukan juureen. Naurahtaen siirryin putsaamaan ponin kavioita. Hetken päästä Aksu oli siistitty. Kädet puuskassa katselin ankaran työni tulosta. Päässäni pauhasi koko ajan, mitä seuraavaksi tekisin. Maastolenkki tekisi varmaan terää. Tietysti ihan vain kävellen.
Annen ääni kailotti tallissa, pyytäen hiljaisuutta. Huokaisin helpotuksesta, taluttaessani welshiä kohti hämärää maastoa. Jos tekisimme nopean lenkin, kerkeäisimme takaisin ennen kuin tulee oikein pimeää. Aksun hengitys höyrysi kilpaa minun höyryni kanssa. Ponin kaviot talsivat pehmeätä tietä, heittäen hiljaisia kumahduksia ilmaan. Hymyillen silitin hoidokkini kaulaa, ennen kuin keskityin hiljaiseen luontoon.
Puuskuttaen hölkkäsin Aksun vierellä, joka pursusi energiaa. Pieni polku oli oiva paikka pieneen ravipätkään, tosin oma kuntoni oli surkea. No, miten sen nyt ottaa. Läähättäen jarrutin itseni, ja painauduin kyyryyn. Ainoa ääni mikä leijui ympärillämme, oli minun läähätys ja Aksun pärskiminen. Hengityksen tasaannuttua, käänsin ponin ympäri ja jatkoin matkaa.
Tallirakennus kohosi eteemme, saaden minut huokaisemaan helpotuksesta. Käteni olivat kuin jääkalikat, jotka olivat jäätynneet räystääseen. Ripeästi talutin hoidokkini talliin, jossa telkesin sen omaan karsinaansa. Aksu höristi korviaan, kuulessaan muiden kavereiden saavan heinänsä. Pikkuinen ruuna hirnahti kimeästi, ja kiersi ympyrää. Hymyillen jätin riimun ja narun roikkumaan karsinan oveen.
- Hyvää yötä, nähdään huomenna, kuiskasin vaimeasti ponille, ennen kuin lähdin tallista.
[35HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 14, 2008 19:02:44 GMT 2
14.09.08. Yön sydännä tapahtuu mitä vain. Juu-u, huvikseen väkersin. Tuli aika surkea... [36HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 15, 2008 18:10:41 GMT 2
15.09.08. Aina tärkein.
Nopeasti luikahdin Aksun kanssa kylmästä syysilmasta tallin lämpöön. Hampaani kalisivat hetken yhteen, kävellessäni ponin kanssa sen karsinalle.
- Tänään saat viettää vapaata, mutta huomenna täytyy jaksaa kammeta sunkin selkääsi, puhelin lempeästi ruunalle, sitoessani sen karsinaan. Kipaisin hakemassa nopsasti Aksun harjapakin, joka oli hitusen rähjääntynyt.
- Pitäisi ostaa uusi, mutisin silmäillen pakkia. Hymähtäen tepastelin mutaisen ponin vierelle. Aksu hörähti lempeästi, ja katsoi minua silmillään. Tuo ilme sai minut hymyilemään aurinkoisesti. Kiepsahdin ponin kaulaan, painaen kasvoni sen takkuiseen harjaan.
- Mieti kun sua ei oliskaan, mutisin Aksun harjaa vasten, ja päästin pienen nyyhkäisyn. - Sä oot taivaan lahja, tokaisin hiljaa ja päästin Aksun kaulasta irti. - Tosin jouduin maksamaan toisella rakkautesi, jatkoin ottaen kumisuan käteeni. - Mari...., suustani pääsi yllättäen. Säikähdin omaa ääntäni, ja syyssäsin tuon ensimmäisen hoitohevoseni pois mielestäni.
Haikeasti annoin pölärin viuhtoa ruunan selällä. Ajatukseni risteilivät voimakkaasti päässäni, mutta yritin tosissaan taistella nykyhetkeen. Huokaisten taputin hymyillen rautiaankimon kaulaa, jatkaen rauhallista harjausta. Hetken päästä putsasin jo Aksun likaisia kavioita. Poni sai ajatukseni muualle, hyvä niin. Huokaisten viskasin kaviokoukun pakkiin.
- Oot se, joka on kaiken edellä, kuiskasin Aksulle, saaden sen höristämään korviaan. Hymyillen alaoitin selvittämään ponin harjaa. - Mentäisiinkös huomenna hyppimään maastoesteitä, vai ihan tavallisia kentälle?, kysäisin hiljaa hoidokiltani. Aksu pärskähti äänekkäästi, ja teki asian selväksi.
[37HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 16, 2008 18:31:13 GMT 2
16.09.08. Uusia tempauksia
Nopeasti pujotin suitset ponin päähän. Aksu seisoi uneliaasti käytävällä, valmiina tunnille. Huokaisten nojauduin ponia vasten, jääden odottelemaan tuntilaista.
Pian n. 10-vuotias tyttö tuli luokseni. Hymyillen tarjosin ohjat tytön käteen, ja lähdin seuraamaan laiskasti ponia ja tuntilaista maneesiin. Ulkona satoi taas tapansa mukaan rankasti. Kiroilin mielessäni kehnoa säätä, luikahtaessani katsomon puolelle.
- Onneks Myntti on vielä varsa, Mariel huokaisi ja veti hupparin hupun päähänsä. Tyttö oli näköjään tullut tylsyyttään katselemaan estetuntia. - Onnenpekka, sellainen suloinen pakkaus hoitohevosena, vastasin hymyillen. Mariel myhäili tyytyväisenä. - Voikos liittyy mukaan?, Sastun ääni kuului vierestäni. - Ollos hyvä, tokaisin virnistäen. Tyttö istahti väsyneesti viereeni. - Rensu osaa olla aika itepäinen, Sastu jupisi ja katseli tunnin alkua. - Eikös se aina oo?, kysyin nopeasti, ennen kuin Anne kailotti 'ohjat käteen' kuulutuksen. - Jep. Mutta kun sen uusi omistaja olen, niin se vähän koettelee, tyttö lausahti. Suuni oli loksahtaa irti paikaltaan. - Ei voi olla totta! Ootko sä saannut sellasen komistuksen omakses?, kysyin hämilläni. - Etkö oo kuullu?, Sastu kysyi yhtä hämillään kuin minäkin. - No en! Miten kahdessa päivässä voi tapahtua tälläisiä asioita?, kysyin ja sain tytöiltä parit virnistykset.
Autoin ratsastajaa purkamaan Aksun, mutta pyysin tytön jättämään ponille suitset. Hölkkäsin kypärän kanssa takaisin Aksun karsinalle. Kiitin tyttöä, ennen kuin talutin ponin sateiseen ilmaan. Onneksi ei enään satannut pahasti, tihutti vain. Punnersin ruunan satulattomaan selkään, ja ohjasin sen maastoa kohti.
[38HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 17, 2008 17:40:31 GMT 2
17.09.08. Aika mustaa muistot
Olin herännyt siihen karuun todellisutteen. Nyt oli kulunnut tasan kuukausi, kun olin joutunnut jättämään hyväsit Marille. Apeasti astuin hiljaiseen talliin, jossa Jaakko hääräsi karsinoiden kimpussa.
- Mikäs neidillä oikein on?, mies huomasi synkän olemukseni. Pysyin hiljaa. Hyvin hiljaa. En päästännyt ääntäkään, kun kävelin miehen ohitse. Mieleni olisi tehnyt vuodattaa kaikki tunteeni ulos, mutta tunsin itseni jo valmiiksi typerältä.
Jaakon pitäessä taukoa karsinoista, sieppasin salamana kottarit ja talikon hyppysiini. Ei murehtimalla työt etene. Kiikutin nitisevän romun Aksun karsinalle, joka oli ennätysmäisen likainen. Huokaisten lappasin sonnat ja märät turpeet kottareihin. Hetken päästä kärryt pursusivat ylimääräistäkin turvetta. Olin nimittäin päättännyt, että ruunan karsina saisi hyvän kohtelun - aivan niinkuin itse tähtikin.
Työnsin täpötäydet kärryt lantalaan, jossa ne tyhjentyi ennätysmäisesti. Nopeasti rymistelin hakemaan puhdasta turvetta. Kärryjen pursutessa jo, lykkäsin ne suoraan talliin. Jaakko etsiskeli kuumeisesti ruosteläjää - suomennettuna kottikärryjä. Nopeasti kippasin turpeet Aksun karsinaan, ennen kuin jätin hyvästit romulle, tallimestarimme pölläistessä ne omiin hommiinsa.
Kun Aksun karsina oli vihdoinkin puhdas, - ruokakuppeja ja jokaista nurkkaa myöten - riimunnaru kourassa marssin kirpeään syysilmaan. Työn touhussa oli synkimmätkin murheet hävinneet. Ja ne tulisi häviämään entistä enemmän rakkaan hoidokkini seurassa.
Nopeasti sidoin ruunan käytävälle, ja kipaisin satulahuonetta kohti. Satulahuoneessa kaappasin harjapakin kouraani, ja tepastelin pois huoneesta. Varmuudeksi päätin käydä kurkistamassa, menisikös Aksu tunnille. Hiippailin autioon toimistoon, jossa komeili kahden paperin pituinen lista. Annoin katseeni kiertää jokaisessa sanassa. Jambo, Tiia, Pikku, Hensu, Eppu ja Anttu menisivät estetunnille tunnin päästä. Pampula, Pella, Humu ja Aksu taas kahden tunnin kuluttua talutustunnille. Huokaisten lähdin toimistosta.
Ripeästi harjasin ruunan, ennen kuin putsasin sen kaviot. Jos oikein nopeasti toimisin, kerkeäisin mennä sillä hetken kentällä. Sormet solmussa selvittelin takut hoidokkini harjasta, ennen kuin pyyhälsin hakemaan tornaadon lailla hakemaan ponin kamoja.
- Rauhoituhan vähän!, Jossu kiljaisi, kun olin vähällä kaataa tyttö-paran kumoon. - Sori, pikkunen kiire, huudahdin ja paiskasin satulahuoneen oven kiinni perässäni.
Leppoisasti keinuin rautiaankimon selässä. Kylmä tuuli tuiversi mustissa hiuksissani, ja pyyhälsi kirpakkana Aksunkin ylitse. Hetken väristyäni kylästä, keräsin ohjat ja kannustin Aksun raviin.
- Pidän susta, vaikka olisit jääräpäisempi, kuiskasin tuuleen. Huokaisten rentouduin, ja annoin ponin kuljettaa minua pitkin uraa.
[39HM]
Pikkusen nopea tarina, kiire
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 19, 2008 17:09:13 GMT 2
19.09.08. Reippain mielin muistathan sä aina....
Vihellellen pöllähdin talliin, jossa kävi vilinä ja vilske. Kaksi letkaa tuntilaisia ohitti minut, ja huomasin Aksun toisessa letkassa.
- Kun palaat, niin juoksuttelen sua, kuiskasin ohitse kävelevälle ruunalle. Hymyillen taapersin oleskeluhuoneeseen, jossa oli yhtä kova meteli kuin tallissakin.
- Hyvät immeiset, nyt hiljentykää!, Pipsan ääni rääkyi metelin seasta. Hetken aikaa tyypit hiljentyivät, mutta metakka jatkui taas.
- Mikäs hulina täällä tänään on?, kysyin ohitse kävelevältä Jossulta. - Ylimääräisiä tunteja, sun muuta sählää, tyttö tokaisi nopeasti ennen kuin rymisteli rappuset alas. Tungin itseni vilinän ohitse lokerikolleni, jonne paiskasin koululaukkuni.
Vetelehdin kentän laidalla, katsellen ratsastajien onnetonta toilailua. Aksun ratsastaja taisteli ponin vaativuuden kanssa, ja sai sen lopulta kulkemaan edes pienen voltin.
- Aika surkeaa taitonäytettä, huokaisin Jossulle, joka joi vieressäni Coca-colaa. - Jep. Onneks Riina on yksityinen, niin sen ei tarvii kestää mitään tollasta, tyttö hymyili viekkaasti.
Tunnin loputtua rynnistin auttamaan ratsastajaa. Tyttö oli mukavampi kuin olin odottanut. Hoidokkini oli nimittäin aina saannut ilkeän tai muuten vain kateellisen ratsastajan selkäänsä.
- Sä voit harjata sen, niin mä vien sen kamat pois, sanoin hymyillen tytölle ja lähdin kiikuttamaan satulaa ja suitsia satulahuoneeseen. Hälinä tallissa oli rauhoittunut, joka oli mielestäni ihana asia. Hevosillekkin. Palasin vihellellen Aksun ja puna hiuksisen tytön luokse, kourassa kapsoni ja jouksutusliina.
Tytön lähdettyä äitinsä kanssa tallipihasta, köpöttelin Aksun kanssa syksyisessä tuulessa kentälle.
- Tänään poika työskennellään, sanoin reippaalla äänellä welshille, astellen kentän keskelle. Ruuna tajusi tilanteen, ja köpsötteli uralle. Poni taapersi uralla syötävän söpönä, välillä äänekkäästi pärskähtäen.
Aksu ravasi tasaisesti uralla, joka oli kokennut vaikka mitä. Hymyillen löysensin hitusen liinaa, jolloin ruuna sai enemmän tilaa juosta. Kun vauhti alkoi hidastua, masikautin tai huitaisin juoksutusraipalla ilmaa. Poni työskenteli reippaasti, eikä näyttännyt laiskuuden merkkejä.
- Ja soo, sanoin tyynesti saaden ponin jarruttelemaan vauhtia. - Hieno poika, kehuin welshiä, joka laahusti uraa pitkin. - Mitäs huomenna tehdään?, kysäisin ohimennen hoidokiltani, joka hörähti vastauksen. - Ai laiskotellaanko?, naurahdin ja maiskautin perään.
[38HM]
|
|
|
Post by Karoliina on Sept 22, 2008 19:34:41 GMT 2
23.09.08. Tunne on molemmin puoleinen
Tempaisen hilpeästi tallin oven auki, jääden tuijottamaan sisällä käyvää kuhinaa.
- Survo vaan sekaan, Sastu äheltää tuntilaisten piirittämänä, ja yrittää kannatella Antun raskasta satulaa. - Joo, mielessä kyllä kävi, virnistin ja lähdin kulkemaan vilkkaasti Aksun karsinalle. Ruunaa ei näkynnyt karsinassa, joten veikkasin sen olevan laitumella tai tunnilla. Huokaisten odottelen loppujen tuntilaisten menoa ohitse, ennen kuin lähden hakemaan kottareita ja talikkoa.
Sonnat nousevat yksi toisensa jälkeen puolillaan oleviin kärryihin. Kilahduksen päästä voin jo huokaista helpotuksesta ja ihastella työni tulosta.
- Aksu osaa olla oikea sika, mutisen hymyillen kun työnnän painavat kärryt lantalaan. Nopeasti kippaan kuorman muiden kikkareiden sekaan, ja pyyhällän takaisin talliin. Jätettyäni kärryt Wearin huostaan, kipaisen oleskeluhuoneeseen. Huone on haudanhiljainen, joka on suuri helpotus. Nopeasti vaihdan ratsastuskamat ylleni, ja rymsitelen takaisin rappuset alas talliin.
Vihellän laitumella pörräävää ruunaa, joka nyhtää ruohoa suuhunsa kuin viimeistä päivää.
- Aksuu!, huutelen hoidokkini nimeä, saaden sen kohottamaan päätään laiskasti. Ruuna kuitenkin vain tuhahtaa, ja lampsii kauemmas. - Senkin lehmä!, kiivahdan, lähtien harppomaan welshiä kohti. Veitikkamainen poni kiljahtaa kimeästi, pyrähtäen lentävään raviin. Ärräpäitä laukoen metsästän rautiaankimoa ponia, joka hyppii ja pomppii minua karkuun kuin rusakko.
Kahdenkymmenen pitkän minuutin päästä on Aksu visusti käytävällä. Su'in ahkerasti ponin rapaista karvaa, ennen kuin sen ratsastaja tulee.
- Sitten kun sä oot työsi tehnyt, mennään köpöttelmään maastoon, pälätän ponille vaihtaen toiselle puolelle. Rapa ja pöly lentelevät, kun harjaan Aksua reippaasti. Hetken päästä poni on täysin puhdas, valmiina koulutuntia varten. Ähellän satulan ja suitsien kanssa, saaden ne vihdoin ponin niskaan.
- Valmista, lausahdan, taputtaen käsiäni yhteen. Aksu pärskähtää, ja ravistelee levottomasti päätään, saaden minut naurahtamaan pienesti.
Ponin köpötellessä uraa pitkin, luikahdan sisälle talliin. Moikkaan reippaasti ohitse kävelevää Jossua, ennen kuin pompin Aksun karsinalle. Päätin jynssätä ruunan ruokakupin ja vesiautomaatin puhtaaksi. Raivokkaasti jynssään liaktahroja pikkuhiljaa irti vihreästä ruokakupista, josta löytyy niin kauranjyviä kuin muutakin mössöä. Työnnän mustan hius sortuvan korvani taakse, jatkaen jynssäämistä.
Kun ruokakuppi ja vesiautomaatti ovat puhtaat, siirryn ruunan harjojen kimppuun. Puhdistan pölypilven keskellä erivärisiä harjoja, joista tuleva pöly saavat minut yskimään.
- Meidän pölypallo, Carkki tirskahtaa taluttaessaan entistä hoitohevostani Leeviä karsinaansa. - Hauskaa, tokaisen kylmästi mutta virnistän viekkaasti perään.
Tunnin loputtua pyydän, että ratsastaja ei purkaisi Aksua. Tytön ilmeestä paistoi pieni pettymys, kun hän ei saanutkaan hoivata söpöä welshiä tunnin lopuksi. Hymyillen kiitän ruskea hiuksista tyttöä, kiivetessäni ponin selkään. Aksu hörähtää tuttavallisesti, ja nytkähtää ilman apuja matkaan. Jarrutan ponin stop-tilaan, ja käsken sen itse lähtemään matkaan.
- Minun ihana poika, kuiskaan ponille, taputtaen sen silkkistä kaulaa.
[39HM]
|
|