|
|
Post by Anne on Feb 29, 2012 12:50:57 GMT 2
Kevättalvinen maalismaasto hoitajille ja yksityisten omistajille starttaa klo 10! Mukaan mahtuu 12 ratsukkoa. Anne - Janus Inkeri - Venna  Mirri - Taiga Nilla - ElmoLoviisa - Pampula Elle - Aksu Lina - Humu Anne - Janus Inkeri - Venna Mirri - Taiga Nilla - Elmo Loviisa - Pampula Elle - Aksu Lina - Humu Hyppäsin Januksen selkään ja painoin pohkeet tiukaksti ruunivoikon ponin ympärille. Poni meinasi aloittaa tapansa mukaisen vääntyilemisen, mutta lopetti onneksi ajoissa. Sää suosi: lämpotila huiteli nollan tietämissä ja taivas oli kirkas. - Menemme aluksi metsässä käyntiä. Järjestys on Lina, Elle, Nilla, Mirri, Inkeri ja Loviisa. Suuntasimme synkkään kuusimetsään. Lunta oli vielä paljon maassa, joskin se oli sulamaan päin. Otimme ravipätkän, kun pääsimme ulos metsästä. Kun tulimme asutulle alueelle, siirsimme käyntiin. Talojen jälkeen käänsimme pellolle, jossa otimme reippaan laukkaspurtin. Janus nautti laukasta ja sain pidellä sen päätä tiiviisti ylhäällä, jotta se ei olisi tehnyt ilopukkeja. Palasimme tielle ja ravasimme Pyöstin vuoren tuntumaan. Ponit saivat rehkiä kiivetessään korkealle kalliolle. Ratsastimme kohti laukkasuoraa ja otimme vielä pätkän reipasta laukkaa suoralla. Loppumatka sujui leppoisammin; ponit alkoivat olla jo aika puhki. Saavuimme tallille hikisten ponien pärskiessä. |
|
|
|
Post by Lina on Mar 22, 2012 18:54:35 GMT 2
Olin saanut Humun ratsukseni, ja mittailin parahiaikaa jalustimia. Taiga oli mennyt Mirrille, mutta olihan se ihan hyväkin että saisin ratsastaa välillä jollain muulla kun hoitohevosella. Ja olisi mukavaa päästä taas maastoilemaan vaihteeksi ohjatusti. Nousin selkään ja odottelin jonon muodostamista. Ja kyllähän pieni tyytyväisyyden tunne tuli kun heti kärkeen pääsi vaihteeksi. Mutta eipä muissakaan paikoissa olisi ollut valittamista, sama lenkki ja samat askel-lajit kuitenkin.
Aloitettiin metsän poikki käynnillä. Nautin täysin metsästä ja melko leudosta säästä. Ei ollut kylmä tai kuuma - harvinaista mutta totta, olin kerrankin hyvin varustautunut! Tavallisesti palelin tai läkähdyin. Katseeni harhautui kauvemmaksi puihin joiden oksilla oli lunta. Se näytti siltä kun tipahtaisi kohta alas. Tulisikohan vihdoin se kevätkin? Toivoa toivat ne pienet lumettomat kohdat maassa.
Vihdoin otettiin ravia. Muistin hyvin että Humulla oli hieman töksähtelevä ravi, mutta se ei paljoa menoa haitannut. Suomenpienhevostamma oli mukavalla päällä, ei tarvinnut paljoa eteenpäin patistaa. Se lähti Januksen perässä raviin, ja minä kevensin mukana.
Metsä alkoi harventua, ja asutuksia näkyä, joten vaihdettiin käyntiin. Siirrettyäni tamman käyntiin taputin hieman kaulalle tammaa. Katseeni suuntautui taloihin. Pihoilla ei paljon ketään näkynyt joten silmäni kulkeutuivat Humun korviin. Ne kääntyilivätkin tiuhaa tahtia, kun tamma kuunteli ääniä ympäristöstä. Itse en mitään erikoista kuullut, kuulikohan Humukaan? No, en ollut valitettavasti minkään sortin hevoskuiskaaja, vaikka olin tuhansia aihetta käsitteleviä kirjoja lukenut.
Talot loppuivat ja eteen aukeni pelto. hymy levittäytyi kasvoilleni. Tavallisesti maastolenkillä pelto tarkoitti reipasta laukkapätkää. Ja arvaus piti paikkaansa. Jätin hieman väliä Janukseen ja Anneen, ennenkuin päästin Humun laukkaamaan. Se lähti pitkin askelin laukkaamaan. Yrittiköhän se kiriä Januksen ohi? Tarkistelin välillä että jarrut olivat kunnossa, ja hidastin hieman laukkaa. No, Humua oli turha epäillä, hyvinhän se hidasti. Annoin hieman pohkeita, jottei muiden tarvitsisi takana hidastaa minun takiani.
Suuntasimme hetken päästä olimme taas tielllä, ja yllätyksekseni havaitsin että suunnattiin kohti kallioita. Pääsisikö hevoset kiipeilemään? No, se kävisi minulle. Anne pian Januksen kanssa lähtikin edellä kiipeämään ylöspäin, ja Humu meni moitteetta perässä. Suomenpienhevonen oli mukavan varmajalkainen, eikä paljoa kompuroimisia tullut. Tosin pienhevosneiti sai kyllä voimiaan käyttää.
Edessä oli taas suora, joka sitten oli määrä laukata. Annoin Humun mennä aika omaa tahtiaan laukkasuoran, nautin vain vauhdista. Laukan jälkeen kyllä huomasi että Humu oli aika väsynyt. Sen käynti meni aina välillä melkoiseksi löntystelyksi.
Loppumatka oli todellakin rauhallinen, ja vauhti paljon hitaampi kuin alkumatkasta, mutta se oli ymmärrettävää, kun kaikki hevoset oli aika väsyneen oloisia. Ne olivatkin saaneet tytä tehdä kallioilla ja laukka pätkissä. Tallilla odottaisikin sitten hikisten ponien kuivaamista... Onneksi itse en ollut vielä väsynyt, joten enpä hoitamista kammoksunutkaan. Kyllä nekin ansaitsisivat palkkionsa työstä.
Kiitos tunnista!
|
|
|
|
Post by Loviisa on Mar 24, 2012 18:34:44 GMT 2
MAKSU.
Saavuin tallille jo ajoissa. Tänään Anne piti meille maaston. Olin pyytänyt Pampulaa maastoon ja sainkin sen. Inkeri sattui vastaan tallin pihalla, varmaankin hakemassa tuntiponiaan tarhoilta. Tervehdin Inkeriä ja kysyin kenet hän oli saanut hepaksi. Tyttö selosti innoissaan että hän oli saanut Vennan ratsukseen.
Hain itsekkin riimunnarun ja lähdin hakemaan Pampua tarhoilta.
Harjailin ponia käytävällä. Se seisoskeli rauhassa paikoillaan. Putsasin kaviot ja lähdin sitten hakemaan varusteita. Otin satulan sekä suitset ja lähdin takaisin ponskun luo. Laitoin huolellisesti varusteet sillä minulla oli vielä aikaa paljon. Tarkistin vielä että kaikki oli kunnolla paikoillaan ja lähdin shettiksen kanssa ulos.
Ulkona oli jo Inkeri Vennan kanssa sekä Lina Humun kanssa. Odotellessamme juttelimme ja jo hetken kulutta muut jo tulivat. Anne kertoi mistä menisimme. Ekaksi lähtisimme metsään, metsän jälkeen tulisimme talojen luo. Sitten menisimme tietä pitkin pyöstin vuorelle ja siitä laukkasuoraa pitkin tielle ja sitä pitkin Seppeleeseen.
Lähdimme matkaan käynnissä. Olin Inkerin kanssa häntäpäässä. Pampula tuntui reippaalta. Ulkona oli lämmin eikä pilviä näkynyt ollenkaan. Lumi ei kuitenkaan vielä ollut sulanut melkein ollenkaan. Onneksi polku millä menimme ei ollut jäinen.
Metsä loppui ja Anne komensi meidät raviin. Annoin Pampulalle pohkeita ja se lähti kuuliaisesti ravaamaan. Kevensin ravin tahdissa. Oli mukava päästä pitkästäaikaa yhdessä maastoon. Hetken mentyä olimme talojen luona. Siirryimme käyntiin. Annoin Pampulle hiukan lisää ohjaa. Kun olimme menneet talojen ohi aloimme laukkaamaan. Pampula oli iloinen päästessään kovaan laukkaan. Se oli kivaa. Pampula heitti alussa muutamat pukit mutta se ei haitannut. Jäimme hiukan muista jälkeen mutta saimme hetkessä kurottua heidät kiinni.
Kun olimme laukanneet kevensimme raviin ja menimme takaisin tielle. Ravasimme Pyöstin vuorelle asti. Anne kertoi että nousisimme kalliolle emmekä menisi vain sen vierestä.
”Mitenköhän Pampu jaksaa?” ajattelin.
Nousin kevyeen istuntaan kun aloimme kiivetä. Kuului pärskintää sieltä täältä kun ponit kiipesivät kalliota. Pampula jaksoi hyvin. Kun pääsimme ylhäälle lähdimme laukkasuoraa kohden.
Siellä otimme vielä laukkaa. Pampu tykkäsi laukata ja menimem aika kovaa. Tuuli puhalsi hiukan ja riepotti avoimina olevia hiuksiani.
Loppumatkasta ponskut olivat jo väsyneitä joten menimme rauhallisesti. Kun saavuimme tallille kaikki alkoivat olla jo hiukan väsyneitä. Nousin Pampun selästä ja lähdimme yhdessä tuntilaisten kanssa kuivaamaan poneja.
Kiitos tunnista Anne, sekä toooosi kivasta kuvasta!! ;D
|
|
|
|
Post by Mirri on Mar 25, 2012 11:46:15 GMT 2
 Kiitos Annelle tunnista! |
|
Elle
Perustallilainen
? Anne L
Posts: 235
|
Post by Elle on Mar 25, 2012 15:37:35 GMT 2
Maalismaaston maksu
Tälle tunnille olin saanut Aksun ratsastettavaksi. Tallipihalla kuului pärskintää ja jutustelua, joku aivasti. Nostin satulan läppää ja tartuin kiinni vatsavyön toisesta remmistä. Kiristin vyön ja sitten laskin jalustimet. Mittasin ne summanmutikassa johonkin reikään ja nousin satulasta. Jouduin hieman lyhentämään niiden pituutta.
"Menemme aluksi metsässä käyntiä. Järjestys on Lina, Elle, Nilla, Mirri, Inkeri ja Loviisa", Anne ilmoitti parin ratsukon päästä. Järjestäydyimme jonoon ja sitten me lähdimme liikkeelle. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta mennessämme metsään tuli synkempää. Istuin rennnosti Aksun selässä pidellen ohjia tuntumalla. Katselin hymyillen ympärilleni ja ihastelin keväistä ilmaa. Tuntui oudolta ja kevyeltä ratsastaa ilman talvitakkia. Tänään minulla oli lämmin fleece sen tilalla. Pian voisin alkaa koulussakin käyttää uutta kevättakkiani.
Metsän loppuessa nostimme ravin, mutta pian tullessamme asutetulle alueelle, siirryimme takaisin käyntiin. Joillakin pihoilla leikkivät lapset keskeyttivät leikkinsä ja sen sijaan ihailivat hevosia.
Asuinalueelta käännyimme pellolle, jolla nostimme laukan. Tarvittiin pari yritystä, että Aksu nosti laukan. Hienosta säästä huolimatta se oli hieman laiskalla tuulella. Mutta onneksi parin metrin jälkeen se nosti päätään ja nopensi askeleitaan. Ilmavirta otti hieman kurkkuun.
Siirryimme tiellä raviin ja ravasimme Pyöstin vuorelle. Lähdimme nousemaan vuorea ylöspäin. Kohottauduin kevytistutaan, jotta kiipeäminen ei olisi Aksulle niin raskasta.
Vuorelta jatkoimme matkaa laukkasuoralle. Annoin Aksulle laukka-avut ja pinkaisi vauhtiin. Jouduin hieman pidättelemään sitä. Laukan jälkeen taputin ja silittelin sitä kaulalta.
Palattuamme tallille Aksu oli jo aika väsynyt, ja niin olin minäkin. Lisäksi minulla oli ihan hirveä nälkä ja jano.
"Oli kyllä mukava tunti!" joku hihkaisi taluttaessamme hevosia talliin.
Kiitos tunnista Anne !
|
|
|
|
Post by Inkeri on Apr 3, 2012 16:11:49 GMT 2
MAALISMAASTON MAKSU
Tunnille osallistuvat ratsukot seisoivat jo kaarrossa kentällä, kun minä pääsin viimein sinne asti. Venna oli ollut taas kerran hieman omapäisellä tuulella, eikä ollut paljon kuunnellut itsensä korkuisen tytön käskyjä, ja varusteiden laitossa kesti, eikä ihan vähänkään. Kun kerrankin olin ajoissa tallilla, olin myöhässä tunnilta. Miten se edes oli mahdollista, oli poni sitten kuinka oikukas hyvänsä..
"Noniin, jospa sitä nyt päästäisiin lähtemään. Menemme aluksi metsässä käyntiä. Järjestys on Lina, Elle, Nilla, Mirri, Inkeri ja Loviisa", Anne kertoi kaikille Januksen selästä.
Venna oli onneksi lopettanut oikkuilun, kun olin päässyt sen selkään. Sain sen siis ohjattua ilman suurempia ongelmia Taigan ja Pampulan väliin. Käveltyämme pois tallin pihasta, käännyimme synkkään, lumen peittämään kuusimetsään. Sain ahkerasti työntää pois naaman eteen pyrkiviä kuusenoksia, Loviisan hihittäessä takana.
"Inkeri, olis sunkin kannattanut tulla Siirillä, niin ei olis tota ongelmaa", tyttö nauroi.
"Eehkäpä, mut Vennallakin on ihan kiva.. AUTS!" huudahdin oksan tullessa vastaan. Loviisa nauroi niin, että meinasi tippua hoitoponinsa selästä. Arvatkaa vaan, kuinka paljon olisin nauranut, jos tämä olisi mätkähtänyt maahan.
Päästyämme ulos metsästä otimme hieman ravia. Nauroin takanani tulevalle pikkuponiratsukolle, joka jäi jälkeen jokaisella askeleella.
"Loviisa, olis siunkin kannattanut tulla vaikka Reinolla, niin ei olis tota ongelmaa", hihitin.
"Eheheh. Pää kiinni", Loviisa sanoi, tai huusi oikeastaan, olihan tyttö jäänyt jo niin taakse.
Pienten välikäyntien jälkeen oli laukkaspurtin vuoro. Venna laukkasi jotenkin tosi rennosti, ja pärskähteli aina välillä. Taputin tammaa kaulalle, oikuttelusta ei ollut enää tietoakaan.
"Loviisa, koeta tulla!" huusin tytölle naurunsekaisesti. "Me ollaan kohta Pyöstin vuorella, ja sun läs.. ponis ei saa meitä siel kiinni."
"Joojoo! Eikä Pampula ainakaan tällä hetkellä yritä saada teitä kiinni tällä kiitolaukalla", tyttö sanoi teatraalisesti. "Ja se sun pikku hanisiiris hoitajana sulla ei oo varaa sanoo ponin painosta mitään!"
En voinut kuin nauraa vastaukseksi.
"Vielä viimeiset laukat!" Anne kailotti edestä. Kaikki kannustivat ponit rentoon laukkaan, ja tasainen hörinä täytti maaston. Pian saavuimmekin jo tallille hikisten ponien kanssa.
"Inkeri mikset sä tuu talliin?" Elle kysyi.
"Mie venaan Loviisaa, se vähän jäi joukosta", nauroin.
Kiitos tunnista! ^^
|
|
Kiitti ihan sikana, nyt ongelma ratkaistu!