17.9.2012 Estetunti

[Anne]

Jokainen hakee tuntuma esteisiin omalla tasollaan. Max 8 os. Sebeläisille. 1/3 estemerkki.

Osallistujat 7/8:
Britta - Janus
Pipsa - Alma
Dani - Liinu
Inkeri - Humu
Pinja - Venna
Loviisa - Patron
Ansqu - Myntti


- Tänään hypätäänkin sitten korkeutta, ilmoitin maneesiin kerääntyneille tuntia.

- Aloitetaan lämmittelemällä puomeilla. Hyvä, reipas ravi. Tulette pitkällä sivulla olevan neljän puomin sarjan kevyessä istunnassa. Jos jalustimet tuntuvat liian pitkiltä, lyhentäkää.

- Meillä on tunnilla tänään tasattu estekorkeutta hevosvalinnoilla. Nämä ponit hyppäävät kunnon korkeuksia, mutta hevoset sen sijaan ovat enemmän tasaisella liikkujia. Siispä Almaa, Liinua, Humua ja Mynttiä saa todellakin esteillä ratsastaa, ne eivät tunnetusti ilman hyvää työskentelyä esteiden yli liitele.

- Lämmittelyn aikana onkin tarkoitus ratsastaa hevonen hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Hevosen siis tulee olla pohkeella myös kevyessä istunnassa. Puomisarjalla keskitytte tulemaan keskeltä ja teidän määräämässä tahdissa. Pohkeita täytyy osasta käyttää rytmikkäästi myös kevyessä istunnassa ja omaa asentoa joko lisäämään tai jarruttamaan liikettä.

- Pipsa, Daniel, Ansqu ja Loviisa saavat pyytää lisää ravia. Muualla uralla voitte tehdä temponvaihteluita, jos tuntuu, että hevonen ei oikein kuuntele.

- Januksella hyvä liike, voit olla kevyessä istunnassa hieman pystymmässä, tarkoitus ei ole olla kiinni hevosen kaulassa, Britta.

- Pinja korjaa varpaita eteenpäin. Kevyessä istunnassa eivä varpaat saa harottaa täysin sivulla vaan yksitoista-yksi asennosssa.

- Kaikki siirtyvät kevyeen istuntaan ja valmistellaan laukannosto. Jatketaan laukkaa kevyessä istunnassa ja välimatkojen olleessa hyvät, voi tulla puomisarjan.

- Hieno siirtyminen, Inkeri! Painoa kantapäille ja mukailet laukkaa. Polvien ja lantioiden nivelet joustaa!

- Daniel, vahvempi ulkopohje puomeilla. Liinu punkee helposti kohti maneesin seinää, joten napammat avut pitävät sen keskellä puomirataa. Vähän enemmän saa vielä takaa ponnistaa ensi kerralla, joten kokoa laukka paremmin ennen puomeja.

- Loviisa, enemmän ohjaa Patronille! Sillä täytyy olla tilaa työskennellä. Vaikka sen laukka onkin nopea ja kipittävä, ei sen vauhti pääse kuitenkaan huimaksi, vaikka hieman myötäätkin.

Ravin ja suunnanvaihdon jälkeen oli aika laukata pieni hetmi myös toiseen suuntaan. Tämän jälkeen oli käynnin aika. Kokosin kentälle kolme estettä, aloituskorkeus oli maltillinen 60cm.

- Nostamme korkeutta myöhemmin. Jos tuntuu hurjalta, ilmoittakaa, niin lasken teille puomeja sitten.

Kolme estettä muodostivat pienehkön radan: enismmäinen este yhdellä suoralla, kaaren jälkeen kaksi estettä pitkällä välillä.

- Aloitetaan, Pinja ja Venna ensin. Maltillinen laukka, Pinja. Ohjaa esteelle, tasaisella tuntumalla! Hyvä ylitys, sitten huoella kaarre läpi. Hyvä rytmi, hienot ylitykset!

- Ansqu, hae kunnon laukka. Ohjastuntuma paremmaksi, pohkeet kiinni! Muuten se Mynde luikertelee esteen ohi! Myntti on esteillä tahmea, ja sitä saa oikein käskeä hyppäämään, joten poninistuspaikassa pohjetta!

Myntti hypääsi tyylilleen uskollisena hieman laiskotellen, mutta meni yli kuitenkin.

- Britta! Hyvä laukannosto. Pidä rytmi, älä anna Januksen kaahata, huusin, kun Janus nosti esteen nähdessään pään taivaisiin ja katosi kuolaintuntumalta. - Kädet alas, puolipisätteet!

Vauhtia ei ainakaan ylityksistä puuttunut.

- Loviisan vuoro! Hyvä ylitys, suurempi tie kahdelle seuraavalle esteelle!

Kun kaikki olivat hypänneet kerran, korotin esteitä 80-senttisiksi. Tämä oli jo miltei kipuraja näille hevosille, mutta ajattelin katsoa miten menee.

- Daniel, Liinulla selkeät pidätteet. Se on hyvin yksinkertainen hevonen ja tarvitsee aika miehistä ratsastusta. Ennen estettä pohje - puolipidäte - pohje - puolipidäte - pohje. Sitä on pakko koota, että se selviää esteen yli.

Daniel sai Liinuun jo parempaa ryhtiä ja tamma kolistelikin esteiden läpi. Viimeinen putosi, mutta vauhtia oli hyvin.

- Inkeri, hae ympyrällä kunnon laukka! Muista antaa Humulle tilaa ja ota harjasta kiinni hypyssä! Vau, hienoja ylityksiä!

- Pipsa, tämä on Almalle tosi haasteellista. Ristikoista se vielä selviää, mutta näin korkeat pystyt ovat siinä ja siinnä. Hae hyvä laukka, reipas ulko-ohjan tuki. Joo, tiedän, että ottaa hartioista, Alma vaatii voimaa. Sitten radalle!

Alma hyppäsi, ja osan tiputtikin, mutta Pipsan ratsastus oli hallittua.

Poneilla tuli muutamia kieltoja. Seuraavalla kierroksella harjoiteltiin samoja esteitä, mutta pyysin ratsastajia myös keskittymään omaan istuntaan hypyn aikana.

Lopuksi oli taas verryttelyjen aika.

Kiitin reippaita ratsastajia, jotka olivat vieneet ratsujaan äärirajoille.

[Loviisa]

Maksu

”Ooh, Patron” henkäisin katsoessani ilmoitustaululla olevaa listaa.
En ollut ikinä mennyt Patronilla enkä oikeastaan koskaan edes ollut koskenutkaan siihen.
Lähdin kävelemään käytävää pitkin etsien samalla ruunikkoa Patronia. Löysin nopeasti ponskun karsinan luo.

”Moikka söpöläinen!” sanoin sille lempeästi.
Astuin sisälle karsinaan ja annoin sen hetken haistella minua. Sen korvat liikkuivat vilkkaasti ja se vaikutti uteliaalta.
Minulla ei ollu liikaa aikaa hukattavana joten otin Patronin käytävälle ja koukkasin nopeasti pölyharjan ja aloin sukimaan aika pienikokoista Patronia. Harjasin kaiken pölyn pois molemmilta puolilta jonka jälkeen otin kaviokoukun ja puhdistin kaviot. Patron seisoi rauhassa paikoillaan oikeastaan melkeinpä se torkkui.

Lähdin hakemaan varusteita satulahuoneesta. Otin mukaani Patronin varusteet ja menin nopeasti takaisin. Katsoin kelloani joka näytti että meidän pitäisi olla 20 minuutin päästä maneesissa.
Aloin varustamaan ruunaa kiireesit. Laitoin satulan paikoilleen ja katsoin vielä että se oli oikealla paikalla ennekuin kiristin satulavyön.En laittanut sitä vielä kovinkaan tiukalle.
Otin suitset ja laitoin ne Patronille. Kutitin sitä suusta jotta se ottaisi kuolaimet. Sitten vain laitoin loput hihnat kiinni. Otin kypäräni lattialta ja lähdin taluttamaan Patronia maneesiin.

Anne selosti samalla miten tänään hyppäsimme kun minä kiristin vielä satulavyön sekä laitoin jalustimet sopivan mittaisiksi. Minua hiukan jännitti sillä en tiennyt miten Patron meni esteillä enkä itsekkään ollut niissä kovin hyvä. Onneks Anne kertoi että Patron rakasti hypätä esteitä ja oli niissä hyväkin.

Aloitimme alkuverryttelyn reippaassa ravissa puomeja menien. Annoin ruunalle pohjetta ja se lähti ravamaan aika hyvin. Pitkällä suoralla oli neljä puomia jotka tulisimme kevyessä istunnassa. Olin päättänyt tänään keskittyväni istuntaani.
Tulimme puomeille ja Patron meni ne leikiten. Tajusin että jalustimeni eivät olleet vieläkään kovin hyvät joten lyhensin niitä nopeasti vielä yhdellä reiällä.
Anne komensi minun pyytävän nopeampaa ravia joten annoin Patronille pohjetta ja se lähti
nyt vasta ravamaan oikein kunnolla.

Anne opasti meitä tekemään temponvaihteluita jos siltä tuntui. Ajattelin tehdä niitä vähän Patronille jotta saisin kunnon tuntuman. Tein pikkuisia pidätyksiä jolloin menimme maleksivasti ravia ja sen jälkeen nopeampaa ravia. Yritin myös että Patronin jalat menivät pitempää ja lyhyempää askelta eikä vain että menimme hiljaa tai nopeaa samalla askeleella.

Seuraavaksi Anne käski meidän nousta kevyeen istuntaan ja nostaa laukka.
Nousin ylös, varmistin että välimatka on hyvä ja annoin laukkapohkeet. Patron lähti nopeaan laukkaan.
Kun tulimme puomeille yritin saada ponin menemään suoraan sekä hyvässä laukassa.
Anne opasti minun antavan enemmän ohjaa jotta Patron saa kunnolla työskennellä. Tein niin.

Kevensimme raviin ja vaihdoimme suuntaa, jonka jälkeen valmistauduimme ottamaan laukkaa toiseenkin suuntaan. Varmistin että minulla oli istunta ihan okei ja jotten pitänyt ohjia liian tiukalla. Nostimme laukan ja se meni oikeastaan samalla lailla kuin toiseenkin suuntaan. Laukan jälkeen otimme pienet välikäynnit jonka aikana. Anne kokosi kolme estettä jotka olivat 60 senttisiä.

Venna ja Pinja aloittivat esteet. Katselin sivusilmällä miten muut hyppivät. Minua kouristi mahasta, toivottavasti meillä menisi Patronin kanssa hyvin.
Britan ja Januksen jälkeen oli minun ja Patruskan vuoro.
Nostin laukan ja suuntasin esteelle. Nousin kevyeen istuntaan ja pojoing, hyppäsimme ensimmäisen esteen. Patronhan oikeastaan liiti esteen ylitse.
Anne kehui meitä ja olin iloinen. Tämähän menee hyvin!
Ohjasin Patronin seuraavalle esteelle ja hyppäsimme sen. Viimeinenki meni ihan hyvin vaikka Patron ehkä hiukan kiihytti viimeiselle ja minä hyörin miten sattui.

Kun kaikki oli mennyt kerran, Anne nosti esteitä 80 senttisiksi. Nyt minua vasta jännittikin tai en tiedä ehkä pelkäsinkin sillä ne näyttivät niiiin isoilta. Mutta olin päättänyt että me ainakin yritämme. En halunnut olla mikään jänishousu.
Ei mennyt aikaakaan kun oli jo minun vuoro. Nostatin Patronille kunnon laukan. Ohjasin sen estettä kohden. Nyt se oli mentävä sillä olimme jo niin lähellä, ajattelin.
Patron hyppäsi sen vaikka muutama puomi tippuikin ja ruunan laukka meni hiukan sekaisin. Yritin koota sen seuraavalle esteelle. Hyppäsimme loput ihan hyvin.

Menimme vielä kierroksen samalla lailla. Anne komensi meitä keskittymään nyt istuntaammekin. Patron hyppäsi hyvin vaikka kerran se kielsikin joka oli minun syytä sillä ajoin sitä ehkä hiukan liikaakin eteen.
Lopuksi enää oli jäljellä loppuverkat. Annoin Patronin roikuttaa päätään ja kävellä rauhassa. Tunti oli ollut kaiken kaikkiaan vauhdikas ja hauska!


Kiitos tosi mukavasta ja opettavaisesta tunnista. Toivottavasti maksu ei oo hirveen sekava!

[Pipsa]

Pohjoisruotsinhevonen tuntuu valtavan leveältä allani, minun hoputtaessa sitä reippaampaan raviin. Näin alkuun tamma tuntui juuri siltä kuin olin pelännytkin - tahmealta ja raskaalta. Enköhän siihen kuitenkin pikkuhiljaa saisi liikettä lisää, kunhan se vain vähän vertyisi ja saisi lisää puhtia esteistä.

“Aloitetaan lämmittelemällä puomeilla. Hyvä, reipas ravi. Tulette pitkällä sivulla olevan neljän puomin sarjan kevyessä istunnassa”, Anne käskyttää maneesin keskeltä. Napakalla raipan näpäytyksellä saan Almaa parempaan raviin, sen ravatessa korvat hörössä yli raidallisten puomien. Puomien jälkeen kylmäverinen alkaa taas kuitenkin hyytyä.

”Lämmittelyn aikana onkin tarkoitus ratsastaa hevonen hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Hevosen siis tulee olla pohkeella myös kevyessä istunnassa. Puomisarjalla keskitytte tulemaan keskeltä ja teidän määräämässä tahdissa. Pohkeita täytyy osasta käyttää rytmikkäästi myös kevyessä istunnassa ja omaa asentoa joko lisäämään tai jarruttamaan liikettä”, Anne kertoo kuuluvalla äänellä.

Alma tuntuu edelleenkin etenevän kuin täi tervassa, mutta alkaa liikkua jo paremmin kun alamme Annen käskystä tehdä toiselle pitkälle sivulle temponvaihteluita. Hitaampaan raviin tamma siirtyy kyllä kuin ajatuksesta, mutta parit ensimmäiset reippaammat pätkät tuntuvat olevan täyttä tuskaa; hevonen vain jumputtaisi menemään samaa etanavauhtia. Kun itse alan kuitenkin toden teolla vaatia Almalta lisää vauhtia, alkaa se kuitenkin vähitellen heräilemään horroksestaan ja tulemaan kuulolle.

”Kaikki siirtyvät kevyeen istuntaan ja valmistellaan laukannosto. Jatketaan laukkaa kevyessä istunnassa ja välimatkojen olleessa hyvät, voi tulla puomisarjan”, heittää Anne ilmoille uuden komennon. Tottuneesti nousen kevyeeseen istuntaan, mikä tuntuu nyt ihan hyvältä Alman liikkuessa jo ihan hyvin eteenpäin. Laukan tamma nostaa yllättävän kevyesti, liikkuen reippaassa tempossa uraa pitkin. Myös puomit hevonen ylittää oikein kivasti, vaikka ajaudummekin pariin otteeseen hieman liian reunaan.

Otettuamme reippaat laukkapätkät kumpaankin suuntaan, tuntuu Alma jo huomattavasti miellyttävämmältä. Siirtyessämme hetkeksi käyntiin, on kasvoillani jo tyytyväinen hymy - eiköhän tästä sittenkin jotain tulisi. Annen alkaessa kasata pientä kolmen esteen rataa, odotan jo innolla meidän vuoroamme. Esteiden korkeus ei ollut huima, vain noin 60cm, mutta toisi varmasti riittävästi haastetta meille.

Kun meidän vuoromme viimein koittaa, siirrän pohjoisruotsinhevosen reippaaseen laukkaan, ohjaten sen kohden ensimmäistä, suoralla olevaa estettä. Pyrin keskittymään neuvoihin joita muillekin oli kerrottu; pohkeet lähellä kylkiä, hyvä tuntuma ja reipas, hyvin pyörivä laukka. Pehmeällä hypyllä Alma loikkaa vihervalkoraidallisen esteen yli. Kaaressa teen kuitenkin liian tiukan tien seuraavalle esteelle ja laukka kärsii, joten puomi kolahtaa alas. Viimeisen esteen suoritamme kuitenkin oikein tyylikkäästi.

Annen korottaessa esteet kahdeksaankymppiin, alkaa minua jo hieman jännittää, miten tulisimme ne ylittämään. Toivoa hyvästä suorituksesta tuntuu kuitenkin olevan, kun Alma tekee napakan laukannoston.

”Pipsa, tämä on Almalle tosi haasteellista. Ristikoista se vielä selviää, mutta näin korkeat pystyt ovat siinä ja siinä. Hae hyvä laukka, reipas ulko-ohjan tuki. Joo, tiedän, että ottaa hartioista, Alma vaatii voimaa”, tunninpitäjä neuvoo. Reippaan ja melko kevyen Siken jälkeen ruunikko tosiaan tuntuu vaativan paljon voimaa, mutta näillä korjauksilla saan tamman kulkemaan paremmin.
”Sitten radalle!”, Anne hihkaisee, minun kääntäessä tamman kohden ensimmäistä estettä. Reippaasti ajan tammaa eteenpäin, sen ponkaisten esteen yli, kolauttaen siihen kuitenkin takasillaan. Radan seuraavalle esteelle teen tällä kertaa loivemman kaarteen, esteen ylittyessä hyvin. Viimeisellä esteellä kuuluu taas kolahdus kovasta yrittämisestä huolimatta. Tyytyväisesti kuitenkin kehun tammaa pehmeällä taputuksella kaulalle.

Hyppäämme radan vielä toistamiseen, keskittyen nyt enemmän omaan istuntaan. Tällä kertaa myös rata menee hieman edellistä kertaa paremmin, minun saadessa hyviä vinkkejä parempaan ratsastukseen.

Loppuun otamme vielä kunnon verryttelyt, Alman tuntuessa jo tosi kivalta; nyt se liikkui omalla moottorilla eteenpäin, eikä painanut ohjalle. Vähitellen annan ohjien valua pidemmiksi. Rennon ravin jälkeen otamme vielä käyntiä, minun venytellessä uupuneita jalkojani. Kaiken kaikkiaan olin tuntiin oikein tyytyväinen, ja ennen ratsailta jalkautumista saakin Alma kunnon taputukset.

[Inkeri]

Olin todella innoissani Annen sanoessa, että hyppäisimme korkeutta tänään. Siitä olikin jo aikaa, kun olin viimeksi hypännyt kunnollisen kokoisia esteitä - allani kunnollisen kokoinen hevonen! Olin jo pitkään halunnut kokeilla Humua, ja viimein salainen toiveeni oli kuultu. Tunnista oli tulossa täydellinen.

Aloitimme lämmittelemällä puomeilla, reippaassa ravissa. Nyt tajusin, että Humulla todella oli pomppiva ravi. Tasapainon haussa meni hetki, mutta viimein sain rytmistä kiinni, ja tehtävä alkoi sujua.
Sitten siirryimme kevyeen istuntaan, ja nostimme rennon laukan.
"Hieno siirtyminen, Inkeri! Painoa kantapäille ja mukailet laukkaa. Polvien ja lantioiden nivelet joustaa!"
Humun laukka tuntui mukavalta, ainakin verrattuna raviin. Ja vielä, kun sain nostonkin onnistumaan. Jess!

Palasimme takaisin raviin, ja Anne käski meitä vaihtamaan suuntaa. Laukkasimme hetken myös toiseen suuntaan, kunnes oli aika aloittaa itse hyppääminen. Olin haljeta innosta, ja olin valmis hyppäämään mitä tahansa korkeuksia.
"Nostamme korkeutta myöhemmin. Jos tuntuu hurjalta, ilmoittakaa, niin lasken teille puomeja sitten", Anne sanoi laittaessaan aloituskorkeudeksi 60 - senttisiä esteitä. Minulle tänään ei kyllä tuntuisi mikään liian hurjalta!

Humu totteli mukavasti, ja hyppäsi hyvin, kun vähän käskin tavallista enemmän. Kun kaikki olivat hypänneet kerran, esteet korotettiin 80 - senttisiksi, ja innostukseni vain kasvoi.
"Inkeri, hae ympyrällä kunnon laukka! Muista antaa Humulle tilaa ja ota harjasta kiinni hypyssä!" Anne opasti, ja kehui lopulta suoritustamme. Taputin Humia kaulalle, se oli mennyt aivan mahtavasti koko tunnin!

Seuraavalla kierroksella Anne käski meitä keskittymään myös omiin istuntoihimme hyppyjen aikana. Omassani oli hieman parantamisen varaa, mutta olin silti melko tyytyväinen.

Sitten olikin jo loppuverryttelyjen ja kiitosten aika. Humu sai isot taputukset ja karsinassa vielä palan leipää, jonka löysin taskustani. Se oli ollut täydellinen ratsu!

//Kiitos tunnista!:)

[Pinja]

Venna antoi jo alkukäyntien aikana ymmärtää, että hän kuuli jokaisen pienenkin avunkin. Tamma ol hyvällä päällä. Se oli tietenkin vain positiivinen juttu. Tiesin, että hyppäisimme korkeutta. Oli tietenkin kivaa päästä hyppäämään pienemmällä ponilla, vaikkei Venna se pienin mahdollinen ollutkaat.


Aloimme hypätä ja helpotuksekseni korkeus ei ollut alussa kovin korkea. Venna hyppäsi kiltisti ja kuuliaisesti, mutta säästeli vähän ponnistusvoimaa. Pari puomi putosi, mutta se ei minua pahemmin haitannut. Saimme Vennan kanssa myös kehuja, joka vahvisti ainakin minun mieltäni. Ja varmaan Vennankin sillä päädyin aina jakamaan kehumme taputtamalla Vennaa aina kun tuli jotain molempiin liittyvää positiivistäpalautetta. Esteet nuosivat, mutta se ei ollut Vennalle vaikeaa. Tamma hyppäsi hyvin mielin.


Alkulämmittelyssä menimme puomeja. Vennalla ei tuntunut olevan tämä ongelmana. Lähinnä minulla, sillä minusta tuntui, että sähläsin liikaa selässä. Venna ei kiihdyttänyt puomeille, mutta minun oli silti välillä pidätettävä sitä ihan oman mielenrauhan vuoksi. Olihan estetunnilla tarkoituskin mennä reippaasti, minä en vain välillä sisäistänyt tätä. Kevyessäistunnassa pysyminen oli tapansa mukaan hankalaa, mutta siihenkin löysi ajanmyötä tahdin. Aloimme nostaa laukkaa. Vennan laukka oli mukava ja leppoisa. Anne sanoikin, että Venna ylitäisi vaikka mitä.

Lopputunnista esteet olivatkin jo vähän isompia ja tunnin loppu lähestyi. Tunti oli ollut mukava ja Vennakin oli hionnut. Vähän toki minuun verrattuna.

"Hieno tyttö." Sanoin sille tunnin lopussa kaarrossa.

Tamman pärskiminen oli loppunut, joten aloin siirrellä käyntiin ravista.

[Ansqu]

Estetunnin maksu

Olimme maneesissa kaarrossa. Kiristelin vielä Myntin satulavyötä, ennen kuin nousin sen selkään. Tamman selässä lyhensin vielä jalustinhohnoja muutaman reiän verran. Paioin pohkeeni pehmeästi Myntin kylkii, joka lähti kuuliaisesti kävelemään. Ohjasin sen uralle.

Ratsukot kävelivät alkukäyntejä useamman minuutin. Sen jälkeen aloitimme alkulämmittelyn puomeilla ravissa. Myntti nosti ravin hyvin, mutta tuntui silti hieman tahmealta. Anne pyysikin ratsastamaan enemmän.

Teimme tehtävän useamman kerran. Sen jälkeen jatkoimme kevyessä istunnassa ja valmistelimme laukannostoa.

Nostimme laukan. Laukkasimme kevyessä istunnassa ja tasasimme välimatkoja. Kun välimatkat olivat hyvät, jokainen sai mennä puomisarjan.

Laukan jälkeen ravasimme ja vaihdoimme suunnan. Ennen varsinaista hyppäämistä laukkasimme vielä toiseenkin suuntaan.

Siirsimme ratsut käyntiin. Kävellessämme Anne kokosi maneesiin kolme estettä.

Kun hevoset olivat levähtäneet tarpeeksi, aloitimme hyppäämisen. Ensimmäisinä pienen radan saivat hypätä Pinja ja Venna. Seurasimme, kuinka ratsukko ylitti esteet vauhdikkaasti.

Pian tuli minun ja Myntin vuoro. Nostin laukan. Tunsin, kuinka tamma liikkui jähmeästi, joten sain ratsastaa sillä ihan kunnolla. Anne ohjeisti meitä ja pääsimmekin esteiden yli, vaikka Myntti olikin laiska.

Kun kaikki olivat hypänneet kerran, Anne korotti esteet 80-senttisiksi.

Lopputunti sujui yleisesti ottaen ihan hyvin. Seuraavalla kierroksella keskityimme omaan istuntaamme hypyssä.

Ennen loppukäyntejä verryttelimme vielä. Hevoset olivat rentoja ja välillä ne pärskähtelivät. Viimein siirryimme rauhalliseen käyntiin ja annoimme hevosille pitkät ohjat.

Useamman minuutin käveltyämme käänsimme hevoset ja ponit kaartoon. Taputtelin ja kehuin Mynttiä, ennen kuin laskeuduin sen selästä. Löysäsin tamman satulavyötä, nostin jalustimet ja vein sen talliin omaan karsinaansa. Hoidin Myntin huolella ja lähtiessäni sanoin vielä Annelle ja kaikille muillekin tallilaisille heipat.

Kiitos Annelle kivasta tunnista! =)

[Britta]

Maksu:

”Vai Janus”, hymähdin katsoessani ilmoitustaulua estetuntimme kohdasta. Olin saanut mitä toivoinkin, koska vaikka minulla ja Januksella oli takana jo jokuset RKM:än osakilpailut, niin tarvitsimme vielä harjoitusta. Pakko kyllä myöntää, että meillä meni aika tosi hyvin yhteen; saavutimmehan kotikisoissa ensimmäisen sijan! Toisissa osiksissakin tuli yksi ykkössija ja yksi kolmossija, josta emme kyllä ruusuketta saaneet, mutta olen kyllä tosi tyytyväinen suorituksiimme. Olimme vain kiitäneet radan läpi ja hypänneet pilviin ja –
”Britta hei, sulla jäätää taas”, Pipsa huomautti tökäten minua olkapäähän.
”Ai joo, sori. Uppouduin ihan mun ja Januksen voittomuistoihin”, sanoin voitto-sanaa painottaen. Pipsa puuskahti.
”Kyllä me Sikenkin kanssa ollaan sijoituttu, ehkä vähän enemmän kuin sä ja Janus…”
Repesin nauruun, aivan kuten Pipsakin. Hän kertoi menevänsä Almalla, johon tyydyin nyökkäämään.

Hain Januksen ulkoa sisälle. Ruunivoikko ei ollut kyllä mitään voikkoa nähnytkään, pikemminkin se oli oikea sontakasa. Päädyin sen kanssa hetimmiten pesupaikalle, miltei sinne juosten, että kerkeäisin ennen muita sillä arvasin, ei vaan tiesin että muutkin hevoset ja ponit olivat oikeasti todella, todella likaisia. Voitonriemuisena laitoin Januksen kiinni pesupaikan naruihin, ruveten hiljalleen putsaamaan sen jalkoja mudasta. Käytävältä kuului kavioiden kopinaa sekä askeltamista. Joku oli saapumassa pesupaikalle. Ja se joku oli Loviisa Patronin kanssa.
”Ähää, mullapa on pesut kesken”, ilkuin Lovvulle. Tyttö laittoi kädet puuskaan katsoen minua niin murhaavasti, kuin ikinä osasi.
”Älä yritä, sä oot liottanut on pörröpallon jalkoja varmaan vartin siinä, ihan tahallas varailet vaan pesaria”, pikkuinen tyttö keksi tarinaa samalla kun pesin Januksen toista takajalkaa.
”Nii varmaa, ite oot jo varmaan pessy noi Patuk- eiku Patronin jalat, kun ne oikein kiiltelee puhtauttaan”, pistin vastaan ja siirryin toiseen etuseen.
”Nuo kurakasat eivät ole puhtaita nähnytkään, sinä sen sijaan hinkkaat ponisi kaviotkin puht-”
Janus paukautti juuri huuhtelemallani etusella maata. Se ilmeisesti halusi keskeyttää minun ja Lovvun leikkisän inttelyn.
”Joo joo Janus, lopetetaan me”, naurahdin ponille ja viimeistelin vielä viimeisen takasen letkutuksen.
”No niin neiti kaikki-mulle-heti-nyt, me ollaan valmiit”, sanoin silmälasipäälle näyttäen kieltäni. Loviisa murahti leikillään, kun irrotin Januksen naruista ja vaihdoin ne riimunaruun. Brunette peruutteli takaisin käytävälle päästäen meidät ohitseen, suunnaten sitten itse Patronin kanssa pesupaikalle.

Jynssäsin Januksen lapaa ties monetta kertaa, varmaan samaa kohtaakin. Sontapallerosta oli kuoriutunut ihan mukiinmenevän puhdas ratsu, jolla minä tänään hyppäisin esteitä. Se olisi jo kyllä tuttua kauraa, mutta joo. Olihan niitä RKM:iä vielä tuloillaan.

Kävin nopeasti hakemassa Januksen varusteet ja nakkasin ne ponin selkään. Jotain jekkua se yritti väliin, mutta ärähdin sille topakasti. Meillä oli nimittäin ihan kohtuullinen kiire, koska en ollut vielä laittanut omia kamojani päälle. Kiristin Januksen suitsista hihnat ja tutit, olivathan ne varmasti menneet kunnolla. En ollut aivan varma, oliko siinä järkeä nyt jälkikäteen, mutta olivatpahan tarkistetut. Tämän jälkeen painoin karsinan ulkopuolella odottelevan kypärän päähäni, vedin hanskat käteeni ja turvaliivin päälleni; tästä ponista ei oikein tiedä, mitä se voisi tehdä…

Talutin varustetun ponin maneesiin ja vein sen kaartoon. Kiristin satulavyötä, jolloin Janus polkaisi mielenosoituksellisesti maata.
”No joo, on inhottavaa varmasti”, puhelin voikolle ja asetin jalan jalustimeen ponnistaen selkään. Jalustimet olivat liian lyhyet, joten laskin niitä parilla reiällä jolloin ne olivat minulle sopivat estejalustimet. Pyysin Annea tulemaan auttamaan satulavyön kiristyksessä, ja kun se oli kiristetty, kannustin Januksen käyntiin. Uran kiertäminen alkoi.

”Tänään hypätäänkin sitten korkeutta”, Anne kertoi meille. Hymähdin. Tällaisen ponin kanssa kelpasikin hypätä korkeutta.
”Aloitetaan lämmittelemällä puomeilla. Hyvä, reipas ravi. Tulette pitkällä sivulla olevan neljän puomin sarjan kevyessä istunnassa. Jos jalustimet tuntuvat liian pitkiltä, lyhentäkää.”
Annoin Janukselle pohkeita, ja tahmeasti se siirtyi raviin. Napautin raipalla satulan etupuolelle saadakseni Janukseen vähän vauhtia, mutta kokemuksesta tiesin, että en pian enää tarvitsisi raippaa. Kevensin nyt tahdikkaammassa ravissa, ja pitkän sivun tullen nousin kevyeeseen istuntaan.

”Meillä on tunnilla tänään tasattu estekorkeutta hevosvalinnoilla. Nämä ponit hyppäävät kunnon korkeuksia, mutta hevoset sen sijaan ovat enemmän tasaisella liikkujia. Siispä Almaa, Liinua, Humua ja Mynttiä saa todellakin esteillä ratsastaa, ne eivät tunnetusti ilman hyvää työskentelyä esteiden yli liitele”, Anne kertoi meille. Tein voltin saadakseni itselleni enemmän tilaa ja Janusta taipumaan. Samalla annoin puolipidätettä ja pohjetta, että saisin Janusta hieman koottua.

”Lämmittelyn aikana onkin tarkoitus ratsastaa hevonen hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Hevosen siis tulee olla pohkeella myös kevyessä istunnassa. Puomisarjalla keskitytte tulemaan keskeltä ja teidän määräämässä tahdissa. Pohkeita täytyy osasta käyttää rytmikkäästi myös kevyessä istunnassa ja omaa asentoa joko lisäämään tai jarruttamaan liikettä”, Anne jatkoi neuvomistaan. Pistin kaiken muistiin, vaikka oikeastaan tiesin tuon kaiken. Brunette huusi kentän keskeltä vielä, että voisimme tehdä temponvaihteluja mikäli tuntuu, ettei hevonen kuuntele. Janus kuunteli omasta mielestäni hyvin, mutta otin silti hieman temponmuutoksia jottei se menisi vain sunnuntairavailuksi.

Käänsin Januksen taas puomilinjalle, nousten kevyeeseen istuntaan.
”Januksella hyvä liike, voit olla kevyessä istunnassa hieman pystymmässä, tarkoitus ei ole olla kiinni hevosen kaulassa, Britta”, Anne neuvoi, ja minä nyökkäsin. Tiedostin ongelmani, koska pienempänä olin oikeasti laukassakin nojannut kunnolla eteenpäin. En sentään ole ollut ainoa.

”Kaikki siirtyvät kevyeen istuntaan ja valmistellaan laukannosto. Jatketaan laukkaa kevyessä istunnassa ja välimatkojen olleessa hyvät, voi tulla puomisarjan”, Anne antoi uuden tehtävän. Istuin hetkeksi harjoitusraviin, kooten Janusta hieman ja nostaen sitten laukan. Raipan avittamana nosto oli ihan mukiinmenevä, ja laukkasimme aluksi aika vauhdilla. Annoin ponille puolipidätteet ennen puomeja, ja melkein liitelimme niiden yli. Toisella sivulla puolipidätteiden johdosta ruunivoikko tiputtikin raville, joten nostin uuden laukan käynnistä, nimittäin siitä tikittävästä, kuumuneen ponin ravista ei olisi minnekään päässyt pitkään aikaan.

Ravin kautta suunnanvaihto ja laukkailua hetki toiseen suuntaan, kunnes siirryimme käyntiin. Annoin Janukselle vapaat ohjat ja se venytti kaulaansa oikein pitkäksi. Taputin ponin kaulaa ja seurasin, kun Anne kokosi kolme estettä.
”Nostamme korkeutta myöhemmin. Jos tuntuu hurjalta, ilmoittakaa, niin lasken teille puomeja sitten”, nainen kertoi meille nostaen paikalleen vielä viimeiset esteet.

Pinja aloitti, ja häntä seurasi Ansqu. Ansqun ja Myntin jälkeen oli minun ja Jannun vuoro. Nostin laukan.
”Britta, hyvä laukannosto! Pidä rytmi, älä anna Januksen kaahata”, Anne huusi minulle, kun estettä lähestyessämme Janus nosti päänsä taivaisiin kadoten kokonaan kuolaintuntumalta.
”Kädet alas, puolipidätteet!”
Annoin ponille selkeät puolipidätteet, mutteivät ne oikein tepsineet. Liisimme ensimmäisen esteen yli vauhdilla, ja käännyin toisille esteille. Tämä korkeus oli minulle ja Janukselle helppo. Janus kiihdytti esteelle oikaisten hieman tietä, mutta pysyin mukana. Toisenkin esteen se hyppäsi leikiten. Istuin syvälle satulaan ja annoin rauhallisesti puolipidätteitä siihen asti, että connemara siirtyi raviin.

Otimme toisen kierroksen samassa järjestyksessä, tällä kertaa meidän oli keskityttävä omaan esteistuntaamme. Ansqun selvitettyä radan nostin laukan ja lähestyimme ensimmäistä estettä. Janus kiihdytti, mutta annoin sille puolipidätteitä. Harjoittelin johtamista tällä esteellä kunnolla, ja Janus vaihtoi ilmeisesti laukan. Sitten, yhtäkkiä maneesin nurkassa oli joku pieni vihreä mies kolisuttamassa keppiä tai jotain, ja Janus hyppäsi sivuloikan. Horjahdin ja Janus käytti tämän hyväkseen pukittamalla. Lensin kaulalle, mutta sain nopeasti punnerrettua itseni takaisin satulaan. Olin meinannut päästä maistamaan rakasta isänmaata.

Pukkishown jälkeen otin esteen uudelleen, ensimmäisen kerran kielto mutta toisella molemmat esteet ylittyivät. Höpsö poni, mikäköhän siihen oli mennyt… Toisen kierroksen jälkeen oli loppuverkkojen aika. Niiden jälkeen Anne kiitteli meitä, ja me käännyimme ratsuinemme kaartoon.
”Pakko myöntää, että oot sä kyllä aika ihana”, supatin ponille rojahtaen sen kaulalle. Niinpä niin.

Tuli pitkähkö... Mutta kiitos tunnista ja kärsivällisyydestä! :)

[Daniel]

Suomenhevostamma oli hassu ratsu. En oikein saanut siihen minkään sortin kontaktia, kun se vaan otti ja porhalsi eteenpäin. Keskityin välillä otsa rypyssä ihan vain saadakseni sen kuuntelemaan jotakin yksinkertaista apua. Välillä sen kuurous meinasi turhauttaa; hitto, mähän osasin ratsastaa ihan mukiinmenevästi, mutta tätä hevosta en saanut toimimaan. Ehkä sen tavoille voisi oppia, jos vaan ratsastaisi sitä tarpeeksi, mutta nyt tunti meni aikalailla säätämiseen ja yrittämiseen. Siitä tammaa pitikin kiittää: kyllä se yritti, vaikkei aina malttanut kuunnella, mitä piti yrittää.

Liinua piti aivan taatusti ratsastaa. Joskus mulla oli alla niitä hevosia, joiden kanssa hyppääminen oli helppoa ja kevyttä. Liinun kanssa se oli kaikkea muuta! Piti olla tarkka, selkeä, vaativa ja voimakas, jotta sen sai ylipäänsä tekemään mitään suunnilleen niin kuin piti. Se tarvitsi paljon apua ratsastajalta. Kun se sai sitä, se teki kyllä parhaansa.

Huomasin tunnin aikana miettiväni, että hyppään yksinkertaisesti liian harvoin. Rutiini puuttui itseltä ainakin siinä missä hevoseltakin, mutta melko kunnialla me loppupeleissä selvittiin tunnista. Ei musta GP-tason esteratsastajaa saisi tekemälläkään, eihän mulla edes motivaatio riittäisi puoliväliinkään semmoista urakkaa. Kouluratsastus oli mun juttu. Ja vähän kevyemmät, joustavammin liikkuvat hevoset, joita oli helpompi koota, säädellä ja ratsastaa ylipäänsä. Liinun kanssa työskentely oli mitä haastavinta, vaikka hevonen ei millään muotoa ilkeä tai laiskakaan ollut. Siinä vaan kiteytyi mun käsitykseni sekä ratsastuskoulun tuntsarista että suomenhevosesta. Ja vähän nuoresta raakileestakin, sellaiselta se tuntui. Keskeneräiseltä?

Tehtävät eivät ehkä olleet vaativia ja haastavia noin niin kuin muuten, mutta Liinulle niissä oli haastetta. Se johti automaattisesti siihen, että mäkin jouduin tekemään puolet enemmän töitä kuin olisin vaikkapa Topin kanssa joutunut tekemään. Eihän Topikaan tietysti suorastaan hyppyhevonen ollut, mutta laadukkaampi ratsuhevonen kuitenkin ja suorituskykyisempi. Sille nämä tehtävät olisivat olleet aika perussettiä, uumoilin.

Tunti opetti kyllä varmasti paljon. Loppuraveissa Liinu tuntui mielettömän kivalta. Liitokavioksi sitä ei voinut luonnehtia, mutta loppua kohden se oli jo lennokkaampi, tehokkaampi ja pehmeämpi, eikä muuten kyllä sitten häslännytkään niin hirmuisesti omiaan. Avut menivät läpi kertaohjeistuksella eikä asioita tarvinnut enää vääntää ihan niin rautalangasta.